Laukanvaihtoja kerrakseen

Maanantain iloksi ujuttauduin taas tallin opettajan luo kahden ratsukon tunnille. Olin toivonut Aadaa ja myös pääsin tällä odottavalla tammalla ratsastamaan. Tunnin tehtävinä olivat kolmikaarinen kiemuraura kaikissa askellajeissa ja keskihalkaisijan aikana tehdyt laukanvaihdot.

Kolmikaarista kiemurauraa mentiin hetki ensin käynnissä. Aadaa sai hieman pyydellä liikkumaan reippaammin, mutta kohtuullisen nopeasti se alkoi työskennellä paremmin. Kiemurauran asetukset sujuivat todella helposti tamman helpommalle puolelle eli oikealle. Vasemmalle sen sijaan asetuspyynnöt eivät oikein tahtoneet mennä läpi, vaan pyynnöistäni tamma vain pyöristi kaulaansa asettumatta kuitenkaan. Opettaja vinkkasi siirtämään sisäpohjetta edemmäs ja pyytämään sillä hevosen etupäätä ulommas, kun se tahtoi valua aina sisemmäs. Välillä sain viimein asetusta vasemmallekin läpi, mutta aika vaativana siinä sai olla.

Ravissa kiemurauraan ei tullut tuota vasemmalle asettamisen hankaluutta kummempaa. Aadan harjoitusravissa oli helppo istua, ja se meni pätkittäin mukavan rennosti ja pehmeästi. Asetukset oikealle sujuivat jälleen vaivatta ja olin tyytyväinen, kun osasin itse rentoutua ja myödätä niinä hetkinä kohtuullisen hyvin. Hetkittäin ehdin jo miettiä, että tällä hevosella voisi olla varsin kiva mennä koulukisoissa. Ravissakin Aada pysyi mukavia hetkiä pyöreänä ja edestä kevyenä. Ratsastaminen tuntui välillä jopa ihmeellisen helpolta ja ennen kaikkea vaivattomalta. Taas näitä ahaa-elämyksiä siitä, miltä ratsastuksen ilmeisesti pitäisi oikeasti tuntua huhkimisen ja puhkumisen sijasta.

Käynnin ja ravin jälkeen kiemurauraa lähdettiin tahkoamaan laukassa. Opettaja ohjeisti pyöräyttämään aina ympyröitä väliin, jotta saisi tarpeen mukaan sekä itsensä että hevosen kasattua uuden kaaren ratsastamista ja laukanvaihtoa ajatellen. Pyöräytin alkuun muutamia laukkaympyröitä vasemmalle, jotta sain Aadan laukkaamaan sujuvammin. Tammalla kesti alussa hetken, että laukka lähti rullaamaan, sitä ennen meno oli aika kulmikasta. Vaihdot kiemurauran suoristuskohdissa taisivat onnistua joka kerta. Miinusta tosin minulle siitä, etten joka hetki ottanut hevosta lyhyemmäksi ennen vaihtoa, jolloin Aada vaihtoi vähän nakaten takapäätään turhan ylös. Tuloksena oli oman istuntani pettäminen ja nytkähdys aina vaihdossa eteenpäin. Opettaja vinkkasikin ottamaan hevosta lyhyemmäksi ennen ja jälkeen vaihdon, jotta meno ei turhaan kiihdy ja vaihdot vähän tasoittuvat. Lopulta kiemurauraa pääsi tulemaan ilman ympyröitä laukat edelleen toivotusti lennosta vaihtuen. Kun tajusin ottaa pidätteet oikein, vaihtoi Aada paljon tasaisemmin eikä oma istunta valahtanut niin pahasti.

Kiemurauran jälkeen opettaja pisti meidän vielä tekemään laukanvaihtoja keskihalkaisijalla. Ohjeena oli edelleen ottaa hevosta lyhyemmäksi vaihtojen ajaksi, jotta meno olisi hallitumpaa ja tasaisempaa. Muutamia kertoja vinkkarallaan ollut istuntani aiheutti sen, etten saanutkaan enää oikeaa laukkaa vasemmaksi, vaan apuna piti käyttää kaarretta. Aada myös alkoi vähän innostua ja tykkäsi vaihdon jälkeen vähän kiihdyttää. Pitkällä sivulla kiemurauran alkuun palatessa tammaa sai jo pidätellä tosissaan, kun se tykkäsi ravissa kipittää melkoisesti. Viimein tajusin alkaa jo vaikuttaa hevoseen ja lopputulemana taisi olla neljä laukanvaihtoa keskihalkaisijan aikana. Opettajalta tuli kehu, että meno näytti tässä vaiheessa aika sujuvalta ja hallitulta. On sanomattakin selvää, että sisäinen kouluratsastajani myhäili ja korjasi silinteriään paremmin.

Loppuraveissa Aada oli ihan kipitysfiilareissa. Opettaja kehotti nakkaamaan ohjat pitkäksi ja antamaan tamman höyryämällä tajuta, että hitaampaakin voi mennä. Tein työtä käskettyä, mutta Aadalla ei oikein sytyttänyt, että kukaan ei vaadi sitä menemään reippaasti. Aloin sitten rauhoitella menoa äänellä, taputtamalla ja lopulta istunnan ja ohjan yhteistyöllä. Hiljalleen tamma muisti, että on olemassa rauhallisempi ravi ja alkoi lopulta mennä rauhassa. Tunti oli kyllä mukava, vaikka välillä meno tuntui turhankin helpolta. Olisin ehkä kaivannut vähän enemmän piiskausta, jotta olisin saanut istuntaani ja vasemman pohkeen käyttöä paremmaksi. Aadan pisteet kuitenkin nousivat jälleen, sillä se teki kyllä kaiken, mitä kuski vain osasi siltä pyytää.

Väistöjä ja vaihtoja

Maanantai on varsin otollinen päivä hevosteluun, sillä silloin viikon yksi ei niin kauhean kiva päivä ei olekaan niin paha. Olin jälleen sopinut yksityistunnin tallin opettajan luona ja toivoin ratsukseni Adriemaa eli Aadaa. 18-vuotias tamma on kisannut esteitä kansallisilla radoilla, ja tällä hetkellä se odottaa varsaa ensi heinäkuuksi. En hoksinut udella tamman tarkempaa koulutustasoa, mutta perusjuttujen lisäksi siltä pitäisi onnistua sarjavaihdot ja kuulemma liki laukkapiruettikin. Säkäkorkeudeltaan tamma on sopivat 167 senttiä.

Ensimmäisenä treeninä olivat portaittaiset pohkeenväistöt käynnissä ja ravissa. Ensimmäiseksi niitä tahkottiin käynnissä vasemmassa kierroksessa aloittaen. Aada väisti varsin kevyesti, mutta jätti mieluusti käyttämättä oikeaa takastaan kunnolla, jos en osannut vaatia tarpeeksi. Päästin hevosta myös välillä luiskahtamaan vasemmalta karkuun, kun keskityin liikaa ulkopuolen säätämiseen. Kun tajusin pitää sisäpuolen hanskassa ja pyytää kunnolla ulkoa, väisti tamma helposti ja sujuvasti. Oikea kierros oli tammalle helpompi, ja sitä tahkosimme ilman suurempia ongelmia. Tosin huomasin, että oman istunnan ja katseen kääntämisessä väistön aikana olisi treenattavaa. Välissä unohdin vain koputtelemaan pohkeella noiden kahden kohdan huomioimisen sijaan. Väistöt sujuivat ravissakin ilman uusia ongelmia.

Väistöjen päätyttyä lyhyelle sivulle pyöräyteltiin kulmiin ravissa voltteja. Vasemmassa kierroksessa Aada oli vaikeampi saada asettumaan, kun taas oikeassa kierroksessa tamma asettui välillä liikaakin ja lähti vähän liiraamaan etupäällään ulos. Sainpahan kerrankin treenailla kunnolla sisäpohkeen käyttöä ja välillä sain asetuksia paremmin jäämättä roikkumaan ohjaan. Oikeassa kierroksessa ulkopohje pääsi töihin, kun yritin sillä vartioida, että etupää pysyy oikeassa paikassa eikä yritä karata ulos.

Seuraavaksi otettiinkin jo laukkaa. Kuviona oli pyöräyttää pääty-ympyrä tai kaksi ja tehdä normaalia lyhyempi lävistäjä, jonka aikana vaihdettiin laukka. Treeni aloitettiin vasemmassa laukassa, ja aluksi Aadan laukka oli vähän kulmikasta. Opettaja kuitenkin sanoi, että muutaman kierroksen jälkeen se paranee kummasti. Ensimmäiselle lävistäjälle lähtiessä Aada vipsautti uuden laukan ihan itse. Opettaja ohjeisti pitämään vanhan laukan ulkopohkeen mahdollisimman hyvin tuntumalla, ettei tamma ehdi itse päättää, milloin tulee vaihtaa. Pyysin sitten hyvissä ajoin lävistäjällä hevosta vaihtamaan laukan, ja Aada teki vaihdot varsin helposti. Välillä vähän takapään pomppu vaihdossa pääsi horjuttamaan tasapainoa, mutta muuten oli tosi kivaa harjoitella laukanvaihtoapuja hevosella, joka osaa homman mainiosti.

Tämän jälkeen palattiin tahkoamaan väistöjä vielä laukassa. Väistöihin lähdettiin typistämällä lyhyttä sivua hieman ja kääntymällä pitkälle sivulle. Siitä väistätettiin hevosta keskihalkaisijalle saakka, josta jatkettiin ensimmäisellä kierroksella suoraan ja lyhyen sivun koittaessa normaalisti laukan suuntaan. Toisella kierroksella puolestaan väistöt tehtiin normaalisti, mutta keskihalkaisijalle saavuttaessa vaihdettiin laukka ja jatkettiin uuteen suuntaan. Treeni aloitettiin vasemmassa kierroksessa. Aada väisti ihan hyvin, mutta unohdin pitää siinä vanhan laukan avut paikoillaan, jolloin tamma vipsautti omasta halustaan laukanvaihdon, vaikka piti mennä ihan normaalisti myötälaukassa kuvion alkuun. Toisella kerralla olin tarkempi, jolloin tamma pysyi laukassa ja väisti ihan hyvin. Oikeassa kierroksessa ei moista ongelmaa onneksi tullut, joskin vauhti tahtoi välissä kasvaa hitusen. Sain sitten taas keskittyä vähän jarruttelemaan, vaikka väistöt sujuivat myös reippaammassa menossa. Vaihdot sujuivat molempiin suuntiin varsin helposti ja oli kivaa opetella niitä suoralla.

Loppuraveissa humputtelimme vielä kiemurauraa tavoitteena saada hevonen venyttämään eteen ja alas. Aadalla oli vähän kipitystä laukan jälkeen, mutta istuminen harjoitusraviin ja jarrutteleminen kunnon myötäyksillä auttoi. Hiljalleen tamma rauhoittui ravaamaan rennommin ja venytti välissä mukavasti alas. Pakko myöntää, että ihastuin tähän tammaan kunnolla. Alun lämmittelyn jälkeen tamma alkoi toimia aina vain kivemmin eikä se herneillyt, vaikka välissä keskittymiseni herpaantui ja keräilin itseäni kasaan. Tamma myös palkitsi mukavasti ja menikin tunnin aikana muutamia hetkiä pyöreänä hyvin työskennellen. Tulipa myös ratsastettua ensimmäistä kertaa sidepull-suitsilla. Kiva kerta, ei voi muuta tuumata.