Estekurssin 2. tunti: kyllä se tästä

Estekurssin toinen tunti meni rataharjoituksen tapaan. Ratsunani jatkoi Gia, ja tunnilla oli edelleen yhteensä viisi ratsukkoa. Alkuverryttelyssä kävimme aika pikaisesti kaikki askellajit läpi, jonka jälkeen siirryimmekin jo verryttelyhyppyihin. Vasemmassa kierroksessa tulimme pystyä ja oikeassa okseria. Hypyt menivät ihan mukavasti, kunhan muistin ratsastaa Giaa ja hakea tasaista, sujuvaa etenemistä.

Sitten pääsimmekin hyppäämään radan. Me Gian kanssa tulimme sen hurjassa 70–75 sentin korkeudessa. Rata meni näin: lävistäjäokseri, toinen lävistäjäokseri, kaareva linja, lävistäjäokseri, kahden askeleen sarja, kaareva linja ja lävistäjäokseri. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Lävistäjäokseri ylittyi muuten hyvin, mutta hieman kaukaa. Toinen lävistäjäokseri meni sujuvammin paremmalla ponnistuspaikalla. Kaarevan linjan ensimmäinen pysty tuli nopeasti vastaan, mutta Gia oli hyvin menossa. Kaareva linja pystyltä toiselle pystylle meni asiallisesti. Tie lävistäjäokserille kävi hieman linjalta ulkona, mutta se ei Giaa haitannut. Se loikkasi esteen positiivisen askeleen kautta. Kahden askeleen sarjalle olisimme myös saaneet tulla vähän tarkemmin, mutta Gia selvitti senkin ongelmitta. Kaareva linja toisesta suunnasta meni kohtuullisesti. Edessä oli enää radan päättävä lävistäjäokseri. Sekin ylittyi asiallisesti, ja näin pääsimme puhtaalla suorituksella radalta maaliin.



Suorituksen jälkeen taputtelin Gian hyväksi. On se vain mainio! Jotenkin ajattelin, että Gian pitää vain antaa mennä sitä häiritsemättä. Tämä ei kuitenkaan ollut se paras vaihtoehto, vaan parempi ratkaisu oli vaikuttaa sopivasti. Toisella tunnilla luotin jo Giaan paremmin enkä niin jännittänyt. Tajusin, että kyllä se kuuntelee, kun sille vain sanoo. Olipa kiva päättää hyppelyt hyvään mieleen. Siitä hommasta on tullut minulle ihan naurettavan jännittävää. Ratkaisuna olen alkanut vältellä hyppäämistä, mikä tietenkin vain pahentaa jännitystä. Saa nyt nähdä, miten hyppelyni tästä jatkuvat.

Videosta kiitos Leeville!

Estekurssin 1. tunti: älä yritä, vaan tee

Sunnuntaina oli vuorossa päivän mittainen estekurssi, joka sisälsi kaksi tuntia. Ratsukseni sain Gian. Ratsukoita tunnilla oli sopivasti viisi. Alkuverryttelyssä sain tutun ohjeen: Gia pyöreämmäksi. Yritin sitten siinä puolittain puuhun kiivenneenä taas keksiä, miten hevosen saisi nappia painamalla pyöreäksi. Vaikka ei kai sitä oikotietä ole onneen, täytyy vain ratsastaa. Gia oli odotetusti hieman alkutunnista jäykkä, mutta lyhyet laukkapätkät auttoivat sitä vertymään.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme kahta suoralla linjalla ollutta puomia, ensin ravissa ja sitten oikeassa laukassa. Sain miettiä sopivan rauhallista etenemistä, ettei Gia päässyt venähtämään pitkäksi ja kiihdyttämään askelta vaivihkaa. Pientä hakemista oli suoruudessa, mutta muutoin pääsimme tehtävän ihan kohtuullisesti. Laukassa Gia yritti vähän enemmän venyä, mutta kun muistin vaikuttaa, malttoi se ihan hyvin.

Seuraavaksi tulimme yhden askeleen kavalettisarjan, jolta jatkoimme yksittäiselle lävistäjäesteelle. Kavaletit olivat lävistäjällä, ja aluksi en löytänyt niille tietä. Gia oli myös herännyt, jolloin aloin jarrutella sitä liikaa. Niinpä tulimme tehtävälle aina liian hitaasti, jolloin Gia joutui ampaisemaan hyppyjä kohti. Rytmi ei siis pysynyt tasaisena. Minua kehtasi vähän jännittää Gian pienet kiihdytykset. Sainkin ohjeeksi tulla tehtävälle kunnon laukassa, jotta näitä ampaisuja ei tulisi. Löysin lopulta tien kavaleteille, jolloin ne samoin kuin yksittäinen este menivät viimein asiallisesti. Tehtävän loppuun lisättiin vielä yksittäinen pysty. Se taisi sujua muiden esteiden ohella ihan hyvin myös. Jännitykseltäni tehtävät ja niiden sujuminen tuppaavat unohtumaan.

Sitten tulimme lävistäjäokserin pari kertaa yksistään, kunnes lisäsimme perään kaarevan linjan. Okseri ylittyi ihan hyvin. Gian kanssa kivaa oli se, ettei sen kanssa tarvinnut miettiä laukkoja. Se kyllä vaihtoi itsensä myötälaukkaan. Okserin perään lisätty kaareva linja meni myös ihan asiallisesti. Hiljalleen aloin tajuta, että Giaan sai sekä luottaa että vaikuttaa. Vaikuttaminen ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että jäin jarruttelemaan ja roikkumaan ohjaan. Välimatkat esteeltä toiselle piti ratsastaa, mutta hyppyjä kohti piti päästä rentoutumaan.

Tunnin hyppelyt olivatkin siinä. Tunnista jäi vähän ristiriitainen fiilis. Gia tietysti ansaitsi kehut, mutta oma ratsastukseni ja asennoitumiseni olivat vähän pielessä. Jotenkin en osannut ottaa saamiani ohjeita oikein, vaan menin niiden kanssa puihin. Minulla nyt vain kestää vähän pidempään tajuta, miten tehdä pyydetyt asiat. Jos minua hoputetaan, ei siitä yleensä seuraa muuta kuin häseltämistä. Oli kuitenkin lohduttavaa huomata, että lopputuntia kohti laskeuduin sieltä puusta ja aloin tosiaan yrittämisen sijasta ihan tekemään. Vaikuttamisessani on vielä melkoisesti tekemistä. Olisihan se kiva, että oppisin vaikuttamaan jo alkutunnista eivätkä ne parhaat hetket sijoittuisi aina lopputuntiin. Mutta toistaiseksi mennään tällä, jospa se siitä alkaisi vähän nopeutua.

Estekurssin 3. tunti: rimakauhua ja häsläystä

Estekurssin kolmas tunti meni rataharjoituksen parissa. Nyt ratsukoita oli kuusi. Kävin Paven kanssa askellajit läpi, ja tunnuimme molemmat vähän väsyneiltä. Tai ainakin minä. Asetukset ja taivutukset eivät juuri menneet läpi, eikä Pave liiemmin innostunut temponvaihteluita esittämään. Verryttelyhypyt otimme oikeassa kierroksessa pystylle ja vasemassa okserille. Ne menivät onneksi ihan mukavasti, kun muistin ratsastaa enkä heittäytynyt matkustamaan.

Saimme odotella neljän ratsukon suorituksen ajan ja taisimmepa siinä nukahtaa lopullisesti. Tai edelleen ainakin minä. Rata oli sinällään simppeli seitsemän esteen kokonaisuus. Korkeus oli 80 senttiä, mikä kehtasi tällä kertaa aiheuttaa jonkinlaisen rimakauhun. Luulin vasta päässeeni takaisin siihen, että 80 senttiä on mukavuusalueella.

Radalla matkaan lähdimme mummoillen oikeassa laukassa. Ykköselle tulikin vähän kehno hyppy, mutta Pave pelasti ja nappasi vasemman laukan. Jatkoimme kakkoselle samalla töpeksinnällä, mutta edelleen ihmeellisesti esteen yli mennen. Kolmoselle tulikin jo sellainen hyppy, josta jäin jälkeen ja päästin muuhun kykenemättä ohjat pitkäksi. Sen jälkeen ei ollutkaan enää toivoa saada hommaa kasaan ja ehtiä neloselle. Ei siis muuta kuin pieni nollaus ja samalla opettajalta komento aloittaa koko homma alusta.

Ykkönen meni nyt aavistuksen paremmin, vaikka oma mukautuminen oli kehno. Laukan Pave vaihtoi toivotusti vasemmaksi. Kakkosen ja kolmosen linja ei sujunut, vaan Pave tikkasi sille kuudennen miniaskeleen. Yli kuitenkin mentiin molemmista ja puhtaasti. Sen verran hommasta katosi kuitenkin ote, että piti ottaa pieni nollaus ja ylimääräinen lenkki ennen kuin pääsimme lähestymään neloselle. Se ylittyi kohtalaisesti, ja Pave nappasi oikean laukan. Viitoselle Pave ponnisti kauempaa, mutta pääsi kuutoselle kuudella askeleella asiallisesti. Edessä oli vielä kahden askeleen sarja. Koska laukka oli ollut läpi radan vähän hakusessa, ei sarjakaan mennyt kuin oppikirjassa. Pave tikkasi siihen yhden miniaskeleen lisää ja sen seurauksena nappasi puominkin mukaan. Kisaradalla tällä suorituksella tuloksena olisi ollut kahdeksan virhepistettä kiellosta ja pudotuksesta. Todennäköisesti vielä virhepiste tai pari ylitetystä enimmäisajasta.

Saimme ottaa loppuun vielä uusiksi esteet 5–7b. Viitosen ja kuutosen kaareva linja meni tasaisesti kuudella askeleella. Yritin huolehtia laukan sujumisesta, mutta vähän vaisuksi se silti jäi. Sarjalle tulinkin vähän huolestuneena. Tiesin Paven aistivan jännitykseni, joten päädyin varmistelemaan vahvalla äänellä, että Pave pisti sarjaväliin vain ne kaksi askelta. Pave totteli kiltisti meuhkaavaa kuskiaan ja selvitti sarjan nyt kahdella askeleella puhtaasti. Siinä olikin meidän kurssin hyppelymme.



Kurssi päättyi rimakauhun ja häsläyksen yhdistelmään, mikä aiheutti luonnollisesti pulmia radalla. En taas tajua, mistä nämä kaksi löysivät taas tiensä päähäni. Edellistunnin hypyt ja etenkin mukautumiset olivat sujuneet ihan hyvin. Mutta sitten pistetään seitsemän estettä eteen, niin koko kuski menee ihan tiloihin. Höh! Mutta tulipahan treenattua esteitäkin kaksi päivä putkeen. Hyötyähän siitä vain on.

Videosta kiitos tuntia seuranneelle!

Estekurssin 2. tunti: tasapainoa hakemassa

Sunnuntaina estekurssi jatkui kahdella tunnilla. Ratsunani jatkoi Pave. Päivän ensimmäisellä tunnilla pääsimme treenaamaan erityisesti istuntaa.

Verryttelyssä treenasimme kevyttä ja esteistuntaa sekä hyppyyn mukautumista, ilman esteitä siis. Minun ongelmanani on jo pidempään ollut se, että kippaan ylävartalolla eteen enkä teekään mitään muuta. Oikeasti pitäisi saada vietyä takamusta taakse eikä tehdä liikettä vain ylävartalolla. Jotenkin tuntuu, ettei kroppani anna siihen suuntaan periksi enkä saa vietyä itseäni oikeaan asentoon. Sain treenailla tätä ihan käynnissäkin oikeaa asentoa haeskellen. Hieman sain parsittua tätä, mutta edelleen tasapaino jäi vähän hukkaan ja tuntui, että kippasin aina liikaa eteen. Tätä se jäykkyys teettää.

Sitten siirryimmekin jumppasarjan pariin ja pääsimme treenaamaan istuntaa kunnolla. Jumppasarjalla oli askeleen välein kavaletti, pysty ja toinen pysty, joka viimeisellä kierroksella muuttui okseriksi. Tehtävälle lisättiin se, että ensin tulimme sen toinen käsi sivulle ojennettuna. Sitten aloimme seurata opettajan kättä tehden samat liikkeet kuin hänkin. Tämä kikka auttoi niin hyvin olemaan hillumatta itse hypyissä liikaa. Mukautumisesta tuli luontevaa ja automaattista, kun en päässyt tekemään sitä, sillä jouduin keskittymään opettajan liikkeiden matkimiseen. Oma istunta tuntui toimivan pehmeästi ja helposti ihan itsestään. Mukautuminen oli ihanan helppoa! Tästä tehtävästä jäi tosi hyvä fiilis. Kunpa osaisin ilman käden heilutteluakin jättää istunnan vähän enemmän niin sanotusti oman onnen nojaan. Nyt kun näyttää siltä, että mitä enemmän yritän mukautua hyppyihin, sitä enemmän teen liikaa ja väärään suuntaan. Tämä tehtävä onneksi paljasti sen, että vielä on toiveita oppia mukautumaan oikeasti paremmin. Kroppa hanskaa sen, kunhan mieli ei puutu liikaa peliin.

Tulimme tunnilla myös kahta lävistäjää, jolla oli kavaletti ja pysty. Yritimme tehtävällä laukanvaihtoja. Kavaletin ja pystyn väli oli meille Paven kanssa neljä askelta. Vaihdot olivat tällä kertaa pitkälti hukassa. Saimme parit vaihdot vasemmasta laukasta oikeaan, mutta vaihdot oikeasta vasempaan olivat liki kokonaan kadonneet. Lopulta ihmeellisellä rämpimisellä ylitimme kavaletin ja pääsimme pystylle neljällä askeleella. Ilmeisesti Pave lähti hyppyyn aavistuksen kauempaa, jolloin se lopulta kertaalleen nappasi hypyssä vasemman laukan. Olipa hankalaa saada vaihtoja! Enkä edes tiedä, miksi vaihdot eivät onnistuneet nimeksikään. Jäin varmaan säätämään jotain eikä laukkakaan ollut priimaa, mutta silti oli poikkeuksellisen hankalaa.



Tunnin parhaat hetket tulivat tosiaan jumppasarjalla. Jos saman rennon mukautumisen saisi esteille aina, olisipa hyppäämisen se osuus helppoa. Mutta kun ehdin ajatella liikaa, teen mukautumisessakin liikaa. Erityisesti ylävartalolla. Hyvä kuitenkin tietää, että kyllä se parempikin mukautuminen siellä jossain on. Kunhan en vain yritä liikoja, vaan annan hypyn viedä hyvällä tavalla mukanaan.

Videoista kiitos Sennille!

Estekurssin 1. tunti: vaihdot kunnossa

Lauantaina alkoi viikonlopun kestävä estekurssi, jolle ilmoittauduin Paven kanssa. Lauantaina meillä oli vain yksi tunti, jolla pääsimme treenaamaan niin puomeilla kuin esteillä. Aiheina olivat laukanvaihdot sekä istunta. Ratsukoita tunnilla oli viisi.

Alkuverryttelyssä tahkosimme kahta kolmen puomin tehtävää. Toisella välit olivat vähän lyhyemmät ja toisella vähän pidemmät. Tehtävillä pääsi hyvin säätämään ravia ja katsomaan, miten hevonen oli kuulolla. Lisäsimme tehtävään myös laukkaa ensin ilman puomeja, sitten niiden kera. Pave liikkui kohtuullisesti ja selvitti niin lyhyemmillä kuin pidemmillä väleillä olleet puomit ihan asiallisesti.

Laukanvaihtoja teimme kavaleteilla, jotka aseteltiin alleviivaamaan tulevaa suunnan vaihtumista. Selästä käsin näytti melkein siltä kuin hyppäisimme kavaleteilla seinää päin, vaan ei sentään. Hyvin ne mahtui hyppäämään, ja niiden asettelun takia Pave oli vaihdoissa aivan tykki ja nappasi kaikki kerralla oikein.

Lopuksi tulimme vielä ponnistuspuomilla varustettua pystyä hieman istuntaa syynäten. Pystyä nostettiin kierrosten välissä, meille Paven kanssa noin 90 senttiin asti. Oma mukautuminen hypyssä oli hukassa. Lähdin liikaa ylävartalolla mukaan sekä suoristauduin liian aikaisin. Yritin korjata tätä ja ehkä hieman onnistuin, mutta selvästi ylävartaloni halusi tehdä kaiken työn sen sijaan, että olisin saanut vietyä takamustani hypyssä taaemmas. Ponnistuspuomi hämäsi meitä molempia Paven kanssa, ja muutamia kehnompiakin hyppyjä mahtui mukaan, kun askel ei osunut. Pave kuitenkin meni kiltisti kaikesta yli, vaikka joutuikin vähän näkemään siinä enemmän vaivaa.



Kurssin ensimmäinen tunti meni mukavasti mukavuusalueella, mutta hyödyllisiä asioita treenaten. Jäimme tänään vähän ponnettomiksi Paven kanssa, mutta onneksi tehtävät sujuivat vähän rauhallisemmallakin etenemisellä. Vaikka hyvähän se olisi, että niin kaasu, jarru kuin ratti olisivat jokaisella kerralla mukana.

Videoista kiitos Katjalle!

Estekurssin 3. päivä: ajatusta jatkoon

Estekurssin kolmantena kertana pääsimme hyppäämään radan omalla korkeudellamme. Ratsunani oli edelleen Manu, ja kurssilaisia oli viisi. Manu jatkoi taas edelliseltä tunnilta, joten alkuverkassa hain sitä omille asetuksilleni. Tänään se malttoi paljon paremmin alusta asti eikä ollut niin kipittävällä tuulella kuin toisinaan.

Ennen rataa hyppäsimme omina tehtävinään yksittäisiä lävistäjäpystyjä, suoraa linjaa sekä kaarevan linjan ja sarjan yhdistelmää. Vaihtoja emme taaskaan esittäneet toivotuissa kohdissa, vaan korjaukset piti tehdä ravin kautta. Mitä nyt kerran sangen jarruttavan töksähdyshypyn kautta Manu päätti viimein napata vaihdon jo esteellä, hah. Pääsimme kuitenkin esteille vähän paremmin emmekä ajautuneet ihan niin juureen kuin edellispäivinä. Ihan sitä parasta laukkaa ei kuitenkaan irronnut, joten ponnistuspaikatkaan eivät olleet ihan priimaa. Tiet olivat kuitenkin hyvin kunnossa, mihin olin tosi tyytyväinen. Laukkaa olisin saanut ratsastaa sujuvammaksi, mikä varmasti olisi ratkaissut ne muutamat huonommat ponnistuskohdat ja saanut hypätyn radankin hieman jouhevammaksi.

Ratakorkeudeksi saimme Manun kanssa noin 80 senttiä, mikä oli sopiva. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Yritin hakea hyvää etenemistä, mutta se jäi vähän matkasta. Okserille tuli hieman jarruttava hyppy ja laukan sai korjata sen jälkeen ravin kautta. Tässä vaiheessa Manu keksi, että kentän maneesikulmauksessa on mörkö ja lähti väistämään sitä ennakkoon. Niinpä emme päässeet kerralla kakkosesteen linjalle, vaan jouduin pyöräyttämään ympyrän. Manu edelleen yritti punkea maneesikulmaa karkuun, vaan tällä kertaa sain sen linjalle. Ruunan ajatukset olivat kuitenkin jossain muualla, jolloin hyppy kakkoselle oli vähän hidas. Neljän askeleen väli kuitenkin sujui asiallisesti, jolloin kolmonen ylittyi ihan ok. Nelosen ja viitosen kaareva linja meni viidellä askeleella, ja Manu nappasi viitosella oikean laukan. Sen jälkeen se lähtikin taas punkemaan omille teilleen, kun olimme siellä pelottavassa kulmauksessa. Hassua, miten muun tunnin ruuna oli mennyt kivasti ja nyt radalla keksi alkaa hölmöillä. Vaan niin jatkui matkalle kohti kuutosena ollutta askeleen sarjaa. Pieni hölmöily oli virittänyt Manua viimein, jolloin laukka sujui, ja pääsimme sarjan hyvin. Seiskalle tuli taas vähän jarruttava hyppy, mutta matka jatkui sen jälkeen tehdyn laukankorjauksen myötä. Osasin nyt varautua Manun tuijotteluun, jolloin sain ratsastettua sen kerralla vielä uudelleen suoralle linjalle. Niin pääsimme hyppäämään esteet 8 ja 9 ihan järkevästi, ja rata oli osaltamme siinä.

Siinä oli samalla kurssin hyppelymme. Radassa olin tyytyväinen siihen, että pääsimme jokaisen esteen yli ilman suurempia ongelmia. Toki ylimääräinen ympyrä oli turha, mutta en viitsinyt harjoitustilanteessa alkaa väkisin punkea Manua huonolla lähestymisellä esteen yli. Ympyrä oli pienempi paha. Vaikka radalle sattui muutama töksähtävämpi hyppy, meni osa esteistä myös sujuvasti. Esimerkiksi sarjalle tuli hyvät ja tasaiset hypyt. Mukavaa oli myös se, ettei estekorkeus tuntunut missään. Kaipaamaan jäin parempaa keskittymistä niin itseltä kuin hevoselta sekä rullaavampaa laukkaa. En ihan saanut sitä parasta laukkaa tänään irti, mikä varmasti näkyi siinä, että Manulla oli aikaa katsella maisemia ja mörköjä. Vaan tulipahan kuitenkin huomattua, että saan vintattua hieman keskittymiskyvyttömämmänkin ratsun tällaisen radan läpi ilman isoja pulmia. Kolmen päivän aikana sain sopivasti vihiä Manusta, ja tästä on hyvä jatkaa treenejä sen kanssa. Hyvä laukka ja rauhallinen istunta ovat varmasti isoja tekijöitä sen kanssa. Pitää muistaa nämä asiat seuraavan kerran, kun sillä menen.

Estekurssin 2. päivä: juonesta kiinni

Estekurssin toisena päivänä pääsimme treenaamaan niin suoria kuin kaarevia lähestymisiä ja linjoja. Ratsukoita oli edelleen viisi, ja minulla oli luonnollisesti ratsuna Manu. Se jatkoi jälleen suoraan hommia edelliseltä tunnilta. Alkuverryttelyssä hain pohkeitani töihin sekä Manua malttamaan kipittämisen sijaan. Hyviä hetkiä löytyi, mutta meno jäi aavistuksen kiireiseksi.

Ensimmäisenä tulimme oikeassa laukassa yksittäisen lävistäjäpystyn. Sain ratsastettua sille hyvän tien sekä ennen että jälkeen, mutta toivottuja laukanvaihtoja esitimme tasan nolla. Muutaman kerran Manu myös tahtoi ajautua esteen juureen, kun en saanut laukkaa rullaamaan. Muutaman kerran taas sain paremmat ponnistuspaikat, mutta laukka jäi silti vaihtumatta. Sen onneksi sai korjattua nopeasti ravin kautta. Yksittäisen esteen jälkeen tulimme vasemmassa laukassa neljän askeleen suoran linjan. Jälleen kerran tulimme ensimmäiselle esteelle muutaman kerran pohjaan. Hyydyin yksinkertaisesti, kun olisi pitänyt tehdä ratkaisu ponnistuspaikan säätämiseksi. Sentään väli meni ihan asiallisesti eikä siinä tarvinnut kummemmin säätää.

Sitten tulimme vasemmassa laukassa toisen yksittäisen lävistäjäpystyn pari kertaa. Jälleen esitimme tasan nolla laukanvaihtoa, mutta jälleen tie oli mukavasti kunnossa. Siihen sentään sain olla tyytyväinen. Lisäsimme tämän lävistäjäpystyn perään vielä kaarevan tien päässä olleen pystyn, joka oli osa aiemmin hypättyä suoraa linjaa. Tiet olivat taas kerran kunnossa, mutta lävistäjäpystyllä ei ollut puhettakaan laukanvaihdosta. Kaareva tie toiselle pystylle meni sujuvasti viidellä. Lopulta sain sentään sillä tehtyä laukanvaihdon, mistä kiittelin Manua kovasti. Ilmeisesti Manulla meni tovi hoksia, että laukanvaihto oli näppärämpi tehdä toisella esteellä kuin sen jälkeen ravin kautta.

Loppuun viilasimme vielä neljän askeleen suoraa linjaa, mutta nyt oikeassa laukassa. Ajauduimme aluksi edelleen lähelle estettä, kunnes laukka alkoi hiljalleen sujua. Tajusin viimein tohtia ratsastaa pohkeilla ja olla näpläämättä ohjalla ylimääräistä. Samalla ajattelin istuvani enemmän takajalkojen päällä ja vaikuttavani Manuun ajoissa, en jo estelinjalla ollessani. Ilmeisesti jokin näistä auttoi, sillä aloimme päästä linjalla sekä hyvään ponnistuspaikkaan että sujuvaan etenemiseen välissä. Parhaimpina hetkinä sain tulla ensimmäiselle esteelle kaikessa rauhassa ja antaa Manun hoitaa osuutensa. Suora linja sujui helposti ja ongelmitta, ja viimein sain vähän otetta siihen, miltä menon Manun kanssa pitäisi tuntua. Jes! Linjan toinen pysty oli lopulta 80 senttiä, mikä ei Manulla tuntunut missään.

Tunti päättyikin varsin hyviin fiiliksiin. Oli ihana saada vähän juonesta kiinni ja ymmärtää Manun päälle. Jos sen saisi heti alkutunnista ratsastettua tällaiseksi, olisi meno tosi mukavaa. Nyt vain täytyy miettiä, mikä oli ratkaiseva muutos omassa ratsastuksessani ja koettaa jatkossa löytää palikoita samalla tavalla kohdilleen.

Estekurssin 1. päivä: säädöt hukassa

Tiistaina oli vuorossa Saaran tallin estekurssin ensimmäinen päivä. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja minä sain ratsukseni Manun. Ensimmäisen tunnin menimme puomi- ja kavalettitehtäviä hevosiin tuntumaa hakien. Tunnin aikana tulimme niin ravissa kuin laukassa puomeja ympyrällä ja kavaletteja suoralla linjalla, jonka aikana oltiin kevyessä istunnassa. Lisäksi tulimme puomit ympyrällä laukassa, jonka jälkeen siirryimme raviin ja tulimme kahden ristikon suoralle linjalle. Loppuun tulimme laukassa ympyrällä ristikon, jatkoimme siitä suoran linjan kavaleteille ja hyppäsimme vielä suoran linjan kaksi pystyä.

Kaikilla tehtävillä ongelma tuppasi olemaan sama: Manu olisi pitänyt saada lyhyeksi ja teräväksi. Sain sen lähinnä lyhyeksi ja ponnettomaksi. Niinpä askeleet eivät aina sopineet puomeille ja kavaleteille, jolloin sorruin hätyyttämään Manua äänellä. Se sekoitti ruunan pakkaa, mikä ei tietenkään ollut hyvä juttu. Tunnin alkupuolella onneksi kuitenkin tajusin, että Manuhan oli just hyvä ratsu minulle. Enpähän voinut vain matkustella, vaan joutuisin oikeasti opettelemaan ratsastamaan sitä. Erityisesti saisin pistää pohkeeni kunnolla töihin, sillä ääni ei ollut hyvä apuväline Manun kanssa, ja raippaa en sen kanssa pidä ollenkaan. Kivaa, kun kerrankin tajusin yksinkertaisesti opetella ratsastamaan hevosta enkä alkanut urputtaa siitä, kuinka kemiat eivät muka sovi hevosen kanssa.

Ympyröillä haasteena oli tie. Kertaalleen esitimme hyvin töksähtävän matelun ristikon yli, kun Manulle ilmeisesti tuli este yllätyksenä. Voi nolous! Vaan onneksi huumorintajuni oli mukana, ja tajusin tuon jälkeen keskittyä teihinkin. Suorilla linjoilla sain puolestaan pitää Manun riittävän lyhyenä, mutta pontevana, jotta se ei venynyt pitkäksi ja joutunut sitten ahtautumaan väleihin. Ravilähestymiset suoralle linjalle olivat vähän kinkkiset, mutta eivät pahimmat. Laukka-askelia pistimme linjalle toivotusti ensin viisi, mikä oli Manulle jo vähän ahdas. Neljällä askeleella väli meni ihan hyvin, kunhan maltoin olla rauhassa enkä tuupannut Manua hätäiseksi. Kertaalleen tosiaan menin hoputtamaan Manua äänellä, jolloin esitimme esteelle melkoisen koikkaloikan. Manu myös nappaili tehtävillä vääriä laukkoja, mutta ne sai korjattua aika nopeasti ravin kautta. Viimeinen kierros puomiympyrän, kavalettisuoran sekä kahden pystyn suoran linjan tehtävällä meni onneksi aika asiallisesti.



Loppuraveissa Manu tarjosi kivaa, rentoa ravissa. Sellaista otetta kun saisin siihen laukassakin, niin asiat varmasti helpottuisivat. Vaan onhan tässä onneksi vielä kaksi päivää estekurssia jäljellä. Enköhän niiden aikana pääse vähän Manusta perille tai saa ainakin jotain vihjeitä siihen.

Videoista kiitos Noralle!

Estekurssin 3. päivä: hyviä välähdyksiä

Estekurssin kolmas eli sen viimeinen päivä Manun kanssa tuli nopeasti eteen. Tunnin treeniaiheena oli perus- ja uusintaradan hyppääminen. Ennen niitä tehtäviä hypeltiin yksittäisinä, mutta tällä kertaa naputtelen vain varsinaisen radan sujumisen. Se kun tuttuun tapaan sisälsi samat onnistumiset ja ongelmat kuin tunnin muut tehtävät. Radan korkeus oli noin 70 senttiä.

Varsinainen ratamme piti sisällään perusradan (esteet 1–5) sekä heti perään ratsastetun uusinnan (esteet 6–10). Lähdimme matkaan oikeassa laukassa. Ykkönen ylittyi ihan ok, ja pääsimme kakkoselle hyvin kuudella askeleella. Manu kuitenkin vaihtoi laukan siinä jälleen kerran turhan vasemmaksi. Sain toppuutella sitä tovin ennen kuin sain laukan korjattua oikeaksi. Kolmosta kohti annoin Laukan sujua, jolloin Manu vaihtoi jo hypyssä laukan vasemmaksi. Nelosena olleen sarjan a-osalle tulimme huonoon paikkaan, mutta Manu kiipesi esteestä kiltisti ylös. Vähän nohittamalla pääsimme b-osalle suunnitellusti yhdellä askeleella. Sen jälkeen tosin olimme väärässä laukassa. Korjaamiseen meni taas tovi, mutta lopulta pääsimme perusradan viimeistä estettä kohti. Ponnistuspaikka viitoselle osui hyvin, ja Manu vaihtoi hypyssä laukan toivotusti oikeaan. Perusrata oli puhtaasti siinä.

Uusintaan lähtiessä pääsin kurvaamaan nopeasti viitosen jälkeen oikealle ja suuntasin kuutosta kohti. Manun laukka pääsi sammumaan tiukassa kaarteessa, mutta yritin usuttaa sitä eteen. Tuloksena oli laukkaava, mutta pitkä Manu. Niinpä kuutoselle satuimme vähän niin ja näin, jolloin Manu otti puomin mukaansa. Ei kovin vahva aloitus uusintaradalle. Maltoin kuitenkin jatkaa ratsastusta, vaikka olimme kuutoshypyn jälkeen ristilaukassa. Yritin jarruttaa Manua, mutta sillä ei kiinnostanut, jolloin päädyimme seiskaa kohti ristilaukassa. Koska meno ei ollut sujuvaa, en yhtään nähnyt ponnistuspaikkaa ja sorruin tuijottelemaan estettä. Ei hyvä valinta, sillä sen seurauksena ampaisin kaulalle Manun ottaessa vielä yhden askeleen. Manu oli kiltillä tuulella, sillä kaulalla makoilevasta kuskista huolimatta se ponnisti esteen yli. Seiskan jälkeen luvassa oli jälleen sarja. Se sujui tällä kertaa mainiosti, mitä nyt taas väärässä laukassa hetken aikaa ollen. Ysille tuli pidempi tie kuin olin suunnitellut, sillä laukan korjaaminen vaati oman aikansa ja tilansa. Ysin jälkeen olin kuitenkin taas hereillä ja pääsin kääntämään kympille tiukemmin. Manuhan kääntyi, ja pääsimme hyvässä laukassa tulemaan uusinnan viimeiselle esteelle eli kympille. Se ylittyi mukavan helposti, vaikka laskeuduimme taas väärässä laukassa. Rata oli kuitenkin siinä. Tuloksena kohtuullisen turhat neljä virhepistettä, mutta muuten ihan hyvä mieli.

Opettaja kommentoi ratamme lähteneen sujumaan alun jälkeen ihan hyvin. Pudotuksen hän selitti johtuneen siitä, että Manu oli tiukan kurvin jälkeen turhan etupainoisena, jolloin se ei saanut kerättyä itseään enää hyvään hyppyyn. Opettaja neuvoi jatkossa olemaan rohkeampi lyhentämään Manua ja ratsastamaan ohjat tuntumalla pysyen pohkeella. Kolmen päivän kurssin aikana pääsin mukavasti hyppäämään Manulla, mutta samalla tuntui, ettei edistystä yhteistyössämme tapahtunut juuri. En vielä tajua, millä säädöillä Manun saa lyhyeksi ja teräväksi, jolloin olemme pitkiä ja joko löysiä tai kipittäviä. Kurssi oli kuitenkin tosi kiva, milloinpa oikeasti jurputtaisin hyppäämään pääsemisestä. Tykkään kyllä Manusta esteratsuna, joten treenit sen kanssa saavat luvan jatkua tästäkin eteenpäin.

Estekurssin 2. päivä: askeleiden säätämistä

Estekurssin toisena päivänä ehdittiin treenata niin askeleen säätämistä kuin laukanvaihtoja hypyissä. Ratsukoita oli edelleen neljä, ja minä menin tietysti jälleen Manulla. Alkuverryttelyssä pyrin taas saamaan Manun hereille, mutta pysymään lyhyenä. Yritystä oli, mutta taidot tahtoivat loppua kesken. Manu oli kuitenkin mukavasti hereillä, ja kun sain tehtyä pyynnöt selvästi, totteli Manu kohtuullisesti.

Askeleen säätämistä teimme ravissa pidemmillä ja lyhyemmillä väleillä olleilla puomeilla sekä laukassa kolmen esteen suoralla linjalla niiden välien ollessa muistaakseni 13 metriä. Ravissa Manu kolisutteli puomeja aikansa, kunnes sain sen uskomaan ja menemään sopivassa tahdissa. Meille oli vähemmän yllättäen paljon helpompaa vähän pidentää askelta kuin yrittää lyhentää sitä. Niinpä pidennystehtävät menivät aika vaivatta, kun taas lyhennystehtävillä sain opetella asioita kerta toisen jälkeen.

Laukka-askeleen säätämisessä oli taasen tutut ongelmat: Manu oli joko pitkä ja löysä tai pitkä ja kipittävä. Sovitapa siinä sitten vaadittuja neljää askelta väleihin, kun hevonen tuntuu joko hyytyvän tai kipittävän alta. Saimme tahkota kolmen esteen suoraa linjaa melkoisesti ennen kuin saimme edes sinnepäin olleita suorituksia. Löysyys oli tällä kertaa pahempi ongelma, sillä välillä Manu meinasi hyytyä naurettavan pienen esteen aikana. Sen seurauksena terävyys oli ihan hukassa, vaikka välit menivätkin neljällä askeleella. Tänäänkin sain huokailla moneen otteeseen sitä, kuinka lyhyen, mutta terävän hevosen taikominen esiin on omalla osaamisellani kamalan vaikeaa.

Ehdimme tulla vielä pari minirataa. Ensimmäinen niistä sisälsi pystyn, jolta jatkettiin kaarevalla tiellä toiselle, lävistäjällä olleelle pystylle, jolla pyrittiin vaihtamaan laukka oikeasta vasemmaksi. Siitä jatkettiin vielä toiselle lävistäjäpystylle, jolla pyrittiin saamaan laukka taas takaisin oikeaksi. Toisella kierroksella mentiin sama alku ja jatkettiin vielä kolmen pystyn suora linja perään. Kolmannella kerralla puolestaan tultiin kaareva linja, siitä suora linja ja vielä yksittäinen lävistäjäpysty. Jokaisella tehtävällä vaivasivat samat ongelmat: kaikki laukat eivät aina vaihtuneet ja mukaan mahtui löysiä hyppyjä. Parhaimmat hetket olivat kolmen esteen suoralla linjalla, jossa Manu säilytti tahdin ja hyppäsi jokaisen esteen aika maltillisesti, mutta etenevästi. Muuten tahdissa oli paljon petraamisen varaa, mutta en vain saanut ratsastettua tasaista menoa.



Sellaista tälläkin kertaa. Joka tapauksessa Manussa oikein kivaa on se, että se kyllä menee esteistä yli eikä hötkyile ylimääräisiä. Toki hyppäsimme taas sen mittapuulla aivan mitättömiä esteitä, joten rimakauhu ei päässyt heräämään laisinkaan. Jos jotain positiivista haen taas, niin jos joskus opin ratsastamaan Manua esteillä paremmin, tiedän taas oppineeni paljon enemmän. Sitä päivää odotellessa.

Videoista kiitos Noralle!

Estekurssin 1. päivä: lyhyys ja terävyys haussa

Tiistaina alkoi kesän toinen kurssini, joka oli tietysti estekurssi 70–80 sentin tasolla. Ratsukseni olin toivonut Manua, jonka myös ilahduttavasti sainkin. Ratsukoita kurssille osallistui yhteensä neljä, joten teho-opetus oli taattu.

Ensimmäisen päivän päätreeniaiheena oli jumppasarja. Sitä ennen kuitenkin verryttelimme niin ravi- kuin laukkapuomeilla sekä pienillä kavalettihypyillä. Puomit ja kavaletit olivat suorassa linjassa, ja tarkoituksena oli tulla niille riittävän lyhyenä, mutta terävänä. Niin ravi- kuin laukkatyöskentelyssä suurin ongelma tahtoi olla joko riittävän lyhyyden tai terävyyden puute. Jos sain Manun liikkumaan, meni se liian pitkänä eikä tahtonut mahtua väleihin. Jos taas sain sitä lyhyemmäksi, katosi liikkeestä terävyys, ja tilalle tuli löysyys. Opettaja neuvoi rohkenemaan pitää ohjista kiinni ja samalla ratsastamaan pohkeilla, mutta päästin Manun toistuvasti venymään. Yritin kyllä tehdä kaiken maailman vaihtoehtoisia pidätteitä, jotta en olisi käsistäni kova ja jarruttaisi menoa, mutta oikea taikaliike jäi löytymättä. Meno parani kyllä välillä, mutta levisi myös yhtä vikkelästi. Minulla on vielä melkoinen työ siinä, että opin ratsastamaan Manun sekä lyhyeksi että teräväksi, en vain jompaakumpaan noista.

Tämän jälkeen siirryimme keskihalkaisijalle rakennetulle jumppasarjalle, joka koostui pysyvästä ponnistuspuomista ja sitten vaihdellen innarin, askeleen tai kahden välein olleista pystyistä. Osan jumppasarjan tehtävien aikana jatkoimme vielä toisella pitkällä sivulla olleen kavaletin yli. Aluksi jumppasarjan lähestymiset tehtiin ravissa, sitten laukassa. Ravilähestymiset olivat hankalia, kun en millään meinannut saada Manua riittävän teräväksi ja lyhyeksi, sama ongelma siis kuin tunnin alussa. Niinpä ensimmäinen hyppy tahtoi olla vähän ponneton ennen kuin Manu huomasi olevansa oikeasti tehtävällä. Opettaja kehotti korjaamaan istuntaa keskelle, sillä tahdoin valua enemmän vasemmalle ja neuvoi myös lähtemään hyppyyn vähän rauhallisemmin mukaan. Muuten olin itse aika tyytyväinen mukautumiseeni hypyissä, ja kerrankin kätenikin osasivat myödätä. Tehtävä helpottui kummasti, kun sen sai tulla kokonaan laukassa. Terävyys toki puuttui edelleen, ja Manu pääsi vyörymään paikoin tavarajunana, mutta ainakin näin itse, mistä kohtaa lähdimme aina ensimmäiseen hyppyyn eikä sitä tarvinnut arpoa.



Tunnin tehtävät sujuivat kuitenkin kohtuullisesti, vaikka tuntuivat loppuvan ennen kuin pääsimme edes kunnolla vauhtiin. Tehtävät olivat omiaan paljastamaan sen, kuinka huonosti osaan lyhentää hevosta aktiivisuuden säilyttäen, mutta tulipahan nyt treenattua tätäkin. Oma mukautumiseni oli onneksi suhteellisen kunnossa, jolloin se ei vaikeuttanut menoa enempää. Mielenkiinnolla kyllä odotan, mitä kurssin toinen ja kolmas päivä tuovat tullessaan.

Videoista kiitos Noralle!

Parempi ote toisella kerralla

Aaltokankaan ratsutallien 50-60 sentin estekurssin toinen päivä mentiin samoilla ratsuilla kuin ensimmäinen päivä eli minulla oli Aksu. Tällä kertaa päätin ottaa hevoseen paremman otteen jo heti alusta, jotta se alkaisi liikkua paremmin ja sitä myöten hyppäisi näpsäkämmin. Alkuverkka mentiin taas aika itsenäisesti, ja opettaja hoksautti ratsastamaan Aksua paljon pohkeilla eteen ja keventämään sitä puolipidätteillä. Opettajan huudellessa puolipidäte, pohkeet, puolipidäte, pohkeet -mantraa aloin saada Aksua ravissa aika mukavan energiseksi. Olisin kuitenkin saanut olla tarmokkaampi puolipidätteiden kanssa, sillä nyt vähän päästin ratsua juoksemaan ohjien läpi ja valumaan siten aina välissä etupainoiseksi. Laukassa spurttailin kevyesti muutaman sivut, ja Aksu laukkasi aika kivan letkeästi, mutta reippaasti. Opettaja jatkoi mantran huutelua, ja hetkittäin onnistuin laukassakin keventämään ratsun etupäätä.

Tunnin ekat hypyt otettiin kahden ristikon sarjalle, jonka väliin tuli kaksi askelta. Aksu laukkasi aika kivasti, jolloin tulimme hyvin ensimmäiselle ristikolle, väliin meni tasaiset kaksi askelta ja toinen ristikko ylittyi samoin kivasti. Tämän jälkeen aloimme keskittyä tunnin varsinaiseen aiheeseen eli vinoihin hyppyihin ja laukanvaihtoihin. Hyppäsimme alempana olevasta ratapiirroksesta esteitä 4 ja 5 vasemmassa kierroksessa. Nelonen hypättiin tavallisesti, mutta viitospysty vähän nuolen kaltaisesti vinosti. Molemmilla kierroksilla sain laukan vaihtumaan oikeaksi jo nelosella, mihin olin varsin tyytyväinen. Johtaminen toimi tällä kertaa, kun siitä olin itseäni tarpeeksi muistutellut. Ensimmäisellä kierroksella liioittelin vähän vinoon hyppäämisen kanssa, josta opettaja vähän hoksauttikin. Toisella kierroksella tulin maltillisemmin vinosti. Aksu tosin vähän hyytyi, jolloin jouduin vähän patistamaan sitä juuri ennen hyppyä. Olisipa kiva osata ennakoida tuollaiset asiat paremmin, niin ei tarvitsisi viime tipassa häiritä hevosta. Vielä parempi toki olisi saada pidettyä tehtävään sopiva laukka koko ajan yllä.

Tämän jälkeen otimme vinohyppyjä esteelle 9 ratsastamalla kahdeksikon. Matkaan lähdettiin oikeassa kierroksessa, ja ensimmäisellä kerralla en saanut otettua kovin vinoa hyppyä, vaan menimme enemmän suorana. Laukka kuitenkin vaihtui vasemmaksi, ja sain hypättyä esteen vasemmassa kierroksessa paremmin vinoon laukankin vaihtuessa oikeaksi. Tehtävä meni siis varsin kivasti, ja Aksu otti johtamiset hienosti vastaan vaihtaen laukat pyydetysti esteellä. Vielä ennen rataa hyppäsimme linjan 1-3, ja väleihin piti tulla kolme askelta. Sain Aksun mukavaan laukkaan, jolloin linja meni aika tasaisesti kolmella askeleella eikä laukka vaihtunut viimeisenkään askeleen jälkeen vääräksi.

Lopuksi hypätty rata sisälsi mukavasti yksittäin tehdyt tehtävät kokonaisuutena. Matkaan lähdettiin vasemmassa kierroksessa esteiden 1-3 linjalle. Aksu meni tämän ihan kivasti, kun olin saanut haettua sitä vähän liikkeelle. Keskittymiseni kuitenkin herpaantui, ja Aksu laskeutui kolmosokserilta väärässä laukassa. Ensin erehdyin taas höseltämään vaihtoyritystä lennosta, kunnes tajusin luovuttaa ja tehdä vaihdon ravin kautta. Nelonen puolestaan ylittyi ihan ok, ja laukka vaihtui vasemmaksi. Viitoselle tulimme vähän turhan lähelle, kun en malttanut keriä laukkaa lyhyemmäksi. Laukka kuitenkin vaihtui siinä takaisin oikeaksi. Tie kuutoselle oli eilisen tapaan hyvä, mutta väli oli lyhentynyt, joten seiskaokserille tulimme vähän vinosti, kun en ehtinyt suoristaa. Sentään laukka kuitenkin vaihtui, kiitos Aksun. Kasisarja sujui puolestaan ihan kivasti, jolloin pääsin keskittymään viimeisiin vinoihin hyppyihin. Tällä kertaa sain tehtyä kohtuulliset vinot hypyt ja olin hereillä johtamisen kanssa. Niinpä Aksu hyppäsi aika tasaisesti ja vaihtoi ihanasti myös laukat. Tämä onnistuminen jätti todella hyvän fiiliksen ja kiittelin hienoa ratsuani ahkerasti.

Kahdeksan ratsukon estekurssilla aikaa meni luonnollisesti paljon odotteluun. Kun kaikki olivat päässeet radan loppuun, kehtasin varalta kysäistä opettajalta, emmekö voisi tulla vielä jotain pientä. Opettaja naureskeli ja sanoi, että tulkaapas vielä tuo linja uudelleen paremmalla rytmillä. Opettaja ohjeisti jälleen keventämään hevosen etupäätä, jota yritin toteuttaa ennen linjalle lähtemistä pyöräyttämälläni ympyrällä. Aksu alkoi liikkua aika kivasti, mutta sitten ykkösen ja kakkosen välin tein tyypillisen mokan: aloin ahneeksi ja kuvittelin meidän selvittävän välit kahdella askeleella. Tuloksena puskin Aksua, jolloin rytmi katosi, ja tulimme kakkoselle lähelle ja kolmosokserin kolistelimme alas. Anoin heti mahdollisuutta korjata virheeni. Sillä kertaa sain taas keskittymisestäni kiinni, ja Aksu laukkasi vähän terävämmin keula ylhäällä. Niinpä pysyin hereillä koko linjan, jolloin Aksu hyppeli sen mukavan tasaisesti ilman kolisteluita. Kolmosen jälkeen olimme kuitenkin väärässä laukassa, mutta tällä kertaa sain laukan korjattua vaihtopyynnöllä, vaikka ensin vaihtoi etupää ja parin askeleen päästä takapää.

Tällä tunnilla tykästyin Aksuun näin pienillä esteillä, kun ymmärsin hitusen paremmin olla hereillä. Aksu meni kivasti, tsemppasi pyydettäessä ja vaihtoi laukat, kun muistin johtaa. Tänään en sukeltanut kertaakaan, vaan ehdin nähdä hyppypaikat ja mukautua hyppyihin riittävästi. Aksu oli kyllä passeli ratsu minulle, sillä sen lisäksi, että hukkaan reippailla hevosilla jarrut, on minulla monesti kaasu hukassa vähän rauhallisimmilla ratsuilla. Aksun kanssa sain opetella taas vähän enemmän hakemaan sitä laukkaa, jolla esteet ylittyvät kivasti. Kun se löytyi, oli tämä ratsu mainio kaveri esteiden parissa.

Noralle jälleen iso kiitos videoista!

Vääriä laukkoja, hidasteluita ja sukeltamisia

Esteintoiluni sen kuin jatkuu, sillä ilmoittauduin vielä Aaltokankaan ratsutallien kahdeksan ratsukon kahden päivän 50-60 sentin estekurssille. En antanut matalan estekorkeuden haitata, sillä tuollaisilla korkeuksilla on aikaa ja toivottavasti myös malttia keskittyä petraamaan muissa asioissa kuin pelkässä korkeushyppäämisessä ja senttien tuijottelussa. Ratsukseni olin toivonut varmaa, mutta silti reipasta hevosta. Tallin vastaus toiveeseeni oli 10-vuotias Akvelons eli Aksu. Tallin sivuilla tämän 175-senttisen ruunan kerrotaan olevan osaava jättiläinen, jonka koulupuolen taso on vahva heA. Aksu on tallin parhaita kouluhevosia, mutta hypätessä se saattaa tuijotella erikoisempia esteitä.

Alkuravit ja -laukat mentiin aika itsenäisesti. Aksu tuntui ihan kivalta alusta alkaen, mutta sitä sai kyllä patistella liikkumaan. Se jäi helposti hitailemaan, mutta reipastui aina hetkeksi pyynnöstä. Oikeaan kierrokseen Aksua oli vaikea saada asetettua, kun se vänkäsi vastaan. Vasemmalle asettaminen olikin huomattavasti helpompaa. Vasemmassa kierroksessa kuitenkin huomasin, kuinka Aksu tuntui olevan oikeassa ohjassa kiinni. Yritin sitten aktivoida pohjettani töihin, jotta saisin hevosen pois siltä puolen. En kuitenkaan saanut tahtoani kovin hyvin läpi, kun taisin pyydellä aika epämääräisesti. Muuten opettajalta tuli kommenttia hevosen aktivoimisesta etenevämmäksi sekä ravissa että laukassa.

Alkuverkan jälkeen alettiin hypätä molemmista suunnista kolmen pystyn linjaa, jonka väleihin piti saada viisi askelta. Aksu ylitti matalat pystyt ja yhden okserin hyvin, ja saimme väleihin pyydetyt viisi askelta. Meno tuntui itsestä kuitenkin vähän löysältä, mutta enpä tajunnut tässä vaiheessa vielä alkaa korjata asiaa. Teinpä myös jälleen nolon sukeltamisen, kun ajattelin hevosen lähtevän hyppyyn, mutta sainkin mennä yksin. Tämän jälkeen hypättiin oikeasta kierroksesta ristikon ja okserin kaarevaa linjaa. Opettaja korosti hyvän tien ottamista ristikolle, jossa onnistuimme kivasti. Ensimmäisellä kerralla tosin johdin ristikolla liikaa, jolloin Aksu valui vasemmalle, ja okseri ylittyi enemmän vasemmasta reunasta. Toiselle kierrokselle maltoin korjata virheeni, ja reitistä tuli kokonaisuutena ihan sujuva.

 

Sitten harjoiteltiin vasemmassa kierroksessa kahden ristikon sarjaa, jonka väliin meni kaksi askelta. Sarjalla tuli hieman samaa ongelmaa kuin linjalla eli Aksu tahtoi valua pohkeen taakse, jolloin lähdin itse hyppyyn vähän ennen hevosta. Toisena ongelmana oli se, etten saanut johdettua sarjan b-osalla, jolloin Aksu tuli hypystä väärässä laukassa. Opettaja huuteli vaihtamaan laukan ulko-ohjalla ja sisäpohkeella, mutta vaikka yritin mitä, ei Aksu vaihtanut. Ravin kautta siis. Opettaja hoksauttikin, että parempi koittaa vaihtaa jo esteellä kerran vaihto lennosta ei ota onnistuakseen. En oikein tiedä, miten unohdin johtamisen, kun yleensä olen muistanut sen tehdä. Lopulta sarjan jälkeen hypättiin vielä kaksi ristikkoa, joissa ei ilmennyt uusia ongelmia.

Lopuksi pääsimme hyppäämään radan. Ensimmäisellä kierroksella 1-3 esteiden linja meni tasaisesti siten, että väleihin meni neljä askelta. Nelosristikolle tuli vielä pieni miniaskel, mutta sentään tie sille oli kunnossa. Viitosokserille pääsimme myötälaukassa viidellä askeleella. Sitten unohdinkin jatkaa pitkän suoran 6-8 linjan esteille ja kurvasin suoraan opettajan huuteluita kuulematta ysisarjalle. Aksu vähän hidasti ennen a-osaa, mutta meni välin kahdella askeleella, ahtaasti tosin. Niinpä b-osan puomi kolahti alas, ja Aksu laskeutui vastalaukassa. Jäin taas tyhmyyksissäni nyhertämään vaihtoa lennosta, jolloin aika loppui kesken kymppiristikon lähestyessä. Aksu yritti pelastaa itseään vaihtamalla etupään myötälaukkaan, mutta sekalaukassa tultu kaarre meni odotetun kehnosti, ja Aksu keilasi ristikon puomit alas. Siitäkin huolimatta pääsimme ristikolle 11 neljällä askeleella, vähän tosin vasemmalle valuen.

Kaikeksi onneksi opettaja antoi minun tulla radan vielä uudelleen, jotta saisin mennä sen kokonaan. Olimme seisoskelleet tovin, mutta ehdin vähän ravailla alle odotellessani viimeisen ratsukon ehtivän tehtävän loppuun. Aksu oli kuitenkin hyytynyt vielä enemmän enkä tajunnut tehdä laukassa ympyrää, vaikka opettaja sitä huuteli. Ykkösokseri ylittyi ok miniaskeleen kanssa, mutta kakkospysty kolisteltiin alas, vaikka tulimme sille neljällä askeleella. Opettaja hoksauttikin, että tulimme liian lähelle estettä. Kolmospystylle pääsimme taas neljällä askeleella, mutta Aksu valitsi sen jälkeen väärän laukan. Kaarteessa se korjasi sen edestä oikeaksi ja jätti takapään väärään laukkaan. Sitten pitkällä sivulla se puolestaan vaihtoi etupäänkin väärään laukkaan. En sitten ehtinyt alkaa korjata, joten neloselle tulimme vastalaukassa. Nelonen ylittyi kuitenkin ok, mutta viitosokserille tuli yksi lisälaukka eli yhteensä kuusi askelta. Pitkän lähestymisen aikana kuutoselle opettaja huuteli hakemaan hyvän laukan, joka on säädeltävissä. Koetinkin pyytää ratsua pohkeilla eteen, mutta muistaa pitää ohjat kädessä. Kauheaa muutosta ei päässyt tapahtumaan, mutta jotain pientä onneksi kuitenkin. Niinpä linja 6-8 meni ihanan tasaisesti neljällä askeleella ilman ongelmia. Tässä tuli ehkä tunnin hallituin ja helpoin hetki. Sillä fiiliksellä sarjakin ylittyi vielä kivasti. Sittenpä Aksu laskeutuikin taas väärässä laukassa, kun en muistanut johtaa. Jäin taas säätämään vaihtoa lennosta eikä sitä tietysti tullut, joten kymppiristikolle tulimme väärässä laukassa. Se ylittyi kuitenkin ok ja viimeiselle ristikolle pääsimme neljällä askeleella, jälleen tosin vähän vasemmalle valuen.

 

Siihen sitten päättyikin tunnin hyppelyt. Vaikka tuntiin mahtuikin aika paljon vääriä laukkoja, hidasteluita ja minun sukelteluitani, olin kohtuullisen tyytyväinen. Aksun kanssa ei onneksi jännittänyt, mutta olisin silti saanut olla tuplasti paremmin hereillä. Siten olisin saanut karsittua omia sukelteluitani, kun ratsu olisi liikkunut hyvin eteen, jolloin olisin saanut laskettua hyppypaikat oikein. Huomisen tuntia varten tehtäväni onkin herätellä ratsu liikkumaan ja muistaa johtaa esteillä, jotten jää säätämään epätoivoista laukanvaihtoyritystä lennosta ja pilaa hyppyjä vastalaukkakaarteilla. Iloista tunnissa oli se, että sukelteluita huomioimatta opettajalta ei tullut moitittavaa katseestani, käsistäni tai istunnasta. Jännä oli myös huomata, että kyllähän noin 50-60 sentin korkuisten esteidenkin hyppääminen oli riittävän kivaa.

Videoista kiitos Noralle!

Ratsasta hevonen esteelle

Oulunsalon ratsastuskoulun estekurssin toinenkin päivä hurahti Unan kyydissä. Oli mukava jatkaa treenailua saman hevosen kanssa, niin tunnista ei tuhrautunut ylimääräistä aikaa siihen, että yritti päästä taas uuden ratsun sielunelämästä edes vähän perille. Alkuravit ja -laukat mentiin tänään melko itsenäisesti. Yritin keskittyä alusta heti saamaan Unan liikkumaan itse sopivan reippaasti. Tamma tarjoili kyllä mieluusti hitaampaa vaihdetta, mutta pyydettäessä eteni taas hetken reippaammin. Ilmeisesti en jaksa pyytää riittävän sinnikkäästi tai sitten en vain tajua, kun hevonen alkaa hidastaa, kun joudun aina pyytämään uudelleen ja uudelleen. Opettajakin painotti tunnin aikana, että kun hevoselta pyytää tietyn vauhdin, tulisi sen jatkaa sitä itsenäisesti niin kauan, että siltä pyydetään jotain muuta. Tuohon tilanteeseen pääsemiseksi saan kyllä vielä kasvatella uskottavuuttani ratsujen silmissä.

Tunnin ensimmäisenä tehtävänä oli laukanvaihto puomin ja myöhemmin pystyn avulla. Una kuulemma vaihtaa laukan sittenkin lennosta, mutta siihen vaaditaan kunnolla työskentelevä takapää ja lyhyt laukka. Opettaja sanoi sen vaihtavan kyllä sillä, mutta ei tuntilaisilla. Niinpä puomin avustuksella yritetyt vaihdot menivät ehkä noin 95-prosenttisesti mönkään. Taisinkohan saada kerran tai pari suuntaansa laukan lennosta vaihtumaan, mutta muutoin tulimme aina hetken puomin jälkeen väärää laukkaa ja vaihdoimme ravista.

Yritin kyllä opettajan ohjeiden mukaan vaihtaa laukkaa puomilla pyytämällä uudella ulkopohkeella ja vinkkasin vielä johtavalla ohjalla, mutta joko ajoitin pyyntöni väärin tai esitin ne epäselvästi, kun Una ei niitä tajunnut. Pystyn avulla laukka vaihtui paremmin esteellä, mutta vieläkin mukaan mahtui muutamia alastuloja väärässä laukassa. Opettaja hoksautti, että hevosen tasapainottaminen ennen pystyä auttaisi myös vaihdossa. Taisin siis unohtua keskittyä muuhun kuin vaihtoapuihin, jolloin Una pääsi hyppyyn vähän miten sattuu.

Ennen pidempiä ratoja hyppelimme tehtäviä taas osissa. Una oli tänään paremmin kuulolla eikä lähtenyt intoilemaan itsestään. Välillä opettaja tosin taas huuteli nostamaan hevosen keulan ylös, ja yritin tehdä pyydetysti. Pääosin kuvittelen hyppyjen sujuneen ihan hyvin. Tänään sain myös pidettyä paremmin jaloilla painoa, jolloin kantapäät eivät ehkä niin nousseet enkä hukannut jalustimia kertaakaan. Opettajalta tosin tuli vähän sapiskaa muutamista turhan tiukoista kurveista, kun pohkeeni eivät toimineet, ja Una pääsi livahtamaan käännökseen hieman turhan jyrkästi. Esitimme toki myös esteelle tuloja vastalaukassa, kun aikaa ei mielestäni ollut enää riittävästi laukan korjaamiseen ravin kautta. Toisaalta Una ei tuntunut olevan kauhean moksiskaan vastalaukasta, sillä kiltisti se hyppäsi kaikki esteet, joille sen ohjasin. Opettajalta tuli tosin sapiskaa tavastani kiittää hevosta taputtamalla ulkokädellä pari askelta hypyn jälkeen. Kiittelyt kuulemma jätetään käyntiosuuksiin ja silloinkin sisäkädellä.

Päivän pisimmän radan saimme tulla kahdesti. Ensimmäisellä kierroksella toheloin ja yritin puskea Unan okserille reilua askelta liian aikaisin. Tuloksena sukelsin nolosti kunnolla kaulalle Unan ottaessa maltillisesti vielä yhden askeleen. Rämmimme vielä kakkosokserin yli, kunnes opettaja vihelsi pelin poikki ja käski aloittamaan radan uudelleen. Toiselle kierrokselle lähtiessäni päätin keskittyä. Ykköselle tulimme hyvin, ja olin perillä, milloin hyppy lähtee. Kakkonen ylittyi muuten hyvin, mutta päästin Unan kurvaamaan hieman liian tiukasti kolmoselle. Taisimme tulla kaarteen vastalaukassa, mutta kolmospysty ylittyi siitä huolimatta. Nelonen meni myös ihan ok. Viitoselle tuli taas hieman tiukempi kurvi, kiitos toimimattomien pohkeideni. Viitoselta pääsimme kuitenkin kuutoselle hyvin, mutta laukka piti siitä vaihtaa ravin kautta. Seiskalle suuntasin vähän vinosti, jotta se auttaisi laukanvaihdossa. Una taisikin vaihtaa, jolloin pääsimme kasille ihan sujuvasti.

Opettajalta tuli kommenttia radasta sen verran, että minun pitäisi ratsastaa hevonen esteelle eikä antaa sen tehdä päätöksiä. Tämä vähän hämmensi, kun tähän asti muut opettajat ovat sanoneet, että antaa taitavan hevosen katsoa hyppypaikat, jolloin itse voi keskittyä omaan istuntaansa, myötäämiseen ja niiden alkaessa olla hallinnassa alkaa opetella katsomaan hyppypaikkoja. Toisaalta ehkä 80 sentin tasolla olisi syytä jo vähän tajuta, miten päin sen hevosen siihen esteelle tuo. Uskalsin kuitenkin tästä kommentista huolimatta pyytää, että esteitä nostettaisiin toiselle kierrokselle. Opettaja tuumasi, että kyllähän hän nostaisi, jos saisimme tuotua hevoset kunnolla esteille. Tulipahan taas kunnon palautus maanpinnalle näiden osaamishaihatteluideni kanssa. Lausahduksen jälkeen opettaja kuitenkin korotti muutaman esteen siihen 80 senttiin, jota ei muutoin tämän tunnin eikä eilisen aikana ollut nähtykään. Saatu kommentti kirvoitti myös keskittymään entistä paremmin, jolloin toinen kierros meni itse asiassa mielestäni paremmin. Kolautimme tosin heti ykkösesteen puomin alas ja kopsautimme kakkostakin, mutta muutoin uusia mokia ei tullut, ja kaikki hypyt sujuivat mielestäni kohtuullisen kivasti. Opettajalta irtosikin kehu siitä, että tällä kertaa koko radan ajan oli hyvä rytmi.

Tältä tunnilta mieltä jäi kaihertamaan se, miten oppia ratsastamaan hevosen esteelle. Tähän asti olen sentään tajunnut yrittää ratsastaa etenevässä laukassa, valita hyvän tien ja mukautua hyppyyn, mutta yleensä olen jättänyt hevosen hetkeä ennen hyppyä rauhaan. Opettaja ohjeisti tunnin aikana, että pohkeet pidetään esteratsastuksessa koko ajan tuntumalla. Kieltämättä viimeisellä kerralla keskittyessäni tähän asiaan Una tuntui toimivan helpommin. Toisaalta taas pelkään, että jään pusertamaan pohkeillani, jolloin hevonen ei saa hyppyrauhaa. Tuntumalla pitäminen ja pusertaminen ovat toki eri asioita, sen jopa tiedän.

Toistaiseksi en osaa itse päättää hyppypaikkaa, vaikka yleensä pystyn laskemaan kolme viimeistä askelta ennen hyppyä. Lisäksi olen vielä vähän turhan hidas vaikuttamaan ajoissa siihen, jos tulen hevosen kanssa liian hitaasti tai liian lujaa esteelle. Yleensä ehkä ehdin tajuta tilanteen, mutta jätän sen sitten hevosen huoleksi. Tästä varmasti pitäisi oppia pois ja alkaa ennen kaikkea opetella sitä, että saan hevosen liikkumaan koko ajan tasaisella eteenpäinpyrkimyksellä, ettei meno olisi hidastelua ja kaasuttelua.

Oli kuitenkin kiva päästä hyppäämään pari estettä 80 sentin korkeudessa, sillä sentään mukautumisessani niille ei ollut ongelmia. Esteratsastuksen opettelu ei ole korkeushyppyä, kuten opettaja tuumasikin, mutta kyllä se silti piristää, kun välillä saa hypätä muutaman sentin isompia. Hienosäätöähän tämäkin laji on, mutta onneksi se on mielenkiintoista puuhaa. Una oli kyllä varsin passeli esteratsu minulle ja jos taas joskus päädyn Oulunsaloon, on se varmasti ykköstoiveenani.

Videoista kiitos tuntia seuranneille katsojille!

Ps. Videoarkistojen aarteena löytyi estetunti Mantan kanssa 17.4.2010. Itse tunnista en ole laiskuuksissani kirjoittanut mitään, mutta hyppelyvideon voi käydä katsomassa täällä.

Keula ylös ja takajalat töihin

Esteratsastajani oli ratsastusleirin onnistumisten huumassa ja niinpä sain ilmoittauduttua Oulunsalon ratsastuskoulun kuuden ratsukon kaksipäiväiselle 80 sentin estekurssille. Nora lähti myös mukaan, joten hänenkin estehyppelyistään kannattaa käydä lukemassa. Ratsukseni olin toivonut Silvanon kaltaista järkevää menijää, mutta ei niin raskasta. Niinpä esteratsukseni oli laitettu 15-vuotias Unadonna van de Kempenhoeve eli Una. Tallin nettisivujen mukaan säkäkorkeudeltaan 167,5 senttiä olevan tamman koulupuolen taso on HeA/VaB ja rataesteiden 130 cm. Sitä myös luonnehditaan ystävälliseksi ja uteliaaksi, mutta oman arvonsa tuntevaksi. Karsinakäyttäytyminen Unalla olikin hallussa, sillä muutoin se oli oikein enkeli ojennellen muun muassa kaviot putsattavaksi, mutta suitsien laitossa koetti karata päänsä kanssa kattoon.

Alkuverkassa siirryttiin mielestäni turhan vikkelästi raviin. Olisin halunnut jälleen kerran tutustella uuteen hevoseen rauhallisesti käynnissä. Una tuntui onneksi alusta asti aika tasaiselta menijältä, joka ei turhia kiihdytellyt. Enemmän sitä ehkä sai pyytää eteen, mutta tamma otti eteenpäin pyytävät avut ihan hyvin vastaan. Vähän tarmokkaammalla asenteella ratsun olisi varmasti saanut myös säilyttämään hyvän tahdin. Nyt sorruin vähän pumppaamiseen, kun en tajunnut olla kerralla jämäkkä.

Auksi tahkosimme puomeja ympyrällä ravissa ja laukassa. Una meni puomit kohtuullisen hyvin, mutta väliin aina hidasti juuri ennen puomeja. Tasaisuus tahtoi siis olla välillä kaukana. Opettaja hoksauttikin, että hevoselta pitäisi saada keula ylös ja takajalat töihin, jotta menoon löytyisi tasaisuus ja tarmokkuus. Lopulta ympyrällä ollut puomi nousi pystyksi, jota tahkottiin kanssa ajan kanssa. Pääosin hypyt olivat hyviä, mutta mukaan mahtui myös kolisteluita ja pudotuksia, kun annoin tamman valua esteelle pitkänä ja hitaana.

Seuraavaksi hypättiin kahden pystyn linjaa, johon piti saada kuusi askelta. Una heräsi tässä vaiheessa ja imi esteelle, jolloin tuloksena oli viisi askelta. Itse olin vain salaa mielissäni ja toivoin, että olisimme saaneet tulla tätä etenevämpää laukkaa. Opettaja kuitenkin komensi pidättämään hevosta, nostamaan keulan ylös ja tulemaan välin kuudella. Tämä saatiin onnistumaan, mutta Una vaati aika vahvat pidätteet, jotta se kuunteli. Tässä huomasin suureksi avuksi olevan sen, etten itse intoillut ja lähtenyt valumaan eteenpäin. Olin myös aika iloinen siitä, että sain rentouduttua itsekseni aika nopeasti aina, kun Una vastasi pidätteeseen toivotusti. Jään usein liiaksi kiinni, jolloin meno on jälleen kaukana sujuvasta.

Yksittäisten tehtävien lisäksi pääsimme hyppäämään radan pätkiä. Itselleni mieluisimpana oli tunnin viimeisenä tehtävänä ollut rata, josta ratapiirros ohessa. Matkaan lähdettiin siis oikeassa kierroksessa. Linjaan taisimme Unan kanssa saada kahden toiston aikana toivotut kuusi askelta. Tie kakkoselta kolmoselle oli mielestäni myös ihan toimiva. Nelosokserille saikin kääntää jo melkoisesti, mutta molemmilla kerroilla ylitimme sen ihan ok. Laukkaa en saanut tässä vaihdettua ja sinällään hassua, ettei Una osaa vaihtaa lennosta. 120-130 sentin ratoja kisanneelta hevoselta odottaisin jotain ihan muuta. En tohtinut itse johtaa kauheasti esteellä, sillä tiesin onnettoman sisäpohkeeni takia hevosen pääsevän valumaan liian tiukasti vasemmalle, joten ryömimme kaarteen molemmilla kerroilla vastalaukassa. Viitonenkin ylittyi siitä huolimatta ihan ok, ja kuutoselle taisimme mennä viidellä tai kuudella askeleella. Jos en väärin muista, taisimme sen toisen kerran jopa laskeutua myötälaukassa sentään alas.

Tunnin aikana ehdittiin ennen radan pätkiä hypätyissä tehtävissä opettajalta tuli kommenttia olla puskematta hevosta eteenpäin ennen estettä ja pitämään painoa jalustimilla. Pariin kertaan hukkasinkin jalustimen, mikä opetti pitämään sitä painoa niillä paremmin. Kertaalleen taas tein jotain omia liikkeitäni ja horjahdin vähän ratapiirroksen kuutosesteen hypättyäni, mutta kaikeksi onneksi pysyin kyydissä. Lisäksi opettaja kommentoi pyytämään Unaa vaihtamaan esteellä, kun sillä ei tosiaan sitä lennosta vaihtamisen taitoa ole eikä se vasta- tai ristilaukka mikään kauhean hyvä ratkaisu esteradalla ole.

Omasta mielestäni katse ja myötäys toimivat tänään, mutta olisin tosiaan saanut ratsastaa hevosta aktiivisemmaksi alusta alkaen. Una oli kuitenkin ihanan varma hyppääjä, vaikka tulikin esteille välillä vähän pitkänä ja puhdittomana. Opettaja tuumasikin, ettei ole nähnyt Unan ikinä kieltävän, mikä osaltaan lisäsi luottamustani siihen. Estekorkeudet taisivat olla enimmäkseen 70-75, sillä ne näyttivät mukavan harmittomilta. Unasta jäi siis hyvä fiilis, ja jatkossa toivottavasti osaan olla alusta alkaen tarmokkaampi, jolloin saamme heti parempia hyppyjä eikä tule niin paljon laiskottelua sekä kuskilla että ratsulla.

Neljännen estekurssin päivä 2: tutumpaa menoa

Aaltiksen estekurssin toinen ja samalla viimeinen päivä hurahti ohi kahdeksanvuotiaan Last Waltzin eli tutummin Osku-ruunan kyydissä. Tallin sivut kertovat, että säkäkorkeudeltaan ruuna on noin 151 senttiä, ja se on herkkä ja hyppäämistä rakastava tapaus. Lisäksi sillä on suoritettu ratsastuksenohjaajan näytöt sekä koulussa että esteissä, joten sen taso on helppo A ja esteillä 110 senttiä. Karsinassa hepo oli muuten ok, mutta luimi satuloidessa ja yllättäen suitsia laittaessa näykkäisi mahasta, onneksi vain pienen nipistyksen verran. Loppuajan vahdinkin hevosta tarkemmin, ja se tyytyi vain luimimaan tekemättä enempää.

Selkään päästyä polle ei tuntunut ihan niin pieneltä kuin maasta käsin olin mittaillut. Estejalustimet toki auttoivat tässä asiassa. Alkuravailut mentiin tällä kertaa itsenäisesti opettajan huudellessa tarvittaessa korjausneuvoja. Osku ravasi ihan mukavan reippaasti ja kääntyi aika helposti. Opettajalta tuli kehotus pitää ulko-ohja paremmin tuntumalla ja käyttää pohkeita enemmän. Välillä Osku lähti reippaampaan raviin, jolloin opettaja huuteli rauhoittamaan menoa. Laukassa meno oli ok, mutta olisin voinut testata kaasun ja jarrun paremmin. Nyt mentiin enemmän hevosen ehdoilla.

Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä oli laukata kahden kavaletin ja porttiesteen muodostamalla ympyrällä oikeassa kierroksessa. Muutamat ensimmäiset kierrokset menivät hakiessa tuntumaa hevoseen, sillä eiliseltä tuttu kyvyttömyys nähdä ponnistuspaikkaa kummitteli mukana. Opettaja komensi ottamaan harjasta kiinni, jotta en olisi nykimässä hevosta suusta. Tällä vinkillä meno parani hieman, ja saimme ihan järkeviä hyppyjäkin kuviolla. Osku tosin muutaman kerran vähän spurttasi estettä kohden, jolloin olisin saanut tomerampi ja pyytää sitä odottamaan. Tässä vaiheessa kuitenkin sain jo vähän käsitystä hevosen hyppytyylistä, joten skippaan muut harjoitukset kilometripostausta välttäen ja siirryn selostamaan hypättyä rataa.

Tässä olisi taas jonkinlainen näkemys radasta, jota olimme treenanneet tunnin aikana osissa. Radalle lähdettiin oikeassa laukassa ylittämällä ykköseste, joka oli portti. Siitä jatkettiin kakkospystylle, jonka jälkeen kaarrettiin kolmosokserin yli. Siitä vähän pidempi laukka neloselle eli portille, josta matka jatkui viitospystyn yli. Sen jälkeen laukattiin taas pieni hetki, ylitettiin kuutosokseri ja suunnattiin seiskalle ratsastamalla porttiesteen takaa siten, että kuskista katsottuna portti jäi oikealle puolelle. Seiskasta sitten yli ja lopuksi vielä kahdeksikko eli okseri. Maksimikorkeus radalla minun vuorollani oli 75 cm eli oikein passeli eilisten töppäilyjen jälkeen.

Ykkönen eli portti ylittyi ihan ok. Kakkosella taisin olla vähän heikommin mukana, jolloin tie kolmoselle ei ollut ihan nätein. Okserilla kuitenkin otin taas harjasta kiinni, joten Osku sai hyppyrauhan. Laukkapätkän aikana taisin vähän yrittää saada rauhallisempaa laukkaa, mutta onnistumisesta ei ole muistikuvaa. Porttieste eli nelonen ylittyi muistaakseni ok samoin kuin viitonen. Välillä tosin taas mentiin hevosen vauhdilla, kun jostain syystä unohdin ratsastaa. Jotenkin selässä oli kuitenkin sellainen olo, että yli mennään, vaikka hevonen määräisikin tahdin. Kuutosokseri oli radan isoin eli 75 senttiä, ja sen yli mentiin kanssa ilman eiliseltä tuttuja hirveitä lässähdyksiä, kädet harjassa totta kai. Seiska ja kasi ylittyivät myös ihan kivasti, joten rata saatiin päätökseen ilman jättimäisiä virheitä. Opettaja oli rataan ihan tyytyväinen ja sanoi, että olin aloittanut radan otsa kurtussa, mutta loppua kohti aloin näyttää iloisemmalta. Syystäkin, sillä Osku oli mainio estepolle, ja radalla ehdin jo nauttia menosta.

Tässä ylitetään radan kakkosestettä. Plussaa: katse oikeaan suuntaan ja kädet ovat harjassa. Miinusta: hitusen liian läheltä lähtenyt hyppy ja taakse heilahtaneet jalat.






Tällä tunnilla opettaja (joka siis oli eri kuin eilen) antoi noottia huonosta myötäyksestä, johon korjauksena tuli tuo harjasta kiinni pitäminen. Harjasta oli pidettävä kiinni hyvissä ajoin ennen estettä, joka tuotti minulle vähän ohjauksen ja mahdollisen johtamisen kanssa vaikeuksia. Radalla Osku taisi vaihtaa myötälaukat, jos en nyt kauhean väärin muista. En tosin voi sanoa, että olisin niitä pyytänyt, vaan hepo pelasti itse itsensä. Toisena noottina opettajalta tuli alkutunnista se, että istuin armottoman syvällä satulassa, jolloin hyppyyn lähtö oli vaikeampaa. Yritin sitten muistaa ottaa esteistuntaa ennen estettä, jolloin meno oli totta kai helpompaa.

Muuten opettajalta ei tullut istunnasta tai katseesta sanomista, joten olin aika tyytyväinen. Meillä Oskun kanssa sujui tänään niin paljon paremmin kuin mitä eilen Koran kanssa. Oskulle suuret plussat siitä, että se nautti hommasta eikä kertaakaan vaikuttanut, että kieltäisi tai pujahtaisi esteen ohi. Lisäksi se kesti hienosti muutamat kuskin töppäilyt ja hoiti oman osuutensa enemmän kuin hyvin. Oli todella mukava mennä melkoisen varmalla hevosella, joka ei turhia kyttäillyt ja jota ei tarvinnut hampaat irvessä yrittää saada liikkeelle. Oskulla voisin kuvitella hyppääväni toisenkin kerran. Kunhan vain saan myötäykset toimimaan paremmin enkä sammaloidu sinne satulaan, olisi esteratsastus taas hippasen verran toimivampaa.

Ilmeistä pitäisi saada esteratsastuksessa lisäpisteitä.







 







Kuvista kiitos Venlalle ja Suville!

Neljännen estekurssin päivä 1: en osaa opettaa, osaanko oppiakaan?

Jossain kesäisessä innostuspuuskassa olin ilmoittautunut Aaltiksen 70-85 sentin estekurssille, jonka ensimmäinen päivä koitti näin lauantaina. Ennen kurssin tuntia jännitin jostain syystä kumman paljon. Arvelin kuitenkin, että tällaiselle kurssille laitettaisiin tallin sutjakkaimmat hyppääjät, mutta veikkaus meni hivenen pieleen. Sain ratsukseni seitsemänvuotiaan Kora-tamman. Tallin sivuilla tästä 164-senttisestä tammasta sanotaan vain sen verran, että se saapui tallille elokuussa, on estepainotteinen ja muita lisätietoja saa sitten, kun ehtivät tutustua siihen paremmin.

Kurssin tämän päivän opettaja ei ollut yhtään tyytyväinen kolmeen tunnin ratsuvalintaan, joita hän itse ei ollut tehnyt. Korasta hän tuumasi heti tunnin aluksi, ettei ole edes varma, selviytyykö se kurssin estekorkeudesta. Siinä tuli itselle jo melkoinen kolaus mitättömään itsevarmuuteen, joka rymisteli vahvasti miinuksen puolella tämän tunnin aikana. Kommentti oli tosin vähän jännä, kun hevosta kuitenkin luonnehditaan estepainotteiseksi. Kurssilaisia oli yhdeksän, mikä ei myöskään ilahduttanut opettajaa, sillä hänestä kurssilla kun pitäisi pystyä oppimaan vähän tehokkaammin asioita.

Alkuverkassa ravailimme itsenäiseksi sekä menimme vuorollaan kolmen ratsun porukoissa neljän tai viiden maapuomin kohtaa ympyrällä kiertäen. Koran ravi oli vähän pomppuisaa alussa keventäenkin enkä meinannut alussa saada tammaa kunnon ravillekaan. Puomikohdat menivät siitä johtuen aika tahmeasti, ja opettaja huuteli pitämään pohkeet tuntumalla. Välissä sitten yritin äänelläkin kannustaa tammaa aktiivisempaa raviin, ja muutama pätkä onnistui. Ei tosin ollut helppoa, joten enteilin melkoisia ongelmia jatkoa varten. Muualla ravaillessa tamma tahtoi puskea sisälle, vaikka yritin pistää sisäpohkeeni töihin. Ravissa piti myös tehdä temponvaihteluita, ja meiltä onnistui ehkä hidastaminen, mutta reippaampi ravi oli kadoksissa.

Seuraavaksi maapuomeja tahkottiin laukassa. Oikea laukka oli tammalle vaikeampi, ja se mieluusti nosti oikeassa kierroksessa vasenta laukkaa. Meno oli laukassakin melkoisen hidasta enkä osannut pitää pohkeitani tuntumalla, jolloin tamma pudotteli monet kerrat raville. Taisin pari kertaa saada tahkottua puomit kohtalaisesti läpi, jolloin pääsimme laukkailemaan itsenäisesti. Vasen kierros oli vähän helpompi, mutta siinäkin tammaa sai kannustaa pysymään laukassa. En tajua, minne ihmeeseen hukkaan ne pohkeeni, kun en voi pitää niitä sopivasti tuntumalla. Ilmeisesti oletan, että yhden laukkapyynnön pitäisi riittää, ja sen jälkeen hevosen pitäisi laukata puksuttaa tasaisesti vaikka auringonlaskuun. Automaattiratsu olisi siis hakusessa tällaiselle kuskille.

Näiden treenien jälkeen päästiin hyppäämään ensimmäistä estettä, joka sijoittui samaan kohtaan kuin maapuomit. Opettaja pisti ponnistuspuomin avuksi ja tarkoituksena oli hypätä ympyrällä, kunnes opettaja sanoisi menon riittävän. Laukkaaminen ei sujunut vieläkään kauhean näppärästi enkä itse asiassa koko tunnin aikana päässyt sellaiseen laukkarytmiin, jossa olisin tajunnut menosta jotain. Pystyllekin tuli ongelmia, kun en kertaakaan tajunnut, mistä kohtaa hevonen lähtee hyppyyn. Siinä oli melkoinen sokea piste. Opettajalta tuli noottia siitä, että nakkasin käteni järjettömästi ilmaan sen sijaan, että olisin myödännyt oikein. Itse en tätä tajunnut, luulin tekeväni myötäyksen niin kuin aina ennenkin.

Seuraavaksi sama pysty muutettiin okseriksi ja sille suunnattiin normaalisti ilman ympyrällä olemista. Sokeus nähdä hyppypaikkaa jatkui ja kostautui hyvin hirveinä hyppyinä, joissa olin jäljessä ja kaiken huipuksi lätkähdin kesken kaiken hyppyä takaisin satulaan. En nytkään vielä tajua, miten en nähnyt niitä hyppypaikkoja yhtään. Yleensä näitä kammotushyppyjä on mahtunut korkeintaan pari samalle esteelle, jonka jälkeen olen alkanut nähdä hyppypaikan. Nyt vaikutti siltä, että ratsastin huppu päässä, kun hyppypaikan näkemisestä ei ollut mitään toiveita. Okseri nousi lopulta 85 senttiin, ja Kora meni siitäkin kiltisti yli, joten siitä suuret kiitokset hevoselle. Kuskin olisi voinut jättää jo matkasta, kun meno oli sen verran kehnoa. Jonkun olisi pitänyt huudella minulle, että älä istu vielä, niin ehkä olisin totellut.

Tämän jälkeen siirryttiin kolmen esteen suoralle, joiden välit olivat 18 metriä. Opettaja ohjeisti ottamaan väleihin viisi laukkaa. Tässä vaiheessa aloin tajuta, että kaiketi menin taas käsijarru päällä, kun laukka ei rullannut helposti ja siten, että olisin voinut laskeskella niitä ponnistuspaikkaa varten. En edes muista, kuinka monen monta kertaa tahkosimme niitä kolmea estettä, mutta kauan siihen meni. Kora alkoi kyllästyä hypyissä suusta kiskaisevaan kuskiin ja väisti esteen tai kielsi. Opettaja sanoi, että hevonen antaa minulle suoraa palautetta ratsastamisesta. Kiellot johtuivat tuosta kiskomisesta, väistöt siitä, etten ollut tomerana ratsastamassa esteen yli. Lisäksi annoin sen väistää yhden kerran, jolloin se teki samat temput toisen kerran, koska olin sen siihen opettanut.

Este on ehkä 60-65 senttiä, mutta ei se näemmä hidastanut minua könöttämästä ihan päättömästi kyydissä. Tämä kuva on taas kategoriasta nimeltä älkää kokeilko tätä kotona. Sentään katse on eteenpäin.












Tässä vaiheessa minulla oli jo melkoisen paha mieli ja halusin alkaa selitellä, että kyllä minä tutummalla hevosella menisin nämä ihan hyvin. Kora ei ilmeisesti ole kauheasti hypännyt tallille tultuaan, joten homma oli sillekin vähän opettelua. Minusta ei ole opettajaksi, joten tunti oli hevosellekin aika vääränlainen. Sain melkoista ryöpytystä ja ihan aiheesta. Toisaalta olin itse tullut oppimaan kurssille, en oppimaan yhdessä hevosen kanssa. Minusta ei toden totta ole opettajaksi, mutta tämä tunti pisti taas miettimään, onko minusta oppijaksikaan. Samoja virheitä kun tuli tehtyä kerta toisen jälkeen. Kolmen esteen suora saatiin viimein mentyä kerralla, mutta tyyli ja sujuvuus olivat kaukana menosta. Korkein pysty oli 75 senttiä.

Tarvitsisin enää tyynyn, niin voisin nukahtaa tuossa hevosen kaulalla maatessani. Sentään käsi myötää. Älkää kokeilko tätä kotona osa II.







Lopuksi treenasimme laukanvaihtoa porttiesteellä. Olin muka fiksusti käynyt näyttämässä portin Koralle, mutta pöljyyksissäni oli maiskutellut siinä koettaen saada hevosta tutustumaan esteeseen, jolloin se jännittyi tilanteesta. Opettajalta tuli noottia tästä, ja hän arveli, ettei tamma olisi tarvinnut esteen esittelyä, ja että nyt se todennäköisesti pitäisi estettä arveluttavana. Veikkaus osui nappiin, sillä Kora kielsi portille. Toisella kerralla päästiin jo yli ja taidettiin saada laukka vaihtumaan. Ilmeisesti tiet portille eivät olleet toivotunlaiset, vaikka luulin tulleeni niitä ihan järkevästi. Laukkakin taidettiin saada muutamia kertoja vaihdettua. Viimeinen hyppy portille oli paras, vaikka tuli vähän lähelle. Kora kuitenkin laukkasi rauhassa, en itse säätänyt ylimääräistä ja olin hypyssä mukana, ja laukkakin vaihtui. Kehuin Koraa koko tehtävän aikana aina vaihdoista, joten ilmeisesti positiivinen kehu oli avuksi sekä hevoselle että kuskille.

Loppuraveissa oli melkoisen vaisut fiilikset. Harmitti vietävästi, etten osaa rentoutua ja ratsastaa hevosen ehdoilla, vaan päksytän aina päättömästi vailla mitään suunnitelmaa. Lisäksi toivoin kovasti, ettei Kora saanut mitään traumoja tästä tunnista. Se kuitenkin oli rehellinen hyppääjä ja meni kyllä yli, jos osasin sen sille sanoa oikein. Tamma sai suuret kiitosrapsutukset siitä, ettei vetänyt hernepeltoja nenään, vaikka aihetta olisi ollut. Opettaja kutsui tunnin lopussa luokseen, ja pelkäsin melkoista ryöpytystä. Hän kuitenkin tuumasi, että seuraavalle kurssipäivälle yritetään saada minulle vähän helpompi hevonen. Kehuin hänelle Koran rehellisyyttä ja sitä, että kyllähän se on varsinainen opetusmestari siinä, että näyttää kyllä kuskin virheet. Itse kuitenkin tarvitsen tässä vaiheessa vielä sellaista hevosta, joka paikkaa kuskin puutteita ainakin vähän.

Kuvista kiitos Suville!

Kolmannen estekurssin päivä 2: vielä niistä käsistä

Toinen ja samalla viimeinen Tuomikosken estekurssin päivä hujahti ohi Rusakon kyydissä. Polle oli viettänyt yön laitumella ja oli tunnin alussa vähän väsynyt. Alkuverkka oli tänään vähän lyhyempi, sillä aika nopeasti siirryimme ravailemaan useamman puomin suoraa. Siinä tarkoituksena oli säilyttää tasainen ravi kevennyksen kanssa. Homma sujui ihan hyvin, ja kuvio tultiin molempiin suuntiin.

Seuraavaksi puomit nousivat kolmeksi miniristikoksi, joiden jälkeen hevonen tuli pysäyttää. Lähestyminen tehtiin ravissa ja tarkoituksena oli saada hevonen ponnistamaan sen verran, että se vaihtaa laukalle. Ensimmäisellä kerralla tulin Rusakon kanssa löysänä, joten laukka tuli vasta toisen ristikon jälkeen. Pysähtyminen sujui vielä tässä vaiheessa ihan jees. Sitten Rusakko pääsi tehtävästä jyvälle ja liikkui itse ihan hyvin. Sitten sainkin taas tuttua kommenttia käsistäni, kun tuppasin painamaan niitä turhan alas. Toisena kommenttina tuli se, että vaikka on pieni este, kannattaa silti harjoitella myötäämistä eikä jättää käsiä täysin paikoilleen. Pysähtymiset olivat nyt vähän työläämpiä, kun Rusakko olisi mieluusti kipittänyt pidätteistä huolimatta. Ei onneksi pahasti, joten stopit saatiin, joskin vähän aidan avustuksella.

Tämän jälkeen ristikoiden päälle saatiin mennä pääty-ympyrällä ollut pysty. Esteet olivat vieläkin melkoisen maahankaivettuja, sillä niiden korkeus taisi olla hurjat 40 senttiä. Oli kuitenkin mukava päästä ottamaan neljä hyppyä yhdellä kierroksella. Ristikot ylittyivät yhä ihan hyvin, jos ei lasketa sitä kertaa, kun jäin matkustamaan antaen hevosen lipua oikealle. Seuraavaksi kadotin sitten ajatuksen ympyrän kaarella olevan esteen ratsastamisesta. Lähestyminen pystylle tuli ihan hyvin, mutta sen jälkeen valuin ympyrältä reippaasti ulos ennen kuin älysin kääntää. Muutaman epäonnistumisen ja opettajan nootin jälkeen muistin taas ratsastaa, jolloin pystyn reitti meni paremmin. Rusakko oli mukavasti menossa mukana eikä sen menosta tarvinnut sen kummemmin huolehtia.

Lopuksi saimme vielä ristikoiden ja pystyn jatkeeksi okserin. Ensimmäinen kierros meni muuten ihan hyvin, mutta itsestä tuntui, että lössähdin okserilla taas ihan omia aikojani istumaan. Toiselle kierrokselle lähdettäessä päätin kehdata  pyytää opettajalta, että nostaisi korkeutta vähän. Pysty taisi nousta johonkin 60-65 sentiin ja okseri mahdollisesti 60 senttiin. Ei mitään hurjaa, mutta silti paljon jännempää kuin parikymmentä senttiä pienemmän versiot. Pidin sitten tunnin aikana saadut palautteet mielessä ja lähdin matkaan. Ristikot ylittyivät kivasti, pääty-ympyrän pysty myös, joskin olisin voinut olla reitin kanssa edelleen tarkempi ja okserillekin tultiin varsin mainiosti. Tällä kertaa muistin myös pysyä hypyssä mukana enkä lössähtänyt satulaan kesken kaiken. Rusakolla oli todella lystiä mennä tämä pätkä, sillä se laukkasi tasaisen varmasti, jolloin askelten laskeminen oli vaivatonta. Opettajalta tuli myös hyvää palautetta radasta ja vielä maininta siitä, etten ainakaan tämän korkuisella okserilla istuskele omia aikojani satulaan, vaan olen hyvin hypyssä mukana.

Kurssi oli mukava päättää onnistuneeseen tehtävään. Kurssin keskeisin hoksautus oli käsien paikka, sillä jostain syystä ne nyt haluavat kaivautua mahdollisimman alas. Olen iloinen, että katseesta tai istunnasta ei tullut korjauskehotusta, joten ilmeisesti ne olivat hanskassa. Sain myös Rusakon pääosin liikkumaan hyvin esteelle, jolloin meno oli sujuvaa. Voisinpa kyllä toistekin käydä Tuomikoskella hyppelemässä ja mikseipä myös Rusakolla. Polle tuntui toimivan näillä pienillä esteillä varsin mutkattomasti, mikä taas sopisi minunkaltaiselleni ratsastajalle. Hyppynälkä kasvoi taas, joten pitänee taas alkaa katsella, minne voisi taas mennä kursseilemaan. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan!

Kuvista ja videosta kiitos Jennille!

Kolmannen estekurssin päivä 1: kädet ja jalat

Kesän kolmannelle estekurssille lähdin Tuomikosken tilalle Liminkaan. Ratsukot olivat kahdessa neljän hengen pienryhmässä. Enpä ollut älynnyt kysyä kurssia varatessani, minkä tasoisia tehtäviä tulisimme tekemään. Olisi ehkä tämän päivän perusteella kannattanut. Omassa ryhmässäni oli toinen sennu sekä kaksi muistaakseni 10-13 vuoden ikähaarukkaan menevää lasta. Ratsunani oli budjonnyi-rotua edustava, 16-vuotias Rostov, kotoisammin Rusakko. Tallin sivuilla ei ole hevosesittelyitä, mutta sen verran ehdin kysyä opettajalta hevosesta, että kyllä sen ainakin metrin radasta pitäisi selviytyä. Säkäkorkeudeltaan hepo taitaa olla jotain 160-165 cm.

Alkuverkat sai tehdä aika itsenäisesti opettajan seuratessa ja ohjeistaessa. Rusakkoa sai alussa vähän muistuttaa liikkumaan itse, mutta aika näpsäkästi se muisti olevansa tekemässä hommia. Tein alkuun siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin. Polle siirtyi käynnistä kivasti raviin, mutta ravista käyntiin siirtyminen sujui hitaammin. Pyörittelin myös ympyröitä, jolloin opettaja ohjeisti asettamaan ja taivuttamaan hevosta tarkemmin. Rusakko tykkäsi vähän liirata ulos, joten kommentti oli hyvin aiheellinen. Sanomista tuli asetuksissa siitä, ettei käsiä tule viedä kovin kauas toisistaan. Välillä sain Rusakon ulkopuolen ympyröillä hallintaan, jolloin se antoi vähän myöten.

Tämän jälkeen sai nostaa laukan ja verkata siinä. Ympyröillä ulos valuminen paheni hieman, mutta enemmän minulle tuotti vaikeuksia istua laukassa. Ei laukka ollut mitään kummaa, mutta kuitenkin taas omanlaista verrattuna näihin viime aikoina mentyjen hevosten laukkoihin. Kokeilin myös kevyttä istuntaa, johon polle reagoi kiihdyttämällä aavistuksen. Nätisti kuitenkin otti pidätteet vastaan ja rauhoittui taas tavalliseen laukkaan. Laukassa kuitenkin polle yritti alkaa raskaaksi edestä, johon opettaja neuvoi luonnollisesti ottamaan pohkeet avuksi. Ohjeen jälkeen muistin taas ohjien antaa olla vähän enemmän rauhassa ja pyysin hevosta pohkeilla eteen, kun se yritti painaa edestä. Tämä keino auttoi ihan mukavasti.

Sitten päästiin ensimmäiseen tehtävään, joka oli suoralla olleiden kahden puomikaksikon ylittäminen molemmista suunnista. Tehtävä mentiin ravissa siirtyen kahden ensimmäisen puomin jälkeen hetkeksi käyntiin ja siitä takaisin raviin ennen kahta viimeistä puomia. Rusakko humputteli tehtävän mukavan tasaisesti, mutta minulle tuli noottia opettajalta liian alaspainuvista käsistä sekä jaloista, jotka käyntiin siirtymisessä menivät liikaa eteen sen sijaan, että olisivat pysyneet samassa kohtaa. Kädet sain aika nopeasti korjattua, mutta jalkojen kanssa oli työlästä. Kerta toisen jälkeen ne salakavalasti nytkähtivät pysähdyksissä eteen, vaikka kuinka koetin ajatella pitäväni ne paikoillaan. Tähän ongelmaan en ole taas hetkeen törmännyt, joten sitä oli kahta vaikeampi korjata. Hiljalleen taisin onnistua vähentämään jalkojen liikahdusta eteen, sillä opettajalta ei tullut siitä enää huomauttelua.

Seuraavassa ja samalla viimeisessä tehtävässä jälkimmäinen puomikaksikko nousi tunnin ainoaksi esteeksi luokiteltavaksi rakennelmaksi eli noin 30-40 sentin hurjaksi ristikoksi. Ensimmäinen puomikaksikko ylitettiin jälleen ravissa, mutta sen jälkeen nostettiin laukka, jossa pyöräytettiin ympyrä ennen ristikon ylittämistä. Oikeassa kierroksessa homma meni muuten kivasti, mutta muutamat ensimmäiset kerrat hytkyin taas laukassa miten sattuu ja unohdin ulkoavut. Sen seurauksena Rusakko laajensi ympyrää mielensä mukaan, ja opettaja sai taas sanoa aiheesta hajamieliselle kuskille. Vasen kierros sujui laukkaympyrän kanssa paljon paremmin, sillä polle ei puskenut siinä juurikaan ulos. Opettajalta tuli kehuja siitä, että tehtävä sujui tasapainoisesti ja mukauduin ristikolle juuri sopivasti.

Sittenpä tunti loppuikin. Pakko myöntää, että jäi melkoinen harmitus päälle. Ymmärrän kyllä perusjuttujen kertaamisen olevan tärkeää, mutta odotin kuitenkin pääseväni hyppäämään vähän enemmän. Tällä kertaa ei paljoa saanut treenata hyppyyn mukautumista, kun ainoa este oli se ristikko, jonka hevonenkin suunnilleen vain laukkasi yli huomaamatta. Opettajalta tuli loppukommenttina se, että hänestä ratsastustapani sopi Rusakolle, sillä polle oli kuulemma mennyt mukavan rennosti. Väkisinkinhän tästä tuli taas hyvälle mielelle, sillä onhan se kiva, että kuskin lisäksi myös hevosella on hyvä työskennellä.

Toisen estekurssin päivä 2: teiden ratsastamista ja laukanvaihtoja

Ennen estekurssin toista ja samalla viimeistä tuntia kuskit saivat jumpata itsensä lämpimäksi. Maneesista piti kanniskella puomeja ja tolppia kentälle ja matkaa oli sen verran, että kyllä tuntui ja hikikin puski päälle. Siinä menikin arveltua pidempään, joten hain hirveällä kiireellä Faksin tarhasta, harjasin, varustin ja vein kentälle.

Alkuverkassa opettaja ohjeisti taivuttelemaan Faksia ihan reippaasti, jotta sisäpohje menisi läpi. Polle ei ollut ihan niin jäykkä kuin eilen, mutta en kyllä vieläkään mitenkään kovin onnistuneesti saanut sitä asettumaan saati taipumaan. Vasen kierros oli edelleen tönkömpi puoli, oikealle kuvittelin muutamia kertoja pollen antaneen vähän periksi. Muutoin Faksi ravasi mukavasti ja jopa pidätteitäni kuunnellen. Ihan hyvä alkuverkka muutoin, jos jäykkyyttä ei lasketa mukaan.

Käyn läpi vain radan, jota treenattiin pätkissä ennen kuin se ratsastettiin kokonaan. Tällä kertaa mukana ei ollut ristikoita, vaan pystyjä sekä kaksi okseria. Korkein este taisi olla 60 senttiä. Ei vissiin oltu nyt niin hyviä, että oltaisiin saatu se viiden sentin bonus. Radalla kuitenkin ykkösen ja kakkosen väliin taisi mennä kolme askelta ja kakkosen ja kolmosen väliin neljä. Nelosesteellä piti saada vasen laukka oikeaksi ja järkevä reitti viitoselle ja siitä kuutoselle. Seiskaesteellä vaihdettiin taas vasen laukka oikeaksi ja sihdattiin kasiokserille sekä lopuksi vielä ysiokseri.

Esteet 1-3 menivät ihan hyvin. Ehkä vähän turhan lähelle ykköstä tultiin taas, mutta muuten ei ollut ongelmaa. Myötäyksestä alastulossa oli tullut taas tunnin alussa sanomista, joten keskityin radalla tähän ja onnistuinkin ihan hyvin. Nelos- ja viitosesteen aiemmat reittivalinnat olivat olleet huonoja. Kerran piti jopa kääntää Faksi pois ennen viitosta, sillä muuten olisi menty tolppaa päin. En tajua, miten mokasin tuon niin hyvin. Kerta toisen jälkeen ajauduin oikealle. Radalla en juuri tehnyt parannusta reittiin, mutta Faksi kuitenkin kiltisti vaihtoi laukan, ja viitonen ja kuutonen ylittyivät. Seiskalle tuli hyvä tie ja laukka vaihtui, mutta silti tulimme kasille vähän liian lähelle.

Radan viimeisen esteen eli ysiokserin edessä oli puomi muka auttamassa oikean ponnistuspaikan löytämistä, mutta muistini mukaan melkein jokainen hevonen teki ihan ihmeellisiä hyppyjä siinä. Ne eivät jotenkin tajunneet puomia, Faksi ehkä vähiten. Se kuvitteli voivansa mahduttaa puomin ja esteen väliin vielä jalan, mikä tietenkin oli melkoisen väärä valinta. Radallakin ysille tuli vielä melkoinen pellehyppy, mutta onnekseni olin edes myötäyksessä ajantasalla ja näin polle säästyi taas suun kiskaisulta. Opettaja sanoi hypyn jälkeen, että minun olisi pitänyt rohkaista hevosta esteelle, mutta jäin sitten itsekin kyttäilemään puomia liikaa ja unohdin ratsastaa.

Saimme uusia esteet 4-6, ja tällä kertaa sain ratsastettua nelosen ja viitosen reitin paremmin. Faksi myös edelleen vaihtoi laukan hypyssä. Viitosen ja kuutosen väli meni vähän töksähtäen, joten opettaja komensi ottamaan esteet 1-3 vielä kertaalleen hyvällä vauhdilla. Otin sitten vauhtiajatuksen ehkä turhan tärkeäksi, ja kiihdyttelimme Faksin kanssa puolet kentästä oikein reippaasti. Aloin sitten ottaa ihan liian myöhään hevosta kiinni, jolloin tulimme ykköselle vähän liian lähelle. Sain kuitenkin itseni ja hevosen taas hallintaan, jolloin kakkonen ja kolmonen menivät kivasti. Vähän jäi harmittamaan oma moka alussa, mutta opettaja oli suoritukseen tyytyväinen. Aikakin alkoi loppua, joten siinä oli hyppelymme tällä kurssilla.

Tunnin suurimmat hankaluudet olivat siis nelosen ja viitosen tie sekä ysiokseri. Vauhtia oli tällä kertaa pääosin hyvi, mutta saisin tosin keskittyä jatkossa siihen, että hevosen liikkeelle saamisen lisäksi osaisin ottaa sen oikeaan menoon hyvissä ajoin estettä enkä viime tipassa. Pitäisi myös huomata se, että vaikka otan hevosta vähän kiinni ennen hyppyä, tulisi pidätteiden olla sellaisia, ettei polle jarruta liikaa. Näin saisi karsittua niitä liian lähelle tulleita hyppyjä. Lisäksi saisin opetella hahmottamaan esteiden teitä paljon paremmin, jottei tulisi noin huonoja teitä kuin nyt neloselle ja viitoselle. Ongelman aiheutti varmasti osaltaan se, etten ollut saanut ratsastettua pohkeita läpi oikein.

Tunnin suurimmat onnistumiset olivat Faksin helpot laukanvaihdot, jotka onnistuivat vaivatta hyvällä johtamisella sekä se, että valtaosassa hypyistä olin hevosen kanssa yhtä aikaa eikä istunnastani tai katseestani tullut vieläkään mitään sanottavaa. Aion tulkita tämän niin, että ne olivat tälle tasolle nähden kunnossa. Olin myös tyytyväinen siihen, että tänään saati eilen ei pelottanut tipan tippaa. Lähinnä oli sellainen olo, että lisää tätä, kiitos. Kumma homma, miten sitä ei osaa pelätä vieraan hevosen kyydissä, mutta oman tallin tutuilla polleilla sydän käy ylikierroksilla. Faksista jäi esteillä jäykkyydestä huolimatta oikein hyvä mieli. Polle hyppeli kivasti eikä antanut olettaakaan, että tekisi mitään hölmöä ainakaan näin pienillä esteillä. Kiitos siis Faksille oikein mukavasta estekurssista, joka ei tuonut suuresti mitään uutta ja mullistavaa, mutta vahvisti kuitenkin sitä tietoa, että esteratsastus on vieläkin kouluvääntöä mielenkiintoisempaa.