Tauon jälkeen kouluvalmennuksessa

Tiistaina menin pienen tauon jälkeen Artsin koulutunnille. Ratsukoita tunnilla oli kolme, ja ratsunani oli Eki. Alkuverryttelyssä työstimme loivia kiemurauria sekä laukkaa keskiympyrällä. Tunnin varsinaiseen tehtävään sisältyivät pohkeenväistöt, puoliympyrät sekä ympyrät.

Ekiä sai tuttuun tapaan hieman herätellä alkuverryttelyssä. Ympyröillä sain hyödyntää vasta-asetusta sekä samalla ratsastaa Ekin sisäjalkaa pohkeella töihin. Yleensä Eki on jäänyt minulla vasemmalle ohjalle tyhjäksi, mutta tällä kertaa se oli yllättäen sieltä vähän raskas. Vasta-asetusten avulla sain suoristettua Ekiä paremmin eikä se jäänyt kenottamaan niin oikealle kuin yleensä minun kanssani. Loivat kiemuraurat menivät ihan ok, kunhan muistin olla vääntämättä Ekiä mutkalle ja ajatella sen päätä enemmän etujalkojen väliin.

Tunnin pääkuviolla teimme pitkän sivun alusta pohkeenväistön keskihalkaisijalle, suoristimme ja kaarsimme puoliympyrän avulla pitkälle sivulle. Tällä tavalla tulimme tehtävää ravissa. Lisäsimme tehtävään myös laukan, joka nostettiin väistön jälkeisen suoristuksen päätteeksi. Sen jälkeen ratsastimme edelleen puoliympyrän pitkälle sivulle päätyen. Pitkälle sivulle pyöräytimme voltin ja jatkoimme toiselle pitkälle sivulle ratsastaen siitä lyhyen lävistäjän ja pätkän vastalaukkaa uralla. Ennen pitkän sivun loppua siirryimme raviin.

Raviväistöissä sain tehdä töitä, että sain pidettyä sekä Ekin etuosan hanskassa että takaosan väistämässä. Väistöt oikealle olivat hieman helpompia, kertaalleen saimme ihan tasaisen ja kohtuullisen tahdikkaan esityksen siihen suuntaan. Väistöt vasemmalle taas takkusivat. Eki pääsi pullahtamaan etuosastaan mutkalle, jolloin takaosa jäi auttamatta matkasta. Yritin tasapainotella apujeni kanssa, että saisin etuosan pidettyä hanskassa, mutta takaosan väistämässä ja samalla koko Ekin liikkumassa vielä suunnilleen eteenpäin. Väistöt vasemmalle eivät helpottuneet, mutta pari viimeistä yritystä poiki jo vähän asiallisempia askelia. Ravissa ratsastettu puoliympyrä meni ihan hyvin. Kunhan vain muistin olla edelleen vääntämättä Ekiä mutkalle ja ajatella sopivaa suoruutta. Niin ja pitää Ekin myös liikkeellä.

Tehtävään lisättiin laukka, joka nostettiin pohkeenväistöä seuranneen suoristuksen jälkeen. Ensimmäisenä piti nostaa oikea laukka, vaan eihän se noussut. Eki kiemurteli, ja saimme tehdä koko tehtävän alusta. Toisella yrittämällä laukka nousi, mutta ei kovin sujuvasti. Pitkälle sivulle pyöräytetyllä voltilla sain edelleen miettiä suoristamista ulko-ohjalla sekä Ekin sisätakajalan aktivointia. Ideana oli ratsastaa rauhassa askel kerrallaan. Voltit sujuivat asiallisesti, kun muistin höllätä sisältä. Pitkällä sivulla sain suoristettua Ekiä muutaman kerran niin, että se tuntui parin askeleen ajan kantavan itsensä rehellisesti edestä. Ne olivat hyviä, joskin sangen lyhyitä hetkiä. Laukkatehtävää jatkoimme vielä ratsastamalla toiselta pitkältä sivulta lyhyen lävistäjän ja jatkamalla uralla hetken vielä vastalaukkaa. Oikeassa laukassa Eki pääsi pari kertaa pudottamaan lävistäjällä raville, mutta vasemmassa laukassa se hanskasi homman hyvin. Tärkeintä oli olla panikoimatta itse ja istua jämäkästi. Vastalaukkapätkissä, olivat ne kuinka helpolla kuviolla tahansa, tuppaan itse hieman ylivarmistelemaan ja siten säätämään, mikä ei yllättäen auta. Saimme korjata loppuun vielä hankalamman suunnan eli oikean laukan. Nyt maltoin itse paremmin. Pysyin Ekin tukena, mutta en hötkyillyt liikoja, jolloin saimme tultua lyhyen lävistäjän ja pitkän sivun asiallisesti vastalaukassa.

Loppuravissa emme tehneet enää kummempia. Huolehdin vain, että Eki ravasi edelleen. Ravissa se liikkuikin aika mukavasti. Muistuttelin itseäni vielä suoristamaan Ekiä, mikä auttoi parantamaan ravin sujumista. Hyväksi neuvoksi tuli ratsastaa laukkaa rauhallisessa tahdissa askel kerrallaan. Näin Ekin etu- ja takaosa pysyisivät yhdessä eivätkä ajautuisi siihen, että menevät melkein eri tahtia. Ravissa Ekiä kuulemma puolestaan saa ratsastaa eteen vähän pidempää askelta tavoitellen. Tässäpä ajatusta jatkoa varten. Vaikka Ekin kanssa sai tehdä hommia, oli se hyvä valinta kouluvalmennukseen. Se on kiltti ja yritteliäs eikä herneile pahemmin, vaikka kuski välillä tuuttaa melkoista apujen sekamelskaa. On se vain pitkäpinnainen kaveri, hyvä niin.

Suorituspaineita kenraalissa

Perjantain Artsin koulutunnilla pääsimme odotetusti treenaamaan kisaohjelmaa eli lasten esiohjelma A:ta. Menin tunnin Gialla yhdessä kahden muun ratsukon kanssa. Pääsimme treenaamaan ulkokentälle, jonne oli pistetty kouluaitoja ja puomeja rajaamaan rataa. Tunnilla ehdimme käydä läpi oikeastaan koko ohjelman, tehtävät mentiin toki tämän takia aika vähäisillä toistoilla.

Keskihalkaisijalle osuimme tänään paljon paremmin. En tosin tiedä tähän syytä. Vinkiksi tuli tulla keskihalkaisijalle hevosen jäykemmässä kierroksessa, niin kääntäminen sujuisi paremmin. Vinkki tuntui hassulta, mutta kai se sitten toimi.

Nelikaarinen kiemuraura oli reitiltään ihan ok, kun oli jo aitoja ja puomeja merkkeinä. Kiemurauralle sain vinkin ratsastaa Giaa kaarteissa vasemmalle pois kenottamasta vasemmalle. Kaarteet oikealle puolestaan sai istua ja säilyttää Gian etenemisen. Suoristuskohdat menivät nyt enemmän ajatuksella, jolloin en vain hypännyt niiden yli ja kiirehtinyt uuteen suuntaan.

Oikean laukan ohjelma oli muuten ok nostoineen ja voltteineen, mutta lävistäjän keskellä tehdyn laukasta raviin siirtymisen jälkeen Gia jäi kiireiseksi. Se piti muistaa ottaa ajoissa kiinni, mikäli halusi vasemman laukan nousevan tarkemmin. Lävistäjällä sain vähän hakea tietä, sillä sen keskikohdan jälkeen olin aina valumassa uralle kirjainta liian aikaisin. Ilmeisesti päässäni ratsastin lyhyellä radalla, vaikka pitkällä radallahan sitä oltiin. Vasen laukka voltteineen ja siirtymisineen oli ok, kunhan sain Gian malttamaan. Vasemmassa laukassa se mieluusti yritti vähän venähtää ja mennä sellaista hiihtelylaukkaa.

Ratsastimme myös kertaalleen siirtymisen ravista käyntiin, siitä heti käännetyn lyhyen lävistäjän sekä siitä jatkuneen puoliympyrän, siirtymisen takaisin raviin ja lopputervehdykseen jatkamisen. Lyhyt lävistäjä tuli tosiaan nopeasti, ja siirtyminen ravista käyntiin piti tehdä oikeastaan jo lävistäjälle kääntäen. Puoliympyrä käynnissä oli ok ja mukava hengähdyshetki. Siirtyminen takaisin raviin oli myös ihan hyvässä kohdassa eikä lopputervehdyskään tuottanut pulmia.

Siinä olivatkin tunnin treenit niputetusti. Oli mukava päästä harjoittelemaan ohjelmaa osissa ja huomaamaan, mihin asioihin pitää kiinnittää huomiota. Ratsastin kuitenkin jo tänään suorituspaineissa, jolloin en oikein saanut Giaa kuulolle. Pelkään pahoin olevani kisoissa vielä enemmän kierroksilla. Olisipa kiva osata hallita hermot! Hetkittäin sain Giaa rennoksi ja pyöreäksi, mutta aika paljon se meni myös pää ylhäällä hiihdellen. Paikoin kuitenkin löytyi mukavaa energiaa ja samalla sopivaa malttamista, että ei tämä kenraali nyt ihan penkin alle mennyt. Jotenkin siitä hommasta tulee kuitenkin vain niin kamalan totista, kun ne kamalan jännät koulukisat ovat ihan nurkan takana.

Pitkästä aikaa takaosakäännöksiä

Jatkoin perjantaina Artsin koulutunnilla hevosarpajaisiani. Viime viikon linja jatkui, sillä valitsin jälleen tamman. Giahan se sieltä lähti treenikaverikseni. Neljän ratsukon tunnilla pääsimme treenaamaan pohkeenväistöjä, puoliympyröitä, myötäämistä sekä takaosakäännöksiä.

Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi. Yritin keskittyä alusta asti siihen, että uskaltaisin vaikuttaa, mutta myös myödätä. Gia olikin mukavasti kuulolla ja antoi hetkittäin edestä periksi pyöristyen aina toviksi. Laukassakin löytyi pyöreämpää menoa, mikä heti toi Gian etenemiseen sujuvuutta ja pehmeyttä. Olipa kiva päästä tuntemaan tämä, niin samaa fiilistä voi hakea toistekin. 

Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä ratsastimme ravissa pitkän sivun loppupuolelta keskihalkaisijalle puoliympyrän tiellä. Keskihalkaisijalla suoristimme ja valmistelimme pohkeenväistön uralle. Sille päästyämme suoristimme ja lähdimme ratsastamaan lyhyen sivun taas puoliympyränä. Sen keskikohdassa teimme noin kolmen askeleen ajan reilun myötäyksen periaatteella ohja pois. Gian kanssa väistöt sujuivat mukavan helposti. Korjauksina sain muistaa pitää ulkopuolen hallussa sekä Gian riittävän aktiivisena. Isompi puoliympyrä oli tieltään ensin minulta hukassa, mutta isot myötäykset lähtivät helposti. On paljon helpompaa nakata ohjat pois kuin pitää ne tasaisesti tuntumalla. Tehtävällä Gia tarjosi pätkiä pyöreämpää menoa, mutta pääosin menimme välimallissa: ei hirvenä, ei pyöreänä.

Toisena tehtävänä teimme takaosakäännöksiä, kaikeksi onneksi käynnissä. Sijoitimme takaosakäännökset pitkän sivun keskelle, jolloin seinä paljasti armotta, jos lähdimme haahuilemaan. Enpä muista, milloin olisin viimeksi treenannut takaosakäännöksiä, etuosakäännöksistä puhumattakaan. Nyt olikin kiva päästä treenaamaan niitä ja vieläpä pätevän hevosen kanssa. Opettaja kertoi ihanteellinen takaosakäännöksen onnistuvan neljällä askeleella. Ohjeeksi tuli myös tehdä käännös pohkeen sijasta enemmän sisäohjalla ja istunnalla. Aloitimme vasemmassa kierroksessa. Tähän suuntaan Gia kääntyi ihan asiallisesti. Opettajan tuomio oli, että suorituksestamme tunnisti, mitä yritimme. Petrauksena olisi pitänyt saada Gia vielä paremmin takajaloille ja lyhyempään käyntiin, jotta käännös olisi ollut oikeaoppisempi. Takaosakäännökset oikealle olivatkin vaikeampia. Aluksi Gia tarjosi napapyörähdystä takajalkojen ympäri. Pienillä raippamerkeillä Gia kuitenkin ymmärsi nopeasti, mitä hain takaa ja alkoi astua käännöksessä myös takasilla. Tässäkin suunnassa käynti olisi pitänyt parsia lyhyemmäksi, jotta käännös olisi ollut hallitumpi. Saimme kuitenkin petrattua vähän tähänkin suuntaan.

Loppuravissa ei enää tehty kummempia, ja annoin Gian vähän venyttää ohjan perässä. Tunnin tehtävät olivat taas tosi kivoja. Kaikista kivointa oli kuitenkin saada treenata niitä Gian kaltaisella opetusmestarilla, joka ei turhia herneile. Kertaakaan ei tarvinnut tapella eikä edes harmistua. Ihanaa! Sen sijaan Gian kanssa sai treenata kaikessa rauhassa. Kyllä teki hyvää. Laukan työstämistä olisin toivonut tuntiin vähän enemmän, mutta toisaalta oli todella hyödyllistä treenata takaosakäännöksiäkin pitkästä aikaa. Täytyy toivoa, että Gia liikenee minulle joskus toistekin Artsin tunnille treenikaveriksi.

Vaivattomampia vastalaukkoja

Tämän viikon ratsastukset alkoivat keskiviikkona Artsin koulutunnilla. Ratsunani oli Pave ja jaoin tunnin kolmen muun ratsukon kanssa. Tällä kertaa treenasimme pohkeenväistöjä, puoliympyröitä, ympyröitä sekä vastalaukkaa. Ennen tehtäviä kävin kevyesti kaikki askellajit itsenäisesti läpi. Tehtävät teimme kentälle rajatulla pitkällä kouluradalla.

Ensimmäisenä tehtävänä teimme pitkän sivun alusta ravissa pohkeenväistöä keskihalkaisijalle saakka. Sille päästyämme pyöräytimme puoliympyrän, jatkoimme pienen pätkän pitkää sivua toiseen suuntaan, kunnes pyöräytimme vielä 20 metrin ympyrän. Pohkeenväistöt olivat tehtävän hankalin osa. Etenkin väistöissä oikealle Pave keskittyi jäkittämään. Pääsimme tehtävän alkuun asiallisesti, mutta jokin väistöpyynnöissäni sai Paven muuttumaan jännittyneeksi hirveksi. Saimme parhaimmillaan vain sinnepäin menneitä väistöaskelia oikealle. En saanut muutettua apujani siten, että Pave olisi ymmärtänyt minua ja voinut ottaa väistöaskelia ilman jännittymistä. Väistöt vasemmalle lähtivät onneksi vähän paremmin, vaikka Pave olisi edelleen saanut ottaa väistöaskeleet vähän selvemmin. Puoliympyrät samoin kuin ympyrät sujuivat molempiin suuntiin aika mukavasti.

Laukan nostimme puolestaan ravista lyhyen sivun keskeltä ja ratsastimme lyhyen lävistäjän. Sen loputtua jatkoimme pienen matkan pitkää sivua suoraan, kunnes ratsastimme vastalaukkaa puoliympyrän tiellä. Siitä päädyimme toiselle pitkälle sivulle, jota jatkoimme vielä pätkän suoraan ennen kuin siirryimme laukasta raviin. Laukat nousivat kohtuullisesti ravista, vaikka olisin saanut pitää Paven nostossa vähän lyhyempänä. Lyhyet lävistäjät sen sijaan menivät mukavasti, kun muistin opettajan ohjeen mukaan pitää Paven sielläkin lyhyemmässä laukassa. Pitkien sivujen lyhyet pätkät suoraan eivät myöskään tuottaneet ongelmia, vaikka vähän lepsuilin niissä ja pidin niitä hengähdystaukoina. Puoliympyrän tiellä tehty vastalaukka sujui myös molempiin suuntiin aika asiallisesti eikä Pave ehdotellutkaan pudottamista raville. Pavea sai toki tukea pohkeella, mutta mitään isompaa säätöä ei onneksi tarvinnut tehdä. Tehtävä meni itse asiassa parhaiten silloin, kun pidin pohkeet tuntumalla ja luotin Paven pysyvän pyydetyssä laukassa, kunhan vain istun rauhassa. Kuten aiemmin olen todennutkin, ei se vastalaukka sinällään ole Pavelle ongelma, vaikka se ei välttämättä meillä vielä nousekaan aina suoriltaan. Mutta hyvin Pave sen säilyttää.

Loppuravissa annoin Paven venyttää ohjan perässä enkä vaatinut enää enempiä. Pave teki tänään hienosti töitä, paahteesta ja paarmoista huolimatta. Pohkeenväistöt toki jäivät kaivelemaan, ja niiden parissa saammekin tehdä kyllä töitä. Minun pitäisikin keksiä, miten annan väistöavut selkeästi enkä kuormita Pavea epämääräisillä pyynnöillä. Mutta kyllä ne väistötkin sieltä löytyvät, kunhan vain harjoitellaan ahkerasti. Mikäpäs tällaisen mainion hevosen kanssa on hyvässä opetuksessa treenata.