Mörköä mittailemassa

Maanantain tunnilla oli kavaletteja yhteensä neljän ratsukon voimin. Ratsun pääsin valitsemaan, tarjolla oli Eki ja Pave. Pohdin asiaa hyvän tovin, kunnes päätin tarttua estepelkomörköä sarvista ja ottaa Paven. Viimeksi olen hypännyt sillä tunnilla tammikuussa. Että kehtasikin jännittää ennen kuin olin edes satulassa!

Alkuverryttelyssä menimme kaikki askellajit läpi. Pave jatkoi suoraan edellistunnilta eli sitä ei tarvinnut erikseen lämmitellä. Koetin haeskella pyöreää ja rentoa etenemistä. Pave oli hieman hitaana, mutta laukassa alkoi toimia paremmin. Verryttelyhypyt otimme ympyrällä ponnistuspuomilla varustetulle ristikolle oikeassa laukassa. Hyppyotteen katoaminen näkyi selvästi siinä, etten saanut meitä sattumaan puomille kertaakaan todella järkevästi. Taisin jarrutella menoa enemmän ja vähemmän tietoisesti. Yli menimme kuitenkin joka kerta ja lopulta saimme pari vähän järkevämpää lähestymistä.

Sitten tulimme kahta ristikkoa kahdeksikolla tavoitteena vaihtaa laukkoja. Taisin saada kerran tai kahdesti puhtaan vaihdon ja sen lisäksi etuosan vaihtoja esteellä ja sen jälkeen ristilaukasta myötälaukkaan päätyen. Korjauksia saimme tehdä myös ravin kautta. Jotenkin lähestymisessä en saanut ajateltua tulevaa suuntaa, vaan tuijotin ristikkoa puoliksi jäätyneenä. Ai jännittikö? No eipä vissiin. Seuraavaksi tulimme vasemmassa laukassa pari kertaa kolmen puomin ja kahden kavaletin jumppasarjan. Nyt osuimme tehtävän aloittaneelle puomille paremmin, jolloin jumppasarja meni ihan kohtuullisesti.

Sitten yhdistelimme suoria ja kaareva linjoja. Pisin ratamme meni seuraavasti: jumppasarjalta neljän askeleen kaareva linja lävistäjäristikolle, suora linja ristikolta jumppasarjalle myös neljällä askeleella, toiselta lävistäjäristikolta äskeisen linjan ristikolle kaareva linja kuudella askeleella ja lopuksi vielä ensimmäiseltä lävistäjäristikolta jumppasarjalle, edelleen neljällä askeleella. Välit neljällä askeleella vaativat aika rauhallista laukkaa sekä teiden suurentamista. Esitimme ennen rataa tulluilla tehtävillä myös kolmea ja puolta askelta. Pisimmällä radalla saimme kuitenkin laitettua toivotut askeleet kaikkiin väleihin, vaikka askelpituudet eivät olleet niissä ihan samanlaiset. Niin radalla kuin aiemmilla tehtävillä esitimme myös melko paljon vääriä laukkoja. Pavea se ei tuntunut häiritsevän, sillä korjauksia tehdessä se ei ihan ensimmäisestä pyynnöstä siirtynyt raviin, vaan sinnitteli valitsemassaan laukassa. Pari korjausta ristilaukasta myötälaukkaan se kuitenkin esitti itse, joten oli silläkin tieto siitä, mitä laukkaa olisi kuulunut mennä. Tehtävillä esitin myös hyppyjä ohjat vallattomasti roikkuen. En vain nähnyt ponnistuspaikkaa ja niinä hetkinä päästin ohjat käsistä, etten nykäisisi Pavea suusta. Kaipa se oli parempi ratkaisu kuin sakottaa Pavea kuskin kämmeistä. Positiivista omien mokien aikana oli se, kuinka tasaisesti Pave silti teki oman osuutensa. Toivon, että sain kuitenkin vähän oltua menossa mukana, vaikka en osannut ratsastaa jokaista askelta oikein.

Lopuksi tulimme vielä ristikolta kaarevan linjan okserille ja jumppasarjalta suoran linjan pystylle. Pysty ja okseri olivat ainakin hurjasti 60-senttisiä! Ristikon ja okserin kaareva linja meni höpökti, kun jäin jarruttelemaan turhia. Matka kuitenkin jatkui, ja pääsimme tehtävän loppuun. Saimme ottaa uusiksi vielä ristikon ja okserin kaarevan linjan. Tällä kertaa annoin Paven laukata, jolloin kaareva linja meni kuudella tasaisella askeleella, ja molemmat hypyt olivat hyviä. Siihen oli hyvä päättää tunnin hyppelyt.

Loppuravissa emme tehneet kummempia, ja annoinkin Paven venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Olipa jännä tunti! Juuri tällainen maahan kaivettujen kavalettien tunti oli hyvä paluu Paven selkään hyppyjen parissa. Tunnin aikana kehtasi jännittää melkoisesti, ja ote oli paikoin railakkaasti hukassa. Mutta olen niin iloinen, että uskalsin ottaa vähän mittaa hyppyjännityksestäni. Minun pitää vain unohtaa nyt ne aiemmat hyppäämäni korkeudet ja palata hyppäämisen pariin ihan näiden maahan kaivettujen parissa. Kyllä sitä otetta ja rohkeutta voi niidenkin parissa haeskella.

On se jännää

Keskiviikkona lyöttäydyin viidenneksi ratsastajaksi tunnille, joka sattui olemaan kavalettitunti. Ratsutoiveiksi olin pistänyt Akun, Tupun ja Gian, jonka sitten lopulta sain. Gialla olenkin mennyt ennen tätä tuntia vasta kuusi kertaa.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme ravissa kahta puomia ympyrän kaarella. Gia ravasi sinällään ihan hyvin, mutta pääsi vähän jarruttamaan puomeja kohti. Yritin sitten tsempata sitä, mutta pyyntöni jäi hieman myöhäiseksi. Gia vähän sekosi askeleissaan, kun komensin sitä viime hetkellä eteen. Tämän jälkeen tajusin pyytää parempaa ravia aikaisemmin, jolloin puomitkin ylittyivät ihan hyvin. Eri suunnissa ei ollut kovin suurta eroa. Ehkä oikeassa kierroksessa sai kuitenkin vähän tarkemmin pitää Gian oikeilla raiteilla sisäpohkeen avulla.

Seuraavaksi tulimme laukassa samat puomit nyt kavaleteiksi nostettuina sekä vielä ympyrän toisella puoliskolla olleen yksittäisen kavaletin. Ponnistuspaikat olivat paikoin hukassa, ja Gia ratkaisi tilanteen useimmiten venyttämällä askelta. Kavalettien väliin meni kaksi askelta. Ne sopivat ihan hyvin, kun ratsastin kavaletit keskikohdan sijasta hieman ulompaa. Gia alkoi myös hoksata olevansa hyppytunnilla, vaikka menimmekin sen tasolla risuja. Askeleeseen tuli kuitenkin enemmän tarmoa. Oikeassa kierroksessa sain nyt vielä selvemmin hakea sisäpohjetta läpi, ettei Gia vähän painanut siitä läpi.

Sitten tulimme muutamia kertoja ravilähestymisellä lävistäjällä olleen puomin ja kavaletin. Gia ravasi mukavan innokkaasti ja tuli tehtävälle aina hyvin. Yritin kertoa katseellani sille toivotusta laukasta eli vasemmasta, mutta Gia nappasi sen vain kertaalleen. Muina kertoina se korjasi itse väärän laukan lennosta myötälaukaksi. Tässä vaiheessa Gia alkoi jo vähän "nakella niskojaan", ihan kuin kertoen olevansa valmis oikeille esteille niiden risujen sijasta. Oli hauska nähdä, kuinka se selvästi alkoi innostua hommasta ja syttyä.

Lopuksi yhdistelimme tehtävän pieneksi radaksi: vasemmassa laukassa aiemmin hyppäämätön kavaletti lävistäjällä, siitä pääty-ympyrällä kavaletti, seuraavaksi ympyrän kaarella olleet kaksi kavalettia, ympyrän kaarella taas yksittäinen kavaletti, siirtyminen raviin ja ravilähestymisellä ponnistuspuomilla varustettu lävistäjäkavaletti ja vielä lopuksi ympyrän kaarella olleet kavaletit vasemmassa laukassa. Ensimmäiselle kavaletille tuli hassu jarrutushyppy, kun Gia kehtasi tollottaa kavaletilla olleita pehmopuomeja. Matka kuitenkin jatkui toivotusti oikeassa laukassa. Yksittäinen kavaletti meni ihan hyvin, samoin ympyrän kaaren kavaletit kahdella askeleella. Niiden jälkeen tulimme taas yksittäin kavaletin, joka sujui nyt hyvin. Sen jälkeen siirryimme raviin ja tulimme lävistäjäkavaletin ponnistuspuomilla. Gia eteni hyvin ja hyppäsi kavaletin sujuvasti. Laukka tosin tuli vasemman sijasta oikeana, mutta Gia korjasi sen itse. Siitä jatkoimme vielä ympyrän kaarella olleet kavaletit vasemmassa kierroksessa, ja ne menivätkin ihan hyvin. Pieni ratamme oli siinä.

Loppuravissa yritin vielä vähän pehmitellä ja rauhoitella Giaa, joka oli jo kovasti hereillä. Siitä irtosi oikein energistä ravia, joskin se vähän hiihteli oman mielensä mukaan. Eipä näyttänyt 18 vuotta juuri painavan. Kavalettitunti Gian kanssa meni mukavasti, mutta kyllä minua kehtasi vähän jännittää. Kilttihän se Gia on eikä taida kummempia tehdä niitä pieniä pörhistymisiä laskematta. Näemmä se hyppääminen on tällä hetkellä minulle vähän jännää jokaisella ratsulla. Joka tapauksessa Gialla oli kiva mennä. Seuraavaksi toivon sitä kyllä koulutunnille, niin pääsen etsiskelemään sen säätöjä ilman hurjan jänniä hyppyjä.

Koulusta kavaleteille ja takaisin

Keskiviikko hurahti tuplahevostellessa. Ensimmäisellä tunnilla oli luvassa sekä koulua että kavaletteja. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja ratsukseni sain ilahduttavasti Akun.

Käynnissä ja ravissa saimme pohdiskella vähän hevosen virittämistä vieteriksi. Kovin syvällisesti tähän ei paneuduttu, mutta ajatuksen sai kuitenkin pitää mielessä. Akun kanssa keskityin siihen, että saisin sitä lyhennyksessä hieman ryhdistettyä. Niinä kertoina yritin pitää ohjat tasaisena ja pyytää pohkeella Akua liikkumaan takaa kohti tuntumaa. Ideana oli siis se, etten samalla jalalla pyytäessäni päästänyt Akua pitenemään edestä. Aku tuntui hoksaavan homman jujua ja tarjosikin muutamia ryhdikkäämpiä hetkiä. Kovin pyöreitä ne eivät aina olleet, mutta Aku tuntui silti kantavan itse etuosansa.

Ensimmäisenä laukkatehtävänä pyöräytimme muutaman pääty-ympyrän. Kun laukka oli kunnossa, tulimme muutaman kierroksen toisella pääty-ympyrällä, jonka kaarella oli innarivälein puomi, kavaletti ja puomi. Akun kanssa molemmat laukat sujuivat mukavasti ja aika pyöreästi ensimmäisellä pääty-ympyrällä. Oikeassa laukassa myös puomit ja kavaletti ylittyivät asiallisesti. Vasemmassa laukassa taasen Aku pääsi hieman painamaan sisälle, jolloin emme aina sattuneet ensimmäiselle puomille hyvin. Kun hilasin meitä molempia pois vasemmalta, tuli menosta parempaa. Viilasin vielä tien kuntoon, jolloin saimme tultua puomit ja kavaletin tästäkin suunnasta asiallisesti.

Toisena laukkatehtävänä tulimme vasemmassa kierroksessa yksittäistä kavalettia. Oikeassa kierroksessa oli puolestaan kaksi kavalettia kahden askeleen välillä. Vasemmassa laukassa emme ihan sattuneet parhaaseen ponnistuspaikkaan, vaan ajauduimme hieman lähelle. Jäin ehkä näpertelemään laukkaa liiaksi sen sijaan, että olisin antanut sen sujua. Onneksi otin virheestäni opiksi ja annoin Akun laukata sujuvammin oikeassa kierroksessa. Se heräsikin hyvin tehtävälle ja hurautti kavaletit oikein mukavasti.

Loppuravissa tahkosimme vielä tovin kolmikaarista kiemurauraa. Aku oli hieman tohkeissaan hyppyjen jälkeen, jolloin sain käyttää tovin sen rauhoitteluun. Se tasoittui kohtuullisesti, mutta jäi kuitenkin hitusen hätäiseksi. Niinpä raviin ei löytynyt kunnon tasaisuutta, vaikka hyviä hetkiä olikin. Kaaret vasemmalle alkoivatkin tämän seurauksena hieman tökkiä, jolloin pyöräyttelin aina ympyröitä ja työstin sitäkin suuntaa kuntoon. Tunti oli mukava yhdistelmä koulua ja kavaletteja. Kummasti sitä jaksaakin keskittyä vakavaan kouluvääntöön, kun tietää palkintona olevan muutamia hyppyjä.

Kimurantteja kavaletteja

Maanantain tunnilla saimme tahkottavaksemme puomeja ja kavaletteja. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä viisi, ja minä sain ratsukseni Paven.

Alkuverryttelyssä pyöräytimme ravissa kahteen kulmaan voltit ja ylitimme samalla puomit. Volteilla sai kääntää aika tarkasti, jotta puomin sai ylitettyä keskeltä. Lisäsimme tovin päästä mukaan myös laukkaa toisella pitkällä sivulla ja keskiympyrällä. Lopulta tulimme kahden kulman voltit samoin kuin kahden puomin suoran linjan laukassa. Voltit olivat laukassa vielä vähän hankalampia, sillä kääntäminen tahtoi syödä laukkaa. En saanut Pavea kovin hereille, jolloin voltit menivät aika möngertäen. Kolmen askeleen suora linja sen sijaan meni ihan kohtuullisesti.

Yhdistelimme kaikki puomit ja mukaan tulleet parit kavaletit yhdeksi tehtäväksi: oikeassa laukassa voltti kavaletin yli, samalta kavaletilta kaareva linja puomille, jolta puolestaan suora linja kavaletille, jonka jälkeen lävistäjällä suoralla linjalla olleet puomi ja kavaletti ja lopuksi vielä tehtävän aloittanut voltti kavaletin yli. Tehtävällä meillä Paven kanssa oli hakemista hyvän ja tasaisen laukan saamisessa. Kahta suoraa linjaa pyrittiin tulemaan ensin kolmella askeleella, toisella kierroksella kahdella. Nämä tehtävät menivät vähän niin ja näin. Kolme askelta tuntui liian ahtaalta, kahteen piti taas venyttää melkoisesti. Laukatkaan eivät vaihtuneet oikeissa kohdissa, vaan korjaukset piti tehdä ravin kautta. Kummasti se kehno laukka vaikeuttaa niin monia asioita.

Saimme kuitenkin rämmittyä tehtävän vaaditut kerrat läpi, vaikka ei se mitään helppoa kuin heinänteko -meininkiä ollut. En löytänyt sujuvaa laukkaa, jolloin tehtävä takkusi. Jotenkin harmitti, kun alla oli kuitenkin viikonlopun koulukurssi, jolla oli ollut mukavia hetkiä. Vaan ehkäpä kurssin tunnit painoivat jollain tavalla niin kuskia kuin ratsua. Tulipahan kuitenkin treenattua puomeilla ja kavaleteilla, mikä on hyvää vastapainoa kouluväännölle.

Kivan kimon kanssa puomeilla

Torstaina piti päästä tallille. Kyllähän se päivän tauko tuntuikin pitkältä. Kinuin itselleni Masan ja änkesin viidenneksi ratsastajaksi puomi- ja kavalettitunnille. Tällä kertaa menimme maneesissa, kaiketi edellispäivän sateiden takia. Vakkariopen sijaan pääsin kolmatta kertaa toisen opettajan tunnille.

Alkuverryttelyssä ravasimme ja laukkasimme pääty-ympyröillä kahta puomia. Masa liikkui ihan mukavasti, mutta tuppasi kenottamaan suunnasta riippumatta oikealle. Haeskelin asetuksia vasemmalle ja pyrin muutenkin tuomaan Masaa oikealta enemmän vasemmalle eli suoremmaksi. Laukassa paikat puomeille eivät osuneet aina kohdilleen, mutta Masa venytti hienosti. Laukka olisi saanut olla pyörivämpää, niin paikatkin olisivat löytyneet paremmin.

Seuraavaksi tulimme pari kertaa samat puomit, mutta nyt kolmikaarisella kiemurauralla. Ravissa Masa liikkui paremmin, mutta edelleen asetus vasemmalle oli hukassa. Yritin saada ruunan oikeaa puolta paremmin hallintaan, jotta se ei pullahtelisi sieltä karkuun. Kovin mainittavasti en onnistunut, mutta kaarteissa oikealle tajusin pitää ulkopuolen paremmin hallinnassa, jottei Masa kenottanut liioitellusti oikealle. Tulimme kiemurauran myös laukassa puomeilla vaihtoja tavoitellen. Tehtävällä Masa vaihtoi kohtuullisen helposti laukan vasemmasta oikeaan. Sen sijaan vaihdot toiseen suuntaan eivät onnistuneet niin helposti. Taisimme saada kerran kiemurauran aikana molemmat vaihdot oikein. Muutoin vaihto oikeasta vasempaan tuli joko puomin jälkeen lennosta tai nopean raviaskeleen kautta. Tulimme kiemurauran myös molemiin suuntiin putkeen. Tässä ei tullut meillä uusia pulmia, mutta emme myöskään petranneet erityisemmin.

Seuraavaksi tulimme muutaman kerran keskihalkaisijalla olleen suoran linjan, jolla oli muutama puomi ja kaksi kavalettia innarivälein. Tehtävälle tulimme vasemmassa laukassa ja sen jälkeen valitsimme suunnan hevosen laukan mukaan. Masa pääsi kaarteessa keskihalkaisijalle oikaisemaan paikoin reilusti. Sen siitä saa, kun ei ajoissa ratsasta hankalamman puolen pohjetta läpi. Sain vähän parsittua tätä, kun yksinkertaisesti blokkasin Masan pakoreitin vasemmalla pohkeella. Itse suora linja meni ihan asiallisesti, vaikka emme aina tulleet ensimmäiselle puomille täydellisesti. Masa tuntui innostuvan tehtävästä, joten hyppely lienee sille mieluisaa.

Sitten tulimme kolmikaarisen kiemurauran putkeen molemmista suunnista sekä jatkoimme vielä suoran linjan vasemmassa laukassa sille tullen. Tehtävällä kaikki laukat eivät vieläkään vaihtuneet, mutta Masa oli näppärä korjaamaan itsensä nopeasti myötälaukkaan ravin kautta. Suora linja meni kuitenkin ihan asiallisesti. Tällä tehtävällä Masa pääsi oikomaan kaarteissa vasemmalle enemmän kuin aiemmin, joten unohdin taas ratsastaa tarkasti. Sain kuitenkin parsittua huolimattomuuttani, jolloin tiet paranivat. Loppuun tulimme vielä kertaalleen suoran linjan ilman jalustimia. Se meni mukavasti, ja tunnin varsinaiset tehtävät päättyivät siihen.

Loppuravissa annoin Masan venyttää ohjan perässä, kun se ensin malttoi ravata rauhassa, ja olin tovin työstänyt vasenta kierrosta paremmaksi. Masa oli edelleen lysti kaveri. Sen kanssa voisi olla kiva hypätäkin, se pitää ottaa seuraavaksi tavoitteeksi. Kunhan vain saan sitä suoremmaksi, alkaa laukkakin varmasti kulkea paremmin. Nyt jäimme paikoin vähän puoliteholle, mutta Masa hoiti hankalammatkin kohdat hienosti kotiin. Näin sen homman pitää toimia: jeesitään puolin ja toisin.

Vieraantumista havaittavissa

Keskiviikon toinen tunti hurahti kavalettien parissa Akulla. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä viisi, ja pääsimme treenaamaan edelliseltä estetunnilta tuttuja juttuja.

Alkuverryttelyssä yritin säätää itseni Akun taajuudelle. Ruuna oli tuttuun tapaan reipas, mutta jotenkin otteeni oli siihen hukassa. Aku kyllä meni suunnilleen niin kuin tahdoin, mutta jotenkin en ehkä saanut sen huomiota täysin itseeni. Sen sijaan Akulla oli aikaa vahtia muita hevosia ja luimia inhokeilleen. Yritin houkutella sitä töihin, mutta taisin itsekin olla vähän puoliteholla hommissa. Erityisesti laukassa huomasin myös pientä puskemista molempiin suuntiin, kun en pitänyt Akua riittävän napakasti oikeilla raiteilla. Kaasu ja jarru olivat onneksi silti mukana.

Kirjoituslaiskuuksissani naputtelen vain loppuun hypätyn radan sujumisen. Kuten aina, olimme menneet rataan yhdistyneitä tehtäviä aiemmin omina palasinaan. Radalla matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Ensimmäisenä oli kaareva linja, jolla oli kavaletti, pysty ja pysty. Olimme tulleet välejä vähän vaihtelevilla askelmäärillä, ja nyt niihin meni kuusi ja viisi askelta. Matka jatkui lävistäjäpystylle, jolla Aku nappasi toivotusti oikean laukan. Siitä tulimme noin 20,5 metrin suoran linjan, joka meni kuudella askeleella. Tämän jälkeen tultiin lävistäjäkavaletti, jolla laukka vaihtui taas toivotusti vasempaan. Siitä jatkoimme kavaletin ja kahden pystyn S-kiemuralle. Kavaletti ja ensimmäinen pysty menivät hyvin, vaikka pystyn jälkeen sain korjata Akun oikeaan laukkaan ravin kautta. Ehdin tehdä tämän juuri ajoissa ennen kuin S-kiemuran kolmas pysty tuli vastaan. Se ylittyi hyvin, ja jatkoimme siitä vielä pystyn ja kavaletin, jotka olivat radan alussa olleella kaarevalla linjalla. Tiessä oli pientä haparointia, vaan saimme loikittua vielä radan kaksi viimeistä hyppyä.

Tunnin aikana teissä oli vähän hapuilua enkä ihan saanut Akua pysymään pohkeiden avulla oikealla reitillä. Aku eteni kuitenkin tehtävillä ja radalla kohtuullisesti, vaikka tuntui loppua kohti hieman hyytyvän. Laukat vaihtuivat aina, kun sain tultua hyppyyn hyvin. Jos tulimme esteelle vähän hutiloiden, ei laukkakaan ymmärrettävästi vaihtunut. Aku oli onneksi helppo saada raviin ja sitä kautta korjaamaan laukan. Tunnista jäi vaivaamaan hyvän otteen puuttuminen. Tuntui vähän, että vaikka menimme tehtävät suunnilleen oikein, emme varsinaisesti tehneet yhteistyötä. Pientä vieraantumista siis oli havaittavissa, kun alla oli muu kuin vakiratsu. Pitänee siis raskia mennä vaihtelevasti muillakin hevosilla, etten aivan kangistu kaavioihin ja ole aina näin hukassa, kun alla on vieraampi ratsu.

Suoran linjan työstöä

Otin keskiviikolle ekstratunnin, sillä ajattelin treenata hieman enemmän ennen viikonlopun ensimmäistä koulukisastarttia Paven kanssa. Tällä tunnilla ei tosin koulua hinkattu, vaan menimme puomeja ja kavaletteja. Sehän ei haitannut mitään, vaan oli mukavaa vaihtelua. Ratsukoita tunnilla oli viisi.

Tahkosimme tunnista hyvän tovin noin 20 metrin suoraa linjaa. Alussa linjalla oli kaksi puomia, joiden väliin teimme siirtymisiä. Ensin tulimme linjalle ravissa ja kävimme välissä käynnissä. Seuraavaksi teimme siirtymisen ravista käyntiin ja nostimme laukan ja lopulta tulimme sisään laukassa ja linjan väliin tehdyn ympyrän aikana kävimme ravissa ja palasimme takaisin laukkaan. Kuten tähän asti muutenkin, siirtymiset alaspäin olivat työläimpiä. Pave venytti siirtymistä pitkälle, mutta pääsimme puomien yli toivotussa askellajissa. Harmitti vain, etten vieläkään keksinyt, millä avulla Paven saa jarruttamaan heti. Laukannostot sujuivat ihan ok, vaikka välillä pitkän jarrutusmatkan takia olimme turhan lähellä toista puomia. Laukassa aloitetulla tehtävällä ympyrä pelasti meidät. Sille kääntyminen auttoi hidastamaan Pavea, jolloin sain aina käytyä ravissa sekä palattua laukkaan. Onneksi tehtävällä oli tällainen apupyörä. Pave kuitenkin kuunteli ympyrällä mukavasti eikä säntäillyt menemään.

Seuraavaksi puomit käännettiin kavaleteiksi, ja tulimme niitä laukassa eri askelmääriä väliin sovittaen. Meidän haitariksemme tuli 5–7 askelta. Vasemmassa laukassa seitsemän askeleen kaivaminen oli työlästä, ja sain jarrutella jokaisen askeleen. Oikeassa laukassa jokin loksahti kohdilleen, ja Pave laukkasi ihanan lyhyesti ja helposti välin seitsemällä askeleella. Kuusi askelta oli taas aivan tavallista laukkaa, ja viiteen askeeleen tarvitsi vain vähän pyytää Pavea reipastumaan. Kertaalleen tosin pyysin tahattomasti vahvasti, jolloin Pave sinkoutui matkaan. Vaan edelleen saimme väliin mahtumaan viisi askelta, vaikka Pave venähti ja kiihdytti melkoisesti. Tämän jälkeen tulin välin vielä kontrollin vuoksi kuudella, minkä Pave teki hyvin, kun kuski ei töpeksinyt enempää. Olipa kiva tulla taas pitkästä aikaa suoraa linjaa eri askelmäärillä. Seitsemän askeleen sujumisesta olin oikein iloinen.

Lopuksi tulimme kavaletteja hieman mukailulla kahdeksikolla, jossa hyppäsimme ne vastakaartoteillä. Ideana oli saada vaihdettua laukat hypyissä. Tämä tehtävä ei tällä kertaa onnistunut meiltä. Vaikka saimme tulla monta kierrosta, sain tasan kerran Paven nappaamaan kavaletilla laukanvaihdon, sekin tuli vasemmasta laukasta oikeaan. Muutoin jouduin korjaamaan ravin kautta. Ilmeisesti en saanut lähestyttyä kavalettia sopivan vinosti saati tiedotettua Pavelle laukanvaihtotoiveistani, sillä esteillä Pave on tähän asti ollut kohtuullisen hyvä hoksaamaan vaihdot itse. Tulimme vielä tehtävän siten, että kavalettien jälkeen jatkettiin tarkoituksella pidempään suoraan ja korjattiin rauhassa laukka ravin kautta. Tämä tehtävä jäi kyllä hampaankoloon, kun olisin halunnut osata tiedottaa Pavelle vaihtoaikeet oikein. Enkä edes ihan täysin tiedä, miksi vaihdot olivat näin tihkaita tänään. No, aina ei voi onnistua saati heti tajuta, mistä kiikastaa. Mutta tätä tehtävää pitää kyllä treenata uudelleen.

Loppuravissa annoin Paven venyttää ohjan perässä, ja loppukäynnit käppäilimme peltolenkin kautta. Paven (ja/tai kuskin) keskittyminen ei tänään pysynyt ihan koko aikaa tehtävissä, vaan välillä kavereiden meno kiinnosti enemmän. Niinpä Pave häsläsi yrittämällä lähteä aina sitä vauhtia, mitä kaverit menivät edellä. Jupisin sille tästä, mutta samalla syyllistyin siihen, etten kunnolla vaatinut sitä keskittymään minuun. Muutoin Pave oli oma, mukava itsensä ja pysyi hienosti nahoissaan, vaikka menimmekin puomeja ja kavaletteja. Kyllä se silti selvästi innokkaampi oli, joten ehkä se tykkää hieman enemmän hyppelyistä kuin kouluväännöstä. Vähän kuin kuskinsakin. Vaan onneksi me molemmat loppujen lopuksi tiedämme, että sitä kouluakin on vain väännettävä ja huomattavasti kivempaa on, kun siitä tykkää ainakin vähän.

Vallattomasti vaihtoja

Keskiviikon toinen tunti meni viimeisen päälle laukanvaihtoja tahkotessa. Opettaja oli kysellyt aiemmin toiveita tälle tunnille, ja minä tietysti olin hihkunut vaihtoja. Ratsukseni olin toivonut Epperiä, mutta se meni toiselle ratsastajalle. Toiveestani oli kuitenkin kuultu se olennaisin eli tahdoin ratsun, joka oikeasti osaa vaihtaa laukat. Niinpä kipusin vasta neljännen kerran Jukan kyytiin. Hupaisaa tässä oli se, ettei se 145-senttisenä sinällään tuntunut kummemmin pieneltä 170-senttisen Manun jälkeen. Ponityttö, mikä ponityttö. Ratsukoita tunnilla oli neljä.

Tunnin vietimme keskihalkaisijalla olleita kolmea puomia tahkoten. Välillä ne kävivät myös minikavaletteina, kunnes madaltuivat takaisin puomeiksi. Ideana oli pyöräyttää niiden jokaisen yli ympyrät kumpaankin suuntaan. Hurauttelimme tehtävän ensin ravissa. Jukka oli vähän potkurimainen ratsastettava. Yhdellä pyynnöllä se meni aina tovin, kunnes alkoi taas hyytyä. En muistanutkaan, että se osasi olla tällainen. Jotenkin olin kuvitellut sen reippaammaksi. Muutoin se toimi ravissa ihan mukavasti ja pyöristyikin aina, kun sain sen liikkumaan vähän tarmokkaammin. Puomien yli pääsimme asiallisesti. Ympyrätkin alkoivat näyttää ympyröiltä, kun keskityin teiden ratsastamiseen paremmin.

Seuraavaksi tahkosimmekin samaa tehtävää laukassa. Ensin kavaletteina, sitten puomeina. Ensimmäisen ylitys mentiin myötälaukassa, mutta loppujen ylitysten aikana piti saada laukanvaihto tehtyä. Jopa silloin, kun tulimme ympyrältä ja jatkoimme suoraa linjaa seuraavalle kavaletille. Laukassa Jukka jatkoi potkukelkkailuaan eli yritti laiskotella aina muutaman reippaamman askeleen jälkeen. Totesin sille kuitenkin, ettei moinen käy päinsä, ja hetkittäin se jopa uskoi. Poni joutuikin kunnon hommiin, sillä laukkasimme tunnilla paljon.

Laukanvaihdoissa sain kommenttia olla johtamatta turhaan liioitellusti. Olen jostain opetellut johtamaan isosti kädellä, joten sain vähän viilata sitä pienemmäksi. Ympyröillä suuntaa vaihtaessa Jukka nappasi toivotut laukat aika hyvin. Sain välillä jopa tehtyä johtamiset vähän pienemmin, ja Jukka silti tajusi, minne olimme menossa. Toistotkin varmasti auttoivat tässä. Sen sijaan vaihdot ympyrältä suoralle linjalle palatessa eivät onnistuneet. Pari kertaa sain Jukan vaihtamaan lennosta, mutta muuten vaihdot jäivät matkasta. En saanut valmisteltua vaihtoja saati oikein tajunnut, miten saisin mentyä sekä suoraan että pyydettyä vaihtoa. Olen näemmä tottunut tekemään vaihdot aina helpotetusti kohdissa, jotka ovat olleet apuna kertomassa hevoselle tulevasta suunnasta. Positiivista oli kuitenkin se, ettei ympyrällä tehtyihin vaihtoihin tarvinnut minikavaletin hyppyä avuksi, vaan ne onnistuivat myös puomilla. Jukka tosin onkin hyvä vaihtamaan laukkoja myös sileällä.

Loppuravissa hain vielä Jukkaa venyttämään ohjan perässä, minkä se teki ihan asiallisesti. Olipa kiva ja osaltaan työläskin tunti. Sain todellakin koko rahan edestä niitä laukanvaihtoja. Jukka oli myös hassu tapaus taas tauon jälkeen. Jos se olisi vähän isompi, saattaisin aivan hyvin tykätä hypätä sillä. Vähän heräteltävämmät tapaukset kun tuppaavat olemaan minun mieleeni. Jukasta varmasti löytyy myös kierroksia, kun se saa viriteltyä oikein. Tänään emme ihan sitä parhainta vaihdetta löytäneet, mutta onneksi se ei kummemmin vaikuttanut tehtäviin.

Kirmaillen kavaleteilla

Mikä se sellainen talliton lauantai on? Tätä mietin loppuviikosta ja järjestinkin itseni silloin Tallinmäen estetunnille. Meille se Ellun kanssa tosin oli kavalettitunti, sillä tamma on palannut vasta takaisin tuntihommiin. Ratsukoita tunnilla oli kolme.

Ennen pariin kertaan hypättyä rataa tulimme muun muassa ravipuomeja, suoraa linjaa laukassa sekä kolmen hypyn pätkää. Skippaan niiden selostamisen toteamalla, että Ellu oli pienistä hypyistä innoissaan, ja sain vähän toppuutella sitä. Se pyrki myös hieman kaatumaan sisälle enkä saanut sitä ihan täysin karsittua. Tamma kuitenkin imi esteitä kohti ja oli selvästi hommasta mielissään. Vähän ehkä turhan reipasta menoa paikoin, mutta varmaa ja kivaa, niin kuskilla kuin hevosella.

Radan hyppelimme kahteen kertaan sellaisella kavalettitasolla. Ensimmäinen kierros meni ihan mukavasti. Ykköselle vähän tuli oikaistua kaarretta, mutta suora linja meni viidellä askeleella. Kolmosella Ellu nappasi vasemman laukan, ja pääsimme nelosen ja viitosen kaarevan linjan ihan asiallisesti. Kuutoselle tuli taas hieman oikaistua, mutta senkin yli pääsimme helposti, ja Ellu nappasi siinä vielä toivotusti oikean laukan. Toisella kierroksella Ellu oli jo ihan meno päällä. Ykkösen ja kakkosen suora linja meni ihan asiallisesti. Sen jälkeen yritin vähän rauhoittaa menoa, mutta Ellu pudottikin raville. Se häselsi sen verran, ettei uusi laukka ehtinyt enää nousta. En hätääntynyt tästä, vaan ohjasin Ellun kolmoselle ravissa. Se nappasi siitä vasemman laukan, ja matka jatkui. Nelosen ja viitosen kaareva linja meni taas reippaasti laukaten. Myös sen jälkeen yritin kerätä laukkaa lyhyemmäksi, mutta Ellu pääsi taas pudottamaan raville. No, mikäpä siinä. Tulimme kuutoselle ravissa, ja Ellu hyppäsi sen näppärästi napaten esteellä oikean laukan. Toinen rata meni tänään siis vähän epätasaisemmin, kaipa Ellu oli jo hieman väsyksissä enkä ollut ihan riittävästi tukemassa sitä. Kivaa oli kuitenkin se, että ravirikoista huolimatta saimme mentyä kaikki hypyt kerralla. Näin pienillä korkeuksilla ravilähestymisetkin ovat ihan ok.



Loppuravissa haeskelin Ellun vielä kuulolle. Se malttoikin hienosti ja pyöristyi ihan kohtuullisesti. Olipa kyllä hassua mennä sillä, tämä oli itse asiassa vasta kolmas kerta. Kivaa oli toki se, että Ellu oli pienistä hypyistä innoissaan. Toki olisin saanut ratsastaa sen paremmin kuulolle ja odottamaan, mutta en osannut nyt pahastua. Eihän se ilkeyttään kipittänyt, vaan innokkuuttaan. Sillä taitaa olla vähän purkamatonta energiaa, mutta varmasti se tuosta taas tasoittuu sopivasti.

Videosta kiitos Kaisalle!

Kavalettitreeniä säästellen

Tiistaina vuorossa oli Tallinmäen kolmen ratsukon kavalettitunti. Pääsin jo nauttimaan maneesissa ratsastamisesta, mutta sain taittaa matkan kotitallilta maneesitallille, sillä ratsunani oli vielä siellä asuva Hemppa. Maneesin pohja on vielä viimeistelyä vaille valmis, joten teimme treenit taas sen huomioiden.

Alkuverryttelyssä kävin kaikki askellajit läpi. Hieman raskas pohja verotti Hempan liikkumista etenkin laukassa. Se tarjosi aika tahmeaa laukkaa, mutta aloin sitten pyydellä sitä vähän reipastumaan pitkillä sivuilla. Löytyihän sitä laukkaakin, kun vain pyysi. Sen jälkeen ravikin toimi paremmin. Verryttelimme ravissa tulemalla kolmikaarista kiemurauraa, jonka suoristuskohdissa oli puomi, minikavaletti ja puomi. Hevoset pääsivät siis nostelemaan kavioitaan. Hemppa meni tehtävän asiallisesti eikä pahemmin hidastellut puomeilla. Jos Hemppaan piti vaikuttaa, sain sen tehtyä kaarteissa ja pääsin rentoutumaan puomeilla.

Seuraavaksi tulimme neliötä ajatellen puomin, minikavaletin ja puomin yli. Ideana oli päästä tämä kohta suoraan ilman, että hevonen alkoi ennakoida käännöstä. Kun itse hahmotin kuvion ja tajusin, ettei ole kiire kääntyä, saimme tultua tehtävän ihan hyvin. Hemppa yritti ehkä hieman valua oikealle, mutta sen sai korjattua aika helposti. Kivaa oli se, että molemmat suunnat onnistuivat tasaisesti.

Toiset saivat tulla aiemman kolmikaarisen kiemurauran vielä laukassa vaihtoja tehden, mutta me saimme Hempan kanssa tehtävän helpotettuna. Hempan laukanvaihdot ovat hieman olleet ruosteessa, joten opettaja pisti meille kaksi kavalettia siten, että ne alleviivasivat suunnanmuutoksen. Tulimme ne kahdesti kahdeksikolla. Tein selvät johtamiset kavaleteilla, jolloin Hemppa vaihtoi jokaisen laukan toivotusti. Hemppa liikkui muutenkin jo paljon paremmin kuin alkutunnista, jolloin ponnistuspaikatkin oli helppo nähdä.

Lopuksi tulimme vielä noin 17 metrin kahden kavaletin suoraa linjaa. Pistimme väliin ensin viisi askelta, sitten neljä. Ensimmäisellä yrittämällä tulimme hieman liian pitkää laukkaa ja saimme juuri tungettua mukaan sen viidennen askeleen. Sitten lyhensin ihan aavistuksen, jolloin viisi askelta oli sopiva. Neljä askelta puolestaan onnistui, kun antoi vain Hempan edetä. Hemppa tuntui innostuvan puuhista, joten pääsin enemmänkin tasapainottamaan menoa kuin sen kummemmin huolehtimaan liikkumisesta.

Loppuravissa annoin Hempan venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Se oli vähän kiireinen, mutta tasoittui siitä. Tunnin tehtävät mentiin vähän säästellen, mutta se oli kuitenkin hyvää perustreeniä. Ehdin samalla miettiä Hempan sielunelämää ja yrittää mukauttaa apujani sille sopivaksi. Kuten aiemmin olen todennut, Hemppa tuntuu arvostavan mahdollisimman kevyitä apuja, mutta tarvitsee samalla tietynlaista napakkuutta. Siinäpä minulle soviteltavaa.

Paremmin sujunut uusinta

Tiistaina kävimme jo päivästä Tallinmäen tunnilla. Olin kuvitellut meneväni koulua Jetillä, vaan löysin itseni Hempan kanssa puomi- ja kavalettitunnilta. Mikäpä siinä. Revanssi pikemmin kuin odotin, ja hyvä niin. Ratsukoita tunnilla oli kolme. Alkukäppäilyt hoidimme peltolenkin kautta, ja itsenäisessä verryttelyssä kävin kaikki askellajit läpi. Hemppa vaikutti samalta kuin viimeksi: asiallinen ja tasainen.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme puomeja laukassa pääty-ympyrällä, jonka sisälle tehtiin pienempi voltti. Yksittäinen puomi ylitettiin voltilla ja viisi puomia ympyrällä. Alussa tehtävä meni meillä haparoiden. Hemppa ei oikein alkanut laukata kunnolla enkä saanut tuettua sitä puomeilla, jolloin se pudotti herkästi raville. Lopulta tajusin ratsastaa vähän tarkemmin etenkin lähestymisessä puomeille ja niiden aikana, jolloin saimme niin voltin kuin ympyrän onnistumaan. Hemppa opettaa minua hyvin pysymään hereillä sekä miettimään, mahdanko tiedostamattani jarruttaa istunnallani.

Seuraavaksi tulimme kahta kahden kavaletin suoraa linjaa. Välit molemmissa olivat 20 metriä. Meillä Hempan kanssa väleihin piti laittaa viisi ja kuusi askelta. Linjoja tultiin muutama kerta putkeen, jolloin laukkaa pääsi säätelemään. Ensimmäiseen suuntaan saimme tehtävän kerralla nappiin. Hemppaa ei tarvinnut kummemmin prässäillä, vaan toivotut askelmäärät löytyivät ihanan helposti. Toiseen suuntaan aloin itse säätää omiani, jolloin jäin tahattomasti vähän jarruttamaan. Niinpä askelmäärät eivät löytyneet heti, vaan vaativat pienen reipastumisen. Sen jälkeen homma toimi taas.

Sitten yhdistimme puomit ja kavaletit yhdeksi tehtäväksi. Matkaan lähdimme vasemmassa kierroksessa ylittäen ravissa voltilla olleen yksittäisen puomin. Se sujui hyvin. Sen jälkeen piti nostaa laukka. Meillä Hempan kanssa tämä venähti, sillä läpi tunnin meillä oli ollut pulmia laukannostoissa. Pitäisi tajuta, mitä ihmettä oikein äherrän, kun en saa tehtyjä nostoja selvästi. Laukka nousi kuitenkin lopulta ja pääsimme tulemaan puomit ympyrällä asiallisesti. Siitä tulimme ensimmäisen kavalettilinjan toivotusti viidellä askeleella ja jatkoimme toisen kavalettilinjan taasen kuudella askeleella. Sen jälkeen tulimme keskihalkaisijalla olleen ristikon ja vaihdoimme suuntaa. Hemppa vaihtoi hypyssä etuosan ja lopulta myös takaosan. Sitten tulimme taas viiden laukan puomilinjan, jonka jälkeen nerokkaasti unohdin tehtävän. Jouduin huutelemaan, mitä piti tehdä ja loogisesti ohjeeksi tuli tulla toinenkin kavalettilinja. Pyöräytin ympyrän ja jatkoin linjalle. Pasmat olivat niin sekaisin, että hurautin siihenkin kuusi askelta. Olin ihan unohtanut, että se piti tulla viidellä. Sain kaiken lisäksi ottaa sen pari kertaa heti uudelleen ja ihmettelin kovasti, miksi opettaja käski minua etenemään, kun itse olin ratsastamassa siihen lyhyempää laukkaa. Pääsimme jatkamaan tästä kuitenkin vielä uudelleen keskihalkaisijalla olleelle ristikolle, jolla laukka vaihtui hypyssä vasemmaksi. Sitten tulimme vielä laukkapuomit ja ravipuomin, jotka menivät hyvin.

Tehtävän jälkeen minulle selvisi, että olin sekoittanut linjojen askelmäärät. Tulimme vielä kertaalleen sen viiden askeleen linjan, johon olin tehtävällä sinnikkäästi nakutellut kuutta askelta. Sehän meni heti sujuvasti, kun kuskikin oli kartalla. Hemppahan teki jo tehtävällä asiat oikein, sillä minähän nimenomaan ratsastin linjalle kuutta askelta toivotun viiden sijasta.

Tunnista jäi hyvä mieli. Nyt ponnistuspaikat olivat yhteisiä päätöksiä ja hyppyihin mukautuminen oli helppoa. Hempan laukka oli parhaimmillaan kevyesti säädettävää. Viiden ja kuuden askeleen väleissä ei tarvinnut prässätä ylimääräisiä, vaan ne menivät helposti. Hemppa oli myös ihanan tasainen ja ohjautui hyvin. Varsin mainio hyppykaveri siis! Koska tunti meni mukavasti, toivoin Hemppaa vielä toistekin. Se opettaa minulle taas erilaisia juttuja kuin esimerkiksi Jetti, joten siitähän on vain hyötyä. Minulle kun tekee hyvää mennä muillakin hevosilla ennen kuin aivan kangistun enkä enää yhtään osaa mukautua vieraampiin hevosiin.

Ja takaisin tuttuun

Keskiviikon tuplahevostelut alkoivat Tallinmäen puomi- ja kavalettitunnilla Jetin kanssa. Ratsukoita tunnilla oli neljä. Satuin ottamaan tarhasta mukaani Käikyn, sillä kenttä oli taas ruunalle hurjan jännä paikka. Etenkin se toinen pääty, joka on pelotellut Jettiä sinnikkäästi jo useamman viikon putkeen. Tai lähinnä sen kyttäilyt siellä ovat iskostuneet minulle mieleen, jolloin töllötän sitä vähintään yhtä aktiivisesti kuin Jetti. Pata, kattila ja niin edelleen.

Tunnilla pääsimme tahkoamaan alkuverryttelyn jälkeen puomeja. Tulimme kolmikaarista kiemurauraa niin ravissa kuin laukassa siten, että keskikaaren molemmissa suoristuskohdissa oli puomit. Tehtävällä olennaista oli päästä tulemaan suoristuskohta oikeasti suoraan eikä hätäillä ja lähteä valumaan uuteen suuntaan liian aikaisin. Ravissa tehtävä sujui ihan hyvin, kunhan nappasin Jetin oikean puolen haltuun. Se kun pyrki valumaan oikealle oikeastaan suunnasta riippumatta. Vaan kun sen puolen sai haltuun, sujui kiemuraura ihan hyvin.

Laukassa hurautimme puomeilta aina yhden kierroksen myötälaukassa niiden ympäri, kunnes tulimme puomeille uudelleen ja vaihdoimme niillä laukan ja suunnan. Sitten taas pyöräytimme myötälaukassa ympyrän, kunnes toisilla puomeilla teimme taas laukanvaihdon ja suunnanmuutoksen. Puomit sujuivat ihan ok, mutta vaihdot tahtoivat tulla aina niiden jälkeen, ei niiden aikana. Positiivista oli kuitenkin se, että sain tehtyä vaihdot kohtuullisen asiallisesti ilman, että horjahdimme Jetin kanssa nopeasti uuteen suuntaan. Toistojen myötä sain myös parit vaihdot jo puomien aikana, mikä oli kiva juttu. Tehtävä oli oikein mielenkiintoinen. Puomeille sattumisen lisäksi laukka piti pitää sellaisena, että laukanvaihto saattoi onnistua siitä helposti. Ei voinut siis kaahailla saati madella, vaan piti löytää oikeanlainen, napakka laukka. Jetin kyttäily auttoi siinä mielessä hieman, että ainakin kentän toisesta päästä pääsimme aina hyvällä energialla eteenpäin.

Seuraavaksi hurauttelimme kahden kavaletin suoraa linjaa, joka oli noin 17,5 metriä. Askeleita pistimme väliin viisi ja neljä. Vasemmassa kierroksessa Jetti otti pieniä kiihdytyksiä pelottavan päädyn takia, vaan ihmeellisesti sain oltua itse hätäilemättä ja pidettyä toivotut askelmäärät. Oikeassa laukassa elämä olikin kavaleteilla helpompaa, kun taas niiden jälkeen olimme mörköpäädyssä, ja Jetin piti jännittyä ja kyttäillä. Onneksi kavalettilinja oli sen verran kaukana päädystä, ettei mörköpääty päässyt sotkemaan sitä enempää.

Lopuksi treenailimme vielä kääntämistä ja vaihtoja kavaleteilla tullen niille niin täys- kuin vastakaartojen avulla. Laukanvaihdot vasemmasta oikeaan eivät ottaneet onnistuakseen kavaleteilla, mutta sain sentään korjattua niitä välillä pois niiden jälkeen. Vaihdot oikeasta vasempaan onneksi onnistuivat ihan kivasti. Hyvää tehtävässä oli se, että Jetti kyllä kääntyi helposti. Välillä jopa itsenäisesti liian tiukasti, kun olimme jälleen ruunan mielestä liian lähellä mörköpäätyä. Vaan eipähän otettu turhia askeleita. Muutenkin Jetin laukka pysyi kivan lyhyenä, jolloin nopeammat käännökset oli helppo tehdä. Jetti onkin kokoisekseen aika näppärä kääntymään, kunhan sen saisi pysymään sekä lyhyenä että terävänä.

Kaiken kaikkiaan (ja Jetin kyttäilyt pois lukien) tunti oli mukava. Puomi- ja kavalettitehtävät ovat aina kivoja, sillä keskityn niihin paremmin kuin esimerkiksi pelkkään kouluvääntöön. Vaihtojen harjoittelu on minulle aina tarpeen, laukansäätelystä nyt puhumattakaan. Toivottavasti menemme pian toistekin esimerkiksi puomeilla varustettua kolmikaarista kiemurauraa. Sen verran hyvällä tapaa haastava tehtävä se oli.

Käikky kekkuloi

Tiistain Tallinmäen tunnilla pääsimme Jetin kanssa tahkoamaan sekä koulua että kavaletteja, hyvä yhdistelmä. Ratsukoita oli viisi. Koulupuolen treeniaiheina olivat pohkeenväistöt sekä askeleen pidennykset ja lyhennykset. Kavaleteilla puolestaan tulimme kahden esteen suoraa linjaa sekä lävistäjällä ollutta puomin ja esteen suoraan linjaa jatkaen siitä vielä kulmassa ympyrällä olleen kavaletin yli. Tällä kertaa olin ottanut tunnille Käikyn, sillä ratsuni oli pitkästä aikaa rasittavan kyttäävällä tuulella. Kentän toinen pääty oli erityisen hui. Sinne ei voinut mennä koko tunnin aikana vasemmassa kierroksessa ilman, että Jetti joko jännittyi hiiteen ja punki kunnolla tai peräti otti parit käännähdykset ja yritykset paeta paikalta. Enpähän ainakaan päässyt torkkumaan tällä tunnilla.

Pohkeenväistöt teimme pitkällä sivulla uralta keskemmäs ja suorituksen kautta takaisin uralle palaten. Pitkän sivun alkuun ja loppuun pyöräytimme voltit. Toisella pitkällä sivulla teimme ensin parit siirtymiset ravista käyntiin ja takaisin, kunnes vaihdoimme ne ravin pidentämiseen ja lyhentämiseen. Pohkeenväistöt olivat ihan ok, vaikka olisin tahtonut ne paremmiksi. Sorruin vähän punkemaan liikaa, jolloin osa väistöistä oli aika jännittyneitä. Väistöissä vasemmalle sain lisäksi olla tarkka, ettei Jetin takaosa lähtenyt johtamaan. Hyvää väistöissä oli se, että parhaimmillaan tahti säilyi niissä mukavasti. Ennen ja jälkeen väistöjen pyöräytetyt voltit unohtuivat minulta paikoin. Ne, jotka muistin tehdä, menivät vähän puolihuolimattomasti. Minulla tuppasi olemaan kiire jo toiselle pitkälle sivulle. Sinne tehdyt siirtymät sekä askeleen pidennykset ja lyhennykset sujuivat ihan kivasti. Jetti vastasi molempiin ihan hyvin, mutta kuten aina, olivat lyhennykset helpompia. 

Kavalettitehtävillä tulimme ensin suoraa linjaa seitsemällä ja sitten kuudella askeleella. Menomme oli sangen epätasaista, esitimmepä välin kertaalleen kahdeksallakin askeleella. Jetti oli omissa maailmoissaan enkä saanut sitä oikein keskittymään. Kun tulimme tehtävää vasemmassa kierroksessa, jouduimme tulemaan sen kamalan päädyn kautta. Tämähän sekoitti Jetin maailman, jolloin se esitti linjalle parit omat syöksähdykset. Kehtasipa se kertaalleen toisen esteen jälkeen yrittää rytyyttää kiskomalla päätään alas ja ottamalla minipompun. Hoh! Kontrolli toisessa päädyssä oli lahjakkaasti hukassa. Lopulta tulin suoran linjan tehtävän kertaalleen vielä lyhyemmässä laukassa. Ratsastin jokaisen askeleen keskittyneesti jo ennen kuin olimme pelottavassa päädyssä. Jetti yritti tollotella, mutta sain pidettyä sen kuulolla ja saimme tultua linjan kertaalleen ihan hallitusti.

Toisena kavalettitehtävänä pyöräytimme pelottavan päädyn kulmaan ympyrän puomin yli ja tulimme puomin ja pystyn kolmen askeleen linjan. Siitä jatkoimme vielä toisessa kulmassa olleen kavaletin yli ympyrällä. Jetti tietysti yritti koikkelehtia pelottavassa päädyssä, jolloin meno ei ollut sujuvaa. Kun saimme tehtyä ensimmäisen ympyrän, yritti Jetti karata pikaisesti suoran linjan läpi ja taas sen jälkeen nykiä itseään omille teilleen. Sain kuitenkin jotenkin napattua sen kiinni ja jatkettua kavaletille. Toinen kierros meni jo vähän hallitummin, mutta se oli kaukana rennosta. Voi Käikkyä!

Loppuraveissa yritin vielä siedättää Jettiä pelottavaan päätyyn menemällä ensin sen kauempaa ja hiljalleen aina vähän lähempää. Oikeassa kierroksessa Jetti kesti päädyn kamaluudet, mutta vasemmassa kierroksessa se ei vieläkään antanut periksi. Olipahan taas tunti, jolla sai venytellä pinnaa ja yrittää ymmärtää pientä, viatonta ruunaressukkaa. Opettajakin totesi, että 15-vuotiaan sijasta Jetti vaikutti käyttäytymiseltään enemmän 5-vuotiaalta. Ehkä Jetillä on mennyt laskut sekaisin tai sitten se ei vain osaa laskea viittä pidemmälle. Tai sitten sillä vain on niitä virtapiikkejä aiheuttavaa syksyä rinnassa. Oli mikä oli, en nynnynä osaa juuri arvostaa tällaisia tempauksia. Vaan tuleepahan siedätyshoitoa siihenkin pulmaan. Ehkä täytyy vain yrittää iloita siitä, että Jetti menee edes hetkittäin reippaasti eteenpäin. Vielä kun ne hetket olisivat minun valitsemiani.

Koulua ja kavaletteja

Tiistaina kävimme oman tuntimme Tallinmäellä hieman tavallista aikaisemmin. Ratsukoita tunnilla oli kolme, aiheena koulua ja kavaletteja. Pääsimme Jetin kanssa treenaamaan niin portaittaisia pohkeenväistöjä, laukanvaihtoja kavaleteilla kuin kääntämistä ja laukan säilyttämistä ympyrällä.

Ensimmäisenä tehtävänä olivat portaittaiset pohkeenväistöt, joita teimme uralta keskemmäs aina välillä suoristaen. Väistöt tulimme suoraan ravissa. Väistöissä oikealle sain ottaa Jetin oikean puolen haltuun, jotta väistöt lähtivät paremmin. Väistöissä vasemmalle sain taas tehdä töitä sen eteen, ettei Jetin takaosa johtanut liikettä. Apuna siihen oli asetus vasemmalle ja tarkempi etuosan säilyttäminen liikkeen johtavana osana. Kun sain näitä asioita haltuun, esitti Jetti asiallisia väistöjä. Tahti säilyi pääosin ihan ok, mutta tietysti olisin kaivannut enemmän aktiivisuutta. Väistöt vasemmalle olivat tänään työläämpiä, mutta siihenkin suuntaan saimme ihan järkeviä esityksiä. Teimme väistöjä myös laukassa, ja nekin sujuivat ihan mukavasti. Laukkaväistöjen jälkeen sain kiinnittää tarkemmin huomiota siihen, että pääsimme jatkamaan suoraan eikä Jetti yrittänyt hilautua takaisin uraa kohti.

Toisena tehtävänä tulimme muutaman kerran yksittäistä kavalettia kahdeksikolla laukkoja siinä vaihdellen. Alun pienen tahmailun jälkeen aloimme saada Jetin kanssa vaihdot kohdilleen, myös oikeaan laukkaan, jonka sijasta tapaamme harmillisen usein esittää ristilaukkaa. Tiet olivat kohtuullisesti kunnossa, ja muistin pitkästä aikaa myös johtaa kunnolla. Tämä tietenkin siksi, että laukka vaihtuisi hypyssä myös oikeaan. Jettihän nappaa kanssani vasemman laukan, kun painoni tuppaa roikkumaan sillä puolella.

Tunnin kolmas tehtävä oli kahden puomin, ristikon ja kavaletin muodostama ympyrä, jota piti tulla tasaisesti väleihin neljä laukka-askelta pistäen. Tehtävä vaati melkoista keskittymistä, sillä meillä Jetin kanssa laukka ja tiet tahtoivat venyä ja vanua suuntaan ja toiseen. Pääsääntöisesti pääsimme välit neljällä askeleella, mutta tiestä ja pienestä hyytymisestä johtuen välillä survoimme viittäkin askelta. Välillä taas palaset loksahtivat paikoilleen, jolloin saimme tultua ympyrää tasaisesti hyvällä tiellä, ja neljä askelta napsahti väliin ja toiseen ihan tuosta noin vain. Kivaa tehtävässä oli se, että se paljasti epätasaisuudet armotta, mutta myös palkitsi, kun homma alkoi sujua. Positiivista oli se, ettei tehtävä tuntunut kumpaankaan kierrokseeen selvästi vaikeammalta. Molemmissa kierroksissa riitti haastetta, mutta myös onnistumisia. Sooloilin tehtävän ulkopuolella sen verran, että tein parit laukanvaihdot sileällä. Valmistelin ja pyysin ne kaikessa rauhassa, jolloin Jetti esitti ne aika täsmällisesti. Olen tämän uuden zen-laukanvaihtoasenteen löydettyäni innostunut ajatuksesta viilata niitä enemmänkin. Sellaista tuntia toivoinkin jo opettajalta ääneen, joten jospa sellainen sattuisi eteen piakkoin.

Loppuraveissa emme tehneet kummempia, vaan annoimme hevosten venyttää eteen ja alas. Olipa kiva tunti! Olin ennen tuntia ajatellut vääntäväni koulua hiki hatussa, mutta vasta tunnilla muistin, että opettaja tapaa höystää koulutunteja toisinaan puomeilla tai kavaleteilla. Ja sehän passaa minulle enemmän kuin hyvin. Tänään sain mukavasti otetta Jetin laukasta niin väistö- kuin ympyräkuviolla. Jetti oli alkutunnista hieman unelias, mutta heräsi itse asiassa aika kivasti ilman mahdottomia ponnisteluita tehtävien myötä. Hyvä ratsastus, parempi mieli. Jälleen kerran.

Hop, Hessu!

Keskiviikon tunnilla oli luvassa puomeja ja kavaletteja. Itse asiassa tunti oli aika hyvä kertaus edellispäivän estekurssin annista. Ratsukseni sain Hessun, jonka kanssa emme olekaan taas vuoteen törmänneet. Olikin hauska päästä sen selkään. Se kun on yksi niitä ratsuja, joita osaan kaikista vähiten tältä tallilta ratsastaa. Siksi onkin hyvä testata, olenko oppinut tauon aikana mitään eli toisin sanoen osaanko ratsastaa sitä yhtään paremmin.

Tunnin aikana tulimme puomeja ympyrällä ja suoralla linjalla niin ravissa kuin laukassa sekä laukassa ympyrällä puomeja jatkaen kahden ristikon suoralle linjalle. Tiesin, että minun pitäisi saada ratsastettua Hessu lyhyeksi ja teräväksi. Sillä on luonnostaan pitkä laukka, joten sinällään se ei tarvitse vauhtia. Sitäkin enemmän Hessu tarvitsee takajalkojen päällä olemista ja itsensä kantamista.

Ravipuomit menivät vähän niin ja näin. Ympyrällä Hessu pääsi liirailemaan sekä hyytymään. Suoralla linjalla se eteni suunnilleen, mutta jäin silti vähän hätyyttelemään sitä, jolloin meno ei ollut kovin rentoa. Opettaja muistuttikin antamaan Hessullekin vähän vastuuta työnteosta. Suoralle linjalle sain sitten maltettua, ja muutaman kerran se menikin asiallisesti. Ympyrällä puomien tahkoaminen ei sen sijaan juuri parantunut. En ilmeisesti ottanut ulkoapuja niin hyvin käyttöön, että Hessu olisi alkanut kääntyä paremmin etenemisen säilyttäen.

Vähemmän yllättäen ympyrätyöskentely ei parantunut laukassa. Sen sijaan laukkaan sain hieman otetta eli lähinnä kerittyä Hessua vähän lyhyemmäksi. Ensin olin toki yrittänyt saada siitä liikettä irti, mikä johti vain entistä pidempään hevoseen. Tämän jälkeen tajusin alkaa keriä Hessua lyhyemmäksi sietäen vähän hitaalta tuntuneen laukan. Kun Hessua sai hitusenkaan lyhyemmäksi ja edes aavistuksen takajalkojen päälle, tuntui laukka paremmalta. Toki sitä olisi saanut prässätä vaikka kuinka paljon, mutta ero pitkään Hessuun oli selvä. Niinpä kahden ristikon suora linja menikin aika kivasti, ja saimme tultua sen asiallisesti viidellä askeleella. En kyllä aluksi uskonut pitkälaukkaisen Hessun siihen mahtuvan, vaan niin se vain pisti askeleet väliin. Eikä se sinällään tuottanut edes ongelmia. Laukka oli helppo pitää toivotunlaisena, jolloin pienet ristikot ylittyivät ongelmitta.

Tunti hurahti vikkelästi ohi, mutta yllättävän kivaa oli. Siitäkin huolimatta, että sain nohitella Hessua liikkumaan enemmän kuin yhtään toista hevosta hyvään toviin. Tiesin kyllä, että ohjat piti pitää kädessä, kun pyysi eteen, vaan jotenkin me molemmat Hessun kanssa venyimme ja vanuimme. Vaan laukassa saimme lopulta parempia hetkiä, jotka tuntuivat siltä, että olimme menossa yhtä aikaa ja ilman kummempaa kiirettä tai pahinta matelua. Se olisi varmasti hyvä lähtökohta, josta alkaa muokata laukkaa paremmaksi. Tämän tunnin jälkeen en voinut liidellä pilvissä sen suhteen, että olisin yhtäkkiä oppinut ratsastamaan Hessua täydellisesti. Mutta tuntiin mahtui hyviä hetkiä, joita ei välttämättä aiemmin Hessun kanssa ole ollut. Ne ilahduttivat ja motivoivat, joten seuraavallakin kerralla kiipeän ihan mielelläni Hessun kyytiin jatkamaan tästä.

Ratsastusleirin 11. tunti: kavalettitreeniä

Torstaille piti tietysti saada lisätunti. Toivoimme tekniikkatreeniä pienillä korkeuksilla. Ratsukseni sain toistamiseen Rian. Ratsukoita tunnilla oli viisi. Opettajana taas uusi tapaus.

Tulimme tunnin aikana ravipuomeja, laukannostoja ravista sekä yksittäisen pystyn ja kolmoissarjan tehtävää. Ria oli ihan ok, mutta nohiteltavissa. Sen pienet askeleet tuntuivat hassuilta Helmerin jälkeen enkä saanut sitä ihan kovin venyttämään. Ravipuomeilla askelta sai työstää hyvän tovin, jotta Ria pääsi puomit kolistelematta. Tärkeintä oli saada ravi pontevaksi, mutta pitää se lyhyempänä. Siten pääsimme puomit järkevästi. Puomien jälkeen tehdyt laukannostot ravista olivat hieman haastavia. Oikeassa kierroksessa Ria tarjosi muutaman kerran vasenta laukkaa. Apuja tarkentamalla oikeakin laukka alkoi nousta. Vasemmat laukat nousivat paremmin. Pitkillä sivuilla hain vähän reippaampaa laukkaa, jotta Ria alkaisi vetreytyä. Se auttoi hieman, ja puomitkin alkoivat sujua laukkapätkän jälkeen paremmin.

Lävistäjäpystyn ja kolmoissarjan tehtävä tultiin kahdesti. Ensimmäisellä kerralla yritin saada Rian lävistäjäpystylle kauempaa, vaan ei. Se otti miniaskeleen, ja minä olin tietysti jo askelta ennen menossa. Hyppy oli kamala, ja saimme onneksi aloittaa tehtävän uudelleen. Nyt osasin malttaa, ja lävistäjäpysty ylittyi hyvin laukanvaihdon kanssa. Kolmoissarja meni kahdella ja kolmella askeleella aika rennosti. Toisella kierroksessa sain ratsastettua pystyn paremmin eikä kolmoissarja tuottanut ongelmia. Siinä olikin tunnin tehtävät. Aika meni kyllä ihan siivillä. Luulin meidän vasta aloittelevan, kun tunti jo loppuikin.

Ria oli ihan hauska kaveri näillä pienille korkeuksille eli maksimissaan 60 senttiin. Vähän sitä sai nohitella, mutta muuten se oli tolkku ja ennen kaikkea heräteltävissä. Ponnistuspaikatkin näkyivät, kun maltoin enkä ajanut Riaa kipittämään. Kyllä kannatti ottaa tämäkin lisätunti.  

Kuvat ja videot tulevat leiripostauksiin myöhemmin, jos niitä on saatavilla.

Kaksi ratsua yhden tunnin aikana

Keskiviikon valmennusryhmän tunti yhdistettiin aiemman tunnin kanssa, ja pääsimme seitsemän ratsukon voimin treenailemaan puomeille ja kavaleteille. Sain jo aiemmin toivomani Jussin, jolla olen menossa seuran helatorstain estekisoihinkin. Yhdistetyllä tunnilla oli myös Jussin toinen kisakuski, joten opettajan ehdotuksesta päädyimme vaihtamaan ratsukoita reilun puolen tunnin jälkeen. Aloitin tunnin kuitenkin Jussilla.

Verryttelimme tovin ravaamalla loivalla kiemuralla olleita puomeja. Jussi liikkui aika mukavasti, kunhan en antanut sen aivan maata etuosallaan. Opettaja muistutti hakemaan ympyröillä asetukset läpi sekä nohittamaan Jussia alun jälkeen vähän isompaan raviin. Jussi oli hyvin kuulolla, jolloin näitä korjauksia oli aika helppoa tehdä. Puomit sujuivatkin aika tasaisesti, kunhan vain huolehdin ravin säilymisestä niin tehtävän aikana kuin muualla. Kavaleteilla hurautimme muutamat kerrat pelkkää viiden askeleen suoraa linjaa. Jussi laukkasi aika ryhdikkäästi ja riittävän pontevasti, jolloin viisi askelta sopi väliin helposti. Jussi ei myöskään yrittänyt loikkia kavaleteille mistä sattuu, vaan kuunteli ohjeeni ja odotti hienosti. Olipa ihanan helppoa ja vaivatonta! Maltoin itsekin odottaa kavalettia hyvin heittäytymättä silti matkustajaksi.

Seuraavaksi yhdistimme suoraan linjaan vielä kahden kavaletin kaarevan tien, joka oli sama kuin raviverryttelyssä tulemamme loiva kiemura. Siinä oli tarkoitus saada laukat vaihdetuiksi. Aloitimme tehtävän ensin vasemmassa laukassa. Suora linja sujui edelleen ihan hyvin. Loivan kiemuran kavaleteilla laukka ei vaihtunut kokonaan, vaan jäi ristilaukaksi. Välillä ehdin korjata laukan ravin kautta, välillä taas posotin lyhyen välin ristilaukassa. Jussi kuitenkin korjasi aina toisella kavaletilla ristilaukan joko myötä- tai vastalaukkaan. Olisin saanut tehdä laukankorjaukset ravin kautta hieman vikkelämmin, sillä nyt Jussi pääsi vähän hangoittelemaan vastaan ennen kuin siirtyi raviin ja nosti uuden laukan. Meno oli kuitenkin muutoin läpi tehtävän tasaista ja aika vaivatonta, joten olin siihen tyytyväinen.

Tässä vaiheessa vaihdoin Jussin toisen kisakuskin kanssa ratsuja ja sain alleni hyvin verrytellyn Epperin. Kylläpä Epper vain tuntui erilaisemmalta kuin Jussi, vaikka se olikin mukavasti hereillä. Sen selässä oli kuitenkin tuttu ja turvallinen olo, joten saatoimme alkaa tulla tehtävää vuorostaan oikeassa laukassa heti ilman kummempia säätöjä. Suora linja meni Epperinkin kanssa viidellä askeleella ihan hyvin. Pikkuisen sain kyllä nohittaa sitä, mutta se vastasi hyvin pyyntöihin. Loivan kiemuran kavaleteille hain vähän isompaa laukkaa, jotta saisin vaihdot tehtyä. Kertaalleen saimmekin hypyissä laukat vaihtumaan molempiin suuntiin sujuvasti. Muutoin Epper piti vanhan laukan, jonka ehdin välillä korjata lennosta toivotuksi laukaksi. Toisen kavaletin jälkeen tein myös tarvittaessa vaihdon lennosta myötälaukkaan. Epperinkin kanssa tehtävästä jäi hyvä mieli, vaikka laukanvaihdot eivät nappiin aina menneetkään. Kylläpä minä niin tykkään tästä ponista!

Loppuraveissa haeskelin vielä Epperiä pyöreämmäksi ja tasaiseen tahtiin. Molemmat löytyivät aika mukavasti, jolloin sain antaa Epperin venyttää vielä ohjan perässä eteen ja alas. Olipa hauskaa mennä kahdella ratsulla yhden tunnin aikana. Etenkin kun molemmat toimivat suunnilleen samoilla säädöillä ja tekivät tehtävät mukavasti. Jos Jussi on kisoissa yhtä kiva kuin nyt, pitäisi radan mennä mukavasti. Täytyy siis muistaa ratsastaa samaan tapaan tarkasti, mutta rennosti, niin jospa sillä hyvä tulisi.

Ei ihan

Keskiviikon valmennusryhmän tunnille toivoin etukäteen Epperiä, jolla ajattelin mennä oman seuran helatorstain estekisat. Tunnilla oli luvassa puomeja ja kavaletteja kuuden ratsukon voimin. Tallille päästyäni totesin Epperinkin saaneen suosiota kisaratsuna ja tulleen toivotuksi kisoihin maksimimäärän. No, sen kanssa oli silti kiva mennä tunnille treenaamaan.

Tunnin alusta asti pyrin miettimään, miten saisin Epperin edes hieman kantamaan itseään edestä ja miten minun pitäisi olla kyydissä, etten pahentaisi tilannetta. Epper liikkui kohtuullisen kivasti ravissa, jossa tahkosimme suoralla linjalla olleita kolmea puomia, joista keskimmäiselle pyöräytettiin iso ympyrä. Yritin ratsastaa Epperin liikkumaan ajoissa ennen puomeja, jolloin saisin rentoutua niiden aikana. Pääosin taktiikka toimi, mutta välillä Epper pääsi hidastamaan puomeilla. Olin kuitenkin tarkkana huomauttamaan asiasta, jolloin tehtävä alkoi sujua kivasti. Ympyröillä sain muistaa kunnollisen tien lisäksi myös sen etenemisen, ettei Epper yrittänyt hidastaa siellä.

Raviverryttelyn jälkeen tahkosimme lopputunnin laukassa puomeja sekä juuri ja juuri maasta irronneita kavaletteja. Tulimme pelkkää suoraa linjaa keskimmäiselle kavaletille edelleen ympyrän pyöräyttäen kuin pituushalkaisijalla olleen kavaletin kautta ensin ympyrää ja sitten suunnanvaihtoa yhdistettynä edelleen osaksi suoraa linjaa. Suora linja ei sinällään tuottanut enää uusia pulmia, lähinnä Epper pääsi venähtämään välillä pitkäksi, jolloin askel ei sopinut niin hyvin. Ympyrällä hypätty kavaletti sujui vähän tahmaillen, ja ensimmäisellä kerralla Epper hyytyi liki täysin sen eteen ennen kuin vaivoin möngersi itsensä siitä yli. Teimme samalle pituushalkaisijan kavaletille myös laukanvaihdot molempiin suuntiin. Saimme tehtyä nämä kertaalleen molempiin suuntiin, vaikka etenemisemme tuntui aika tahmaiselta. Epper pääsi välillä hidastamaan puomeja ja kavaletteja kohti. Lopputunnista aloin tajuta syyksi sen, että kippasin aina hitusen etukenoon niille lähestyttäessä. Se varmasti hyydytti Epperiä vielä, kun se jo ennestään oli itse etuosallaan kenottamassa. Siinä vaiheessa, kun sekä kuski että ratsu olivat etupainoisina, ei meno nyt vain voinut olla kovin sutjakkaa.

Loppuraveissa hain vielä meihin molempiin ryhtiä, ja saimmekin ihan kivaa etenemistä. Puomi- ja kavalettitehtävät jäivät vähän hampaankoloon, sillä olin jotenkin odottanut tarmokkaampaa menoa. Eihän Epper laiska ollut, vaan teki tehtävät ihan asiallisesti. Silti fiiliksenä oli vähän sellainen ei ihan, mutta sinnepäin. Ilmeisesti kaipasin siitä vielä muutamaa astetta viilatumpaa menoa, jota en kuitenkaan tainnut tulla ratsastaneeksi. Epperin kanssa ainakin oppisin istumaan satulassa kenottamatta, jos se näin selvästi vaikuttaa ratsun menoon. Tämän treenin perusteella olisi kyllä jäänyt arveluttamaan 80 sentin radan tahkoaminen, mutta eipä se tosiaan enää ollutkaan vaihtoehto. Kisojen luokkavaihtoehtoina olevat ristikko, 40–50 senttiä ja 80 senttiä sekä vähäisten hyppyhevosten yhtälö tuotti kyllä pulmia. Kisoihin teki silti mieli, joten lopulta lätkäisin itseni pienoisen jokeriratsun kanssa luokkaan, jota en tuolla tallilla ole koskaan kisoissa hypännyt. Joten Jussi ja 40–50 senttiä arvostelulla A.1.0, täältä toivottavasti tullaan! Sitä ennen meillä tosin on yhdet treenit Jussin kanssa. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Kunnolla kääntämistä

Lauantaina oli tuplahevostelun vuoro Tallinmäellä Jetillä. Päivä alkoi puomi-kavalettitunnilla maneesilla. Ratsukoita oli neljä, ja pääsimme treenaamaan kunnolla kääntämistä sekä tempon säilyttämistä. Verryttelyn menimme omaan tahtiimme. Jetti oli aika nihkeä pohkeelle, mutta koetin sinnikkäästi ratsastaa sitä terävämmäksi. Apuna käytin siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin sekä temponvaihteluita. En ollut riittävän napakka, jolloin Jettikään ei alkanut itsestään liidellä. Kyllä se aavistuksen heräsi, mutta olimme kaukana kunnon etenemisestä.

Tunnin ensimmäisen tehtävän kuvio oli maneesin keskelle oli tehty neliö, jossa oli aina kahdella puomilla rajattu kuja. Lähdimme tahkoamaan tehtävää ravissa tavoitteena ratsastaa kulmat huolellisesti. Apuna sai käyttää ajatusta takaosakäännöksestä. Pääsimme mukavasti käyttämään ulkoapuja. Suunnista oikea kierros oli ehkä hitusen vaikeampi. Meillä on viime aikoina oikea kierros ollut muutenkin hankalampi, kun Jetti on päässyt valumaan siinä suunnassa ulos. Ulkopuolen apuni eivät ole siinä suunnassa siis juuri toimineet. Sen kyllä huomasi tässäkin tehtävässä. Vasen kierros sujui ihan asiallisesti. Oikeassa sai tehdä enemmän töitä, mutta ei se pahasti onneksi takkuillut. Muutamissa kulmissa kuitenkin huomasin unohtaneeni sisäpuolen kokonaan, kun Jetti pääsi oikaisemaan. Mietittävää riittii, kun niin ulko- kuin sisäpuolen kontrollin piti olla yhtä aikaa hallussa.

Ravitehtävän jälkeen verryttelimme tovin laukassa ihan uraa myöten. Hyödynsin temponvaihteluita tässäkin. Opettaja hoksautti, että Jetin kanssa on parempi keskittyä hakemaan isompaa laukkaa enemmän kuin turhaan jarrutella sitä lyhyeen laukkaan. Halusin kuitenkin vähän hakea kontrollia myös hitaammassa tempossa. Se hidastus toki onnistui, mutta samalla katosi pontevuus. Hups. Suunnat vaihdoimme kertaalleen lävistäjillä olleiden kavalettien avulla. Jetti teki vaihdot tällä kertaa näppärästi molempiin suuntiin, vaikka tulimme kavaletille vähän alitempossa ja ei aivan täydellisen tiellä.

Laukkaverryttelyn jälkeen palasimme samalle neliölle kääntämään. Jaiks! Oikea kierros meni hämmästyttävästi kohtuullisesti. Emme liirailleet pahemmin ulos tai sisään. Toki pontevuus katosi kääntötehtävässä, mutta sentään saimme mentyä sieltä, mistä piti. Vasemmassa kierroksessa meno olikin vaikeaa. Aloitimme tehtävän liiraamalla kulmasta komeasti oikealta ohi, kun Jetti ei uskonut minun haluavan kääntyä. Sen jälkeen se vielä pääsi pudottelemaan laukasta raville, ja kaikki tuntui yhtäkkiä hankalalta. Nohittelin sitten Jettiä enemmän, jolloin laukka alkoi säilyä. Samalla herättelin omaa oikeaa puoltani eli tässä suunnassa ulkopuolta hommiin. Kun sain ulkopuolta niin itsestä kuin hevosesta haltuun, alkoivat kulmat sujua hitusen paremmin. Melkoisen hankalaa kyllä oli, mutta älyttömän hyödyllistä.

Sitten tulimme pitkän sivun suuntaisia suoria linjoja, joilla oli aina kaksi kolmen puomin rypästä. Aloitimme ravista. Tavoitteena oli tulla tehtävää tasaisesti ja sujuvasti. Hyvä ravi piti saada alusta alkaen, ei tuupata hevosta siihen viime metreillä. Kolisuttelimme alussa hieman puomeja, kunnes sain Jettiä nostelemaan kavioitaan paremmin. Kaarteissa ravi pääsi vähän sammumaan, jolloin jouduin vaikuttamaan vähän turhan myöhässä. Tämän tajuamisen jälkeen ymmärsin huolehtia siitä, että ravi jatkui asiallisena puomienkin jälkeen. Näin kaarre meni tasaisemmin, jolloin toisellekin pitkälle sivulle pääsi paremmassa ravissa.

Tulimme samaa tehtävää vielä laukassa. Vasemmassa kierroksessa tulin menneeksi puomiryppäiden välit aina neljällä askeleella. Oikeassa kierroksessa puolestaan askeleita piti käsittääkseni ottaa väleihin kolme. Vasen kierros meni ihan kohtuullisesti. Laukka oli helppo pitää neljässä, jolloin välit menivät ihan hyvin. Vasemmassa kierroksessa sen sijaan tasaisten kolmen askeleen saaminen oli haastavaa. Jetti pääsi välillä venähtämään, välillä lyhentämään. Kaarteet menimme miten sattuu ja kolisuttelimme ja rämmimme puomeilla välillä ihan naurettavasti. Saimme pienen hengähdystauon jälkeen ottaa vielä uusinnan tehtävästä. Opettaja muistutti tasaisuuden merkityksestä, ja keskityin nyt siihen parhaani mukaan. Tämän tehtävän ahaa-hetki oli tajuta istua kaarteet rauhassa satulassa. Jos jäin puomien jälkeen hillumaan irti satulasta, oli Jetti yhtä epätasainen. Kun taas tajusin tasapainottaa menon kaarteissa, sujuivat puomit ja välit paljon asiallisemmin.

Loppuverryttelyssä en tehnyt enää ihmeempiä. Tämän tunnin treeni oli taas kerran tehokas. Pääsimme kääntämään kunnolla sekä huolehtimaan etenemisen tasaisuudesta. Tärkeitä juttuja molemmat esteradalla. Nämä tehtävät paljastivat puutteet myös armottomasti. Ne tosin olivat palkitsevia, kun onnistumisen näki heti. Jatkossa saan luvan kiinnittää paremmin huomiota ulkoavuilla kääntämiseen sekä tasaisuuden säilyttämiseen. Veikkaan tuota tasaisuutta tavoitellessani sortuvani yliratsastamiseen. Pumppaan Jettiä liikaa, kunnes se lopulta venähtää pitkäksi. Parempi vaihtoehto olisi mennä riittävän rennosti, mutta silti napakasti. Näin laukka pysyisi kasassa ja olisi varmasti säädeltävämpää. Tätäpä täytyy pohtia jatkossa vähän enemmän.

Pahan mielen kerta

Lauantai meni taas tuplahevostelun parissa, kun tuli mahdollisuus osallistua Thulella Tallinmäen puomi-/kavalettitunnille. Se sopi mainiosti, sillä sain näin rästittyä väliin jääneen kerran sen lisäksi, että suunnitelmissa oli maasto Jetin kanssa. Matka maneesille Thulen kanssa taittui ripeästi kävellen. Thule oli kiinnostunut ympäristöstä, mutta oli muutoin aika rennosti. Ratsukoita tunnilla oli viisi. Kävelytin Thulea maneesissa parin kierroksen verran, kunnes kipusin selkään. Alkuverryttelyn ravissa jarrut olivat kadoksissa. Thule oli innokkaana menossa, mutta ei juuri halunnut kuunnella pidätteitäni. Huolestuin tästä hieman, mutta toisaalta arvelin menon tasoittuvan, kun tamma pääsisi uuden paikan kanssa sinuiksi. Ei se tosin ollut maneesia tai sen nurkkia kummemmin katsellut. Haeskelin jarruja sekä pyörittelin ympyröitä avuksi. Meno ei juuri tasoittunut.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme molemmista suunnista kahden puomin suoraa linjaa. Puomien välissä tuli tehdä siirtymä käyntiin ja jatkaa sen jälkeen matkaa. Myöhemmin samaan tehtävään yhdistettiin laukannosto toisen puomin jälkeen. Alussa hukassa olleet jarrut eivät löytyneet kovin hyvin, sillä puomien väli meinasi loppua kesken ennen kuin sain Thulen käyntiin. Raviin se kyllä ponkaisi innoissaan. Yritin saada pidätteet läpi ja rentoutua, mutta en osannut tehdä niitä oikein. Niinpä Thule ärsyyntyi ohjasotteistani ja jännittyi edestä. Toistojen myötä sain ehkä kerran Thulen siirtymään käyntiin oikeassa kohtaa, mutta muuten tehtävä meni päin prinkkalaa.

Tehtävä ei helpottunut, kun siihen lisättiin laukka. Lopulta se tultiin kokonaan laukassa. Thule hilpaisi vikkelästi laukkaan, jolloin minua alkoi jännittää. Ei Thule nyt kaahannut, mutta minusta tuntui, ettei minulla ollut yhtään jarrua käytettävissä. Tämä sai minun henkisen käsijarrun päälle, mikä ei tietysti auttanut. Opettaja yritti neuvoa ja sanoa, että minun pitäisi antaa Thulen laukata isommin, jolloin laukka vasta pääsisi pyörimään kunnolla. Käsijarruni söi kaiken energian ja teki laukasta kehnosti kulkevaa. Harmi vain, että olin jo tässä vaiheessa hyvin huolestunut menosta, johon en tuntunut olevan millään tavalla kykeneväinen vaikuttamaan. Thule protestoi jarrutuksiani olemalla päästään levoton. Yritin antaa kädellä aina myöten kuin saatoin, mutta samalla käsijarrun päällä pitäen tein yrityksistäni toivottomia. Laukkaa sain tehtyä vain ympyrällä, mutta en sielläkään nätisti. Thule pääsi painamaan sisäpohkeeni läpi, jolloin ympyrät olivat kaukana toivotusta kuviosta. Tulimme suoran linjan pari kertaa laukassa. Minun makuuni se oli taas liian vauhdikasta, jolloin jännitin entisestään. Kertaalleen Thule taisi nakata pienen innostuspukinkin, mikä lopulta heitti jännitykseni pelon puolelle. Tässä vaiheessa en enää luottanut siihen, että osaisin hallita tilanteen ja keskityin vääriin asioihin: pelkäämiseen ja jännittämiseen.

Työstin Thulea tovin sillä välin, kun muut tekivät toista tehtävää. Opettaja kysyi muiden suoritusten jälkeen, haluaisinko tulla saman. Olin jo ehtinyt todeta ääneen, että minua jännitti pahemman kerran ja ettei hommasta nyt tullut mitään. Päätin kuitenkin yrittää. Kysehän oli kuitenkin vain kavaletin ja pienen esteen suorasta linjasta. Thule ampaisi laukkaan reippaasti, ja minua yksinkertaisesti pelotti. Kavaletin yli pääsimme, mutta esteestä Thule meni oikealta ohi. Askel ei olisi sopinut enkä ollut kyllä itse yhtään menossa esteestä yli. Tamma ei voinut olla tuntematta sitä. Tässä vaiheessa yksinkertaisesti luovutin. En vain uskaltanut jatkaa. Itku kurkussa yritin selittää opettajalle, kuinka jännittämiseni ja pelkäämiseni pahensivat tilannetta eikä se ollut hevoselle reilua. Luovuttamista se silti oli, mutta en vain voinut jatkaa. Olin jo niin henkisesti luovuttanut, etten olisi saanut kerättyä yhtään ripausta rohkeutta jatkaakseni.

Tuntia taisi olla tässä vaiheessa vielä puolet jäljellä. Käytin loput siitä muita väistellen ja samalla Thulen kanssa työskennellen. Tein vähän siirtymiä, pyörittelin ympyröitä ja kokeilin muutamia väistöjä. Hetkittäin Thule rentoutui, kun sain oltua itse rento. Muuten menimme valtaosan ajasta edelleen hyvin jännittyneesti. Nieleskelin samalla rehellisesti sanottuna itkua, kun jännitys ja pelko alkoivat purkautua ja pettymyksen tunteet omasta epäonnistumisesta nousivat pintaan. Minä olen arka ratsastaja. Sitä ei karsita noin vain pois, vaikka haluaisin tietysti olla rohkeampi. Minä jännitän ja pelkään, jos en koe olevani kontrollissa. Jos jännitykseni valuu pelon puolelle, en osaa pelastautua sieltä pois. En ainakaan vielä. Silloin minä luovutan. Se ei tunnu hyvältä, mutta niin minä vain teen. En halua aiheuttaa hevoselle pahan mielen tunteja sen takia, että en yksinkertaisesti saa kasattua itseäni.

Kaikki nyt kirjoittamani asiat kuulostavat niin tekosyiltä. Näin jälkikäteen kirjoitettuna suurimmat tunteet ovat jo väljähtyneet ja välillä jopa mietin, oliko meno muka niin pahaa. Mutta kyllä se minun kantilleni oli. Ensimmäinen vaihtoehtoni kun ei ole luovuttaa heti. Minä yritän, kunnes vastaan tulee seinä, jota en sillä hetkellä voi ylittää. Tämä oli todella pahan mielen kerta, mutta ei hevosen takia. Reipas hevonen on se, mitä monet toivovat. Itsekin olen monesti naureskellut hitaille hevosille ja vinkkaillut niille reipastumisesta. Kun sitten saan reippaan hevosen, olen melkein heti vääntämässä itkua. Kyllä maailmankaikkeus osaa olla vitsikäs. Ps. Ei jaksa naurattaa vielä. Minulla lienee kaksi vaihtoehtoa: opetella ratsastamaan erilaisia hevosia tai sitten valikoida alleni vain sellaisia hevosia, joiden kaviot juurtuvat enemminkin maahan kuin liihoittelevat kepoisasti menemään. Kumman valitsen? En vielä tiedä. Nähtäväksi jää.