Ei pöllömpi kolmas kerta

Keskiviikon vakiotunnilla oli luvassa puomeja ja kavaletteja kuuden ratsukon kokoonpanolla. Hevoslistaa katsoessani sain hieraista silmiäni pari kertaa, sillä opettaja oli merkinnyt minulle Lennin. Olen mennyt sillä tasan kahdesti aiemmin ja kaiken lisäksi vain koulua. Niinä kertoina olen tullut siihen tulokseen, etten ainakaan vielä ymmärrä Lennin ratsastamisen päälle. Niinpä aloin jännittää tulevan tunnin sujumista ja pistin varmuuden vuoksi turvaliivinkin päälle. Eniten pelkäsin sitä, että saan Lennin virittymään turhan reippaaksi epävarmalla ratsastuksellani, mutta onneksi tällä kertaa huoli oli valtaosin turha.

Alkuverryttelyssä saimme ensin mennä itsenäisesti käynnissä ja ravissa hevosia taivutellen. Käynnissä Lenni liki maleksi, vaikka yritin nohittaa sitä. Asetukset olivat epämääräisiä, ja Lenni huomasi toimimattomat pohkeeni puskemalla mielensä mukaan. Ravissa Lenni reipastui sopivasti, joskin pohkeeni eivät vieläkään saaneet hevosta juuri suoristumaan. Verryttelyyn lisättiin myös kahden puomin suora linja, jonka aikana hevosia käytettiin hetki käynnissä. Lenni tuli ensimmäiselle puomille ihan hyvin, mutta aluksi arastelin jarruttaa, jolloin siirtyminen käyntiin venyi. En myöskään tohtinut ratsastaa kunnon ravia, mistä opettaja huomauttikin ja toivoi ponnekkaampaa menoa. Yritin kehotuksen jälkeen ratsastaa enemmän pohkeilla, mutta kovaa kättä välttääkseni olin puolestaan aika löperö pitämään ohjilla hyvää ja tasaista tuntumaa.

Seuraavaksi tulimme suoraa linjaa laukassa (ratapiirroksen numerot 1 ja 2) pyöräyttäen alkuun ja loppuun ympyrät. Lenni nosti laukat molemmissa suunnissa mukavan helposti, ja laukka pyöri pääsääntöisesti hyvin. Siinä oli myös helppo istua mukana, jolloin saatoin keskittyä rauhoittamaan oman menoni ja sitä myöten myös hevosen. 24 metrin väli meni meillä sujuvasti seitsemällä askeleella. Muutaman kerran toinen puomi jäi vähän kauas, mutta Lenni venytti hienosti askeleensa sen yli. Taisin jäädä tässäkin kohtaa turhan varovaiseksi ja heittäytyä matkustamaan ensimmäisen puomin jälkeen. Pisteitä kuitenkin minulle siitä, että maltoin keskittyä ihmeen hyvin siihen, etten jäänyt jaloillani pusertamaan yhtään ylimääräistä. Katsekin malttoi pysyä useimmiten eteenpäin enkä jäänyt tuijottelemaan puomeja saati hevosen niskaa.

Sitten pääsimme testaamaan laukan vaihtumista tulemalla lävistäjällä olleet kaksi puomia (numerot 3a ja 3b) yhden laukan sarjana. Siitä jatkettiin vielä innaripuomeille (numero 4), joilla pyrkimys oli päästä suoraan ja tasaisesti. Tehtävää tultiin oikeassa laukassa aloittaen. Sarjapuomeille pääsimme hyvällä tiellä, mutta kuten arvelin, en saanut kertaakaan Lenniä vaihtamaan laukkaa toisella puomilla. Itselläni on jonkinlainen henkinen blokki yrittää vaihtaa laukkaa pelkän puomin avulla. Helpotukseksi kaipaisin edes hitusen puomia irti maasta, jolloin osaisin asennoitua tehtävään paremmin. Joka tapauksessa sain vaihtaa laukan aina ravin kautta, johon siirtymistä Lenni protestoi pienellä päänviskelyllä. Uuden laukan se kuitenkin nosti aina näppärästi, kun sen ensin sain raviin. Innaripuomeilla vauhti lähti aina salakavalasti kiihtymään, kun muka rentoutumiseksi tarkoittamani toimintani taisi Lennille tarkoittaa vain matkustajaksi heittäytymistä. Opettaja kehotti tulemaan rauhallisemmassa laukassa, mutta niin vain Lenni kerta toisen jälkeen pääsi spurttaamaan.

Lopuksi tulimme kokonaisen puomi- ja kavalettiradan (puomit merkitty pelkkinä viivoina). Tulimme tehtävän ensin pari kertaa oikeassa laukassa aloittaen. Ykkösen ja kakkosen välin menimme edelleen näppärästi seitsemällä askeleella. 3a-3b-osuus meni, kuten ennenkin eli reitti oli hyvä, mutta laukka ei vaihtunut. Nelosinnarille pääsimme rauhallisesti sisään, mutta niin vain päästin Lennin kiihdyttämään, vaikka yritin rauhoitella äänellä ja olla itse menemättä pieniin kavalettihyppyihin liikaa mukaan. Saimmekin niiden jälkeen pyöräyttää aina pääty-ympyrän, jossa hain Lennin takaisin rauhalliseen laukkaan.

Tulimme tehtävän myös oikeassa laukassa päinvastaisessa järjestyksessä eli nelonen olikin ykkönen ja niin edelleen. Lenni intoutui edelleen innarista, mutta tuli aina sen pyrähdyksen jälkeen takaisin. Laukka ei vieläkään vaihtunut lävistäjäpuomeilla, mutta onneksi vaihto ravin kautta oli aika nopea. Suoran linjan kanssa töpeksin kertaalleen jarruttelemalla liikaa ilman pohkeita, jolloin Lenni pudotti raville ensimmäisen puomin ajaksi. Sitten Lenni korjasikin itsensä takaisin laukkaan ennen kuin ehdin sitä pyytää. Fiksu hevonen. Toisella kierroksella ei uusia pulmia sattunut mukaan, mutta suoran linjan väliin toivotut kahdeksan askelta eivät toteutuneet, sillä pyyhälsimme välin seitsemällä. Opettaja pisti meidät tulemaan linjan heti perään uudelleen nyt kahdeksalla askeleella. Keskityin yksittäiselle tehtävälle paremmin ja luotin siihen, että Lenni lyhentää laukkaa, jolloin ylitimme ensimmäisen puomin mukavan pienellä askeleella. Siitä oli helppo antaa Lennin laukata rauhassa ja niin vain kahdeksan askelta meni väliin vaivatta.

Loppuraveissa taivuttelin Lenniä vähän alkutuntia keskittyneemmin, jolloin se antoikin hieman periksi ja venytti ohjan perässä eteen ja alas. Kävelytys hoitui näppärästi samalla puomeja kantaen ja Lenniä rapsutellen. Tunti meni niin paljon paremmin kuin olin uskaltanut ajatella. Toki Lenni pääsi hieman ampaisemaan välillä enkä saanut sitä vaihtamaan laukkaa, mutta muutoin se oli hyvin tasainen ja kuuliainen. Laukassa oli kaiken huipuksi mukava istua, jolloin saatoin tasapainoisemmin keskittyä tien ratsastamiseen. Esteitä en vielä tohtisi Lennillä silti hypätä, mutta toisen tällaisen tunnin menisin sillä hyvin mieluusti. Ehkäpä sitten joskus vielä opin riittävästi ratsastamaan, jotta tohdin hypätä tälläkin ratsulla.

Vinojen lähestymisten harjoittelua

Perjantain toinen ratsastukseni meni tuttuun tapaan pienryhmätunnilla, jolla oli vuorossa puomeja. Neljän ratsukon tunnille opettaja oli pistänyt minulle Epperin. Arvelin tunnin sujuvan ihan hyvin, mikäli saan Epperin liikkumaan vähänkään reippaasti. Samalla mietiskelin, ovatko nämä ratsut samalla meidän ensi viikon estetuntimme valinnat. Puomitunnin aiheena oli joka tapauksessa vinojen lähestymisten harjoittelu, jota puolestaan jatkettaisiin luonnollisesti varsinaisella estetunnilla.

Ennen siirtymistä vinojen lähestymisten pariin tulimme ravissa suoraa puomilinjaa, jossa oli kuusi puomia aina kahden pareissa. Tavoitteena oli tulla suoraan ja tasaisesti aivan kuin puomeja ei olisikaan. Muualla sai tehdä tarpeen mukaan sitä, minkä aiheelliseksi koki. Epper oli ehtinyt olla päivän ensimmäisellä tunnilla, joten sillä oli useamman tunnin lepo alla. Niinpä se ei ollut alussa reippaimmillaan, vaan vaati nohitusta. Toisella pitkällä sivulla se hetkittäin esitti aika mukavaa ravia, mutta puomisuoralle käännyttäessä kaarre ja ilmeisesti häseltämiseni veivät ponnekkuutta. Loppujen lopuksi pääsimme puomilinjaa aika kivasti suoraan, mutta paikoin Epper hieman hyytyi puomeja ylittäessä. Opettaja muistutti komentamaan ajoissa Epper liikkumaan hyvin ja muistamaan antaa sen tehden työt, kun se liikkui. Keskityin olemaan rento, mutta tuntumalla Epperin toimiessa hyvin, jolloin saimme hyviä hetkiä molempiin suuntiin.

En luottanut sanalliseen kykyyni selittää tehtäviä, joten tein tuollaisen mystisen piirroksen. Ensimmäiseksi tulimme siitä tehtävää 1 eli ravipuomeja, jotka olivat vinossa. Ohjeena oli tulla keskeltä hevonen mahdollisimman suorana pitäen. Vasemmassa kierroksessa ensimmäiset puomit olivat hankalia, sillä Epper tahtoi hieman oikaista eli lähteä vasemmalle ennen aikojaan. Puomienkin aikana se vähän pyrki valumaan vasemmalle, mikäli annoin sen tehdä sen. Sen sijaan toiset puomit menivät kuin vettä vain, ja pääsimme niidenkin jälkeen jatkamaan vielä suorana helposti ennen kuin käänsin Epperin uralle. Oikeassa kierroksessa molemmat ravipuomit ylittyivät helposti. Liekö Epper hoksannut homman jujun vai minä tsempannut. Joka tapauksessa tässä kierroksessa en huomannut ongelmia kummankaan käännöksen aikana.


Kakkostehtävässä puomit pidettiin pitkän sivun suuntaisesti, mutta ne eivät olleet kohdikkain toisiinsa nähden, vaan hieman eri kohdissa. Opettaja kertoi sen mahdollisesti aiheuttavat ongelmia hevosille, joille puomit näkyisivät tällä tavalla hieman optisena harhana. Siksipä saikin olla tarkka, jotta hevosen sai puomien yli keskikohdasta. Epper ei piitannut puomien vinoudesta, vaan puksutti muitta mutkitta suorana puomien läpi. Sen sijaan se yritti kyllä kovasti viimeistään toisien puomien aikana huilailla, sillä niille sattui muutamia töksähtäviä askelia Epperin hyytyessä. Tämän jälkeen heräsin taas tarkkailemaan, että Epper liikkui, jolloin sain korjattua hieman aiemmin, mikäli Epper yritti hidastaa. Näin pääsimme molemmat puomit taas paremmin yli. Kolmostehtävässä jatkettiin vielä ravissa tullen nyt vinoittain olevia puomia suoralla linjalla. Alussa molemmissa suunnissa ensimmäiset puomit tahtoivat mennä aavistuksen verran ulos liiraten, mutta sain Epperin aina suoraksi muiden puomien ajaksi. Opettaja huomautti Epperin myös hieman nojaavan ulkolapaansa, mikä selitti painamisen. Tein ulko-ohjalla kohottavia puolipidätteitä ja vartioin ulkopohkeella, jolloin Epper alkoi kantaa ulkopuoltaan. Näiden korjauksien avulla puomit ylittyivät jälleen mukavan suoraan.

Seuraavaksi tulimme tehtävän numero 4 laukassa. Tehtäväpiirroksessa on piirretty vasemman kierroksen kulku, mutta tulimme tehtävää molemmista suunnista. Vaikeimpia tällä kertaa olivat pääty-ympyröillä olleiden puomien ylittäminen. Laukka ei lähtenyt rullaamaan kunnolla, enkä saanut käännettyä Epperiä kunnolla. Niinpä ympyrä oli kaikkea muuta kuin ympyrä, ja kolme viimeistä askelta puomille vaikka millaisia. Jäin tyhmästi näpertelemään sisäohjan kanssa, kun oikeasti minun olisi pitänyt pistää Epper ruotuun ulkoavuilla. Homma parani hieman, kun älysin ajatella ympyrää koko ajan, jolloin aloin kääntää ajoissa enkä yhtäkkiä vääntänyt Epperiä kohti puomia. Suora sen sijaan meni hyvin. Puomien väleihin tuli pääsääntöisesti tasaiset neljä laukka-askelta eikä Epper enää tässä vaiheessa jaksanut juuri mutkitella. Tosin keskittymiseni herpaantui viimeisen puomin jälkeen, jolloin Epper pääsi hieman valumaan seinää kohti. Unohdinpa muutamia kertoja myös pyöräyttää tehtävän loppuun toisen pääty-ympyrän, hups.

Lopuksi tulimme vielä kertaalleen puomiradan aloittaen vasemmassa kierroksessa. Ykköspuomi ylittyi hyvin, mutta laukka ei vaihtunut siinä toivotusti. Päätin yrittää vaihtoa lennosta, mutta se ei onnistunut, ja kakkospuomi tuli vastaan. Sen jälkeen Epper viimein viitsi vipsauttaa itsensä vasemmasta laukasta oikeaan. Kolmospuomilla piti taas saada laukanvaihto aikaan, mutta tällä kertaa etupää taisi vaihtaa takapään jäädessä matkasta. Pusersin vaihtoa lennosta, mutta suoran linjan puomit tulivat vastaan. Epper oli kerännyt virtaa vaihtoyrityksistäni, jolloin huomasin olevamme reippaamassa laukassa. Ehdin ensimmäisessä välissä hihkaista opettajalle, että tulemme nyt välit neljän sijasta kolmella askeleella. Epper venytti laukkaansa hyvin, ja pääsimmekin välit ihan järkevästi kolmellakin askeleella. Epper sai myös kavionsa oikeaan järjestykseen, kun olimme päässeet suoralta pois, ja pyysin sitä vaihtamaan sekamelskalaukkansa vasempaan.

Ennen loppuraveja opettaja komensi meidät vielä laukkaamaan vasemmassa kierroksessa kunnolla eteen. Otin kevyen istunnan ja patistin Epperin liikkeelle. Se lähti ihan mukavasti, mutta valui samalla etupainoiseksi. Sitten opettaja käski ottamaan laukkaa kiinni ja tekemään lävistäjällä lennosta laukanvaihdon vasemmasta laukasta oikeaan. Ohjeena oli tehdä puolipidäte, asettaa oikealle ja vaihtaa. Taisin ottaa puolipidätteen epämääräisesti, sillä ehdimme lävistäjää myöten pitkälle sivulle ja siitä kaarteeseen ennen kuin Epper huomasi vastalaukan ja vaihtoi viimein oikeaan. Vaikka vaihto oli kaukana sujuvasta, tuli se kuitenkin, ja sain olla tyytyväinen Epperiin. Opettajalle totesinkin, että Epper pitäisi saada reippaaseen, mutta hallittuun laukkaan siten, ettei se valu etupainoiseksi, mikäli sillä haluaa kunnon vaihtoja. Epperhän osaa vaihtaa ihan hyvin laukan askeleessa, jos nämä edellytykset täyttyvät.

Loppuraveissa annoin Epperin mennä omaan tahtiinsa hieman pidemmällä ohjalla. Kovin suuria menohaluja sillä ei enää ollut, mutta ei sitä onneksi enää tarvinnut kummemmin patistella liikkumaankaan. Loppukäynnit hurahtivat sopivasti maasta käsin, kun kannoin puomeja yhteen kasaan. Tunnista jäi hyvä fiilis. Vaikka tehtävät eivät menneetkään kuin ajatuksen voimalla, ne sujuivat kohtalaisen mukavasti tekemällä. Epperiä sai ratsastaa, mutta missään kohtaa ei iskenyt epätoivoista oloa saati halua luovuttaa. Epper mennä puksutti, kun kerroin sille, minne ja missä askellajissa. Tämän perusteella voisi olla järkevää hypätä sillä ensi viikon estetuntikin, mutta opettaja päättäköön, millä ratsulla sitten menen.

Kiemuraurailua ja laukanvaihtoja

Tänään piti vielä käydä kertaalleen kaverin kanssa ratsastamassa, jotta pärjään ilman hurjat kolme päivää. Paikkana oli Tallinmäki ja ratsuna toista kertaa Melba. Olin toivonut tunnin aiheeksi laukanvaihtoja, jotka opettaja sovelsi hevosten taitontason takia tehtäväksi kavalettien avulla. Ennen vaihtotreenejä tahkosimme myös asettamisen parissa kahdeksikolla sekä kolmikaarisella kiemurauralla.

Ensimmäisenä haimme käynnissä asetuksia läpi ja hevosia pyöreämmäksi menemällä kahdeksikkoa lyhyen sivun suuntaisesti. Suuntaa sai vaihtaa oman mielen mukaan ja välillä sai myös jäädä isolle pääty-ympyrälle. Oikeassa kierroksessa Melbaa oli helpompi saada vähän pyöristymään, joskin automaattisesti se ei tapahtunut. Huomasin nopeasti, etten saa pidettyä ulko-ohjalla jostain syystä vakaata tuntumaa, mikä vaikeutti asiaa. Käteni lähti aina seikkailemaan, vaikka kuinka ajattelin pitäväni sen tasaisesti paikoillaan. Sisäohjalla puolestaan olin kohtuullisesti myötäämässä aina, kun Melba vähän pyöristyi. Vasempaan kierrokseen meno oli sekä minulle että ratsulle vaikeampaa. Edelliskerralta muistin vääntyneen istuntani, jota pyrin korjaamaan aktiivisesti tällä kertaa. Sisäpohkeeni oli ihme kyllä töissä aika kivasti, ja kun sain koputeltua sisäpohkeella ja oikaistua istuntani, sain muutamia hyviä hetkiä tähänkin suuntaan. Olisin kuitenkin toivonut hetkien olevan pidempiä, sillä nyt pyöreys säilyi aina pienen tovin, kunnes katosi.

Kolmikaarista kiemurauraa tahkosimmekin jo ravissa. Halutessaan kiemuralla sai jäädä pyöräyttämään kokonaisen ympyrän, mikäli tehtävä sitä vaati. Melban kanssa oikea kierros toimi jälleen kohtalaisesti hetkittäisine pyöreyksineen, mutta vasemmalle oli taas takkuisempaa. Opettaja ohjeisti taivuttamaan reilusti, sillä se auttaisi tätä ratsua pyöristymään. Pistinkin sisäpohjettani taas töihin ja koetin muistaa vahtia istuntaanikin. Jännästi se vain aina sisäpohjetta käyttäessä vääntyi mutkalle ja jäi kenottamaan vasemmalle. Ilmeisesti lihakset kireinä siellä, kun pohkeenkäyttö ilman tätä vääntäytymistä ei meinannut onnistua. Opettajalta tuli kehua siitä, että Melba ravasi mukavan tasaisesti. Itse olisin kaivannut edelleen parempia onnistumisia pyöreyden kanssa, mutta sentään suoristamis- ja asetuksenvaihtohetket onnistuivat ihan kivasti. Kiemurauraa jatkettiin vielä laukassa vaihtaen laukka aina suoristuhetkellä ravin kautta. Melba hoksasi tehtävän jujun vikkelästi, ja niinpä hurauttelimme kiemurauraa laukassa helposti ravin kautta uusi laukka nostaen. Tämä tehtävä sai hyvän mielen, kun hevonen oli sopivasti kuulolla ja totteli mutkattomasti.

Sitten pääsimme laukanvaihtotreeneihin matalan kavaletin avulla. Ensin aloitimme ensimmäisen kuvan mukaisesti liki pomminvarmalla vaihtokuviolla. Teimme nämä yksittäin ja aloitimme ensin oikeassa laukassa vaihtaen laukan kavaletilla vasemmaksi. Tein hieman tavallistakin isomman johtamisen, jolloin Melba kerta toisen jälkeen vaihtoi nätisti laukan vasempaan. Ongelmia ei ilmaantunut toiseenkaan suuntaan, vaan reilulla johtamisella myös vasen laukka vaihtui oikeasti. Sitten teimme vaihtoyrityksiä toisen kuvan mukaisesti. Tässäkään ei tullut mitään ongelmia, vaan saimme kierroksella laukat vaihdettua pyydetysti. Sitten opettaja teki kavaleteista matalemmat, ja saimme yrittää uudelleen. Itseäni hämäsi, kun ei tullutkaan pientä hyppyä, joten olin johtamisen kanssa myöhässä. Niinpä ensimmäisellä kavaletilla Melba vaihtoi edestä ja muutaman askeleen jälkeen takaa. Toiselle kavaletille tuli huono tie, jolloin laukka ei vaihtunut ollenkaan. Ei muuta kuin ravin kautta korjaus, ja koko homma uusiksi. Toisella kierroksella laukka vaihtui ensimmäisellä kavaletilla hyvin oikeasta vasempaan, mutta toisella jäi vaihtumatta vasemmasta oikeaan. Opettaja huusi jatkamaan vastalaukkaa ja vaihtamaan lennosta. Kaarsin sitten oikealle ja joko Melba tajusi hatarat apuni tai helpotti itse omaa menoaan ja vaihtoi laukan lennosta.

Tunti oli tosi mukava. Jostain syystä kavalettitehtäviä sisältävät tunnin ovat hauskoja. Ilmeisesti estekuskilleni riittää, että maassa on jotain ylitettävää. Olivat ne sitten irti siitä maasta tai eivät. Melba vaikutti tämän tunnin perusteella siltä, että voisin mieliä hypätäkin sillä joskus. Se kaahottanut kavaleteille, mutta tuntui vähän reipastuvan ne huomatessaan. Voisin myös kuvitella, että ratsu menee ainakin kohtuullisen kokoisista esteistäkin yli, sen verran tasaisia kavaletin ylitykset olivat. Itse puolestaan kaipaisin rutkasti vaihtotreenejä vasemmasta laukasta oikeaan. Jostain syystä esteillä päästän hevosen karkaamaan oikealta puolelta, kun taas kouluväännössä hevoset livahtelevat vasemmalta karkuun.

Seuraava ratsastus onkin sitten maanantaina ja silloin luvassa on puomi- tai kavalettitreeniä Jetin kanssa. Opettaja kertoi olevansa innostunut hyppäämään enemmän suokkitammallaan kuin Jetillä, joten hihkuin heti innoissani tulevani hyppäämään Jetin kanssa milloin vain. Aloitamme näin turvallisesti puomitreeneillä ja toivottavasti pääsen pian myös hyppäämään. On hauska nähdä, millainen esteratsu tämä kouluväännössä vähän hitaasti syttyvä ruuna on.