Hyvät hypyt, hyvä mieli

Sunnuntaina lähdin Jetin kanssa hyppäämään Tallinmäen estetunnille kahden muun ratsukon kanssa. Maneesi oli Jetille taas ihmetyksen aihe, mutta sain oltua itse vähän maltillisempi, ja aloimme päästä kohtuullisesti molempiin päätyihin. Kokonaan Jetti niitä ei unohtanut, mutta meni niiden ohi riittävän siivosti. Vielä kun oppisin olemaan itse täysin rauhassa, niin saisin varmasti Jetin rentoutumaan paljon paremmin ja nopeammin. Käynnissä ja ravissa verryttelimme omatoimisesti, ja Jetti liikkui ihan ok. Etenkin pelottavien kohtien jälkeen se esitti mukavan energistä etenemistä.

Laukassa verryttelimme tulemalla yhden puomin yli isommalla ja pienemmällä ympyrällä myötä- ja vasta-asetuksilla pelaten. Jetti toimi aika mukavasti molemmissa kierroksissa, kunhan sain sen keskittymään laukkaamiseen. Tällä kertaa vasemmassa kierroksessa meno oli sekä myötä- että vasta-asetuksessa helpompaa. Oikeassa kierroksessa vasta-asetuksessa kääntäminen tuntui paikoin tihkaammalta. Huomasin jääväni siinä sisäohjaan kiinni, joten siitä löysäämällä ja ulkopohkeella paremmin kääntämällä ongelma helpottui hieman. Silti tämä kierros oli vähän vaikeampi. Kierolla tavalla tämä ilahdutti, sillä yleensä ongelmani ovat olleet yleensä aina siinä vasemmassa kierroksessa, joten kerrankin näin.

Seuraavaksi tulimme oikeassa kierroksessa suoran linjan (ratapiirroksen esteet 3 ja 2) parisen kertaa. Väli meni sujuvalla laukalla viidellä askeleella. Siinä ei ollut ongelmaa, ja kun Jetti liikkui hyvin, ei se jäänyt pällistelemään toisen esteen jälkeen tullutta aukkoa seinässä. Tämän jälkeen tulimme vasemmassa kierroksessa innariväleillä kavaletin, puomin ja kavaletin (1a-1c). Jetti keksi viurahtaa aina lyhyellä sivulla sisemmäs, mutta siitä huolimatta sain sen ohjattua tehtävälle loppujen lopuksi järkevästi. Tehtävä menikin lopulta parilla toistolla mukavasti. Kerran Jetti valitsi vastalaukan, mutta sain korjattua sen takaisin vasemmaksi lennosta.

Sitten tulimme lyhyemmän radan (ratapiirroksen esteet 1-4 ja 6a-6b). Ykköselle tie oli taas vähän jännä, kun Jetti näki päädyssä omiaan. Sain kuitenkin tuotua sen ensimmäiselle kavaletille, jolloin tehtävä sujui hyvin. Tie kakkoselle oli ihan ok, mutta hoputin vähän turhaan Jettiä eteen. Niinpä välin viides askel oli vähän lyhyempi, mutta kolmosenkin yli menimme hyvin. Neloselle Jetti kääntyi ihan hyvin, mutta laukka ei päässyt vaihtumaan hypyssä, yritin korjata sen, mutta Jetti päätti jäädä ristilaukkaan. Niinpä esteille 6a ja 6b eli askeleen välillä olleille kavaleteille tuli vähän huono lähestyminen, ja Jetti korjasi tilanteen vähän kiihdyttämällä. Mutta vaihtuipa laukka vasemmaksi toisella kavaletilla.

Seuraavaksi lisäsimme tehtävään vielä kaksi lisähyppyä eli tulimme nyt piirroksen mukaisen radan. Opettaja sääti meille keskikorkeudeksi noin 70-80 senttiä, ja radan korkein este oli 90 senttiä. Ykkönen sujui edelleen ihan hyvin pienestä punkemisesta huolimatta. Matka jatkui kakkoselle, jonne maltoin ratsastaa vähän rauhallisemmin. Niinpä väli kakkoselta kolmoselle meni tasaisemmin viidellä askeleella. Neloselle tie oli ihan ok, vaikka tilaa olisi voinut käyttää paremmin. Laukka ei päässyt vaihtumaan tässä, mutta se vaihtui viitosella. Kuutoselle lähestyminen meni mökellykseksi, ja Jetti ampaisi taas vähän. Sain tehtyä pidätteen, jolloin meno vähän tasoittui. Seiska ylittyi ihan ok, joskin hieman vinosta. Saimme uusia vielä radasta kohdan 6a-7. Nyt yksittäin ratsastettuna tiestä tuli paljon parempi. Jetti oli edelleen hyvällä tapaa innoissaan, jolloin se meni sarjan sujuvasti ja suuntasi reippaasti kohti seiskaa. Pieni pidäte meni läpi, ja seiskalle pääsimme mukavasti. Olin hurjan tyytyväinen, ja taputtelin Jetin hyväksi.

Luulin hyppelyiden olevan tässä, mutta opettaja komensikin minut vielä Repen selkään. Se oli päässyt vähän liirailemaan toisen kuskin kanssa, ja minun tehtävänä oli hoksauttaa sille, että esteistä kuuluu mennä yli, ei ohi. Tulimme ihan ensin ravissa pari kertaa ristikon ympyrällä, sitten laukassa. Repe pääsi liirailemaan ja pudottelemaan raville, kunnes sain ratsastettua sekä eteen että käännettyä enkä jäänyt tekemään vain toista. Hyppelimme myös suoran linjan, kavalettitehtävän sekä kokonaan neljän esteen radan eli numerot 1-4 ja 6a-6b. Kaikki laukat eivät vaihtuneet, vaan korjasin ne ravin kautta ja päästin vahingossa Repen livahtamaan kahdesta eri esteistä ohi, mutta lopulta viimeisellä radalla homma toimi. Repe meni sinne, minne piti ilman ongelmia. Itselle tuli hyvänä muistutuksena se, että ratsastaessa on osattava tehdä useampaa asiaa, mutta mitään ei kerralla, jotta ratsu ei hämmenny. Repen kanssa avain onnistumiseen on varmasti se, että sen saa ensiksi etenemään kunnolla. Sen jälkeen niin moni asia helpottuu. Oli kiva päästä hyppäämään Repellä toisen kerran, sillä tämä kerta oli aikaisempaa kertaa parempi. Kiittelin Repenkin hyväksi, sillä se oli yrittänyt läpi tunnin kovasti. Tästäpä tulikin hyvä tunti. Kaksi ratsua ja molempien kanssa onnistumisia. Etenkin Jetin kanssa hyppelyistä jäi niin hyvä fiilis, että tällä pärjää taas tovin.

Loppuun on taas aika toivottaa mitä ihaninta ja lämpöisintä joulua kaikille, niin teille kaksijalkaisille kuin nelijalkaisille kavereillemme!

Asenne ratkaisee

Sunnuntaina suuntasin vielä Tallinmäen estetunnille, joka pidettiin maneesilla. Ratsuna jatkoi eilisen maastolenkiltä tuttu Repe. Opettaja tuumasi sen käyttäytyneen aiemmalla hyppykerralla oikein hyvin, joten saisin olla rennoin mielin sen kanssa. Maneesissa Repe katseli päätyjä ja nurkkia vähän karkuun pyrkien, mutta oli ihanan fiksu ja tottui niihin kohtuullisesti. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja Repen nuoren iän ja vielä kohottamista kaipaavan kunnon takia otimme porukasta vähiten hyppyjä.

Alkuverryttelyssä teimme ravissa toisella sivulla pätkän pohkeenväistöä uralta keskemmäs ja pyrimme jatkamaan loppumatkan samalla reitillä pysyen. Toisella sivulla puolestaan sai tehdä temponvaihteluita. Olen mennyt Repellä tosiaan tasan yhden koulutunnin ja yhden maaston ennen tätä, joten sain aluksi taas tutustella poniin. Väistöt lähtivät ihan kivasti, kunhan muistin vähän toppuutella Repeä. Pysyimme väistön jälkeen ihan hyvin myös suorassa, joten tehtävä onnistui kohtuullisesti. Temponvaihtelut toisella pitkällä sivulla olivat enemmänkin joko kipitystä tai sitten normaalia ravia. Askelta en kovin saanut venymään epämääräisillä pyynnöilläni. Repe kuitenkin reagoi pohkeeseen ja pidätteisiin, joten jotain sentään tapahtui.

Laukassa teimme myös siirtymän uralta keskemmäs ja pyrimme jatkamaan suoraan. Tämän lisäksi tulimme myös pääty-ympyrällä puomia. Repe pääsi pudottamaan laukkaa aina välillä, kun pohkeeni eivät pysyneet tuntumalla enkä ollut itse riittävän napakasti menossa. Repe kuitenkin nosti aina uuden laukan ja ylitti puominkin asiallisesti, kun se pääsi laukkaamaan sujuvasti. Uraltakin pääsimme keskemmäs ja pysyimme kohtalaisesti suoralla tiellä, joten verryttely onnistui kohtuullisesti. Tässä vaiheessa huomasin taas sen, kuinka helposti jään itse laukannoston jälkeen odottamaan, että hevonen tekee kaiken työn siitä eteenpäin. Tuntumalla pysymisen sijaan lössähdän helposti matkustajaksi, jolloin ratsukin saattaa herpaantua ja tehdä omia ratkaisujaan.

Ensimmäisenä hyppytehtävänä otimme kahden pystyn suoraa linjaa oikeassa kierroksessa. Ensimmäinen pysty oli ihan tavallinen ja toinen portilla ja lankulla varustettu pysty. Opettaja tuumasi vielä, että Repe on hypännyt muitta mutkitta kaikki erikoisesteet, joten niistä ei olisi huolta. Kuinkas sitten kävikään? Ykköseste ylittyi hyvin, mutta kakkosta lähestyessä naulitsin katseeni esteeseen sitä jännittäen, jolloin Repe tuumasi jonkin olevan vinossa ja stoppasi esteelle. Sain taas kantapään kautta muistaa, kuinka paljon ratsastajan asenne vaikuttaa hevoseenkin. Sittenpä saimme melkoisesti sakkokierroksia ennen kuin opettaja oli tyytyväinen menoomme. Ongelmia olivat välin tuleminen seitsemällä askeleella kuuden sijaan sekä toisen esteen hyppääminen todella oikeaa reunaa hipoen. Otteeni Repestä oli hyvin hutera ja aloin sitten jännittää hyppäämistä. Tuloksena oli melkoista sähellystä ennen kuin kertaalleen sain hienosti epävarmaa ratsastajaansa sietäneen Repen tulemaan välin kuudella askeleella ja hyppäämään toisen esteen vähän paremmin keskeltä. Opettajakin tuumasi, että ratsastuksestani oli näkynyt, kuinka itse kyttäsin toista estettä. Eipä ihme, jos ratsukin heittäytyy tuolloin epävarmaksi.

Seuraavaksi hyppäsimme kahta kaarevaa linjaa aloittaen oikeassa laukassa. Nyt pääsimme esteet joka kerta yli, mutta tiet olivat vähintäänkin jännittäviä. Menimme esteitä melkoisesti reunoja hipoen ja paikoin sangen vinosti hypäten. Repe ei kääntynytkään kovin helpolla eikä pohkeeton ratsastukseni sitä auttanut. Oli kuitenkin mukava huomata, kuinka kiltti Repe oli mennessään esteet vaikka mistä kulmasta. Onneksi en ole ihan heti pääsemässä Repen kanssa hyppäämään, niin en omalla toheloinnillani vie siltä hyppyintoa pois. Loppujen lopuksi sain ratsastettua pohkeet vähän paremmin läpi, jolloin tiet paranivat hieman. Niissä olisi vieläkin ollut rutkasti viilattavaa toki, mutta pienikin parannus tuntui silti kivalta.

Loppuraveissa sain Repeä vähän rentoutumaan ja pyöristymään, jolloin oli hyvä lopettaa tunti. Vaikka päällimmäisenä mielenä olikin harmistus omasta nynnyilyasenteesta, olin Repeen tosi tyytyväinen. On se vain tolkku viisivuotias ja kiltti kuin mikä hypätessään vähän hulluimmistakin paikoista. Siitä tulee varmasti monen ratsastajan luottoesteratsu, kunhan se saa kuntoa kohotettua ja reippaan kuskin selkäänsä.

Edessä pokaali 2013, takana 2012.

Illalla pyörähdin vielä tallin pikkujouluissa, joissa seura palkitsi kuuden osakilpailun kattavan cupin sarjojen voittajat. Nappasin seniorituntiratsastajien sarjan voiton toisen kerran peräkkäin. Kiitos tästä Peralle, Lorelle, Epperille, Elmolle ja Potterille!

Maastolenkillä tuuraajan kanssa

Lauantaina minun piti lähteä Jetin kanssa Tallinmäen maastoon, mutta ratsuni vaihtuikin Repeen. Tällä ruunalla olen mennyt yhden koulutunnin, joten sen kanssa oli mukava suunnata myös maastoon. Pakkasta oli -13, joten pistin vähän enemmän kampetta niskaan, ja niin suuntasimme neljän ratsukon voimin reissuun.

Lenkki oli sopivan rauhallinen. Pääosin menimme käyntiä, jota höystimme ravipätkillä sekä yhdellä rennon letkeällä laukkaosuudella. Repe katseli aktiivisesti ympärilleen, mutta käyttäytyi muuten tosi fiksusti. On se ihanan tolkku tapaus, vaikka ikääkin sillä on vasta viisi vuotta. Kiirekään sillä ei ollut, vaan se eteni tasaisen varmasti menemään. Tykkäsin! Jollain kimolla, kypsään 13 ikävuoteen ehtineellä Jetillä nimeltä mainitsemattomalla ruunalla olisi tältä nuorelta herralta paljon opittavaa.

Reissu oli kiva ja sujahti vikkelästi ohi. Aiemmin en niin ole ollut maastojen perään, mutta nyt ne tuntuvat tosi kivalta vaihtelulta. Asiaan vaikuttaa varmasti myös se, että Tallinmäen maastot ovat huomattavasti paremmat kuin Kuivasjärven vastaavat. Hevosetkin tuntuvat nauttivan reissuista, kun on kaikkea katseltavaa eikä niiltä vaadita muuta kuin rennon letkeää etenemistä. Tällainen nollaa siis mukavasti niin kuskin kuin ratsunkin mieltä.

Psst! Tämä on blogini 1000. kirjoitus, aika hurjaa!

Poniratsastajan comeback

Pääsin pienen tauon jälkeen taas Tallinmäen tunnille, kun tuppauduin torstain tunnille viidenneksi ratsastajaksi. Keli oli juuri muuttunut talviseksi eli kenttä ei ollut kaikkein pehmeimmillään, joten luvassa oli alkuverryttely pellolla ja sen jälkeen käynti- ja ravityöskentelyä kentällä. Pääsin valitsemaan kahden ratsun väliltä, kun vaihtoehtoina olivat Jetti sekä tallin uusin tulokas, 2008 syntynyt eestinhevosruuna Reebok eli Repe. Valintaa ei tarvinnut pitkään miettiä, sillä tiesin, etten hetkeen ole pääsemässä varmasti uuden hevosen kyytiin eli Repe vei tällä kertaa voiton. Ruuna on hauskan näköinen, noin 145-senttinen, mutta sangen pyöreärunkoinen, joten en tuntenut itseäni kovin jättiläiseksi sen selässä.

Alkuverryttelyt kävimme käppäilemässä pimeyden laskeutuessa läheisellä pellolla. Repellä ei ollut kiire, vaan se jopa meinasi paikoin jäädä edessä tallustaneesta ratsusta. Nuorukainen myös pyöritteli päätään melkoisesti, ja huomio tahtoi olla aika paljon kaikessa muussa paitsi minussa. Muutoin Repe toimi kivasti eikä pöljäillyt edes silloin, kun pari ratsua vähän höyrysi yrittäen päästä laukkaamaan kesken ravin. Repe vain meni kaikessa rauhassa ihanan pehmeää raviaan, ja saatoin vain hykerrellä sen selässä pakkasvirtaa saaneille ruunille.

Kentälle päästyämme aloimme tehdä siirtymiä käynnistä pysähdyksiin sekä käynnistä raviin. Sain käteeni gramaanit, kun Repe alkoi heilutella päätään turhankin dramaattisesti. Ilmeisesti sillä oli liikaa vapaa-aikaa tai sitten tein jotain, mikä ärsytti sitä tavattoman paljon. Joka tapauksessa meno tasoittui todella hyvin gramaanien kanssa pieniä heilutuksia lukuun ottamatta. Jos katsoin oikein, emme menneet lähellekään koko tuntia gramaanit tiukalla, vaan Repe löysi itse hyvän paikan olla niidenkin kanssa. Repe toimi siirtymisissä aika mukavasti. Pysähdyksissä se ei tosin aluksi malttanut seistä, vaan pyrki stopin jälkeen liikkeelle. Se kuitenkin uskoi hienosti, kun pyysin odottamaan, ja sen jälkeen sillä ei ollutkaan enää kiire. Tosin edelleenkään sen keskittyminen ei ollut täysin ratsastajassa, vaan se kuikuili laitumella olleita hevosia ja tunnilla olleita muita hevosia. Taidan olla aika tylsä kuski tai sitten vain satuimme molemmat Repen kanssa olemaan vähän huithapelina liikenteessä. Siirtymät käynnistä raviin ja takaisin onnistuivat aika kivasti. Siirtymisissä Repe ei lähtenyt kurkottelemaan päällään taivaita (gramaanien vaikutusta varmasti osittain), jolloin ne olivat kivan tasaisia. Repe tuntui myös kuuntelevan istuntaa, jolloin jarruttelu takaisin käyntiin onnistui aika kevyesti istuntaa hyödyntämällä.

Seuraavaksi teimme pitkien sivujen aikana vasta-asetuksia niin käynnissä kuin ravissa. Lyhyt sivu kulmineen mentiin puolestaan myötäasetuksessa. Jos vasta-asetukset onnistuivat, sai halutessaan myös mennä vastataivutusta. Itse vasta-asetukset sujuivat aika kivasti. Välillä Repe ei heti ymmärtänyt pyyntöäni, vaan vähän junnasi vastaan, mutta pääsi taas nopeasti tilanteesta kartalle. Kokeilin käynnissä myös vastataivutuksia, jotka olivat vähän sinnepäin. Kuten opettajakin muistutti, muutama toivottu askel riitti nuorelle ratsulle. Myötäasetuksissakaan ei ollut ongelmaa, kun muistin tarkkailla sitä, etten vääntänyt päätä mutkalle ja samalla koko hevosta. Ulko-ohjan muistin pitää kohtuullisesti matkassa ja korjasin menoa myös pohkeilla tavallista paremmin. Repe mennä puksutti pääasiassa mukavan tasaisesti eikä hötkyillyt minnekään. Ilahduttavinta oli huomata, ettei Repe tuntunut mitenkään erityisen selvästi jäykemmältä toiseen suuntaan. Vasen kierros oli toki minulle itselleni hankalampi, mikä heijastui myös ratsuun, mutta sen suurempaa eroa en tämän kerran työskentelyssä huomannut.

Loppuraveissa houkuttelin Repeä vielä rentoutumaan, minkä se tekikin paikoin. Ravi oli niin ihanan tasaista, että olisin voinut istua siinä toisen tunnin perään. Muutenkin nuori ruuna oli todella mukava tuttavuus. Eipä sitä olisi arvannut viisivuotiaaksi, ellei sitä olisi erikseen tiennyt. Repe teki kaiken lopulta pyydetysti eikä häseltänyt sen kummemmin omiaan, joten se tuntuu varsin hyvältä tuntiratsulta. Se myös hyppää näpsäkästi, joten siinähän on palaset kohdillaan. YouTubessa on muuten ainakin toistaiseksi nähtävillä Repen myyntivideo, josta voi katsoa ruunan menoa niin sileällä kuin esteillä.