Istuntaharjoittelua puomeilla

Keskiviikkona olin vielä sitä mieltä, että testaan Manunkin tulevien estekisojen varalta. Niinpä lyöttäydyin torstaina B-ryhmän puomitunnille mukaan. Pääsiäisen läheisyys oli verottanut ihanasti ratsastajia, sillä tunnilla oli vain viisi ratsukkoa. Olin tosiaan ennakkoon toivonut Manua, ja opettaja jakoikin sen minulle. Aikeenani oli hypätä vielä perjantain tunnilla Manulla, mutta ehdinkin muuttaa mielipidettäni ja vaihtaa perjantain estetunnin toiveeksi Peran. Olin kuitenkin muutoin hyvillä mielin testaamassa Manua, sillä eihän mikään estä, etten sillä vielä joskus joitain estekisoja menisi. Tunnin treeniaiheena oli mukavasti perus-, este- ja kevyen istunnan harjoittelua puomien avulla.

Alkuverryttelyssä saimme mennä aika itsenäisesti. Manulle tunti oli päivän ensimmäinen ja samalla viimeinen. Tällä kertaa se liikkui alusta alkaen ihan kivasti käynnissäkin eikä tahmaillut. Huomasin samalla, että pidätteet tahtoivat hieman vilahtaa Manun korvien ohi, joten yritin keskittyä siihen jo ennen kuin se aiheuttaisi suurempia pulmia. Oikeassa kierroksessa asetuksen läpimenosta ei juuri tullut mitään eikä meno parantunut vasemmassa kierroksessa. Oikeassa kierroksessa Manu myös kulki vähän oikea lapa sisempänä ja turpa puolestaan vasemmalle kenottaen. Oikea puoli on kuulemma Manulle se jäykempi puoli, joten sinällään vinkkara meno ei yllättänyt. Verryttelyssä tulimme peilipäädyssä ollutta keskihalkaisijalle laitettua yksittäistä puomia ratsastaen lyhyt sivu puolikkaan ympyrän kaarella. Manu ylitti puomin alussa hieman siinä hidastaen, mutta sentään reitti sille pysyi hyvänä. Sen jälkeen tulimme myös samassa päädyssä olleita kahta puomia pääty-ympyrällä. Oikeassa kierroksessa Manu pääsi vähän valumaan ulos, mutta kohtuullisen usein sain korjattua reitin kuntoon. Manu pääsi edelleen vähän hidastamaan puomeille syystä, joka jäi minulle sillä hetkellä mysteeriksi.

Laukkaa verryttelimme tulemalla ympyrän kaarella olleet kaksi puomia vasemmasta kierroksesta siten, että ravissa ylitettyjen puomien jälkeen nostettiin laukka ja jatkettiin heti uraa myöten. Puomit alkoivat ylittyä nyt paremmin, kun maltoin olla hereillä. Manu tosin hetkittäin lähti kipittämään ravissa, mutta kaarteen avulla sen sai kohtuullisesti kiinni. Sen sijaan laukat nousivat pääosin mainiosti, mitä nyt innostuin hyvästä nostosta ja unohdin jatkaa ratsastusta, jolloin Manu pudottikin yhtäkkiä raville. Opettajakin kehui, kuinka Manu oli nostanut laukan hyvin takaosasta alkaen. Laukassa Manu kulki mukavan rauhallisesti eikä laukka ollut niin pahasti nelitahtista kuin joskus. Sen sijaan laukasta raviin siirtymisessä Manu otti samantien kipitysvaihteen päälle, jolloin sain ahkerasti pyöritellä ympyröitä vauhdin hidastamiseksi. Pidätteet alkoivat taas olla yhtä tyhjän kanssa Manulle enkä osannut antaa niitä näemmä riittävän selkeästi.

Seuraavaksi harjoittelimme esteistuntaa tulemalla päädyn yksittäisen puomin laukaten yli sitä istuntaa hyödyntäen. Istunta löytyi itselle hyvin, ja pääsimmekin tulemaan puomin muutamia kertoja hyvin. Sitten tehtävä tultiinkin kokonaan kevyessä istunnassa, jolloin pohkeeni eivät pysyneet tuntumalla, ja Manu pääsi pudottamaan useamman kerran raville ennen puomia. Opettaja neuvoi ajattelemaan takareisiä paremmin satulaan kiinni, jotta istunta pysyisi vakaampana ja pohkeet tuntumalla. Manu tuntui hetkittäin myös löysältä, mikä varmasti johtui siitä, etten ollut sen mielestä menossa mukana. Sitten päädyin pyytämään Manua äänellä eteen, jolloin puomi viimein ylittyi järkevästi laukassa. Opettaja tosin tuumasi, että oli hieman liian reipas eteenpyyntö, mutta tulipahan tehtyä korjaus eikä toistettua samaa virhettä.

Tämän jälkeen tulimme oikeassa laukassa ympyrällä olleita kahta puomia, joiden väliin piti mennä yksi askel. Istunnan sai päättää itse, ja päädyin este- ja perusistunnan välimuotoon. Pääosin saimme ympyrän mentyä ihan kivasti, mitä nyt muutamia kertoja ohjausvirheeni takia askel ei passannutkaan hyvin, ja Manu joutui rämpimään puomit yli. Suunnan vaihtamisen jälkeen tulimme neljä innarivälein ollutta puomia suoralla linjalla ja jatkoimme siitä vielä pääty-ympyrän kahden puomin yli. Aluksi rämmimme suoralla linjalla, kun unohdin pyytää Manua liikkumaan ja silti olemaan itse rento. Ympyrälläkin kehtasi olla vielä ongelmia, kun laukka ei vain joko säilynyt tai eteni sangen rämpien. Opettaja hoksautti käyttämään kevyttä istuntaa suoralla linjalla, ja se toimi kuin taikatemppu. Manu pysyi hyvässä laukassa enkä itse pingottanut, jolloin linja meni ihanan helposti ja rennosti. Ympyrälle päästessä meno kuitenkin tökkäsi taas hieman. Jostain syystä kääntäminen ja laukan säilyttäminen ovat sangen hankalia. Onneksi opettaja pisti meidät tulemaan ympyrän heti epäonnistuneen yrityksen jälkeen uudelleen, jolloin lopulta saimme siedettävämmän ympyrän tehtyä.

Loppuraveissa Manu leikki taas tovin pikakiituria. Toimimattomat pidätteet olivat johtaneet tähän, ja sain vain syyttää itseäni. Miten ihmeessä kehtaan olla ratsastamatta perusapua läpi heti tunnin alussa? Jotenkin näemmä kuvittelen, että kyllä asia korjaantuu siinä tunnin aikana ja ehkä ihan itsestäänkin. Hohhoh, mikä ajatus! Manu kuitenkin rauhoittui, kun sinnikkäästi pyörittelin ympyröitä ja toppuuttelin sen menoa. Opettaja tuumasi kuitenkin tunnin lopuksi, että Manukin voisi hyvin olla estekisaratsuni. Myönsin ajatelleeni asiaa, mutta tämän tunnin perusteella on selvää, että kaipaamme lisää harjoituksia ennen kuin on mitään järkeä mennä kisaradalle höyryämään. Manu on kuitenkin kaikeksi onneksi näppärä hyppääjä eikä mikään kilahtava kaahari, joten enköhän vielä joskus opi senkin kanssa menemään niin puomeja kuin esteitä.

Ei pöllömpi kolmas kerta

Keskiviikon vakiotunnilla oli luvassa puomeja ja kavaletteja kuuden ratsukon kokoonpanolla. Hevoslistaa katsoessani sain hieraista silmiäni pari kertaa, sillä opettaja oli merkinnyt minulle Lennin. Olen mennyt sillä tasan kahdesti aiemmin ja kaiken lisäksi vain koulua. Niinä kertoina olen tullut siihen tulokseen, etten ainakaan vielä ymmärrä Lennin ratsastamisen päälle. Niinpä aloin jännittää tulevan tunnin sujumista ja pistin varmuuden vuoksi turvaliivinkin päälle. Eniten pelkäsin sitä, että saan Lennin virittymään turhan reippaaksi epävarmalla ratsastuksellani, mutta onneksi tällä kertaa huoli oli valtaosin turha.

Alkuverryttelyssä saimme ensin mennä itsenäisesti käynnissä ja ravissa hevosia taivutellen. Käynnissä Lenni liki maleksi, vaikka yritin nohittaa sitä. Asetukset olivat epämääräisiä, ja Lenni huomasi toimimattomat pohkeeni puskemalla mielensä mukaan. Ravissa Lenni reipastui sopivasti, joskin pohkeeni eivät vieläkään saaneet hevosta juuri suoristumaan. Verryttelyyn lisättiin myös kahden puomin suora linja, jonka aikana hevosia käytettiin hetki käynnissä. Lenni tuli ensimmäiselle puomille ihan hyvin, mutta aluksi arastelin jarruttaa, jolloin siirtyminen käyntiin venyi. En myöskään tohtinut ratsastaa kunnon ravia, mistä opettaja huomauttikin ja toivoi ponnekkaampaa menoa. Yritin kehotuksen jälkeen ratsastaa enemmän pohkeilla, mutta kovaa kättä välttääkseni olin puolestaan aika löperö pitämään ohjilla hyvää ja tasaista tuntumaa.

Seuraavaksi tulimme suoraa linjaa laukassa (ratapiirroksen numerot 1 ja 2) pyöräyttäen alkuun ja loppuun ympyrät. Lenni nosti laukat molemmissa suunnissa mukavan helposti, ja laukka pyöri pääsääntöisesti hyvin. Siinä oli myös helppo istua mukana, jolloin saatoin keskittyä rauhoittamaan oman menoni ja sitä myöten myös hevosen. 24 metrin väli meni meillä sujuvasti seitsemällä askeleella. Muutaman kerran toinen puomi jäi vähän kauas, mutta Lenni venytti hienosti askeleensa sen yli. Taisin jäädä tässäkin kohtaa turhan varovaiseksi ja heittäytyä matkustamaan ensimmäisen puomin jälkeen. Pisteitä kuitenkin minulle siitä, että maltoin keskittyä ihmeen hyvin siihen, etten jäänyt jaloillani pusertamaan yhtään ylimääräistä. Katsekin malttoi pysyä useimmiten eteenpäin enkä jäänyt tuijottelemaan puomeja saati hevosen niskaa.

Sitten pääsimme testaamaan laukan vaihtumista tulemalla lävistäjällä olleet kaksi puomia (numerot 3a ja 3b) yhden laukan sarjana. Siitä jatkettiin vielä innaripuomeille (numero 4), joilla pyrkimys oli päästä suoraan ja tasaisesti. Tehtävää tultiin oikeassa laukassa aloittaen. Sarjapuomeille pääsimme hyvällä tiellä, mutta kuten arvelin, en saanut kertaakaan Lenniä vaihtamaan laukkaa toisella puomilla. Itselläni on jonkinlainen henkinen blokki yrittää vaihtaa laukkaa pelkän puomin avulla. Helpotukseksi kaipaisin edes hitusen puomia irti maasta, jolloin osaisin asennoitua tehtävään paremmin. Joka tapauksessa sain vaihtaa laukan aina ravin kautta, johon siirtymistä Lenni protestoi pienellä päänviskelyllä. Uuden laukan se kuitenkin nosti aina näppärästi, kun sen ensin sain raviin. Innaripuomeilla vauhti lähti aina salakavalasti kiihtymään, kun muka rentoutumiseksi tarkoittamani toimintani taisi Lennille tarkoittaa vain matkustajaksi heittäytymistä. Opettaja kehotti tulemaan rauhallisemmassa laukassa, mutta niin vain Lenni kerta toisen jälkeen pääsi spurttaamaan.

Lopuksi tulimme kokonaisen puomi- ja kavalettiradan (puomit merkitty pelkkinä viivoina). Tulimme tehtävän ensin pari kertaa oikeassa laukassa aloittaen. Ykkösen ja kakkosen välin menimme edelleen näppärästi seitsemällä askeleella. 3a-3b-osuus meni, kuten ennenkin eli reitti oli hyvä, mutta laukka ei vaihtunut. Nelosinnarille pääsimme rauhallisesti sisään, mutta niin vain päästin Lennin kiihdyttämään, vaikka yritin rauhoitella äänellä ja olla itse menemättä pieniin kavalettihyppyihin liikaa mukaan. Saimmekin niiden jälkeen pyöräyttää aina pääty-ympyrän, jossa hain Lennin takaisin rauhalliseen laukkaan.

Tulimme tehtävän myös oikeassa laukassa päinvastaisessa järjestyksessä eli nelonen olikin ykkönen ja niin edelleen. Lenni intoutui edelleen innarista, mutta tuli aina sen pyrähdyksen jälkeen takaisin. Laukka ei vieläkään vaihtunut lävistäjäpuomeilla, mutta onneksi vaihto ravin kautta oli aika nopea. Suoran linjan kanssa töpeksin kertaalleen jarruttelemalla liikaa ilman pohkeita, jolloin Lenni pudotti raville ensimmäisen puomin ajaksi. Sitten Lenni korjasikin itsensä takaisin laukkaan ennen kuin ehdin sitä pyytää. Fiksu hevonen. Toisella kierroksella ei uusia pulmia sattunut mukaan, mutta suoran linjan väliin toivotut kahdeksan askelta eivät toteutuneet, sillä pyyhälsimme välin seitsemällä. Opettaja pisti meidät tulemaan linjan heti perään uudelleen nyt kahdeksalla askeleella. Keskityin yksittäiselle tehtävälle paremmin ja luotin siihen, että Lenni lyhentää laukkaa, jolloin ylitimme ensimmäisen puomin mukavan pienellä askeleella. Siitä oli helppo antaa Lennin laukata rauhassa ja niin vain kahdeksan askelta meni väliin vaivatta.

Loppuraveissa taivuttelin Lenniä vähän alkutuntia keskittyneemmin, jolloin se antoikin hieman periksi ja venytti ohjan perässä eteen ja alas. Kävelytys hoitui näppärästi samalla puomeja kantaen ja Lenniä rapsutellen. Tunti meni niin paljon paremmin kuin olin uskaltanut ajatella. Toki Lenni pääsi hieman ampaisemaan välillä enkä saanut sitä vaihtamaan laukkaa, mutta muutoin se oli hyvin tasainen ja kuuliainen. Laukassa oli kaiken huipuksi mukava istua, jolloin saatoin tasapainoisemmin keskittyä tien ratsastamiseen. Esteitä en vielä tohtisi Lennillä silti hypätä, mutta toisen tällaisen tunnin menisin sillä hyvin mieluusti. Ehkäpä sitten joskus vielä opin riittävästi ratsastamaan, jotta tohdin hypätä tälläkin ratsulla.