Haahuilua hypätessä

Tiistaina lyöttäydyin estetunnin viidenneksi ratsastajaksi. Ratsukseni sain Tupun. Pääsimme treenaamaan askeleen pidentämistä ja lyhentämistä, laukanvaihtoja sekä kaarevia linjoja.

Ensimmäisenä tehtävänä säädimme askelta 20,5 metrin suoralla puomilinjalla. Tupun kanssa saimme väliin askelhaitaria kahdeksasta viiteen. Tavallinen laukka oli yllättäen odottamaani lyhyempää, ja Tupu tikkasi väliin seitsemän askelta. Luulin, että olisimme menneet tavallisella laukalla välin kuudella. Kuuteen ja viiteen askeleeseen Tupua saikin pyytää laukkaamaan selvästi reippaammin. Yllätyin aika valtavasti, että saimme survottua väliin kahdeksan askelta. Ne löytyivät itse asiassa aika helposti, kun vain sain pidettyä Tupun lähestymisessä kuulolla.

Seuraavaksi tulimme kahdeksikolla kahta kavalettia, molemmilla oli puomit ennen ja jälkeen innarivälein. Me Tupun kanssa taisimme tulla tätä pari kierrosta. Tupu vaihtoi kyllä laukan molemmilla lävistäjillä, mutta aina vähän eri kohdissa: ensimmäisellä puomilla, kavaletilla ja jopa vasta toisella puomilla. Vaan vaihtuipa se laukka eikä tarvinnut korjata ravin kautta.

Sitten yhdistimme lävistäjäkavaletit suoraan linjaan, jonka puomit olivat nyt nousseet pystyiksi. Tulimme lävistäjäkavaleteilta kaarevat linjat pystyille. Tätä tulimme Tupun kanssa kierroksen, olisi kyllä pitänyt tajuta jatkaa toinen perään. Tällä tehtävällä kehtasimme nimittäin esittää ristilaukkaa. Laukka ei vaihtunut kavaletilla, mutta jatkoin kaarevan linjan pystylle arvellen laukan korjaantuvan siinä. No ei, puksutimme pätkän ristilaukkaa, kunnes Tupu korjasi itsensä kokonaan oikeaan laukkaan. Toisellakaan lävistäjäkavaletilla laukka ei vaihtunut, joten toinenkin kaareva linja pystylle meni väärässä laukassa. Tällä kertaa Tupu kuitenkin korjasi ja nappasi vasemman laukan jo pystyllä. Ei mikään mallisuoritus, mutta tulipahan mentyä. Kaarevan linjan teissäkin oli aika paljon sanomista. En juuri käyttänyt tilaa hyväksi, vaan vetelimme Tupun kanssa mutkat suoriksi ja esteet vähän vinosti ylittäen.

Loppuravissa pyörittelimme vielä tovin kahdeksikkoa. Tupu yritti kiirehtiä, mutta sain sen malttamaan kohtalaisesti. Enempiä en jaksanut sitä prässätä, kunhan Tupu vain ravasi rauhassa eikä kipittänyt. Tupun kanssa oli kivaa hypellä, mutta tarkkuutta olisi saanut olla enemmän. Nyt vähän haahuilimme menemään vailla kunnon ajatusta. Mutta mentiinpä kaikesta kerralla yli emmekä sentään keilanneet miniesteitä. On se onnistuminen sekin.

Suoruutta ja haitaria

Maanantain tunnilla oli puomeja ja kavaletteja. Ratsunani oli Pave, ja tunnilla oli yhteensä viisi ratsukkoa. Pääsimme kahden puomin suoralla linjalla ratsastamaan hevosia suoriksi sekä säätelemään askelta pidemmästä lyhyemmäksi. Laukanvaihtoja testasimme puolestaan kahden kavaletin kahdeksikolla.

Suoralla puomilinjalla vasemmassa kierroksessa Pave pysyi niin ravissa kuin laukassa aika hyvin suorana. Hieman se yritti ottaa ulkoa tilaa, mutta korjautui helposti. Oikeassa kierroksessa ja etenkin laukassa Pave valui selvästi enemmän ulos ja pyrki kenottamaan vasemmalle. Tai siltä se tuntui selkään, ohjeeksi tuli kuitenkin päästää oikealta. En oikein tunnin aikana saanut pehmiteltyä Paven oikeaa puolta, mikä varmasti aiheutti sen, että mielsin sen ongelmaksi suoruustehtävällä. Mielestäni Pave kyllä kenotti kaulastaan vasemmalle mutkalla eli tahdoin korjata asiaa suoristamalla oikealla ohjalla. Enemmän olisi kuitenkin pitänyt tehdä pohkeilla, jotta olisin saanut Paven paremmin rungosta suoraksi. Sitä myöten kuvittelemani kenotuskin olisi varmaan korjautunut tai muuttunut näyttämään minun vinkkelistäni suoremmalta.

Suora linja oli noin 20 metrin pituinen, ja pääsimme seuraavaksi säätelemään askelta sillä. Oikeassa laukassa onnistuimme tulemaan linjan viidellä ja kahdeksalla askeleella. Viisi askelta jäi jopa vähän ahtaaksi. Vasemmassa laukassa hurautimme välin vahingossa neljällä. Tähän suuntaan en saanut kerittyä Paven laukkaa, jolloin en saanut väliin survottua kahdeksaa askelta, vaan jouduimme tyytymään seitsemään. Olisi pitänyt jaksaa prässätä enemmän, mutta nyt ei vain onnistunut.

Lopuksi tulimme vielä pari kierrosta kahden kavaletin kahdeksikolla laukkoja vaihdellen. Meillä tehtävä meni viimeistä kavaletin ylitystä lukuun ottamatta nappiin, ja kaikki vaihdot tulivat oikein. Viimeisellä kavaletilla Pave ei vaihtanutkaan vasenta laukkaa oikeaan, vaan nappasi kavaletilla ristilaukan. Jäin ympyrälle ja yritin tuupata Paven korjaamaan takaosan oikeaan laukkaan, mutta ruuna päätti ristilaukan olevan voittajan valinta. Hurautin sitten yhden puomin yli, ja Pave päätteli siitä sen verran, että nappasi kokonaan vasemman laukan. Ei muuta kuin ravin kautta korjaus oikeaan laukkaan. Harmi, että viimeinen laukka jäi vaihtumatta. Muuten Pave teki vaihdot kivasti.

Loppukäynnit hoituivat pitkin ohjin. Tunnin tehtävät olivat hyödyllisiä, mutta etenkin suoristaminen kamalan kinkkistä. Jotenkin sitä näkee ja tuntee hevosen selästä eri tavalla kuin opettaja maasta käsin. Sitten onkin vaikea hahmottaa korjausohjeita, jos ne sattuvat selkään tuntumaan ihan kummilta. Tulipahan kuitenkin jotain väännettyä. Laukan sääteleminen taas oli kivaa, samoin vaihtotehtävä. Jotenkin ne puomit ja kavaletit vain motivoivat enemmän kuin pelkällä sileällä vääntäminen.

Kentällä viimein

Maanantain tunnilla meitä oli vain kaksi. Opettaja ehdotti, että menisimme vanhan Tallinmäen kentälle, joka on jo tovin ollut hyvässä kunnossa. Mikäpä siinä, olihan se jo aikakin päästä ulkokentälle. Ratsunani oli Tupu, ja tunnilla pääsimme menemään niin koulua kuin vähän puomeja ja kavaletteja.

Alkuverryttelyn menimme kaikissa askellajeissa. Sen jälkeen tulimme ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä keskihalkaisijalla olleita kolmea puomia ravissa. Ideana oli tulla ne yksinkertaisesti suoraan. Tupu jäi aluksi vähän asettuneeksi oikealle suunnasta riippumatta, mutta korjautui aika helposti. Tehtävän lopussa se pääsi vähän oikaisemaan, jos ehti tajuta, mihin suuntaan olimme jatkamassa. Jos taas sain hyvällä tavalla hämättyä Tupua eikä se tiennyt uutta suuntaa, meni kulma paremmin.

Tulimme samat puomit laukassa ja lisäsimme niiden jälkeen vielä kavaletin. Tehtävällä en kiinnittänyt ollenkaan huomiota siihen, monta askelta viimeiseltä puomilta oli kavaletille. Tämä johtui siitä, että keskittymiseni oli välin sijasta kavaletissa, jolla yritimme saada laukanvaihtoja. Aloitimme tehtävän vähän laiskasti, jolloin laukka ei vaihtunut kavaletilla. Tupu alkoi kuitenkin herätä, kun huomasi pääsevänsä vähän hyppäämään. Aloimme saada kavaletilla vaihtoja vasemmasta laukasta oikeaan. Vaihtoi toisinpäin takkusi vielä. Tupu kuitenkin bongasi tehtävän idean toistojen myötä ja parhaimmillaan teki vaihdon jo puomeilla. Jos se ei ollut ihan varma uudesta suunnasta, odotti se kavaletille saakka napatakseen sitten toivotun laukan. Mukavaa, kun hevonen hoksasi tehtävän jujun. Minä kun en paljoa Tupulle puomeilla osannut tulevasta suunnasta kertoa. Toki omat ajatukset olivat sinne jossain määrin, mutta enemmän jäin edelleen pohtimaan elämää ja vaikuttamista kavaletilla.

Lopuksi tulimme vielä muutamat pohkeenväistöt keskihalkaisijalta uralle. Teimme ne ensin käynnissä ja sitten ravissa. Tällä kertaa väistöt vaativat molempiin suuntiin vähän työstöä. Ensin sain toppuutella vielä laukkahöyryissä olleen Tupun kävelemään rauhassa. Sen jälkeen väistöpyynnötkin menivät paremmin läpi. Väistöissä sai antaa etuosan johtaa, mutta jotenkin unohdin tämän ja jäin vänkäämään väistöä ensin liian suorana. Jotenkin tuntui hankalalta antaa etuosan mennä edeltä, arvatenkin pelkäsin menettäväni sekä sen hallinnan että samalla takaosan jäävän matkasta kokonaan. Näin ehkä vähän kävikin, kunnes tajusin, että molempia osia voi hallita sittenkin. Olisin voinut kyllä hinkata väistöjä vielä enemmänkin, ne kun eivät loksahtaneet ihan niin sujuviksi kuin olisin tahtonut.

Loppuravissa haimme vielä tasaista menoa. Oikeassa kierroksessa Tupu pehmenikin aika kivasti, vasen jäi harmillisesti vähän jäykemmäksi. Loppukäynnit hoituivat alkukäyntien tapaan matkalla kentältä takaisin tallille. Olipa mukava mennä kentällä keväisessä ja aurinkoisessa illassa. Tupu tuntui pistävän mutkia suoremmaksi kentällä enemmän kuin maneesissa, mutta jospa se olisi vain hetkittäistä intoilua ulkona menemisestä. Kohtapa sitä taas palataankin toviksi vanhalle Tallinmäelle treenailemaan.

Ratsasta jokainen askel

Maanantain tunnilla pääsimme tahkoamaan puomeja ja kavaletteja. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja ratsukseni sain Paven.

Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä ravasimme kolmikaarista kiemurauraa, jonka suoristuskohdissa oli puomeja. Toisessa päädyssä oli yksittäinen puomi, keskellä kolme puomia vähän lyhyemmillä väleillä ja toisessa päädyssä samoin kolme puomia, mutta vähän pidemmillä väleillä. Yksittäinen puomi samoin kuin puomit lyhyemmillä väleillä menivät ihan ok. Pidemmillä väleillä olleille puomeille en saanut heräteltyä Pavea, jolloin se hieman kompuroi ne. Opettaja neuvoi hakemaan Paven pyöreäksi ja sitä kautta pehmeäksi, jotta askeltakin voisi säädellä ilman, että Pave jännittyisi. Kovin suurta parannusta en harmillisesti kuitenkaan saanut tehtyä.

Seuraavaksi tulimme laukassa kolmikaarista kiemurauraa kavaleteilla. Edelleen sain muistaa hakea pyöreää, muhkeaa laukkaa. Hetkittäin tämä onnistui, hetkittäin Pave jäkitti vastaan ja pääsi sitten oikomaan kaarteita oman mielensä mukaan. En jotenkin saanut pohkeita tällä kertaa läpi, vaan meno jäi vaisuksi. Keskimmäisellä kavaletilla pyrimme vaihtamaan laukkoja. Yritin olla tekemättä asiasta numeroa ja lähinnä katseen suuntaamisella vinkata Pavelle vaihdosta. Se nappailikin muutamia kertoja vaihtoja oikeasta laukasta vasempaan, mutta toiseen suuntaan vaihdot eivät onnistuneet. Minun olisi pitänyt saada suoristettua Pave paremmin. Laukkakin olisi toki saanut olla pontevampaa.

Tunnin viimeisenä tehtävänä tulimme pientä kavalettirataa: vasemmassa laukassa pitkällä sivulla ollut kavaletti, siitä päätykavaletille, keskellä ollut kavaletti suunnanvaihdon keran, toisen päädyn kavaletti, toisen pitkän sivun kavaletti, taas se toinen päätykavaletti ja vielä suunnanvaihtokavaletti toisesta suunnasta. Sain ohjeeksi ratsastaa jokainen askel rauhassa ja jopa ajatella lisäaskelia lähestymisessä esteille. Tällä haettiin sitä, etten lähtisi tuuppaamaan Pavea pienessä paniikissa hyppyä kohti. Sainkin yllättävän hyvin odotettua hypyt. Laukka tosin jäi vähän turhankin rauhalliseksi, mutta ylittyipä ne kavaletit kuitenkin. Laukat eivät vieläkään vaihtuneet hypyissä vasemmasta oikeaan, mutta toiseen suuntaan muutamat vaihdot onnistuivat. Tehtävällä oli kuitenkin tekemistä sen kanssa, etten sekoittanut odottamista matkustamiseen. Sitä ei onneksi pahemmin tapahtunut, vaikka muutamia kertoja ponnistuspaikkaa näkemättä taisin vähän jäätyä ja odottaa hevosen ratkaisua. Pave ei tuntunut niistä häiriintyvän, vaan lähti hyppäsi vähän huonommastakin paikasta.

Tunnin tehtävillä minulle opettavaista oli juurikin se odottaminen ja jokaisen askeleen ratsastaminen, erityisesti ajoissa ennen estettä. Tuumasin tunnin jälkeen opettajalle, että tuppaan jättämään vaikuttamisen juuri esteen eteen. Siinä vielä yleensä tuuppaan hevosta eteen. Joskus ratkaisu on oikea, joskus taas puomit tulevat syliin. Opettaja puhui tunnin aikana siitä, kuinka hevosen pitäisi voida luottaa ratsastajansa ratkaisuihin ja siten jäädä kuuntelemaan niitä. Meillä Paven kanssa on tässä asiassa vielä tekemistä. Osa ratkaisuistani on oikeita, osa taas ei. Niinpä Pave ei varmasti uskalla luottaa minuun täysin, vaan joutuu vähän arpomaan, totellako pyyntöäni vai ei. Tämä arpominen varmasti aiheuttaa pulmia. Oli hyvä saada muistutus tästä. Ehkäpä tämän muistaessani lakkaan tuuppailemasta ja ratsastan tarkemmin, jotta tekemäni ratkaisut ovat useammin oikeita kuin vääriä.

Pienet pilkahdukset

Torstain toinen tunti meni itsenäisesti. Ratsukseni nappasin Paven. Pää oli tyhjä treeniaiheista, joten tunti meni ihan humputteluksi. Olimme Noran kanssa viritelleet maneesiin puomin ja muutamat kavaletit, joita hyödynsin itsekin tunnin aikana.

Olin ilmeisesti käyttänyt päivän keskittymisannoksen loppuun, ja Pave taisi aistia sen. Tai sitten silläkin oli kerta, kun keskittyminen ei riittänyt kunnolliseen menoon. Pave tuntui vähän jäykältä molempiin suuntiin ja nihkeili paikoin tuntumaa vastaan. Niinpä menimme aina pätkän nätisti, sitten taas pätkän hirveillen. Tasaisuus oli aika kaukana. En myöskään saanut kaivettua Pavesta kovin energistä menoa irti, vaan jokainen askellaji jäi vaisuksi. Koska keskittymistä ei ollut, en jaksanut alkaa selvitellä ongelmaa, vaan jätin asian puolitiehen. Hoh.

Laukassa sitten ylittelin puomia muutaman kerran. Saimme sille ehkä yhden tai kaksi järkevää ylitystä, muuten jäimme kauas tai tulimme lähelle. Sitten päätin tulla vielä muutaman kerran kavalettia kahdeksikolla laukanvaihtoja tavoitellen. Ensimmäisellä kierroksella tulimme kavaletille ihan hyvin, mutta laukat eivät vaihtuneet. Sitten muistin aiemmin saamani ohjeen olla tekemättä hypyssä mitään. Tällä ohjeella tulin kavaletin vielä kerran kahdeksikolla. Lähestymiset olivat hyvät, ja jätin Paven rauhaan. Katsoin ainoastaan selvästi uuteen suuntaan, ja niin vain Pave nappasi kahdeksikolla molemmat laukat. Olen selvästi alkanut tehdä vaihdoista liian ison numeron, kun ne ovat alkaneet tökkiä. Parempi opetella olemaan enemmän hiljaa ja antaa Paven tehdä osuutensa.

Tämän jälkeen päätin viimein mennä Pavella ilman satulaa. Ehtihän tässä melkein vuosi vierähtääkin. Paven selkä ei ollut kaikista miellyttävin istua, vaan kyllä sen kanssa lyhyen humputtelun kesti. Laukasta en haaveillutkaan, vaan menin vain käyntiä ja mummoravia. Ilman satulaa humputtelu toimi meille sangen leppoisana loppuverryttelynä. Sen jälkeen pysäytin Paven, tein matkan maailman ympäri ja lopuksi liu'uin Paven kylkeä pitkin alas. Olipas kyllä päämäärätöntä humputtelua, mutta sentään saimme tehtyä laukanvaihdot kavaletilla, ja menin vihdoin ja viimein edes hetken ilman satulaa. Ne olivat pieniä ja kivoja pilkahduksia, jotka ilahduttivat kovasti.



Videoista kiitos Noralle! Hänen luvallaan julkaistu ääniraidan kera. T. Vikisevä kuski

Erimielisyyksiä suunnista

Lauantaina lyöttäydyin Paven kanssa estetunnille kolmen muun ratsukon joukkoon. Alkuverryttelyn teimme kaikissa askellajeissa. Vasemmassa kierroksessa laukatessa saimme tulla yksittäistä kavalettia mahdollisimman hyvillä lähestymisillä. Pave liikkui kohtuullisesti, jolloin pääsimme kavaletille pääosin asiallisesti. Pari kertaa tuli vähän vähemmän hyvä ponnistuspaikka, mutta näin nekin ja sain vähän vaikutettua niihin. Oikeassa kierroksessa laukkasimme sileällä ja tulimme kavaletin vain kerran.

Sitten siirryimmekin keskihalkaisijalle rakennetulle jumppasarjalle, jossa oli ponnistuspuomi, ristikko, kaksi puomia, ristikko, kaksi puomia ja pysty, joka muuttui lopussa okseriksi. Esteiden välit olivat kahden askeleen mittaiset. Tehtävän viimeisen hypyn jälkeen seinä tuli nopeasti vastaan. Hevoset piti saada ratsastettua kuitenkin lähelle sitä siten, että uusi suunta oli ajoissa molemmille selvä. Ideana oli jatkaa aina aloitukseen nähden vastakkaiseen suuntaan.

Pääsimme Paven kanssa tehtävälle kohtuullisesti, ja samoin hypyt sujuivat ihan hyvin. Opettaja muistutti antamaan Pavelle ohjalla tilaa ja antamaan sen huolehtia hyppäämisestä. Pave tekikin osuutensa hyvin, ja välit olivat sille sopivat, jolloin esteille pääsi sujuvasti. Suurin ongelmamme olikin tehtävän jättäminen. Emme oikein olleet samaa mieltä kertaakaan suunnasta, vaan Pave oli valtaosan kerroista menossa oikealle. Yritin vinkata sille suunnasta, vaan se ei tällä kertaa ymmärtänyt. Niinpä meillä oli useita hetkiä, kun keikuin satulassa Paven pyrkiessä oikealle ja minun halutessa vasemmalle. Ehdin jo maalailla piruja seinille siitä, kuinka sellaisesta tilanteesta olisi liian helppo pudota. Otin avuksi pysähdykset lyhyttä sivua päin, mutta sen verran myöhässä, ettei Pave enää yhdistänyt niitä tehtävään ja alkanut viimeisen hypyn jälkeen odottaa minun kertovan suunnan. Vaikka tasapaino pettikin pari kertaa, sain kuitenkin pysyttyä satulassa. Suunnista emme kuitenkaan tehtävällä pääseet yhteisymmärrykseen. Jumppasarjan viimeinen este muuttui lopussa pystystä okseriksi, joka hilattiin meille 90 senttiin. Kehtasipa se näyttää isolta. Pave hoiti kuitenkin hommansa ja hyppäsi sen mukisematta, vaikka minä istuin selässä puolittain jäätyneenä. Hoh.

Lopuksi tulimme vielä kavaleteilla laukanvaihtoja. Kavaletit oli aseteltu alleviivaamaan vaihtoja, jotta ne onnistuisivat. En tiedä, mitä tapahtui, mutta yhteistyö Paven kanssa loppui kuin seinään. Se mennä viiletti heti ensimmäisellä kierroksella molemmista kavaleteista ohi. Oikeassa laukassa tullessa tajusin Paven jäävän kenottamaan vasemmalle, jolloin sen oli helppo hurahtaa vasemmalta ohi. Etenkin kun yritin korjata tilannetta vain roikkumalla oikeassa ohjassa. Ohimenoa vasemmassa laukassa en ymmärtänyt. Kaipa Pavelle jäi vain pujottelufiilis päälle. Menimmekin tehtävällä kolme neljä kertaa kavaleteista ohi ennen kuin sain hommasta mitään otetta. Lopulta saimme pari kertaa vaihdot vasemmasta laukasta oikeaan, mutta vaihdot oikeasta vasempaan eivät onnistuneet. Pave taisi jäädä siinä vielä sen verran mutkalle, ettei vaihto voinut onnistuakaan. Suoruus- ja vaihtotreeniä siis rutkasti lisää.

Siinäpä olivatkin tunnin tehtävät. Hyppääminen kehtasi taas jännittää, vaikka Pave hoiti jumppasarjalla osuutensa hyvin. Taisin jännittää enemmän sitä, kääntyisimmekö molemmat yhdessä samaan suuntaan vai jatkaisimmeko omille teillemme. Olisi pitänyt tajuta ottaa pysähdykset heti tehtävään mukaan, jolloin Pave olisi oppinut ja alkanut odottaa minun kertovan uuden suunnan. Ensi kerralla pitää muistaa tämä. Vaihtotehtävän ongelmat jäivät myös kaivelemaan. Menin siinä jotenkin niin passiiviseksi, että Pave nappasi saman fiiliksen itselleenkin. Ei siis mikään kamalan hehkeä estetunti, mutta kantapään kautta opettavainen.

Vähän valjua

Maanantain Tallinmäen tunnilla oli vuorossa puomeja. Ihanaa, kunnon puomitunnista tuntuu olevankin jo aikaa. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja ratsukseni sain Naken. Se oli tehnyt jo yhden tunnin alle sekä ehtinyt käydä tallissa huilaamassa pienen tovin. Tunnin alussa haihattelin, että olin sen selässä toista kertaa, vaikka oikeasti oli jo neljäs kerta.

Aloitimme tunnin tulemalla kahden puomin suoraa linjaa ensin ravissa. Ideana oli päästä linja suoraan ja tasaisesti. Se onnistui ihan hyvin. Seuraavaksi teimme käyntisiirtymisen puomien välissä. Siirtymisessä alaspäin Nakke pääsi vähän poikkeamaan suoralta linjalta, yleensä vähän oikealle. Tämä korjaantui pitämällä hevonen pohkeilla suorana siirtymisessä niin alas- kuin ylöspäin. Siirtymiset alaspäin venyivät ensin, kunnes tajusin vaatia ne täsmällisemmin. Takaisin raviin Nakke palasi ihan hyvin. Tulimme samaa suoraa linjaa vielä laukassa. Linja taisi olla noin 17 metriä, jolloin tavoittelimme viittä askelta. Tulimme sen Naken kanssa kerran neljällä ja puolella askeleella, kun laukka ei mielestäni pyörinyt. Nakella olikin pidempi laukka kuin tajusin, vauhdin puute hämäsi. Saimme kuitenkin tultua linjan molemmista suunnista asiallisesti viidellä askeleella aika rauhallisessa laukassa.

Seuraavaksi tulimme kolmea innaripuomia ympyrällä. Aloitimme vasemmassa kierroksessa ja tulimme tehtävän ravissa. Naken kanssa sain hakea hieman tilaa ulkoreunasta, jotta puomivälit olivat sille sopivat. Ravissa Nakke eteni ihan kivasti, ja pääsimmekin puomit molemmissa kierroksissa ravissa hyvin. Tulimme puomit myös laukassa. Välit olivat aika lyhyet, joten saimme hakea vähän lyhyempää laukkaa. Otin tilaa kuitenkin taas vähän ulkoreunasta, jolloin nakuttelimme molemmat suunnat laukassakin helposti.

Lopuksi tulimme vielä kahdeksikolla kahta kavalettia, joilla pyrimme vaihtamaan laukkaa. Kavaletit oli asetettu niin selvästi, että ne alleviivasivat vaihdon tarvetta. Saimme Naken kanssa ensin hakea tien kuntoon ja jopa vähän tulla kavaleteille siten, että niillä oli varaa johtaa ja kääntää enemmän. Näiden kikkojen avulla saimme ainakin kertaalleen vaihdot onnistumaan molempiin suuntiin. Pari kertaa sain korjata laukan ravin kautta, kerran Nakke nappasi jo ennen kavalettia oikean laukan ja kertaalleen olimme kavaletin jälkeen ristilaukassa, jonka Nakke korjasi itse pois. Tehtävä ei mennyt ihan niin sujuvasti kuin olisin toivonut, mutta vaihtojen harjoittelu kavaletin avustuksella oli silti tietysti kivaa.

Loppuravissa tulimme vielä koko kentän kokoista kolmikaarista kiemurauraa. Tunnin aikana en ollut saanut kaivettua Nakesta esiin sitä samaa pehmeää kaveria, jolla olen mennyt aiemmin. Yritin vielä kiemurauran aikana notkistella Nakkea ja saada sitä pehmeämmäksi, mutta heikosti onnistuen. Nakke oli tunnin alkupuolella vielä enemmän patisteltavissa kuin muistin. Hiljalleen se alkoi kuitenkin liikkua, vaikka ei nyt varsinaisesti kovin energiseksi muuttunut. Vaikka tunnilla ei mitään isompia ongelmia ollutkaan, jäi siitä vähän valju fiilis. Kaiketi olin taas odottanut hevosen liitelevän ihan itsekseen ja jäin siten vähän matkustelemaan. Mutta jospa sitä taas ensi kerralla ihan ratsastaisikin.

Varmuutta mukavuusalueelta

Tiistaina oli Pian estetunnin vuoro, ja ratsunani oli tietysti Pave. Viime kertoina estetunnit ovat menneet meillä paikoin aika kehnosti, joten rohkenin toivoa opettajalta, että palaisimme Paven kanssa takaisin mukavuusalueelle hakemaan varmuutta. Halusin saada pidettyä itseni rentona ja sitä kautta myös Paven, kun tehtävät ja estekorkeudet eivät aiheuttaisi turhaa suorituspainetta. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä.

Kävin kaikki askellajit itsenäisesti läpi, ja Pave toimi tuttuun tapaansa. Opettajan ohjauksessa aloitimme laukassa tehtävältä, jolla oli kaksi puomia ympyrän kaarella. Väli oli sopiva kahdella, vähän lyhennetymmällä laukka-askeleella. Yritin antaa laukan sujua aina puomien jälkeen, mutta ehtiä lyhentää sitä ajoissa ennen kuin tulimme niille uudelleen. En halunnut jäädä nyhertämään vain lyhyttä laukkaa, jotta se ei jäisi päälle kaikille tunnin tehtäville. Jos jäin hurruuttelemaan tavallista laukkaa liian pitkäksi ajaksi, en enää ehtinyt saada Pavea lyhyemmäksi eivätkä askeleet sopineet puomiväliin. Kun tajusin alkaa ottaa laukkaa lyhyemmäksi ajoissa, saimme tultua puomit hyvin. Tällä tehtävällä vaihdoimme suuntaa kääntämällä lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalla ja hyppäämällä sillä olleen kavaletin. Me emme Paven kanssa saaneet laukkoja vaihtumaan kavaletilla, vaan teimme vaihdot ravin kautta.

Seuraavaksi tulimme kahta kavalettia jonkinlaisella kahdeksikolla laukkoja vaihdellen. Kavalettien jälkeen ei tarvinnut käyttää kaikkea tilaa, vaan käännöksen sai tehdä lyhyemmin. Aluksi Pave nappaili tehtävillä laukat oikein. Sitten aloin säätää jotain mystistä, jolloin laukat eivät enää vaihtuneetkaan, vaan sain korjata ne ravin kautta. En oikein tiedä, mitä tässä tapahtui. Ehkä olin alkukierroksilla sopivan huoleton enkä tehnyt vaihdoista numeroa, jolloin Paven oli helppo nappailla toivotut laukat. Ehkä sitten aloin kuitenkin säätää liikaa, jolloin Pave ei enää tiennyt, mitä tehtävällä oikeastaan piti tehdä. Saimme kuitenkin loppuun onnistuneet vaihdot jo kavaletilla molempiin suuntiin.

Tämän jälkeen siirryimme jumppasarjalle, jolla oli kavaletti ja ristikko innarivälillä, askeleen välillä pysty ja kahden askeleen välillä okseri. Tehtävää tulimme oikeassa kierroksessa. Tehtävällä sain keskittyä ratsastamaan Paven suoraksi pohkeita käyttämällä ja vähemmän ohjassa roikkuen. Suoruuteen sain kiinnittää huomiota jo kaarteessa tehtävälle. Jos kaarre meni huolimattomasti, ja Pave pääsi puskemaan sisälle, emme tietenkään sattuneet ensimmäiselle kavaletille kovin hyvin. Sain kuitenkin petrattua tehtävällä ja sitä kautta suoristettua Pavea aika mukavasti. Jumppasarjalla sai myös hyvin miettiä omaa mukautumista, joka toimi muuten ihan ok, mutta käteni tahtoivat välillä unohtua paikoilleen. Onneksi toistoja tuli sen verran, että sain korjattua tätäkin asiaa. Jumppasarjan korkein este meillä oli noin 80-senttinen, joten korkeuksia ei tarvinnut jännittää.

Seuraavaksi tulimme oikeassa laukassa täyskaarron kautta kavaletin, jolla nappasimme vasemman laukan. Siitä jatkoimme noin 17 metrin suoralle linjalle, joka meni neljällä askeleella. Saimme Paven kanssa napattua kavaletilla vasemmat laukat toivotusti. Suoralle linjalle tultaessa muistin edelleen suoruuden merkityksen, ja saimmekin tultua linjaa sangen asiallisesti. Yritin muistaa aina antaa Paven laukata, etten tahattomalla hidastamisella aiheuttanut hyppyihin pulmia. Pontevuutta olisi varmaan saanut olla hieman lisää, mutta näille estekorkeuksille eli noin 80 sentille etenemisemme riitti ihan hyvin. Suorituksemme olivat rauhallisia ja aika tasaisia, mihin olin tyytyväinen.

Lopuksi tulimme kaikki tehtävät putkeen, meille esteiden korkeus taisi olla noin 80–90 senttiä. Matkaan lähdimme oikeassa kierroksessa ja tulimme ensimmäisenä jumppasarjan. Sain suoristettua Paven sille hyvin, jolloin se sujui tasaisesti. Jumppasarjalta hyppäsimme aiemman suunnanmuutoskavaletin täyskaartotiellä. Laukka vaihtui siinä toivotusti vasemmaksi, ja pääsimme jatkamaan sujuvasti vielä suoralle linjalle. Yritin säilyttää laukan edelleen sujuvana. Pave pääsi kuitenkin painumaan edestä matalaksi. Yritin saada Pavea nousemaan sieltä, kun suoran linjan ensimmäinen este läheni nopeasti. Pave jäi kuitenkin kuolaimen alle. Selkään tuntui vähän jännältä lähestyä estettä, kun hevoseen ei ollut oikein otetta. Liimasin kuitenkin pohkeet kiinni ja luotin siihen, että kyllä Pave sen esteen näkee. Tästä pienestä kommunikaatiokatkoksesta huolimatta saimme ylitettyä suoran linjan ensimmäisen esteen hyvin ja pääsimme linjan sujuvasti neljällä askeleella. Suoran linjan toinen este ja samalla tämän lyhyen radan viimeinen este ylittyi myös asiallisesta, ja näin päätimme tunnin hyppelyt hyvään fiilikseen.

Jes, viimein tunti, joka sujui mukavasti ja ennen kaikkea sopivan paineettomasti! Hitsit, tätä olen kaivannut monella estetunnilla, kun meno on ollut kamalaa rämpimistä. Tällä tunnilla sain pidettyä oman pääni kasassa ja ratsastettua aika rennosti. Tämä fiilis tarttui myös Paveen, joka ylitti esteet mukavan tasaisesti ja varmasti. Ihanaa! Kyllä ne onnistumiset vain palkitsevat. Mukavaa oli myös se, että rauhassa aloitetun tunnin loppupäässä hypätyt muutaman 90 sentin esteet menivät ihan tuosta noin vain. Niin siis minun puolestani, Pavellehan ne eivät ole oikein mitään. Taputtelin ja kiittelin Paven vielä hyväksi, kun se teki osuutensa niin mainiosti. Nämäkin fiilikset pitää pistää talteen ja tarttua näihin niinä kertoina, kun meinaa vähän jännittää tai loppua usko kesken.

Suoran linjan työstöä

Otin keskiviikolle ekstratunnin, sillä ajattelin treenata hieman enemmän ennen viikonlopun ensimmäistä koulukisastarttia Paven kanssa. Tällä tunnilla ei tosin koulua hinkattu, vaan menimme puomeja ja kavaletteja. Sehän ei haitannut mitään, vaan oli mukavaa vaihtelua. Ratsukoita tunnilla oli viisi.

Tahkosimme tunnista hyvän tovin noin 20 metrin suoraa linjaa. Alussa linjalla oli kaksi puomia, joiden väliin teimme siirtymisiä. Ensin tulimme linjalle ravissa ja kävimme välissä käynnissä. Seuraavaksi teimme siirtymisen ravista käyntiin ja nostimme laukan ja lopulta tulimme sisään laukassa ja linjan väliin tehdyn ympyrän aikana kävimme ravissa ja palasimme takaisin laukkaan. Kuten tähän asti muutenkin, siirtymiset alaspäin olivat työläimpiä. Pave venytti siirtymistä pitkälle, mutta pääsimme puomien yli toivotussa askellajissa. Harmitti vain, etten vieläkään keksinyt, millä avulla Paven saa jarruttamaan heti. Laukannostot sujuivat ihan ok, vaikka välillä pitkän jarrutusmatkan takia olimme turhan lähellä toista puomia. Laukassa aloitetulla tehtävällä ympyrä pelasti meidät. Sille kääntyminen auttoi hidastamaan Pavea, jolloin sain aina käytyä ravissa sekä palattua laukkaan. Onneksi tehtävällä oli tällainen apupyörä. Pave kuitenkin kuunteli ympyrällä mukavasti eikä säntäillyt menemään.

Seuraavaksi puomit käännettiin kavaleteiksi, ja tulimme niitä laukassa eri askelmääriä väliin sovittaen. Meidän haitariksemme tuli 5–7 askelta. Vasemmassa laukassa seitsemän askeleen kaivaminen oli työlästä, ja sain jarrutella jokaisen askeleen. Oikeassa laukassa jokin loksahti kohdilleen, ja Pave laukkasi ihanan lyhyesti ja helposti välin seitsemällä askeleella. Kuusi askelta oli taas aivan tavallista laukkaa, ja viiteen askeeleen tarvitsi vain vähän pyytää Pavea reipastumaan. Kertaalleen tosin pyysin tahattomasti vahvasti, jolloin Pave sinkoutui matkaan. Vaan edelleen saimme väliin mahtumaan viisi askelta, vaikka Pave venähti ja kiihdytti melkoisesti. Tämän jälkeen tulin välin vielä kontrollin vuoksi kuudella, minkä Pave teki hyvin, kun kuski ei töpeksinyt enempää. Olipa kiva tulla taas pitkästä aikaa suoraa linjaa eri askelmäärillä. Seitsemän askeleen sujumisesta olin oikein iloinen.

Lopuksi tulimme kavaletteja hieman mukailulla kahdeksikolla, jossa hyppäsimme ne vastakaartoteillä. Ideana oli saada vaihdettua laukat hypyissä. Tämä tehtävä ei tällä kertaa onnistunut meiltä. Vaikka saimme tulla monta kierrosta, sain tasan kerran Paven nappaamaan kavaletilla laukanvaihdon, sekin tuli vasemmasta laukasta oikeaan. Muutoin jouduin korjaamaan ravin kautta. Ilmeisesti en saanut lähestyttyä kavalettia sopivan vinosti saati tiedotettua Pavelle laukanvaihtotoiveistani, sillä esteillä Pave on tähän asti ollut kohtuullisen hyvä hoksaamaan vaihdot itse. Tulimme vielä tehtävän siten, että kavalettien jälkeen jatkettiin tarkoituksella pidempään suoraan ja korjattiin rauhassa laukka ravin kautta. Tämä tehtävä jäi kyllä hampaankoloon, kun olisin halunnut osata tiedottaa Pavelle vaihtoaikeet oikein. Enkä edes ihan täysin tiedä, miksi vaihdot olivat näin tihkaita tänään. No, aina ei voi onnistua saati heti tajuta, mistä kiikastaa. Mutta tätä tehtävää pitää kyllä treenata uudelleen.

Loppuravissa annoin Paven venyttää ohjan perässä, ja loppukäynnit käppäilimme peltolenkin kautta. Paven (ja/tai kuskin) keskittyminen ei tänään pysynyt ihan koko aikaa tehtävissä, vaan välillä kavereiden meno kiinnosti enemmän. Niinpä Pave häsläsi yrittämällä lähteä aina sitä vauhtia, mitä kaverit menivät edellä. Jupisin sille tästä, mutta samalla syyllistyin siihen, etten kunnolla vaatinut sitä keskittymään minuun. Muutoin Pave oli oma, mukava itsensä ja pysyi hienosti nahoissaan, vaikka menimmekin puomeja ja kavaletteja. Kyllä se silti selvästi innokkaampi oli, joten ehkä se tykkää hieman enemmän hyppelyistä kuin kouluväännöstä. Vähän kuin kuskinsakin. Vaan onneksi me molemmat loppujen lopuksi tiedämme, että sitä kouluakin on vain väännettävä ja huomattavasti kivempaa on, kun siitä tykkää ainakin vähän.

Laukanvaihtojen hahmottelua

Toinenkin tiistai hurahti ilman estevalmennusta, vaan kisojen jälkeen se oli varmasti hevosille hyvä ratkaisu. Tahkosimme kuitenkin oman opettajan tunnilla puomeja ja minikavaletteja. Ulkona paukkui -27 asteen pakkanen, mutta maneesin -18 asteessa tarkeni hyvin. Onhan se taas kerran myönnettävä, kuinka ihanaa on olla maneesitallilla! Tunnin ratsunani oli tietysti Pave. Ratsukoita tunnilla oli neljä.

Ravissa tulimme tovin kolmikaarista kiemurauraa, jonka kahdessa suorituskohdassa oli puomi. Pave ravasi mukavan tasaisesti, joten hommaksi jäi saada ratsastettua kaaret sujuvasti. Asetukset vasemmalle löytyivät kohtuullisesti, mutta oikealle ne olivat edelleen hukassa. Pave myös oikaisi kaarteissa hieman, mikäli en pitänyt sitä pohkeillani oikeilla raiteilla. Suoristuskohdat menivät kuitenkin suoraan, ja tehtävällä säilyi hyvä ravi. Notkeutta vain pitää saada enemmän koko ratsukkoon.

Tulimme kolmikaarista kiemurauraa vielä laukassa. Aloitimme pyöräyttämällä pari pääty-ympyrää ensimmäisen puomin yli. Sen jälkeen puomilla vaihdettiin suuntaa ja pyrittiin saamaan laukanvaihto. Sitten pyöräytimme keskiympyrän molempien puomien yli ja toisella puomilla vaihdoimme taas suuntaa samoin kuin laukkaa. Paven kanssa saimme ensimmäisissä vaihtoyrityksissä vain ristilaukkoja. Yritin houkutella sitä ympyrän aikana pois ristilaukasta, mutta Pave piti sen tiukasti. Korjasin sen lopulta ravin kautta. Sitten tajusin, että Pave korjaa ristilaukan myötälaukaksi, kun sen saa ylittämään puomin vähän kauempaa. Olipa kiva tajuta, miten asian sai korjattua. Lopulta tulimme tehtävän ihan kolmikaarisena kiemuraurana eli vaihdot piti saada suoriltaan ilman ympyröiden apua. Pave oli hoksannut tehtävän idean ja vaihteli laukat puomeilla oikein. Fiksu kaveri!

Sitten tulimme muutaman kerran molemmilla lävistäjillä olleet puomien ja minikavalettien suorat linjat. Väli oli kuulemma noin 18 metriä, ja jokainen sai kokeilla, millä askelmäärällä se oli helpoin tulla. Paven kanssa välit sujuivat viidellä askeleella. Siis silloin, kun ruuna ei innostunut puomeista ja lähtenyt imemään niitä kohti. Silloin väli kävi yllättäen ahtaaksi. Hassu ruuna, vaan enpä osannut oikeasti pahastua siitä, että se innostui tehtävästä. Toki haluan, että se kuuntelee minua, mutta tiedän omat ongelmani jarruttamisessa. Treeniä siis minulle. Saimme kuitenkin jarruteltua välit siten, että viisi askelta meni niihin kohtuullisesti.

Sitten tulimme vielä laukanvaihtoja ja suoria linjoja yhtenä tehtävänä. Puomit ja minikavaletit olivat niin näppärästi, että ne saattoi tulla suorien linjojen lisäksi loivalla kiemuralla. Aloitimme tehtävän tulemalla molemmilla pitkillä sivuilla loivat kiemurat minikavalettien ja puomien yli. Pave oli tehtävästä innoissaan, mutta kuunteli loivilla kiemuroilla, jolloin saimme napattua vaihdot niissä oikein. Sitten tulimme lävistäjien suorat linjat, jotka Pave hilpaisi välit neljällä askeleella. Jarrut vähän katosivat. Saimme sakkokierroksena tulla linjat uudelleen. Ajatuksena oli istua satulaan tiiviisti ja ajatella väleissä pysähtymistä, jotta Pave pysyisi kuulolla. Kun sain tuotua Paven rauhallisessa laukassa tehtävälle, se malttoi kohtuudella, ja saimme väleihin vaaditut viisi askelta. Pave siis kyllä osaa lyhentääkin laukkaa, kunhan se kerrotaan sille selvästi. Ei siis keikkumalla irti satulasta ja ohjissa roikkumalla.

Olipa kiva tunti! Laukanvaihtojen harjoittelu puomeilla, esteillä tai ihan sileällä kuuluu myös lempitehtäviini. Paven kanssa erityisesti olisi hyvä oppia tekemään vaihdot sujuvasti puomeilla. Siitä sitten ehkä alkaisi onnistua vaihdot sileälläkin. Pave ainakin tuntuu ajattelevan tehtävillä itsekin ja huomaavan, mitä niissä oikein haetaan.

Vallattomasti vaihtoja

Keskiviikon toinen tunti meni viimeisen päälle laukanvaihtoja tahkotessa. Opettaja oli kysellyt aiemmin toiveita tälle tunnille, ja minä tietysti olin hihkunut vaihtoja. Ratsukseni olin toivonut Epperiä, mutta se meni toiselle ratsastajalle. Toiveestani oli kuitenkin kuultu se olennaisin eli tahdoin ratsun, joka oikeasti osaa vaihtaa laukat. Niinpä kipusin vasta neljännen kerran Jukan kyytiin. Hupaisaa tässä oli se, ettei se 145-senttisenä sinällään tuntunut kummemmin pieneltä 170-senttisen Manun jälkeen. Ponityttö, mikä ponityttö. Ratsukoita tunnilla oli neljä.

Tunnin vietimme keskihalkaisijalla olleita kolmea puomia tahkoten. Välillä ne kävivät myös minikavaletteina, kunnes madaltuivat takaisin puomeiksi. Ideana oli pyöräyttää niiden jokaisen yli ympyrät kumpaankin suuntaan. Hurauttelimme tehtävän ensin ravissa. Jukka oli vähän potkurimainen ratsastettava. Yhdellä pyynnöllä se meni aina tovin, kunnes alkoi taas hyytyä. En muistanutkaan, että se osasi olla tällainen. Jotenkin olin kuvitellut sen reippaammaksi. Muutoin se toimi ravissa ihan mukavasti ja pyöristyikin aina, kun sain sen liikkumaan vähän tarmokkaammin. Puomien yli pääsimme asiallisesti. Ympyrätkin alkoivat näyttää ympyröiltä, kun keskityin teiden ratsastamiseen paremmin.

Seuraavaksi tahkosimmekin samaa tehtävää laukassa. Ensin kavaletteina, sitten puomeina. Ensimmäisen ylitys mentiin myötälaukassa, mutta loppujen ylitysten aikana piti saada laukanvaihto tehtyä. Jopa silloin, kun tulimme ympyrältä ja jatkoimme suoraa linjaa seuraavalle kavaletille. Laukassa Jukka jatkoi potkukelkkailuaan eli yritti laiskotella aina muutaman reippaamman askeleen jälkeen. Totesin sille kuitenkin, ettei moinen käy päinsä, ja hetkittäin se jopa uskoi. Poni joutuikin kunnon hommiin, sillä laukkasimme tunnilla paljon.

Laukanvaihdoissa sain kommenttia olla johtamatta turhaan liioitellusti. Olen jostain opetellut johtamaan isosti kädellä, joten sain vähän viilata sitä pienemmäksi. Ympyröillä suuntaa vaihtaessa Jukka nappasi toivotut laukat aika hyvin. Sain välillä jopa tehtyä johtamiset vähän pienemmin, ja Jukka silti tajusi, minne olimme menossa. Toistotkin varmasti auttoivat tässä. Sen sijaan vaihdot ympyrältä suoralle linjalle palatessa eivät onnistuneet. Pari kertaa sain Jukan vaihtamaan lennosta, mutta muuten vaihdot jäivät matkasta. En saanut valmisteltua vaihtoja saati oikein tajunnut, miten saisin mentyä sekä suoraan että pyydettyä vaihtoa. Olen näemmä tottunut tekemään vaihdot aina helpotetusti kohdissa, jotka ovat olleet apuna kertomassa hevoselle tulevasta suunnasta. Positiivista oli kuitenkin se, ettei ympyrällä tehtyihin vaihtoihin tarvinnut minikavaletin hyppyä avuksi, vaan ne onnistuivat myös puomilla. Jukka tosin onkin hyvä vaihtamaan laukkoja myös sileällä.

Loppuravissa hain vielä Jukkaa venyttämään ohjan perässä, minkä se teki ihan asiallisesti. Olipa kiva ja osaltaan työläskin tunti. Sain todellakin koko rahan edestä niitä laukanvaihtoja. Jukka oli myös hassu tapaus taas tauon jälkeen. Jos se olisi vähän isompi, saattaisin aivan hyvin tykätä hypätä sillä. Vähän heräteltävämmät tapaukset kun tuppaavat olemaan minun mieleeni. Jukasta varmasti löytyy myös kierroksia, kun se saa viriteltyä oikein. Tänään emme ihan sitä parhainta vaihdetta löytäneet, mutta onneksi se ei kummemmin vaikuttanut tehtäviin.

Noinko vaikeeta se on?

Tiistaina oli taas tuplatuntipäivä Tallinmäellä. Aloitin päivän koulutunnilla Hiliman kanssa. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja pääsimme tekemään niin pohkeenväistöjä, laukkaympyröitä kuin lopputunnista vielä vaihtelemaan laukkoja kavaletin avulla.

Pohkeenväistöt teimme käynnissä ja ravissa pitkän sivun alusta keskemmäs ja siitä takaisin uralle palaten. Käynnissä oli hyvin aikaa hakea palasia kohdilleen. Kun Hiliman käynnin sai pidettyä maltillisena ja pyydettyä väistöä rauhassa, saimme aika mukavia hetkiä. Ravissa sain keskittyä pääsääntöisesti toppuuttelemaan Hilimaa vähän rauhallisemmaksi, jotta se malttoi ottaa sivulle vievät avut vastaan eikä vain tulkinnut niitä eteen pyytäviksi avuiksi. Ravissa oli enemmän puuhaa, mutta siinäkin askellajissa saimme ainakin kovasti väistöä muistuttaneita hetkiä. Kaiken lisäksi Hilima malttoi muutamia kertoja hienosti ja pysyi väistönkin ajan aika rentona ja pyöreänä.

Väistöjen jälkeen siirryimme laukkaympyröiden pariin. Kenttä jaettiin kolmeen ympyrään, joista pääty-ympyrät olivat samaan suuntaan ja keskiympyrä puolestaan toiseen suuntaan. Vasemmassa laukassa sain Hilimaa suunnilleen kuulolle ja pysymään reitillä, vaikka se aluksi hieman työtä vaati. Oikea laukka sen sijaan oli taas ihan päätöntä. Hilima innostui laukkaamisesta sen verran, ettei oikein käynnissä tai ravissa malttanut odottaa. Laukassa se puolestaan pääsi oikomaan ja punkemaan ympyrää aina pienemmäksi. Voi huoh! Oma osaamattomuuteni ärsytti niin paljon, että oli pakko vaihtaa takaisin käyntiin ja raviin laukkaamisen toviksi unohtaen. Sain aikani tehdä hommia ennen kuin Hilima yhtään malttoi. Sitten se taas toimikin ihan asiallisesti käynnissä ja ravissa, mutta villiintyi laukasta. Vaihdoimme ympyröiden suunnat vastakkaisiksi ja saimme Hiliman kanssa parsia hommaa kasaan ihan yksistään laukaten. Olihan se melkoista kaahailua ja kurvailua välissä, vaan lopulta saimme jotain tolkkua oikeaankin laukkaan. Mutta on se vain edelleenkin vaikeaa!

Tunnin lopussa hyppelimme vielä kavalettikorkuista estettä kahdeksikolla laukkoja siinä vaihdellen. Ensin teimme isommat tiet, sitten vähän pienemmät. Isommilla teillä tehtävä sujui hyvin, ja Hilima nappasi oikeat laukat jo hypyissä. Pienemmillä teillä tein yhden lähestymisen tahattomasti liian vinosti. Hilima hyppäsi vielä sen, mutta rytmi katosi, ja toinen lähestyminen tuli vähän hätäisesti enkä saanut Hilimaa riittävän suoraksi, jolloin se meni oikealta ohi. Sitten sain ratsastettua pienemmät tiet tarkemmin ja tilaa sopivasti käyttäen, jolloin Hilima pääsi taas hyppimään sujuvasti.

Loppukäynnit käppäilimme peltolenkin kautta. Tunnin fiilikset olivat vähän ristiriitaiset. Laukkatehtävä oli paikoin ihan naurettavan vaikea enkä tuntunut saavan mitään otetta Hilimaan. Nämä hetket harmittavat ihan hirveästi, etenkin kun tiedän aiheuttavani pulmat itse, mutta en kykene ratkaisemaan niitä! Onneksi lopputunnin pienet hyppelyt ilahduttivat, joten ihan pohjamutiin en tämän tunnin takia jäänyt rypemään. Niin ja onpahan jotain ratkaistavaa, ettei vain vahingossa käy tämä ratsastaminen liian helpoksi. Hah!

Koulua ja kavaletteja

Tiistaina kävimme oman tuntimme Tallinmäellä hieman tavallista aikaisemmin. Ratsukoita tunnilla oli kolme, aiheena koulua ja kavaletteja. Pääsimme Jetin kanssa treenaamaan niin portaittaisia pohkeenväistöjä, laukanvaihtoja kavaleteilla kuin kääntämistä ja laukan säilyttämistä ympyrällä.

Ensimmäisenä tehtävänä olivat portaittaiset pohkeenväistöt, joita teimme uralta keskemmäs aina välillä suoristaen. Väistöt tulimme suoraan ravissa. Väistöissä oikealle sain ottaa Jetin oikean puolen haltuun, jotta väistöt lähtivät paremmin. Väistöissä vasemmalle sain taas tehdä töitä sen eteen, ettei Jetin takaosa johtanut liikettä. Apuna siihen oli asetus vasemmalle ja tarkempi etuosan säilyttäminen liikkeen johtavana osana. Kun sain näitä asioita haltuun, esitti Jetti asiallisia väistöjä. Tahti säilyi pääosin ihan ok, mutta tietysti olisin kaivannut enemmän aktiivisuutta. Väistöt vasemmalle olivat tänään työläämpiä, mutta siihenkin suuntaan saimme ihan järkeviä esityksiä. Teimme väistöjä myös laukassa, ja nekin sujuivat ihan mukavasti. Laukkaväistöjen jälkeen sain kiinnittää tarkemmin huomiota siihen, että pääsimme jatkamaan suoraan eikä Jetti yrittänyt hilautua takaisin uraa kohti.

Toisena tehtävänä tulimme muutaman kerran yksittäistä kavalettia kahdeksikolla laukkoja siinä vaihdellen. Alun pienen tahmailun jälkeen aloimme saada Jetin kanssa vaihdot kohdilleen, myös oikeaan laukkaan, jonka sijasta tapaamme harmillisen usein esittää ristilaukkaa. Tiet olivat kohtuullisesti kunnossa, ja muistin pitkästä aikaa myös johtaa kunnolla. Tämä tietenkin siksi, että laukka vaihtuisi hypyssä myös oikeaan. Jettihän nappaa kanssani vasemman laukan, kun painoni tuppaa roikkumaan sillä puolella.

Tunnin kolmas tehtävä oli kahden puomin, ristikon ja kavaletin muodostama ympyrä, jota piti tulla tasaisesti väleihin neljä laukka-askelta pistäen. Tehtävä vaati melkoista keskittymistä, sillä meillä Jetin kanssa laukka ja tiet tahtoivat venyä ja vanua suuntaan ja toiseen. Pääsääntöisesti pääsimme välit neljällä askeleella, mutta tiestä ja pienestä hyytymisestä johtuen välillä survoimme viittäkin askelta. Välillä taas palaset loksahtivat paikoilleen, jolloin saimme tultua ympyrää tasaisesti hyvällä tiellä, ja neljä askelta napsahti väliin ja toiseen ihan tuosta noin vain. Kivaa tehtävässä oli se, että se paljasti epätasaisuudet armotta, mutta myös palkitsi, kun homma alkoi sujua. Positiivista oli se, ettei tehtävä tuntunut kumpaankaan kierrokseeen selvästi vaikeammalta. Molemmissa kierroksissa riitti haastetta, mutta myös onnistumisia. Sooloilin tehtävän ulkopuolella sen verran, että tein parit laukanvaihdot sileällä. Valmistelin ja pyysin ne kaikessa rauhassa, jolloin Jetti esitti ne aika täsmällisesti. Olen tämän uuden zen-laukanvaihtoasenteen löydettyäni innostunut ajatuksesta viilata niitä enemmänkin. Sellaista tuntia toivoinkin jo opettajalta ääneen, joten jospa sellainen sattuisi eteen piakkoin.

Loppuraveissa emme tehneet kummempia, vaan annoimme hevosten venyttää eteen ja alas. Olipa kiva tunti! Olin ennen tuntia ajatellut vääntäväni koulua hiki hatussa, mutta vasta tunnilla muistin, että opettaja tapaa höystää koulutunteja toisinaan puomeilla tai kavaleteilla. Ja sehän passaa minulle enemmän kuin hyvin. Tänään sain mukavasti otetta Jetin laukasta niin väistö- kuin ympyräkuviolla. Jetti oli alkutunnista hieman unelias, mutta heräsi itse asiassa aika kivasti ilman mahdottomia ponnisteluita tehtävien myötä. Hyvä ratsastus, parempi mieli. Jälleen kerran.

Kaksi ratsua yhden tunnin aikana

Keskiviikon valmennusryhmän tunti yhdistettiin aiemman tunnin kanssa, ja pääsimme seitsemän ratsukon voimin treenailemaan puomeille ja kavaleteille. Sain jo aiemmin toivomani Jussin, jolla olen menossa seuran helatorstain estekisoihinkin. Yhdistetyllä tunnilla oli myös Jussin toinen kisakuski, joten opettajan ehdotuksesta päädyimme vaihtamaan ratsukoita reilun puolen tunnin jälkeen. Aloitin tunnin kuitenkin Jussilla.

Verryttelimme tovin ravaamalla loivalla kiemuralla olleita puomeja. Jussi liikkui aika mukavasti, kunhan en antanut sen aivan maata etuosallaan. Opettaja muistutti hakemaan ympyröillä asetukset läpi sekä nohittamaan Jussia alun jälkeen vähän isompaan raviin. Jussi oli hyvin kuulolla, jolloin näitä korjauksia oli aika helppoa tehdä. Puomit sujuivatkin aika tasaisesti, kunhan vain huolehdin ravin säilymisestä niin tehtävän aikana kuin muualla. Kavaleteilla hurautimme muutamat kerrat pelkkää viiden askeleen suoraa linjaa. Jussi laukkasi aika ryhdikkäästi ja riittävän pontevasti, jolloin viisi askelta sopi väliin helposti. Jussi ei myöskään yrittänyt loikkia kavaleteille mistä sattuu, vaan kuunteli ohjeeni ja odotti hienosti. Olipa ihanan helppoa ja vaivatonta! Maltoin itsekin odottaa kavalettia hyvin heittäytymättä silti matkustajaksi.

Seuraavaksi yhdistimme suoraan linjaan vielä kahden kavaletin kaarevan tien, joka oli sama kuin raviverryttelyssä tulemamme loiva kiemura. Siinä oli tarkoitus saada laukat vaihdetuiksi. Aloitimme tehtävän ensin vasemmassa laukassa. Suora linja sujui edelleen ihan hyvin. Loivan kiemuran kavaleteilla laukka ei vaihtunut kokonaan, vaan jäi ristilaukaksi. Välillä ehdin korjata laukan ravin kautta, välillä taas posotin lyhyen välin ristilaukassa. Jussi kuitenkin korjasi aina toisella kavaletilla ristilaukan joko myötä- tai vastalaukkaan. Olisin saanut tehdä laukankorjaukset ravin kautta hieman vikkelämmin, sillä nyt Jussi pääsi vähän hangoittelemaan vastaan ennen kuin siirtyi raviin ja nosti uuden laukan. Meno oli kuitenkin muutoin läpi tehtävän tasaista ja aika vaivatonta, joten olin siihen tyytyväinen.

Tässä vaiheessa vaihdoin Jussin toisen kisakuskin kanssa ratsuja ja sain alleni hyvin verrytellyn Epperin. Kylläpä Epper vain tuntui erilaisemmalta kuin Jussi, vaikka se olikin mukavasti hereillä. Sen selässä oli kuitenkin tuttu ja turvallinen olo, joten saatoimme alkaa tulla tehtävää vuorostaan oikeassa laukassa heti ilman kummempia säätöjä. Suora linja meni Epperinkin kanssa viidellä askeleella ihan hyvin. Pikkuisen sain kyllä nohittaa sitä, mutta se vastasi hyvin pyyntöihin. Loivan kiemuran kavaleteille hain vähän isompaa laukkaa, jotta saisin vaihdot tehtyä. Kertaalleen saimmekin hypyissä laukat vaihtumaan molempiin suuntiin sujuvasti. Muutoin Epper piti vanhan laukan, jonka ehdin välillä korjata lennosta toivotuksi laukaksi. Toisen kavaletin jälkeen tein myös tarvittaessa vaihdon lennosta myötälaukkaan. Epperinkin kanssa tehtävästä jäi hyvä mieli, vaikka laukanvaihdot eivät nappiin aina menneetkään. Kylläpä minä niin tykkään tästä ponista!

Loppuraveissa haeskelin vielä Epperiä pyöreämmäksi ja tasaiseen tahtiin. Molemmat löytyivät aika mukavasti, jolloin sain antaa Epperin venyttää vielä ohjan perässä eteen ja alas. Olipa hauskaa mennä kahdella ratsulla yhden tunnin aikana. Etenkin kun molemmat toimivat suunnilleen samoilla säädöillä ja tekivät tehtävät mukavasti. Jos Jussi on kisoissa yhtä kiva kuin nyt, pitäisi radan mennä mukavasti. Täytyy siis muistaa ratsastaa samaan tapaan tarkasti, mutta rennosti, niin jospa sillä hyvä tulisi.

Ei ihan

Keskiviikon valmennusryhmän tunnille toivoin etukäteen Epperiä, jolla ajattelin mennä oman seuran helatorstain estekisat. Tunnilla oli luvassa puomeja ja kavaletteja kuuden ratsukon voimin. Tallille päästyäni totesin Epperinkin saaneen suosiota kisaratsuna ja tulleen toivotuksi kisoihin maksimimäärän. No, sen kanssa oli silti kiva mennä tunnille treenaamaan.

Tunnin alusta asti pyrin miettimään, miten saisin Epperin edes hieman kantamaan itseään edestä ja miten minun pitäisi olla kyydissä, etten pahentaisi tilannetta. Epper liikkui kohtuullisen kivasti ravissa, jossa tahkosimme suoralla linjalla olleita kolmea puomia, joista keskimmäiselle pyöräytettiin iso ympyrä. Yritin ratsastaa Epperin liikkumaan ajoissa ennen puomeja, jolloin saisin rentoutua niiden aikana. Pääosin taktiikka toimi, mutta välillä Epper pääsi hidastamaan puomeilla. Olin kuitenkin tarkkana huomauttamaan asiasta, jolloin tehtävä alkoi sujua kivasti. Ympyröillä sain muistaa kunnollisen tien lisäksi myös sen etenemisen, ettei Epper yrittänyt hidastaa siellä.

Raviverryttelyn jälkeen tahkosimme lopputunnin laukassa puomeja sekä juuri ja juuri maasta irronneita kavaletteja. Tulimme pelkkää suoraa linjaa keskimmäiselle kavaletille edelleen ympyrän pyöräyttäen kuin pituushalkaisijalla olleen kavaletin kautta ensin ympyrää ja sitten suunnanvaihtoa yhdistettynä edelleen osaksi suoraa linjaa. Suora linja ei sinällään tuottanut enää uusia pulmia, lähinnä Epper pääsi venähtämään välillä pitkäksi, jolloin askel ei sopinut niin hyvin. Ympyrällä hypätty kavaletti sujui vähän tahmaillen, ja ensimmäisellä kerralla Epper hyytyi liki täysin sen eteen ennen kuin vaivoin möngersi itsensä siitä yli. Teimme samalle pituushalkaisijan kavaletille myös laukanvaihdot molempiin suuntiin. Saimme tehtyä nämä kertaalleen molempiin suuntiin, vaikka etenemisemme tuntui aika tahmaiselta. Epper pääsi välillä hidastamaan puomeja ja kavaletteja kohti. Lopputunnista aloin tajuta syyksi sen, että kippasin aina hitusen etukenoon niille lähestyttäessä. Se varmasti hyydytti Epperiä vielä, kun se jo ennestään oli itse etuosallaan kenottamassa. Siinä vaiheessa, kun sekä kuski että ratsu olivat etupainoisina, ei meno nyt vain voinut olla kovin sutjakkaa.

Loppuraveissa hain vielä meihin molempiin ryhtiä, ja saimmekin ihan kivaa etenemistä. Puomi- ja kavalettitehtävät jäivät vähän hampaankoloon, sillä olin jotenkin odottanut tarmokkaampaa menoa. Eihän Epper laiska ollut, vaan teki tehtävät ihan asiallisesti. Silti fiiliksenä oli vähän sellainen ei ihan, mutta sinnepäin. Ilmeisesti kaipasin siitä vielä muutamaa astetta viilatumpaa menoa, jota en kuitenkaan tainnut tulla ratsastaneeksi. Epperin kanssa ainakin oppisin istumaan satulassa kenottamatta, jos se näin selvästi vaikuttaa ratsun menoon. Tämän treenin perusteella olisi kyllä jäänyt arveluttamaan 80 sentin radan tahkoaminen, mutta eipä se tosiaan enää ollutkaan vaihtoehto. Kisojen luokkavaihtoehtoina olevat ristikko, 40–50 senttiä ja 80 senttiä sekä vähäisten hyppyhevosten yhtälö tuotti kyllä pulmia. Kisoihin teki silti mieli, joten lopulta lätkäisin itseni pienoisen jokeriratsun kanssa luokkaan, jota en tuolla tallilla ole koskaan kisoissa hypännyt. Joten Jussi ja 40–50 senttiä arvostelulla A.1.0, täältä toivottavasti tullaan! Sitä ennen meillä tosin on yhdet treenit Jussin kanssa. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Otetta hyvään laukkaan

Tiistain Tallinmäen koulutunnilla ratsukoita oli viisi. Rapainen kenttä ei haitannut, sillä se oli viimein myös laukkakunnossa! Jetin kanssa pääsimme treenaamaan tahdin säilyttämistä, pohkeenväistöjä, muutamat kavalettihypyt sekä aavistuksen keskiravia.

Tunnin alussa ratsastimme käynnissä ja ravissa suoraa uraa ja ympyröitä tavoitteena säilyttää tahti sekä ratsastaa ympyrät tilaa käyttäen. Tahdin säilyttäminen vaati Jetin herättelyä, mutta ravissa se alkoi säilyä paremmin. Laukassa ratsastimme muutamat pääty-ympyrät. Niillä Jettiä sai herätellä sekä muistaa ratsastaa tie kunnolla, sillä muuten ympyrä pieneni. Oikeassa laukassa Jetti tuntui asettuvan itsekseen liikaa enkä saanut sitä ulko-ohjan tuelle. Vasemmassa laukassa taas ei ollut juuri asetuksesta tietoa. Laukka rullasi välillä paremmin, kun yritin hakea estelaukan kaltaista menoa.

Pohkeenväistöt teimme pituushalkaisijalle takaosaa molempiin suuntiin vuorotellen väistättäen. Askellajeina olivat käynti ja ravi. Jetille hyödyllisempi suunta oli väistättää takaosa oikealle. Siinä se joutui jumppaamaan vasenta takajalkaansa, joka toisinaan tahtoo jäädä matkasta. Väistöt vasemmalle tulevat siltä helpommin. Sain takaosan aina siirtymään, mutta tahti tahtoi kadota. Lisäksi etuosan kontrollointi tuppasi unohtumaan, jolloin olimme vähän mutkalla. Hiljalleen raviväistöt paranivat sinnikkäällä yrittämisellä, jolloin saimme molempiin suuntiin asialliset pätkät kohtuullisessa tahdissa.

Tunnin kivoin osuus oli lyhyt kavalettitehtävä, jolla vaihdettiin laukat. Sarjassamme miten pidät estehenkisen kuskin hereillä koulutunnilla. Tulimme kavaletin ympyrällä kahdesti oikeassa kierroksessa. Sen jälkeen vaihdoimme kavaletilla suunnan vasemmaksi ja tulimme sen kerran vielä kerran ympyrällä vasemmassa laukassa. Sitten teimme sitten toisen suunnanmuutoksen eli palasimme oikeaan laukkaan. Tajusin heti alusta pistää Jetin laukkaamaan kunnolla, jolloin hypyt oikeassa laukassa olivat hyvät. Vaihto vasempaan laukkaan onnistui hyvin samoin kuin siinä kierroksessa tehty ympyrä. Vaihto takaisin oikeaan laukkaan meni ristilaukan kautta, mutta sentään Jetti korjasi sen nopeasti kokonaan eikä jäänyt jäkittämään vastaan.

Lopuksi otimme muutamat keskiravin kaltaiset pätkät. Ne eivät lähteneet niin hyvin kuin olisin halunnut enkä tiennyt, mistä asia jäi kiikastamaan. Tai no, tuuppaaminen ja tuntuman kadottaminen voisivat hyvinkin olla syitä. Jotenkin alan yliyrittää noissa keskiaskellajeissa sen sijaan, että ajattelisin ne rennoiksi askeleenpidennyksiksi. Tarvitsisin noissa ajatusta joustavuudesta ja venyttämisestä, jolloin voisin unohtaa tuuppauksen ja hätäisyyden. Jetti on kyllä esittänyt useammankin kerran asiallisia keskiraveja, joten kyllä sillä ne siellä ovat.  Täytyy vain oppia löytämään ne oikeilla avuilla.

Loppuraveissa hevosten annettiin venyttää eteen ja alas, minkä Jetti teki hyvin. Tunnissa hyvää oli laukassa löydetty eteneminen. Tätä saisin hakea jokaisella tunnilla, niin se ei olisi niin vaikea löytää esteiden parissa. Parannettavaa olisi ollut oikean kierroksen kummallisen yliasettumisen ja punkemisen korjaamisessa. Istuntani tuntui jotenkin jäykältä, mikä varmaan aiheutti suurimmat Jetin mutkittelut. Ulkopuolen tuki oli hukassa, mikä ei auttanut. Oikea kierros on alkanut tökkiä viime aikoina ihmeen paljon, kun aiemmin se oli vasen kierros. Jotain on siis tapahtunut todennäköisesti istunnassani, joten nyt pitää alkaa selvitellä, mitä se on ja korjata moinen pois. Onneksi Airan istuntatunti on tämän viikon sunnuntaina. Sieltä varmasti irtoaa taas hyviä vinkkejä.

Sileältä kavaleteille ja siitä maastoon

Tämän ratsastusviikon aloitin poikkeuksellisesti vasta tiistaina, kun sujahdin Jetin kanssa neljänneksi ratsukoksi Tallinmäen tunnille. En tiennyt ollenkaan, mitä tunnilla oli luvassa, joten saatoin vain ilahtua: vähän sileää ja vähän kavaletteja. Tällaiset sekoitustunnit ovat minulle omiaan, sillä jaksan keskittyä siihen kouluvääntöönkin, kun tiedän ikään kuin palkkiona tulevan vähän hyppelyä.

Kouluosuudessa ratsastimme huolellisia kulmia jokaisessa askellajissa. Kulmia sai ratsastaa ihan mihin kohtaa kenttää halusi, joten uralla ei tarvinnut pysyä orjallisesti. Jetti oli edellispäivän tunnilla kehdannut vähän luikerrella aloittavamman ratsastajan ollessa kyydissä eikä se epäröinyt testata minuun samaa. Niinpä alkutunti olikin aivan kamalaa kiemurtelua ja hidastelua, kun Jetti pyrki väistämään työnteon olemalla kuuro avuilleni. Pinnani venyi ja paukkui, mutta ei napsahtanut, jolloin Jetti alkoi totella vähän paremmin. Vasen kierros pysyi edelleen kinkkisempänä, kun en saanut itseäni aseteltua oikein. Oikea kierros parani hitusen, mutta viilattavaa olisi ollut paremmassa pohjeratsastamisessa. Nyt sorruin näpertelemään välillä aivan liikaa ohjalla, mikä sai Jetin hidastamaan entisestään.

Laukassa kulmia ratsastettiin vähän rennommin, mutta silti ajatusta niihin pistäen. Alkulaukka oli aivan kamalaa mönkimistä! Muistutin sitten raipalla, josta Jetti-herra veti herneitä turpaansa ja tarjosi minipukkeja. Ei muuta kuin muistutusta raipalla, kunnes Jetti tajusi pukkien olevan turhia. Inhottavaa kuitenkin, kuinka araksi heittäydyn ratsun vähän protestoidessa. Nytkin olisi tehnyt mieli jättää raippa matkasta, mutta se olisi opettanut hevosta luistamaan töistä entistä pahemmin. Laukka onneksi alkoi vertyä, kun Jetti oli saanut vähän osoittaa mieltään. Oikeassa kierroksessa kulmat olivat välillä aika asiallisia. Vasemmassa kierroksessa taas Jetti pääsi oikomaan, kun en saanut istuntaani saati sisäpohjettani töihin. Voisiko maailmasta poistaa vasemman kierroksen, jooko? Se suunta vaatii kyllä niin mahdottomasti treeniä, että huh!

Kouluväännön jälkeen humputtelimme kavaletteja. Ensin tulimme 20 metrin suoraa linjaa, johon pistettiin askelia 5, 6 ja 7. Oikeassa kierroksessa kaikki askeleet onnistuivat niin kuin oli toivottu. Vasemmassa kierroksessa taasen tuli joko töksähtelyjä heti ensimmäiselle kavaletille tai rykäisyjä liian kaukaa. Laukka pääsi aina vaihtumaan noiden takia, ja sujuvuus oli kaukana. Saimme ottaa tehtävän uusiksi muutamia kertoja ennen kuin sain toivotut askeleet tähänkin suuntaan. Mitä olenkaan jauhanut siitä vasemmasta kierrosesta? Niinpä, hullujen hommaa moinen, hah! Otimme myös hyppyjä lävistäjäkavaleteille laukanvaihtoja treenaten. Jetti vaihtoi oikean laukan vasempaan jokaisella kerralla, mutta vasemmasta oikeaan menimme joko kokonaan vaihtamatta tai sitten ristilaukan kautta. Sain kuitenkin korjattua laukat aina lennosta, ettei tarvinnut ravissa asti käyttää. Viimeisellä yrittämällä sain myös hypyssä laukan vaihtumaan tässäkin suunnassa, kun muistin johtamisen merkityksen.

Loppuverryttelyn kävimme mukavasti maastossa käppäillen. Otimme lyhyen ravipätkän, jonka jälkeen kävelimme loppumatkan tallille. Oli ihana huomata, että tunnin päättyessäkin oli vielä valoisaa. Sieltä se kevät ja ennen kaikkea kesä tulee!

Ihan rauhassa vain

Maanantaina vuorossa oli Tallinmäen tunti Jetillä kahden muun ratsukon seurassa. Arvelin meidän menevän koulua, mutta pääsimmekin tulemaan koulun lisäksi myös puomeja ja kavaletteja. Kerrassaan mukava sekoitus. Kelikin oli lauhtunut nollaan, jolloin tunnin pärjäsi mainiosti ilman takkia pelkällä pitkähihaisella ja fleecellä. Melkoinen ero niihin yli -20 asteen pakkasiin, mutta todellakin tervetullut vaihtelu.

Alkuverryttelyssä tulimme kertaalleen käynnissä koko kentän mittaisen kiemurauran, jossa sai kiemurrella niin paljon kuin vain ehti. Tehtävänä oli saada niin asetukset kuin suoristukset onnistumaan. Jetti mateli käynnissä enkä juuri saanut sitä heräteltyä. Sen sijaan asetukset vasemmalle menivät aika mukavasti. Kaarteet oikealle taas olivat tihkaampia, kun Jetti tahtoi jäädä asettuneeksi vasemmalle eikä halunnut heti kääntyä kunnolla. Ulkopuolen apuni pääsivät tosissaan hommiin ja sain jopa jätettyä sisäohjaa näinä hetkinä rauhaan. Kaaret tähänkin suuntaan paranivat, mutta vielä tässä vaiheessa en saanut jumpattua Jettiä tasaiseksi molemmilta puolilta. Ravissa menimme omaan tahtiimme uraa myöten ja ympyröitä pyöritellen. Opettaja kehui tässä välissä sitä, että olen kehittynyt ravityöskentelyssä. Nykyisin saan parempaa ravia jo heti alusta, kun vielä tovi sitten Jetti pääsi himmailemaan hyvin siinäkin. Olen varmaan oppinut vaatimaan vähän topakammin, mikä on kyllä mainio asia.

Verryttelimme vielä myös ravissa ja laukassa tulemalla 17 metrin kahden puomin suoraa linjaa. Pysyimme molemmissa askellajeissa mukavasti suorassa ennen ja jälkeen puomien ja sain treenattua käsien rentouttamista ja pohkeiden pitämistä tuntumalla puomien aikana. Vasemmassa laukassa tuli kertaalleen rikko ristilaukkaan, kun pyysin Jetin lähtemään toiselle puomille neljän askeleen jälkeen, kun viisi oli oikeasti parempi. En ottanut tästä stressiä, vaan pyysin vaihdon myötälaukkaan, ja homma saattoi jatkua. Kummasti tehtävät sujuvat paremmin, kun en ota niistä turhia paineita. Olin myös tietysti mielissäni siitä, kuinka helppoa ennen ja jälkeen tehtävän oli jatkaa suoraan. Jetti ei kyttäillyt tällä kertaa kumpaakaan päätyä nimeksikään, jolloin meno oli helppoa.

Puomiverryttelyn jälkeen siirryimme hetkeksi kouluväännön pariin. Kuviona oli tulla pitkän sivun loppuun täyskaarto. Eli kun ravasimme sivua esimerkiksi oikeassa kierroksessa, tehtiin täyskaarto vasemmalle pitkää sivua kohti. Jetti ravasi sangen mukavasti ja asettuikin molempiin suuntiin kohtuullisen pehmeästi. Sisäpohkeeni jäi välillä matkasta, jolloin Jetti yritti hieman valua sisälle täyskaarron aikana. Sen sai kuitenkin korjattua helposti pois, kun muistin pitää myös sisäpohkeeni töissä. Sitten lisäsimme tehtävään laukannoston täyskaarron alkupuolelle. Alun nostot olivat hieman hyytyneitä, mutta niiden jälkeen Jetti nosti laukan ihan kivasti. Lopulta tulimme koko tehtävän laukassa vaihdellen laukat lennosta täyskaarron alussa. Jetti pyrki hieman pienentämään kaartoa, mutta oli helposti korjattavissa moisista yrityksistä pois. Laukat vaihtuivat molempiin suuntiin ihan hyvin, joskin vaihto vasempaan oli tuttuun tapaan hieman helpompi. Kaikkineen aluksi vaikeahkolta tuntunut tehtävä menikin kohtuullisen mukavasti.

Tämän jälkeen siirryimme takaisin suoran linja pariin, jossa puomit nousivat nyt pieniksi esteiksi. Ensin tulimme tehtävää molemmista suunnista niin, että ensimmäisen esteen ympärille pyöräytettiin ympyrä, jonka jälkeen jatkettiin linja tavallisesti. Alussa hätiköin ja kiirehdin eli esitin karmeat tiet ja puskin istunnallani vielä kaiken huipuksi. Kun sain opettajan ohjauksella tien kuntoon ja muistin olla enemmän odottaja kuin sukeltaja, meni tehtävä paremmin. Viisi askelta oli suoralle linjalle edelleen ok, sillä esteet olivat pieniä. Sitten opettaja lisäsi tehtävään lävistäjille suunnanvaihtokavaletit. Tulimme tehtävän vielä kertaallen siten, että aloitimme vasemmmassa laukassa tulemalla suoran linjan. Sen jälkeen tuli suunnanmuutoskavaletti, jossa laukka piti saada oikeaksi. Tämän jälkeen laukkasimme hyvän tovin ja tulimme suoran linjan toisesta suunnasta. Siitä jatkoimme toisen suunnanmuutoskavaletin, jossa oikea laukka piti vielä vaihtaa vasemmaksi. Sain taas kiinni siitä odottamisesta, jolloin en hoppuillut niin paljoa. Vasemmalta tultuna suora linja meni ihan kohtuullisesti. Tie kavaletille oli kunnossa, jolloin laukka vaihtui siinä vasemmasta oikeaan. Pitkän laukan aikana pyrin olemaan rento ja antamaan Jetin edetä. Linja toisesta suunnasta meni muuten ok, mutta jostain syystä toisessa hypyssä tuli turha vaihto vasempaan laukkaan. Korjasin sen maltilla lennosta oikeaksi ja jatkoin vielä ajatuksella toiselle kavaletille. Tie sille oli kunnossa, jolloin pääsimme kavaletille hyvin, ja Jetti sai vaihtaa siinä oikean laukan vasemmaksi.

Vaikka tunnin viimeinen tehtävä ei ollut täydellinen napakymppi, oli siinä yrittämisen meininkiä. Onnistuin olemaan ja odottamaan taas paremmin enkä puskenut Jettiä koko ajan. Jetti tuntuikin liikkuvan rennommin ja pääsi tekemään muun muassa ne vaihdot hypyissä, kun en säheltänyt sille ristiriitaisia apuja. Tämä fiilis oli mukava kokea jo toisena päivänä peräkkäin. On muuten todella mukava saada vihiä siitä, miten siellä satulassa pitää olla. Toivottavasti en unohda sitä helposti, vaan pystyn löytämään aina edes pieniä hetkiä, jolloin pääsen samaan tunteeseen. Luulen, että se auttaa ratkaisemaan monta pulmaa, joita minun ja Jetin yhteistyössä on.

Kaivattuja onnistumisia

Menin poikkeuksellisesti vasta tiistaina Tallinmäen tunnille Jetin kanssa. Ajattelin neljän ratsukon tunnilla olevan koulua, mutta opettaja kertoi tunnilla olevan vähän puomeja ja kavaletteja, vitsailipa vielä, että ihan vain sen takia, ettei minun tarvitse mennä koulua. Olin tietysti mielissäni, ovathan tällaiset tunnit heti seuraavaksi parasta estetuntien jälkeen.

Alkuverryttelyssä menimme tovin itsenäisesti ravaillen. Jetti puski tällä kertaa oikeassa kierroksessa omille teilleen. Viime aikoina on alkanut tuntua, että vasemmalle puskemisen sijaan Jetti on alkanut suosia tätä toista suuntaa. Onkohan istunnassani tapahtunut jotain muutosta? Toki Jetti pääsee liirailemaan vasemmassakin kierroksessa edelleen, mutta aikanaan oikea kierros oli lähtökohtaisesti ihan sujuva. Ravissa opettaja kiinnitti huomiota keventämiseen ja muistutti olemaan keventämättä etureisiä käyttäen ja pyrkimään mahdollisimman pieneen kevennykseen. Jokin loksahti paikoilleen, ja onnistuin keventämään kohtuullisen pienesti. Jetti ravasi myös aika tasaisen hyvin, mikä varmasti auttoi tässä tehtävässä.

Pyrin verryttelyssä kiinnittämään huomiota käännöksissä siihen, että rentouttaisin sisäkättäni ja tekisin kunnolla töitä ulkoavuilla. Paikoin tämä onnistui sisäkäden osalta, mutta ulkoapujen käyttö oli välillä aika vaisua. Niinpä Jetti pääsi valumaan ulos ennen kuin heräsin ratsastamaan. Laukassa verryttelimme keskiympyrällä sitä mahdollisimman hyvin ratsastaen. Aluksi Jetti yritti pudottaa koko ajan raville ja muutamia kertoja onnistuikin. Tämän jälkeen sain pohkeet töihin, jolloin Jetti alkoi säilyttää laukan. Jälleen vasen kierros oli helpompi. Ilmeisesti oikeassa kierroksessa en saanut ratsastettua sisäpohjetta läpi, sillä siinä ympyrä tahtoi pienentyä. Opettajakin ohjeisti ratsastamaan ympyrää paremmin tilaa käyttäen. Tarkemmalla ohjauksella tämä alkoi onnistua. Laukassa huomasin ohjastuntumani vaihtelevan melkoisesti lähinnä tuntuman ja löysän otteen välillä. Käteni taitavat liikkua turhan paljon, joten sitä saa alkaa syynätä seuraavaksi.

Ensimmäisena puomitehtävänä tulimme kolmikaarista kiemurauraa, jonka suoristuskohdissa oli yksi puomi. Tehtävän alkuun palattiin aina keskihalkaisijaa myöten. Tehtävä alkoi sujua ihan mukavasti, mutta suoristuskohdissa sain keskittyä melkoisesti, etten tullut niille vähän vinossa. Jetti-reppana oli taas alussa hölmistynyt asiasta nimeltä puomi ja pääsi jarruttelemaan ennen sen ylitystä. Mitä teki kuski? Sanoi hih-hih tovin ja toisen ennen kuin tajusi alkaa ratsastaa. Sen jälkeen pääsimme puomeistakin yli ilman suurempia draamoja. Kaarteet oikealle olivat vähän vaikeampia niin kuin alkutunnistakin. Vasen puoleni saisi herätä kunnolla toimimaan ulkopuolena, jotta saisin tämän homman kuriin.

Seuraavaksi tulimme osittain samaa tehtävää oikeassa laukassa aloittaen siten, että pyöräytimme ensimmäisen, nyt kavaletiksi nousseen puomin yli ympyrän oikealle ja vaihdoimme sitten toisella ylityksellä laukan vasemmaksi. Sen jälkeen tulimme toisen kavaletin, jolta jatkoimme vasempaan kierrokseen tehdylle ympyrälle ylittäen ensimmäisenkin kavaletin, jonka jälkeen tehtävän sai lopettaa. Ensimmäisen ympyrän saimme tulla kahdesti, sillä ensimmäisellä yrittämällä Jetti pääsi vähän valumaan ulos. Toisella kerralla ratsastin paremmin, jolloin ympyrä oli toivotusti ympyrä. Laukanvaihto oikeasta vasempaan ei onnistunut kavaletilla, mutta vaihto lennosta onnistui. Toinen kavaletti meni ok, mutta kolmanteen hyppyyn tullessa en tiedottanut Jetille suuntaa, jolloin se pääsi vähän viettämään oikealle. Tuloksena oikea laukka, joka korjattiin pois lennosta. Samalla saimme sakkokierroksen, ja kunnon ohjaamisella vasenkin laukka säilyi tehtävän läpi.

Tulimme tehtävän vielä siten, että teimme sen kokonaan kolmikaarisena kiemuraurana. Tehtävälle lähdettiin vasemmassa laukassa keskihalkaisijaa myöten. Sen loppupuolella laukanvaihto oikeaan onnistui ihan ok. Ensimmäisellä kierroksella oikea laukka jäi vaihtumatta vasemmaksi, mutta toisella kierroksella kaikki meni nappiin. Alussa tehty laukanvaihto lennosta vasemmasta oikeaksi onnistui ilman, että Jetti pääsi kääntymään liian aikaisin. Tie ensimmäiselle kavaletille oli kohdillaan, ja olin niin selvästi menossa vasemmalle, että Jetti vaihtoi kavaletilla laukan helposti. Tie toiselle kavaletille oli myös ok, ja taas olin selvästi tiedottamassa uudesta suunnasta, jolloin vasenkin laukka vaihtui oikeaan. Olin tosi tyytyväinen, on mukava saada tehtävä loppujen lopuksi onnistumaan.

Loppuun tulimme vielä kahta suoralla linjalla ollutta kavalettia pyöräyttäen niille aina ympyrät. Tulimme niitä pari kertaa per suunta ja loppujen lopuksi toisilla kerroilla sain molemmat onnistumaan kivasti. Ensimmäisellä kerralla laukka oli vähän löysää ja ohjaamiseni mitä sattuu, jolloin mukaan mahtui ristilaukkaa. Toisella kerralla meno oli sujuvampaa ja ratsastamiseni tarkempaa, jolloin jopa herkemmin vasempaan vaihtunut oikea laukka säilyi läpi tehtävän. Jihuu! Tällainen tunti oli kyllä taas tarpeeseen, ja nämä muutamat onnistumiset ilahduttivat paljon. Huolellisuudella pääsee mukavan pitkälle, joten siihen saisin satsata paljon enemmän. Pitänee alkaa treenailla itsekin enemmän puomeilla kerran oma keskittymiseni pysyy niiden avulla paremmin yllä kuin täysin sileän treenissä.

Kiemurauria kavaleteilla

Sunnuntain käynnistäneen maaston jälkeen huilasin reilun tunteroisen, jonka jälkeen palasin talliin laittamaan Jetin kuntoon hyppytuntia varten. Ruuna tuntui katsovan minua ihmetellen, mitä minä vielä tallilla pyörin, olihan se jo kuskannut minua yhden reissun. Eipä sillä, ihan hyvää sillekin tekee välillä tehdä pari tuntia samana päivänä töitä. Opettajakin on tuumannut, että Jetille sopisi mainiosti pieni maastolenkki tai muu verryttely alle ennen hyppytreenejä. Maneesille suuntasimme kolmen ratsukon voimin. Tunnin varsinaisena hyppytehtävänä oli kolmikaarinen kiemuraura, jonka suoristuskohdissa oli aina kaksi kavalettia innarivälein.

Alkuverryttelyssä saimme mennä ensin ravissa itsenäisesti. Tein siirtymiä käyntiin ja pysähdyksiinkin saakka, ja Jetti teki ne kohtuullisen hyvin. Vasen pohkeeni ei tosin merkannut sille mitään, joten otimme pätkiä väistöjä oikealle. Niissä pohkeeni taas tarkoittikin jotain, mutta nopeasti sen merkitys unohtui, kun palasimme raviin. Tiesin istuntani tekevän hommasta vaikeaa ja pyrinkin korjaamaan sitä välillä, mutta niin vain se singahti takaisin vinkkuralle, ja Jetti pääsi liirailemaan. Kyttäilyäkin esiintyi, mutta melkein jopa normaalia vähemmän. Emme nyt vieläkään kulkeneet kovin rennosti ja siivosti päädyissä, mutta eipähän nyt ihan joka kerralla tultu monta metriä uralta sisempänä.

Sitten työskentelimme tovin molempiin suuntiin ravissa ja laukassa keskiympyrällä. Tarkoituksena oli saada hevoset pysymään ympyrällä tasaisesti ilman kummempaa säätöä. Oikea kierros oli tällä kertaa vähän hankalampi, kun en saanut ulkopuolen apuja toimimaan, vaan yritin korjata kaiken sisäohjalla. Lopulta aloin tietoisesti päästää sisäohjaa löysemmäksi, jotta en voisi yrittääkään turvautua siihen. Kun sen jälkeen sain ulkopuolen avut toimimaan paremmin, saatoin poimia sisäohjankin tuntumalle. Vasen kierros oli taasen jotenkin helpompi. Ilmeisesti oikea puoleni osaa toimia ulkopuolena paremmin kuin vasen puoleni. Laukassa sain ensin kertoa Jetille sen osaavan myös moisen askellajin, mutta sen jälkeen meni aika kivasti. Etenkin se yllättävä vasen kierros onnistui. Ympyrä tuntui ympyrältä ja kääntäminen onnistui, kun ulkoavut olivat käytössä. Loppupuolella tehtävää Jetti tarjosi mukavan letkeää laukkaa ja taisipa vähän pyöristyäkin siinä. Se tuntui selkään tosi kivalta.

Seuraavaksi tulimme ensin pari kertaa käynnissä ja sitten ravissa kolmikaarista kiemurauraa, jonka suoristuskohdissa oli kolme puomia. Tehtävää tultiin vasemmassa kierroksessa ja alkuun palattiin aina keskihalkaisijaa myöten siten, että ylitetyt puomit jäivät sivuille molemmin puolin. Aluksi Jetti jarrutteli puomeilla ja melkein ryömi niiden yli, mutta paransi menoaan, kun aloin hihittelyn sijaan ratsastaa. Käännökset puomeille tuntuivat tulevan nopeasti etenkin, jos en saanut ulkopuolta kunnolla haltuun. Ravissa tehtävä alkoi lopulta mennä aika kivasti. Suoristuskohdissa olisin tosin saanut olla vielä tarkempi, sillä etenkin kaarteessa oikealle en tuntunut ehtivän suoristaa kunnolla, vaan tulin hieman vinosti puomeille. Ennakoin käännöstä liikaa, jolloin lähdin kääntämään liian aikaisin. Olisi pitänyt osata ajatella kääntymistä, mutta ei samalla jo kääntää.

Viimeisessä tehtävässä kuviota muutettiin siten, että nyt ensimmäisessä suoristuskohdassa oli kaksi kavalettia innarivälein ja toisessa suoristuskohdassa samoin innarivälillä ristikko ja kavaletti. Tehtävälle tultiin edelleen keskihalkaisijaa myöten. Pääosin aloitimme tehtävän vasemmassa laukassa, mutta lopuksi tulimme sen oikeasta laukasta aloittaen ja teimme päätyä lähestyttäessä laukanvaihdon oikeasta vasempaan ja aloitimme kolmikaarisen kiemurauran. Alku kavalettien ylityksessä oli taas melkoista rämpimistä. Kääntäminen ja eteneminen eivät vain tunnu onnistuvan minulta yhtä aikaa. Tie oli myös välillä kaikkea muuta kuin suora. Kertaalleen taisimme tulla yhden kaarteen ristilaukalla, mutta muutoin kavaleteilla vaihtumattomat laukat korjaantuivat lennosta. En ihme kyllä ottanut stressiä siitä, etteivät laukat vaihtuneet kavaleteilla. Ehkä alan hiljalleen oppia, ettei vaihdot lennosta taitavan hevosen kanssa maailma kaadu, vaikka laukka ei vaihdu hypyssä. Ristilaukat haluaisin tosin onnistua karsimaan kokonaan pois, sillä ne sekoittavat rytmin kunnolla. Vastalaukkaa Jetti menee aika pitkälti siten, ettei se järkytä menoa kummemmin. Lopulta sain omaa ratsastusta rennommaksi heittäytymättä silti matkustajaksi, ja niin saimme mentyä tehtävän läpi niin, että laukat vaihtuivat kavaleteilla. Jes! Pieni onnistuminen, iso ilo.

Loppuraveissa Jetillä oli taas virtaa, mutta se tasoittui aika helpolla. Tunnin tehtävä tuntui ensin liian helpolta, mutta lopulta oli kaikkea muuta. Kääntyminen, eteneminen ja tien ratsastaminen yhtä aikaa tuottavat näemmä minulle melkoisia vaikeuksia. Hassua oli taas huomata, kuinka helposti lennosta tehty vaihto ennen kiemurauralle siirtymistä onnistui, mutta sitten kavaleteilla vaihtaminen olikin hurjan vaikeaa. Onhan siinä tietysti se, että sileällä vaihtaessa voin keskittää kaiken tarmon vaihtoon, kun taas kavaletilla joudun ajattelemaan paljon muutakin. Niin ja vielä se, että mitä enemmän minulla on ajateltavaa, sitä enemmän saatan alkaa häseltää. Tällaista treeniä kaipaan joka tapauksessa enemmän. Tekniikkaa, tekniikkaa ja vielä kerran tekniikkaa.