Artsin koulukurssin viimeisen eli neljännen tunnin menimme koulukisojen tapaan. Menimme vartin yhteisverryttelyn kouluaitojen sisällä ja vuoroa odotimme niiden ulkopuolella. Me Gian kanssa pääsimme menemään ensimmäisen ryhmän kolmantena ratsukkona.
Verryttelyä varten opettaja oli ohjeistanut miettimään suunnitelman. Päätin, että Gian kanssa tärkeintä olisi löytää sopivaa rentoutta ja malttamista. Niinpä laukkasin verryttelyssä sen verran, että Gia pääsi vertymään. Sen lisäksi otin vain yhden laukannoston käynnistä. Muutoin pysyin perusratsastuksen parissa käynnissä ja ravissa. Opettajan vinkkaamana ratsastin muutamat ravilävistäjät siten, että tein niiden loppuun pysähdykset. Gia toimi verryttelyssä niin kuin aina eli tasaisen mukavasti. Edellistunnilla ollut pieni kiirehtiminen oli jäänyt pitkälti pois, jolloin maltoin itsekin ottaa vähän rennommin. Aitojen ulkopuolella vuoroa odottaessa käppäilin pientä tilaa edestakaisin ja kertasin rataa. Mahanpohjaa kehtasi vähän kutkuttaa. Onneksi vuoromme tuli pian ja pääsimme aloittamaan.
Alkutervehdykseen tulimme oikeassa kierroksessa. Sihtasin keskihalkaisijalle ja osuinkin siihen kivasti. Tervehdys meni ihan hyvin samoin kuin paluu raviin. Numeroksi 7. Kymmenen metrin voltti oikealle oli tieltään ja tahdiltaan hyvä, mutta hevosen pyöreys uupui. Numeroksi 6,5. Keskihalkaisijalle osuimme taas hyvin. Vasemmalle tehdyn voltin valmistelu oli vähän puutteellinen, mutta voltti oli tieltään ja tahdiltaan asiallinen. Numeroksi 7. Voltin jälkeen aloin nyhertää liikaa käännöstä oikealle, mikä sai menosta hieman epätasaista. Numeroksi 6. Lävistäjälle tajusin ratsastaa rauhassa ja olla hyvällä tavalla huolehtimatta temponlisäyksestä. Tiesin Gian tekevän sen lähinnä päästämällä. Lävistäjän lopussa tajusin vähän lyhentää ravia. Sinällään temponlisäys oli vaatimaton, mutta tuomarin mukaan riittävä. Numeroksi 6,5. Siirtyminen käyntiin tuli kättä vasten. Keskellä kulmaa tajusin unohtaneeni väistön valmistelua auttavan kulman katkaisun, mikä pisti oman pakkani hetkeksi sekaisin. Ähräsin siinä sitten kaikkea, mikä sai Gian vähän jännittymään. Numeroksi 6.
Siirtyminen käynnistä raviin sekä kaarto radan poikki sujuivat asiallisesti. Numeroksi 6,5. Toinen siirtyminen ravista käyntiin oli nyt pehmeämpi. Numeroksi 7. Helpomman suunnan väistö eli väistö oikealle meni treeneihin nähden kehnommin. Jäin tässäkin suunnassa nyhertämään liikaa, jolloin Gia hidasti. Numeroksi 6. Oikea laukka nousi hieman epävarmasti. Numeroksi 6,5. Keskiympyrä meni ihan mukavasti. Numeroksi 6,5. Sen jälkeen edessä oli se jännempi laukkalävistäjä. Yritin istua kaikessa rauhassa ja pitää Gian rauhallisessa laukassa. Pääsimmekin lävistäjän ilman vaihtoa. Toki Gia pääsi pudottamaan raville liian aikaisin, mutta se oli pienempi virhe kuin mitä vaihto olisi ollut. Numeroksi 6. Vasen laukka nousi täsmällisesti pääty-ympyrältä. Numeroksi 7. Toisen laukkalävistäjän temponlisäyksen tein tietoisen vaatimattomasti. Lähinnä vain annoin Gian edetä. Tälläkin lävistäjällä Gia pääsi pudottamaan liian aikaisin raville, mikä oli odotettua. Numeroksi 6,5. Lopputervehdykseen tulimme kohtuullisen asiallisesti. Numeroksi 7.
Radan jälkeen taputtelin Gian hyväksi ja muistin taas hengittää. Kehtasipa olla jännää! Rataan olin kokonaisuudessa tyytyväinen. Tällä treenimäärällä se meni ihan asiallisesti. Toki Gian pyöreys jäi puutteelliseksi, mutta muuten ratsastin itsekseni aika tarkasti. Gia taas hoiti oman osuutensa hienosti. Se eteni tasaisesti eikä yrittänyt ehdotella omiaan. Eikä tullut laukanvaihtoa! Olipa ihana ratsastaa rata ilman odotuksia tai menneisyyden peikkoja.
Tuomari kertoi arvostelleensa suoritukset hieman kiltimmin. Me Gian kanssa saimmekin suorituksestamme 65,7 prosenttia. Tuomarin kommentit olivat seuraavat: "Ajatuksen kanssa ja siististi & levollisesti esitetty. Rentoutta vielä niskaan, mutta muuten hyvin pohkeen edessä!" Kommentit lämmittivät mieltä sekä antoivat odotetun korjausehdotuksen. Jos radan jälkeen oli jo hyvä mieli, niin kyllä se näiden terveisten myötä vielä vähän kohosi. Suorituksemme Gian kanssa oli yhteiseen treenimäärämme (tällä tunnilla tuli 15. kerta) nähden hyvä. Etenkin kun minulla menee hevoseen tutustellessa aina melkoinen aika. Gian kanssa oli mukava mennä tämä koulukurssi. Tekemistä yhteisen sävelen eteen on vielä, mutta onneksi Gian kanssa on ilo harjoitella.
Artsin koulukurssin kolmannella tunnilla treenasimme palasia B-merkin kouluohjelmasta. Kuten aiemminkin, kurssin viimeisellä tunnilla oli luvassa kouluohjelman ratsastaminen. Gia jatkoi ratsunani, ja jaoin tunnin edelleen kahden muun ratsukon kanssa. Kouluohjelmasta pääsimme treenaamaan mukavasti asioita: käyntiväistöjä, ravivoltteja sekä laukannostoja sekä lävistäjiä.
Käyntiväistöissä vinkiksi tuli katkaista kulma siten, että se valmisteli jo väistöön lähtemistä. Kulmaa ei siis tarvinnut ratsastaa reunoja pitkin, vaan pienen oikaisun kautta väistöön lähteminen oli helpompaa. Väistöissä oikealle ei Gian kanssa tarvinnut tehdä muuta kuin antaa sen mennä. Jäin ensin vähän näpertelemään liikaa, jolloin Gian etuosa ei pysynyt uralla. Kun tajusin olla tekemättä liikoja, sujui väistö hyvin. Väistöissä vasemmalle sain vaikuttaa vähän enemmän. Etuosa piti ottaa haltuun pienillä pidätteillä vasemmalla ohjalla ja takaosaa sai hieman avittaa väistättävällä pohkeella. Suuria ei tässäkään suunnassa tarvinnut kuitenkaan tehdä, sillä Gia väisti ihanan helposti.
Ravivoltit treenasimme myös ohjelman mukaan. Kymmenen metrin voltti oikealle tehtiin pitkän sivun keskeltä, kymmenen metrin voltti vasemmalle taasen keskihalkaisijalta. Sain ratsastettuna niin volttien kuin keskihalkaisijan tiet yllättävän huolellisesti. Voltit olivat voltteja eivätkä muotopuolia pyörähdyksiä. Voltit oikealle menivät myös asetuksen suhteen hyvin. Vasemman voltin valmistelu keskihalkaisijalla samoin kuin itse voltti menivät vaillinaisesti asettuen. Yritin houkutella Giaa antamaan siihenkin suuntaan periksi, mutta edelleen tämä suunta kehtasi olla minulle hankalampi.
Laukkaohjelmasta harjoittelimme niin nostoja, lävistäjiä kuin ympyröitä. Gia nosti laukat ihan mukavasti. Laukka myös pyöri ihan hyvin, vaikka välillä Gia otti etenemisen omiin nimiinsä. Ohjeeksi tuli istua satulassa ja niin sanotusti pitää omasta tontista kiinni. Yllättäen vaikeimmaksi asiaksi meille muodostui lävistäjät. En ollut yhtään varautunut, että ne voisivat olla hankalia. Vasemman laukan lävistäjillä Gia pääsi pudottamaan raville liian aikaisin. Oikean laukan lävistäjillä Gia puolestaan esitti mallikelpoisia laukanvaihtoja. Tulivatpa pulmat puskista! Jotenkin kuvittelin, että ne menisivät kuin vettä vain. Neuvoksi tuli ratsastaa lävistäjät omasta suunnitelmasta kiinni pitäen: rauhallista laukkaa ja ajatus, että oli jatkamassa lävistäjän jälkeen kulman vastalaukassa. Yritin olla viilipyttynä satulassa, mutta herpaannuin aina jossain kohdassa. Gialta se ei jäänyt huomaamatta, jolloin se pääsi joko vaihtamaan tai pudottamaan. Lopulta taisin saada kerran oikean laukan lävistäjän ilman vaihtoa, mutta siinä tuli sitten liian aikaisin pudotus raville. Vasemman laukan lävistäjän loppua sain hilattua aavistuksen lähemmäs, mutta edelleen raviin siirtyminen tuli turhan aikaisin. Jotain muutosta kuitenkin.
Tunnilla tehdyt ohjelmapalaset oli valittu hyvin. Niiden aikana sai pohtia, mihin asiaan kiinnittää radalla erityisesti huomiota, mikä asia taas voisi mennä enemmän omalla painollaan. Gian kanssa opin, että laukkalävistäjät vaatisivat tarkkuutta, kun taas väistöjä ei tarvitsisi samalla tavalla murehtia. Giassa läpi tunnin hyvää oli erityisesti se, kuinka tasaisesti se teki tehtäviä. Toki se vähän ehdotteli hetkittäin omiaan, mutta kuunteli myös, kun sanoin asiani ymmärrettävästi. Gian kanssa en osaa ainakaan vielä pahastua, vaikka kaikki ei sujuisi kerralla. Niin kuin ei sujukaan. Sen kanssa minulla ei myöskään vielä ole ennakko-odotuksia, mikä on vain hyvä juttu. Silloin saan ratsastettua asian kerrallaan enkä mieti tulevaa tai jää murehtimaan menneitä.
Artsin koulukurssin toisella tunnilla pääsimme jatkamaan neliöiden ratsastamista. Ratsunani jatkoi Gia, ja tunnin jaoin kahden ratsukon kanssa. Gia kävi juuri ennen tuntia maastolenkin, joten sen verryttelyä ei tarvinnut aloittaa nollasta. Otin kuitenkin alkuun sen verran laukkaa, että Gia eteni siinäkin ihan asiallisesti.
Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä tulimme neliötä ratsastaen kulmat tarkasti. Lisäsimme tehtävälle myös lyhyitä sivuja kohti pyöräytetyt vastavoltit. Tehtävää tulimme ravissa. Muistelin edellistunnin korjausvinkkejä eli reilua asettamista sekä erityisesti oikeassa kierroksessa Gian takaosan vartioimista. Tehtävän kulmat sujuivat niin kuin viimeksikin. Oikeassa kierroksessa kulmat olivat ihan asiallisia, ja pääsin rentoutumaan niissä. Vasemman kierroksen kulmat taas jäivät asetuksiltaan hieman puutteellisiksi, ja sainkin vinkkiä asettaa reilummin. Hinasin taas vasemmalla kenottanutta istuntaani keskemmäs ja yritin kovasti pohtia, miten saisin vasemmankin kierroksen tasaisemmaksi. Kovin suuria ahaa-elämyksiä ei siihen suuntaan mahtunut, mikäli oli vähän harmi. Oikean ja vasemman kierroksen ero jäi aika isoksi. Sama pulma vaivasi volteilla. Voltit oikealle menivät asiallisesti, kun taas voltit vasemmalle menivät vähän jäykistellen.
Seuraavalla tehtävällä vaihdoimme neliön paikkaa siten, että pääsimme tekemään kouluradan I-kirjaimesta laukannoston ravista. Laukkaa jatkoimme kierroksen, kunnes siirryimme I:ssä takaisin raviin. Kuten arvata saattaa, vasen kierros oli edelleen vähemmän sujuva. Yritin vaikuttaa Giaan kaarteissa rohkeammin, mutta edelleen onnistumiset jäivät puolitiehen. Laukat sinällään kuitenkin nousivat ihan ok. Oikeassa kierroksessa Gia loksahti kertalleen ihanasti kohdilleen. Se tuntui laukkaavan rauhallisesti allani ja odottavan minun ohjeitani. Olipa sangen helppoa ratsastaa kulmat hyvin, kun hevonen odotti ja kuunteli. Ihanan sujuvaa! Oikea kierros on vain niin paljon helpompi minulle. Toki könötän siinäkin miten sattuu, mutta käteni ja jalkani osaavat tehdä siinä suunnassa hommansa oikein. Pakka menee sekaisin, kun vasen puoleni tulee sisäpuoleksi. Se ei tunnu hanskaavan sitä hommaa ollenkaan.
Loppuravissa pyörimme ensin tovin pääty-ympyrällä vasemmassa kierroksessa, kunnes vaihdoimme suuntaa ja pyöräytimme vielä toiseen päätyyn muutaman ympyrän oikealle. Gia kiirehti hieman, mutta tarjosi vähän rennompia pätkiä molempiin suuntiin. Siitä pääsimme siirtymään käyntiin, ja näin kurssin toinen tunti oli pulkassa. Tämä tunti ei ollut niin sujuva kuin ensimmäinen, mutta onneksi tähänkin mahtui hyviä pätkiä. Erityisesti oikean laukan hyvä hetki lämmitti mieltä. Gia tuntui olevan tänään vähän kiireisempi. Opettaja hoksauttelikin, että Gian etuosa piti saada odottamaan ja takaosa puolestaan töihin. Huomasin kerta toisen jälkeen päästäväni Gian aina edestä karkuun, kun yritin herätellä takaosaa. Muutamia kertoja sain vähän lyhennettyä Giaa ilman, että aktiivisuus katosi. Nämä hetket tuntuivat selkään ihan erilaisilta. Raviin tuli joustoa ja pontevuutta ilman, että hevonen samalla piteni ja lähti kiihdyttämään. Tätä tunnetta pitää hakea jatkossakin.
Perjantaina alkoi Artsin viikonlopun kestävä koulukurssi. Ratsukseni toivoin Gian, ja toiveeni meni läpi. Ensimmäisellä tunnilla pääsimme valmistelemaan ratsuja viikonloppua varten jumppaamalla niitä notkeiksi. Alkuverryttelyyn käytimme hyvin aikaa. Gian kanssa sain ottaa laukkaa heti alkuun, jotta se vertyisi nopeammin. Laukkapätkien jälkeen ravi alkoikin sujua paremmin.
Ensimmäisenä kuviona tulimme maneesia soikiona. Suorat pätkät menimme vasta-asetuksessa ja huolehdimme sisäpohkeella reitillä pysymisestä. Soikion kaarteissa taas asetimme reilusti sisäohjalla ja annoimme ulko-ohjalla tilaa. Tehtävää tulimme kaikissa askellajeissa. Oikea kierros tuntui helpommalta, vaikka siinä sain huolehtia Gian takaosasta enemmän, ettei se valunut ulos. Asetukset kuitenkin menivät helposti läpi. Vasemmassa kierroksessa taas niin myötä- kuin vasta-asetukset olivat hieman hankalampia. Könötin vähän liikaa vasemmalla, mikä hankaloitti menoa. Gia kuitenkin toimi ihan mukavasti kaarteissa. Suorilla pätkillä minulla oli enemmän tekemistä. Laukassa vasemmassa kierroksessa sain vielä vähän enemmän houkutella Giaa suorilla pätkillä vasta-asetukseen ilman, että se valui samalla sisään. Kaarteet menivät edelleen aika kivasti.
Tämän jälkeen siirryimme ratsastamaan maneesia neliönä, jonka kulmat ratsastettiin ajoissa valmistellen. Kulmissa piti puolestaan päästä rentoutumaan. Tehtävää tulimme käynnissä ja ravissa. Oikeassa kierroksessa jatkui sama kuin aiemmalla tehtävällä eli sain muistaa tarkkailla Gian takaosaa. Suorat pätkät sai ratsastaa vähän jopa sulkutaivutusta ajatellen. Vasen kierros meni takaosan suhteen paremmin, mutta myötäasetuksia sai taas haeskella. Tässä vaiheessa tajusin vähän korjata omaa painoani vasemmalta enemmän keskelle satulaa, mikä tuntui auttavan hieman. Tehtävän loppupuolella aloimme yhden neliön sijasta ratsastaa kahta neliötä. Tämä oli hyvä, sillä nyt pääsi työstämään molempia kierroksia samalla kuviolla. Tässä vaiheessa hommaan alkoi tulla jo vähän tasaisuutta molempiin suuntiin. Vasen kierros pysyi edelleen hieman hankalampana, mutta siihenkin suuntaan tuli jo useampia askeleita oikeaan suuntaan.
Lopuksi menimme vielä kevyttä ravia pääty-ympyrällä. Ensin vasemmassa kierroksessa, kunnes aloimme tulla kahta pääty-ympyrää kahdeksikolla. En tiedä, auttoiko keventäminen hallitsemaan kroppaa vai mikä tuli, mutta nyt molemmat suunnat tuntuivat paljon tasaisimmilta. Gia asettui mukavasti ja venytti hyvin ohjan perässä. Meno tuntui varsin rennolta, mutta sujuvalta. Tunnin jumpat tuntuivat siis tehneen tehtävänsä. Tästä hyvästä hetkestä saimmekin siirtyä loppukäyntiin.
Olipa kiva aloitus kurssille! Artsin opissa osasin ottaa rennosti enkä panikoinut pyöreyden puuttumista. Tämä oli hyvä lähtökohta sille, että ratsastin ja vaikutin, mutta en häseltänyt. Niinpä Gia pääsi väläyttelemään kaikissa askellajeissa hyviä hetkiä. Loppuravissakin hyvää ja rentoa menoa sai vielä fiilistellä. Jospa minä hiljalleen löytäisin niitä Gian asetuksia. Tällä tunnilla ainakin oli jo kovasti oikea suunta.
Sunnuntain toinen ratsastus päätti viikonlopun kestäneen Artsin koulukurssin. Luvassa oli vielä kouluohjelman ratsastus Artsin tuomaroidessa. Me Paven kanssa menimme ohjelman K.N. Special. Verryttely meni aika kehnosti. Pave oli aiemmalla tunnilla tuntunut väsyneeltä, joten yritin ottaa verryttelyn kevyesti, mutta silti jollain tavalla järkevästi. Jäin kuitenkin varomaan liikaa, jolloin en oikein saanut Pavea hereille enkä siitä juuri otetta. Toiveeni ohjelman suhteen oli se, ettemme esittäisi kovin montaa rikkoa. Ne kun ovat useimmiten olleet riesana.
Alkutervehdykseen tulimme linjalle osuen. Pysähdyksessä ja liikkeelle lähdössä oli pientä hirveilyä. Näistä numeroksi 7. Ensimmäinen loiva kiemura oli tieltään ok, mutta asetus oikealle ei mennyt kunnolla läpi, numeroksi 6,5. Keskiravilävistäjä meni mönkään, kun hukkasin vasemman jalustimen. Noloa! Jäin sitten paniikissa kaivamaan sitä jalkaan, jolloin en voinut tehdä muuta. Pave reagoi sössimiseeni hirveilemällä, numeroksi 6. Kymmenen metrin voltti oikealle oli ihan ok, numeroksi 6,5. Toinen loiva kiemura meni asiallisesti, numeroksi 7. Lävistäjällä tehty kolmen askeleen käyntisiirtymä venyi parilla askeleella, mutta siirtyminen ravista käyntiin oli yllättävän pehmeä, numeroksi 7. Kymmenen metrin voltti vasemmalle oli kuvioltaan ok, mutta olisin saanut kääntää Paven etuosaa selvemmin, numeroksi 6,5. Voltin lopussa hukkasin sitten taas jalustimen vasemmasta jalasta. Supernoloa! Paniikissa yritin kaivella sitä takaisin ennen kuin kääntyisin siten, että tuomari näkisi sen. En onnistunut siinä, vaan sain jalustimen takaisin vasta pitkällä sivulla. Tässä panikoidessa Pave pääsi taas jännittymään. Käyntiosuudesta numeroksi 6. Pysähdys meni hirveilyn kautta, mutta maltoin seistä tavallista paremmin. Siitä palasimme takaisin vähän turhan hitaaseen käyntiin samoin kuin raviin. Näistä numeroksi 6.
Oikean laukan nostamisessa Pave ennakoi ja jännittyi, numeroksi 6,5. Pääty-ympyrä meni mukavasti, numeroksi 7. Laukkalävistäjällä Pave pudotti raville vähän turhan aikaisin, numeroksi 6,5. Vasen laukka nousi I:stä, mutta hirvimuodossa, numeroksi 6,5. Pääty-ympyrä meni taas asiallisesti, numeroksi 7. Lävistäjä oli kohtuullinen, numeroksi 6,5. Siirtyminen laukasta käyntiin meni usean raviaskeleen kautta, numeroksi 5. Lopputervehdykseen tulimme vähän linjalta ensin sivussa, mutta sille onneksi lopulta päätyen, numeroksi 6.
Varsinaisia isoja rikkoja ohjelmassa ei tullut, joten siihen olin tyytyväinen. Sen sijaan jalustimen hukkaaminen kaksi(!) kertaa oli jotain käsittämättömän noloa. Se sekoitti omat pasmani niin, ettei tosikaan. Tuomarin eli Artsin kommentit olivat seuraavat: "Paljon hyvää pätkää! Vieläkin rohkeammin saat esittää, niin tukeutuminen säilyy vielä tiiviimpänä!" Kiltillä arvostelulla saimme 161,5 pistettä eli 64,6 prosenttia.
Kurssin ja samalla kouluohjelman loppupalautteessa Artsi kehui, että meillä Paven kanssa oli tunneilla hyvää tekemisen meininkiä. Se lämmitti mieltä ja auttoi hälventämään kouluradalla tekemieni mokien aiheuttamaa harmitusta. Pelasimme Paven kanssa kurssilla aika mukavasti yhteen. Itselleni annan kehut siitä, kuinka hyvin maltoin mieleni ja sain keskityttyä hyviin hetkiin. Asenteella kun on iso merkitys tämänkin lajin parissa. Naama mutrulla ei tule mitään muuta kuin pulmia, joten saan edelleenkin opetella vaientamaan angstipuoltani ja opetella iloitsemaan pienistä onnistumisista.
Sunnuntain ratsastukset hurahtivat Artsin viikonlopun mittaisen koulukurssin viimeisillä tunneilla. Päivän ensimmäisellä eli kurssin neljännellä tunnilla ratsastimme palasia ohjelmasta K.N. Special, joka oli tarkoitus ratsastaa Artsin arvioinnissa kurssin päätöstunnilla. Ratsunani oli Pave, ja ratsukoita oli yhteensä neljä. Ratsastimme tunnin aikana ohjelmaa osissa. Mukaan mahtui siis loivia kiemuroita, voltteja, käyntisiirtymisiä, laukannostoja ja ympyröitä. Maneesiin oli kasattu kouluaidat eli pääsimme treenaamaan asioita oikeissa mittasuhteissa.
Loivat kiemurat löytyivät teiden puolesta aika mukavasti. Kymmenen metrin päätyvoltit taas olivat ihan hukassa, ja sain niistä aiheesta huutia. Haahuilin ne aluksi muotopuolina ja älyttömän isoina. Sakkokierroksia napsahteli onneksi sen verran, että lopulta saimme tehtyä voltit suunnilleen oikeassa muodossa ja koossa. Käyntisiirtymiset ja pysähdykset olisivat saaneet olla vähän rennompia, mutta saimme kuitenkin esitettyä ne kohtalaisesti. Nihkeilyä tosin mahtui jonkin verran mukaan. Yksi haaste niissä oli malttaa odottaa, etten kiirehtinyt liian nopeasti takaisin raviin tai lähtenyt pysähdyksestä heti liikkeelle.
Oikean laukan nostaminen lyhyen sivun keskeltä onnistui ihan hyvin, ja laukka oli ympyrällä kunnossa. Lävistäjällä laukka pääsi putoamaan vähän turhan aikaisin. Aloin varmaan stressata lähestyvää pitkää sivua sen verran, että Pave näki viisaammaksi vaihtaa raville. Saimme vähän petrattua tässä, mutta kovin rennosti emme lävistäjän loppua saaneet tultua. Vasemman laukan nostamista I:stä jännitin vähän enemmän, sillä siinä kehnolla valmistelulla nousee helposti väärä laukka. Taisimme kuitenkin nyt saada aina vasemman laukan, vaikka Pave pääsikin noston jälkeen oikaisemaan hieman vasemmalle sen sijaan, että olisimme jatkaneet täsmällisemmin suoraan. Laukkaympyrät vasemmalle menivät ihan asiallisesti. Ohjelman kinkkisin kohta oli vasemmassa laukassa tehdyn lävistäjän jälkeen siirtyminen käyntiin. Nämä siirtymiset ovat minulle hevosesta riippumatta hankalia, joten en odottanut kovin suuria nytkään. Kertaalleen sain kuitenkin pääty-ympyrällä Pavesta hyvän otteen, jolloin laukka rullasi tasapainossa ja rauhassa. Pave tosin meni siinä hieman kuolaimen alle, mutta jotenkin tuntui olevan silti takajaloillaan. Lävistäjälle lähdettäessä tunsin, kuinka Pave oli allani ja kuulolla, jolloin teimmekin tähän asti asiallisimman siirtymisen laukasta käyntiin. Raviaskelia mahtui väliin ehkä pari, mutta ne olivat rauhallisia ja käyntiä valmistelevia. Olin ihan mielissäni ja tallensin tunteen tarkasti muistiin. Tällaista laukkaa pitää hakea jatkossakin siirtymisissä alaspäin.
Ehdimme käydä tunnin aikana mukavasti ohjelmaa läpi eikä siitä noussut mitään uusia pulmia esille. Siirtymiset alaspäin ovat edelleen vähän haastavia samoin kuin oikeiden reittien ja etenkin volttien koon hahmottaminen. Pave tuntui tällä tunnilla vähän ponnettomalta, joten kovin hyvää energiaa ei liikkumisessa ollut. Vaikka ei ihme, olihan takana jo useampi tehokoulutunti. Vaan hyvin se kuitenkin jaksoi yrittää, kun tsemppasin itsekin.
Lauantaina Artsin koulukurssin kolmannella tunnilla pääsimme työstämään enemmän laukkaa. Ratsukoita oli edelleen neljä, ja minun ratsunani jatkoi Pave.
Aloitimme tekemällä pysähdyksiä käynnistä. Käänsimme pitkän sivun keskeltä ja teimme pysähdyksen kentän keskelle. Käynnissä sain hakea sopivaa pontevuutta, jotta Pave ei madellut etuosallaan röhnöttäen. Jos tästä matelusta yritin pysähdystä, pääsi se venymään. Riittävän aktiivisesta käynnistä pysähdys oli helpompi tehdä, kun Pave oli aavistuksen enemmän takajalkojensa päällä. Pysähdyksissä pyrin taas käyttämään istuntaa ja polvijarrutusta enemmän kuin ohjia, mikä onnistui ihan hyvin (vaikka niin paljon ohjista ja niissä roikkumisesta tykkäänkin).
Sitten siirryimmekin jo laukkatehtävän pariin. Nostimme laukan pitkän sivun lopusta ja käänsimme vähän ennen toisen pitkän sivun aloittavaa kulmaa suoralle linjalle, joka siis kulki uran ja keskihalkaisijan välillä. Sitä menimme pätkän suoraan, kunnes ratsastimme lyhyellä lävistäjällä keskihalkaisijan poikki ja suoristimme taas toiselle suoralle linjalle. Vähän ennen päätyä siirryimme raviin ja jatkoimme vastakkaiseen suuntaan.
Tehtävässä olennaista oli löytää sopiva laukka, joka ei ollut löysä, mutta ei myöskään liian kiireinen. Näin pieni vastalaukka sujui tasaisemmin eikä tasapaino päässyt keikahtamaan ja aiheuttamaan laukan vaihtumista raviin. Me Paven kanssa saimmekin keskittyä tähän sopivan laukan löytämiseen. Pave alkoi ennakoida tehtävää ja hirveillä, mikä vaikutti tietysti laukan sujumiseen. Sinällään ensimmäinen suora linja samoin kuin lävistäjäpätkä onnistuivat, mutta niiden jälkeinen siirtyminen raviin toisella suoralla linjalla oli aika kamala. Pave kipitti menemään, ja kesti aina tovin ennen kuin sain sen takaisin hallintaan. Monen kierroksen jälkeen tajusin lopulta, että laukka on napattava heti alussa kunnolla haltuun. Vähän sinnikkäämmällä ratsastuksella sain Paven pysymään laukassa kuulolla, kun en antanut sille aikaa ajatella omiaan. Näin pääsimme tehtävälle tasaisemmassa ja rauhallisemmassa laukassa, jolloin ensimmäinen suora linja, lävistäjäpätkä ja vielä toinenkin suora linja samoin kuin siirtyminen raviin menivät paljon paremmin. Maltti on valttia tällaisella tehtävällä.
Tunnin aikana löysin taas hyviä hetkiä ja keskityin niihin, vaikka väliin mahtui hankalampiakin hetkiä. Oikeita nappuloitakin oli löytynyt, sillä loppuravissa Pave oli todella hyvä. Se ravasi pyöreästi ja aktiivisesti ihan itse, ja saatoin taas vain virnuilla selässä leveästi. Olipa makea fiilis! Tunnin jälkeen leijailinkin hyvissä fiiliksissä ja mieleni teki rallatella ääneen. Voi jee, että tunnin onnistuneet hetket voivatkin saada niin hyvälle mielelle.
Lauantaina Artsin koulukurssi jatkui kahdella tunnilla. Ratsunani jatkoi Pave, ja ratsukoita oli edelleen yhteensä neljä. Päivän ensimmäisellä tunnilla tahkosimme avotaivutuksia. Edellispäivän hyvien fiilisten jälkeen en alkanut angstata tulevaa hankalaa asiaa, vaan päätin yrittää tehdä parhaani. Hyvä asenne, parempi todennäköisyys onnistua.
Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi. Sitten siirryimmekin heti ravissa tehtyjen avotaivutusten pariin (o-ou, sanoi sisäinen angstaajani, jonka kuitenkin sain vaimennettua). Teimme avot uran ja keskihalkaisijan väliin, jolloin seinästä ei siis ollut tukea tai haittaa. Meille avotaivutukset Paven kanssa olivat toki alkeisavotaivutuksia, vaan se ei menoa haitannut. Päätin tehdä niitä kaikessa rauhassa oikeita palasia paikoilleen hakien. Avotaivutuksen kaltaiset yritelmät oikealle onnistuivat tänään sujuvammin. Pave asettuu minulla tähän suuntaan helpommin, ja lisäksi oma ylävartaloni kiertyy samaan suuntaan itsestään.
Avotaivutuksen kaltaiset vasemmalle olivat hankalampia, kun jouduin työstämään ylävartaloani enemmän. Se kun tykkäsi edelleen kiertyä oikealle, vaikka sitä piti saada vietyä hieman vasemmalle. Samalla piti muistaa vielä istua hevosen takajaloilla eikä kipata eteen. Muutenkin avotaivutuksen kaltaisissa sain kertailla ulko-ohjan merkitystä, etten sisäohjalla vääntänyt Pavea mutkalle. Ulko-ohjan tuki löytyikin aina hetkittäin, jolloin Pave oli helpompi hakea oikeankaltaiseen asentoon. Avojen kaltaisissa hetkissä tuli hyviä pätkiä, jotka tietysti ilahduttivat kovasti. Etenkin kun tehtävä aloitettiin heti ravissa. Yleensä tykkään työstää hankalampia tehtäviä ensin käynnissä, jossa on enemmän aikaa ajatella ja vaikuttaa.
Tunti hurahti avojen parissa emmekä tehneet suuremmin muuta. Sain oltua koko tunnin positiivisella mielellä enkä herneillyt isommin, vaikka välillä Pave vähän protestoi ja hirveili. Sain nollattua tilanteita hyvin enkä lähtenyt lietsomaan ruunaa yhtään enempää kierroksille. Hyvä minä ja hyvä me! Tunnissa kivaa oli myös se, että Pave tuntui nyt omilta jäljiltä mukavalta eli edellispäivänä ja tällä tunnille tuli tehtyä asioita oikein.
Perjantaina käynnistyi Artsin viikonlopun mittainen koulukurssi, johon osallistuin Pavella. Viikonlopun aikana luvassa oli viisi tuntia kouluvääntöä, ja se tulikin todella tarpeeseen. Kurssin ensimmäiselle tunnille sain Paven edellispäivän pätevän kuskin todella hyväksi ratsastamana. Tunnilla teimme pohkeenväistöjä ja siirtymisiä. Ratsukoita tunnilla oli neljä. Teimme pohkeenväistöjä pitkän sivun alusta keskihalkaisijalle käynnissä ja ravissa. Olin pyhästi luvannut itselleni ottavani tänään hankalat paikat tavallista rauhallisemmin, mikä onnistuikin aika hyvin. Väistöissä Pave välillä jäkitti ja hirveili, mutta juttelin sille mukavia ja samalla pidin itseni vähän rennompana. Pätevän edellispäivän kuskin työ näkyi Pavessa, sillä se väisti pääosin aika helposti, myös ravissa. Olipa kiva mennä minulle yleensä aika työläitä väistöjä tavallista sujuvammin. Vielä kun osaisi itse ratsastaa hevosen hyväksi. Väistöjen jälkeen jatkoimme siirtymisten tahkoamisella. Teimme ravista käyntisiirtymisiä lävistäjällä. Siirtymisessä jarrutusapuna käytettiin polvien sulkemista satulaan ja mahdollisimman vähän ohjaa, jotta hevonen pysyisi rentona. Paven kanssa jouduin vähän turvautumaan ohjaankin, mutta sain haettua hyvin polvijarrutustakin mukaan. Siirtymiset käynnistä raviin olivat kohtuullisen tasaisia ja aika rentoja. Tehtävään lisättiin käyntisiirtymisen jälkeen tehty laukannosto ja pieni pätkä laukkaa. Muutamat nostot lähtivät ihan kivasti, mutta paikoin Pave alkoi vähän ennakkoida tulevaa nostoa eikä malttanut niin hyvin. Nostoissa tärkein kertaus oli istua rauhassa eikä yrittää soutaa hevosta laukkaan. Palasimme vielä ravi-käynti-ravisiirtymisten pariin kolmikaarisella kiemurauralla, jolla siirtymiset käyntiin teimme suoristuskohdissa. Siirtymiset onnistuivat meillä tälläkin tehtävällä ihan kohtuullisesti. Lopuksi teimme vielä ravilisäyksiä uralle. Tässä kohdassa tulivat tunnin parhaat onnistumiset. Pave oli oikein hyvin kuulolla ja lähti pienillä kannustuksilla lisäämään ravia kivasti. Mikä parasta, sen sai vähän isommasta ravista takaisin ihanasti istuntaa ja pientä polvijarrutusta käyttämällä. Eikä jarruttaminen hyydyttänyt sitä, vaan yhtä hyvin se lähti taas lisäämään ravia. Jee! Virnuilin selässä kuin mikäkin ääliö, sillä meno tuntui niin hyvältä. Vaikka ei sillä lisäyksellä mitään kymppejä olisi kouluradalla kerännyt, oli se meiksi varsin hyvää työskentelyä. Tunti päättyi todella hyviin fiiliksiin. Oli niin makea mennä Pavella pätevän kuskin jälkeen. Mieltä lämmitti myös se, ettei Pave mennyt tunnin aikana huonommaksi, vaan väläytteli vielä lopussa tosi hyviä hetkiä. On se vain kiva aina huomata, mihin Pave pystyy, vaikka en sitä osaakaan siitä itse aina kaivaa esille.
Koulukurssin kuudennella ja samalla viimeisellä tunnilla vuorossa oli koulukisat. Ratsastettavia ohjelmia oli kolme, yksi C ja kaksi B:tä. Me Paven kanssa tahkosimme ohjelman Helppo B FEI Lasten esiohjelma B 2015, jota harjoittelimmekin jo edellisellä tunnilla.
Ratsastin verryttelyn aika kevyesti, sillä en halunnut uuvuttaa Pavea ennen koulurataa. Tein aika nopeasti muutamat pysähdykset ravista sekä siirtymiset laukasta raviin. Mitään uutta niissä ei tullut, vaan Pave vähän ensin jäkitti, kunnes sain sen petraamaan. Suhtauduin verryttelyyn aika huolettomasti, sillä keskityin jännittämään ohjelmaa ja sen muistamista. Aitojen sisälle päästyäni ravasin hieman ja otin pätkän laukkaa. Sitten totesin, ettei meno siitä enää kummemmaksi muutu ja kerroin olevani valmis aloittamaan. Verryttelyaikaa olisi ollut vielä pieni tovi jäljellä. Koska emme olleet oikeissa kisoissa, saimme ratsastaa niin raipan kuin kannusten kera. Pidin raipan henkisenä tukena, mutta en käyttänyt sitä ohjelman aikana.
Alkutervehdykseen tulimme oikeassa kierroksessa. Yritin sihdata keskilinjalle, mutta en kuitenkaan osunut. Pysähdys oli meiksi aika asiallinen ja liikkeelle pääsimme parin käyntiaskeleen kautta. Jatkoin teiden sihtaamista ensimmäisillä puolivolteilla. Asetus vasemmalle ei mennyt läpi, mutta oikealle sujui paremmin. En kuitenkaan osunut keskihalkaisijalle, taaskaan. Toisilla puolivolteilla oikea meni taas ihan kohtuullisesti, mutta keskihalkaisijan tie oli taas hukassa (kraah!). Sen lisäksi hätiköin käännöksen vasemmalle. Lävistäjälle tehdyssa askeleen pidennyksessä oli yritystä, vaikka vaatimattomaksi se jäi.
Askeleen pidennyksen jälkeen en aivan saanut Pavea takaisin kuulolle, ja se pääsi ennakoimaan oikean laukan nostamista. Laukka kuitenkin lähti sujumaan kohtuullisesti pienen matkan jälkeen. Keskiympyrä ja sen aikana tehty kolmen askeleen ajan kestänyt myötäys sujuivat ihan hyvin. Pave kuitenkin lähti vajoamaan ympyrällä kuolaimen alle enkä tajunnut nostaa sitä heti sieltä ylös. Puolivoltti ja vastalaukka menivät kohtuullisesti. En saanut valmisteltua siirtymistä raviin, joten se ja vasemman laukan nostaminen menivät kipittäen.
Askeleen pidennyksessä laukassa oli myös vähän yritystä, mutta en saanut ratsastettua Pavea siitä rehellisesti takaisin. Laukka jäi vähän kiireiseksi ja Pave hieman etupainoiseksi. Laukkalävistäjä samoin kuin vastalaukka sen sijaan olivat ok. Siirtyminen raviin oli taas huolimattomasti valmisteltu, joten Pave kipitti tovin ja kompastuikin vähän. Siirtyminen käyntiin tuli aavistuksen pisteen jälkeen. Keskikäynnissä jäin tuuppimaan Pavea, jolloin se ei päässyt kävelemään niin rennosti kuin se olisi voinut. Siirtyminen raviin tuli ihan hyvin, ja pääsimme lopputervehdystä kohti. Sihtailin taas keskilinjaa ja tällä kertaa osuin siihen. Pysähdyksen valmistelu jäi melkein kokonaan, jolloin Pave tuli siihen käyntiaskelten kautta. Näin pääsimme kuitenkin tältä ensimmäistä kertaa kokonaan ratsastetulta kouluradalta maaliin.
Radan jälkeen olin jotenkin harmistunut. Vaikka ohjelmassa ei nyt valtavia rikkoja ollut, jäi jokin kaivelemaan. Ehkä ohjelman vierauden takia en oikein osannut ajatella, miten se sitten oli sujunut. Tuomarina toimineen opettajan kommentit olivat seuraavat: "Aktiivisuus positiivista! Alastulosiirtymisiä edelleen harjoiteltava! LUOKATTOMAN EPÄTARKKAA TÄHTÄÄMISTÄ KESKIHALKAISIJALLE!" Pahoittelen isoja kirjaimia, mutta pitäydyn tuomarin kirjoitusasussa. En tiedä, miten tämä kommentti menikin niin ihon alle, mutta se veti mielen kyllä synkäksi. En ole väittänytkään olevani tarkkojen teiden kuningatar, mutta omasta mielestäni yritin tällä radalla oikeasti olla täsmällisempi. Vaan tällä kertaa yritykset menivät sen suhteen pääosin penkin alle. Onneksi kommentti aktiivisuudesta lohdutti hieman. Radat pisteytettiin kiltillä arvostelulla, joten saimme kuitenkin 192,5 pistettä eli 64,167 prosenttia.
Paveen oli onneksi helppo olla tyytyväinen. Se tsemppasi koko kurssin ja etenkin vielä radan hienosti. Kurssi oli muutenkin hyvin antoisa. Sain hyviä vinkkejä, joita hyödyntää jatkossa. Onneksi treenit tämän opettajan kanssa eivät pääty tähän, vaan jatkuvat niin kuin tähänkin asti. Enpähän pääse unohtamaan niitä hyviä neuvoja, sillä niitä varmasti tullaan kertaamaan aina tarvittaessa. Niin ja kaikkea sitä, kurssin aikana väänsin ihan mielelläni kaksi tuntia koulua päivässä. Eikä se oikeastaan ollut yhtään hullumpaa.
Koulukurssin viidennellä tunnilla harjoittelimme kouluohjelmaa palasissa. Ratsunani oli yhä vain Pave, ja jaoin tunnin kahden muun ratsukon kanssa. Harjoittelimme pitkän radan ohjelmaa Helppo B FEI Lasten esiohjelma B 2015, joka on minulle uusi tuttavuus.
Alkuverryttelyn teimme kaikissa askellajeissa. Yritin pitää siinä mielessä kurssilla saamiani oppeja hevosen itsenäisestä liikkumisesta sekä suoristamisesta. Pave ei ollut ihan energisimmillään, mutta ei se nyt aivan tahmaillutkaan. Pyöreyttä ja tasaisuutta löytyi hetkittäin mukavasti, ratsun ja kuskin suoristumista pilkahteli myös hieman. Ohjelmasta ratsastimme kohtia, joita olivat puolivoltit, askeleen pidennys lävistäjällä sekä laukkaosuudet.
Puolivolteilla sain hakea tietä ensin melkoisesti. Puolivoltit olivat ensin aivan liian pieniä enkä osunut keskihalkaisijalle suuntaa vaihtaessa. Keskihalkaisijalla olin myös hätäinen kääntymään enkä valmistellut sitä edes kunnolla. Toistojen avulla sain kiinni tehtävän teistä, jolloin petrasimme siinä hyvin. Pave asettui mukavan helposti oikealle, mutta asetuksia vasemmalle sai hakea enemmän samoin kuin muistaa olla kiirehtimättä käännöksessä liikaa. Ravissa tehty askeleen pidennys lävistäjällä oli sangen vaatimaton. Positiivista oli kuitenkin se, ettei Pave tehnyt siinä isompia rikkoja.
Oikean laukan ohjelman ratsastimme ravissa tehdystä askeleen pidennyksestä aina vastalaukasta raviin siirtymiseen saakka. Laukannosto askeleen pidennyksen jälkeen tuli nopeasti enkä saanut Pavea kovin haltuun. Niinpä nosto oli hätäinen ja kehno. Sain kuitenkin laukan paremmaksi kohtuullisessa ajassa. Keskiympyrä meni muuten ihan hyvin, mutta sain opetella tekemään kolmen askeleen ajan kestävän myötäyksen keskihalkaisijan ylityksen tiimoilla. Myötäyksessä Pave ei onneksi alkanut pahasti hirveillä, mutta laukan rytmi vähän katosi. Puolivoltti ja siitä tie uralle sujuivat kohtuullisesti, ja Pave piti vastalaukan hyvin. En kuitenkaan saanut valmisteltua siirtymistä raviin enkä korjattua Pavea tasapainoon. Niinpä se rojahti raviin sekä kaatui vasemmalle. Ei kovin nättiä enkä juuri saanut sitä korjattua.
Vasemman laukan ohjelman ratsastimme tulemalla oikean laukan ohjelman lopun eli puolivoltin ja tien pitkälle sivulle sekä jatkamalla siitä. Ravisiirtymisen jälkeen nostettiin C:ssä vasen laukka, pitkälle sivulle tehtiin askeleen pidennys, ratsastettiin lyhyt lävistäjä sekä pätkä vastalaukkaa pitkällä sivulla, kunnes siitä siirryttiin raviin ja hieman myöhemmin käyntiin. Siirtyminen oikeasta laukasta raviin oli edelleen aika kurja, mikä osittain sössi vasemman laukan nostamisen. Askeleen pidennys oli aika maltillinen enkä aivan kunnolla saanut Pavea siitä vähäisestä yritelmästä palautettua harjoituslaukkaan. Laukkalävistäjällä oli pientä haparointia tiessä, mutta vastalaukkapätkä sen sijaan sujui ihan hyvin. Siirtyminen vasemmasta laukasta raviin oli vähän parempi kuin vastaava siirtyminen oikeasta laukasta tehtynä. Ravista käyntiin pääsimme puolestaan pienellä jarrutusmatkan venymisellä.
Tunnin aikana harjoittelimme mukavasti ohjelman kohtia. Olin tyytyväinen siihen, miten sain lopulta parsittua puolivolttien tietä. Laukkaohjelmissa oli myös kivoja pätkiä, vaikka siirtymiset alaspäin eivät olleetkaan niin hyviä. Pave työskenteli mukavasti ja toimi tietysti hyvin, kun yksinkertaisesti ratsastin vähän paremmin. Miksi sitä sitten ei voi ratsastaa aina hyvin? Sen kun tietäisi. Tämä tunti oli hyvää kertausta siitä, kuinka olisi hyvä osata ratsastaa tiet ja kuviot tarkasti. Olen vähän suurpiirteinen niiden ratsastamisessa, joten siinäpä kehittymisen paikka.
Koulukurssin neljännellä tunnilla paneuduimme hevosten suoristamiseen. Ratsunani oli edelleen Pave, ja ryhmässäni oli lisäkseni kaksi muuta ratsukkoa.
Tunnin aloitimme työskentelemällä pääty-ympyröillä kaikissa askellajeissa. Vaihdoimme välillä niin pääty-ympyröitä kuin suuntaa lävistäjien avulla. Lähdimme liikkeelle käynnissä, jossa saimme tunnustella oman ratsun vinouksia. Tunnustelin ja tulkitsin, että ainakin minun kanssani Pave pyrkii kenottamaan päällään vasemmalle, kun taas oikea lapa on sisempänä. Tämän pohjalta Paven vino ja siten heikompi puoli on vasen, kun taas oikea on sen jäykempi ja vahvempi puoli. Opettaja oli samoilla linjoilla.
Paven tapauksessa vinoutta lähdettiin korjaamaan oikeassa kierroksessa houkuttelemalla Pavea kantamaan sisälapansa sillä rönöttämisen sijasta pyytämällä etuosaa oikealle sisäohjan pyynnöillä ja myötäyksillä. Sisäpohje korjasi tarvittaessa, mikäli Pave ei alkanut kantaa itse lapaansa, vaan pyrki kaatumaan vielä enemmän sisälle. Vasemmassa kierroksessa taasen Paven kenottamista vasemmalle korjattiin suoristamalla sitä ulko-ohjalla, välillä vasta-asetuksiakin hyödyntäen. Kun Pave suoristui edestä, sai sisäpohkeella ratsastaa heikompaa takajalkaa eli vasenta työskentelemään paremmin. Ympyröillä käytin näiden lisäksi apuna mutteriajatusta, jossa pääsin sekä kääntämään että ratsastamaan suoraan. Näin en jäänyt yhteen isoon kääntämiseen, vaan pääsin tekemään käännöksiä ja suoria hetkiä sopivan tiuhaan tahtiin.
Samat korjausliikkeet pysyivät mukana myös ravissa ja laukassa. Sain taas tehdä töitä, että tein korjausliikkeet rauhassa ja yksitellen enkä yrittänyt tehdä kaikkea kerralla ja lisätä mukaan muitakin apuviritelmiä. Kumman vaikeaa on tehdä asiat yksi kerrallaan, ihan kuin kymmenen avun nakkaaminen yhtä aikaa auttaisi mitään. Pave kuitenkin vastasi korjauspyyntöihin aika hyvin, vaikka hyvät ja suoremmat hetket eivät kauaa vielä kestäneet. Ne kuitenkin tunsi selkään liikkeen paranemisena, mikä motivoi jatkamaan työskentelyä. Tällaiset tehtävät palkitsevat, kun pyynnön läpimenon huomaa näin selvästi.
Hevosten suoristamiseen käytettiin tunnista iso osa, mikä oli kyllä aivan oikea ratkaisu. Lopuksi ehdimme treenata vielä suoruutta tulemalla keskihalkaisijaa pitkin ja kääntämällä joko samaan suuntaan kuin tullessa tai vaihtamalla suuntaa. Keskihalkaisijalle tehtiin myös muutamat pysähdykset. Pave oli tässä vaiheessa taas hyytynyt, joten liikettä siitä ei kauheasti irronnut. Suoristustehtävä oli kuitenkin auttanut, sillä saimme tultua keskihalkaisijaa sangen hyvällä tiellä ja ennen kaikkea suorana. Kääntymisen valmistelu onnistui myös kohtuullisesti, vaikka ratsastin uuden suunnan asetuksen hieman puolittaisesti. Käännöksessä Pave myös hidasti entisestään, joten sain muistaa ratsastaa sitä siinä vähän eteen. Parit pysähdykset olivat jarrutusmatkaltaan meiksi ihan asialliset. Ensimmäisellä kerralla Pave jäkitti isommin vastaan ja haki tilaa oikealta. Toisella kerralla tajusin tehdä pidätteet pysähdystä varten vasemmalla ohjalla, jolloin sain pidettyä Paven siinäkin suorempana. Tehtävässä kivaa oli erityisesti se suoruus, jonka saimme keskihalkaisijalla säilytettyä.
Tämän tunnin suurin anti oli ehdottomasti hevosen suoristamiseen keskittyminen. Kunpa sen muistaisi jokaisella ratsastuskerralla ja malttaisi vielä korjatakin sitä. Nyt ainakin Paven suoristamiseen tuli hyviä vinkkejä, jotka toivottavasti pysyvät pitkään mielessä. Eihän niitä ihmeitä tai suoristamisia hetkessä tehdä, mutta pala kuitenkin kerrallaan. Vielä kun saisin suoristettua itseäni, niin enpähän olisi viemässä hevosta vieläkin enemmän vinkkaralle.
Koulukurssin kolmannella tunnilla pääsimme treenaamaan pohkeenväistöjä ja avotaivutuksia. Ratsunani jatkoi Pave, ja tunnilla oli yhteensä kolme ratsukkoa.
Alkuverryttelyssä ratsastimme keskiympyröitä sekä lyhyitä sivuja puoliympyrämäisesti. Aloitimme ravissa ja lisäsimme myöhemmin laukkaa keskiympyrälle. Verryttelyssä sain kerrata edellispäivän opeista erityisesti sitä, että Pave liikkui ilman, että pyysin siltä jokaisen askeleen erikseen. Nohitellessani Pavea huomasin taas, että päästin sen kipittämään alta ja venymään pitkäksi sen sijaan, että olisin saanut pidettyä sen etuosasta lyhyenä ja houkuteltua takajalat oikeasti hommiin. Tämän huomion jälkeen tajusin pidätteillä pitää etuosaa kontrollissa ja pohkeella puolestaan aktivoida Paven takajalkoja töihin. Kaiken tämän ohella yritin muistaa istua niin sanotusti takajaloilla eli välttää etukenoon päätymistä.
Verryttelyn jälkeen jatkoimme pohkeenväistöjen parissa ja otimme vähän myöhemmin mukaan myös avotaivutukset. Ensimmäisenä ratsastimme ravissa pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle. Väistöt oikealle olivat edelleen vähän helpompia, vaikka tänään väistöt lähtivät pääosin aika nihkeästi. En saanut Paven etuosaan kontrollia, joten takaosakin oli vain puolittain mukana. En saanut rytmitettyä pidätteitä ja pohjepyyntöjä siten, että Pave olisi ne kunnolla tajunnut. Joko jäin jarraamaan ohjaan kiinni tai sitten unohdin kokonaan etuosan ja yritin tuupata takaosaa pelkästään. Muutamia kertoja sain jonkinlaisen otteen etuosasta, jolloin sain keskittyä pyytämään väistöaskelia. Tällä yhdistelmällä saimme asiallisimmat väistöyritelmät.
Seuraavaksi otimme avotaivutukset mukaan. Minulla ja Pavella ne tosin olivat avotaivutusta etäisesti muistuttaneita yritelmiä. Pyöräytimme lyhyen sivun kulmaan voltin, jolta jatkoimme keskihalkaisijalle. Siitä lähdimme pohkeenväistöllä kohti uraa ja pitkän sivun keskikohtaa. Hieman ennen uralle pääsemistä aloimme valmistella avotaivutusta, jota jatkoimme uralle päästyämme pitkän sivun loppuun. Siihen pyöräytimme vielä toisen voltin. Tehtävää tultiin ravissa. Väistöjen sujuminen heijastui tällä kertaa avotaivutuksen kaltaisiin yritelmiin. Jos Pave oli jäkittänyt väistössä, ei avotaivutuksen hahmottelukaan onnistunut. Muutenkin avotaivutukset ovat niin minulle kuin varmaan Pavellekin vielä vähän vaikeita. Muutamat väistöt menivät paremmin, jolloin avotaivutuksen valmisteleminen oli helpompaa. Molemmissa suunnissa olisin saanut siirtää etuosaa selvemmin, nyt se jäi aika puolittaiseksi. Olisin halunnut kovasti törkkiä Paven etuosaa sisemmäs ulkopohkeella, mutta ohjeena oli siirtää etuosaa johtavalla sisäohjalla. Minä taas mieluusti tekisin kaikilla avuilla kaikkea, joten apujen yksinkertaistamista ja selkiyttämistä olen saanut harjoitella melkoisesti. Kovin mainittavasti emme lopulta avotaivutusyritelmissämme onnistuneet, mutta tulipahan asiaa kuitenkin harjoiteltua. Eiköhän se vähän jäänyt myös muhimaan mieleen niin minulle kuin toivottavasti myös Pavelle.
Loppuravissa keskityin samaan asiaan kuin aiemminkin eli siihen, että pyrin pitämään Paven vielä hereillä. Hevosen omaehtoiseen liikkumiseen saisin kiinnittää kyllä rutkasti enemmän huomiota. Jään hyvin helposti tuuppaamaan hevosta ja osittain ajattelemaan, että minun tehtävänäni on säännöllisesti pyytää sitä eteenpäin. Oikeasti hevonen pitäisi saada liikkumaan pyydettyä vauhtia niin kauan, kunnes ratsastaja pyytää jotain muuta. Toki hevoseen saa ja pitääkin vaikuttaa, mutta ei sen jokaista askelta pitäisi joutua pyytämään erikseen. Tuuppiminen ja puskeminen tuskin innostavat yhtäkään hevosta liikkumaan paremmin, joten siinäpä taas minulle yksi asia korjattavaksi.
Koulukurssin toisella tunnilla jatkoimme pohkeenväistöjen parissa. Ryhmiä oli tasoitettu, ja nyt jaoin tunnin kahden muun ratsukon kanssa. Ratsunani jatkoi Pave. Kävimme ensin askellajit läpi vähän lyhyemmällä kaavalla. Ideana oli edelleen, että hevonen vastasi etenemisestä eikä kuskin tarvinnut varmistella. Tässä asiassa minun pitääkin petrata, joten tämän treenaaminen oli oikein hyödyllistä.
Verryttelyn jälkeen palasimme tutulle väistökuviolle eli teimme pohkeenväistöt pitkän sivun alusta portaittain keskihalkaisijaa kohti. Väistöjä teimme edelleen niin käynnissä kuin ravissa. Suoristushetket väistön alkaessa takkuilla tulivat edelleen tarpeeseen. Sain myös vähän tolkkua ohjien käyttöön, kun olin ensin yrittänyt roikkua niissä molemminpuolin ja vänkslätä molempia yhtä aikaa. Tajusin pitää tasaisemman tuntuman ja tehdä tarvittaessa pidätteitä, jotta Pave ei lähtenyt hiihtämään etuosalla. Väistöt oikealle olivat aavistuksen helpompia, vaikka edelleen jäin kaipaamaan niitä rehellisiä väistöaskeleita, jotka olisin tuntenut selkään. Väistöissä sain muistaa erityisesti pitää etuosan hallinnassa, sillä Pave yritti helposti pullahtaa väistön vastakkaiselta puolelta mutkalle ja sitä kautta tehtävää karkuun. Väistöaskeleet kannattikin pyytää hitaammasta menosta, jotta Pavella oli aikaa tajuta siirtää jalkoja toivotusti. Vielä kun vain saisin rytmitettyä pohkeiden ja käsien käyttöä enkä lätkäisisi kaikkia apuja kerralla päälle. Siitä istunnastani nyt puhumattakaan.
Lisäsimme väistötehtävään vielä laukannoston, jonka teimme keskihalkaisijalle päästyämme. Jos väistö oli tehty oikealle, nostettiin vasen laukka ja tietysti toisinpäin. Pyöräytimme laukassa pitkän sivun aloittavaan kulmaan voltin ja siirryimme vähän myöhemmin raviin ja tulimme tehtävän toisesta suunnasta. Laukkasimme myös molempiin suuntiin kaikki ratsukot pääty-ympyrällä ollen. Laukannostoissa sain taas odottaa otollisen hetken sekä malttaa istua sen sijaan, että kippasin etukumaraan. Väistön onnistuminen näkyi myös nostossa. Jos väistö oli sujunut hyvin, onnistui nostokin paremmin. Niinpä vasen laukka nousi vähän oikeaa helpommin, sillä väistöt oikealle olivat sujuneet hieman paremmin. Saimme parit asialliset nostot molempiin suuntiin, kunhan vain istuin suorana. Pave tuntui laukassa jo vähän hyytyneeltä, joten siinä emme saaneet keskiympyrän työstössä kovin hyvää menoa. Sinällään Pave laukkasi kohtuullisesti itse, mutta ei tuntunut jaksavan kantaa itseään, vaan valui etupainoiseksi. Yritin houkutella sitä vielä tsemppaamaan, mutta helle oli vienyt meistä molemmista parhaimman terän.
Loppuravissakaan ei tullut enää mitään ihmeellisempää. Lähinnä jatkoin Paven tsemppaamista, siinä kuitenkaan kovin onnistumatta. Loppukäynnit hoituivat taas maasta käsin maneesin suojassa. Tunnilla oli mukava päästä jatkamaan samaa tehtävää, jota jo ensimmäisellä tunnilla aloiteltiin. Näin ensimmäisen tunnin vinkkejä pääsi heti tuoreeltaan testaamaan uudelleen. Emmeköhän me hiljalleen Paven kanssa ala petrata näissä väistöissäkin, kunhan vain treenaamme sinnikkäästi.
Tallinmäellä järjestettiin Artsin kolmipäiväinen koulukurssi, jolle oli tietenkin päästävä Paven kanssa. Ensimmäisellä tunnilla ratsukoita oli yhteensä neljä, ja treenasimme niin perusratsastusta kuin pohkeenväistöjä. Jotta emme varmasti olisi päässeet helpolla, saimme vääntää koulua nutturat tiukalla melkoisessa helteessä.
Alkuverryttelyn menimme pitkän kaavan mukaisesti. Ensin teimme muutamia pysähdyksiä. Pave jarrasi niissä melkoisesti vastaan, jolloin jarrutusmatka venyi. Sain Paven lopulta pysähtymään nopeammin, mutta rentoutta ei löytynyt. Pave jännittyi ja jäkitti vastaan, vaikka suostuikin pysähtymään nopeammin. Ravi- ja laukkaverryttelyssä hevoset pyrittiin saamaan liikkumaan itse ilman, että kuskit nyhertäisivät niistä jokaisen askeleen irti. Pavea saikin vähän nohitella, ja minulla hirtti välillä odotetusti pyytäminen päälle. Hetkittäin sain kuitenkin istuttua ja olemaan tuuppimatta Pavea. Hevosia nohiteltiin liikkumaan äänellä ja tarvittaessa raipalla, jotta niitä ei turrutettaisi pohkeisiin. Niitä kun tarvittiin pohkeenväistötehtävällä.
Pitkän alkuverryttelyn jälkeen ehdimme tahkota vielä pohkeenväistöjä oikealle. Teimme ne pitkän sivun alusta portaittain keskihalkaisijaa kohti ensin käynnissä ja sitten ravissa. Ideana oli väistättää hevosia sen verran kuin ne suosiolla menivät. Kun pakka levisi, piti hevosta ratsastaa pätkä ihan vain suorana eteenpäin. Tässä pääsi työskentelemään hyvin molemmilla pohkeilla. Väistöissä oikealle vasen pohje pyysi, suoristuksessa taasen hevoset ratsastettiin eteen oikealla pohkeella. Paven kanssa väistöpätkät olivat lyhyitä, sillä pakka levisi tiheään tahtiin. Muutama väistönkaltainen askel ja sitten olikin jo aika suoristaa ja hakea Pave takaisin kuulolle. Emme saaneet kovin mainittavia väistöaskelia eikä takaosa lähtenyt kunnolla mukaan. Väistöissä meillä onkin melkoisesti vielä työtä. Tehtävässä hyvää oli kuitenkin se, että pääsin käyttämään loogisesti molempia pohkeita ja ohjelmoimaan väistö- ja suoristuspätkien avulla Pavea yhdistämään väistöaskel etenemiseen. Parempiakin pätkiä mahtui mukaan eikä Pave hirveillyt ihan niin pahasti kuin olisi voinut, vaikka mukaan mahtui jännittyneitäkin pätkiä. Itselleni teki kuitenkin hyvää tajua aina, kun oli aika mennä suoraan. Näin en jäänyt nyhertämään jo mönkään mennyttä väistöä, vaan tajusin nollata tilanteen suoristuspätkällä ja palata sitten takaisin väistön pariin.
Loppuravissa ei tehty kummempia. Yritin pitää Paven vielä hereillä, jotta se etenisi ilman minun varmisteluani. Helle oli verottanut vähän Paven intoa edetä, joten sain nohitella sitä vielä tässä vaiheessa. Loppukäynnit teimmekin maasta käsin talutellen. Tässä vaiheessa luikahdin aurinkoa pakoon vähän vilpoisampaan maneesiin. Näin kurssin ensimmäinen tunti oli ohi, ja jo nyt taskussa oli hyviä vinkkejä käytettäväksi.
Torstain toinen ratsastus oli kouluratakurssin kolmas ja samalla viimeinen kerta. Ratsunani jatkoi Manu, ja kurssin viimeisellä kerralla oli luvassa osittain ohjattu verryttely sekä sen jälkeen A-merkin kouluohjelman ratsastus opettajan toimiessa tuomarina. Kehtasin jännittää tätäkin jonkin verran, mutta onneksi pahin jännitys hiipui verryttelyn ja oman vuoron odotuksen aikana. Laitoin Manulle uudelleen kanget, sillä se toimi niillä varsin mukavasti edelliskerralla.
Ohjatussa ja osin itsenäisessä verryttelyssä tein ravissa pohkeenväistöjä, muutamia siirtymiä ja peruutuksia sekä vähän myötä- ja vastalaukkaa. Manu oli mennyt aiemmin päivällä estetunnin, jonka jäljiltä sillä oli menohaluja. Aluksi mistään ei tahtonut tulla mitään, kun Manu halusi kipittää enempiä kuuntelematta. Keskityin sitten toviksi hakemaan Manun kuulolle ja rauhallisemmaksi, mikä onnistui lopulta kohtuullisesti. Kunhan vain muistin itse olla rento ja rauhallinen enkä lähtenyt Manun häsellykseen mukaan. Väistöt sujuivat lopulta ihan hyvin samoin kuin muut kokeiluni. Pientä kiireisyyttä oli välillä ilmassa, mutta sen sai aina haltuun. Niinpä olin valmis radalle ja siirryin odottamaan vuoroani, joka oli toisena.
Alkutervehdykseen tulimme hieman mutkitellen, mutta Manu malttoi seisahtua ihan hyvin. Liikkeelle emme päässeet niin näppärästi, vaan väliin mahtui turhan monta käyntiaskelta. Voltti, S:n muotoinen vaihtoura ja voltti toiseen suuntaan sujuivat ihan ok, mutta kuviot tahtoivat olla hieman liian isoja. Tahti kuitenkin pysyi asiallisesti näiden läpi. Pohkeenväistö vasemmalle sujui aika helposti, ja sain Manun myös suoristettua sen jälkeen. Ensimmäinen keskiravipätkä oli vähän vaatimaton, kun en rohjennut pyytää riittävästi. Pohkeenväistö oikealle oli vähän tihkaampi, ja etuosa pääsi johtamaan liikaa. I:ssä tehty pysähdys valui hieman pisteestä ohi, ja peruutuksessa Manu vastusteli hetken ennen kuin otti askeleet. Raviin pääsimme taas turhan monen käyntiaskeleen kautta.
Ensimmäinen vastalaukan eli vasemman laukan nosto käynnistä onnistui, mutta vähän puolittaisesti ilman kunnon valmistelua. Olin vain hurjan huojentunut siitä, että pyytämäni laukka nousi. Siirtyminen raviin oli vähän huolimaton, ja Manu pyrki kipittämään sen jälkeen. Myötälaukka nousi ihan asiallisesti, ja samoin sujuivat kymmenen metrin voltti ja keskilaukassa tehty keskiympyrä. Eroa harjoitus- ja keskilaukan välillä olisi tosin voinut olla enemmän. Siirtyminen raviin oli taas vähän töksähtävä, kun pidätteet eivät menneet pehmeästi läpi. Lävistäjälle ratsastettu keskiravi lähti nyt aikaisempaa paremmin. Manu innostui taas sen verran, että siirtyminen käyntiin C:ssä meni vähän töksähtäen pidätteiden ensin mennessä kuuroille korville.
Toisen vastalaukan eli oikean laukan nosto onnistui myös. Jännitin tätä vähän etukäteen, jolloin ylivarmistelin nostoa. Manu reagoi tähän poikittamalla ja jännittymällä, mikä ei jäänyt opettajalta huomaamatta. Vastalaukasta siirryimme taas kiireisesti raviin, mutta sain vähän tasapainotettua menoa ennen kuin nostin myötälaukan. Kymmenen metrin voltti sujui taas mukavasti, ja keskiympyrä keskilaukassa oli tähän suuntaan parempi. Sain palautettua Manun harjoituslaukkaan kohtuullisesti, vaikka lävistäjällä se olisi selvästi voinut mennä lujempaakin. Raviinkin pääsimme kohtuullisesti oikeassa kohtaa. Lopputervehdykseen suunnatessa kiemurtelimme keskihalkaisijalla melkoisesti, mutta pysähdykseen sain Manun suunnilleen suorassa. Manu malttoi odottaa hienosti lopputervehdyksen ajan, ja siinä olikin ensimmäinen yhteinen koulurataharjoituksemme.
Opettaja tuomaroi suorituksemme jälleen hyvin ystävällisesti. Pisteitä saimme 180, mikä tarkoitti 66,67 prosenttia. Paras numero oli seitsemän ja huonoin 6 eli tällä kertaa menomme oli mukavan tasaista. Opettajan vapaamuotoinen palaute oli mukavaa luettavaa: “Tasaista Anne! Hyvä raami ja tuntuma hevoseen. Olet saanut istuntaan paljon jäntevyyttä!” Radan jälkeen oma fiilikseni olikin kohdillaan. Pieniä huolimattomuusvirheitäni ja lyhyitä kipityksiä lukuun ottamatta Manu tahkosi radan mukavan varmasti. En jäänyt radan aikana harmittelemaan asioita, vaan osasin jatkaa aina eteenpäin. Videolta katsottuna meno ei näytä yhtä hyvältä kuin mitä se selkään tuntui, mutta ei menoamme sentään hävetäkään tarvitse. Harmiksi kameran muistikortti täyttyi ennen kuin olimme ehtineet mennä koko radan, mutta onneksi matkasta jäi vain lyhyt pätkä lopusta. Tämän kurssin jälkeen on kyllä todettava, etten enää voi vältellä sitä helpon A:n luokkaan osallistumista. Seuran kisakausi starttaa syksyllä, joten vielä on onneksi vähän treeniaikaa. Sitten onkin vuoro kokeilla, millaista meno oikealla kisaradalla on.
Kouluratakurssin toisen päivän menin tietysti Manulla, jolla oli tällä kertaa kanget ja minulla kannukset. Halusin etukäteen treenata, millainen Manu olisi näiden varustusten kanssa, jolloin mahdollisella kisaradalla ei tulisi yllätyksiä. Kaiken lisäksi oli mukava päästä ratsastamaan kangilla taas pienen tauon jälkeen, sillä niiden kanssa olen tuplasti tarkempi kädestäni. Ratsukoita kurssilla oli edelleen viisi, ja tällä kertaa keskityimme työstämään voltteja, ympyröitä sekä keskiaskellajeja.
Aloitimme tunnin pyörittelemällä ravivoltteja. Manu liikkui aika mukavasti, mutta olin itse käsieni kanssa tovin hukassa. Minulla kesti hetki löytää sopiva tuntuma ohjiin ja ymmärtää, ettei Manu ole muuttunut lasiksi, vaikka sillä kanget onkin. Lopulta sain käteni sopivan pehmeiksi, mutta pitämään myös ohjat tuntumalla, jolloin Manukin pääsi rentoutumaan. Volteilla sain keskittyä huolehtimaan ulkoavuilla kääntämisestä, sillä Manu lähti muutoin helposti isontamaan kuviota. Opettaja muistuttikin pitämään oman ulkokyljen jämäkkänä. Manun kyydissä oli yllättävän mukava istua harjoitusravissa, mutta valitettavasti pohkeillani tahtoi edelleen olla oma elämä eli ne vispasivat. Manu on toki hieman kapea, mikä hankaloittaa muutenkin heikosti tuntumalla pysyviä pohkeitani löytämään kyljet kaverikseen.
Raviosuuden jälkeen siirryimme työstämään laukkaa. Oikeassa kierroksessa teimme laukannostot pitkän sivun alusta käynnissä ja pyöräytimme S-kirjaimeen harjoituslaukassa kymmenen metrin laukkavoltin sekä keskilaukassa keskiympyrän. Sen jälkeen palasimme harjoituslaukkaan, jonka pyrimme säilyttämään myös toisella pitkällä sivulla ennen raviin siirtymistä. Vasemmassa kierroksessa teimme voltin ja ympyrän samoin, mutta nostimme laukan lyhyen sivun keskeltä ravista. Laukannostot sujuivat pääosin kivasti eikä pahoja pisteen ohi valuneita nostoja tapahtunut paria kertaa enempää. Pontevuutta nostoissa olisi tietysti saanut olla vähän enemmän, mutta sen toteuttaminen on minulla vielä opettelun alla. Laukkavolteilla sain taas tovin muistella ulkoavuilla kääntämistä ja omaa vartaloa ennen kuin ne alkoivat sujua kivasti. Sen jälkeen ne menivätkin aika asiallisesti, vaikka välillä liirasimme hieman voltilta ulos. Se oli kuitenkin korjattavissa, kun muistin yllättäen ratsastaa, en vain istua ja odottaa asioiden tapahtuvan itsekseen.
Keskilaukkaympyröillä opettaja muistutti olemaan päästämättä ohjista turhaan. Ensin piti pyytää pohkeella ja sitten antaa tarvittaessa ohjalla vähän tilaa, ei toisinpäin ohjia löysäksi nakaten ja pohkeet täysin unohtaen. Muutaman kerran jäin pyynnöissäni vähän vaisuksi, jolloin suurta eroa keski- ja harjoituslaukan välille ei tullut. Sitten taas löin vähän yli, jolloin Manu lähti kipittämään enkä saanut sitä kovin nopeasti palaamaan takaisin harjoituslaukkaan. Pari kertaa tajusin sopivan yhdistelmän, jolloin keskilaukka tai ainakin kovasti sen kaltainen rullasi mukavasti, ja Manu palasi harjoituslaukkaan tosi kivasti istunnan avulla. Olin aiemmin huolehtinut siitä, miten Manun saisi palaamaan keskilaukasta harjoituslaukkaan, mutta näemmä rauhallisesti asiat tekemällä se ei ollut mikään ongelma.
Tunnin aikana ehdimme myös tehdä muutamia keskiravipätkiä samoin kuin tulla keskihalkaisijaa pitkin ravissa mahdollisimman suorana ja jatkaen siitä aina valitsemaansa suuntaan. Sen jälkeen pitkille sivuille sai tehdä pysähdyksiä ja peruutuksia. Keskiravi olisi saanut keskilaukan tapaan olla vähän selkeämpi, mutta muuten petrasin hyvin siinä, etten nakannut ohjia turhaan pois. Maltoin myös pyytää Manua keskiraviin maltillisesti enkä yrittänyt tyrkätä sitä kerralla matkaan. Tämä auttoi varmasti siinä, että Manu pysyi kuulolla eikä jäänyt kipittämään. Keskihalkaisijalla suoraan meneminen onnistui pääsääntöisesti, kun muistin tarkkailla, ettei Manu pyrkinyt seilaamaan oikealle. Pysähdykset ja peruutukset sujuivat ihan hyvin. Muutaman kerran peruutus ei lähtenyt, kun Manu ei tajunnut pyyntöäni, mutta muina kertoina peruutus oli ihan asiallinen ja kohtuullisen suora. Paluu peruutuksesta raviin sen sijaan olisi saanut olla tarmokkaampi. Nyt väliin tahtoi mahtua käyntia aina parin askeleen verran. Terävät siirtymät ovat vielä hankalia, joten niitä saisin harjoitella enemmän.
Tämä kerta olikin vallan mainio. Kun sain käteni toimimaan, meni Manu mukavan tasaisesti. Opettaja kehui Manun olleen kankien kanssa kuin kotonaan ja menneen rennon ja tyytyväisen näköisenä. Jarrutkin löytyivät lopputunnin kipitystä huomioimatta tosi kivasti eikä Manu hötkyillyt sen kummemmin minnekään. Kanget auttoivat pitämään Manua lyhyempänä, ja samalla olin itse tarkempi käsistäni. Tämä yhdistelmä teki Manusta tosi mukavan ratsastaa, jolloin hyvä mieli oli taattu. Näin kouluratakurssin toinen päivä oli pulkassa, ja edessä on vielä kurssin viimeinen päivä, jolloin ratsastamme A-merkin kouluohjelman opettajan tuomaroidessa. Iik ja jee sopivassa suhteessa.
Mitä kesä olisi ilman kesäratsastuskursseja? No ei mitään, joten ilmoittauduin kahdelle moiselle. Ensimmäinen alkoi näin tiistaina ja oli kouluratakurssi (esteratsastajani hirnui tätä valintaa, kun taas vakava kouluratsastajani painoi silinteriä tiukemmin päähänsä ja valmistautui koitokseen). Päätin ottaa kurssin ajaksi testiin uuden koulukisaratsuehdokkaan, sillä olemme tainneet Peran kanssa tehdä yhdessä voitavamme. Minä jännitän kisoja samoin kuin Pera, jolloin olemme yhdessä melkoinen hermokimppu. Kouluratsuvaihtoehtoja minulla ei juuri ole, joten loppujen lopuksi päädyin toivomaan Manua, jonka sainkin. Kurssille otettiin vain viisi osallistujaa, mikä oli oikein mainiota. Ratsastuskerta kesti myös tunnin ja vartin, mikä antoi sopivasti vähän lisäaikaa.
Alkuverryttelyssä työskentelimme hetken käynnissä ja ravissa aika vapaamuotoisesti. Manu tuli tunnille tallista ja oli käynnissä aika tahmea. Yritin keskittyä hakemaan sitä lyhyeksi ja käyttämään takaosaa. Asia, jota saan oikeastaan tehdä jokaisella hevosella, sillä aiemmin olen keskittynyt yleensä vain jompaankumpaan. Ravissa meno oli parempaa, mutta Manu pyrki venymään pitkäksi, ja annoin ohjien valua käsieni läpi. Välillä sain pidettyä ohjat käsissä, mutta silloin unohdin puolestaan ratsastaa takaosaa. Opettaja kommentoi Manun olevan mukavasti edestä rento, mutta takapään olevan ponneton. Yritin sitten taas saada molemmat osat oikein, mutta olihan se vähän työlästä.
Pohkeenväistöjä teimme ravissa keskihalkaisijalta noin viiden metrin matkan uraa kohti edeten. Molemmissa suunnissa sain huolehtia siitä, ettei Manu pullahtanut ei-väistävän puolen kautta karkuun, vaan malttoi odottaa ja väistää. Unohdin paikoin pitää pohjetta seinänä estämässä tätä, jolloin Manu luikahti ovelasti väistöstä lapa edellä ulos. Opettaja muistutti myös valmistelemaan väistön ajoissa, jotta se lähtisi sujuvasti. Toistojen avulla sain välillä parempia hetkiä, mutta hieman kinkkistä oli. Pariin otteeseen Manu pääsi pudottamaan ravista käyntiinkin, kun ei ilmeisesti ymmärtänyt hieman sekavia apujani. Selvät pidätteet ulko-ohjalla, ulkopohkeen pitäminen sopivana seinänä ja maltilliset pyynnöt väistättävällä pohkeella toivat lopuksi asiallisimmat hetket.
Laukkakuviona oli nostaa pitkän sivun alusta käynnissä vastalaukka, laukata sitä tovi ja siirtyä ajoissa ennen sen loppumista raviin. Lyhyen sivun keskeltä nostettiin puolestaan myötälaukka, jossa pyöräytettiin toiselle pitkälle voltti. Tehtävän aikana sain nostettua kaikki vastalaukat kerralla oikein, mutta melkein jokainen nosto oli vähän hidas. Myötälaukan nostaminen ravista puolestaan venyi muutaman kerran melkoisesti, kun Manu ei tajunnut pyyntöäni laukannostoavuksi, vaan tulkitsi sen kiihdyttämistoiveeksi. Opettaja muistutti olemaan rauhallisempi pohkeella eikä antamaan laukannostoapua kiireisesti. Enemmänkin sai ajatella pohkeen pitämistä tuntumalla, kunnes hevonen ponnisti laukkaan. Tämä vinkki auttoi olemaan rauhallisempi, jolloin saimme muutamia aika kivan täsmällisiä nostoja. Laukkavolteilla meno oli kohtuullisen tasaista, kunhan muistin huolehtia ulkoavuilla kääntämisestä enkä jäänyt sisäohjaan kiinni.
Loppuraveissa Manulla oli tuttuun tyyliinsä kiire, mutta hiljalleen se tasoittui rauhallisemmaksi. Yritin tässäkin vaiheessa säilyttää tasaisen ohjastuntuman, ettei Manu pääsisi venähtämään pitkäksi. Paikoin sain omat palikkani kohdilleen, joiden myötä Manukin muuttui kivaksi. Välillä taas huomasin päästäneeni ohjat valumaan ja unohtaneeni ratsastaa pohkeella, jolloin Manu olikin jo kipittämässä. Vaikka tunti ei mennyt mitenkään erityisemmin penkin alle, oli fiilis vähän vaisu. Manussa kivaa on se, että sillä on oma moottori, mutta toisaalta en osaa ratsastaa sitä(kään) lyhyeksi ja sitä kautta takaosaa oikeasti töihin. Jarrutusmatkat venyivät välillä hassun pitkiksi, ja kipityshetkiä esiintyi turhan monta. Manu on kuitenkin opettavainen hevonen, joten ei kait tässä auta muuta kuin ratsastaa sillä enemmän. Olihan tämä vasta 18. kertani sen selässä, joten ehkä en voi odottaakaan kovin suuria ihmeitä yhteistyöltämme vielä tässä vaiheessa. Ehkä kuitenkin vielä joskus.
Torstai-ilta huipentui kouluratakurssin viimeiseen kertaan, jolla luvassa oli yritys ratsastaa A-merkin kouluohjelma 2006 hyväksytysti läpi kangilla varustetulla Peralla. Alkutunnin saimme verrytellä itsenäisesti, ja pieni kisajännitys alkoi tarttua minuun, vaikka varsinaista syytä ei ollut. Yleisöä ei ollut paria ihmistä enempää, tuomarina oli oma tuttu opettaja, ja muutenkin tilanne oli kaukana oikeista koulukisoista. Verryttelyssä ratsastin silti niin kuin koulukisoissa: vähän sitä sun tätä ilman kunnon suunnitelmaa ja samalla tulevaa suoritusta jännittäen. Sateisen kelin takia menimme maneesissa.
Taisimme ehtiä verrytellä hyvinkin puolen tunnin ajan, mikä on rutkasti enemmän kuin oikeissa kisoissa on yleensä aikaa. Pera oli mukavasti itse hereillä ja eteni aika kivasti. Voltit onnistuivat kivasti, ja peruutukset lähtivät kohtuullisen rauhassa. Siirtymissä ei ollut tapahtunut läpimurtoa, vaan niissä oli edelleen mukana pieni vetelyys ja jännittyneisyys. Pohkeenväistöt lähtivät aika asiallisesti, kun sain vartioitua myös hevosen ulkopuolta enkä turhaan vääntänyt sitä tuhannen mutkalle. Laukka rullasi sangen kivasti, ja Pera pysyi suurimman osan ajasta aika mukavan rennolla tuntumalla. Niinpä annoin Pera käveleskellä pitkin ohjin sekä seisoa huilimassa, kun katsoimme muiden ratsukoiden suorituksia. Kuudesta ratsastajasta kolme meni K.N. Specialin ja loput kolme A-merkin. Oma vuoroni oli viides eli toiseksi viimeinen, joten sain odotella hyvän tovin ennen omaa vuoroani. Ennen starttia jännitin erityisesti sitä, muistaisinko ohjelmaa. A:n ohjelma tuntui muka niin paljon pidemmältä, ja tuppasin aina unohtamaan, miten laukkaosuus pitikään mennä. Onneksi kavereilta sai tukea, ja lopulta rata alkoi upota minunkin muistiini. Sitten olikin vuoro mennä radalla ja tehdä parhaansa. Ennen lähtömerkkiä kertasin pikaisesti vielä radan mielessäni ja kävin näyttämässä Peralle tuomaripäätyä, joka oli hassun ruunan mielestä taas hurjan jännä. Olihan siellä ihmisiä tuoleilla!
Alkutervehdyksen pysähdykseen pääsimme aika kivan aktiivisesti, ja Pera seisahtui melkein tasan. Itse en huomannut, mutta opetuomari kommentoi takaosan jääneen oikealle. Minulla oli myös kiire liikkeelle, joten varsinainen pysähtyminen oli sangen lyhyt, ja Pera pääsi tepastelemaan käyntiä. Ennen raviin siirtymistä esitimme myös aika monta käyntiaskelta. Voltti oikealle sujui aika mukavasti Peran taipuessa hyvin. Vaihtouralla muistin suoristaa parin askeleen ajaksi, kunnes käänsin voltille vasempaan kierrokseen. Vaikeammassa suunnassa en saanutkaan asetusta kunnolla läpi, vaan Pera jäi hieman oikealle asettuneeksi. Uralle päästyämme Pera vähän jännittyi ja pyrki kulkemaan vinossa turpa selvästi oikealle osoittaen. Pohkeenväistössä vasemmalle takaosa pääsi johtamaan hetkeksi, kunnes sain korjattua. Opetuomari kommentoi väistön alkaneen hyvin, mutta takaosan jääneen loppua kohti. Keskiravi oli hyvin vaatimaton, mutta kaikeksi onneksi Pera pysyi edestä silti tasaisena. Kommentti opetuomarilta oli odotettu: saisi venyä enemmän. Väistö oikealle pysyi edelleen hankalana, ja esityksemme oli aika valju. Olisimme saaneet poikittaa selvemmin.
I:ssä tehty pysähdys tuli jännittyneen töksähtävästi ja epätasajaloin. Peruutus lähti hyvin, mutta pari viimeistä askelta jäivät lyhyiksi. Raviin pääsyn jälkeen Pera kuitenkin tasoittui kivasti. Siirtymä harjoitusravista keskikäyntiin oli töksähtävä, mikä ei jäänyt opetuomariltakaan näkemättä. Kääntämiseni lyhyelle sivulle oli puutteellinen, jonka seurauksena Pera kopsautti takajalallaan aitaa leikkinyttä puomia. Siitä puolestaan seurasi mutkittelua. Ensimmäinen vastalaukka eli vasemman laukan nosto lähti kivan helposti. Kommenttina tuli, että se oli suora ja tasapainoinen. Siirtymä harjoitusraviin oli ihan ok ilman suurempaa oman istunnan leviämistä tai Peran töksähtämistä. Oikea laukka nousi helposti, ja kymmenen metrin volttikin sujui ihan asiallisesti. Toiveeksi tuli kuitenkin saada sitä enemmän ylämäkeen. Keskiympyrä keskilaukassa meni aika tasaisesti, mutta opetuomari olisi halunnut selvemmän eron. Laukasta harjoitusraviin siirtyminen olikin taas tutusti töksähtävä, mutta ihmeen hyvin sain jatkettua siitä eteenpäin. Keskiravi lävistäjällä oli vähän kiemurteleva eikä se oikein lähtenyt, kun en osannut pyytää. Opetuomari näki siinä kuitenkin tahdikkuutta, mutta toivoi enemmän venymistä.
Keskikäyntiin siirryimme piirun ennen pistettä, mutta Pera jatkoi käyntiä mukavan jäntevästi. Aloin hätäillä toista vastalaukan nostamista, minkä seurauksena en valmistellut sitä kunnolla, ja niin Pera nosti oikean laukan sijasta vasemman eli myötälaukan. Voi että harmitti! Mietin paniikissa selässä, mitä teen, mutta päädyin menemään kohdan myötälaukassa, sillä en olisi ehtinyt lyhyellä matkalla korjata sitä välttämättä oikein ilman, että olisin säheltänyt avuillani Peran jännittyneeksi. Harmittelin tätä kohtaa todella paljon jo radalla, mutta sain kerrankin tsempattua itseni unohtamaan sen, kun lopulta uskoin, että se on vain yksi kohta koko ohjelmasta. Vasen laukka nousi sitten ravin jälkeen edelleen hyvin. Pera vähän jännittyi ennen kymmenen metrin voltille kääntymistä, mutta tasoittui sen aikana. Itse pidin keskilaukkaympyrästämme, mutta tuomari toivoi vielä enemmän venymistä. Lävistäjä laukassa sujui ihanan tasapainoisesti ja rauhassa. Pera laukkasi kuuliaisesti, ja saatoin alkaa valmistella siirtymistä harjoitusraviin. Olin itse hieman hätäinen, ja niin Pera pääsi hetken ennen pistettä siirtymään raviin. Harjoitusravi oli nyt mukavan rentoa, ja pääsimme siinä kivasti lopputervehdykseen. Siinä olin taas vähän hätäinen, mutta saimmepahan ohjelman ratsastettua.
Ohjelman jälkeen kaivelin tuttuun tapaan vain huonosti menneet kohdat enkä osannut heti iloita siitä, että saimme kuin saimmekin tahkottua A:n ohjelman läpi. Hiljalleen aloin muistaa radasta hyviäkin hetkiä, ja helpotus radan olemisesta ohi alkoi tuntua. Loppuverryttelyn jälkeen kurssi päättyikin, ja veimme hevoset talliin. Sopivasti Peran hoitamisen jälkeen opettaja jakoi pöytäkirjat katsottavaksi. Meille opettaja oli kirjoittanut seuraavaa: "Upea laukkaohjelma! Hyvää vaikuttamista, raviin vielä pontevuutta lisää." Numerohaitari oli aina nelosesta kasiin eli oman ratsastuksen ja tarkkuuden epätasaisuus näkyi. Opettajan kanssa juttelin vielä siitä, kuinka käynti ja laukka ovat Peralle luontaiset vahvuudet, kun taas ravia saisi todellakin työstää. Jos oppisin itse istumaan siinä tasaisesti tuntumalla pysyen, luulisi senkin paranevan.
Videota katsoessa viimeistään huomasin, että olihan radalla hyviäkin hetkiä muutamien kömmähdysten lisäksi. Pera oli pääosin ihanan tasainen ja eteni. Istuin itse kohtuullisesti matkassa, mitä nyt ravi tuotti edelleen ongelmia. Siirtymissä sain pidettyä itseäni hieman paremmin kasassa, joten ne eivät loppujen lopuksi aivan hirveitä olleet. Laukassa oli paljon hyviä hetkiä, ja kokonaisuutena suoritus näytti siltä, että tiesin itse suunnilleen, mitä olin tekemässä ja sain kerrottua siitä aika selvästi Peralle. Ei yhtään hullumpi kokemus ensimmäiseksi helpon A:n kouluohjelmaksi. Opetuomari oli mielestäni aavistuksen ylikiltti pisteiden suhteen, mutta varmasti tarkoituksena oli nähdä suorituksissa hyvää ja kannustaa treenaamaan lisää. Ihan heti en ole A:ta kisoissa ratsastamassa enkä oletakaan saavani ihan tällaisia pisteitä, mutta tämän perusteella uskon, että kyllä me vielä Peran kanssa kohtuullisessa ajassa osallistumme siihenkin luokkaan. Sitä ennen vain treeniä treenin päälle rennosti, niin eivätköhän palikat ala hiljalleen loksahda kohdilleen. Tämä kurssi oli kyllä niin jokaisen sentin arvoinen, että voin vain olla supertyytyväinen, että pääsin tälle osallistumaan. Lopuksi on tietysti vielä todettava, että onhan se Pera nyt ja aina kerrassaan hieno ratsu!
Keskiviikon kouluratakurssin tunnin menin Peralla jälleen kangilla. Koska Pera toimii niillä hyvin ja helpon A:n kouluohjelmassa saa käyttää niitä, oli harjoittelu paikallaan. Tällä tunnilla treenattiin ensin yhteisesti käynnissä ja ravissa pohkeenväistöjä, kunnes tultiin yksitellen osia helpon A:n tai B:n kouluohjelmasta. Ennen omaa vuoroa sai treenata kentän toisessa päädyssä itsenäisesti.
Pohkeenväistöjä tehtiin A-merkin kouluohjelman mukaisesti keskihalkaisijalta noin viisi metriä uraa kohti, jonka jälkeen suoristettiin. Väistöt vasemmalle olivat taas helpompia, kun oikealle tehtyihin väistöihin mahtui paljon säätämistä. Perusongelmana oli se, ettei tunnin huilannut Pera ollut heti reippaimmillaan, vaan tarjosi hiippailua. Väistöissä oma keskittyminen meni niiden ristiaskelten pyytämiseen, mikä hidastutti edelleen Peraa. Oikealle väistimme paikoin enemmänkin vain puskemalla ulkolavalla ulos unohtaen ristiaskeleet kokonaan. Pera oli aika jännittynyt väistöjen aikana, minkä ratkaisemiseksi olisin saanut hakea sitä tehtävän ulkopuolella ensin kunnolla aktiiviseksi. Lisäksi olisin edelleen saanut olla rutkasti tarkempi myös ulkopuolen hallinnan kanssa. Yritysten ja erehdysten kautta saimme pari kohtuullista väistöä molempiin suuntiin, mutta olisin voinut hinkata näitä vielä tovin lisääkin.
Tämän jälkeen ratsukoista helpon B:n ohjelman suorittavat treenasivat opettajan silmän alla ohjelman osia, kun me kolme A:n ratsastajaa saimme verrytellä toisessa päässä itsenäisesti. Tein kaikkea vähän sillisalaattimaisesti. Ehdin kokeilla siirtymiä, peruutuksia, keskiaskellajeja ja muutamia vastalaukkoja. Pera toimi ihan hyvin, mutta siirtymät olivat edelleen sangen jännittyneitä, kun oma istuntapakkani hajosi. Keskilaukka löytyi ihan hyvin, ja saimme palattua siitä muutaman ravirikon jälkeen myös harjoituslaukkaan. Peruutukset eivät olleet nyt niin kiireisiä, mutta valitettavan jännittyneitä. Vastalaukat puolestaan yllättivät taas positiivisesti, sillä ne nousivat ongelmitta. Vuoroa odottaessa annoin Peran myös kävellä pidempiä hetkiä pitkin ohjin, sillä en halunnut turhan säätämiseni jännittävän sitä enempää.
Kun pääsimme opettajan silmän alle, ratsastimme A-merkin kouluohjelman alkupuolen kohtaan 7. saakka. Pysähdys ravista oli sangen epämääräinen ja kiireinen käyntihutaisu. Raviin pääsimme vasta useamman käyntiaskeleen kautta, kun aktiivisuus loisti poissaolollaan. Voltti oikealle, S:n muotoinen vaihtoura ja voltti vasemmalle olivat vähän epämääräisiä kooltaan. Sentään vaihtouran aikana muistin parin askeleen suoristuksen ennen kuin kaarsin vasemmalle. Volttien pyöreän reitin säilyttäminen onkin minulle aika hankalaa. Väistö vasemmalle sujui harjoituksia paremmin, ja vaikka tahti hiipui hieman, eteni Pera silti ihan asiallisesti. Keskiravi oli sangen vaatimaton. Istuntani oli hajallaan, ja pohkeeni liitelivät irti hevosen kyljistä. Väistö oikealle oli odotetusti hankalampi eikä kunnon ristiaskeleita tainnut tulla. Tahti ei kuitenkaan tässäkään suunnassa hyytynyt niin pahasti kuin harjoituksissa, joten jotain parannusta. Pera ei myöskään jännittynyt yhtä paljon, vaikka olisi voinut olla paljon rennompi.
Kävimme huilaamassa taas hetken ja työskentelemässä itsenäisesti ennen kuin palasimme tekemään vielä laukkaosuutta. Toiselle pitkälle sivulle teimme vastalaukan nostot ja toiselle puolestaan ensin kymmenen metrin voltin ja siitä keskiympyrän keskilaukassa. Vastalaukat käynnistä nousivat kerta toisen jälkeen oikein. Siirtymät niistä raviin olivat edelleen kinkkisen töksähtäviä, ja opettaja muistutti ajattelemaan heti eteen, kun Pera oli ravissa. Laukkavoltti ja -ympyrä onnistuivat tällä kertaa paremmin kuin edellispäivänä. Pera eteni aika tasaisesti eikä liiraillut sen kummemmin. Opettaja kehuikin, että laukka näytti siltä, että siinä tarvitsi vain istua ja nauttia. Keskilaukastakin Pera tuli kohtuullisesta takaisin harjoituslaukkaan, kun muistin pitää pohkeet tuntumalla enkä nakannut niitä kyljistä irti, kun pyysin lyhentämään askelta.
Tämä tunti oli aika kiva. Koska Pera tuli tallista huilattuaan yhden tunnin, tajusin ratsastaa sitä paremmin alusta alkaen. Nyt en voinut jäädä matkustelemaan ja nauttimaan edellisen ratsastajan aikaansaannoksista, mikä oli vain hyvä. Pera vertyikin loppua kohti kivasti, ja etenkin laukkaosuuksien onnistuminen lämmitti kovasti mieltä. Videoita katsellessa huomasin, kuinka saisin kankien kanssa opetella pitämään ohjat paremmin tuntumalla. Paikoin varon varmuuden vuoksi kankiohjaa, jolloin en saa pidettyä niveltäkään kunnolla tuntumalla. Kangilla ei tosin ole tullut ennen tätä kurssia mentyä taas pitkään aikaan, joten varmasti harjoittelulla tässäkin tulee parempaa tulosta. Alkuviikon jatkunut sopiva zen-henki jatkui myös edelleen, mistä nautin suunnattomasti. Ihanaa voida olla ratsun selässä ilman, että kaikki-pitää-saada-onnistumaan-nyt-just-heti-asenne vaivaa. Maltilla ja rauhallisuudella pääsee kumman paljon pidemmälle.
