Pitkästä aikaa takaosakäännöksiä

Jatkoin perjantaina Artsin koulutunnilla hevosarpajaisiani. Viime viikon linja jatkui, sillä valitsin jälleen tamman. Giahan se sieltä lähti treenikaverikseni. Neljän ratsukon tunnilla pääsimme treenaamaan pohkeenväistöjä, puoliympyröitä, myötäämistä sekä takaosakäännöksiä.

Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi. Yritin keskittyä alusta asti siihen, että uskaltaisin vaikuttaa, mutta myös myödätä. Gia olikin mukavasti kuulolla ja antoi hetkittäin edestä periksi pyöristyen aina toviksi. Laukassakin löytyi pyöreämpää menoa, mikä heti toi Gian etenemiseen sujuvuutta ja pehmeyttä. Olipa kiva päästä tuntemaan tämä, niin samaa fiilistä voi hakea toistekin. 

Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä ratsastimme ravissa pitkän sivun loppupuolelta keskihalkaisijalle puoliympyrän tiellä. Keskihalkaisijalla suoristimme ja valmistelimme pohkeenväistön uralle. Sille päästyämme suoristimme ja lähdimme ratsastamaan lyhyen sivun taas puoliympyränä. Sen keskikohdassa teimme noin kolmen askeleen ajan reilun myötäyksen periaatteella ohja pois. Gian kanssa väistöt sujuivat mukavan helposti. Korjauksina sain muistaa pitää ulkopuolen hallussa sekä Gian riittävän aktiivisena. Isompi puoliympyrä oli tieltään ensin minulta hukassa, mutta isot myötäykset lähtivät helposti. On paljon helpompaa nakata ohjat pois kuin pitää ne tasaisesti tuntumalla. Tehtävällä Gia tarjosi pätkiä pyöreämpää menoa, mutta pääosin menimme välimallissa: ei hirvenä, ei pyöreänä.

Toisena tehtävänä teimme takaosakäännöksiä, kaikeksi onneksi käynnissä. Sijoitimme takaosakäännökset pitkän sivun keskelle, jolloin seinä paljasti armotta, jos lähdimme haahuilemaan. Enpä muista, milloin olisin viimeksi treenannut takaosakäännöksiä, etuosakäännöksistä puhumattakaan. Nyt olikin kiva päästä treenaamaan niitä ja vieläpä pätevän hevosen kanssa. Opettaja kertoi ihanteellinen takaosakäännöksen onnistuvan neljällä askeleella. Ohjeeksi tuli myös tehdä käännös pohkeen sijasta enemmän sisäohjalla ja istunnalla. Aloitimme vasemmassa kierroksessa. Tähän suuntaan Gia kääntyi ihan asiallisesti. Opettajan tuomio oli, että suorituksestamme tunnisti, mitä yritimme. Petrauksena olisi pitänyt saada Gia vielä paremmin takajaloille ja lyhyempään käyntiin, jotta käännös olisi ollut oikeaoppisempi. Takaosakäännökset oikealle olivatkin vaikeampia. Aluksi Gia tarjosi napapyörähdystä takajalkojen ympäri. Pienillä raippamerkeillä Gia kuitenkin ymmärsi nopeasti, mitä hain takaa ja alkoi astua käännöksessä myös takasilla. Tässäkin suunnassa käynti olisi pitänyt parsia lyhyemmäksi, jotta käännös olisi ollut hallitumpi. Saimme kuitenkin petrattua vähän tähänkin suuntaan.

Loppuravissa ei enää tehty kummempia, ja annoin Gian vähän venyttää ohjan perässä. Tunnin tehtävät olivat taas tosi kivoja. Kaikista kivointa oli kuitenkin saada treenata niitä Gian kaltaisella opetusmestarilla, joka ei turhia herneile. Kertaakaan ei tarvinnut tapella eikä edes harmistua. Ihanaa! Sen sijaan Gian kanssa sai treenata kaikessa rauhassa. Kyllä teki hyvää. Laukan työstämistä olisin toivonut tuntiin vähän enemmän, mutta toisaalta oli todella hyödyllistä treenata takaosakäännöksiäkin pitkästä aikaa. Täytyy toivoa, että Gia liikenee minulle joskus toistekin Artsin tunnille treenikaveriksi.

Leirin kolmas tunti: Tikrun kanssa hyppelemässä

Leirin kolmannen tunnin piti olla puomeja ja kavaletteja, mutta opettaja yllätti mukavasti ja lisäsi tunnin tehtäviin vielä estelinjan sekä jumppasarjan. Ratsunani oli 2004 syntynyt Dikfords-ruuna eli Tikru. Vähän kesämahaa kasvatellut ruuna on ilmeisesti enemmän koulukäytössä, mutta selviytyy 80 sentin esteradasta kunniakkaasti.

Tunnin alussa sain ratsua vähän pyöristymään ja rentoutumaan hetkittäin. Jarrut löytyivät eikä kaasunkaan kanssa ollut varsinaisesti ongelmia. Asettamisen kanssa olin taas aika varovainen, mistä opettaja hoksauttikin jälleen aiheesta. Tehtävinä oli viime kerralta tuttu kuvio eli puomeja kevyessä ravissa, välissä käyntiin siirtymä ja sitten puomeja harjoitusravissa. Tehtävä sujui ihan kivasti, ja Tikru puksutti menemään tasaisesti.

Puomitahkoilun jälkeen pääsimme pienten hyppelyiden pariin. Opettaja oli tehnyt 17 metrin linjan, johon piti hevosesta riippuen laittaa sopiva määrä askeleita. Meille Tikrun kanssa viisi oli varsin passeli. Tehtävä sujui ihmeen mukavasti, ja kiitos siitä kuuluu ratsulle, joka meni tasaista laukkaa eikä minun tarvinnut kauheasti säätää. Kuviossa oli mukana myös suunnasta riippuen kuvion alkuun tai loppuun kavaletin yli pyöräytetty ympyrä. Siihen tulikin meidän suurimmat ongelmat, sillä Tikru halusi kerta toisen jälkeen loikata kavaletin yli valtavan kaukaa. Lopulta aloin tajuta, että minähän voisin yrittää vaikuttaa hevoseen enkä vain nukkua ja rytkähdellä mukana. Näin jälkikäteen ajateltuna minun olisi tullut ottaa laukka kontrolliin linjan toisen pystyn jälkeen, jotta olisin saanut tuotua hevosen kavaletille paremmin. Nyt annoin ratsuni valita itse laukkansa ja askeleensa, jolloin se teki loikkaratkaisuja. Jälkiviisaus on varmasti hyväksi, vaikka ei se tässä vaiheessa enää lämmitäkään. Onneksi tunnin aikana taisin kertaalleen kuitenkin saada kavaletille kohtuullisen lähestymisen.

Sitten pääsimme jumppasarjalle, joka koostui puomista, kavaletista, kavaletista ja vielä ristikosta lopuksi okseriksi muodostuneesta esteestä. Hyppyjen väliin mahtui aina yksi laukka-askel. Tällä kertaa olin jo vähän herännyt ja sain Tikrua liikkumaan kivasti, jolloin pääsimme hyppyihin ihan kivasti. Oma käsi toimi tänään aika mukavasti, mutta opettaja muistutti olemaan menemättä etuvartalolla liian kenoon. 160 sentin hyppytyyli tekee näemmä taas tuloa ratsastukseeni. Onneksi sain menoa parannettua, ja katsekin löysi opettajan korjauskehotuksen jälkeen oikean suunnan. Lopulta jumppasarjan viimeinen este eli okseri nousi 80 senttiin. Olin innoissani, sillä senkin ylittäminen sujui ilman vaikeuksia. Viilattavaa olisi ollut tosin siinä, että olisin saanut Tikrun tuotua useammin myötälaukassa alas. Onneksi ei ollut kyse radasta, niin en jäänyt harmittelemaan virhettä kummemmin.

Tunnista jäi hyvä mieli, ja tehtävät olivat hauskoja. Tikru keräsi pisteet kotiin olemalla kivan tasainen ja omalla moottorilla liikkuva. Itselle suostun antamaan pisteitä siitä, etten suoristautunut okserilla liian aikaisin ja että käteni liikkuivat varsin kivasti harjaa myöten. Kieltämättä tunnin aikana iski taas halu päästä hyppäämään isompaa, sillä jumppasarjalla isommatkaan esteet eivät jännitä niin paljon kuin radalla. Toiveissani on päästä hyppäämään leirin aikana 70–80 sentin rata, mieluusti ehkä niin, että useampi este on 80 sentissä. Toivottavasti toive toteutuu.

Kuvasta ja videosta kiitos jollekin leiriläisistämme!

Kaivattua viilausta esteillä

Estevalmennuksen piti tänä torstaina tallin aikaisempi viikonloppuopettaja. Olin mielissäni, sillä arvelin hänen bongaavan ratsastuksestani uusia parannuskohteita. Ratsuksi olin saanut mukavasti Loren, ja valmennukseen osallistui lisäkseni viisi muuta ratsukkoa. Nora oli myös mukana tällä kertaa Hessun kanssa, joten lukaiskaahan hänenkin hyppelynsä sujumiset. Mieltä ilahdutti entisestään opettajan tekemä ratapiirros, jossa oli mukana sekä tavallinen että kolmoissarja. Näitä olenkin kaivannut viime estekisojen mokailujen takia, joten olin innoissani.

Alkuverkassa opettaja ohjeisti tekemään temponvaihteluita tiuhaan tahtiin. Hevosen piti kuunnella sekä pidättävät että eteenpäin pyytävät avut. Lore oli mukavalla tuulella ja otti molemmat pyynnöt hyvin vastaan. Ainoastaan puskeminen sisälle vasemmassa kierroksessa aiheutti vaivaa. Yritin korjata istuntaani, mutta en saanut menoa kovin paljon paremmaksi. Olisi pitänyt olla jämäkämpi sisäpohkeella, mutta höperösti jäin säätämään ohjilla, mikä ei tietenkään auttanut. Jatkossa pitäisi malttaa siirtyä vaikka ihan käyntiin ja hakea hevonen siinä suoremmaksi sen sijaan, että häseltää ravissa ja lopulta luovuttaa kesken.

Ensin opettaja pisti meidät tahkoamaan kolmoissarjaa (2a-2c) puomeina. Se tultiin ravissa kevyessä istunnassa tehden ensimmäiselle puomille myötäys tuntuman sisällä, toiselle puolestaan vähän isompi myötäys ja kolmannelle sitten ihan reilu myötäys eli käyttämällä ohjat roikkumassa. Ohjeeksi tuli myös malttaa pysyä viimeisen puomin jälkeen kevyessä istunnassa niin kauan, että koko hevonen on päässyt sen yli. Opettaja hoksasi näppärästi sen, että kenotan ylävartalollani liikaa eteenpäin ja että käteni nousevat myötäämään sivulle. Korjaukseksi tuli pitää ylävartalo pystympänä ja antaa käsien liukua harjaa myöten. Sain vähän parannettua menoa, mutta tähän saisi osata kiinnittää huomiota joka tunti.

Okserilla harjoiteltiin todella reilua myötäystä.

Lopulta pääsimme hyppäämään rataa, jolle lähdettiin pyöräyttämällä vasemmassa kierroksessa pääty-ympyrä. Ykköseste oli kavaletti, jonka tarkoituksena oli herättää sekä kuski että hevonen keskittymään tuleviin esteisiin. Lore lähti liikkeelle aina mukavasti, ja kavaletti ylittyi hyvin. Kolmoissarja meni pääsääntöisesti ihan ok, mutta okserin kohdalla istahdin muutamia kertoja liian aikaisin satulaan, mihin opettaja huomauttikin odottamaan rauhassa hypyn loppumista. Tätäkin saisi treenata useammin, sillä hyppykuvista katsottuna vietän ilmassa ollessa suurimman osan ajasta silti satulassa. Kolmossarjan jälkeen laukassa jatkettiin toiselle pitkälle sivulle, josta siirryttiin raviin ja ylitettiin sarja ravilähestymisellä. Lore ei oikein tykännyt siirtyä raviin, vaan sain jarrutella melkoisesti. Kun aina lopulta sain hevosen raviin, huokaisin helpotuksesta ja unohdin, että luvassa oli vielä hyppyjä. Niinpä Lore pääsi vähän vötkyläksi, jolloin hypyt olivat löysiä. Ruuna oli kuitenkin kiltillä tuulella ja ylitti esteet siitä huolimatta. Sain vielä loppuun sakkokierroksena tulla tämä osuus uudelleen. Ensin piti kääntää kokonaan pois, kun Lore ei suvainnut siirtyä raville. Lopulta sain sen jarruteltua, jolloin pääsimme sarjan a-osalle ihan kohtalaisesti hereillä ja b-osakin ylittyi siedettävästi. Kovin napakkaa meno ei vieläkään ollut, mutta opettaja hyväksyi suorituksemme.

Tunnin treeniaiheet olivat todella mieluisia. Voisin työstää omaa istuntaa ja myötäystä vaikka miten paljon. Radalla meno varmasti helpottuisi hieman, kun tietäisi oman istunnan pysyvän paremmin kuosissa, vaikka esteelle tulisikin epämääräisempi hyppy. Nyt oma pakka tahtoo levitä hyvin helposti enkä saa välttämättä sitä aina korjattua ennen seuraavaa hyppyä. Ilahduttavaa tällä tunnilla oli se, että hiljalleen kädet tajusivat myödätä oikeaan suuntaa ja että 80 sentin okseri ylittyi aika kivasti, kun muistin vain odottaa hypyn rauhassa loppuun. Kummaa, miten paljon helpompaa esteratsastus onkaan, kun alla on pääosin itsestään liikkuva hevonen. Korjattavaa tässä tunnissa olisi ollut vielä myötälaukassa pysyminen, mutta oma keskittyminen ei riittänyt omiin korjauksiin ja siihen. Lisää treeniä siis vain!

Kuvista kiitos Tiialle!

Töitä onnistumishetkien eteen

Otin ja korvasin ensi viikon perjantain näin hyvissä ajoin. Pollenani oli Poku, ja treeninä oli ympyröillä asettamisen kautta pyöreämmän hevosen löytäminen. Hirvittelin jo aluksi sitä, kuinka oikeassa kierroksessa olisi taas tuskaisat paikat pollen jäykkyyden vuoksi. Eikä siitä hirvittelystä ihan kauas jääty, vaikka ei onneksi ollut ihan pahintakaan.

Tunti aloitettiin ensin onneksi Pokun jäykemmästä puolesta eli oikeasta kierroksesta. Opettaja ohjeisti minua asettamaan ja myötäämään heti ja reilusti, vaikka kuinka tuntuisi, että Poku saattaisi puskea vastaan. Niinä hetkinä opettaja kertoi parhaana apuna toimivan oman painon siirto ulommas ja sisäpohkeella koputtelu. Mutta sisäohja piti antaa olla mahdollisimman rauhassa. Yritin sitten toteuttaa tarkkoja ohjeita tunnollisesti ja myötäsin aina ja koetin ohjan sijaan tehdä pohkeilla enemmän. Oikea kierros oli kyllä sekä käynnissä että ravissa aika tuskallinen, mutta pätkittäin Poku alkoi rentoutua eikä enää puskenut läpi. Jopa myötäasetukset löytyivät hetkittäin ihan kivasti, ja pohjeavutkin menivät läpi. Ravissa Pokua oli vähän helpompi kontrolloida, ja olin hyvin tyytyväinen niihin muutamiin rentoihin ja puolipyöreisiin hetkiin. Helppoahan se ei tietenkään ollut, mutta oikeaan suuntaan menimme pollen kanssa opettajan kehuista päätellen.

Vasemmassa kierroksessa tuntui taas siltä, että hevonen olisi vaihdettu kesken kaiken. Ei mitään puskemisia sisään, ja Poku oli kevyt kädelle. Asetukset menivät läpi hyvin kevyesti, joskin opettaja hoksautti ottamaan välillä vasta-asetuksia, että sekin puoli olisi hallinnassa. Tässä kierroksessa Poku rentoutui ja pyöristyi paremmin. Ravissa meno oli leppoisaa, parhaimpana antina oli tunne siitä, että hevonen oli avuilla ja suorana. Se oli oikein mukava tunne, jotenkin niin helppo taas kerran.

Laukassa pyrittiin hakemaan samoja pyöreitä hetkiä kuin käynnissä ja ravissa. Pokun laukka oli tuttuun tapaan ponnetonta, joten huomio tahtoi valua vauhdin säilyttämiseen, jolloin varsinainen treeni vähän unohtui. Oikea kierros oli taas melkoista uurastamista, jotta sain edes pienet tasaiset ja rennommat hetket. Paljoa ei voi kehua menoa, mutta aina onneksi voi tuumata, että olisi se kauheampaakin voinut olla.

Vasempaan kierrokseen meno oli jälleen parempaa, joskin vauhtia sai taas hakea. Poku tarjosi pukkiakin mieluummin kuin vauhtia, joten tilanne oli vähän toivoton. Asetukset kuitenkin menivät kivasti läpi, ja vasta-asetus etenkin tasapainotti menoa. Pariin kertaan Poku pyöristyi rehellisesti, joten päällimmäiseksi mieleen jäi onnistuminen.

Pokukin on kiva hevonen, kunhan sen saa vähän rennommaksi ja etenemään. Esteillähän se on yksi suosikeistani, siellä kun ei tarvitse ajatella pyöristymisiä ja asetuksia ihan samalla tavalla kuin kouluväännössä.