Sennuleirin 18. tunti: leiri päätökseen kisoilla

Leirin 18. tunti ja samalla viimeinen tunti hurahti leirikisojen parissa esteillä. Tyyliestekilpailussa estekorkeuksia oli useampia, ja niistä sai valita itselleen ja ratsulleen sopivan. Minun ratsunani toimi Lola, jonka kanssa hyppäsin 80–90 sentin radan.

Lola oli ollut aamupäivän tunnilla, joten kävin verryttelyssä aika pikaisesti askellajit läpi. Lola tuntui omalta itseltään, joten patistelin lähinnä itseäni. Pyrin ratsastamaan pohkeet läpi, jotta Lola ei oikoisi kaarteissa sekä laukkaisi venymättä pitkäksi. Lola toimikin ihan mukavasti. Verryttelyhypyt otimme pystylle sekä muurille. Ne sujuivat ihan hyvin, vaikka laukka ei ollut paras mahdollinen. Taisimme kertaalleen keilata pystyn puomin alas, kun tulimme turhan rauhallisessa laukassa sille. Skarppasin sen jälkeen hieman, ja loput hypyt sujuivat ihan hyvin. Hyppäsimme luokat käänteisessä korkeusjärjestyksessä eli 80–90 senttiä oli ensin. Ehdin katsella parisen rataa ennen kuin tuli oma vuoro.

Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Lola eteni ihan hyvin, ja kaarre ykköselle tuli asiallisesti. Ykkönen ylittyikin sujuvasti. Kakkoselle tulimme viidellä askeleella, ja sekin ylittyi ongelmitta. Kolmoselle ajauduimme aavistuksen lähelle, mutta maltoin odottaa, ja Lola pääsi hyppäämään okserin puhtaasti. Lähestymisessä neloselle Lola hieman venähti, jolloin hypystä tuli laaka. Viitoselle tulimme hitusen kiirehtien, mutta Lola selvitti senkin puhtaasti. Kuutoselle tullessa aloin arkailla mutaisampaa kohtaa, jolloin päästin laukan sammumaan. Niinpä emme tulleet sille hyvään ponnistuspaikkaan, ja niin siltä lähti harmittavasti puomi mukaan. Sain kuitenkin kasattua ajatukset ja keskityttyä radan viimeiseen esteeseen eli seiskaan. Lolakin tuntui terävöityneen pudotuksesta, jolloin pääsimme seiskan yli puhtaasti, ja suorituksemme oli siinä. Harmittavat neljä virhepistettä, mutta muuten mukavaa ja hyvällä tavalla huoletonta menoa.

Tuomarina toimi päivän aiemman tunnin opettaja. Arvostelun seitsemän kohdan numeroina oli 6, 6,5 ja 7. Kehuja tuli hyvistä teistä ja rytmistä sekä Lolan pyöreistä hypyistä. Petrattavaa taasen olisi ollut parissa huonommin sujuneessa lähestymisessä. Yhteispisteemme olivat 45, mutta pudotuksen takia meillä ei ollut ruusukesijoille mahdollisuuksia, vaan sijoituimme loppupäähän. Olin kuitenkin rataan muutoin tyytyväinen samoin kuin hienoon Lolaan. Tamma oli edelleen varma ja tasainen hyppääjä, jonka kanssa sai nauttia menosta.

Leirin viimeinen ratsastus päättyikin hyviin fiiliksiin, mikä kyllä tiivisti koko viikon. Kaiken lisäksi 18 ratsastuskertaa mahtui leiriin helposti. Ehkä meitä olisi kuitenkin saanut piiskata enemmän, kun virtaa jäi noin moneen ekstratuntiin vielä. Tykkäsin kuitenkin tunneista ja opettajista samoin kuin hevosista. Ratsastin tällä kertaa eri hevosia reippaasti enkä aivan jumitellut samojen kanssa. Saimme vielä todistukset leiristä, johon oli tiivistetty kahden pääopettajan kommentit: "Sinulla on hyvä ryhti ja ratsastat siististi ja pehmeästi. Saat hevosen liikkumaan kivasti, vähän voit vaikuttaa hevoseen rohkeammin, hevosen muoto paranisi. Ristiselkä hieman jäykkä, pyöreämmällä alaselällä saat joustoa lisää. Nuorella hevosella selvemmin saat ratsastaa pohkeella hevosta ohjaa ja tuntumaa kohti." Näitä asioita onkin hyvä pitää mielessä jatkossakin. Kiitos taas antoisasta viikosta, Einolan porukka sekä oma poppoomme!

Sennuleirin 12. tunti: Lolaan voi luottaa

Leirin kahdennellatoista tunnilla oli vuorossa estetunti, joka vihdoin ja viimein pystyttiin pitämään ulkona. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja ratsukseni sain toivomani Lolan. Tunti oli odotettu, sillä aiheena olivat isot esteet. Viime vuonna menin samaisen tunnin Helmerillä, ja hyppäsimme silloin 116-senttisen okserin.

Tunnin aikana otimme hyppyjä yksittäiselle pystylle, jolla oli apupuomit ennen ja jälkeen, laine-esteeelle ja jo äsken hypätylle pystylle, laine-esteelle ja muurille sekä lopuksi laine-esteelle ja okserille, joista jälkimmäistä alettiin hilata hiljalleen ylös. Hypyt ennen laine-esteen ja okserin yhdistelmää menivät ihan mukavasti. Olisin saanut ratsastaa Lolan vähän lyhyemmäksi, mutta en saanut sitä täydellisesti tehtyä. Lolan kanssa kuitenkin jatkui sama hyvä meno eli näin ponnistuspaikat, jolloin hypyt olivat helppoja. Lola myös ylitti kaiken epäröimättä ja puhtaasti.

Hyvien hyppyjen jälkeen olin luottavaisin mielin korotettavaa okseria kohtaan. Aloimme tulla oikeassa laukassa laine-estettä, joka toimi vähän kuin lämmittelyesteenä lävistäjällä ollutta okseria varten. Lainetta ei nostettu, vaan se pysyi samalla matalalla korkeudella koko ajan. Okseri puolestaan lähti 80 sentistä ja hilautui kierros kierrokselta korkeammalle. Laine ylittyi joka kerta asiallisesti, mutta tie okserille oli paikoin hakusessa. Kaarsin sille välillä turhan aikaisin, mikä hieman söi laukkaa. Lola kuitenkin löysi aina ponnistuspaikan enkä toivottavasti aivan kamalasti häirinnyt sitä hypyissä.

105 senttiin saakka okseri näytti kiltiltä enkä jännittänyt suuremmin. Okseri kuitenkin nousi tästä ensin 115 senttiin sekä vielä 120 senttiin, jolloin se alkoi jo näyttää esteeltä. Saimme ottaa Lolan kanssa korkeimman hypyn eli 120 sentin okserin kahdesti, sillä ensimmäisellä yrittämällä jäädyin estettä tuijottaessa. En mennyt paniikkiin, mutta jätin Lolan vähän yksin, jolloin se tuli lähelle estettä ja joutui lähtemään hyppyyn hankalasti. Kiltti Lola pelasti tilanteen ja hyppäsi puhtaasti, vaikka kuski vähän räsynukkeili matkassa. Toisella kierroksella sain parsittua oman osuuteni, ja pääsimme ison esteen yli paremmin ja jälleen puhtaasti. Kieltämättä hyppyyn mukautumiseni ei ollut kaikista tyylikkäin, mutta eipä tällaisiin hyppyihin mukautumista ole tullut harjoiteltua. Yritin kuitenkin häiritä Lolaa mahdollisimman vähän, jolloin se sai tehdä osuutensa rauhassa. Lola hoitikin oman tonttinsa moitteetta.

Tunti oli kyllä kaiken odotuksen veroinen. Lola oli myös mitä parhain ratsu tälle tunnille, ja se ansaitsikin isot kehut ja rapsutukset. Olipa vain kiva hypätä hevosella, joka auttoi tarvittaessa eikä jättänyt pulaan, vaikka kuskia isoin este vähän jännittikin. Nyt on sitten korotettu viime vuoden korkeusennätystä neljällä sentillä. Jospa sitä vielä joskus hyppäisi yhtä isoja esteitä, edes yksittäisenä. Ainakin tällaisen jälkeen ne 90 sentin esteet tuntuvat mukavan pieniltä.

Sennuleirin 8. tunti: sujuvia yksittäisiä hyppyjä

Leirin kahdeksannella tunnilla oli esteitä maneesissa viiden ratsukon voimin. Ratsukseni sain Lolan, joten pääsin säätämään vaikuttamistani hevosen mukaan sekä etsimään keskivartalon tukea istunnan vakauttamiseksi. Tunnin aiheena olivat pituusesteet, joita oli kolme: viuhka, okseri ja trippeli. Esteet oli sijoitettu maneesin keskelle, jolloin niille oli tilaa tulla päädyistä.

Sileän verryttelyssä menimme kaikki askellajit läpi. Haimme sujuvaa etenemistä sekä teimme ravissa toiselle pitkälle sivulle avotaivutuksia. Yritin keskittyä Lolan kanssa siihen, että ratsastin sitä pohkeella, kun teki mieli nyplätä ohjia. Lola liikkui aluksi aika hitaasti, joten sain nohitella sitä. Kun sain siitä irti vähän liikettä, päästin sen puolestaan edestä pitkäksi. Lyhyt ja terävyys eivät onnistuneet ihan yhtä aikaa. Sisäpohkeella sai myös tehdä töitä etenkin vasemmassa kierroksessa, jotta Lola ei tullut sen läpi. Oikea kierros meni paremmin. Laukassa saimme ratsastaa vähän eteen, ja pitkäksi venähtävän Lolan kanssa maneesi loppui pahasti kesken. Ympyröillä sain Lolaan parempaa otetta ja laukkaa vähän lyhyemmäksi ilman sammumista, mutta pitkillä sivuilla meno taas venähti.

Tulimme esteitä yksitellen ja keskityimme niin lähestymiseen, itse hyppyyn kuin esteen jättämiseen. Viuhkaesteellä sain kommenttia liioitellusta myötäämisestä, joten hillitsin vähän käsiäni. Lola ei tuntunut tarvitsevan edestä kauheasti tilaa näin pienillä esteillä, joten tavallinen myötäys riitti hyvin. Lävistäjäokserilla saimme laukat vaihtumaan oikeasta vasempaan, mutta vasemmasta oikeaan taisimme jäädä muutamia kertoja ristilaukkaan. Niitä korjasin pois ravin kautta. Trippelille tuli tunnin parhaimmat hypyt, vaikka eivät ne muutkaan olleet yhtään hullumpia. Trippelille saimme tultua koko ajan tasaisesti ja hyvin. Näin ponnistuspaikat, odotin hyvin ja mukauduin hyppyyn helposti. Vasemmassa kierroksessa Lola ei myöskään niin kaatunut esteen jälkeen sisälle niin kuin se teki oikeassa laukassa.

Ehdimme ottaa tunnilla ihan mukavasti toistoja. Lolan kanssa elämä ennen estettä ja hypyssä oli mielestäni sujuvaa ja ennen kaikkea kivaa. Ponnistuspaikat näki hyvin eikä tamma kiihdytellyt estettä kohti. Alussa taisi kerran tai pari vähän innostua, mutta muuten eteni tasaisesti. Petrattavaa olisi sen sijaan ollut rutkasti esteen jätössä. Lola pääsi kaatumaan molemmissa kierroksissa sisälle ja kirmaamaan vähän oman mielensä mukaan. Taisin keskittyä liikaa varsinaiseen hyppyyn ja unohtaa elämän sen jälkeen. Sentään hypyt onnistuivat, mutta huomiota olisi pitänyt kiinnittää enemmän myös elämään esteen jälkeen. Lolan kanssa oli kuitenkin todella kiva hypätä, sillä muutoin se oli varsin tasainen ja varma näillä noin 80 sentin esteillä. Ei siis ole yllätys, että mielisin vielä uudelleen leirin aikana sen kanssa estetunnille.

Sennuleirin 5. tunti: herkkis ja kovis

Sennuleirin viidennellä tunnilla oli koulua, ja ratsukseni sain 2009 syntyneen Angola-tamman. Noin 175-senttistä Lolaa kuvaillaan isoliikkeiseksi tammaksi, joka on huolellinen esteillä ja hyvä koulutunneilla. Viiden ratsukon tunnin menimme maneesissa ja pääsimme treenaamaan niin pohkeenväistöjä kuin avotaivutuksia.

Aloitimme tulemalla keskihalkaisijalle käynnissä ja menemällä se mahdollisimman suoraan. Lola tuntui vähän kenottavan etuosalla oikealle ja takaosalla vasemmalle. Korjasin ensin liian isosti, jolloin Lola meni enemmän mutkalle. Sain ohjeeksi korjata kevyemmin sekä enemmän istunnalla, mikä auttoi hyvin Lolan kanssa. Sain toki tehdä töitä pohkeilla, mutta ohjalla huomattavasti vähemmän.

Seuraavaksi tulimme keskihalkaisijalle ja teimme pohkeenväistön uralle. Tulimme tehtävän molemmista suunnista niin käynnissä kuin ravissa. Molemmissa suunnissa sain napata Lolan ulkopuolen haltuun ennen kuin väistöt lähtivät onnistumaan. Lola kuunteli istuntaa hienosti, jolloin sen ollessa kunnossa, ei pohkeella tarvinnut juuri väistättää nimeksikään. Ravissa Lola vähän kiirehti, ja hukkasin aluksi ulkopuolen hallinnan, jolloin väistöt eivät lähteneet. Kun sain ulkopuolen kontrolliin ja Lolan säilyttämään kohtalaisen ravin, saimme kivojakin raviväistöjä.

Oikeaa laukkaa otimme tunnilla ihan vain uralla ja ympyröillä. Lola pääsi venymään tavarajunaksi, kun istuntani ei pitänyt. Niinpä minulla ei oikein ollut hallintaa siihen, ja Lola laukkaili menemään oman mielensä mukaan. Maneesi kävi kovin ahtaaksi. Ympyröillä sain parin askeleen ajan aina hallintaa, mutta viimeistään pitkillä sivuilla Lola paineli menemään oman mielensä mukaan. Enemmän jämäkkyyttä istuntaan, niin Lolakin olisi lyhentynyt ja tasoittunut.

Vasemmassa laukassa teimme pitkille sivuille avotaivutuksia. Aluksi Lola vain kiirehti menemään samoin kuin oikeassa laukassa, mutta taistelin sinnikkäästi istuntani korjaamisen kanssa. Hiljalleen aloin tajuta, miten sain istuntaani otetta, jolloin Lola tuli paremmin hallittavaksi. Tajusin istua avotaivutuksessa suorempana ja olla könöttämättä avotaivutuksen puolelle, jolloin palaset loksahtelivat paremmin kohdalleen. Saimme Lolan kanssa muutamia asiallisia avotaivutuksia, joissa minä istuin rauhassa, ja Lola teki osuutensa hyvin. Jes, olipa kiva fiilistellä hyviä hetkiä, jotka olivat ihanan vaivattomia.

Tunnin lopuksi haimme vielä hyvää ravia. Lolalla oli hieman kiire, mutta hiljalleen sain sen vähän tasoittumaan. Lola vaikutti varsin osaavalta, mutta taisin olla vähän turhan jämpti ratsastamaan sitä sen sijaan, että olisin osannut herkistyä sen taajuudelle. Tuntiin mahtui kuitenkin kivoja pätkiä ja oman vaikuttamisen onnistuneita muokkauksia, jolloin treenistä jäi ihan hyvä mieli.