Sennuleirin 13. tunti: parempaa kohti

Leirin kolmastoista tunti oli koulutunti, jonka sai halutessaan mennä kangilla. Jätin ne väliin, sillä menen niiden kanssa lähinnä kipsiin. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja ratsunani toimi Felix. Tunnilla treenasimme avo- ja sulkutaivutuksia, voltteja, loivaa kiemuraa sekä vastalaukkaa.

Alkuverryttelyn menimme kaikissa askellajeissa ilman kummempaa tehtävää. Yritin ottaa Felixin kanssa sopivan napakan asenteen, jotta ratsastaisin kunnolla enkä jäisi matkustelemaan. Samalla sinnillä päätin naputella sisäpohkeet tavallista paremmin läpi, sillä Felix kanttaili kulmia reippaasti. Felix liikkui alussa hieman tahmeasti, kun en päässyt liikkeisiin hyvin mukaan, vaan keikuin epätasapainossa. Kun sain itseäni kasaan, pääsi Felix etenemään paremmin. Laukassa se tykkäsi vähän levitä käsiin puikulaksi, mutta ainakin laukka pyöri hetkittäin eikä Felix aivan madellut.

Ensimmäisenä kuviona oli ratsastaa pitkän sivun alkupuoli avotaivutuksessa. Puolivälissä pyöräytettiin voltti, jonka jälkeen loput pitkästä sivusta jatkettiin sulkutaivutuksessa. Sen jälkeen suoristettiin, nostettiin laukka ja ratsastettiin toinen pitkä sivu loivalla kiemurauralla. Avot ja sulut tehtiin käynnissä ja ravissa. Molempia taivutuksia sain haeskella, mutta saimme onnistumisia kummassakin. Voltti auttoi hyvin valmistelemaan sulkutaivutuksen. Avotaivutuksenkin alkuun olisin saanut pyöräyttää moisen, sillä nyt avot lähtivät paikoin vähän haparoiden. Positiivista oli se, että niin avot kuin sulut menivät kohtuullisesti ilman, että jompikumpi olisi tuntunut selvästi toista vaikeammalta.

Loiva kiemura laukassa meni alun jälkeen itse asiassa todella kivasti. Felix laukkasi vähän lyhyempänä, mutta ihan pontevasti, jolloin minun tehtäväkseni jäi vain ohjata sitä kuviolla. Olipa helppoa ja kivaa! Sain nyt sen haaveilemani napakan ratsastuksen tehtyä, jolloin en jäänyt ähertämään, vaan pyysin ja annoin hevosen tehdä työnsä rauhassa suurempia häiritsemättä. Vastalaukkaa puolestaan menimme koko kenttää hyödyntäen. Kulmat sai ratsastaa helpotetusti eli vähän pyöristetysti. Alussa Felix pudotti vastalaukan kaarteissa pari kertaa, mutta sitten sain sen ymmärtämään, mitä haimme. Sen jälkeen Felix säilytti vastalaukan hienosti. Laukkaosuudet menivätkin meillä tänään koko tunnista parhaiten. Olipa kyllä kiva saada nauttia sujuvista laukkahetkistä.

Lopuksi teimme parit ravilisäykset lävistäjille. Tein ne aika vaatimattomasti, mutta Felix tarjosi kuitenkin pientä eroa. Tunnista jäi hyvä mieli, vaikka alku tuntuikin hankalalta. En kuitenkaan nakannut hanskoja heti tiskiin, vaan maltoin keskittyä ja yrittää ratsastaa voivottelun sijaan. Se luonnollisesti auttoi, ja tunnin aikana menimmekin Felixin kanssa parempaa kohti. Kiva saada muutettua omaa ratsastusta ja nähdä, kuinka hevonenkin muuttuu paremmaksi sen myötä.

Ratsastusleirin 9. tunti: nuoren ruunan kyydissä

Leirin yhdeksäs tunti oli lisätunti niille, jotka olivat maksaneet etumaksun ajoissa. Tunti meni koulun parissa seitsemän ratsukon voimin. Ratsukseni sain Felixin, 2010 syntyneen torinhevosen ja trakehnerin risteytys. Felixiä kuvaillaan kiltiksi ja osaavaksi ruunaksi, joka aloittelee tuntihevosen uraa. Tunnin piti eri opettaja kuin leirillä tähän mennessä. Tunti jännitti melkoisesti, sillä Felix oli ollut hieman reippaana viikon ensimmäisellä tunnilla. Ei se mitään isompaa tehnyt silloin, mitä nyt nakkasi pari pukkia, mutta se on jo minun kauhumittarillani iso juttu. Nynny täällä terve. Yritin hokea itselleni, että kyllä tämä onnistuu, mutta kieltämättä tutisutti.

Tunnin ensimmäinen kunnon tehtävä oli suorakulmio, jonka kulmat ratsastettiin takaosakäännöksinä ja sivut avotaivutuksessa. Kuviota tultiin käynnissä. Tätä ennen olimme verrytelleet kaikissa askellajeissa. Felix oli vähän yrittänyt kipittää ja nakkasipa se ensimmäisen laukan alussa jonkinlaisen mummopukin, mutta enempää se ei onneksi enempää venkuillut. Kuviolla se tuntui tylsistyvän, kun se ei aina ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Takaosakäännökset menivät vähän höpösti, Felix luuli minun tarkoittavan ennemminkin etuosakäännöstä. Tai sitten vain kulman läpi kävelyä. Muutaman kerran sain käynnin niin lyhyeksi, että saimme pari hyvääkin askelta. Avotaivutuksista ei kauheasti kannata puhua, nekin menivät pitkälti mönkään. Felixillä turhautti ja minua myös, joten yhdistelmä ei ollut kovin hyvä. Apuni eivät olleet niin selkeitä kuin viisivuotias ratsu olisi tarvinnut, mikä näkyi armotta.

Toisena kuviona oli pyöräyttää ravissa voltti ja jatkaa siitä pituushalkaisijaa myöten, josta mentiin pitkälle sivulle pohkeenväistön avulla. Sen jälkeen nostettiin laukka ja laukattiin toinen pitkä sivu avotaivutusta hakien. Me tosin Felixin kanssa skippasimme kiltisti avotaivutusosan, sillä pelkässä laukassa oli riittävästi tekemistä. Pohkeenväistöt vasemmalle olivat hieman helpompia, ja saimme siinä muutamia kivoja askelia. Väistöissä oikealle tökki jokin eikä siihen suuntaan tullut niin hyviä pätkiä. Tässä vaiheessa olimme kinastelleet sen verran, että päätin nollata mielentilani jollain. Niinpä aloin lauleskella itsekseni, mikä rauhoitti sekä minua että Felixiä. Mainio kikka, pitää kokeilla muulloinkin!

Loppuraveissa sai vielä hakea hevosia vähän pidemmäksi ja rentoutumaan. En tohtinut tätä kunnolla testata, vaan keskityin vielä hakemaan Felixiä kuulolle ja kuitenkin vähän rennommaksi. Saimme ihan asialliset hetket, joten siihen sai loppua meidän tuntimme. Huh, hengissä selvitty! Pahin jännitys hälveni hieman, mutta en oikein missään vaiheessa tohtinut alkaa luottaa Felixiin. Odotin pahinta, mutta sitä ei onneksi tullut. Ruuna kesti hienosti hieman epävarman ratsastukseni, vaikka sillä oli vähän tylsää välillä. Hienolta ratsulta se kyllä vaikutti, joten se varmasti kerää oman fanikuntansa. 

Kuvat ja videot tulevat leiripostauksiin myöhemmin, jos niitä on saatavilla.