Tauon jälkeen kouluvalmennuksessa

Tiistaina menin pienen tauon jälkeen Artsin koulutunnille. Ratsukoita tunnilla oli kolme, ja ratsunani oli Eki. Alkuverryttelyssä työstimme loivia kiemurauria sekä laukkaa keskiympyrällä. Tunnin varsinaiseen tehtävään sisältyivät pohkeenväistöt, puoliympyrät sekä ympyrät.

Ekiä sai tuttuun tapaan hieman herätellä alkuverryttelyssä. Ympyröillä sain hyödyntää vasta-asetusta sekä samalla ratsastaa Ekin sisäjalkaa pohkeella töihin. Yleensä Eki on jäänyt minulla vasemmalle ohjalle tyhjäksi, mutta tällä kertaa se oli yllättäen sieltä vähän raskas. Vasta-asetusten avulla sain suoristettua Ekiä paremmin eikä se jäänyt kenottamaan niin oikealle kuin yleensä minun kanssani. Loivat kiemuraurat menivät ihan ok, kunhan muistin olla vääntämättä Ekiä mutkalle ja ajatella sen päätä enemmän etujalkojen väliin.

Tunnin pääkuviolla teimme pitkän sivun alusta pohkeenväistön keskihalkaisijalle, suoristimme ja kaarsimme puoliympyrän avulla pitkälle sivulle. Tällä tavalla tulimme tehtävää ravissa. Lisäsimme tehtävään myös laukan, joka nostettiin väistön jälkeisen suoristuksen päätteeksi. Sen jälkeen ratsastimme edelleen puoliympyrän pitkälle sivulle päätyen. Pitkälle sivulle pyöräytimme voltin ja jatkoimme toiselle pitkälle sivulle ratsastaen siitä lyhyen lävistäjän ja pätkän vastalaukkaa uralla. Ennen pitkän sivun loppua siirryimme raviin.

Raviväistöissä sain tehdä töitä, että sain pidettyä sekä Ekin etuosan hanskassa että takaosan väistämässä. Väistöt oikealle olivat hieman helpompia, kertaalleen saimme ihan tasaisen ja kohtuullisen tahdikkaan esityksen siihen suuntaan. Väistöt vasemmalle taas takkusivat. Eki pääsi pullahtamaan etuosastaan mutkalle, jolloin takaosa jäi auttamatta matkasta. Yritin tasapainotella apujeni kanssa, että saisin etuosan pidettyä hanskassa, mutta takaosan väistämässä ja samalla koko Ekin liikkumassa vielä suunnilleen eteenpäin. Väistöt vasemmalle eivät helpottuneet, mutta pari viimeistä yritystä poiki jo vähän asiallisempia askelia. Ravissa ratsastettu puoliympyrä meni ihan hyvin. Kunhan vain muistin olla edelleen vääntämättä Ekiä mutkalle ja ajatella sopivaa suoruutta. Niin ja pitää Ekin myös liikkeellä.

Tehtävään lisättiin laukka, joka nostettiin pohkeenväistöä seuranneen suoristuksen jälkeen. Ensimmäisenä piti nostaa oikea laukka, vaan eihän se noussut. Eki kiemurteli, ja saimme tehdä koko tehtävän alusta. Toisella yrittämällä laukka nousi, mutta ei kovin sujuvasti. Pitkälle sivulle pyöräytetyllä voltilla sain edelleen miettiä suoristamista ulko-ohjalla sekä Ekin sisätakajalan aktivointia. Ideana oli ratsastaa rauhassa askel kerrallaan. Voltit sujuivat asiallisesti, kun muistin höllätä sisältä. Pitkällä sivulla sain suoristettua Ekiä muutaman kerran niin, että se tuntui parin askeleen ajan kantavan itsensä rehellisesti edestä. Ne olivat hyviä, joskin sangen lyhyitä hetkiä. Laukkatehtävää jatkoimme vielä ratsastamalla toiselta pitkältä sivulta lyhyen lävistäjän ja jatkamalla uralla hetken vielä vastalaukkaa. Oikeassa laukassa Eki pääsi pari kertaa pudottamaan lävistäjällä raville, mutta vasemmassa laukassa se hanskasi homman hyvin. Tärkeintä oli olla panikoimatta itse ja istua jämäkästi. Vastalaukkapätkissä, olivat ne kuinka helpolla kuviolla tahansa, tuppaan itse hieman ylivarmistelemaan ja siten säätämään, mikä ei yllättäen auta. Saimme korjata loppuun vielä hankalamman suunnan eli oikean laukan. Nyt maltoin itse paremmin. Pysyin Ekin tukena, mutta en hötkyillyt liikoja, jolloin saimme tultua lyhyen lävistäjän ja pitkän sivun asiallisesti vastalaukassa.

Loppuravissa emme tehneet enää kummempia. Huolehdin vain, että Eki ravasi edelleen. Ravissa se liikkuikin aika mukavasti. Muistuttelin itseäni vielä suoristamaan Ekiä, mikä auttoi parantamaan ravin sujumista. Hyväksi neuvoksi tuli ratsastaa laukkaa rauhallisessa tahdissa askel kerrallaan. Näin Ekin etu- ja takaosa pysyisivät yhdessä eivätkä ajautuisi siihen, että menevät melkein eri tahtia. Ravissa Ekiä kuulemma puolestaan saa ratsastaa eteen vähän pidempää askelta tavoitellen. Tässäpä ajatusta jatkoa varten. Vaikka Ekin kanssa sai tehdä hommia, oli se hyvä valinta kouluvalmennukseen. Se on kiltti ja yritteliäs eikä herneile pahemmin, vaikka kuski välillä tuuttaa melkoista apujen sekamelskaa. On se vain pitkäpinnainen kaveri, hyvä niin.

Mihin se malttaminen jäi?

Perjantaina oli vuorossa estetunti neljän ratsukon voimin. Ratsukseni sain Ekin. Alkuverryttelyn menimme pitkälti itsenäisesti. Eki liikkui ihan ok kaikissa askellajeissa, mutta hyppyjä ajatellen olisin saanut hakea sen terävämmäksi. Tulimme laukassa pari kertaa puomin. Kertaalleen sain Ekin menemään siitä ohi, kun juuri katsomaani kolmea askelta ennen päätin komentaa Ekiä kunnolla eteen. Mihin jäi se viime kirjoituksessani kaavailemani malttamisen ja hiljaa olemisen taito? Vissiinkin talliin. Eki säikähti yhtäkkistä kommennustani niin, että liirasi puomista vasemmalta ohi. Hah kuskille! Tämän jälkeen tajusin hetkellisesti nollata, ja saimme tultua puomin asiallisesti.

Estetreenin menimme kisatyyliin eli muutamat verryttelyhypyt ja sitten jo radalle. Vasemmassa kierroksessa hyppäsimme pystyä, oikeassa okseria. Hypyt olivat ihan ok, mutta opettaja kaipasi laukkaan iskevyyttä. Kevensin istuntaa ja yritin saada Ekin samalla hereille. Ponnistuspaikat näin ihan hyvin, mutta laukka ei lähtenyt pyörimään tasaisen varmasti. Enemmänkin hieman hyytyen ja siitä taas hetken edeten.

Ratamme oli 60-senttinen: pysty, lävistäjätrippeli, kahden pystyn suora linja lävistäjällä, askeleen okseri-pystysarja, kaareva linja pystylle, lävistäjäpysty sekä toinen suora linja pystyltä okserille. Ykkönen ylittyi ihan ok, mutta laukka oli vaisu. Kakkoselle tuli ihan ihmeellinen pellehyppy, kun vauhti loppui kesken. Eki oli onneksi allani, kun laskeuduin korkeuksistani. Tämän jälkeen minulla hirtti tuuppaaminen päälle ja yritin töniä Ekin kolmoselle mistä sattuu. No eihän se lähtenyt, ja taas möngimme esteen vähemmän tyylikkäästi. Kolmoselta pääsimme suoralla linjalla neloselle vissiin ylimääräisen askeleen avulla, kun huonon hypyn jälkeen ei ollut enää mahdollista venyä ehkäpä toivottuun kuuteen askeleeseen. Askeleen sarja meni ihan ok, sen jälkeen tosin taisimme olla ristilaukassa. Meinasin unohtaa kaarevan linjan sarjalta pystylle, mutta hoksin sen sopivasti viime tipassa. Se ylittyi sitten hassun ravipätkän kautta. Matka kuitenkin jatkui yksittäiselle lävistäjäpystylle, joka ylittyi ihan ok. Myös radan viimeinen pätkä eli suora linja pystyltä okserille meni ihan ok, vaikka siihenkin saattoi tulla ylimääräinen askel tai sitten ne toivotut viisi.

Saimme uusia pätkän radasta. Opettaja ehdotti koko rataa, mutta päätin säästää meidän molemmat ylimääräiseltä rääkiltä ja ehdotin tulevani esteet 2–6 eli lävistäjätrippeli, suora linja lävistäjällä, askeleen sarja sekä siitä kaarevan tien päässä ollut pysty. Esteet 2–5 menivät nyt ihan hyvin, ja Eki laukkasi hieman paremmin. Sai sitä toki edelleen nohitella, mutta yritin olla nyt sekoilematta niin paljon tuuppamisen kanssa kuin aiemmalla radalla. Nelosen jälkeen olimme taas jossain ristilaukassa enkä alkanut korjata sitä, luulin sarjan korjaavan sen. Vaan ei, senkin jälkeen menimme jotain rymylaukkaa, jolloin toinen kierros päättyi vähän hassuun hyppyyn pystylle. Vaan onneksi muut esteet menivät ihan ok, joten kyllä tämä toinen kierros oli kuitenkin ensimmäistä parempi.

Siihen päättyivät hyppelyt. Loppukäynnit kävimme peltolenkin kautta. Tunnin jälkeen totesin mielessäni, ettei minua kuulu päästää Ekin kyytiin estetunnille. Minulla näyttää hirttävän tuo tuuppaaminen sen kanssa pahemman kerran päälle. Ei hyvä. Tietysti Eki pitää saada liikkeelle, mutta ei sitä pidä jäädä ajamaan ja päättömästi yrittää hyppyyttää sitä mistä sattuu. Ekille pisteet siitä, kuinka kiltisti se hyppäsi jokaisen esteen, vaikka kuski touhotti selässä vaikka ja mitä.

Takaosakäännöksiä ja siirtymisiä

Torstaina kävin ratsastamassa Ekin itsenäisesti. Treeniaiheiksi kaavailin perusratsastuksen oheen vähän takaosakäännöksiä sekä siirtymisiä.

Aloitin käynnissä tunnustelemalla, miten Ekiä pitäisi jumpata. Ensin sen sai herätellä töihin, mikä onnistui ihan hyvin. Eki reagoi eteenpäin pyytäviin apuihin hyvin, vaikka tuppasi unohtamaan ne muutaman askeleen päästä. Tällä kertaa se ei kuitenkaan ollut niin potkuri kuin joskus. Saisin vain olla itse tarkempi olemaan satulassa hiljaa, kun Eki liikkui varmistelemaan jäämisen sijasta. Eki asettui oikealle hyvin, ehkä vähän liikaakin. Vasemmalle sen sijaan sitä sai jumpata hieman enemmän, sillä se tuntui jäävän kenottamaan oikealle. Olisin saanut hakea sen paremmin ulko-ohjan tuntumalle molemmissa kierroksissa, mutta erityisesti oikeassa kierroksessa. Hurruuttelin käynnissä ja ravissa muutamia kolmikaarisia kiemurauria, jotta sain näppärästi käytyä molempia Ekin puolia läpi.

Takaosakäännöksiä tein käynnissä, jonka yritin käännöstä valmistellakseni ratsastaa lyhyeksi. Takaosakäännökset vasemmalle tuntuivat onnistuvan kohtalaisesti. Ekiä sai hieman jarrutella, jotta se ei lähtenyt takaosallaan liikkeeseen liikaa mukaan. Takaosakäännökset oikealle menivät taas alussa melkoisina paikoillaan pyörähdyksinä. Ekin takaosa ei ottanut oikein askeltakaan, vaan Eki harppoi etuosallaan käännöksen pyörähtäen aika liikkumattoman takaosansa ympäri. Kun takaosakäännöksessä vasemmalle jouduin olemaan etuosan kanssa tarkka, nyt sain miettiä enemmän takaosaa. Se piti saada ottamaan askelia paikoilleen juurtumisen sijasta. Ratkaisuna yritin pohkeella ja kevyillä raippamerkeillä aktivoida takaosaa ottamaan pieniä askelia, mutta samalla pitää enemmän etuosan liikkeellä. Eki tajusi ainakin jonkin verran korjauspyyntöjäni eikä se enää niin pahasti vain pyörähtänyt takajalkojensa ympäri. Samalla kuitenkin takaosakäännös suureni, mutta pääsimmepähän napapyörähdyksistä eroon.

Siirtymisiä tein peruutuksesta raviin ja laukkaan. Peruutuksissa en saanut Ekiä pyöristymään, mutta muutoin se teki ne ihan ok. Välillä Eki lähti peruuttamaan vinoon, mutta sen sai korjattua kohtuullisesti. Arvelin pyöreyden puutteen heijastuvan siirtymiseen ylöspäin, vaan olinpa väärässä. Ravisiirtymisessä Ekiä sai aluksi hieman nohitella. Sitten se alkoi reagoida ja siirtyi peruutuksesta nopeammin raviin. Päivän yllätykset tulivat peruutuksesta tehdyissä laukannostoissa. Niin vain Eki nosti laukan yrittämättä ravata väliin. Miten nämä tallin muhkuimmat ratsut ovatkin laukannostoissa näin näppäriä? Siirtymiset alaspäin eivät odotetusti olleet kovin mairittelevia. En vain osaa istua enkä senkään takia saa valmisteltua ravia tai laukkaa sellaiseksi, josta siirtyminen mahdollisimman nopeasti pysähdykseen onnistuisi. Siirtymiset alaspäin olivat kohtalaisia, sillä eivät ne nyt niin mahdottomasti venyneet kuitenkaan.

Laukassa hurruuttelin ympyröitä ja yritin saada Ekiä molemmille ohjille, vasen ohja tuntui olevan vielä vähän tyhjä. Erityisesti oikeassa laukassa yritin päästää sisältä ja tarjota selvemmin tukea vasemmalla ohjalla. Käytin vasta-asetuksiakin apuna. Sinällään Eki laukkasi ihan mukavasti ja tarjosi pyöreitä hetkiä, mutta kunnon loksahdusta ja molempien ohjien tuntumaa en saanut. Eki oli kuitenkin muutoin mutkaton molempiin suuntiin ja tarjosi hyviä, rentoja hetkiä niissä molemmissa. Kivaa oli myös se, ettei sitä joka hetki tarvinnut muistuttaa liikkumaan. Etenkään silloin, kun maltoin itse istua hiljaa ja vaikuttaa enemmän tarpeen vaatiessa kuin kaiken varalta.

Loppuravissa hain vielä vähän lyhyempää ja pidempää ravia. Eki reagoi lyhennyksiin ihan hyvin, mutta en saanut ratsastettua puolipidätteitä aivan läpi. Niinpä pidempään askeleeseen sain pyytää Ekiä myös pohkeella. Askeleeseen tuli kuitenkin ehkä hieman pituutta ilman, että tahti muuttui kummemmin. Samalla huomasin kuitenkin, että Eki pääsi turhan etupainoiseksi pidemmässä ravissa. Niinpä yritin ratsastaa lyhyemmän ravin huolellisemmin ja lähteä pidentämään askelta vähän varovaisemmin, jotta en tuupannut Ekiä etuosalleen. Raviin löytyikin vähän tolkkua tällä kikalla, ja pääsimme hölkkäämään aika rennosti ja letkeästi.

Ekillä oli kiva mennä näin itsenäisesti. Se on mukavan yritteliäs kaveri, joka ei turhia hötkyile. Saahan sitä nohitella, mutta samalla se kyllä opettaa malttamisen ja hiljaa olemisen jaloa taitoa. Siinä minulla onkin melkoisesti opeteltavaa. Jospa tiemme Ekin kanssa törmäävät pian toistekin, niin pääsen jatkamaan siitä, mihin tällä kertaa jäimme.

Paluu entiseen

Maanantaina oli paluu entiseen, nimittäin vanhalle Tallinmäelle. Aiemmalle maneesitallille on nyt sanottu heipat ja seuraavat pari kuukautta testataan ratsastajien säänkestävyyttä. Keli kentällä ratsastamiseen oli muuten mukava ja aurinkoinen, mutta viileä tuuli aiheutti vilunväristyksiä. Onkohan sitä tullut muututtua sokeriksi? Joka tapauksessa tunnilla oli yhteensä viisi ratsukkoa, ja minä sain ratsukseni edelliseltä tunnilta jatkavan Ekin. Tunnilla pääsimme tekemään väistöjä ja vähän vastalaukkaa.

Alkuverryttelynä ratsastimme molemmat pitkät sivut siten, että kulmasta lähdimme lävistäjälle, suoristimme keskihalkaisijalle ja palasimme uralle toisen lävistäjäpätkän avulla. Ideana oli ratsastaa kohdat suorina ja terävinä. Homma toimi Ekin kanssa muuten, mutta ei se kovin lennokkaalla tuulella ollut. Yritin varoa turhaa punkemista, mutta kyllä ruunaa sai patistella. Pyrin kuitenkin siihen, etten jäisi puristamaan tai jumputtamaan pohkeella, jotta Ekin liikkumishalu ei katoaisi tyystin. Siinä riitti kyllä puuhaa. Olisipa kiva oppia, miten Ekin saa säilytämään etenemisen ilman, että sitä täytyy muutaman askeleen välein muistuttaa.

Seuraavaksi tulimme saman kuvion, mutta nyt lävistäjäpätkät pohkeenväistössä. Tulimme tehtävää käynnissä ja ravissa. Eki väisti vasemmalle aika helposti. Siinä sain lähinnä tarkistaa, että Eki pysyi suorana eikä mennyt edestä mutkalle. Väistöt oikealle olivat hieman tihkaampia. En oikein saanut Ekin oikeaa puolta napattua talteen, jolloin se pääsi karkaamaan sieltä ja hiihtelemään lävistäjää välillä ilman väistöaskelia. Eteneminen tahtoi myös hiipua pahemman kerran. Muutamia kertoja sain Ekin liikkumaan paremmin myös väistössä, mutta valitettavan monta kertaa enemmän jäimme melkoiseen mummoraviin.

Lopuksi tulimme kuvion niin kuin alussa eli pätkä lävistäjällä, suoristus ja paluu uralle lävistäjäpätkän avulla. Tehtävään mahtui siis pieni ja kohtuullisen helppo pätkä vastalaukkaa. Minä tosin menin mieltämään kuvion hieman loivaksi kiemuraksi, jolloin en ratsastanut kovin selvästi suoria pätkiä. Koska suoraan ratsastaminen nyt on vain vaikeampaa kuin vähän kaarrellen eteneminen. Oikeassa laukassa Eki hanskasi tehtävän ihan hyvin. Se ei kuitenkaan pehmentynyt kovin kummoisesti. Vasemmassa laukassa se tarjosi hetkittäin aina pyöreämpää ja rennompaa menoa. Mutta samassa laukassa se silti keksi välillä pudotella raville ja tarjota tehtävään nähden väärää eli oikeaa laukkaa. Aika nopeasti tajusin hieman tukea Ekiä pohkeella, jotta pyydetty laukka säilyi läpi tehtävän. Tämän jälkeen muut kohdat tehtävällä samoin kuin lyhyet sivut sujuivat aika hyvässä laukassa. Siihen löytyi mukavaa keveyttä, kun Eki kantoi itseään paremmin.

Loppuravissa ratsastimme kuvion loivana kiemurana. Nohittelin Ekin vielä hyvään raviin, jota se yllätyksekseni tarjosikin. Siinäpä olikin kiva hurruutella kuviota menemään ja päättää tunti hyviin fiiliksiin. Eki on kyllä mukava, vaikkakin sangen rauhallinen tapaus. Sillä olisi varmasti todella ilo mennä, kun sen osaisi innostaa ottamaan jokaisen askeleen itse. Omilla taidoillani joudun ratsastamaan sitä eteen aina muutaman askeleen välein, mikä tekee hommasta hieman työlästä. Vitsillä olenkin nimittänyt Ekiä kuntopyöräksi. Sen selässä saa kyllä hien pintaan. Ekin kyytiin vaan kaikki ne, joiden mielestä ratsastus ei ole liikuntaa.

Pohkeita, pohkeita ja vielä vähän pohkeita

Maanantain koulutunnille sain yllättävästi Ekin. Vaan mikäpä siinä, vaihtelu virkistää. Viiden ratsukon tunnilla pääsimme tekemään siirtymisiä sekä voltteja. Alkuverryttelyssä sain ohjeeksi ratsastaa Ekiä reippaasti pohkeella, mutta olla päästämättä sitä edestä karkuun. Siinäpä sainkin hommia tehtäväksi. Pohkeeni tuppaavat laiskottelemaan, kun taas käteni joko roikkuvat ohjissa tai antavat hevosen valua pitkäksi. Ekiä sai nohitella liikkumaan, mutta hetkittäin se eteni myös itse. Hankalinta oli napata takapään liike sopivasti ohjilla vastaan. Tuppasin lähinnä varomaan ohjastuntumaa ja päästämään Ekin edestä pitkäksi. Niinpä pyöreyttä ei alkutunnista juuri löytynyt.

Ensimmäisenä tehtävänä pyörittelimme kentän keskelle kahdeksikkoa. Tehtävälle tultiin pitkältä sivulta huolellisesti kääntäen, jonka jälkeen ratsastettiin ensin samaa suuntaan voltti, käytiin suoristuskohdassa ja lähdettiin toisen suunnan voltille. Sen jälkeen ratsastettiin tehtävältä pois suorana ja selvän kulman tehden pitkälle sivulle liityttäessä. Ekin kanssa kivaa oli se, että ravissa se oli kohtuullisen tasainen molempiin suuntiin. Volteilla ehti kääntää (koska emme liikkuneet riittävän energisesti) ja suunnitella reittiä. Volttien välisessa suoristuskohdassa hätiköin itse välillä liikaa. Oikeasti olisi pitänyt rauhassa mennä pari askelta suoraan ja valmistella uuteen suuntaan kääntyminen. Sen sijaan tuppasin lähtemään heti uudelle voltille. Eki ravasi säästöliekillä, ja minä yritin ratsastaa pohkeella siihen hieman energiaa. Pisteet siitä, että tällä kertaa yritin kunnolla pistää pohkeitani samoin kuin Ekiä töihin. Kivaa oli se, että kun sain pohkeet hommiin ja pidettyä silti tuntuman, tarjosi Eki parempaa ja pyöreämpää ravia.

Seuraavaksi nostimme volttien suoristuskohdasta ravista laukan ja jatkoimme pari askelta suoraan ennen pitkälle sivulle liittymistä. Päädyssä sai pyöräyttää ympyrän tai pari ennen kuin tuli uudelleen tehtävälle ja siirtyi raviin laukannostoa varten. Eki nosti paria kertaa lukuun ottamatta laukat oikein. Pari väärää olivat vasen laukka, kun yritin saada oikeaa, joka on Ekille hieman hankalampi ilmeisesti. Pääsimme vaihtelevasti suoraan. Yleensä aloin itse ennakoida uutta suuntaa, jolloin Eki pääsi lähtemään sinne. Ympyröillä sain taas palasia järjestykseen, kun yksinkertaisesti vain pyysin Ekiä sinnikkäästi pohkeella etenemään. Tuntuma pysyi nyt jo paremmin, jolloin Eki alkoi tarjota pyöreämpää laukkaa molempiin suuntiin. Oikeassa laukassa sain aktivoida vasenta takajalkaa, jotta Eki laukkasi paremmin eikä lähtenyt valumaan oikealle. Laukkaan tuli mukavaa keveyttä, kun sain Ekiä liikkumaan paremmin ja enemmän oikeinpäin.

Tulimme myös laukassa volttikahdeksikkoa. Suoristuskohdassa teimme laukanvaihdon ravin kautta. Volteilla pysyminen tuntui hankalalta. Jotenkin jäin apinoimaan sisäohjaan, jolloin Eki ei luonnollisesti kääntynyt, vaan liirasi ulos. Kun tajusin vähän päästää sisäohjasta ja pitää ulkopohkeen tuntumalla, alkoivat voltit luonnistua kohtuullisesti. Laukka tosin pääsi sammumaan niiden aikana, mutta hain sen aina vähän rullaavammaksi, kun pääsimme tehtävältä pääty-ympyrälle. Siirtymiset laukasta raviin ja uuteen laukkaan sujuivat ihan kivasti. Niitä olisin voinut tahkota enemmänkin, jotta olisin saanut oman vaikuttamiseni kuntoon. Eki kun tuntui kuuntelevan tarkasti, ja olisimme voineet esittää vielä vähän parempia siirtymisiä ajatuksen kanssa ratsastettuna.

Loppuravissa menimme koko kentän kokoista kahdeksikkoa. Hevoset sai päästää venyttämään ohjan perässä. Eki ravasi mukavan kevyesti ja venytti hyvin ohjan perässä. Yritin antaa Ekille tilaa liikkua eli keventää rauhassa ja pitää polvet irti satulasta. Tunti hurahti kyllä sangen tehokkaasti töitä tehdessä. Ekin kanssa tarvitsee pohkeita ja vielä vähän lisää pohkeita. Samalla pitäisi tietysti pitää tuntuma ja istua niin, ettei vahingossakaan jarruta Ekin etenemistä sillä. Ekin kanssa sain pääosin sellaista potkukelkkamallista etenemistä eli yhdellä pyynnöllä Eki eteni tovin, kunnes alkoi hidastaa. En saanut sitä siten hereille, että se olisi mennyt pyydettyä vauhtia seuraavaan pyyntöni saakka. Pieniä tällaisia pätkiä mahtui kuitenkin mukaan, joten jonkinlaista vihiä asiasta onneksi oli. Eki olisi varmasti liikkunut paremmin, jos olisin saanut istuttua tasaisemmin. Nyt tuppasin korvaamaan väsyviä jalkojani sillä, että heijasin Ekiä istunnalla. Oikeasti olisi pitänyt vain istua kaikessa rauhassa, jolloin hevosellakin olisi ollut työrauha. Hienosti Eki kuitenkin teki hommia ja väläytteli hyviä hetkiä, kun kuski hetkittäin tajusi olla säätämättä liikaa.

Hyvä harjoittelukaveri

Perjantain Artsin tunnille menin tuuraavalla ratsulla Paven potiessa takastaan. Valitsin ratsukseni Ekin. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä, ja pääsimme treenaamaan sulkutaivutuksia. Alkuverryttelyssä ravasimme pitkillä sivuilla etuosaa vähän uralta sisemmäs tuoden sekä pyöräyttelimme muutamia pääty-ympyröitä. Oikeassa kierroksessa Eki meni vähän liikaa edestä mutkalle, vasemmassa kierroksessa homma sujui paremmin. Jäin kuitenkin liikaa tekemään etuosan siirtämistä sisäohjalla, sillä paikoin etujalat jäivät uralle Ekin vain asettuessa ja taivuttaessa kaulaa ohjan perässä. Olisin saanut ottaa vasemman lavan paremmin ulko-ohjalla haltuun, jotta koko etuosa olisi siirtynyt sisemmäs.

Raviverryttelyn jälkeen hyppäsimme jo tunnin päätehtävälle. Siinä teimme sulkutaivutuksia uralla sekä muutamat kerrat lävistäjillä. Aloitimme oikeassa kierroksessa ja käynnissä. Kuten verryttelyssä, väänsin Ekiä taas liikaa oikeassa kierroksessa mutkalle. Ulko-ohja käteen ja uusiksi. Johan hommaan tuli jotain ideaa. Eki teki sulkutaivutuksen ihan asiallisesti, kun tosiaan tajusin ulko-ohjan merkityksen. Välillä Eki tosin lähti valumaan etuosallaan uralta sisemmäs, mutta oli palautettavissa takaisin tehtävälle helposti. Oikea kierros oli kuitenkin minulle kamalan kinkkinen. Ylävartaloa olisi pitänyt kiertää vähän oikealle, mutta istuin korkkiruuvina vasemmalle kiertyneenä. Melkoista äherrystä oli saada ylävartaloa käännettyä oikeaan suuntaan. Teimme sulkutaivutuksia heti perään oikeassa kierroksessa myös ravissa. Uusia ongelmia ei tullut. Takaosa oli helppo kontrolloida, joten huomiota jäi käytettäväksi etuosan hallintaan.

Sulkutaivutukset vasemmassa kierroksessa teimme heti ravissa. Olipa vain melkoinen ero kierrosten välillä! Oma istuntani kun oli jo valmiiksi kiertynyt toivotusti, niin sulkutaivutus tähän suuntaan meni melkein itsestään. Välillä sain toki muistaa pitää Ekin etuosan ravaamassa oikeaan suuntaan, ettei se pyrkinyt liikaa sisälle. Muutoin saimme tähän suuntaan kuitenkin hyviä hetkiä aika helposti. Oikeakätisenä oikean ohjan käyttäminen sujuu huomattavasti vasemman ohjan käyttämistä paremmin. Oli myös kiva huomata Ekin ryhdistäytyvän, kun sen sai rehellisemmin sulkutaivutukseen.

Muutamat lävistäjille tehdyt sulkutaivutukset olivatkin hankalampia, niin kuin opettaja oli ennakkoon varoittanut. Kun ei ollut seinän tukea, oli etuosan liike vaikeampi hahmottaa. Lävistäjillä etuosaan saikin kiinnittää vielä enemmän huomioita kuin takaosaan. Ekin takaosa tuli lävistäjilläkin ihan mukavasti, mutta etuosan kanssa minulla oli haeskelemista. Liikkeen suunta ja siten sen hahmottelu olivat vähän hukassa tässä paikassa tehtynä. Oikeita askeleita mahtui kuitenkin näihinkin mukaan.

Laukassa otimme vielä pitkille sivuille sulkutaivutuksen kaltaista. Lyhyet sivut piti puolestaan ratsastaa niin paljon tilaa käyttäen kuin mahdollista. Sulkutaivutukset laukassa olivat minulle vaikeita enkä saanut istuttua niitä yrittäessäni kovin hyvin. Niinpä Eki ei oikein ymmärtänyt, mitä hain emmekä saaneet kovin selvästi tunnistettavia pätkiä aikaiseksi. Jotain meni kuitenkin sinnepäin, ainakin opettajan kannustavasta palautteesta päätellen. Olisin vain saanut pitää vielä selvemmin sen etuosan hanskassa. Jäin jotenkin ehkä liikaa ajattelemaan ja ähertämään takaosaa. Oikeassa laukassa Eki pääsi pudottamaan raville muutamia kertoja, jonka jälkeen se jostain syystä tarjosi useamman kerran vasenta laukkaa. Muutoin yritin istua laukassa ja olla soutamatta itse, jotta Eki säilyttäisi laukan itse.

Loppuravissa teimme vielä muutamia sulkutaivutusmaisia hetkiä. Ekiin sai vielä nohitella vähän pontevuutta, se kun olisi mielellään jumputtanut tasaisen rauhallisesti. Lopputunnista Eki painoi hetkittäin vähän ohjalle. Tunnin treenit vissiin verottivat vähän sen voimia, sillä alkutunnista se jaksoi kantaa itsensä edestä ihan hyvin. Ekin kanssa oli kuitenkin mukava treenata. Kuten opettaja sanoi, oli se hyvä harjoittelukaveri kaikessa tasaisuudessaan ja mutkattomuudessaan. Se teki kaiken, mitä ymmärsi ja jos ei ymmärtänyt, puksutti rauhassa eteenpäin asiasta numeroa tekemättä. Onpas se vain leppoisa kaveri.

Kiva tunti ilman odotuksia

Maanantain tunnilla oli luvassa puomeja ja kavaletteja. Ratsukseni sain Ekin ja tunnin jaoin viiden muun ratsukon kanssa. Päätin ottaa tunnin hyvällä tavalla odotuksettomasti. Ekin kanssa kun en ole niin paljon treenaillut, että osaisin ennakoida tunnin sujumista tai asettaa suurempia tavoitteita.

Teimme ensin vähän siirtymisiä niin käynnistä pysähdyksiin kuin käynnin ja ravin välillä. Siirtymiset niin alas- kuin ylöspäin olivat hieman hitaita. Pysähdyksissä Eki vähän vitkasteli ja yritti lähteä liian aikaisin liikkeelle. Toistojen myötä se kuitenkin jäi odottamaan hyvin. Siirtymiset ravista käyntiin tulivat kuitenkin aika pehmeästi, ja käynti lähti rullaamaan siirtymisen jälkeen kohtuullisesti. Siirtymisissä ylöspäin olisin saanut herätellä Ekin paremmin. Sinällään se lähti tekemään siirtymistä, mutta aavistuksen pohdiskellen.

Siirtymistreenin jälkeen siirryimme tahkoamaan kolmea puomia, jotka olivat kulmassa ympyrän kaarella. Tulimme niitä ensin ravissa molemmista suunnista. Eki ravasi ihan kohtuullisesti ja pääsi ongelmitta puomit aika keskeltä. Vasemmassa kierroksessa en saanut asetusta niin läpi enkä ulkopuolta haltuun, vaan Eki pääsi hieman valumaan ulos. Oikeassa kierroksessa se taas luonnollisesti painoi hieman sisälle. Ei kuitenkaan kovin pahasti. Lisäsimme tehtävään laukkaa puomien jälkeen. Ekin laukka oli sangen rauhallista, mutta yritin olla häseltämättä itse. Laukan jälkeen ravi rullasi mukavasti, jolloin puomeilla Ekiä sai jopa vähän pidättää.

Sitten tulimme samat puomit laukassa. Oikeassa laukassa askel ei venynyt aivan niin hyvin, mutta vasemmassa laukassa Eki venytti hienosti ja ennen kaikkea helposti puomeilla. Oli kiva tuntea satulaan, kuinka hevosen askel piteni ilman kiirehtimistä. Eikä Ekiä tarvinnut tässä laukassa edes nohitella, vaan se hoiti homman aivan itse. Oikeassa laukassa meno oli hieman vähemmän sujuvaa, joten autoin Ekiä ratsastamalla puomit vähän sisempää sen sijaan, että olisimme tulleet ne aivan keskeltä.

Tunnin lopuksi hurauttelimme vielä puomien, kavaletin ja pienen pystyn radan kahdesti. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme samat puomit kuin aluksi. Nyt niitä tosin oli vain kaksi ja niiden väliin meni yksi askel. Siitä jatkoimme uralla käyden kulmassa olleen kavaletin yli. Siitä taas ylitimme lävistäjällä olleen pienen pystyn, yritimme napata oikean laukan ja tulla alun puomit toisesta suunnasta. Niiden jälkeen jatkoimme vielä saman kavaletin toisesta suunnasta sekä kolmannen kerran ne samat puomit. Molemmilla kierroksilla Eki laukkasi tosi mukavasti. Maltoin istua ja tukea pohkeella, jolloin Eki sai laukata rauhassa enkä häirinnyt sitä. Niinpä se hurautteli puomit ja kavaletin hyvin. Tie lävistäjäpystyltä puomeille oli meille hankalin paikka. En hoksinut käyttää tilaa riittävän hyvin hyödyksi ja hypätä pystyä vähän vinoon. Niinpä puomit tulivat nopeasti pystyn jälkeen vastaan emmekä osuneet niille kovin mairettelevasti. Saimme kuitenkin aina ryhdistäydyttyä niiden jälkeen, jolloin tehtävän loppuosa kavaletilta puomeille meni taas hyvin. Suorituksissa kivaa oli sopiva vaivattomuus ja oma odottamiseni. En alkanut hötkyillä, vaan Eki sai tehdä osuutensa rauhassa ja hyvin.

Loppuravissa humputtelin vielä hetken molempiin suuntiin. Eki ravasi asiallisesti, ja tunnin saikin päättää varsin hyviin fiiliksiin. Jotenkin tällainen odotukseton tunti toimi. Kun en maalaillut seinille etukäteen hattaroita tai piruja, osasin mennä sopivan rennolla mielellä. Kun en pingota, sujuu moni tavallinen asia sata kertaa helpommin. Eki oli tänään tosi kiva. Yllätyin jopa hieman siitä, kuinka rennon sujuvasti se laukkaili menemään. Kiva hevonen, kiva tunti ja kivat tehtävät. Tällainen yhdistelmä sopii minulle oikein hyvin.

Sujuvuuden uupelo

Keskiviikkona piti päästä tallille. Onneksi päivän ensimmäiselle ja vieläpä esteaiheiselle tunnille mahtui mukaan. Ratsukseni tiesin saavani jokerin, joka tällä kertaa oli Eki. Kenttä oli kuivunut sadepäivien jälkeen, ja oli ihana päästä menemään ulkona.

Alkuverryttelyssä kävin kaikki askellajit läpi. Yritin viritellä Ekiä, mutta se jäi torkkumaan. Lisäksi se vähän liiraili mielensä mukaan, kun eteneminen ei ollut kunnossa. Asetus oikealle meni kohtuullisesti läpi, vasemmalle vähän puutteellisemmin. Suoruutta olisin saanut työstää reilusti enemmän. Ehkä se parempi eteneminen olisi löytynyt sen avulla.

Verryttelyhypyt otimme yksittäisen kavaletin ja askeleen sarjan tehtävälle sekä kavaletin ja pystyn askeleen sarjalle. Yritin edelleen villitä Ekiä, mikä onnistui vähän paremmin. Käytin kevyttä istuntaa hyödyksi, jotta en hidastaisi ruunaa liian raskaalla istunnalla. Kavaletin pääsimme aina asiallisesti. Askeleen sarjalla tuli pientä kiemurtelua ja hyytymistä. Askeleen sarja oli lävistäjällä, mutta emme saaneet esitettyä puhdasta vaihtoa oikeasta laukasta vasempaan kuin ehkä kerran. Muulloin Eki laskeutui hypystä ristilaukassa. Lävistäjällä olleen kavaletin ja pystyn sarja meni samalla tavalla. Paitsi että Eki pääsi painamaan siinä reilusti oikealle. Laukka ei vaihtunut tässäkään suunnassa hypyssä, vaan sain korjata sen ravin kautta. Eki on onneksi vikkelä tekemään korjauksen siten.

Sitten hyppäsimmekin jo radan kahdesti. Korkeus oli noin 70–80 senttiä. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme lävistäjäpystyn. Ensimmäisellä kierroksella keilasimme siltä puomin mukaan. Matka jatkui siitä kaarevalla linjalla pystylle, joka ylittyi kohtuullisesti. Sen jälkeen sain vähän hakea parempaa laukkaa, sillä edessä oli okserin ja pystyn viiden askeleen suora linja. Pistimme siihen ensimmäisellä yrittämällä kuusi askelta, kun okserille tuli pieni hyppy. Siitä tulimme askeleen lävistäjäsarjalle sangen hapuillen, jolloin Eki keilasi a-osan alas. B-osan se hyppäsi kiltisti, vaikka en ollut enää oikein menossa mukana. Tämän jälkeen ryhdistäydyin, jolloin pääsimme kahden pystyn suoran linjan ihan asiallisesti. Päätimme radan hyppäämällä vielä ensimmäisen esteen eli lävistäjäpystyn puhtaasti.

Toisella kierroksella mukana oli oikeastaan samat pulmat. Ekiä piti varmistella ja ratsastaa napakasti, jotta se uskoi valitsemani ponnistuspaikat. Se ei oikein missään vaiheessa lähtenyt imemään esteelle saati osoittanut muitakaan innostumisen merkkejä. Välillä tunnin aikana jopa huoletti, mahtoiko se edes ajatella tai huomata edessä olevaa estettä. Eki kuitenkin meni tämän toisen kierroksen tasaisesti, vaikka vaati radan aikana herättelyä. Nyt se kuitenkin hyppäsi jokaisen esteen puhtaasti, vaikka edelleen päästin sen vähän liirailemaan. Positiivista oli se, että askeleen sarja ja viiden askeleen suora linja menivät nyt sujuvammin oikeilla askelmäärillä.

Siihen päättyivät tunnin hyppelyt, jotka olivat kohtuullisen työläitä. Jäin varmasti liikaa ajamaan Ekiä, jolloin se ei tainnut kuvitellakaan reipastuvansa itse. En vain halunnut miniaskelia, joten päätin sitten viedä pyyntöni läpi. Ekissä kivaa on se, että se puksuttaa tasaisen tunnollisesti ja hyppää kiltisti, vaikka sitten vähän vinosti ja hassulla tiellä. Se kyllä yrittää, vaikka ei näytä esteistä sen kummemmin piittavan. Jos ei muuta, niin ainakin oli hyvää vaihtelua hypätä Ekillä. Onhan se erilaisempi kuin ne hevoset, joilla eniten hyppään.

Siirtymisiä ja suurentamisia

Maanantain koulutunnille arvelin ratsuni oikein, Ekihän sieltä tuli. Mikäpä siinä. Ratsukoita tunnila oli viisi, ja pääsimme treenaamaan voltin suurentamista pohkeenväistön avulla sekä siirtymisiä laukasta käyntiin käyttäen ympyrän pienentämistä apuna.

Alkuverryttelyssä ravasimme kenttää kahdeksikkona. Päätyihin pyöräytimme ympyrät ja suuntaa vaihdoimme lävistäjillä. Sain nohitella Ekiä ennen kuin se alkoi liikkua itse paremmin. Oikeassa kierroksessa Eki asettui sisälle itsekseen liikaakin, jolloin sain suoristella sitä. Vasemmassa kierroksessa sain taas houkutella Ekiä asettumaan sisälle, sillä se tahtoi jäädä kenottamaan ulos. Oikeassa kierroksessa ulko-ohja oli hyvä kaveri. Vasemmassa kierroksessa taasen ulkopohje, jolla tyyräsin Ekin etuosaa takaosan eteen.

Verryttelyn jälkeen siirryimme suurentamaan voltteja pohkeenväistön avulla. Aloitimme käynnissä kymmenen metrin voltilta. Kun ratsun sai kuulolle voltilla, lähdettiin siitä suurentamaan pohkeenväistöä apuna käyttäen. Kun voltti oli suurentunut riittävästi, vaihdoimme suuntaa lävistäjän avulla. Teimme tehtävää myös ravissa. Molemmissa kierroksissa sain aina pyöräyttää muutaman kierroksen voltilla, jotta sain Ekin kuulolle. Sen jälkeen voltin suurentaminen pohkeenväistöllä onnistui ihan mukavasti molempiin suuntiin. Sain tietysti molemmissa kierroksissa kiinnittää huomiota Ekin suoruuteen. Tehtävä sujui hyvin myös ravissa. Aktiivisuus ehkä vähän pääsi hiipumaan, mutta sinällään teimme tehtävän asiallisesti. Oikea kierros oli ehkä vähän helpompi. Vasemmassa kierroksessa en aina saanut Ekiä suoristumaan, jolloin se tuppasi jäämään kenottamaan eikä siten voinut vastata väistöpyyntöihini parhaiten.

Laukasta tehdyt siirtymiset käyntiin valmistelimme pienentämällä laukkaympyrää niin pieneksi kuin tarve vaati. Ekin kanssa oikea kierros sujui todella mukavasti. Laukka säilyi kohtuullisena pienemmälläkin ympyrällä, jolloin siitä oli helppo valmistella siirtyminen käyntiin. Vasemmassa kierroksessa mukaan mahtui välillä raviaskelia. Epäilen taas jättäneeni Ekin kenottamaan johonkin suuntaan, mikä näkyi tehtävällä raviaskelina. Tajusin kuitenkin korjata asiaa jo satulassa, jolloin saimme parit paremmat siirtymiset käyntiin myös vasemmassa kierroksessa. Olipa hauska treenata pitkästä aikaa siirtymisiä laukasta käyntiin etenkin, kun ratsuna oli siihen oikein hyvin sopiva kaveri.

Lopuksi tulimme vielä tiimalasikuviota ravissa. Pitkän sivun alusta väistätimme pätkän uralta keskemmäs, suoristimme ja palasimme väistön avulla takaisin uralle. Eki teki väistöt molempiin suuntiin aika sujuvasti, vaikka ähersin itse välillä ihan liikaa. Missä se työrauha? Suoruuteen sain vieläkin kiinnittää huomiota erityisesti väistöissä vasemmalle, sillä Eki humpsahti helposti kenottamaan liikaa oikealle. Muutoin Eki nakutti menemään tasaisesti, vaikka välillä sen huomio karkasikin tehtävästä muualle. Vaan kukapa sitä jaksaa keskittyä koko ajan? En minä ainakaan.

Tunti hurahti mukavasti. Vähän jäi harmittamaan se, kuinka paljon ylimääräistä ehdinkään touhuta tehtävien aikana. Varmistelin liikaa enkä aina antanut Ekille riittävästi aikaa ja tilaa tehdä oman osuutensa. Muutamia kertoja tunnin aikana tajusin olla ihan rauhassa, jolloin Ekin liikkeeseen tuli keveyttä ja sujuvuutta. Nämä hetket muistuttivat hyvin siitä, ettei joka hetki voi vaatia jotain, vaan välillä pitää antaa hevoselle vuoro toteuttaa pyynnöt. Muutamat laukasta tehdyt siirtymiset käyntiin jäivät tosi kivoina onnistumisina mieleen. Niitä treenaisin Ekin kanssa mieluusti toistekin. Samalla voisin perehtyä lisää sen parempaan suoristamiseen molemmissa kierroksissa. Oman istuntani suoristamisesta nyt puhumattakaan.

Kolme kolmesta Ekin kanssa

Lauantaille sattui sopiva mahdollisuus päästä hyppelemään jokeriratsulla. Tunti oli lopulta meidän JKH-tiimimme oma tunti Noran ja Kaisan kanssa. Ratsukseni sain Ekin. Tällä tunnilla tuli sitten täyteen Ekin kanssa kolme kolmesta, sillä sen maasto- ja kouluominaisuudet olenkin jo ehtinyt testata ja nyt pääsin vielä hyppelemään sen kanssa.

Alkuverryttelyssä tulimme innaripuomeja ravissa sekä samoja puomeja laukassa siten, että niiden toinen pää oli nostettu ilmaan. Eki oli hieman kiemurtelevalla tuulella, joten sain herätellä sitä hommiin, jotta se keskittyisi etenemään. Ravipuomit menivät ihan kohtuullisesti, vaikka Eki tuntui hieman hyytyvän niitä kohti. Laukassa Eki tuntui etenevän enemmän ylös kuin eteenpäin. Maisemat eivät oikein vaihtuneet, joten koetin viritellä reippaampaa menoa. Ihan kunnon kaasua en löytänyt, mutta emme me nyt ihan madelleetkaan. Laukkapuomit menivät ihan ok, pienestä hitailusta huolimatta.

Ennen rataa hyppelimme kahta suoraa linjaa. Ensimmäisellä linjalla oli kavaletti, este ja kavaletti, väleihin meni ensin neljä askelta, sitten välin lyhentämisen jälkeen kolme. Ekiä sain taas nohitella liikkumaan enemmän eteen. Vaikka en saanut Ekistä ihan niin liitävää kuin olisin halunnut, oli se kuitenkin kohtuullisen tasainen. Mitä nyt ehkä hieman pääsi hiipumaan esteitä kohti. Saimme kuitenkin tultua välit toivotuilla askelilla. Kahden esteen suoran linjan taisimme tulla vain kerran ja survoimme sille viisi askelta, vaikka neljä olisi ollut tavoitteissa. Jotenkin se laukka pääsi taas hiipumaan esteitä kohti. Taisin sortua tuuppaamaan Ekiä sen sijaan, että olisin istunut rauhassa ja ratsastanut sen sijaan pohkeella vielä aktiivisemmin.

Sitten hyppäsimmekin kertaalleen radan: toisesta päästä nostetut innaripuomit, yksittäinen lävistäjäkavaletti, pystyn ja okserin kaareva linja kuudella askeleella, kavaletin ja okserin kolmen askeleen suora linja sekä vielä loppuun pystyn ja okserin neljän askeleen suora linja. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Nohittelin Ekiä liikkumaan eteenpäin, mutta jarru oli hieman päällä. Ensimmäiselle innaripuomille Eki lähti kaukaa venyttäen, kun nohittelin sitä äänellä. Eki piti hienosti pokan ja selviytyi kahdesta muusta innaripuomista venytyksestä huolimatta hyvin. Lävistäjäkavaletille tulimme ihan hyvin, ja Eki nappasi siinä toivotun oikean laukan. Kolmoselle lähdimme positiivisen askeleen kautta kauempaa, kun taas nohittelin Ekiä äänellä. Minulla näemmä jäi hoputtaminen päälle. Eki laskeutui esteeltä ristilaukassa, mutta korjasi itsensä kokonaan oikeaan eli kaarteeseen nähden vastakkaiseen laukkaan. Saimme kuitenkin tultua kaarevan linjan neloselle kuudella askeleella. Sen jälkeen korjasin laukan vasemmaksi ravin kautta. Kavaletin ja okserin suora linja meni kolmella askeleella ihan hyvin. Viimeisenä olleen toisen suoran linjan ensimmäiselle esteelle tuli hyvä hyppy. Olin ajatellut tulevani välin nyt neljällä askeleella, mutta unohdin ratsastaa laukan ajoissa sujuvammaksi. Niinpä jouduin välissä nohittamaan Ekiä eteen. Se oli ihanan kiltti ja venytti itsensä neljännen askeleen jälkeen hyppyyn, vaikka ponnistuspaikka jäikin kauas. Ratamme ja päivän hyppelymme olivatkin siinä.



Olipa opettavaista hypätä taas uudella ratsulla. Eki oli edelleen sangen sympaattinen kaveri, vaikkakin samalla sangen rauhallinen. Ekin kanssa varmasti saisi opetella olemaan tuuppimatta ja ratsastamaan tosiaan niillä pohkeilla paremmin. Veikkaan, että ruuna vastaa ylimääräiseen heilumiseen hidastamalla entisestään. Mukavan opettavaista siis. Eki kuitenkin meni jokaisesta esteestä kerralla yli, vaikka emme nyt niin liidelleetkään. Meno oli kuitenkin aika tasaista samoin kuin varmaa, joten mikäpä siinä oli hypellessä. Eki ei pettänyt tälläkään tunnilla, on se kiva kaveri.

Videosta kiitos Miialle!

Koulukiemuroita sympaattisella Ekillä

Maanantain ratsastustunnit menevät yleensä jokeriratsujen kyydissä. Ihan jo sen takia, etten aivan kangistu vain Paven säädöille. Tämän kerran koulutunnille sain jo aiemmin toivomani Ekin, jolla olen mennyt tasan kerran: viime uudenvuodenpäivänä maastossa. Ratsukoita tunnilla oli seitsemän, mutta mahduimme kentälle ihan mukavasti.

Tunnin aloitimme pyöräyttämällä päätyihin ympyrät ja vaihtamalla suuntaa lävistäjillä. Eki ei turhia kiirehtinyt, vaan välillä jopa unohti olevansa tunnilla ja jäi katselemaan maailman menoa. Sain vähän herätellä ruunaa hommiin samoin kuin muistuttaa, että se oli kuin olikin töissä. Kun sain napattua Ekin huomion, toimi se sangen mukavasti. Eki tuntui suosivan asettumista oikealle, välillä ihan itsestäänkin suunnasta riippumatta. Sainkin vasemmassa kierroksessa tehdä enemmän töitä asetusten eteen. Oikeassa kierroksessa taas sain enemmän suoristaa Ekiä, ettei se aivan vinksahtanut mutkalle. Ulkopuolen tuki tulikin hyvänä kertauksena. Välillä Eki tarjosi pyöreämpiä hetkiä, kun sain tuntuman tasaisemmaksi ja ratsun huomiosta kiinni. Eki ei tosin taida edes varsinaista hirvimoodia osata, mikä on hyvä juttu.

Seuraavaksi teimme pitkän sivun alusta parin portaan verran pohkeenväistöä keskihalkaisijaa kohti. Toisen väistöportaan jälkeen jatkoimme suoraan ja valmistelimme kulman kääntyen aikaisempaan nähden vastakkaiseen suuntaan. Näin saimme näppärästi tehtyä väistöjä molempiin suuntiin. Eki teki väistöt ravissa helposti. Sain tosin muistaa pitää ulkopuolen tuntumalla, jotta Eki ei pullahtanut sieltä karkuun. Väistöissä oikealle suoristelin Ekiä kenottamasta oikealle, väistöt vasemmalle menivät pitkälti kummempia säätämättä. Tahti pääsi välillä hidastumaan väistöissä, mutta Eki vastasi korjauspyyntöihin mukavasti. Väistöissäkin saimme pyöreitä hetkiä, kun en värkännyt, vaan pidin tasaisen tuntuman.

Laukassa jatkoimme aiemman tehtävän ideaa siten, että pitkän sivun alusta ratsastimme kaksi lyhyttä lävistäjäpätkää päätyen noin keskihalkaisijalle. Siitä jatkoimme suoraan valmistellen kulman ja ratsastaen sen tavallisesti. Lävistäjäpätkät piti ratsastaa huolella kääntäen, ei vain sivulle valumalla. Ensin mielsin tehtävän aiemman perusteella väistöhommaksi, kunnes tajusin homman idean. Oikeassa laukassa tein kertaalleen yhden lävistäjän liian jyrkästi, jolloin Eki pudotti raville. Sen jälkeen tajusin pitää pohkeet tuella ja ratsastaa tiet tarkemmin. Sen jälkeen lyhyet lävistäjät sujuivat mukavasti oikeassa laukassa. Vasemmassa laukassa Eki oli oikeaakin parempi. Sain tehtyä lävistäjät vielä selvemmin kääntäen ja suoristaen Ekin säilyttäessä laukan vaivattomasti. Olipa kivan helppoa! Eki mennä puksutti, ja minä sain ohjailla mieleni mukaan. Eki myös nosti laukat todella näppärästi erityisesti käynnistä. Ei puhettakaan laukkaan raahautumisesta, vaan ulkoisesti sangen raskasrakenteinen ruuna nosti laukan kertapyynnöstä kevyesti. Näin se ulkonäkö pettää.

Loppuravissa pyörittelimme vielä koko kentän mitalta kiemurauria. Niitä sai tehdä niin tiuhaan kuin vain halusi ja ehti. Ekin kanssa keskityin hakemaan kaarteet vasemmalle kuntoon, jotta asetuksetkin tulisivat niissä paremmin läpi. Avain tässä oli pitää ulkopuolen tuki, vaikka pyysikin asetusta vasemmalle. Jos jäin näpertelemään vain vasenta ohjaa, pullahti Eki oikealta mutkalle. Tämän tajuamisen jälkeen kiemuraurat sujuivat tasaisesti kaarteesta riippumatta. Eki myös ravasi ihan hyvin, jolloin oli aikaa keskittyä omaan vaikuttamiseen.

Tunti päättyi varsin mukaviin ja sujuviin hetkiin. Eki keräsi kyllä pisteet kotiin tältä tunnilta. Se oli varsin mutkaton ja sympaattinen kaveri, joka teki kyllä kaiken pyydetyn, vaikka ei liiemmin kiirehtinyt. Tervakavio se ei kuitenkaan ollut, vaikka välillä vaatikin hieman patistelua. Välillä Eki myös unohtui katselemaan kentän ulkopuolisia tapahtumia, mutta aika hyvin ruunan huomion sai napattua takaisin työntekoonkin. Eki oli kerrassaan hauska kaveri, jonka selkään mielin kyllä toistekin.

Vuosi käyntiin maastoreissulla

Korkkasimme uuden ratsastusvuoden lähtemällä JKH-tiimimme kanssa Tallinmäen maastoon. Kaisa otti ratsukseen tietysti Vaken, Nora tallin suosikkinsa eli Hempan, ja minä pääsin uusimman tuntiratsun kyytiin. El-Salvador eli Eki on 2008 syntynyt sangen muhkea kaveri. Ilmankos, kun sukupuusta löytyy useampi eestin raskas vetohevonen. Ekin olen nähnyt puksuttavan mukavan tasaisena parilla tunnilla, mutta kipusin itse sen kyytiin ensimmäisen kerran. Koulupuolen tasosta en tarkemmin tiedä, mutta esteillä ruunalta sujuu ainakin 80 senttiä samoin kuin maastoesteet.

Me Ekin kanssa otimme kolmen ratsukon porukassa keskimmäisen paikan. Eki oli ensimmäistä kertaa maastoilemassa Tallinmäellä, joten se oli vähän jännittynyt alussa. Tämä ilmeni pienenä ravisteppailuna ja malttamattomuutena, kun olisi pitänyt vain kävellä. Kehtasin jo jupista selässä, kuinka kummasti kaivan hevosista ihan höhliä puolia esiin. Päätin sitten mennä Ekin kanssa keulille, jos se rauhoittuisi siitä, kun ei olisi kaveria, jonka kintereille liimautua. Tämä ratkaisu auttoikin mukavasti, ja Eki tasoittui paremmin. Vähän se vieläkin katseli ympärilleen, mutta olivathan ne ruunalle uusia maisemia.

Kävimme tutun Kotakankaan lenkin sekä tien päässä olleen metsäreitin. Menomatkalla otimme ravia tiellä, ja Eki eteni ihan mukavasti. Ensimmäisen laukankin otimme tähän suuntaan, ja Eki laukkasi maltillisesti. Sen jälkeen käppäilimme metsäreitin ja laukkasimme vielä aiemman kohdan edestakaisin. Toisella laukkapätkällä testasimme Ekin Hempan takana. Eki laukkasi paljon reippaammin eikä selvästi halunnut jäädä Hempasta. Kolmannella kerralla pistimme vielä Ekin kärkeen. Ruuna oli viimein herännyt ja painalsi laukkapätkän hieman viipottaen. Muutkin ruunat olivat vireinä, mutta mitään ennätysvauhteja tässä ei paukutettu. Ekikin tuntui vain innostuvan ja vähän unohtavan välillä jarrujen merkityksen, mutta malttoi siirtyä laukasta pois, kun laukkapätkä loppui.

Kotimatkan hurruuttelimme ravissa ja kävimme vielä kävelemässä alkumatkan uudelleen. Nyt niin Hemppa kuin Eki ottivat pätkän rennosti, joten pääsimme palaamaan tallille hyvillä mielin. Olipa mainio tapa aloittaa uuden vuoden ratsastukset. Onnea on kaverit, hevoset ja maasto.



Videoista kiitos Kaisalle, joka varustautui Noran GoProlla!