Turhaa jännittämistä

Maanantain Tallinmäen tunnilla arvelin olevan joko koulua tai sitten esteitä jollain muulla kuin Jetillä. Lopputulemana oli estetunti, ja ratsuksi sain Melban, mikä aiheutti pienen hui-reaktion. Melba on alkanut kyllästyä vaihtuviin, epävarmoihin ratsastajiin, jolloin se on välillä tehnyt hilanterimaisia stoppeja ja pukkeja. Arvelin, että saattaisin suolapatsastella selässä niin pahasti, että Melba näkisi parhaaksi jäädä keskelle kenttää miettimään syntyjä syviä tai protestoida häsellystäni pukeilla. Varustauduin pahimpaan laittamalla satulaan kauhukahvan varmuuden vuoksi. Tunnin alussa opettaja tuumasi, että Melbaan toimivat samat kikat kuin Hilanteriin eli se kulkee paremmin kehumalla kuin komentamalla. Niinpä läpi tunnin olin ylivuolas kiittelemään Melbaa melkein siitäkin, että se oli ylipäänsä olemassa. Taktiikka tehosi, sillä Melba mennä puksutti tunnin tasaisesti omana, kivana itsenään. Melbahan on myynnissä, joten toivottavasti se löytää hyvän oman ihmisen itselleen.

Alkuverryttelyssä tulimme ravipuomeja, joiden välejä opettaja pidensi hiljalleen. Lyhyimmillä väleillä pääsimme ne Melban kanssa näppärästi ilman, että mitään ylimääräistä tarvitsi tehdä. Vähän tosin sain tehdä pieniä puolipidätteitä, jotta Melba kannatteli itseään edestä eikä yrittänyt keikahtaa niin etupainoiseksi. Kun puomivälit pitenivät, saimme alkaa jo tosissamme hakea isompaa askelta. Tähän auttoi pyytäminen pohkeilla ja sopivasti tilan antaminen kädellä. Tämä ei tarkoittanut sitä, että olisin nakannut ohjat pitkiksi, vaan keskityin siihen, että käteni oli pehmeä eikä jarruttanut vahingossakaan. Melba kolisteli ensin puomeja, kunnes toiston myötä huomasi, että tehtävä oli paljon kivempi vähän pidemmällä askeleella otettuna.

Ennen rataa hyppäsimme yksittäistä estettä molemmista suunnista ympyrällä, tulimme pystyn ja sarjan suoraa linjaa sekä kahden esteen suoraa linjaa siten, että ensimmäinen este ylitettiin kerran ympyrällä ennen kuin jatkettiin suora linja normaalisti. Paikoin Melba eteni vähän turhan rauhassa, jolloin hypyt eivät olleet sujuvimpia. Kun muistin kaasuttaa ajoissa ja antaa sitten rauhan, toimi Melba paremmin. Suorilla linjoilla otimme aina yhden askeleen enemmän kuin tunnin muut ratsut, vaikka pienellä virityksellä Melba olisi sujahtanut myös yhtä askelta vähemmälläkin. Tällä kertaa ei kuitenkaan alettu prässätä askelmääriä, sillä väli meni meillä asiallisesti myös sillä määrällä. Kertaalleen yhden askeleen sarjalle tosin lipsahti kaksi askelta, kun unohduin matkustamaan, mutta uusinnalla saimme ongelman korjattua. Hypyt menivät muutoin pääosin ihan kivasti, ja jännitykseni lieveni hurjaa kyytiä. Melba ei antanut pienintäkään merkkiä siitä, että sitä kenkuttaisi, vaan se teki sen, mitä siltä pyysinkin.

Lopuksi hyppäsimme radan noin 60 sentin korkuisena. Matkaan lähdimme oikeassa kierroksessa. Ykkösokseri ylittyi, ja laukkakin vaihtui siinä samalla. Kakkoselle oli matkaa hieman, joten pyysin Melbaa liikkumaan, ettei se ehtisi hyytymään kesken kaiken. Se etenikin ihan hyvin. Kakkosen ja kolmosena olleen sarjan a-osan väliin meni tasaiset viisi askelta, ja askeleen sarjaväli meni hyvin sillä yhdellä askeleella. Laukka pysyi edelleen vasempana, joten jatkoimme neloselle. Nelosen ja viitosen linja meni seitsemällä askeleella ongelmitta. Sitten luulin kuulleeni, että minua huudettiin odottamaan ja pysäytin kesken kaiken. Oikeasti opettaja oli huutanut ratsastamaan tulevan esteen tarkasti. Luvassa oli siis kahdella tynnyrillä varustettu pysty, jota Melba ei ole aiemmin hypännyt. Uusi lähestyminen antoi lisäpontta selviytyä esteestä, ja napakasti vielä äänellä muistutettuna Melba pomppasi esteen kerralla yli. Laukka piti korjata erikseen ravin kautta, mutta se tapahtui nopeasti, ja matka jatkui seiskalle. Siellä esteen alla oli puolestaan autonrenkaita. Melba meni kuitenkin tästäkin hienosti yli, ja luvassa oli radan viimeinen este. Se ei tuottanut ongelmia onneksi, vaan Melba hyppäsi sen tasaisen varmasti, ja ratamme oli siinä. Muistaakseni keilasimme kaksi puomia, mutta sekään ei häirinnyt minua. Olin tyytyväinen siitä, että Melba eteni eikä jäänyt miettimään sen kummemmin mitään. Samalla huomasin, että jännitykseni oli lientynyt melkein olemattomiin, mikä ilahdutti kovasti. Ehkä siksikin Melba toimi asiallisesti, kun en ollutkaan ihan niin kauhusta tönkkönä kuin olin pelännyt.

Loppuraveissa pyörittelin paljon ympyröitä, joilla asetusten ja taivutteluiden avulla hain Melbaa pyöristymään. Hiljalleen se alkoikin pehmetä mukavasti ja venyttää vähän eteen ja alas, jolloin tunti sai mukavan päätöksen. Melban askeleeseenkin oli tullut mukavasti aktiivisuutta, ilmeisesti se oli pitänyt hyppäämisestä. Tunti oli kiva päättää hyvään mieleen ja huokaista vielä helpotuksesta, kun pahimmat ajatukset tunnin kulusta eivät toteutuneet lähellekään. Osaltaan varmasti ainakin yritin ratsastaa napakammin, mikä saattoi myös auttaa siihen, että Melba meni eikä meinannut. Paljon se tosiaan onkin kiinni omasta pääkopasta, miten tunti loppujen lopuksi sujuu.

Mainio maastolenkki

Keskiviikkona lähdin Tallinmäen maastoreissulle mukaan. Ratsuni sain valita Uunon ja Melban väliltä, joista jälkimmäinen voitti tällä kertaa. Opettajan vetämään letkaan lähti kolme ratsukkoa, ja me Melban kanssa otimme peränpitäjän paikan. Tallinmäen alueella on kieltämättä oikein kivat maastot. Hetki pitää mennä tietä pitkin, mutta aika nopeasti siitä pääsee kangas- ja hiekkapoluille, joita pitkin kelpaa painatella. Melba oli ihanan tasainen maastoratsu eikä hätääntynyt, vaikka kaverit menivät reippaammin edeltä. Päinvastoin oikeastaan, sillä Melbaa kiinnosti välillä syöminen seuraa rutkasti enemmän.

Melban ravissa oli ihanan helppoa mennä myös maastossa, ja laukkakin oli sopivan etenevää. Paikoin Melba tosin jäi vähän etupainoiseksi ja kompuroi, jolloin ehdin jo kuvitella sen tekevän vielä kuperkeikat. Ei onneksi sentään, ja tajusin nopeasti alkaa tehdä pieniä, kohottavia pidätteitä, jos Melba pyrki vetämään itseään edestä pidemmäksi ja valumaan etupainoiseksi. Muutoin ruuna eteni kivasti eikä takapääkään yrittänyt keventyä kertaakaan. Juuri minulle sopiva maastoratsu siis. Maastolenkiltä päästiin takaisin hyvillä mielin. Onhan se kyllä sangen mukavaa vaihtelua.

Tallinmäellä käynnin yhteydessä on myös näppärä aina vilkaista, mitä vakkaritallin ratsuille kuuluu. Ne kun lomailevat siellä, pienimmät ponit yhdellä laitumella ja loput toisella. Siellähän ne nytkin napottivat lämpimästä päivästä nauttien.

Portaittaisia väistöjä ja laukanvaihtoja

Tiistaina olin taas Tallinmäen tunnilla. Tavoitteenani on saada käytettyä kymmenen kerran korttini viisi viimeistä kertaa vielä tämän viikon aikana, kun kortin käyttöaika lähenee loppuaan. Maanantaina sainkin kulutettua sen ensimmäisen viidestä, ja tänään puolestaan hurahti toinen. Koulutunnille sain Melban, joskin oli opettaja laittanut Jetinkin vaihtoehdoksi. Halusin kuitenkin vähän vaihtelua, joten Jetti tuli tunnille toisen ratsastajan kanssa. Helteen lisäksi hikeä pintaan nostattivat lukuisat paarmat, jotka pörräsivät ärsyttävästi kimpussa. Onneksi ravissa ja laukassa niistä sai aina hetken taukoa.

Tunti aloitettiin hakemalla hevosia käynnissä ja ravissa vieterimäiseksi askelta lyhentämällä ja sen onnistuessa siitä rennosti eteen päästämällä. Tavoitteena oli saada hevosia vähän ryhdistymään ja pyöristymään. Melban kanssa aloin pyöritellä avuksi ympyröitä, sillä asetusten ja taivutusten avulla se pyöristyy parhaiten. En tosin ole vielä löytänyt niitä nappuloita, joista pääsisi nopeiten tavoitteeseen. Askeleen lyhentämisessä huomasin näprääväni sekä pohkeilla että ohjalla yhtä aikaa, vaikka apuja ei saisi olla päällekäin käytössä. Sitten huomasin, kuinka pidätteitä tehdessäni en ollut pohkeilla tuntumalla, jolloin askel ei lyhentämisen aikana vieteröitynyt, vaan pelkästään lyheni ja muuttui ponnettomammaksi. Näiden huomioiden jälkeen yritin paremmin säilyttää aktiivisuuden myös lyhentämisessä, mutta kovin hyvää jälkeä en saanut aikaan. Ympyröiden avulla sen sijaan Melba vähän pehmeni molempiin suuntiin, kunhan muistin ajoissa itse rentoutua enkä jäädä pyytämään loputtoman kauan.

Verryttelyn jälkeen siirryimme tekemään pohkeenväistöjä portaittain aloittaen aina pitkän sivun alusta ja keskihalkaisijalle päätyen. Pari ensimmäistä kertaa väistöt tehtiin käynnissä oikealle, kun niitä tultiin molempiin suuntiin ravissa. Aluksi Melba ei ymmärtänyt, kun pyysin sitä väistämään oikealle. Väistöaskelten sijaan se kiihdytti vauhtia. Opettaja neuvoi ottamaan asetuksen väistön puolelle, mikä auttoi kummasti. Melba jätätti takaosaansa kuitenkin mieluusti matkasta, joten sain olla tarkkana, että sekin osa hevosesta lähti mukaan. Vasemmalle tehdyissä väistöissä puolestaan sain kontrolloida väistön vastakkaista puolta melkoisesti ennen kuin Melba malttoi kuunnella ja alkoi ottaa ristiaskeleita paremmin. Paikoin unohdin vartioida tätä vastakkaista puolta, jolloin Melba pääsi pullahtelemaan vasemmalta puolen ulos, kun keskityin vain pyytämään väistöä oikealla pohkeellani. Suoristukset portaittaisissa väistöissä onnistuivat aika helposti, mutta olisin saanut ratsastaa viimeisen väistöosuuden jälkeen tarkemmin keskihalkaisijalta lyhyelle sivulle tulemisen.

Väistöjä otettiin myös laukassa. Opettaja korosti, että tärkeää ei ollut se, kuinka jyrkkiä väistöaskeleita sai otettua, vaan se, että hevoset tottelivat ulkopuolen apuja. Kuvio oli siis sama, ja omalla ratsastuksellani ehdin ottaa laukassa kaksi väistöporrasta ennen kuin tila loppui kesken. Aluksi Melba ilmaisi taas kiihdyttämällä, ettei ymmärtänyt minua. Hieman menoa toppuuttelemalla aloin saada apuni perille, ja Melba teki erityisesti oikealle väistöt sangen tasaisesti. Suoristuksissa sain olla nyt tarkempi, sillä Melba jatkoi valumista väistön suuntaan, jos en ollut tarkkana. Vasemmalle väistöt olivat vähän vaikeampia, ilmeisesti puutteellisen vasemman puolen kontrollin takia. Niinpä vauhtia tahtoi tulla enemmän, kunnes lopulta apuni alkoivat mennä läpi, ja Melba ymmärsi tehtävän olevan sama kuin aiemmin, nyt vain eri suuntaan.

Laukassa työstimme vielä vaihtoja lävistäjien kautta. Melba vaihtaa hyvin näppärästi oikean laukan vasemmaksi, mutta vasemman vaihtaminen oikeaksi on vielä työstössä. Niinpä saimme valtaosan kerroista laukan vaihtumaan tasaisesti aina oikeasta vasempaan, mutta toiseen suuntaan esitimmekin sitten vaikka mitä. Muun muassa hienon tasapainoisia vastalaukkoja ilman mitään epäröintiä ja kulmikasta ristilaukkaa. Sitten lopulta Melban saatua palaset taas kohdilleen niitä oikeitakin vaihtoja esitimme kerran tai pari, sen pienen vaihtopotkun avulla. Melba innostui kivasti tehtävästä ja reipastui aina lävistäjälle lähdettäessä. Helpompaan suuntaan se tuntui suorastaan sanovan, että annahan kuski olla, kyllä minä tiedän, mitä tässä tehdään, ja niin vain se oli kevyesti vaihtanut laukan. Mieleni olisi tehnyt pakertaa tovi pelkkää vasemman laukan vaihtamista oikeaan, mutta kun saimme lopulta onnistuneenkin yritelmän, niin se riitti.

Loppuverryttelynä menimme ravissa kolmikaarista kiemurauraa. Melba liikkui siinä mukavan letkeästi, ja asetuksetkin menivät kivasti läpi rentouttaen ja pyöristäen ratsua. Yritin olla tarkempana siinä, etten pitäisi turhaan liian pitkään, vaan myötäisin ajoissa. Paikoin onnistuin, paikoin taas huomasin varmistelevani liikaa, mutten osannut korjata tilannetta nopeasti. Jotenkin en huomaa niitä pieniä merkkejä, jolloin myödätä, vaan odotan aina ehkä tovin liian pitkään. Onneksi kuitenkin muistan jossain vaiheessa aina myödätä, pahempi olisi unohtaa se kokonaan. Mutta täytyy kuitenkin harjoitella tätäkin, niin ehkä sitä myöten rentoutta alkaa löytyä aina vähän nopeammin eikä vasta loppuverryttelyssä.

Väistöjä ja vaihtoja

Omalla tallilla siirryttiin tänään kesälukujärjestykseen, josta olin poiminut itselleni toisen tunnin torstaille. Sitten eilen huomasinkin, että torstaisin olen tavannut käydä Tallinmäellä ratsastamassa viikon toisen tuntini. Onnekseni mahduin jo tiistaina ratsastamaan Tallinmäelle. Päivän tunnille sain Melban, pääaiheena oli pohkeenväistö ja sivuaiheena lyhyesti tehdyt laukanvaihdot. Ratsukoita tunnilla oli kolme.

Pohkeenväistöjä mentiin huolella niin käynnissä kuin ravissa. Ensin kuviona oli tuttu kahden portaan väistö uraa kohti suoristuksella. Kuviolle lähdettiin katkaisemalla lyhyttä sivua hieman, jotta jäi tilaa tehdä portaittaiset väistöt pitkän sivun uraa kohti. Vasemmalle tehdyissä väistöissä ei ollut sen suurempaa pulmaa, ja Melba teki ne ihan kivasti. Välillä sain kuitenkin huolehtia etenkin käynnissä siitä, että tahti säilyi. Muutoin Melba olisi mieluusti siirtynyt hiippailemaan. Väistöt oikealle lähtivät aluksi vähän lipsahdellen, kun Melba valui vikkelästi uraa kohti. Varsinaisesta väistöstä ei tainnut niinä hetkinä olla puhettakaan. Melbaa sai jarrutella jonkin verran ennen kuin se malttoi hieman tasoittua ja ottaa ne väistöaskeleetkin. Kun sain ratsun kuuntelemaan, sujuivat väistöt tähän suuntaan mukavan kevyesti. Jopa toista suuntaa paremmin, vaikka ensin ajattelin, että tehtävä näinpäin menee läpijuoksemiseksi. Melban ravissa oli myös mukava istua, joskin pohkeeni halusivat edelleen vispata vaikka kuinka koetin ajatella niitä pysymään hevosen kyljissä tuntumalla.

Seuraavaksi väistöjä jatkettiin tekemällä niitä uraa myöten pitämällä etuosa uralla, kun taas takapää väistätettiin kulkemaan vähän sisempänä. Käynnissä molemmat suunnat sujuivat aika kivasti, kunhan sain jarruteltua Melban etuosan odottamaan, että takaosa ehtii myös mukaan. Ravissa sain olla vielä tarkempi sen kanssa, että Melba myös väisti. Etenkin vasemmassa kierroksessa tuntui, että Melba yritti koko ajan juosta väistöstä läpi. Opettaja kehotti keventämään väistöapuja. Olin itse kuvitellut, että Melba yritti vain luistaa hommista, kunnes opettajan vinkin avulla selvisi, että varmistelin ja tuupin Melbaa väistämään liikaa, jolloin se vastasi korostetusti. Apujen keventäminen auttoi kummasti, ja Melba tasoittui väistöihin paremmin. Väistättävä pohkeeni tahtoi tosin välillä lennellä taas omille teilleen, kun en muistanut olla sitä joka hetki korjaamassa. 

Laukkatehtävänä oli tällä kertaa tehdä pitkän sivun lopusta alkaen täyskaarto, jonka uralle palaamisessa käytettiin vähän väistönkaltaista liikettä apuna. Uran lähestyessä puolestaan vaihdettiin laukka ja jatkettiin matkaa uuteen suuntaan toista täyskaartoa tekemään. Aluksi Melba vähän laiskotteli ja pudotteli pariin otteeseen raville. Täyskaarrot sujuivat parhaiten, kun ne aloitettiin oikeassa laukassa. Melban väistättäminen tai edes sen kaltaisen liikkeen esittäminen tosin oli aika puutteellista. Laukka kuitenkin vaihtui puhtaasti kerta toisen jälkeen, joten sen puolesta tehtävä sentään onnistui. Täyskaarto vasemmassa laukassa tahtoi olla hieman holtiton jostain syystä. Melba laukkasi paremmin, mutta tasapainottavat pidätteet eivät menneet parhaiten läpi. Sen sijaan täyskaarto oli kuviona vähän toiseen suuntaan tehtyä parempi. Melballe kuitenkin vaihdot vasemmasta laukasta oikeaan ovat vielä vähän työn alla, jolloin se teki vaihdot useamman pyynnön jälkeen ja silloin sangen ilmavalla takaosalla. Eli pienen pukin kautta siis. Onneksi olen tätä nähnyt ja kokenut aiemminkin, niin se ei enää yllättänyt. Sen sijaan koitin muistaa kehua Melbaa heti, kun se oli saanut jalkansa järjestykseen oikeassa laukassa.

Loppuverryttelyssä ei tehty mitään kummempaa, joten sellainen tunti tällä kertaa. Yllättäen kouluvääntö oli taas ihan kivaa. Ehkä alla oli sopiva ratsu ja tunnin tehtävät sen tasoisia, että palikat hyvälle tunnille olivat kasassa. Melba onkin varsin asiallinen ratsu niin koulussa kuin esteillä, mikä tekeekin siitä mainion tuntiratsun. Minulla Melban kanssa työstettävänä olisi vielä sen ratsastaminen parempaan muotoon. Melba ei ole vaikea ratsastettava siinä mielessä, mutta jotenkin tyydyn siihen, miten se menee. Opettaja huomauttikin tunnin aikana, että kunnon asetusten ja taivutteluiden avulla saisin ratsastettua Melban pyöreämmäksi. Näitäkin hetkiä sattui mukaan, mutta jostain syystä en jaksanut jäädä vaatimaan pyöreää muotoa koko aikaa. Ilmeisesti tunnin tehtävät veivät kuitenkin sen verran keskittymistäni, että näin paremmaksi jättää muodon ratsastamisen toiseen kertaan. Vaikka ihannetilannehan olisi saada hevonen kulkemaan oikeinpäin takaa eteen liikkuen niin kaikissa askellajeissa kuin tehtävissä. Tuohon on kuitenkin vielä minulla matkaa, mutta toivottavasti siihen suuntaan olen kehittymässä.

Kulmien ratsastaminen jatkuu

Kuva on, joten se tapahtui. Pyörällä tallille!

Tallinmäen torstain tunnilla keli todellakin suosi. Lämpöasteita oli +18, ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Innostuin kesäisestä kelistä niin, että polkaisin tallille ja takaisin pyörällä. Aika hyvä lämmittely ja loppuverryttely, kun matkaa tuli yhteen suuntaan noin 15,9 kilometriä. Ratsukoita tunnilla oli kaksi, ja treeniaiheena jälleen kulmien ratsastaminen maanantaiseen tyyliin sekä lopuksi loivien kiemuraurien ja kymmenen metrin voltin ratsastamista. Ratsukseni sain Melban.

Alkuverryttelyssä Melba liikkui ihan kivasti, mutta ei juuri tahtonut asettua vasemmalle. Opettaja neuvoi käyttämään tarvittaessa epäsuoraa ohjaa apuna, ja muutoinkin hyödyntämään asetuksia ja taivutuksia ratsun pyöristämiseksi. Pyöreydestä ei nyt ollut juuri tässä vaiheessa puhettakaan, mutta sain vähän kuitenkin houkuteltua Melbaa asettumaan myös vasemmalle. Sisäpohkeellakin tuli tehtyä töitä, jottei Melba päässyt vasemmalle asettumisen aikana pullahtamaan sieltä karkuun. Laukassa teimme pitkien sivujen keskivaiheella vasta-asetuksia ja muutoin ratsastimme normaalisti. Suuntaa vaihdoimme tulemalla lävistäjän ja vaihtamalla laukan lennosta. Melba vaihtoi helposti oikean laukan vasemmaksi, mutta vasemman vaihtaminen oikeaksi vaati vähän selvempiä apuja. Saatiinpa yhdessä vaihdossa aika näyttävä pukkikin.

Ilmava laukanvaihto Melban tyyliin.

Tunnin päätehtävänä oli ratsastaa kenttä kahtena eri suuntaan kuljettavana neliönä, jonka kulmat ratsastettiin takaosakäännösmäisesti ensin ihan pysähdyksen kautta, sitten liikkeellä pysyen. Laukassa tehtävä pysyi samana, mutta suuntaa vaihdettiin tekemällä laukanvaihto askeleessa. Aluksi Melba ei innostunut ajatuksesta pysähtyä kerralla, vaan tepasteli aina askeleen tai pari eteenpäin ennen seisahtumista. Pääosin Melba kuitenkin pysähtyi kohtuullisen suorana, jolloin sitä ei tarvinnut korjata sen kummemmin. Kääntäminen ulkoavuilla sujui hyvin, kunhan muistin pitää myös sisäpohkeen tuntumalla. Ravissa sain hieman toppuutella, kun Melba yritti alkaa oikoa mutkia. Askeleen lyhentämisajatus kulman ratsastamisessa auttoi kummasti. Opettaja muistutti valmistelemaan kulmien ratsastuksessa myös asetuksen, joka tahtoi paikoin aina unohtua.

Laukassa kulmat menivät aluksi oikoen ennen kuin sain toppuuteltua Melbaa kuuntelemaan. Sisäpohkeen tuntumalla pitäminen korostui entisestään, sillä ilman sitä Melba pyörähti käännöksen omia teitään. Toistojen myötä kulmat paranivat kummasti, ja Melba tasoittui rauhallisempaan laukkaan. Laukanvaihdot oikeasta vasempaan onnistuivat taas aika kivasti ilman, että vaihdon aikana päästin Melbaa ampaisemaan uuteen suuntaan. Sen sijaan laukanvaihto vasemmasta oikeaan tökki edelleen, ja tehtävän aikana Melba teki vain kertaalleen puhtaan vaihdon ilman kummempaa numeroa. Muutoin vaihdot olivat vähän kiireisiä tai sitten jotain ihmeellisiä pomppuja, joiden aikana kulman ratsastaminen kärsi. Oli kuitenkin kiva huomata, että laukanvaihto suorana pysyen onnistuu, jos vain keskittyy ja yrittää.

Tunnin lopuksi tahkosimme vielä ravissa loivaa kiemurauraa sekä kymmenen metrin volttia. Melba alkoi hiljalleen asettua mukavasti molempiin suuntiin, kun vain uskalsin reippaasti asettaa. Sen seurauksena se myös loksahti paikoin pyöreäksi ja ravasi aika tasaisesti eteenpäin. Itselleni haastavaa oli taas muistaa kiemurauran aikana ehtiä asettaa, suoristaa ja asettaa uudelleen ilman, että niitä teki äkkinäisesti hevosta hämäten. Onneksi toistoja ehdittiin ottaa sen verran, että aloin pysyä tehtävän rytmissä ja ehtiä tehdä kaiken tarvittavan. Volteilla Melba kulki ehkä parhaiten, kun muistin asettaa ja taivuttaa kunnolla. Lisäksi Melban ravi oli mukavan helppoa istua, joten se ei tuottanut lisäongelmaa.



Tunti kauniissa säässä hurahti vikkelästi ohi ja aika hyvillä mielin. Saa nähdä, miten sitä kunnon kesähelteistä selviää, kun näin maltillisilla asteilla tuli jo melkoisen kuuma, vaikka t-paidassa ratsastinkin. Onneksi siihen lämpimäänkin keliin luultavasti tottuu, joten eiköhän se kesä saa virallisesti jo alkaa.

Videoista kiitos Tiinalle! Kuva on napattu videolta.

Ne toimivat sittenkin!

Viikon toinen Tallinmäen tuntini oli sovittu jo etukäteen koulutunniksi, joten taputtelin ryttyistä mielikuvitussilinteriä päähäni ja valmistauduin tulevaan. Ratsuksi sain Melban, jolla en ole tainnut mennä ihan hetkeen. Olisin voinut vaihtaa myös tunnin toisen ja samalla lisäkseni ainoan ratsastajan kanssa hevoset päikseen, jolloin olisin mennyt Jetillä, mutta Melba houkutti tällä kertaa enemmän. Treeniaiheina olivat avo- ja sulkutaivutukset rennosti tehtyinä sekä siirtymät.

Alkuverryttelynä menimme kenttää kahdeksikkona, jossa suuntaa vaihdettiin lävistäjällä. Melba liikkui ihan kohtalaisesti, mutta paikoin sitä sai hieman nohittaa. Ravissa se kuitenkin alkoi liikkua itse kohtuullisesti, jolloin pääsin miettimään asettamistakin. Aluksi asettaminen molemmissa suunnissa tuntui hankalalta, vaikka yritin ratsastaa sisäpohjetta läpi ja kikkailla ohjalla sopivasti. Hankalammalta suunnalta alkoi tuntua vasen kierros, jossa Melba tuntui valuvan sisälle, mikäli yritin yhtään asettaa. Sisäpohkeeni taisi siis nukahtaa. Riittävän ravailun jälkeen tulimme samaa kuviota myös laukassa. Suunnanvaihdossa piti malttaa laukata lävistäjällä riittävän lähelle uutta pitkää sivua ennen kuin yritti laukanvaihtoa lennosta. Melban kanssa saimme alun kankeuden jälkeen oikean laukan vaihtumaan helposti vasempaan, mutta vasemmasta oikeaan vaihtaminen ei meinannut onnistua millään. Mikäli pyysin vaihtoa vähän topakammin, nakkasi Melba takamustaan protestina. Sen lisäksi se pääsi lävistäjällä puskemaan railakkaasti oikealle, jolloin jouduin kontrolloimaan sitä enkä ehtinyt edes valmistella vaihtoa kunnolla. Lopulta vähän ilmavamman takaosan kautta Melba vaihtoi vasemmankin laukan oikeaan lennosta, ja pääsin kiittämään sitä kunnolla. Liekö tämä vaihtosuunta ollut sillekin vaikeampi vai vaikeutinko sitä sitten oman istuntani pulmilla.

Verryttelyn jälkeen pääsimme tahkoamaan avoja ja sulkuja pitkällä sivulla ensin käynnissä ja sitten ravissa. Kuviona oli mennä alkuosa pitkästä sivusta sulkutaivutusta, sitten suoristaa ja loppupätkä tulla avotaivutusta. Opettaja korosti, että tällä kertaa tavoitteena ei ollut mennä oppikirjamaisesti tismalleen oikein, vaan enemmänkin puolihuolimattomasti, jotta saadaan rentoja suorituksia. Myöskään kerralla ei tarvinnut onnistua, vaan vähitellen sai parantaa suoritusta hevosen lämmetessä ja päästessä tehtävästä jujulle. Aluksi jäin ähräämään turhan paljon ja unohdin rentouden tavoittelun. Opettajan vinkistä huomasin alkaa yrittää rentoutua, jolloin Melbakin tuntui kuuntelevan paremmin. Sulkutaivutus oikeassa kierroksessa oli vaikea, sillä Melba ei millään meinannut antaa periksi ja asettua oikealle, vaan piti päänsä tiukasti joko suorassa tai vähän vasemmalle painaen. Meno ei tietysti parantunut ravissakaan, vaikka koetin kyllä muuallakin hakea asetusta läpi paremmalla menestyksellä. Sen sijaan oikean kierroksen avotaivutus sujui aika kivasti. Melba pysyi avotaivutuksessa ilman, että yritti valua minnekään ja toimi muutenkin ihanan paljon helpommin.

Vasemmassa kierroksessa sulkutaivutuksen asetuksen saaminen ei ollut enää ongelma, vaan takaosan pitäminen sisempänä. Melba tuntui jäykältä, joten maltoin aloittaa aika varovaisesti. Taisin tosin jäädä pidemmäksi aikaa varovaiseksi, kun takapää ei meinannut siirtyä etuosan edestä juuri yhtään. Käynnissä ongelma oli nopeampi ratkaista, mutta ravissa minulta kesti tovi ennen kuin tajusin kontrolloida ravin ensin rauhallisemmaksi ennen kuin yritin muuta. Avotaivutuksessa jäin ensin näpertämään liikaa ohjilla, jolloin Melba pääsi pullahtamaan aina karkuun. Lopulta aloin tajuta, miten voin ratsastaa avoja enemmän pohkeillani, ja meno parani todella mainiosti. Melba jäi avotaivutukseen aika kivasti eikä sitä tarvinnut näperrellä. Opettajakin kehui, kuinka hyvin huomasin korjausta vaativat asiat. Kommentoin siihen, että mikäli ähräsin ohjilla, tiesin tekeväni asioita väärin. Kun taas ratsastin pohkeilla, ei ongelmia juuri edes tullutkaan. Ei käynnissä eikä ravissa, jes!

Taivutukset saivat Melbaa kulkemaan mukavasti oikeinpäin paikoitellen, joskin pitkillä sivuilla se tahtoi vähän nousta hyvästä muodosta ylös. Opettaja neuvoi käyttämään asetuksia myös silloin apuna, jotta Melban saisi taas oikeinpäin. Lopuksi otimme vielä käynti-ravi-käyntisiirtymisiä. Käynti piti ratsastaa lyhyeksi ja teräväksi, jotta ravi lähtisi sujuvasti ja ravi puolestaan piti lyhentää napakaksi, jotta siitä oli helppo siirtyä käyntiin. Alaspäin tehtävät siirtymiset ovat Melban lempijuttuja, joten ravista pääsimme aika mukavastikin käyntiin aktiivisuus säilyttäen. Aluksi käynnistä raviin siirtymisissä sain nohitella, mutta hiljalleen Melba alkoi huomata tehtävän idean ja toimi paljon paremmin. Tässä vaiheessa en enää roikkunut ohjissakaan, ja oli ilo huomata, kuinka näpsäkästi Melba kuunteli istuntaa, ja paikoitellen pohkeenikin osasivat toimia hyvin. Siirtymisharjoituksista olen tykännyt aina, mutta kyllä tämä kerta kiilasi helposti top viitoseen.

Tunnin päätteeksi olin ihan ihmeissäni: miten kummassa koulutunti saattoi olla näin kiva? Ilmeisesti meillä sattui Melban kanssa kemiat suunnilleen kohtaamaan tällä kertaa, jolloin alun pieniä protestipukkeja lukuun ottamatta menimme aika rennosti. Suurin yllätys oli se, kuinka pohkeeni pitkästä aikaa toimivat sittenkin! Viilattavaa olisi varmasti ollut vaikka kuinka paljon, mutta jossain määrin sain säilytettyä ratsastuksessani sopivan rentouden, jonka myös Melba sisäisti samalla. Lisäksi tehtävät tuntuivat sopivan Melballe hyvin, ja se suoriutui niistä kivasti, kun osasin pyytää. Laukkaa olisi tietysti voinut työstää enemmän, sillä se tuntui tällä kertaa heikoimmalta askellajilta. Toisaalta oli kiva mennä nyt niissä askellajeissa, jotka onnistuivat ja siten saada kiva fiilis tunnista kotiin vietäväksi.

Ei hullumpaa hyppelyä

Tallinmäen viikon toisen tunnin sain torstaille, ja luvassa oli neljän ratsukon kavalettitunti. Ratsukseni sain Melban, jolla en olekaan taas hetkeen mennyt. Muistelin kuitenkin Melban olevan ihan näppärä ratsu, joka myös hyppää kohtuullisesti. Alkuverryttelyksi kävimme pienen peltolenkin ensin käynnissä ja sitten kiekan vielä ravaten. Melba pysytteli tiiviisti letkaa johtaneen ponin hännillä ja liikkui siten mutkattomasti. Vielä kentälle päästyämme ruuna koetti pysytellä toisten hännissä kiinni ja tehdä, mitä nekin tekivät ennen kuin sain kerrottua sille, että nyt voisi alkaa kuunnella minua niiden sijasta. Kentällä ravasimme vielä molempiin suuntiin ja ylitimme pari kertaa maapuomin. Asetukset eivät meinanneet mennä läpi, mutta puomi ylittyi järkevästi.

Laukassa tulimme pari kertaa molemmista suunnista kavaletin yli tehden ensin ison ympyrän ja sitten pienemmän. Oikea kierros oli helpompi, sillä vasemmassa kierroksessa Melba yritti puskea ulos. Tälle puolelle en ollut saanut myötäasetusta läpi saati ulkoapujani toimimaan, minkä Melba huomasi ja hyödynsi. Osuimme kuitenkin kavaletille aika järkevästi, joten laukka ainakin pyöri sen verran, ettei se enää tuottanut ongelmaa. Lopulta myös kääntäminen toimi, kun muistin olla jäämättä kiinni pusertamaan, vaan pyysin ja rentouduin. Edes pienemmällä ympyrällä ei tullut kummempia kääntöongelmia, vaikka arvelin sille osuvan kaikki pulmat.

Ennen rataa hyppäsimme kahden kavaletin innarisarjaa (ratapiirroksen numerot 3a, 3b) jatkaen siitä samalla linjalla olleelle pystylle (numero 4), lävistäjällä olleita kahta pystyä (numerot 5 ja 6) sekä kaarevaa linjaa (numerot 1 ja 2). Innarisarjaa ja sitä seurannutta pystyä tultiin vasemmassa kierroksessa, jolloin pari ensimmäistä lähestymistä menivät siten, että Melba pääsi puskemaan vasen lapa edellä eikä tiestä tullut kovin suoraa. Niinpä hyppykohtakin oli vähän mitä sattuu. Yksittäiselle pystylle pääsimme kuitenkin järkevästi. Lopulta sain myös tuotua Melban järkevämmin ensimmäiselle kavaletille ja annettua sen mennä tehtävän rauhassa läpi. Silloin olikin vaivatonta olla mukana ja jatkaa suorana vielä pystylle ja jopa sen jälkeen.

Lävistäjällä olleita pystyjä tultiin samoin vasemmassa laukassa. Ensin reittivalinta meni vähän kehnosti, sillä tulimme jo ensimmäisen esteen liian oikealta. Jouduin silloin korjaamaan ennen toista estettä, jolloin laukan vaihtuminen hypyssä vasemmasta oikeaksi jäi haaveeksi. Sain kuitenkin korjattua reitin samoin kuin tuotua Melban toisenkin hypyn jälkeen hyvällä tiellä, mutta laukka ei silti vaihtunut. Onneksi se ei ollut päätehtävänä, vaikka olisihan se ollut kiva onnistua siinäkin. Kaarevaa linjaa tulimme vielä oikeassa kierroksessa tavoitteena saada kakkosesteellä laukka vaihtumaan. Tie pystyltä okserille tuli ihmeen helposti ratsastettua hyvin, mutta ensimmäisellä kierroksella laukka ei vaihtunut. Toisella yrittämällä olin jo paremmin hereillä samoin kuin Melba, jolloin saimme laukan oikeasta vasemmaksi.

Lopuksi tulimme vielä radan, jolle lähdimme oikeassa laukassa. Ykkösesteelle pyysin Melbaa lähtemään hieman kauempaa, sillä muutoin olisi ollut luvassa töksähtävä hyppy. Melba totteli hienosti, ja pääsimme ykkösen isommalla loikalla yli. Samalla vauhdilla kakkosokseri ylittyi hyvin, ja laukka vaihtui oikeasta vasempaan. Sarjalle tie oli ihan ok, mutta askeleet eivät passaaneet, joten ylitykset eivät olleet sujuvimpia. Sain tsempattua ennen nelospystyä, mutta erehdyin askelissa ja yritin taas pyytää Melbaa kauempaa hyppyyn. Tällä kertaa aikaa oli vielä hyvään askeleeseen, jonka Melba ottikin. Esteelle viisi tulimme myös hyvällä tiellä, mutta laukka pääsi venähtämään välissä. Tuloksena oli noin kolme ja puoli askelta ennen kuutosta, jolloin laukkakaan ei päässyt vaihtumaan. Toisella yrittämällä paikkasin suurimmat virheeni, ja Melba meni radan aika kivasti. Laukkaa sai tosin vähän vartioida ja välillä pyytää Melbaa eteen, mutta nyt laukat vaihtuivat emmekä sattuneet kovin hassuihin ponnistuspaikkoihin.

Saimme ottaa radasta vielä uusintana esteet 5 ja 6, jotta niiden väliin saataisiin sujuvammat neljä askelta. Opettaja neuvoi ottamaan laukkaa vähän lyhyemmäksi ajoissa ennen viitosestettä ja tarvittaessa jarruttamaan sen jälkeen. Melba oli hyvin kuulolla, jolloin väliin meni sujuvat neljä askelta, ja laukkakin vaihtui hypyn aikana vasemmasta oikeaan. Melba alkoi tässä vaiheessa olla ihanasti kuulolla ja liikkuikin paremmin eteen. Alkutunnista olin vähän miettinyt, mitä hommasta puskemisen takia tulee, mutta onneksi se ei pahentunut, vaan piirun verran korjaantui. Vaikka Melba ei ihan liitokavio ollutkaan, ei sitä onneksi joka hetki tarvinnut puskea eteenpäin. Pääsääntöisesti se liikkui ihan hyvin itse, kunhan muistin ratsastaa, en matkustaa. Oli myös kiva huomata, että Melban ajatukset hyppypaikoista menivät pääsääntöisesti yksiin minun mietintöjeni kanssa, niin en sitten esittänyt sukelteluita tai myöhästymisiä tällä kertaa.

Loppuraveissa houkuttelin Melbaa venyttämään eteen ja alas. Tämän onnistumiseen vaadittiin selviä asetuksia ja taivutteluita ennen kuin Melba malttoi lakata pälyilemästä pää korkealla. Kun Melbaa sai rentoutumaan, tuli ravistakin samalla paljon letkeämpää. Hetkittäin Melba tuntui jäävän sisäohjaan kiinni, jolloin tiesin selvästi, etten ollut saanut pohjeapujani rehellisesti läpi. Onneksi pienellä houkuttelulla Melba aina lopuksi antoi periksi. Koulutunnilla olisin varmasti ollut hätää kärsimässä asetusten kanssa, mutta esteillä jaksoin tsempata itseäni saamaan hevosen oikeaan suuntaan. Muutoinhan olisi jäänyt kiva hyppy kokematta, ja sehän ei olisi käynyt päinsä. Olin aika yllättynyt siitä, että loppujen lopuksi tunti ei mennyt yhtään hullummin. Kertaakaan ei tullut sellaista harmitusta, että se olisi vienyt ilon. Pienet pulmat ratkesivat kuitenkin sen verran kivuttomasti, että hymisin tyytyväisyydestä. Jes, lisää tällaista!

Yksi, kaksi, kolme

Turkan ratsurinteen testitunnin jälkeen huilasin hetken, kunnes suunnistin Tallinmäelle kaverin kanssa kolmen ratsukon tunnille. Olimme toivoneet aiheeksi puomeja ja laukansäätelyä niillä. Annoin opettajan valita minulle hevosen ja arvelin aivan oikein, sillä Melbahan sieltä tuli. Tunnin aikana ehdimme treenata linjan ratsastamista eri askelmäärillä sekä laukanvaihtoja miniesteillä. Lopuksi pääsimme myös tulemaan miniradan kahdesti.

Alkuverkassa menimme käynnit itsenäisesti ja ravissa aloimme jo tulla kahden puomin linjaa. Melba kulki ihan kohtalaisesti, mitä nyt linjan välissä yritti hieman valua sisemmäs, mutta sekin ratkesi keskittymällä ratsastamaan paremmin suoraan. Yritin alussa vähän jo asetella ja taivutella Melbaa rentoutumaan, mutta kovin suuria onnistumisia emme vielä saaneet. Opettaja tuumasikin, että voimme tunnin loppuverkkana keskittyä sitten hakemaan Melbaa vähän rennomman pyöreäksi.

Laukassa tulimme linjaa (ratapiirroksen esteet 1 ja 2) sitten askelmäärillä 7, 6 ja 5. Kuusi oli normaali laukka Melballe, seitsemän hieman lyhennetty ja viisi hitusen reippaampi. Taisimme saada askelmäärät aika oikein, mutta kertaalleen askel ensimmäiselle puomille jäi vähän kauas, jolloin Melba vahtoi väärän laukan. Keskityin tunnin aikana myös laskemaan kolme viimeistä laukkaa ennen puomia, jotta oppisin paremmin näkemään kohdat. Niinpä mutisinkin yksi, kaksi, kolme -mantraa itsekseni liki koko tunnin. Ihmeen hyvin sain laskettua ne osumaan, mutta kaukana oltiin vielä täydellisestä onnistumisesta. Lisää tällaista treeniä, kiitos. Eri askelmäärillä pelaamisessa tällä kertaa kivaa oli se, että aika nopeasti näin, tulemmeko oikeaa vauhtia saadaksemme määrätyt askeleet. Tämän myötä osasin myös rentoutua linjalla enkä jäänyt koko ajan pusertamaan ja säätämään.

Seuraavaksi koetimme vaihtaa laukkaa miniristikolla (este 3) oikeasta laukasta vasempaan. Jos laukka ei vaihtunut siinä, oli vielä toinen mahdollisuus kavaletilla (este 1). Aluksi en saanut Melbaa pois oikealle asettumisesta, jolloin laukka ei vaihtunut miniristikolla. Sentään kavaletilla pääsin taas kartalle, ja laukka vaihtui siinä. Opettaja neuvoi ajattelemaan miniristikolle tulossa vähän jopa asetusta ulos, jotta myötäasetuksesta pääsisi eroon. Tämä auttoi, ja saimme laukan vaihtumaan ristikolla. Hassua, miten helposti sitä jättää hevosen asettuneeksi vanhaan suuntaan, vaikka tehtävänä olisin suoristaa tai jopa ehtiä asettaa hieman uuteen suuntaan. Ulkoavuilla kääntäminen ainakin taas korostui ja tulipahan treenattua sitäkin taas vähän enemmän.

Lopuksi tulimme vielä miniradan kahdesti. Korkeus oli toisella kierroksella hurjat 40 senttiä. Päätin ottaa laukaksi tavallisen menon, jolloin ykkösen ja kakkosen linjan menimme tasaisesti kuudella askeleella. Koetin kolmoselle kääntäessä keskittyä ajattelemaan vasta-asetusta, mutta sekosin taas ajatuksissani. Niinpä laukka ei vaihtunut kolmosella, mutta neloskavaletilla saimme vasemman laukan. Viitosella laukka vaihtui hyvin ja kuutosenkin yli pääsimme, vaikka Melba hieman katsoi valkoisia puomeja. Toiselle kierrokselle tsemppasin paremmin, jolloin linja meni edelleen hyvin, ja saimme kuin saimmekin oikean laukan vaihtumaan vasemmaksi jo kolmosella, jolloin neloselle pääsimme myötälaukassa mukavasti. Viitonen samoin kuin kuutonen ylittyi ongelmitta, ja olin hyvin tyytyväinen mukavaan ratsuuni.

Tunnin loppuverkkana menimmekin sitten niin monikaarista kiemurauraa kuin halusimme. Minun tavoitteenani oli saada Melba pyöristymään taivutusten avulla. Käynnissä pienen jahkaamisen jälkeen Melba alkoi asettua ja taipua molempiin suuntiin ja tuli mukavan kevyeksi. Kiemuran vaihdot eivät saaneet sitä nostamaan päätään, vaan se jatkoi nätisti matalalla niskalla menoa. Ravissa tilanne nollautuikin, ja sain alkaa ratsastamaan hevosta paremmin uudelleen. Hiljalleen Melba alkoi taas rentoutua vasemmalle mentyihin kiemuroihin, mutta oikealle meno oli hyvin takkuista. Opettaja ohjeistikin jäämään ympyrälle ja hakemaan siinä rennompaa menoa. Vasen alkoi sujua kivasti, mutta oikea takkusi pahasti vieläkin. Kuulemma oikea oli Melballe vaikeampi puoli, sillä siihen suuntaan se tahtoi mieluusti taipua liikaakin pyöristymättä. Opettaja neuvoi käyttämään asetusta välillä ulkona ja palauttamaan siitä sitten myötäasetus. Vasta-asetusten aikana ulkopohkeeni lakkasi toimimasta, ja Melba yritti kipittää sieltä karkuun. Onnistumiset olivat aika nihkeitä, mutta jotain pientä saimme loppujen lopuksi aikaan. Helppoa ei ollut ja meinasi jopa tuskastuttaa, mutta onneksi saimme jättää tehtävän pyöräyttämällä vielä helpompaan eli vasempaan kierrokseen hyvän, rennon hetken. Oli hassua, että itselleni yleensä helpompi oikea kierros oli näin vaikeaa tällä kertaa. Tästäkin aiheesta saisi taas ottaa kunnon tehotunnin, jotta pääsisin taas vähän paremmin kartalle hommasta.

Kääntyilyä hyvin ja hyvin huonosti

Estekisojen jälkeen maltoin olla päivän hyppäämättä, kunnes päädyinkin jo esteille. Tallinmäen opettaja antoi minun valita vuorostaan Nassen ja Melban väliltä. Melballe napsahti nakki, sillä laitumelta hakiessa se sattui olemaan lähempänä. Tunnin aiheena oli kääntyminen vähän tiukemmin, mutta ei mitenkään hurjia kurveja tehden.

Alkuverkassa teimme ravissa lyhennyksiä tavoitteena saada takapää liikkeelle. Melba ei ollut yhtä helppo tässä tehtävässä kuin Jetti tai sitten en vain osannut pyytää. Kovin hyvää lyhennystä en saanut, kun en varmaan saanut pidätteitä kunnolla läpi ja sen tuloksena ei paluu takaisin normaaliin raviin sujunut rennosti saati pyöreästi. Laukassa puolestaan hurruuttelimme menemään rennosti eteen. Melba liikkui tässä hyvin, kunhan ensin vähän komensin. Sitten opettaja tuumasikin, että alkakaapa tehdä suunnanmuutoksia vasta- tai täyskaartojen avulla laukka lennosta vaihtaen. Siinä sitten mietiskelin, että mitähän tästäkin tulee. Mutta kuten opettaja myöhemmin kertoi, on Melbaakin viety eteenpäin, ja se tekee nykyään vaihdot myös lennosta. Laukat oikeasta vasempaan vaihtuivatkin helposti, kun taas vasemmasta oikeaan vaati vähän enemmän työtä. Muutamia kertoja tuli puhtaat vaihdot raipannapsautuksen avulla, mutta muutamia kertoja Melba vaihtoi ensin etupään, jonka jälkeen vasta takapään. Oli kuitenkin kiva tehdä taas pitkästä aikaa laukanvaihtoja.

Ensimmäisenä hyppäsimme ristikkoa ympyrällä molemmista suunnista (ratapiirroksen este 1). Aloitimme oikealta, ja kääntäminen meni niin pieleen kuin vain voi. Melba puski vasemmalle koko ajan ja menimme joko ristikosta ohi tai sitten kummasti puskien siitä puomit maahan kolistellen yli. Opettaja neuvoi olemaan roikkumatta sisäohjassa ja kääntämään tiukasti ulkoavuilla, mutta olin jo paniikissa. Ihan kuin minulla ei olisi ollut koko ulkopohjetta, sillä niin hienosti Melba pääsi sieltä aina karkaamaan. Opettaja pistikin minut tekemään käynnissä muutamat takaosakäännökset oikealle, jotta saisin oikeassa kierroksessa tarvitsemani vasemman pohkeen töihin. Meno ei kauheasti parantunut, mutta lopulta sain Melban sihdattua suunnilleen ristikon yli. En kyllä tajua, miten tässä pääsi näin käymään. Nolotti ja harmitti vietävästi. Vasempaan kierrokseen ei puolestaan ollut mitään ongelmaa. Pääsimme siitä hyvällä tiellä yli ilman mitään kummempaa.

Sitten hyppäsimme esteet 1 ja 4 siten, että ennen ykkösestettä ylitimme lyhyen sivun keskellä olleen kavaletin samoin kuin nelosen jälkeen. Väliin meni viisi laukka-askelta ilman kummempaa säätöä. Melba myös vaihtoi laukan hyvin nelosella vasemmasta oikeaan, jolloin siitä saattoi jatkaa hyvin vielä kavaletille. Tämän jälkeen tulimme vielä esteet 2 ja 3 oikeasta laukasta. Väliin piti laittaa neljä askelta, mutta olin ensimmäisellä kerralla taas unessa, jolloin Melba pisti viisi askelta. Toisella kerralla pyysin hevosen alusta alkaen parempaan laukkaan, jolloin laukka vaihtui jo kakkosesteellä, ja väli meni helposti neljällä askeleella.

Lopuksi hyppäsimme viereisen radan kahdesti. Matkaan lähdettiin vasemmassa kierroksessa ylittäen ykköseste. Tulimme tähän hyvin, jolloin laukka vaihtui vasemmasta oikeaksi. Kaarsin vähän tiukemmin, kuten olin tarkoitus, mutta unohdin vartioida laukan pysymistä aktiivisena. Vauhti hidastuikin, jolloin tein pahan virhearvion. Melba tuntui siltä, että saattaisi lähteä kauempaa hyppyyn, ja tyhmänä rohkaisin sitä. Tulos oli se, että lähdimme aivan liian kaukaa, jolloin venyminen ei meinannut riittää esteen yli, ja Melba vielä vähän kompastui esteen jälkeen. Minulla karkasi ohjat käsistä, mutta päätin, että tästähän jatketaan. Melba oli hetken hämillään, mutta tsemppasi hyvin ja meni pienestä epäröinnistä huolimatta kolmosen yli. Kaarteessa neloselle sain vähän ohjia kerättyä, mutta en aivan kunnolla. Koska Melba tuntui liikkuvan, en viitsinyt jarrutella. Pidin pohkeet tuntumalla, ja niin nelosen ja viitosen väli meni viidellä askeleella, ja laukka vaihtui lopuksi vasemmasta oikeaan.

Opettaja ihmetteli hevosen ratkaisua, jolloin tunnustin oman vaikutukseni asiaan. Itseä harmitti se, että olin mennyt sössimään asiassa liian myöhään. Hevosellehan pitäisi antaa muutamaa askelta ennen hyppyä rauha tehdä oma osuutensa. Vaikuttaa saa toki silloin, mutta jos on hyvin varma tekevänsä silloin oikein. Minun tapauksessa aina parempi ratkaisu olisi saada asiat kuntoon jo hyvissä ajoin ennen estettä. Toisella kierroksella ykkönen ylittyikin hyvin, mutta kakkoselle tultaessa Melba muisti aiemman kerran sattumukset. Niinpä se otti vielä pienen askeleen ennen estettä, jota en ollut aivan odottanut. Pysyin kuitenkin kohtuudella mukana ja nohitin Melbaa esteen jälkeen, jolloin pääsimme välin vielä neljällä askeleella. Siitä eteenpäin eli esteet 4 ja 5 menivät hyvin, joten loppujen lopuksi rata oli kohtuullisesti ratsastettu. Esteet olivat toisella kierroksella mukavasti noin 60 sentin tuntumassa.

Tunnin lopuksi jumppasin vielä Melbaa opettajan ohjeen mukaisesti tekemällä käynnissä ja ravissa kiemurauraa asettaen ja takapäätä kaarteissa ulos väistättäen. Edelleen asetuksen saaminen oikealle ja takapään liikuttaminen siinä suunnassa olivat haasteellisia. Hetkittäin sain pohkeet läpi molempiin suuntiin, jolloin Melba vähän rentoutui niskastaan ja kulki tasaisemmin. Suoristuskohdissa noina hetkinä saattoi myös antaa vähän ohjaa, jolloin Melba venytti sen perässä. Kovin tasaista meno ei silti ollut, jota murehdinkin opettajalle toivoen joskus tuntia pohkeilla ratsastamisesta ja niiden ohjien pitämisestä tasaisella tuntumalla. Tässä asiassa on minulla niin paljon petrattavaa, että onkin aiheellista ottaa se kunnolla opeteltavaksi.

Ote hukassa

Ratsastusseuran tulevia estekisoja silmällä pitäen menin Tallinmäelle yksityisestetunnille. Ratsuksi sain Melban ja treeniaiheiksi olin toivonut kaarevia linjoja sekä uusintaradan lyhyempien reittien ratsastamista. Alkuverryttelyn sain mennä itsenäisesti. Aloitin ensin pyörittelemällä käynnissä vähän kahdeksikkovoltteja hakien asetuksia läpi ja sisätakajalkaa vähän ulos väistättäen. Melba liikkui ihan hyvin, mutta olisin saanut työstää pohkeet paljon paremmin läpi. Ravissa jatkoin samanlaista pyöritellen ihan tavallisiakin ympyröitä ja suuntaa kohtuullisen usein vaihtaen. Muutamat siirtymätkin kokeilin, ja ne sujuivat kivasti. Laukassa hurauttelin parit pääty-ympyrät sekä hain reipasta laukkaa pitkille sivuille.

Ensimmäisenä harjoiteltavaksi otettiin suora linja (ratapiirroksen este 6 eli pysty ja este 5 eli portti) pystyltä portilleensin viidellä, sitten neljällä askeleella. Erehdyin ajattelemaan homman olevan helppo nakki, kun sitä on harjoiteltu viime aikoina useammankin kerran. Niinpä sitten luonnollisesti jarruttelin Melban laukkaa liikaa ja kaiken huipuksi se kielsi muutamaan otteeseen portille. Selässä pysyin, mutta samalla sain niellä ylpeyteni rippeet. Liekö sitten liian hidas laukka vai aurinkoisen päivän luomat varjot esteellä saanet ratsun epäröimään sitä. Aiemmin Melba on mennyt huoletta esteistä yli. Voinen myös tunnustaa, että taisin huomatessani liian lyhyen laukan syyllistyä puskemiseen, mikä varmasti edesauttoi hevosen stoppausta. Esitin kieltonäytöksiä vielä molempiin suuntiin, kunnes opettajan kehotuksella ratsastaa vähän reippaammin saimme mentyä esteet yli ja oikealla laukkamäärällä. Neljään askeleeseenkin piti ottaa alle muutama epäonnistunut yritys, ennen kuin tohdin antaa Melban laukata ja tehdä hommansa. Jo tässä vaiheessa alkoi tuntua, että otteeni hyppelyyn ja koko hevoseen oli melkoisen hutera ellei peräti kokonaan hukassa.

Ennen rataa hyppäsimme myös portin ja sarjan (2a ja 2b) kaarevaa linjaa. Ensin unohdin ajatella portilla, minne olen jatkamassa, jolloin liirasimme sarjasta ohi. Melba hivenen myös puski vasemmalle, mikä vaikeutti tehtävällä suoraan menemistä. Tilannetta ei tietenkään auttanut se, etten ollut ratsastanut pohkeita läpi ennen hyppelyitä. Opettaja tuumasikin, että ennen esteille siirtymistä olisi tunnin alussa syytä ratsastaa koulussa asiat läpi, jotta voi keskittyä sitten hyppäämiseen. Kun sain lopulta ulkopohkeeni toimimaan, saimme Melban kanssa ihan kohtuullisen tien portilta sarjalle. Laukkakin jopa vaihtui oikeasta vasemmaksi sarjan b-osalla. Tosin aluksi Melba käänty johtamisen takia vikkelästi vasemmalle, kunnes opin johtamaan ja silti estämään sen, että hevonen seuraisi johtavaa ohjaa. Ennen rataa hyppäsimme vielä tiukemmilla teillä esteet 2b, 3 ja 2a ja 2b. Melba kääntyi hyvin ja hyppäsi pienet esteet mukisematta. Laukatkin vauhtuivat lennosta.

Ensin hyppäsimme perusradan eli esteet 1-6. Aloitimme vasemmassa kierroksessa. Ykköselle taisin tulla niin, ettei Melba vielä tajunnut hyppyjen olevan vuorossa. Niinpä kopsautimme puomin alas, mutta sentään laukka vaihtui oikeaksi. Sarjalle sain hyvän tien ja maltoin sen jälkeenkin jatkaa vielä hetken suoraan. Laukka oli myös vaihtunut
vasemmaksi, joten pääsin sihtailemaan kolmoselle. Kaarteessa laukka vähän hyytyi, joten pyysin Melbaa hieman eteen ennen kolmosta. Ratkaisu jäi vähän myöhään, jolloin tulimme esteelle turhan pitkänä. Niinpä Melba nappasi tästäkin esteestä puomin mukaansa. Olisipa kiva oppia säilyttämään laukka kaarteidenkin läpi. Laukka kuitenkin vaihtui nelosella takaisin oikeaksi, ja pääsimme suuntaamaan viitoselle. Jälleen mitätön kaarre hyydytti vauhtia sen verran, että viitoselle tuli pieni hyppy. Neljä askelta ei tuntunut enää realistiselta, joten menimme välin viidellä saaden kuutoselle kivan hypyn. Rata oli omasta mielestäni ihan ok, vaikka nappasimmekin siitä kahdeksan virhepistettä. Opettaja tuumasi, että tiet olivat nyt paremmin ratsastettuja ja oli siten tyytyväinen suoritukseemme. Toiseen vaiheeseen ei tällä suorituksella olisi oikeassa kisatilanteessa ollut virhepisteiden takia asiaa, mutta onneksi olimme treenaamassa. Niinpä opettaja suunnitteli meille toisen vaiheen radan.

Toinen vaihe sisälsi esteet A-D. Matkaan lähdettiin oikeassa kierroksessa hypäten este A eli sarjan b-osa. Siitä matka jatkui laukan vaihduttua vasemmaksi B-esteelle, joka ylittyi tälla kertaa kolautuksetta ja jälleen laukka vaihtui toivotusti oikeaksi. Siitä kaartimme C:lle, joka hypättiin hieman vinosti oikealle ja tehtiin täyskaartomainen mutka suunnaten uran kautta D:lle. Laukkaa en saanut C:llä vaihdettua, vaan korjasin sen ravin kautta ja jatkoimme D:lle. Siellä hyppy hieman vinoon onnistui myös ja laukanvaihdon kera. Kaarsin kuitenkin niin jyrkästi, että Melballa oli kova työ kääntyä ja laukata yhtä aikaa. Asiaa ei auttanut se, että itse könötin etukumarassa, ihan kuin olisin sillä muka auttanut ratsua, vaikka oikeasti tein sen työn vaikeammaksi. Olin kuitenkin tyytyväinen toisen vaiheen rataan siinä mielessä, että Melba ei kolauttanut puomeja alas, hyppäsi kiltisti hieman vinoon ja vieläpä kääntyi kivan tiukasti.

Tunnin loppuraveissa opettaja pisti minut pyörittelemään kentällä kahdeksikkoa, jossa pyysin Melbaa väistämään takaosaa ulommas eli laittamaan sisätakajalan hommiin. Oikeaan kierrokseen alkoi löytyä muutaman ympyrän jälkeen jo oikeaa ajatusta, mutta vasen oli sekä ratsulle että minulle tihkaampi. Sinnikäs muistuttelu sisäpohkeella ja tietoinen tarkkailu sisäohjassa roikkumisen estämiseksi alkoi tuottaa tulosta, jolloin vasenkin kierros meni vähän tasaisemmin. Ensi kerralla täytynee noudattaa opettajan vinkkiä ja vääntää kouluasioiden parissa asiat mallilleen, jonka jälkeen vasta on vuoro siirtyä esteiden pariin. Olisipahan sitten ainakin peruspalikat paremmin kasassa, joita sitten käyttää apuna esteiden kiemuroita tahkotessa.

Tunnin jälkeen harmitti ihmeen paljon siihen nähden, miten hyvät fiilikset yleensä saan estehyppelyistä. Tein tarpeettoman monta mokaa tunnin aikana enkä osannut korjata niitä tehokkaasti, vaan tein perään monta samanlaista huonoa toistoa. Hyi. Koulutunnilla olen oppinut kestämään mokailuni kohtuullisesti, mutta esteillä ne tuppaavat harmittamaan melko pahasti. En sitten tiedä, eikö keskittymiseni riitä vai mistä kiikastaa. Ehkä olen valunut taas siihen hoplaa-meininkiin, jossa vain kaahottelen menemään ja toivon hevosen tekevän työt puolestani. Se selittäisi kyllä paljon. Pitääpä ensi kerralla koettaa muistaa välissä siis ratsastaakin.

Ratalaukkaa hakemassa

Koulutuntien mentyä vähän miten sattuu, oli varsin mukavaa päästä Tallinmäelle puomien, kavalettien ja pienten esteiden pariin kahden muun ratsukon kanssa. Ratsukseni olin toivonut joko Jettia tai Melbaa, ja tällä kertaa arpaonni sattui Melban kohdalle. Tunnin aiheena oli ratalaukan ratsastaminen, ja sitä treenattiin erilaisilla linjoilla ja lopulta radalla.

Alkuverkassa Melba oli ihmeen tahmea. Se pudotti ravista käynnille muutamiakin kertoja ja sitä sai hoputella useasti pysymään liikkeessä. Koetin vähän rentouttaa sitä takapään väistätysyrityksillä, jotka tosin jäivät nimen mukaisesti yrityksiksi. Laukassa ratsu sentään pysyi, mutta energisyys oli siitä kohtuullisen kaukana. Meno muistutti enimmäkseen sunnuntaihumputtelua kuin valmistautumista pieniin hyppelyihin.

Aluksi tulimme kolmen puomin suoraa linjaa, jonka välit olivat 17 metriä. Ensin hurautimme välit molemmista suunnista viidellä askeleella. Tämä onnistui ongelmitta, kun annoin Melban mennä rennosti. Sitten väleihin piti laittaa enää neljä askelta, jolloin sain ottaa vähän kaasuttelumatkaa ennen linjalle tuloa. Oikeasta kierroksesta tullessa selvisimme linjan vaadituilla askelmäärillä, mutta vasemmassa kierroksessa tuli viilattavaa. Ensimmäisellä yrittämällä Melba pääsi vähän puskemaan vasemman pohkeeni läpi, jolloin tie ensimmäiselle linjan puomille ei ollut täysin suora. Niinpä ratsu venyttämällä onnistui mahduttamaan ensimmäiseen väliin neljä askelta, mutta toinen menikin neljällä ja puolella. Uusintayrityksellä sain Melban tulemaan välit askelilla neljä ja neljä, kun tajusin opettajan ohjeiden mukaan rentoutua oikean vauhdin löydyttyä.

Sitten tulimme vasemmassa kierroksessa ristikon (ratapiirroksen este 5) ja portin (este 6). Väli piti päästä neljällä askeleella. Olin ehtinyt hyytyä odotteluaikana, jolloin ensimmäisellä yrittämällä väliin tuli taas neljä ja räpeltävä puolikas askel. Toisella yrittämällä muistin viimein herättää ratsun, jolloin väli hurahti ongelmitta neljällä. Seuraavaksi pistimme kavaletin (2) ja pystyn (3) väliin kolme askelta yhtä vaivattomasti. Lopuksi vielä ennen rataa hurautimme kaarevan linjan kavaletilta (7) pystylle (8) viidellä askeleella. Melba oli herännyt liikkumaan niin hyvin, että väli meinasi jopa käydä ahtaaksi.

Sitten pääsimme radan pariin. Opettaja neuvoi ratsastamaan mahdollisimman tasaisesta ratalaukassa pysyen. Starttasin matkaan oikeassa laukassa painaltaen pitkän sivun reippaammin kevyessä istunnassa. Ykköselle tuli hyvä kaarre seiskan ja kuutosen välistä, mutta itse hyppy oli hieman töksähtävä Melban vilkaistessa pystyn alla olleita muoviämpäreitä. Laukka kuitenkin vaihtui vasemmaksi, joten jatkoimme kolmosen ja nelosen linjalle. Väliin meni kolme askelta ja olipa se jäädä vähän ahtaaksi. Laukka ei vaihtunut, joten otin ravin kautta oikean laukan. Neloseste meni nyt paremmin laukanvaihdon kanssa. Viitoselle tullessa tuli vähän iso kaarre ja valuimme hitusen liikaa oikealle, mutta pääsimme ylittämään viitosen ja laukkasimme kuutoselle toivotusti neljällä askeleella. Kaarre seiskalle söi vähän laukkaa, joten pyysin Melbaa suoristumisen jälkeen vielä vähän reipastumaan. Seiskakavaletti ylittyi hyvin ja pääsimme kasiesteellä viidellä askeleella laukan vaihtuessa hypyssä oikeaksi.

Opettaja oli tyytyväinen rataan, sillä kaikki linjat menivät vaadituilla laukoilla. Hän kehui minun ratsastaneen rohkeasti ja pakko myöntää, että välissä meno tuntui nopealta. Enkö sitten muulloin saa ratsastettua hevosta kunnon ratalaukkaan vai tuntuuko sitten pienemmän hevosen nopeampi askellus kovemmalta kuin mitä se tosiasiassa on? Koska ensimmäinen kierros meni hyvin, nosti opettaja muutaman esteen ehkä 65-70 senttiin, ja saimme tulla uudelleen. Opettaja myös pidensi hieman kakkosen ja kolmosen väliä, kun ensimmäisellä kierroksella se oli ollut melkein ahdas. Neuvoksi tuli säilyttää hyvä, pitkä laukka, mutta tulla vähän rauhallisemmin. Minulle tuottaa vielä vaikeuksia tajuta, milloin olen ottanut laukkaa riittävästi kiinni tai lisännyt vauhtia sopivasti. Niinpä vauhtisokeus iski, ja tulimme Melban kanssa ykköselle turhan hitaasti. Ratsu otti sille miniaskeleen ja jäin itse matkasta. Sitten usutin Melbaa liikkumaan, mihin se vastasi turhankin hyvin. Kakkoskavaletti ylittyi melkoisella vauhdilla ja hukkasin taas tasapainon ja jalustimen. Kävin keikkumassa vinossa satulassa, mutta onnekseni sain kammettua itseni kyytiin. Kolmosesta menimme tämän takia ohi. Opettaja käski ottamaan radan alusta. Nyt keskityin hakemaan energisen, mutta hallitun laukan. Sen avulla rata sujui kivasti kuutoselle saakka, jossa hukkasin taas vasemman jalustimen. En ehtinyt kaivaa sitä ennen seiskaa, joten käytin ravissa ja otin uuden lähestymisen. Tästä huolimatta Melba oli kuulolla ja venytti itsensä kasille hyvin viidellä askeleella. Laukka myös vaihtui siinä oikeaksi, ja saimme radan suoritettua.

Olen mieltynyt tehtäviin, joissa haetaan tiettyä laukkamäärää. Ne auttavat ensinnäkin pitämään keskittymisen yllä ja toisekseen opettavat hiljalleen tuntemaan, milloin hevonen menee sellaista laukkaa, jossa välin pääsee toivotusti. Melban kanssa tosin tein tänään sen virheen, että kaasun löytymisen jälkeen en oikein tasapainottanut sitä enää, vaan annoin sen päästellä menemään. Veikkaan, että muutamilla puolipidätteillä oikeissa kohdissa Melba olisi päässyt tulemaan esteelle parempaan hyppykohtaan, jolloin en olisi horjunut itse matkasta. Oli kuitenkin mukava huomata, että Melba kesti hutilointini eikä alkanut itse epävarmaksi. Siitä syystä sillä olikin varsin kiva hypätä ja voisinpa jatkossakin treenailla näitä asioita sen kanssa enemmänkin.

Tommi (vas.) ja Tuisku.

Loppuun vielä surullisia uutisia. Tallin 27-vuotias Tuisku-herra lähti tänään vihreämmille laitumille vanhuuden vaivojen pahennettua. Tätä ruunaa tulee kyllä ikävä, sillä se oli vielä vanhalla iälläänkin reipas ja kaikenkokoisia ratsastajiaan kiltisti totellut ratsu. Kaipaamaan jää moni muukin, kuten Tuiskun paras kaveri Tommi.

Onnetonta takapään väistättämistä

Päivemmällä olleen estetunnin jälkeen ehdin sopivasti käydä vaihtamassa kuivat vaatteet ja suunnata Tallinmäelle Kaisan ja toisen kaverin kanssa koulutunnille. Ihastuttava sadekeli jatkui edelleen, mutta ei se enää tässä vaiheessa haitannut. Kentällä oli muutamia vetisempia kohtia, mutta onneksi myös kuivempia länttejä valittavaksi. Ratsukseni sain Melban, ja tunnin aiheena oli ratsun takapään väistättäminen ulos ympyrältä. Tarkoituksena oli saada hevosta pyöristymään ja viemään painoa takaosalle.

Tehtävää alettiin ratsastaa pääty-ympyrällä, jossa viihdyttiinkin koko tunti. Käynnissä helpommalta suunnalta tuntui oikea kierros, mutta meno oli silti vähän haasteellista. Melba muuttui väistöpyynnöissä vähän tahmeaksi, jolloin aloin naputella sisäpohkeella tahtia. Opettaja hoksautti kuitenkin Melban reagoivan tähän koputteluun jännittymällä, jolloin rauhallisemmat pohjepyynnöt olivat parempi ratkaisu. Tehtävä oli kyllä minulle omiaan, sillä siinä sain kerrankin ajan kanssa opetella käyttämään sitä pohjetta ohjissa roikkumisen sijasta. Harmikseni vain olin niiden ohjien pauloissa jälleen kerran turhan tehokkaasti, mikä sai Melban jännittymään ja väistöjen menemään vähän miten sattuu. Vasemmassa kierroksessa ongelmaksi tuli saada oma istunta keskelle satulaa sen vasemmalle valumisen sijasta. Väistöt eivät lähteneetkään siksi juuri nimeksikään onnistumaan, ja aloin jo manata kouluratsastusta maan uumeniin. Opettaja huomautti uudelleen siitä, ettei ohjissa roikkuminen auta mitään, vaan työ on yksinkertaisesti tehtävä pohkeella. Jotenkin huomaamattani olin aina palannut nyppimään ohjia, kun en saanut istuntaani saati pohjettani korjattua oikein.

Ravissa aloin olla valmis jo nakkaamaan silinterihattuni naulaan siltä päivältä. Melba tuntui kipittävän väistätyspyyntöjeni läpi tai puskevan ulkoa karkuun. Opettaja neuvoi ottamaan pidätteitä ulko-ohjalla, jotta meno rauhoittuisi. Samalla tajusin viimein pistää irti heiluneen ulkopohkeeni tuntumalle, jolloin Melba vähensi puskemista ulos. Hyvin hiljalleen aloin saada väistättävää sisäpohjetta läpi ilman sisäohjassa roikkumista, jolloin Melba keveni ja jopa hetkittäin pyöristyi. Tuttuun tapaan vasen kierros oli tuskainen, sillä vasen pohkeeni on oikeaakin onnettomampi toimimaan, jolloin turvauduin taas täysin turhaan sisäohjan kanssa temppuiluun. Näitä säätäessäni unohdin puolestaan kiinnittää huomiota istuntaani, mikä hankaloittia menoa entisestään. Keskittymiseni kouluratsastuksessa tuntuu olevan onnetonta ja harmistun turhan nopeasti, kun homma menee liian vaikeaksi. Melba ei luonnollisesti arvostanut hermostuneesti säheltävää kuskia, jolloin hyvät pätkät olivat harvassa.

Kuvioon lisättiin lopuksi mahdollisimman pyöreästä hetkestä laukan nostaminen, muutaman askeleen verran laukkaaminen ja välittömästi raviin siirryttyä takaosan väistättäminen ulos pienemmällä voltilla. Käynnissä ja ravissa näpertelyt alkoivat tuottaa vähän tulosta, ja Melba kulki hetkittäin vähän tasaisemmin. Ensimmäiset laukannostot eivät tosin menneet läpi, joten napsautin raipalla. Tulipahan vastineeksi pukki ja sitten se laukka, jossa oltiin arvattavasti kaukana pyöreästä saati tasaisesta menosta. Raviin siirtymisissä opettaja neuvoi kääntymään niin pian kuin mahdollista voltille takaosaa väistättämään, ettei hevonen ehtisi levitä pitkään ravihumputteluun. Tämä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Laukan jälkeen Melba meni reippaampaa ravia, jolloin en meinannut saada sitä edes kääntymään pienemmälle voltille saati tasoitettua menoa niin, että sisäpohkeeni pyyntö olisi tarkoittanut väistättämistä. Sain aina jarrutella tovin, jos toisenkin ennen kuin ratsu oli yhtään kuulolla. Aloin ilmeisesti muuttaa harmistustani kiukustumiseksi, jonka ihme kyllä onnistuin muuttamaan paremmaksi yrittämiseksi. Sen tuloksena ravissa saatiin taas tasaisempia hetkiä välillä jopa pyöreänä, ja niistä hetkistä laukkakin nousi vähän paremmin. Pyöreitä nostoja ei ollut, mutta eipähän ainakaan pää käväissyt kovin ylhäällä. Sain vielä muutaman noston täysin opettajan tarkkailussa, jolloin tsemppasin ehkä tunnin aikana eniten. Silloin Melba suostui rentoutumaan mukavasti, nostamaan laukan kohtuullisen kivasti ja jatkamaa sen jälkeen aika hyvin pienemmälle voltille. Tulipahan tässäkin väännössä pieni yhteistyön hetki, vaikka sen saaminen venyikin tunnin loppuminuuteille.

Loppuraveissa opettaja halusi nähdä hevosten venyttävän alas eteen. Tämän Melba osasi mukavasti ja jos se nostikin päänsä ylös, oli se kohtuullisen helppo palauttaa venyttämään pyöräyttämällä ympyrä tai tekemällä pari väistättävää askelta. Tunnin aikana ehdin taas todeta, ettei kouluvääntö ole minua varten. Tuskastun liian nopeasti, kun en tunnu osaavan oikein mitään. Osaamista toki tarvitaan esteilläkin, mutta koska koen sen puuhan mielekkäämmäksi, jaksan yrittää paremmin. Tahtoisin toki osata ratsastaa kouluakin, mutta ilmeisesti oma kehno asenne on toisinaan oppimisen esteenä. Hyvät hetket toki palkitsevat, mutta toisaalta huonommat hetket jäävät kaihertamaan turhankin pahasti. Täytyy alkaa asennoitua kouluratsastukseen vähän paremmin ja osata ottaa aina pieni aikalisä sekä kuskin että ratsun rauhoittamiseksi, jos työn alla oleva tehtävä alkaa mennä ihan pöpelikköön.

Kääntyilyä kerrakseen

Heinäkuun ratsastelut päättyivät sitten Tallinmäen puomi-, kavaletti- ja miniestetuntiin. Ratsukseni sain Melban, joka on Sukupostin tiedoista poiketen ruuna. Olin vähän toivonut Jettiä, mutta odotin innolla tuntia Melbankin kanssa. Aiemmalla tunnilla olimme ottaneet muutamia kavalettihyppyjä, joissa ratsu tuntui olevan ihan näppärä.

Alkuverkassa opettaja kehotti asettamaan ja taivuttamaan hevosia tulevia käännöstehtäviä ajatellen. Keskittymiskykyni oli hukassa ja tein annetun tehtävän vähän sinnepäin. Oikea kierros oli ihan ok, mutta vasemmalle ilmeni taas tuttua valumista sisällepäin. Niin hevosella kuin omalla istunnallakin. Keventäessä vinouden korjaaminen tuntui haastavammalta, sillä jos sainkin lantion suoremmaksi, tuntui keventäminen työläämmältä. Ilmeisesti jotkin lihakset alkavat tuolloin kiristää, kun eivät enää osaa olla suorassa. Melba liikkui muutoin kohtuullisesti, mutta hoputin sitä tarmokkaammaksi. Yritin jo alkuverkassa huolehtia siitä, että ratsun moottori käynnistyisi, jotta muissa tehtävissä ei tulisi sen takia niin paljon ongelmia.

Ensimmäisenä puomitehtävänä oli vinosti linjalle laitetut kolme puomia. Aluksi ravasimme ne ylittäen puomit keskeltä ottaen hyvän tilan ja suoristuksen ennen seuraavalle puomille suuntaamista. Melba meni puomit mukavan tasaisesti, mutta opettajalta tuli kommenttia saada hevonen taipumaan paremmin vasemmalle eli hankalammalle puolelle. Herättelin sitten vasenta pohjettai töihin, mutta edelleen aika onnettomasti. Olin kuitenkin hurjan tyytyväinen siihen, että sisäohjassa roikkumisen sijaan tulin kääntäneeksi ihmeen hyvin ulkoavuilla. Lisäksi suoristukset puomeille onnistuivat kohtuullisen kivasti.

Raviosuuden jälkeen samoja puomeja tultiin laukassa ensin niin, että pitkältä sivulta pyöräytettiin voltit yksitellen jokaisen puomin yli. Melba pudotteli tässä tehtävässä turhan monesti raville, mutta en hoksinut tiedustella opettajalta mahdollista syytä siihen. Onneksi pudottelut sattuivat suoralla, ei voltilla. Melba liikkui niiden aikana kohtuullisen aktiivisesti itse, mutta kääntämisessä olin vuorostaan kehnona. Aika tiukasti sai kääntää välillä ja korjata reittiä kesken kaiken, joten meno ei ollut ihan niin vaivatonta kuin olisin toivonut. Positiivista oli kuitenkin se, että ratsu kääntyi ja pysyi laukassa (voltin ajan ainakin). Huonompia kääntymisiä tuli vähemmän yllättävästi vasemmassa kierroksessa.

Tämän jälkeen puomit nostetettiin kavaleteiksi ja tehtävänä oli tulla ne vinoudesta huolimatta suoraan. Oikeassa laukassa homma meni aika helposti. Väleihin meni pääosin neljä askelta, kun sain pidettyä vauhdin tasaisena. Vasemmassa kierroksessa ilmeni hitusen valumista vasemmalle, jolloin saimme vielä yhden sakkokierroksen menon korjaamiseksi. Melba olikin helppo pitää tässäkin suunnassa suorassa, kun vain muistin vasemman pohkeeni olemassaolon. Seuraavaksi linjalle sovellettiin vielä laukanvaihdot. Matkaan lähdettiin oikeassa laukassa ja ensimmäisellä kavaletilla vaihdettiin vasempaan, toisella taas oikeaan ja siitä ylitettiin viimeinen pysyen oikeassa laukassa. Kauhistelin tehtävää ensin, sillä käännökset tuntuivat tulevan nopeasti. Ilmeisesti Melba oli kuitenkin paremmin tehtävästä perillä, sillä saimme ensimmäisellä yrittämällä laukat vaihtumaan toivotusti. Toisella kerralla taas vasen laukka ei vaihtunut keskikavaletilla oikeaksi, mutta sentään kuitenkin vaihto onnistui kolmannella kavaletilla. Ehdimme vielä treenailla laukanvaihtoja menemällä ristikkoa kahdeksikolla. Meille riitti kaksi kierrosta tehtävällä, sillä Melba oli hereillä ja vaihtoi laukat muitta mutkitta.

Tunnin lopuksi pääsimme vielä kunnon koulu- ja esteratsastuksen yhdistelmän pariin. Aloitimme tekemällä ensin ravissa pohkeenväistöä uralta pois ja uralle takaisin palaten. Sitten jatkoimme tekemällä laukassa väistön pois uralta, siirtyen raviin ja väistättäen takaisin uralle. Lopuksi kuvioon lisättiin pienen pystyn hyppääminen, siirtyminen raviin ja väistättäminen uralle. Väistöt vasemmalle sujuivat ihanan kevyesti. Ei tarvinnut kuin hipaista pohkeella, niin Melba oli jo väistämässä. Oikealle väistättäessä sai tehdä enemmän töitä ja istumatuntumallani arvelisin, ettei Melba ottanut niin selviä ristiaskelia kuin toiseen suuntaan. Laukassa väistöt puolestaan tuntuivat kohtuullisen vaivattomilta molempiin suuntiin. Melba siirtyi myös raviin helposti, mutta olisin saanut rauhoittaa menoa enemmän, jotta väistö olisi ollut hallitumpi. Pienen hypyn jälkeen saikin jarrutella vielä vähän enemmän, mutta ratsu pysyi silti ihan hanskassa. Oli vain kiva nähdä, että se tykkäsi puuhasta ja liikkui omasta halustaan. Ja löytyipähän viimein tapa, jolla tykkään tahkota koulutemppujakin.

Tunnin puolivälissä tuumasin opettajalle, että tallilta löytyy jo kaksi kivaa esteratsua minulle. Melba tosiaan tuntui tykkäävän itsekin hommasta, sillä reipastui liikkumaan itse mainiosti ja tarjoili raviakin jopa pitkin ohjin kävellessä. Toki kavaletit ja miniesteet olivat helpoimmasta päästä, joten on vaikea sanoa, miten se vähän isommilla esteillä toimii. Nyt kuitenkin tuli treenattua mukavasti kääntämistä ja laukanvaihtoja hyvin turvallisilla korkeuksilla, joten ainakin tässä Melba onnistui tykästyttämään minut itseensä.

Kiemuraurailua ja laukanvaihtoja

Tänään piti vielä käydä kertaalleen kaverin kanssa ratsastamassa, jotta pärjään ilman hurjat kolme päivää. Paikkana oli Tallinmäki ja ratsuna toista kertaa Melba. Olin toivonut tunnin aiheeksi laukanvaihtoja, jotka opettaja sovelsi hevosten taitontason takia tehtäväksi kavalettien avulla. Ennen vaihtotreenejä tahkosimme myös asettamisen parissa kahdeksikolla sekä kolmikaarisella kiemurauralla.

Ensimmäisenä haimme käynnissä asetuksia läpi ja hevosia pyöreämmäksi menemällä kahdeksikkoa lyhyen sivun suuntaisesti. Suuntaa sai vaihtaa oman mielen mukaan ja välillä sai myös jäädä isolle pääty-ympyrälle. Oikeassa kierroksessa Melbaa oli helpompi saada vähän pyöristymään, joskin automaattisesti se ei tapahtunut. Huomasin nopeasti, etten saa pidettyä ulko-ohjalla jostain syystä vakaata tuntumaa, mikä vaikeutti asiaa. Käteni lähti aina seikkailemaan, vaikka kuinka ajattelin pitäväni sen tasaisesti paikoillaan. Sisäohjalla puolestaan olin kohtuullisesti myötäämässä aina, kun Melba vähän pyöristyi. Vasempaan kierrokseen meno oli sekä minulle että ratsulle vaikeampaa. Edelliskerralta muistin vääntyneen istuntani, jota pyrin korjaamaan aktiivisesti tällä kertaa. Sisäpohkeeni oli ihme kyllä töissä aika kivasti, ja kun sain koputeltua sisäpohkeella ja oikaistua istuntani, sain muutamia hyviä hetkiä tähänkin suuntaan. Olisin kuitenkin toivonut hetkien olevan pidempiä, sillä nyt pyöreys säilyi aina pienen tovin, kunnes katosi.

Kolmikaarista kiemurauraa tahkosimmekin jo ravissa. Halutessaan kiemuralla sai jäädä pyöräyttämään kokonaisen ympyrän, mikäli tehtävä sitä vaati. Melban kanssa oikea kierros toimi jälleen kohtalaisesti hetkittäisine pyöreyksineen, mutta vasemmalle oli taas takkuisempaa. Opettaja ohjeisti taivuttamaan reilusti, sillä se auttaisi tätä ratsua pyöristymään. Pistinkin sisäpohjettani taas töihin ja koetin muistaa vahtia istuntaanikin. Jännästi se vain aina sisäpohjetta käyttäessä vääntyi mutkalle ja jäi kenottamaan vasemmalle. Ilmeisesti lihakset kireinä siellä, kun pohkeenkäyttö ilman tätä vääntäytymistä ei meinannut onnistua. Opettajalta tuli kehua siitä, että Melba ravasi mukavan tasaisesti. Itse olisin kaivannut edelleen parempia onnistumisia pyöreyden kanssa, mutta sentään suoristamis- ja asetuksenvaihtohetket onnistuivat ihan kivasti. Kiemurauraa jatkettiin vielä laukassa vaihtaen laukka aina suoristuhetkellä ravin kautta. Melba hoksasi tehtävän jujun vikkelästi, ja niinpä hurauttelimme kiemurauraa laukassa helposti ravin kautta uusi laukka nostaen. Tämä tehtävä sai hyvän mielen, kun hevonen oli sopivasti kuulolla ja totteli mutkattomasti.

Sitten pääsimme laukanvaihtotreeneihin matalan kavaletin avulla. Ensin aloitimme ensimmäisen kuvan mukaisesti liki pomminvarmalla vaihtokuviolla. Teimme nämä yksittäin ja aloitimme ensin oikeassa laukassa vaihtaen laukan kavaletilla vasemmaksi. Tein hieman tavallistakin isomman johtamisen, jolloin Melba kerta toisen jälkeen vaihtoi nätisti laukan vasempaan. Ongelmia ei ilmaantunut toiseenkaan suuntaan, vaan reilulla johtamisella myös vasen laukka vaihtui oikeasti. Sitten teimme vaihtoyrityksiä toisen kuvan mukaisesti. Tässäkään ei tullut mitään ongelmia, vaan saimme kierroksella laukat vaihdettua pyydetysti. Sitten opettaja teki kavaleteista matalemmat, ja saimme yrittää uudelleen. Itseäni hämäsi, kun ei tullutkaan pientä hyppyä, joten olin johtamisen kanssa myöhässä. Niinpä ensimmäisellä kavaletilla Melba vaihtoi edestä ja muutaman askeleen jälkeen takaa. Toiselle kavaletille tuli huono tie, jolloin laukka ei vaihtunut ollenkaan. Ei muuta kuin ravin kautta korjaus, ja koko homma uusiksi. Toisella kierroksella laukka vaihtui ensimmäisellä kavaletilla hyvin oikeasta vasempaan, mutta toisella jäi vaihtumatta vasemmasta oikeaan. Opettaja huusi jatkamaan vastalaukkaa ja vaihtamaan lennosta. Kaarsin sitten oikealle ja joko Melba tajusi hatarat apuni tai helpotti itse omaa menoaan ja vaihtoi laukan lennosta.

Tunti oli tosi mukava. Jostain syystä kavalettitehtäviä sisältävät tunnin ovat hauskoja. Ilmeisesti estekuskilleni riittää, että maassa on jotain ylitettävää. Olivat ne sitten irti siitä maasta tai eivät. Melba vaikutti tämän tunnin perusteella siltä, että voisin mieliä hypätäkin sillä joskus. Se kaahottanut kavaleteille, mutta tuntui vähän reipastuvan ne huomatessaan. Voisin myös kuvitella, että ratsu menee ainakin kohtuullisen kokoisista esteistäkin yli, sen verran tasaisia kavaletin ylitykset olivat. Itse puolestaan kaipaisin rutkasti vaihtotreenejä vasemmasta laukasta oikeaan. Jostain syystä esteillä päästän hevosen karkaamaan oikealta puolelta, kun taas kouluväännössä hevoset livahtelevat vasemmalta karkuun.

Seuraava ratsastus onkin sitten maanantaina ja silloin luvassa on puomi- tai kavalettitreeniä Jetin kanssa. Opettaja kertoi olevansa innostunut hyppäämään enemmän suokkitammallaan kuin Jetillä, joten hihkuin heti innoissani tulevani hyppäämään Jetin kanssa milloin vain. Aloitamme näin turvallisesti puomitreeneillä ja toivottavasti pääsen pian myös hyppäämään. On hauska nähdä, millainen esteratsu tämä kouluväännössä vähän hitaasti syttyvä ruuna on.

Pieni ahaa-elämys istunnasta

Tänään suuntasin lämmittelemään estetuntia varten Tallinmäelle Noran ja toisen kaverin kanssa. Ratsukseni sain 2004 syntyneen eestinhevosruuna Amuletin eli Melban. Ratsun säkäkorkeus oli noin 148 senttiä ja taustoista kuulin sen verran, että on toiminut vaellustallilla ja sen jälkeen kouluratsastajan hevosena. Kuulemma tolkku tapaus, joka tekee asiat ilman sen kummempia venkoiluja. Löysin myös Melbasta muutamia myyntivideoita. Koulutunnin aiheeksi olimme toivoneet siirtymiä. Opettaja jalosti aihetta sen verran, että pelkkien siirtymisen lisäksi saimme keskittyä siihen, että hevonen pysyisi niiden aikana pyöreänä.

Alkuverkka mentiin ravissa siten, että hevosten annettiin hölkötellä omaan tahtiin joko ohjat kokonaan pitkinä tai sitten hyvin kevyellä tuntumalla. Näin niiltä ei heti alettu vaatia jotain, vaan ne saivat rauhassa lämmitellä itseään hommiin. Melba ravasi ihan kivan reippaasti, kunnes huomasi, että myös rauhallisemminkin oli lupa mennä. Sen jälkeen se vähän ehdotteli, että jos siirryttäisiin käyntiin, mutta uskoi eteenpäin pyytävän avun nätisti. Ratsu tahtoi myös vähän aina luiskahtaa sisemmäs, joten koetin korjailla sitä vähän jo tässä vaiheessa. Mitään pahempaa puskemista en kuitenkaan huomannut kummassakaan kierroksessa, mikä oli hyvä juttu.

Kenttä jaettiin kahdeksi ympyräksi, joissa oli eri kierrokset, ja ympyrää sai vaihtaa oman mielensä mukaan. Ensimmäisenä tehtävä oli saada hevoset käynnissä ja ravissa pyöreämmäksi. Aloitin oikeassa kierroksessa, sillä se on minulle helpompi. Tässä vaiheessa Melba yritti vähän laiskotella, jolloin sain pyydellä sitä tarmokkaammin eteenpäin. Käteni tahtoivat myös sellailla missä vain, mutta ei oikealla paikalla, jolloin en tuntunut saavan Melbaa mitenkään oikeinpäin. Opettaja ohjeisti pitämään kättä vakaana ja pyytämään takapäätä liikkumaan ohjaa kohti. Vasemmassa kierroksessa meno oli vielä hirveämpää, sillä istun itse siinä niin vinkkarassa, ettei tosikaan. Opettaja neuvoi, että taivuttamalla kunnolla alkaa Melbakin pyöristyä. Herättelin sitten oman sisäpohkeeni töihin ja tuskaahan se oli. Jalkareppana yritti krampatakin, kun joutui pitkästä aikaa töihin. Kun sain pohkeeni aktiiviseksi ja pidin tuntuman tasaisena, alkoi Melba hiljalleen pyöristyä hetkittäin. Se ei kuitenkaan tuntunut niinä hetkinä kevenevän kauheasti, mitä toisaalta en ihmettele. Keskityin vuorostani sisäpohkeella taivuttamiseen ja ohjilla säätämiseen ja unohdin varmistaa, että takapääkin on töissä.

Kun hevoset menivät kohtuullisesti pyöreinä, jatkoimme siirtymillä. Ensin vuorossa oli käynti-ravi-käyntisiirtymät. Aluksi Melba ei meinannut nostaa ravia helpolla, jolloin pyysin napakammin. Sen seurauksena ravi nousi, mutta pienikin pyöreys katosi. Käynnissä hain Melban uudelleen pyöreämmäksi ennen kuin kokeilin siirtymää uudelleen. Hiljalleen oikeaan kierrokseen alkoi tulla kohtuullisen kivoja siirtymiä ylös. Alaspäin siirtymät onnistuivat myös aika kivasti etenkin pelkän äänen avulla. Vasemmassa kierroksessa sain taas tehdä töitä, että sain hevosta yhtään pyöreämmäksi edes käynnissä. Siirtymissä pyöreys saattoi säilyä hetkittäin, mutta ravissa ratsu oli taas pää ylhäällä. Sitten otin takaisin käyntiin ja sain pitkästä aikaa pienen ahaa-elämyksen istunnastani. Kun olin onnistuneesti alkanut käyttää vasenta eli sisäpohjetta, istuntani kiertyi entisestään vasemmalle. Minulla muuten valuu paino vasemmalle, joten ei ihme, jos hevosella oli vaikeuksia ymmärtää. Käänsin sitten lantion takaisin suoraksi ja jatkoin sisäpohkeella työstöä, jolloin Melba pyöristyi vähän helpommin. Olin tästä valaistumisesta kauhean tyytyväinen, sillä en ollut aiemmin hoksinut kiinnittää huomiota siihen.

Laukkatyöskentelyssä noston sai tehdä käynnistä tai ravista. Alaspäin siirtymä tehtiin aluksi raviin, myöhemmin sai kokeilla suoraan käyntiin siirtymistä. Aluksi en taas saanut Melbaa nostamaan käynnistä laukkaa. Pienellä raipannapsautuksella viesti meni perille. Laukassa Melba meni hetkittäin kivasti pää vähän matalamalla, joten ilmeisesti asian aikaisempi työstö oli tehonnut. Siirtymät raviin eivät tosin olleet kauhean kivoja. En saanut lyhennettyä laukkaa järkevästi, joten raviin tultiin aina vähän töksähtäen ja turhan kiireisesti. Siitä jarruttelin hevosen aina uudelleen käyntiin ja aloin valmistella uutta nostoa. Mukaan mahtui muutamat aika kivat nostot molempiin suuntiin, joten aloin sitten kokeilla siirtymää laukasta käyntiin. Taisin kaiken yrityksen jälkeen saada yhden välttävän siirtymän laukasta käyntiin. Muutoin mukaan mahtui aina raviaskelia. Avainsana onnistumiseen olisi ollut laukan lyhentäminen ja oman istunnan pitäminen kasassa, mutta ne eivät tällä kertaa onnistuneet. Vähän tuntuu, että laukkaa olisi pitänyt työstää enemmän alle ennen kuin sitä olisi voinut alkaa säätää lyhyemmäksi.

Melbasta jäi tämän tunnin perusteella ihan hyvä kuva. Se ei puskenut kunnolla kumpaankaan suuntaan, kulki kohtuullisesti itse ja toimi kyllä, jos sain avut annettua selkeästi. En kuitenkaan sen kummemmin ihastunut ruunaan, sillä mitään valtaisaa jee-hetkeä ei mahtunut tuntiin. Videoiden perusteella ratsu kuitenkin kulkee oikeinpäin jokaisessa askellajissa, kunhan kuski tietää, mitä tekee. Niiden takia ehkä vähän haluan ottaa tämän ratsun kanssa uusintayrityksen. Paremmalla tsempillä vain sitten ensi kerralla.