Pettymystä koko tunnin edestä

Torstaina kävin ekstratunnin Helin estevalmennuksessa hyppäämässä Pupella. Yritin lietsoa itseeni varmuutta ja päättäväisyyttä ratsastaa paremmin, sillä muutamat viime hyppykerrat Pupen kanssa ovat olleet töppäilyn juhlaa. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja menimme taas kentällä. Puppe jatkoi tunnille suoraan edelliseltä. Rohkenin arvella, että Puppe voisi olla mukavasti lämmennyt hommiin, mutta eipä se silti sitä tarkoita, että hevonen tekee kaiken työn. Tämä tuli huomattua kantapään kautta. Alkuverryttely kieli kaiken tulevasta tunnista: meno oli nihkeää, Puppe etupainoinen eivätkä pohkeeni tarkoittaneet useimmiten mitään. Olin ihan neuvoton enkä saanut tilannetta korjattua. Jatkossa tähän pitää puuttua heti eikä vasta näin koneen äärellä istuessa. Skippaan tällä kertaa taas kaiken muun tunnin kulun ja hyppään suoraan rataan, joka tultiin kahdesti. Ensin noin 60, sitten ehkä noin 70-75 sentin korkeudella.

Molemmilla kierroksilla rata sujui ihan siedettävästi esteeltä 1 esteelle 3. Innariesteille 2a-2b Puppea sai aina vähän käskeä eteen, sillä se pyrki hidastamaan niitä kohti. Niiden jälkeen pääsimme kuitenkin aina toivotusti noin 17,5 metrin matkan kolmoselle neljällä askeleella. Puppe myös vaihtoi kolmosesteellä itsensä molemmilla kerroilla pyydetysti vasempaan laukkaan. Sittenpä tulikin tunnin vaikein osuus: yhden laukka-askeleen sarja. Ennen ratoja olimme esittäneet tähän muistaakseni kaksi kieltoa sekä lukemattoman määrän kahden askeleen välejä. Voi huoh! Radallakaan meno ei parantunut. Molemmilla kerroilla tulimme liian lähelle a-osaa, jolloin Puppe ei vain venynyt yhteen askeleeseen. Kerran kielto, kerran kaksi askelta, aivan kuin tämä olisi jo ennakkoon harjoiteltu menemään näin. Rämmimme kuitenkin sarjasta lopulta molemmilla kerroilla yli päätyen aina väärään laukkaan. Ensimmäisellä kierroksella unohdin kokonaan radan jatkuvan vielä yhden esteen verran, ja opettaja sai muistuttaa minua jatkamaan. Toisella kerralla muistin asian jopa itse. Jostain syystä viitoselle tulivat radan parhaat hypyt, sillä sitä kohti Puppe reipastui, mutta ei lähtenyt venymään. Ponnistuspaikka oli helposti nähtävillä, rytmi tasainen, ja kaiken kruunasi laukanvaihto jo hypyssä. Toisen radan jälkeen saimme tulla sakkokierroksena vielä esteet 4a-5. Vihdoin ja viimein jotain tapahtui, ja Puppe venytti itsensä sinnikkäästi a-osalta b-osalle yhdellä askeleella, vaikka jäikin b-osalta kauas. Ehkä tässä vaiheessa olin itse viimein menossa sen verran, että Puppekin jaksoi yrittää.

Tunnin fiilis? PLÄÄ! Kyllä, isoilla kirjaimilla. Meiltä Pupen kanssa puuttui terävyys, lyhyys ja oikea asenne. Tajusin monta kertaa tunnin aikana, että jotain pitäisi tehdä, mutta tekemisen sijaan hyydyin ihan täysin. Puppe matki tämän, ja niinpä möngimme esteiden yli tai stoppasimme. Turhautti niin pahasti, että hymyn rippeet katosivat täysin. Yleensä osaan ottaa töppäilyt jokseenkin huumorilla, mutta nyt ei naurattanut tippaakaan. Suvantovaiheet tämän niin kuin monen muun lajin parissa ovat tavallisia, mutta näemmä olisin halunnut liihotella pilvilinnoissani vielä hetken. Opettaja lohdutti sanomalla, että muuten meno oli ihan kohtuullista, mutta askeleen sarja ei nyt sujunut. Itsestä ei tosin tuntunut, että mikään olisi sujunut tänään, mutta minulla on myös vähän tapana draamailla. Harmittaa vain, kun tajuaa asioiden olevan pielessä, mutta ei kykene korjaamaan niitä. Mutta jospa sitä tästä taas. Eteenpäinpyrkimystä ja reaktiokykyä vain paremmaksi, niin siitä se toivottavasti lähtee taas sujumaan.

Yksi, kaksi, stoppi

Torstaina lyöttäydyin Pupen kanssa Helin estevalmennustunnin viidenneksi ratsastajaksi. Tarkoituksena oli treenata ensi viikon lauantain kisoja varten. Pääsimme ensimmäisen kerran tälle vuotta kentälle, mikä ei kummemmin hevosissa näkynyt. Puppe oli alussa taas tahmea siirtymisissä eikä sitä juuri kiinnostanut keskittyä minuun. Alkuverryttelyssä yritinkin vain saada Puppea keskittymään ja liikkumaan, mutta onnistuminen oli niin ja näin. Lopulta laukassa meno alkoi sujua kohtuullisesti, jolloin aloin uskoa tunnin sujuvan ihan mukavasti, kunhan vain itsekin keskittyisin.

Verryttelyhypyt otimme vasemmassa kierroksessa puomin ja kavaletin pitkälle suoralle linjalle ja oikeassa kierroksessa yksittäiselle pystylle. Puomi ja kavaletti sujuivat muuten hyvin, mutta Puppe keksi haluavansa venyä ja vähän kiihdyttää. Pidätteet eivät menneet ihan heti perille, joten tulimme tehtävän kertaalleen vähän kaahaten. Sen jälkeen sain vähän tasoitettua menoa, mutta Puppe tuntui silti edestä raskaalta. Huomasin, etten saanut istuttua riittävän hyvin satulaan pidätteidenkään aikana, mikä taisi villitä ratsua. Oikeassa kierroksessa oli vähän sama vika, mutta nyt sain korjattua nopeammin. Hypyt olivat ok, mutta Puppe oli edelleen vähän liikaa kipitysajatuksissa. Ennen rataa tulimme vielä suoran linjan, jossa oli pysty ja siitä 17 metrin päässä yhden laukka-askeleen pystyn ja okserin sarja. Tehtävä meni ok, kunhan muistin sarjalle tultaessa olla napakka, jotta Puppe pääsi välin yhdellä askeleella. Pientä kaahaamisen meininkiä oli edelleen ilmassa, mikä ei ollut hyvä juttu. Olisi pitänyt näin jälkiviisaana puuttua siihen paljon aiemmin.

Sitten hyppäsimmekin radan kahdesti, ensin noin 50–60, sitten 70–80 sentin tuntumassa. Ensimmäinen kierros meni ihan ok aina viimeiseen hyppyyn asti. Muistan ajatelleeni kuutosen aikana että jes, enää yksi hyppy. Tämän seurauksena taisin lakata ratsastamasta, sukeltaa vähän ja ihmetellä, kun Puppe otti ja stoppasi seiskaokserille. Olin itse niin menossa, että valuin satulasta Pupen kaulalle makoilemaan. Apinarefleksit olivat onneksi matkassa, jolloin tarrasin tiukasti kaulasta kiinni. Puppe kääntyi esteeltä pois, käveli hetken ja pysähtyi lopulta. Sain kammettua itseni selkään, ja otettua esteet 6–7 uudelleen. Paremmalla keskittymisellä pääsimme radan lopun onnistuneemmin.



Toinen rata olikin sitten jotain aivan muuta. Koko homma lähti liikkeelle ihan väärin, kun Puppe säikähti puskasta ilmestynyttä hevosta, jolla oli virtaa liiaksikin. Puppe otti lyhyen kiitolaukkapätkän ennen kuin suostui pysähtymään ja tuijottamaan ilmestystä puolikauhuissaan. Sen jälkeen ruuna ei enää kuunnellutkaan minua, vaan jouduimme odottamaan, kunnes toinen hevonen oli poistunut näköpiiristä. Senkin jälkeen Puppe oli ihan omissa maailmoissaan, mutta sain sentään aloitettua radan. Ykkösesteelle tuli kuitenkin stoppi. Puppe tajusi vasta viime tipassa, että olimme esteradalla, jolloin hyppy tuli yllätyksenä. Uusintayrityksellä möngimme esteestä yli. Puppe oli edelleen epämääräisen oloinen. Kakkos- ja kolmosesteet saatiin hypättyä kerralla, mutta ei kovin sujuvasti, kun ponnistuspaikat eivät osuneet kohdilleen. Nelonen meni kohtuullisesti, mutta sitten jäädyin ponnistuspaikan näkymättömyyteen, ja Puppe seurasi esimerkkiäni. Kielsimme pariin otteeseen viitosena olleen sarjan a-osalle ja sitten b-osalle. En tajua, mistä ihmeestä vaikeudet alkoivat näin pahasti, mutta yli emme päässeet. Stoppailua tuli naurettavan monta (muistini kieltäytyy kertomasta tarkkaa lukumäärää). Lopulta karehduin ja napsautin niin a- kuin b-osalle tultaessa raipalla, jolloin lopulta pääsimme sarjasta. Puppe tosin pahastui komennuksestani ja ampaisi 5b-esteen jälkeen liian reippaaseen laukkaan. Ei muuta kuin ympyrä alle, hevonen vähän kuosiin ja radan kahta viimeistä estettä kohti. Hypyt eivät olleet sujuvimpia eivätkä ponnistuspaikat kohdillaan, mutta sentään pääsimme radan loppuun.

Että sellainen kerta. En tajua, mitä ihmettä tapahtui! Pari kertaa heittäydyin vähän arpomaan ponnistuspaikkaa ja jätin Pupen yksin, mutta muina kertoina omasta mielestäni ratsastin ja olin menossa. Puppe oli kuitenkin eri mieltä. Ärsyttävää, kun pitkään mukavasti menneen harjoittelun jälkeen on taas tällaisia kertoja. Ajattelepa tässä sitten kisoja, kun ei edes kotitreeneissä pääse esteistä kerralla yli. Kun Pupen keskittyminen karkasi, en osannut ratsastaa sitäkään enää kuulolle. Tähän samaan ongelmaan olen törmännyt myös Jetin kanssa. Ilmeisesti noina hetkinä minusta tulee niin epävarma, ettei hevonenkaan enää usko mihinkään. Sen seurauksena onkin sitten tällaista menoa, jota saa hävetä kunnolla. Lisämausteen tuleviin kisoihin tuo vielä se, ettei Puppe ole kisannut missään muualla kuin kotona. Toivottavasti kisoissa tämä tieto saa minut skarppaamaan ja ratsastamaan napakammin, jolloin on jotain mahdollisuuksia järkevämpiin suorituksiin.

Pitäisi tehdä jotain

Lauantaina suuntasimme taas Noran ja Kaisan kanssa Helin estetunnille. Puppe oli alkuverryttelyssä totuttua nihkeämpi etenkin siirtymisissä ylöspäin. Kun siirtymän sai onnistumaan, eteni Puppe kuitenkin ihan ok. Yritin kyllä herätellä sitä töihin ja tehdä siirtymiä sen avuksi, mutta Puppe pysyi kuitenkin vähän uneliaana. Ei niin tahmaisena kuin mitä se joskus on osannut olla, mutta ei kyllä ollut ihan se Puppe, mihin olen alkanut tottua. Arvelin ratsun vielä piristyvän, kunhan hypyt alkaisivat, joten en murehtinut asiaa kummemmin.

Ennen rataa hyppäsimme yksittäisiä tehtäviä. Ensin tulimme kaksi pystyä aloittaen oikeasta laukasta (ratapiirroksen esteen 3 ja 4). Ensimmäisellä kierroksella laukka oli hieman ponnetonta, eikä Puppe vaihtanut ensimmäisessä hypyssä toivotusti vasempaan laukkaan, vaan se piti korjata ravin kautta. Toinen hyppy oli ihan ok, mutta edelleen vähän vetelä. Toisen kierroksen ensimmäinen hyppy meni kivasti, ja laukka vaihtui siinä oikeasta vasempaan. Toiselle hypylle vienyt kaareva tie pääsi syömään vähän laukkaa, mutta pääsimme pystystä silti ihan kohtuullisesti yli.

Seuraavaksi tulimme 21 metrin pystyn ja okserin suoran linjan (esteet 1 ja 2) oikeassa laukassa. Opettaja toivoi väliin kuutta askelta, mutta ensimmäisellä kierroksella pistimme siihen yhden ylimääräisen eli seitsemän askelta yhteensä. Tajusin aika nopeasti ensimmäisen hypyn jälkeen, että jäämme toiselta esteeltä kauas. Tajuamisen lisäksi en silti saanut tehtyä mitään, jolloin se ylimääräinen askel lipsahti mukaan. Toisella kierroksella sain Pupen tulemaan ensimmäiselle esteelle reippaammin, mutta se silti pääsi jarruttamaan sitä kohti. Nyt olin kuitenkin hereillä ja sain ratsastettua heti hypyn jälkeen eteen. Puppe totteli kiltisti, ja nyt pääsimme välin kuudella askeleella. Kuudes askel jäi hieman kauas okserista, mutta ei onneksi mitenkään mahdottoman matkan päähän, jolloin Puppe pääsi hyppäämään ihan ok.

Kaisalle kiitos tästä!

Sitten tulimmekin radan kahdesti, ensin noin 60-70, sitten noin 80 sentin korkeudella. Ensimmäisellä kierroksella sain Pupen laukkaamaan hyvin. Keskittymiseni kuitenkin herpaantui ennen ykkösestettä, jolloin Puppe jarrutti, ja ponnistuspaikka valui turhan lähelle estettä. Yritin usuttaa Puppea eteen, mutta olin pahasti myöhässä. Niinpä kuuden askeleen väli meni taas seitsemällä. Kolmoselle tulimme myös liian pohjaan, jolloin laukka piti korjata hypyn jälkeen ravin kautta vasemmaksi. Neloselle lähestymisessä laukka hyytyi, ja ehdin vielä kommentoida ääneen, että "tarttis tehä vissiin jotaki". Mutta en tehnyt, pah! Oman ratsastuksen kommentoimisen sijaan saisin mieluummin ratsastaa. Tämän hölmöyden tuloksena Puppe stoppasi neloselle. Uudella lähestymisellä ja topakammalla ratsastuksella sain Pupen kipuamaan nelosen yli. Viitonen sujui onneksi ihan ok. Kuutoselle lähestyttäessä Puppe pääsi vähän venymään, ja jäin taas ihmettelemään ponnistuspaikan näkymättömyyttä. Unohdin ratsastaa ja hups, niin Puppe kielsi sitten kuutosellekin. Heräsin taas, ja uusintayrityksellä pääsimme vähän kömpien kuutosesta yli laukka siinä oikeaksi vaihtuen. Opettajalta alkoi sadella mukavasti komentoja, ja niiden avulla seiska ylittyi ihan hyvin, ja Puppe vaihtoi siinä toivotusti laukan vasemmaksi. Kasille tie pääsi syömään taas vähän laukkaa, mutta olin hyvin menossa. Puppe vaihtoi kasilla itsensä turhaan oikeaan laukkaan, mutta eteni välin ysille kuudella askeleella ja korjasi itsensä siinä hypyssä takaisin vasempaan laukkaan.

Toiselle kierrokselle lähtiessä viritin Puppea vähän paremmaksi. Ykkönen ylittyi ok, joskin pienen kolautuksen kautta ja turhaan vasempaan laukkaan päätyen. Sitten en tiedä, mitä tapahtui, sillä valuimme kauniin harkitusti kakkosesteestä vasemmalta ohi. En tainnut ihan ratsastaa. Korjasin laukan ravin kautta oikeaksi ja otin uudelleen lähestymisen kakkoselle. Nyt kakkonen ylittyi, mutta mönkimällä. Kolmosella jatkoimme samaa eli tulimme pohjaan, mutta menimme sentään yli laukan vaihtaen. Neloselle tultaessa Puppe yritti hyytyä, mutta olin topakkana ja komensin sen siitä yli. Viitonen meni samoilla tulilla onneksi. Kuutoselle tuli jo melkein asiallinen lähestyminen ja hyppy, ja laukka vaihtui siinä vasemmaksi. Seiska oli ehkä radan paras hyppy, vaikka siinäkin olisi ollut viilattavaa. Radan viimeiset hypyt eli kasi ja ysi menivät onneksi asiallisesti, jolloin meno vähän parani. Siihen saakka rata oli ollut ärsyttävän epätasainen ja täynnä huonoja ponnistuspaikkoja.



Opettaja kommentoi, että Pupen takajalat olisi pitänyt saada töihin ja koko hevoseen enemmän ryhtiä. Emme tainneet kumpikaan Pupen kanssa olla ihan terävimmillään tällä kertaa, mikä heijastui inhottavasti koko tuntiin. Ei ole mukava hypätä, jos jokaiselle esteelle ajautuu pohjaan, ja esteen ylittäminen käy hevoselle työlääksi. Esitetyt kiellot ja ohimeno olivat kyllä täysin turhia. Se sentään vähän lohduttaa, että tajusin noina hetkinä asioiden olevan pielessä, vaikka en saanutkaan niitä korjattua. Olisi silti kiva oppia toimimaan eikä vain ihmettelemään kesken ratsastuksen asioita ääneen. Positiivista oli kuitenkin se, että valtaosan ajasta maltoin odottaa hyppyjä enkä kiirehtinyt kaulalle könöttämään. Parannettavaa olisi ollut oman ratsastuksen terävöittämisessä ja sitä myöten Pupen. Ensi kerralla paremmin, toivottavasti.

Videoista kiitos Alekseille!

Torkuista toimivaan

Lauantaiaamu alkoi taas tavallista aikaisemmin, kun suuntasimme Noran ja Kaisan kanssa Helin luo hyppäämään. Arvelin tunnin treenien olevan tekniikkaa matalilla korkeuksilla, ja arvaus osui kohtuullisesti nappiin. Pääsimme nimittäin Pupen kanssa treenaamaan lähestymisiä kirottujen ponnistuspuomien kanssa. Esteitä oli yhteensä neljä, joista kaksi oli pitkän sivun suuntaiset pystyt ja kaksi puolestaan lävistäjillä olleet okserit.

Alkuverryttelyssä olimme Pupen kanssa molemmat aika unessa, jolloin meno oli hyytynyttä ravissa. Laukassa aloimme vähän herätä, vaikka opettaja saikin pyydellä vähän terävyyttä menoon. Itse puolestaan yritin muistaa pitää Pupen edestä kevyenä, ettei se pääsisi pitkäksi ja etupainoiseksi. Hiljalleen alan muistaa jopa itse tämän, jolloin opettajan ei onneksi joka hetki tarvitse olla muistuttamassa asiasta. Oppi alkaa siis upota tähänkin nuppiin! Verryttelyn jälkeen tulimme innariponnistuspuomilla varustettuja pystyjä yksittäisenä molemmista kierroksista. Meno oli vähän ponnetonta, jolloin etenkin vasemmassa kierroksessa rämmimme hieman. Itse olin myös autuaasti hukassa ponnistuspaikasta, sillä puomi sekoitti pakkani täysin. Ja sen muka pitäisi auttaa, pah. Oikea kierros sujui onneksi vähän paremmin.

Kaisalle kiitos tästä!

Sitten tulimmekin jo kaikkia esteitä putkeen kahdeksan hypyn verran. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Ykkönen ja kakkonen menivät ihan mukavasti. Kolmospystyllä laukka vaihtui oikeasta turhaan vasemmaksi. Sen sai onneksi nopeasti korjattua takaisin oikeaan. Nelonen meni myös mukavasti, ja pääsimme ottamaan saman kierroksen heti uudelleen putkeen. Toisella kierroksella vasen laukka vaihtui jo ensimmäisessä hypyssä turhaan oikeaksi. Senkin sai onneksi korjattua kohtuullisessa ajassa. Loput radasta menikin ihan mukavasti, ja aloin viimein lakata huolehtimasta ponnistuspuomeista.

Tulimme saman tehtävän vielä kahdesti putkeen noin 70-80 sentin tuntumaan korotettuna. Ensimmäiset neljä estettä sujuivat kohtuullisesti, vaikka välillä sain hieman kannustaa Puppea. Turhia laukanvaihtoja ei onneksi tullut, vaan laukat vaihtuivat toivotusti. Kertaalleen Puppe ennakoikin sen verran, että vaihtoi vasemman laukan oikeaksi jo ponnistuspuomilla, mutta se ei matkantekoa haitannut. Toisella kierroksella askel ei ottanut sopiakseen ykköselle, mutta sain oltua hereillä. Kannustin Puppea niin äänellä kuin pohkeilla, jolloin se venytti itsensä hyppyyn kauempaa, ja este ylittyi ilman suurempia ongelmia. Kolmanteen hyppyyn tulimme vähän pitkänä, ja opettaja neuvoi lyhentämään laukkaa ja nostamaan Pupen keulaa ylemmäs. En ihan ehtinyt tehdä korjauksia, jolloin tulimme hyppyyn pitkänä. Niinpä Puppe keilasi puomin mukaansa ja jatkoi esteen jälkeen oikean laukan sijasta vasemmassa. Yritin jarruttaa sitä raviin, mutta Puppe vain vipsautti itsensä ristilaukkaan ja jatkoi matkaa sinnikkäästi. Niinpä este tuli eteen ennen kuin ehdin korjata laukkaa, joten luotin Pupen selviytyvän niin kuin se tekikin ja vaihtoi viimeisessä hypyssä itsensä toivotusti vasempaan laukkaan.

Lopuksi tulimme tehtävän vielä kertaalleen, nyt noin 80-85 sentin korkeudella. Ensimmäiselle hypylle sain kannustaa Puppea, kun se tuntui hyytyvän. Laukka pääsi tämän hoputuksen seurauksena vaihtumaan turhaan vasemmasta oikeaan, mutta onneksi ehdin korjata sen ravin kautta takaisin. Opettaja muistutti tehtävän aikana ryhdistä, minkä muistin ihmeen hyvin. Itselläni oli hieman kiire suoristautua hypyissä liian aikaisin, mutta muuten tämä kierros oli tunnin paras. Yksi ainoa turha laukanvaihto, mutta kun senkin sai korjattua, sujui loppurata tosi kivasti.



Tällä tunnilla oli mukava huomata, että kyllä ne laukanvaihdot sieltä tulevat, kun palaset niihin ovat kohdillaan. Tunti oli kaikkinensa kiva, kunhan vain Pupen kanssa heräsimme tekemään. Puppe nosti taas kerran pisteitä silmissäni enkä voi olla muuta kuin iloinen, että pääsen treenaamaan sen kanssa.

Videoista kiitos Alekseille!

Ruusuke ja kokemusta

Sunnuntain kisapäivä jatkui koulukisojen jälkeen ABC Ratsastajien seuraestekisoilla. Ratsunani oli tietysti Puppe, ja luokkavalintani olivat 70 ja 90 senttiä. Molemmissa arvostelu oli 367.1. Tiesin 70 sentin radan sujumisen vaikuttavan siihen, starttaisinko 90 senttiä, mikä loi enemmän ja vähemmän sopivasti painetta. 70 sentin luokassa olin 11. lähtijä, kun lähtöjä oli yhteensä 26. 90 sentissä puolestaan lähtöjä oli 20, ja minun vuoroni oli kuudes. 70 sentissä oli yhteisverryttely ja 90 sentissä taas verryttelyryhmät. Molemmat verryttelyt sujuivat loppujen lopuksi ihan ok, kunhan vain muistin pistää Pupen etenemään reippaasti.

70 ja 90 sentin luokkien ratapiirros.

70 sentin radan alkupuoli lähti vähän hitaasti käyntiin. Ykkönen ylittyi ihan ok, mutta suoralla linjalla olleet kakkonen ja kolmonen menivät vähän töksähdellen. Niiden väliin tuli myös seitsemän askelta, kun kuusi olisi ollut sujuvampi valinta. Neloselle Puppe myös jarrutti vähän, vaikka koetin hoputtaa sitä liikkumaan. Laukan se kuitenkin vaihtoi nätisti hypyssä oikeasta vasemmaksi. Viitosena ollut trippeli ylittyi jo aika mukavasti, vaikka laukka ei vaihtunutkaan hypyssä vasemmasta oikeaksi. Yritin jarrutella Puppea, mutta pidätteet eivät menneet läpi, ja niin tulimme kuutoselle ristilaukassa, kunnes Puppe ennen estettä vaihtoi itsensä takaisin vasempaan laukkaan. Itse este ylittyi ihan ok. Laukka tosin pysyi hypyssä vielä vasempana enkä taaskaan saanut korjattua sitä, vaikka matkaa perusradan viimeiselle tehtävälle eli laukka-askeleen välillä olleelle sarjalle oli vaikka kuinka. Niinpä tulimme sarjalle taas ristilaukassa (voi nolous!). Kannustin Puppea äänellä, ja se onneksi selvitti sarjan ja sai kavionsa järjestykseen eli vasempaan laukkaan.

Uusinnan ensimmäinen este eli numero 8 ylittyi ihan hyvin samoin kuin seuraavakin este. Puppe laukkasi nyt sujuvasti, joten tohdin suunnata kympille pientä oikoreittiä myöten ja kääntää esteelle vähän tiukemmin. Puppe hyppäsi trippeliesteen ongelmitta, mutta laukka jäi taas vaihtumatta. En ehtinyt alkaa säätää sitä, vaan luotin ratsun selviytyvän niin kuin se onneksi tekikin ja ylitti esteen numero 11 puhtaasti korjaten itsensä kokonaan oikeaan laukkaan. Edessä oli enää viimeinen este uusinnasta, ja sekin ylittyi puhtaasti, jes! Olin tyytyväinen rataan, vaikka arvelin meidän olleen aika hitaita. Olimme myös vielä siinä vaiheessa luokkaa, että takanamme oli monta ratsastajaa kärkkymässä ruusukkeita, joten en tohtinut toivoa mitään ylimääräistä. Sen sijaan keskityin fiilistelemään ihan asiallista suoritusta ja sitä, että sen perusteella sain starttiluvan myös 90 senttiin.

Puppe tähtää esteelle 7a, kun este 2 olisi vuorossa.

90 sentin kisaradalle lähdimme köpöttelylaukalla, jota en tajunnut radalla ollessani. Ykkösesteelle ponnistuspaikka ei sattunut yhtään, ja Puppe ponkaisi sille kauempaa. Jäin matkasta, mikä sekoitti pakan kokonaan. Jäin myös roikkumaan sisäohjaan kiinni, jolloin Puppe-raukka luuli meidän lähtevän oikealle ja alkoi katsella sarjaesteen a-osaa sillä silmällä, että se olisi seuraava este. Eihän se tietenkään ollut, jolloin eteen pölähtänyt kakkoseste ja puskeva kuski sekoittivat puolestaan Pupen pakan niin, että se kielsi esteelle. Radan toiselle esteelle vieläpä, voi jee. Sain pienen paniikkikohtauksen, kun ehdin ajatella, että tulee vielä toinen kielto ja siitä hylkäys. Sain itseni kasaan aika vauhdilla, vaikka uudessa lähestymisessä kesti tovi. Puppe ei vieläkään ollut ihan tietoinen hypättävästä esteestä, mutta melkoisella nohittamisella se päätti pelastaa kuskinsa ja mönki liki paikaltaan esteen yli. Kiitos, Puppe!

Viitosta eli trippeliä ylittämässä.

Esitimme taas suoralle linjalle seitsemän askelta, mutta pääsimme kolmosesta hitusen paremmin yli. Neloselle tuli taas pieni jarrutus, mutta matka jatkui siitä huolimatta laukan vaihtuessa hypyssä. Viitonen meni ok, mutta laukka ei vaihtunut taaskaan enkä saanut sitä korjattua. Puppe ei suostunut jarruttamaan, ja aika ehti loppua kesken uuden esteen tullessa vastaan. Kuutonen ylittyi ristimökellyksestä huolimatta ihan ok, ja Puppe vaihtoi siinä itsensä vasempaan laukkaan. Nyt jämäkillä jarrutuksilla sain Pupen raviin ja korjattua laukan oikeaksi ennen kuin suuntasin sarjalle. Laukka ei pyörinyt vieläkään, joten askeleen sarjavälin tahkosimme kahdella askeleella. Puppe oli onneksi kilttinä ja pelasti kuskin tässäkin kohtaa. Suorituksemme päättyikin tähän, sillä kiellosta koituneet neljä virhepistettä katkaisivat tiemme toiselle vaiheelle. Harmi! Ehkä ensi kerralla tajuan ratsastaa laukan sujuvaksi enkä köröttele niin kuin nyt.



Lopullinen tulos 70 sentin luokassa oli sininen ruusuke eli Puppe liidätti meidät hienosti toiselle sijalle puhtaalla radalla ajalla 29,87. Voittajaksi kirmasi vikkelä poni ajalla 27,85, ja kolmanneksi tulleelle kellotettiin aika 30,75. 90 sentin luokassa perusradan neljällä virhepisteellä olimme sijalla 16/20. Kisapäivä oli neljästä virhepisteestä huolimatta kiva, ja alan tosissani tykätä Pupesta. On se vain kiva ja kohtuullisen anteeksiantava ratsu ja tuntuu sopivan minunlaiselleni ratsastajalle. On mukava huomata, ettei se 90 senttiä ole enää korkeutena paha, mutta siinä joutuu jo oikeasti ratsastamaan. En voi enää suihkia menemään niin kuin pienemmillä korkeuksilla. Olen kuitenkin tyytyväinen suoritukseen, sillä stopin jälkeen sain kasattua itseni, ja olihan tämä vasta kisaurani kolmas 90 senti luokka ja samalla ensimmäinen seuratasolla. Ei muuta kuin lisää treeniä, niin eiköhän tämä tästä parane.

Videoista kiitos Alekseille! Kuvat napattu videoilta. Myös Kaisa ja Nora olivat kisaamassa, joten lukaiskaahan heidänkin kisakuulumisensa.

Estekisojen kenraaliharjoitus

Torstaina suuntasin Helin estevalmennustunnille treenaamaan vielä yhden kerran Pupen kanssa ennen sunnuntain estekisoja. Ratsukoita tunnilla oli viisi, mutta isompaan ryhmäkokoon tottuneelle se tuntui edelleen tosi tehokkaalta. Tällä kertaa tunnista on luvassa hyvin tiivis paketti, sillä nerokkaasti jätin tekemättä muistiinpanot samoin kuin ratapiirroksen ajoissa, jolloin kaikki asiat ehtivät unohtua mielestä, hups. Mennään siis sillä, mikä mieleen vielä juolahtaa.

Alkuverryttelyssä Puppe tuntui vähän tavallista hitaammalta, mutta heräsi hiljalleen laukassa. Otimme muutamat verryttelyhypyt ennen kuin tulimme kokonaisen radan muistaakseni kolmesti. Pari kertaa noin 70 sentin korkeudessa ja sitten radan ensimmäiset neljä estettä 90 sentin korkeudessa. Verryttelyhypyt olivat minulta kaulalla makoilua ja Pupelta kömpimistä. En saanut laukkaa pyörimään, vaan jäimme Pupen kanssa humputtelemaan, jolloin sujuvuus oli kaukana. Noin 70 sentin radalla esitimme yhden kiellon sarjan b-osalle, kun askel ei vain venynyt. Minä tietysti törkkäsin itseni makaamaan kaulalle ja ihmettelin kovasti, kun Puppe ei enää yrittänytkään rämpiä toisesta esteestä yli.

Meno parani onneksi tunnin päätteeksi, kun tulimme radan neljä ensimmäistä estettä 90 sentin tuntumassa. Puppe heräsi laukkaamaan, ja minä sain keskityttyä paremmin. Isommat esteet saivat minut tsemppaamaan sen verran, että asiat loksahtelivat paremmin kohdilleen, ja saimme tultua Pupen kanssa miniradan varsin asiallisesti. Korkeus ei tuntunut missään, ponnistuspaikat osuivat kohdilleen, ja eteneminen oli sujuvaa. Onneksi tunti päättyi tähän kokemukseen, sillä rämpimisen perusteella 90 sentin kisaluokka olisi arveluttanut melkoisesti.

Tunnin tärkeimmät opit olivat eteneminen ja odottaminen, jälleen kerran. Alkupään hypyt olivat haparoivia, kun en tajunnut vauhtimme olevan riittämätön. Samalla esitin myös ylimukautumisia hyppyyn eli nakkasin itseni puolittain kaulalle makaamaan. En oikein tajua, mistä ylimukautumiseni on saanut alkunsa. Seuraavaksi saisin joka tapauksessa opetella tajuamaan itsekin sen, milloin tempo on sopiva esteille, milloin ei. Nyt en sitä vielä tunnista, jolloin saatan lähteä radalle mummolaukassa köpöttäen. Siitähän ei tietysti yleensä hyvä seuraa, joten asialle olisi syytä tehdä jotain. Onneksi sattuneet mokat opettivat taas, ja sain korjattua menoa niiden takia kohtuullisesti. Niinpä tunnista jäi lopulta ihan hyvä mieli samoin kuin luotto siihen, että sunnuntain kisat menevät ihan mukavasti, jos en ala häseltää omiani.

Sujuvaa, mutta myös viilattavaa

Sunnuntaina suuntasimme Kaisan kanssa Helin luo hyppäämään, sillä estekisat kolkuttelivat jo viikon päässä. Suunnitelmissani hahmottelin starttaavani Pupen kanssa 70 sentin luokan, mutta opettaja ehdotteli jo ennen ratsaille nousua, että myös 90 sentin luokka voisi olla mahdollinen. En ollut ajatellut tätä mahdollisuutta, mutta opettajan neuvon mukaisesti päätimme katsoa tulevan tunnin sujumisen ja miettiä asiaa sen jälkeen lisää. Itsenäisessä alkuverryttelyssä Puppe liikkui mukavasti itse eikä tuntunut yhtään hullummalta. Mitään ihmeellisempää en tehnyt, vaan tarkistin vain kaasun, jarrun ja ratin toimimisen.

Verryttelyhypyt otimme pystyn ja okserin 14 metrin suoralle linjalle molemmista suunnista pari kertaa siten, että ensimmäisen esteen jälkeen pyöräytettiin ympyrä, jonka jälkeen jatkettiin toiseen hyppyyn. Vasemmassa kierroksessa Puppe oli vähän lennossa, ja lähestymiset ensimmäiselle esteelle tulivat vähän ehkä turhan reippaasti. Ensimmäinen ympyrä meni vähän venyen, kun Puppe ei kääntynytkään kipittäessään. Ajauduimme myös toisen esteen eli okserin juurelle, mutta hyvin Puppe hyppäsi pienen esteen siitä huolimatta. Toisella kierroksella ympyrä oli parempi samoin kuin lähestyminen okserille. Oikeassa kierroksessa Puppe yritti taas kipittää, jolloin jouduin ottamaan koko lähestymisen uudelleen. Sen jälkeen tajusin ratsastaa puolipidätteen läpi, jolloin saimme aloitettua tehtävän asiallisemmin. Jostain syystä ensimmäisen hypyn jälkeen Puppe nakkasi takaosansa ristilaukalle ja lopulta korjasi itsensä kokonaan vasempaan laukkaan ennen toista hyppyä. Fiksusti se silti huomasi korjata itsensä hypyssä taas takaisin oikeaan laukkaan. Toinen kierros menikin sitten ihan mukavasti ilman kummempia pulmia.

Kaisalle kiitos tästä!

Verryttelyhyppyjen jälkeen tulimme saman radan kolmesti. Puppe ja minä tulimme sen noin 70, 80 ja lopulta 90 sentin korkeudessa. Rata alkoi okserilla, jolle tulimme vähän lähelle. Puppe selviytyi kuitenkin siitä hyvin, ja matka jatkui 14 metrin päässä olleelle pystylle toivotusti neljällä askeleella. Seuraavaksi edessä oli askeleen välillä oleva sarja, jonka a-osa meni sujuvasti. B-osalle hyppy lähti vähän kauempaa, mutta se ei onneksi tuottanut ongelmaa. Kolmosena oli ensimmäisenä hypätty okseri, jolle lähestyminen onnistui nyt mukavasti. Kaareva, noin 19 metrin linja lainepystylle sujui helposti viidellä askeleella, ja Puppe vaihtoi hypyssä oikean laukan vasemmaksi. Sen jälkeen eteen tuli aiemmin hypätty suora linja toisesta suunnasta. Se sujui muuten hyvin, mutta väli meinasi käydä vähän ahtaaksi. Lopuksi hyppäsimme vielä sarjankin toisinpäin. Puppe pääsi lähestymisessä vähän valumaan oikealle, mikä varmasti aiheutti sarjavälin tuntumisen taas pitkältä. Hyvin Puppe kuitenkin lähti hyppyyn b-osalle, vaikka vaihtoi laukan siinä turhaan oikeaksi. Rata oli pikkuvirheineen kuitenkin ihan sujuva ja antoi mukavan luottamuksen siihen, ettei 70 sentin kisarata ole paha.

Kaulalla on hyvä makoilla. Este numero 1.

80 sentin radalla sarja meni nyt paremmin, mutta okseri tuotti taas päänvaivaa. Ajauduimme jälleen liian lähelle, mutta urheasti Puppe mönki esteen yli. Sitten kuutosesteelle Puppe päätti kieltää, vaikka yritin videolta analysoida, että ihan hyvin se olisi siitä yli päässyt. Muistan vain tehneeni jarruttavan puolipidätteen liian myöhässä, mikä ilmeisesti sekoitti Pupen pakan ja aiheutti kiellon. Jatkossa siis vaikuttaminen ajoissa, ei todellakaan viime tipassa! Homma jatkui kuitenkin, ja suora linja meni sen jälkeen hyvin samoin kuin loppurata.

Sitten edessä oli vielä jännittävä 90 sentin rata. Okseri vainosi edelleen, ja taas tulimme sille pohjaan. Puppe joutui huonon lähestymisen takia keilaamaan yhden puomin mukaansa, mutta kiitin sitä ratkaisusta hypätä kieltäytymisen sijaan. Suora linja kakkosesteelle sujui onneksi edelleen neljällä askeleella. Sarja meni parhaiten nyt, mutta Puppe laskeutui B-osalta vasemmassa laukassa. Yritin korjata laukan nopeasti, mutta Puppe päätti pysyä vasemmassa laukassa. Vasta opettajan ääniavun jälkeen sain Pupen käymään ravissa ja nostettua oikean laukan. Pidätteet hukassa, hups. Nyt tulimme kuitenkin okserille hyvään paikkaan ja pääsimme viitoselle hyvin viidellä askeleella. Puppe oli jo valmiiksi vaihtanut laukan vasemmaksi, joten meno jatkui helposti. Puppe pääsi tosin vähän lentämään, jolloin paikka kuutoselle oli hukassa. Puppe jarrutti hieman, mutta tomeralla äänikomennolla hyppäsi esteen. Suora linja meni myös hyvin. Opettaja unohti, että meillä oli rata kesken ja alkoi jo antaa loppukommenttia. Ehdin todeta, että eikö meillä ole vielä sarja hypättävänä niin kuin olikin. Annoin oman keskittymisen herpaantua ja sorruin tuuppaamaan Puppea sarjan a-osalle. Puppe ei arvostanut ja kielsi aiheellisesti. Kasasin itseni taas nopeasti, ja olimme pikaisesti jo tulossa esteelle uudelleen. Tällä kertaa ei ollut mitään ongelmaa, vaan niin sarjan a- kuin b-osa ylittyivät sujuvasti, ja rata oli siinä.

Lisää könötystä esteellä numero 5.

Kaksi turhaa kieltoa harmittivat kyllä, mutta ihmeen vähän. Pääosin meno oli sujuvaa, ja Puppe liikkui mukavasti. Tunnin aikana tosin huomasin, kuinka mukauduin hyppyihin aivan liikaa ylävartalolla. Videolta nolottikin katsoa melkoista ratsun kaulan päällä makoilua. Tähän kyllä pitää kiinnittää huomiota. Muutenkin istuntani oli paikoin aika soutavaa, mikä varmasti aiheutti Pupelle välillä vaikeuksia. Hienosti ratsu kyllä selviytyi tehtävistä näistä huolimatta. Ihaninta oli huomata, ettei se 90 senttiä ole korkeutena paha, mutta minun pitää vain muistaa ratsastaa tarkemmin esteiden välissä. Kuten opettajakin tuumasi, ei tuolla korkeudella voi enää ihan suihkia samaan malliin kuin 70 sentissä. Tunnin fiilisten ja pohdiskelun jälkeen päätin sitten laittaa kisailmoittautumisen niin 70 kuin 90 sentin luokkaan. Opettajakin sanoi, että kisoissa voidaan mennä 70 sentin radan sujumisen mukaan ja tehdä ratkaisu 90 sentistä sen pohjalta. Jännää, mutta kivaa!



Videoista kiitos Alekseille! Kuvat napattu videoilta.

Ei nappiin, mutta silti oli kivaa

Ilmeisesti omasta harrastuksestaan tykkää oikeasti, kun herätys lauantaiaamuna kello 6.20 ei tunnu pahalta. Suuntasimme Noran ja Kaisan kanssa taas Helin luo hyppäämään, mikä oli kyllä aikaisen heräämisen arvoista. Puppe olisi tosin varmaan valinnut heinät ennen minua, mutta hyvin sekin oli hereillä, vaikka olimmekin ratsailla jo kahdeksalta. Opettaja kyseli tunnin alkuun toiveitamme ja kasasi niistä sopivia tehtäviä ja kokonaisen radan hypättäväksi. Verryttelyssä Puppe liikkui mukavasti, ja sain vähän ajatusta keulan keventämisestä. Pohkeita reippaasti ja tuntuma ohjista ilman turhaa värkkäämistä, niin homma tuntui toimivan.

Ensimmäiset verryttelyhypyt otimme vasemmassa laukassa yksittäiselle pystylle (ratapiirroksen este 5). Ensimmäinen hyppy sujui hyvällä laukalla ihan tuosta noin vain. Toisella yrittämällä laukka vähän hyytyi, mutta en lähtenyt sukeltamaan saati puskemaan, vaan Puppe sai hypätä esteen rauhassa. Oikean laukan verryttelyhypyt otimme esteelle numero 4. Ensimmäinen hyppy oli taas ok, kun taas toisella kerralla tuli pieni hyytyminen. Mahdoinkohan vähän heittäytyä matkustajaksi? Saimme heti sakkokierroksena tulla vielä kerran este isommalla laukalla. Puppe totteli pyyntöni helposti, ja niin esteen kolmas hyppykerta menikin sujuvasti. Tulimme vielä kertaalleen peräkkäin esteet 4 ja 5 oikeasta laukasta aloittaen. Olin yli-itsevarma laukan vaihtumisesta hypyssä, jolloin en tainnut ratsastaa kunnolla. Niinpä esitin bravuurini nyt myös Pupen kanssa eli hypyn jälkeen olimme hetken vastalaukassa, kunnes Puppe vaihtoi ristilaukalle. Korjasin ravin kautta laukan vasemmaksi ja ehdin jatkaa vielä viitoselle.

Ratapiirroksesta kiitos Kaisalle!

Sitten tulimmekin kokonaisen radan kolmesti maltillisella korkeudella. Viimeisen kierroksen aikana esteet olivat maksimissaan 70 sentissä. Ensimmäinen kierros meni ihan kohtuullisesti. Hieman ehkä häselsin parissa kohtaa turhaan, mutta Puppe vaihtoi laukat pyydetysti. Tämä tosin piti tarkistaa videolta, sillä selässä ollessani kuvittelin Pupen menneen reitin neloselta viitoselle ristilaukassa. Toisella kierroksella ykkösesteellä tuli turha vaihto oikeaan laukkaan, jonka korjasin pois ravin kautta. Nelosella vaihto onnistui hypyssä, mutta videolta tarkistettuna Puppe vaihtoi kaarteessa viitoselle itsensä jostain syystä ristilaukkaan. Se onneksi sai viitosella jalkansa järjestykseen, ja matka jatkui. Sarjaväli kahdella askeleella tuntui nyt vähän ahtaammalta kuin ensimmäisellä kierroksella.

Tässä välissä saimme tulla sakkokierroksena esteet 4 ja 5 putkeen. Opettaja neuvoi vaihtamaan nelosestettä lähestyttäessä uuden ulkopohkeen paikoilleen, mikä vinkkaisi hevoselle tulevasta vaihdosta. Puppe ei tykännyt suurieleisestä pohkeen siirtämisestäni, vaan teki siitä pienen spurtin. Mutta oli siitä apuakin: Puppe vaihtoi laukan nelosella oikeasta vasemmaksi ilman mitään ongelmia ja säilytti sen läpi kaarteen viitoselle.

Sitten tulimme vielä radan viimeisen kerran tälle tunnille. Ykkösellä laukka vaihtui taas turhaan oikeaksi, mutta en ottanut siitä paineita ja korjasin sen ravin kautta. Kakkosen ja kolmosen sarjalle muistin vähän tehdä tasapainotusta, jolloin väli meni paremmin kahdella askeleella. Muu rata sujui aika tasapainoisesti. Radan viimeiselle esteelle eli 6b:lle tuli kuuluva kolaus, mutta puomi pysyi onneksi paikoillaan. Rata olisi ollut muuten mieleeni, mutta turha vaihto ykkösellä sekä tietysti tuo kolautus olivat vähän harmittavia. Tietysti olisi ollut mainiota saada laukanvaihdot kokonaan nappiin, mutta tulipahan näiden pulmien takia vähän keskityttyä apujen antamiseen paremmin. Pupen kanssa oli taas ilo hypätä. On se vain kiva ratsu!



Videoista kiitos Alekseille!

Kaarevien linjojen treenausta

Lauantaiaamuna kello soi kamalasti samaan aikaan kuin arkiaamuina, mutta onneksi hyvästä syystä. Nappasin Noran ja Kaisan kyytiin, ja suuntasimme hyppäämään Helin oppiin. Treeniaiheena olivat kaarevat linjat erityisesti minua ajatellen niin kuin opettajakin tuumasi. Olen mestari pistämään estetehtävissä mutkat suoriksi, joten tehtävä oli nappivalinta auttamaan minua oppimaan ratsastamaan myös kaarevia linjoja. Alkuverryttelyssä Puppe oli oma itsensä eli liikkui, mutta ei ollut mitään ruutitynnyri saati liitokavio. Tällä kertaa muistin huolehtia enemmän etuosan keveydestä, ja Puppe tuntui reagoivan siihen ihan hyvin. Asiaa auttoi kummasti se, että muistin ratsastaa pohkeilla enkä vain kohottavilla pidätteillä säätänyt omiani.

Verryttelyhypyt otimme molemmista kierroksista esteille 3 ja 5. Vasemmasta kierroksesta hyppäsimme esteet ensin kertaalleen putkeen ja saman tien perään ratsastetulla toisella kierroksella jatkoimme toisen hypyn eli esteen 5 ylityksen jälkeen oikealle. Ensimmäisellä kierroksella Puppe oli vähän unessa ja kolautteli kavionsa molempiin esteisiin, puomit pysyivät onneksi ylhäällä. Toisella kierroksella meno parani vähän, ja laukkakin vaihtui toisella esteellä tavaramerkkiratsastukseni eli överijohtamisen avulla. Otimme vielä samat esteet vasemmasta kierroksesta aloittaen tulemalla suoraan tehtävän laukanvaihdon sisältäen. Puppe pääsi hyytymään lähestymisessä ensimmäiselle esteelle, ja sain kerrottua ääneenkin tulevan miniaskeleen. Sen sijaan en ratsastanut ennen kuin opettaja komensi. Väli tultiin kolmella askeleella, mikä onnistui vähän venyttämällä myös hyytymisen aikana. Laukka kuitenkin vaihtui hypyssä. Oikeasta kierroksesta hyppäsimme esteet toisinpäin eli ensin numero 5 ja sitten numero 3. Viitoselle tuli kääntää terävämmän kulman kautta ja saada hevoset suoristettua ennen hyppyä. Ensimmäisellä kierroksella valuimme vasemmalle, kun en saanut käännettyä ajoissa. Välin saimme rämmittyä kolmella askeleella. Toisella kierroksessa kääntäminen onnistui paremmin, ja tehtävä sujui sitä myöten sujuvammin.

Sitten hyppäsimme oikeasta laukasta aloittaen esteet 1-4. Ensimmäiseen hyppyyn lähdimme ehkä hieman kaukaa, mutta se ei sotkenut menoa. Ykkösen ja kakkosen väli oli 19 metriä, mikä meni sujuvasti viidellä askeleella. Kakkosokserilla laukka vaihtui hypyssä lennosta vasemmaksi. Opettaja oli pistänyt kartiot ennen nelosestettä auttamaan tien hahmottamisessa (ratapiirroksen mustat pallerot). Ne eivät tietenkään auttaneet vielä kolmosesteen kohdalla, jolle käänsin turhan aikaisin. En päässyt enää johtamaan eikä laukka vaihtunut siitä toivotusti oikeaksi. Niinpä menimme kaarteen neloselle vastalaukassa. Kolmosen ja nelosen väli oli 17 metriä, mikä meni tällä kertaa kuudella askeleella. Muuten ok, mutta olisi ollut kiva vaihtaa laukka kolmosella.

Lopuksi tulimme kahdesti kaikki tehtävät yhteen pötköön eli esteet 1-6 oikeasta laukasta aloittaen. Ensimmäisellä kierroksella ykköselle tultaessa askel ei sopinut. Sekä opettaja että minä luulimme, että siihen tulee miniaskel, mutta Puppe yllätti ja lähti kaeumpaa. Jäin matkasta, mutta jatkoin ratsastusta löydettyäni tasapainon hypyn jälkeen. Kakkoselle pääsimme viidellä askeleella, ja laukka vaihtui siinä hyvin vasemmaksi. Kolmosellekin lähdimme vähän kaukaa, mutta vaihtuipa vasen laukka oikeaksi. Neloselle pääsimme nyt viidellä askeleella. Tälläkin esteellä laukka vaihtui hypyssä vasemmaksi. Viitoselle olisin voinut suoristaa paremmin, mutta hyppy oli ihan ok sisältäen laukanvaihdon oikeaksi. Kuutoselle pääsimme vähän ahtaasti kolmella askeleella, jolloin radan ensimmäinen kierros oli siinä. Opettaja kehui sitä, kuinka sain kasattua itseni huonon ensimmäisen hypyn jälkeen ja jatkoin ratsastusta. Itsekin olin siihen tyytyväinen, sillä se tuli ihan luonnostaan. En edes miettinyt vaihtoehtona mitään homman aloittamista uudelleen.

Toisella kierroksella ykkönen ja kakkonen ylittyivät tosi kivasti. Kolmoselle tultaessa lähdin kääntämään hieman myöhässä, ja este tuli lopulta Pupelle yllätyksenä. Vauhti hyytyi, ja Puppe kielsi maltillisesti. Keräsin itseni taas kasaan ja otin lähestymisen uudelleen huolellisemmin. Nyt Puppe hyppäsi kolmosen mukisematta ja vaihtoi siinä laukan oikeaksi. Neloselle pääsimme taas viidellä askeleella, ja laukka vaihtui jälleen kivasti hypyssä vasemmaksi. Viitoselle tuli nyt suorempi lähestyminen, mutta en saanut lyhennettyä laukkaa ennen sitä. Laukan Puppe vaihtoi hienosti viitosella oikeaksi, mutta väli kuutoselle jäi taas kolmella askeleella ahtaaksi. Puppe kuitenkin hyppäsi eikä epäröinyt, ja niin päivän hyppelymme olivat siinä. Toinen kierros olisi ollut kiva ilman turhaa kieltoa. En ollut itse siinä kohtaa enää menossa huomauttuani tien olevan huono, vaikka kyllähän Puppe olisi helposti selvittänyt pienen esteen.



Hyvä mieli jäi silti tämän päivän hyppelyistä. Puppe vaihtoi laukat aina, kun sain sen sille kerrottua. Eteneminen oli pääosin aika ok eivätkä maksimissaan 70 sentin esteet hirvittäneet ollenkaan, vaan niitä oli tosi kiva hypätä. Olen myös iloinen siitä, ettei esteelle tullut kielto aiheuttanut mitään negatiivista reaktiota, vaan saatoin jatkaa kuin sitä ei olisi tapahtunut. Olisihan se toki parempi, jos sitä ei tosissaan olisi tapahtunutkaan, mutta opitaan sitten kantapään kautta. Puppe on kyllä kivan mutkaton hevonen minulle, ja uskon edelleen meidän kehittyneen tässä aika mukavasti. Tuntuu kuin olisin hypellyt sillä vaikka miten paljon, mutta oikeasti tämä oli vasta 16. kerta. Hassua, hyppään Pupella jo näiden kertojen perusteella paremmin kuin monella muulla hevosella, joita olen ratsastanut paljon enemmän. Kai sitä joidenkin hevosten kanssa vain tulee paremmin juttuun. Ja onhan Puppe tietysti ihan huippu!

Videoista kiitos Alekseille!

80-90 sentin rata testissä

Sunnuntaina suuntasimme Kaisan kanssa Helin ylimääräiselle kolmen hengen estetunnille. Ratsunani oli tietysti Puppe, kukas muukaan. Estetunnin ideana oli rataharjoitus, jonka sai tulla toivomallaan ja opettajan hyväksymällä korkeudella. Minä esitin toiveeni 80 sentistä, mikä meni opettajalta muitta mutkitta läpi. Alkuverryttely mentiin omaan tahtiin, kuten ennenkin. Puppe liikkui mukavasti pienen herättelyn jälkeen ravista alkaen. Laukassa pyrin pitämään Pupen kevyenä edestä tekemällä pieniä pidätteitä ohjasta ja ratsastamalla pohkeella, mikäli Puppe pyrki nojaamaan eteenpäin ja kiihdyttämään vauhtia ryhdistäytymisen sijaan. Välillä Pupen laukka tuntuikin siltä, että etuosa keveni ja takajalat tulivat alle, mutta pääosin menimme tuttua, vähän edestä raskasta laukkaa. Oma istuntani toimi kuitenkin paremmin, joten sain oltua menossa mukana helpommin. Pidätteetkin tuntuivat menevän läpi, joten Puppe vaikutti olevan sopivasti hommissa mukana.

Verryttelyhyppyinä tulimme yksittäisenä ratapiirroksen esteitä 9 ja 2 sekä putkeen esteet 3-6. Yksittäiset hypyt menivät ihan ok, joskin pari kertaa tulimme vähän lähelle esteitä. Puppe kuitenkin hyppäsi niistäkin paikoista ja mikä parasta: en lähtenyt itse sukeltamaan. Laukka rullasi ihan ok eikä minulla ollut mitään suurempia ongelmia. Neljän hypyn putkikin esteillä 3-6 meni mukavasti. Meno oli sen verran sujuvaa, että odotin tulevaa rataa hyvillä mielin. Ryhmän kolmas ratsastaja ja Kaisa hyppäsivät ennen minua, joten sain vielä pohjalle kerrata radan heidän suoritustensa aikana. Kun minun vuoroni tuli, oli opettaja pistänyt radan 80-90 sentin korkeuteen. Hieman mahanpohjaa kutkutti, mutta luotin Puppeen ja niinpä lähdimme radalle reippain mielin.
 

Kaisalle kiitos ratapiirroksesta!

Ykköselle lähestyimme vasemmassa laukassa. Puppe liikkui hyvin, ja ylitimme esteen ongelmitta samoin kuin kakkosena olleen okserin. Kolmoseste tuli eteen odotetusti nopeasti ja sitä edeltänyt kaarre söi vähän laukkaa, jolloin tulimme aika pohjaan, ja Puppe joutui ottamaan okserin etupuomin etusillaan mukaan. Neloselle pääsimme kuudella askeleella ja sille tuli taas kolautus, mutta tällä kertaa puomi pysyi ylhäällä. Puppe myös vaihtoi hypyssä laukan toivotusti oikeaksi. Opettaja oli vielä nostamassa puomia nelosokserille, joten päätin pyöräyttää voltin ennen kuin lähdin suoralle linjalle, jonka toinen este oli nelonen toiseen suuntaan hypättynä. Viitoselle tulimme mielestäni hyvin, mutta Puppe vaihtoi siinä jostain syystä laukan vasemmaksi. Tämä ei häirinnyt tahtia, vaan pääsimme kuutosokserille viidellä askeleella. Puppe myös korjasi tässä hypyssä laukan takaisin oikeaksi.

Seiskaeste teki saman tempun kuin kolmonen eli tuli nopeasti eteen. Sain kuitenkin ratsastettua tien niin, että kolme askelta ennen hyppyä pääsimme suoraan. Puppe kolautti taas etuset puomiin, mutta onneksi se pysyi ylhäällä. Laukkakin vaihtui esteellä vasemmaksi niin kuin piti. Kasi meni sujuvasti, ja Puppe jatkoi hienosti vaihtoja hypyissä eli tässäkin laukka vaihtui toivotusti oikeaan. Pääsin kääntämään kakkosesteen edestä kohti ysiä. Vähän tiukemmaksi valunut käännös sekoitti kuitenkin Pupen etenemisen, jolloin se vaihtoi ensin ristilaukalle ja lopulta kokonaan vasemmaksi eli vastalaukaksi. Tunsin ristilaukan selkään, mutta päätin antaa hevosen ratkoa omat kavionsa oikeaan järjestykseen. Puppe kun osaa kyllä vaihtaa itsensä halutessaan lennosta parempaan laukkaan. Ysille pääsimme ihan näppärästi, mutta avustin vähän äänellä, ettei laukka mökellyksien takia sammuisi. Puppe korjasi itsensä hienosti hypyssä oikeaan laukkaan.

Kympille tultaessa tajusin liian myöhään, ettei askel sovi ja kannustin Puppea eteen. Ratkaisu oli väärä ja ajauduimme hyvin lähelle estettä. Lähdin myös itse nojautumaan hyppyyn, jolloin Puppe teki kiltin stopin. Eihän se voinut lähteä yrittämään hyppyä, kun olin jo puolittain kaulalla painolastina. Siirryin takaisin satulaan ja otin uuden lähestymisen. Opettaja muistutti hakemaan Puppeen ryhtiä eikä vain säntäämään. Se jäi yritykseksi, ja nyt Puppe pääsi luikahtamaan maltillisesti vasemmalta ohi. Piip, piip, olisi pilli viheltänyt oikeissa kisoissa ja meidän suorituksemme olisi jäänyt siihen. Onneksi nyt olimme harjoittelemassa! Niinpä sisuunnuin ja otin kolmannen lähestymisen. Opettajan ohjeiden mukaan lyhensin laukkaa ensin ja paikan nähdessäni ratsastin napakammin jalalla. Höystin vielä menoa äänellä, ja niin Puppe hyppäsi kympin kuin ei mitään ja vaihtoi laukan siinä vasemmaksi. Yhdelletoista tuli taas vähän tiukka tie, mutta olin niin selvästi menossa, ettei Puppekaan kyseenalaistanut mitään. Kahdelletoista otin pidemmän tien nelos- ja viitosesteiden välistä, sillä en enää halunnut riskeerata viimeisen esteen ylitystä. Puppe pääsi vähän venymään pitkäksi estettä lähestyttäessä, jolloin viimeinen askel ennen hyppyä oli mini. Sen seurauksena tuli kolautus, mutta puomi pysyi ylhäällä ja rata oli ratsastettu.



Radan jälkeen minulla oli itsekseni outo ensireaktio: olin valtavan iloinen. Yleensä inhottava pessimistipuoleni repii saman tien esiin kaikki viat suorituksesta eikä iloitse mistään. Nyt sillä olisikin ollut, millä mällätä: neljä virhepistettä pudotuksesta ja kaiken kukkuraksi kaksi kieltoa, kolauttelut vielä kirsikaksi itsesäälikakun päälle. Vaan ei! Olin ihan mielissäni kiitellen ja ylistäen Puppea hurjasti. Vaikka rataan mahtuivat nuo virheet, painoi tällä kertaa vaakakupissani se, että radalla ei pelottanut saati jännittänyt ylimääräistä, hyppyihin mukautuminen oli helppoa ja sain jatkettua etenemistä, vaikka sinne sattuikin kommelluksia. Korkeus ei tuntunut missään, ja Puppe teki todella hienoa työtä, kun sain ratsastettua hyvin. Kaiken lisäksi rata aina tuohon kymppiesteeseen saakka oli sujuva. Olen kehittynyt Pupen kanssa mielestäni niin hurjasti, etten edes kuvitellut antavani minkään pilata hyvää mieltäni. Opettajakin oli menoomme tyytyväinen, joten asiat olivat kohdillaan. Samalla irtosi lupa startata Pupen kanssa mahdollisuuksien mukaan ensi vuoden kisoissa 80 sentin luokassa. Jihuu!

Videoista kiitos Alekseille!

Ponnistuspaikan säätelyä

Lauantaiaamuna suuntasimme Noran ja Kaisan taas Helin pitämälle estetunnille. Puppea olikin ehtinyt tulla ikävä, joten oli korkea aika päästä sen kyytiin. Alkuverryttelyn käynti- ja raviosuuksissa Puppe liikkui vähän muutamaan aiempaan kertaan verrattuna hitaammin, mutta laukassa ruuna oli hereillä ja eteni kivasti. Koetin muistaa pitää Pupen pois makoilemasta etuosallaan, mutta kuten tunti lopulta osoitti, jäi se ajatuksen tasolle.

Ensimmäiset hypyt otimme ponnistuspuomin ja pystyn suoralle linjalle. Väli oli kahdeksan metriä ja siihen piti saada kaksi askelta mahtumaan. Oikeassa kierroksessa tulimme ensin vähän reippaampaa laukkaa tavoitteena saada ponnistuspaikka lähelle pystyä. Sitten tulimme lyhyemmässä laukassa, jolloin ponnistuspaikka piti saada vähän kauemmas.Vasemmassa kierroksessa puolestaan tulimme suoraan tehtävän kolmesti putkeen ensin reippaassa laukassa, sitten lyhyemmässä ja lopuksi tavallisessa. Aluksi en saanut riittävän reipasta laukkaa, mutta sitten innostuin kaasuttamaan, jolloin Puppe kiskaisi välin yhdellä askeleella. Eihän sille voinut taaskaan kuin nauraa. Puppe varmasti ajatteli, että mennään jukopliuta sitten, kun käsketään. Tämän jälkeen löytyi järkevä reippaampi laukka. Lyhentäminen taas oli vaikeaa. Pidätteet eivät menneetkään niin hyvin läpi reippailun jälkeen, jolloin emme päässeet ihan siihen ponnistuspaikkaan kuin opettaja toivoi, mutta saimme kuitenkin aikaisempaan eroa. Vasemmassa kierroksessa reipas laukka onnistui kivasti. Lyhyempää laukkaa en aluksi meinannut saadakaan taas, kun pidätteet olivat vähän turhia Pupen mielestä. Opettaja pisti meidät vielä voltille ennen kuin pääsimme tehtävälle. Jarrut menivät läpi, ja sain tuotua Pupen vähän kauemmas. Normaalisti tultuna tehtävä meni ok, joskin laukka pääsi pystyllä vaihtumaan turhaan vasemmasta oikeaan.

Sitten tulimme oikeassa laukassa ristikon ja okserin ja myöhemmin trippelin suoran linjan, jonka väli oli myös kahdeksan metriä. Ensin tulimme tehtävän ristikkona ja okserina, jolloin jäimme vähän kauas toisesta esteestä, mutta yli pääsimme silti. Sitten okseri muuttui trippeliksi ja pääsimme tehtävän sujuvammin kahdella askeleella. Opettaja kommentoi käteni palautuneen myötäyksestä vähän turhan äkkiä, mikä on valitettavan tuttu pulma minulle.

Kaisalle kiitos ratapiirroksesta!

Lopuksi tulimme ristikon, trippelin, pystyn ja okserin lyhyen radan oikeasta laukasta aloittaen. Ristikon ja trippelin väli meni mukavasti ja sain pidettyä käden vähän pidempään myötäyksessä, mutta omasta mielestäni palautin sen vieläkin vähän liian nopeasti takaisin. Minulla on jostain syystä kamala kiire jo hypyn aikana. Pystylle näin ponnistuspaikan valuvan liian lähelle, joten komensin ääneä vahvasti käyttäen Puppea lähtemään kauempaa. Ratsu näki parhaaksi totella ja pääsimme vähän kauempaa sille lähtien. Pystyltä okserille tuli päästä neljällä askeleella, mikä onnistui, mutta oioin vähän liikaa. Se ei onneksi vaikuttanut hyppyyn, ja laukka vaihtui okserilla toivotusti oikeasta vasemmaksi. Tulimme saman tehtävän vielä kahdesti, ja viimeisellä kierroksella muutama este oli 80 sentissä. Toinen kerta meni ihan mukavasti. Kolmannella kerralla laukka pääsi vaihtumaan ristikolla oikeasta vasemmaksi eikä se korjautunut trippelillä, joten korjasin sen ravin kautta ympyrällä ennen jatkamista kolmoselle. Laukka ei päässyt rullaamaan kolmoselle ihan niin hyvin kuin olisi pitänyt, jolloin sille tuli pieni hyppy. Neljä askelta okserille jäi hitusen kauas, jolloin Puppe joutui venyttämään ja hyppy ei ollut paras mahdollinen. Yli siitäkin silti pääsimme, ja päivän hyppelyt olivat pulkassa.



Opettaja kehui Pupen liikkuneen mukavasti. Keulaa toki olisi saanut ratsastaa paremmin ylös eli Pupen takajalkoja töihin, mutta tämä jäi vähän reippailun jalkoihin. Minun pitää vielä tajuta, ettei reippaasti meneminen tarkoita automaattisesti sitä, että hevosella on takajalat käytössä. Niinpä päivän ongelmana oli ratsun etupainoisuus ja sitä myöten hidas reagoiminen pidätteisiin. Onneksi tämä ei tuottanut tällä kertaa sen suurempia ongelmia. Tunnin jälkeen olikin hassua tuumata, että yhteistyömme Pupen kanssa taitaa olla taas menossa parempaan suuntaan. Nyt se jo liikkuu rutkasti helpommin kuin alkuaikoina. Seuraavaksi vielä kaasun lisäksi jarrut sopivasti matkaan, niin pääsemme viemään yhteistyötämme eteenpäin.

Videoista kiitos Alekseille!

Vaihdot nappiin

Mikä olisi vain yhden estetunnin lauantain? No ei mikään. Siksi kipaisin vauhdilla Jetin jälkeen kotiin, vaihdoin kamppeet suitsait ja suuntasin siitä Noran ja Kaisan kanssa Helin estetunnille. Ratsunani oli tietysti Puppe, niin kuin aina tämän tallin estetunneilla. Tunnin tehtävinä olivat esteillä varustettu loiva kiemuraura, jossa tuli saada laukat vaihdettua sekä 17 metrin suora linja. Alkuverryttelyn menimme taas itsenäisesti. Puppe ei ollut niin virkku kuin pari kertaa aiemmin, mutta ei onneksi lähellekään niin tahmea kuin aikoinaan. Opettaja muistutteli ratsastamaan keulaa ylös ja takajalkoja hommiin. Saisin ehkä ottaa kokonaisen tunnin tuolla aiheella, jotta oppisin tekemään sen oikein. Nyt joko hanskaan ratsuni etu- tai takaosan, mutta harvemmin molempia yhtä aikaa.

Ensimmäiseksi tulimme laukassa pelkkää loivaa kiemuraa ristikoilla pari kertaa vasemmasta kierroksesta ja pari kertaa oikeasta. Esteiden välit olivat sujuvimmat neljällä askeleella. Molemmista suunnista ensimmäinen este tuntui aina kamalan vaikealta, kun se tuli eteen niin äkkiä. Kummasti siitä vain aina selvittiin, vaikka ei nyt näteimmällä tiellä. Ensimmäinen kierros vasemmalta aloittaen meni ihan ok, ja laukat vaihtuivat ison johtamisen seurauksena näppärästi. Toisella kierroksella tie ykköseltä kakkoselle ei ollut paras, ja niinpä Puppe keilasi kakkoselta puomin mukaansa. Laukka silti vaihtui niin kuin piti, ja matka jatkui. Oikeasta kierroksesta aloitettuna molemmat kierrokset onnistuivat vaihtojen osalta myös. Ensimmäisellä yrittämällä Puppe pääsi vähän ponnettomaksi, mutta opettaja komensi minut pois etukenosta ja ratsastamaan Pupen keulaa ylös. Komennus auttoi, ja toinen kierros oli sujuvampi.

Sitten palasimme takaisin vasempaan kierrokseen ja tulimme loivan kiemuran lisäten keskimmäiselle esteelle ratsastetun voltin vastakkaiseen suuntaan. Sen lisäksi tulimme vielä toisella pitkällä sivulla olleen 17 metrin suoran linjan oksereilla varustettuna. Nyt kiemuralla tuli saada vaihdettua laukat jokaisella esteellä ja suora linja tuli päästä viidellä askeleella. Ensimmäisellä kierroksella löysäilimme, jolloin ensimmäiseen väliin hujahti viisi askelta. Laukat kuitenkin vaihtuivat oikein kaikilla esteillä. Suora linja hurahti myös kivasti viidellä askeleella. Toiselle kierrokselle kiemuran ristikot muuttuivat pystyiksi. Toisella kierroksella koko tehtävä meni kivasti. Opettajalta tuli kommentti, että käsieni liikkeet johtamisessa ovat pikkaisen isoja. Kuulemma se ei kuitenkaan haittaa hevosta. Tiedän kyllä johtavani sangen reilulla liikkeellä, mutta yritän sillä tiedottaa hevoselle selvästi, että haluan jatkaa siihen suuntaan, sanoi istuntani tai mikä tahansa minussa muuta. Pupen kanssa tämä taktiikka tuntuu tehoavan. Oikeassa kierroksessa tulimme tehtävän samoin. Ensimmäisellä kierroksella laukat vaihtuivat edelleen ihanan helposti, mutta tiet olivat paikoin melkoisia. Toiselle kierrokselle saimme hieman korotetut esteet, suoralla linjalla oli ehkä 75 sentin esteet. Kiemura meni ihan ok, vaikka teissä olisi ollut viilaamista. Suoralle linjalle lähestyttäessä Puppe oli hyytyä, mutta olin hereillä ja ratsastin eteen. Niinpä sekin sujui nätisti viidellä askeleella, ja tuntimme hyppelyt päättyivät siihen.



Ajatelkaa, selviydyin koko tunnista vaihtaen joka ikisen laukan jo hypyssä oikein! Tähän sietää olla tosi tyytyväinen. Teiden ratsastamiseen saisin tosin kiinnittää rutkasti huomiota. Välillä sain ratsastettua niitä paremmin, välillä taas luotin siihen, että Puppe ylittää pienet esteet vähän vinostikin. Siihen ei passaisi luottaa, mikäli haluan vielä joskus hypätä jotain isompaa. Sitten kun ei enää passaakaan hypellä miten vinosti tahansa. Opettaja vaikutti menoomme sangen tyytyväiseltä, ja niin olin kyllä minäkin. Puppe oli niin kiva! Eihän se mikään energiapallo ollut, mutta liikkui ja ennen kaikkea tajusi jokaisen vaihtopyyntöni tuosta noin vain. Eipä tällainen onnistu minulla lähellekään jokaisella ratsulla. Mietinkin jo, että mikäli joskus tulee ajankohtaiseksi vaihtaa tallia esteillä kehittymisen toivossa, on Heli ja Puppe varsin korkealla listauksessani. Ihanaa, kun kerrankin asiat onnistuvat näin mutkattomasti!

Videoista kiitos Alekseille!

Kamalan opettavaiset ravilähestymiset

Tiistaina lähdin Kaisan houkuttelemana hyppäämään Helin luo normaalille tunnille. Ratsukoita oli neljä, ja ratsukseni sain ihanasti Pupen. Alkuverryttelyssä menimme taas kaikki askellajit itsenäisesti. Puppe liikkui aika kivasti, kun tajusin olla mukana tekemättä yhtään mitään ylimääräistä. Ravi yllätti tällä kertaa olemalla ratsun puolesta aktiivisin ja helpoin askellaji. Ympyröillä toki vähän tahti hidastui, mutta ei lähellekään siinä määrin kuin pahimmillaan voisi. Laukassa Puppea sai hieman ratsastaa, mutta kyllä se siinäkin eteni kohtuullisesti. Ei niin liitokavioisesti kuin olisi voinut, mutta silti ihan asiallisesti. Verryttelyn aikana opettaja oli kasannut tuleviksi tehtäviksi kolmen esteen innarijumppasarjan sekä kaksi estettä laitettuna loivan kiemurauran kaarelle.

Kaisalle kiitos tästä!

Ensimmäisenä tulimme oikeasta kierroksesta aloittaen kolmeen kertaan miniristikoilla varustettua innarijumppasarjaa ravilähestymisellä. Siitä piti selviytyä koko ajan ravissa pysyen, sillä sen jälkeen jatkettiin ponnistuspuomilla varustetulle pystylle, josta piti saada nousemaan vasen laukka. Sen jälkeen oli tarkoitus päästä jatkamaan vasemmassa laukassa kaarevalla linjalla olleelle toiselle ponnistuspuomilla varustetulle pystylle, jossa laukka piti saada taas oikeaksi. Ravi-innarin ongelmana tahtoi olla löysyys, jolloin Puppe joutui vähän vaikeuksiin askeleen ollessa riittämätön. Itse taas heiluin matkassa epämääräisesti mukana. Ratkaisu olisi ollut tarmokkaampi ravi ja oman kevennyksen säilyttäminen tahdissa mukana. Ravilähestymiset pystyille ponnistuspuomien tuodessa lisävaikeutta olivat kamalia! Kippasin itse aina omia aikojani etukenoon, mikä ei todellakaan auttanut Puppea selviytymään tehtävästä. Emme saaneet kertaakaan ensimmäisellä pystyllä vasenta laukkaa, vaan Puppe ehdotti oikeaa, jos nosti laukkaa ylipäätään. Toisella esteellä sentään saimme oikean laukan nousemaan. Jostain syystä aina juuri esteelle pääsemistä lakkasin ratsastamatta, jolloin Puppekin sammui heti. Pohkeetkaan eivät pysyneet tuntumalla, vaan lepattivat omilla teillään. Ainoa ratkaisuni oli lähteä kenottamaan, ihan kuin se nyt olisi mitään auttanut.

Seuraavaksi tulimme saman tehtävän kokonaan laukassa. Innarijumppasarjalla päästin Pupen kertaalleen pudottamaan raville, kun pohkeet eivät olleet töissä ja toisella kerralla puolestaan jäin niin hypyistä matkassa, että hyppelimme Pupen kanssa täysin eri tahtiin. Molemmilla kerroilla opettaja keskeytti suorituksemme siihen ja pisti aloittamaan tehtävän kokonaan alusta, onneksi. Saimme lopulta korjattua menoa hitusen paremmaksi. Pystyiltä oli nyt napattu ponnistuspuomit pois, jolloin sain ratsastettua niille vähän paremmin. Tietä olisi toki saanut viilata, mutta molemmilla kierroksilla sain Pupen vaihtamaan laukat esteillä toivotusti.

Sitten kierros vaihdettiin vasemmaksi. Nyt innariristikot tultiin laukassa, jonka jälkeen siirryttiin raviin ja tahkottiin ponnistuspuomeilla varustetut pystyt. Innarilla oli vähän samaa ongelmaa kuin aiemmin eli en ratsastanut Puppea napakaksi, ja ristikot ylittyivätkin aika rämpien. Ensimmäisessä ravilähestymisessä pystylle hyydyin ihan täysin, jolloin Puppe seurasi esimerkkinä pudottamalla raviin, hidastamalla kunnolla esteelle ja lopulta nostelemalla kavionsa käynnissä esteestä yli. Minä taas saatoin vain nauraa todella hölmölle mokalleni ja sille, kuinka superkiltti Puppe oli kömpiessään esteen yli, vaikka en kyllä yhtään ollut enää itse menossa. Toisella yrittämällä Puppe epäröi hetken, mutta hyppäsi ja nappasi esteeltä toivotusti oikean laukan. Toiselle pystylle menimme vähintään eriskummallisella tiellä, mutta vaihtuipa laukka silti. Toisella kierroksella innarijumppasarja meni paljon kivemmin kuin kertaakaan aiemmin. Ensimmäinen pysty meni myös ok, mutta tieni toiselle pystylle oli taas ihan kamala. Opettaja ihmetteli ihan aiheellisestä, että mistä ihmeestä minä oikein ratsastan. Koska tie oli aiempaa vielä huonompi, ei laukka nyt vaihtunutkaan, joten korjasin sen ravin kautta. Oma reaktiona mokailuihini oli vain nauraminen. Mikä ihmeen keskittymiskyky? Kolmannella kerralla sain lopulta ratsastettua pystyjen välisen tien kuntoon laukat oikein vaihtuen. Hypyt eivät tosin nyt olleet parhaimpia, mutta korjasinpahan toisen virheen vähemmäksi.

Lopuksi opettaja nosti innarin ristikot pystyiksi ja korotti hieman jo aiemmin olleita pystyjä. Matkaan lähdettiin edelleen vasemmassa kierroksessa. Tulimme tehtävän putkeen kahdesti. Ensimmäisellä kierroksella tuli hyytyminen innarijumppasarjalle, jolloin Puppe vaihtoi laukan turhaan oikeaksi. Sain sen korjattua aika nopeasti, jolloin kahden pystyn kaareva linja meni asiallisesti, ja laukat vaihtuivat myös. Toisella kierroksella sain tsempattua, jolloin innarijumppasarja meni sujuvasti. Ensimmäinen pysty ylittyi myös hyvin, mutta toiselle pääsi tulemaan pieni hyytyminen. Ei onneksi paha, jolloin Puppe hyppäsi senkin hetken mietinnästä huolimatta ja vaihtoi laukankin toivotusti. Viimeinen kerta ei ollut täydellinen vieläkään, mutta olipahan siinä jo enemmän ajatusta kuin varmasti koko tunnin aikana.



Tunnin jälkeen nauratti, kun muistin Kaisan kanssa keskustelleeni menomatkalla siitä, kuinka esteillä on tärkeää yksinkertaisesti edetä. Mihin jäi se toteutus tuosta? Opettajakin ihmetteli loppupalautteessa, että alkutuntini ratsastus oli jotain ihan kummallista. Onneksi, todellakin onneksi meno parani hieman lopussa. Muuten olisi jäänyt melkoisen hölmö olo. Toki olisin voinut korvata kikatteluani keskittymisellä läpi tunnin, mutta ei aina tarvitse ottaa kaikkea ihan niin vakavasti.

Videoista kiitos Alekseille!

Revanssista sininen ruusuke

Sunnuntaina liityin Noran ja Kaisan jo lauantaina aloittamaan kisaviikonloppuun osallistumalla ABC Ratsastajien estekisojen 60 sentin luokkaan Pupen kanssa. Edellispäivänä oli jo kisailtu koulussa, jonka Noran ja Kaisan reippaudesta poiketen skippasin vailla mitään ongelmaa. Koulukisat eivät vain ole minun juttuni, ainakaan vielä. ABC Ratsastajien järjestämät kisat olivat muuten ensimmäiset oman tallini ulkopuoliset kisat, ja ne eivät todellakaan menneet nappiin päivää vaille vuosi sitten. Niinpä tämän kerran suurin tavoitteeni oli pysyä hevosen selässä niin verryttelyssä kuin kisaradalla ja kaikki muu sen päälle olisi vain plussaa. Kaisan ja minun luokassa osallistujia oli 21, ja oma lähtövuoroni oli 17:s.

Sileän verryttelyn pääsimme menemään kentällä, joka muutamaa vettyneempää kohtaa huomioimatta oli ihan asiallisessa kunnossa. Pupesta oli jännää, kuinka kentällä oli kerralla niin paljon muita hevosia, ettei se käynnissä juuri kiinnittänyt minuun huomiota. Annoin sen kävellä pitkillä ohjilla rauhassa, sillä olin hieman etuajassa verryttelemässä. Ravissa pyörittelin ympyröitä ja koetin houkutella Puppea kiinnittämään huomiota minuun ja liikkumaan. Meno oli sellaista himmailua, mutta ei onneksi ihan niin pahaa kuin mitä olemme joskus esittäneet. Nora oli seuraamassa verkkaa ja tuumasi aiheellisesti, että enemmän liikettä. Tsemppasin tämän jälkeen vähän, ja Puppekin liikkui vähän paremmin hetkittäin. Laukassa Puppe liikkui helpoiten, mutta aktiivisuutta olisi saanut olla rutkasti enemmän. Puppe kuitenkin tuntui olevan hereillä, joten en tohtinut alkaa prässätä sitä liikaa, vaan siirryin odottamaan hyppyverryttelyihin pääsemistä. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut sellaista fiilistä, että apua, mitähän tästä tulee.

Yhteishyppyverryttelyssä oli muistaakseni kuusi ratsukkoa, ja pääsimme nopeasti hyppäämään. Vasemmassa kierroksessa tulimme pystyn (ratapiirroksen este 1) kolmesti. Ensimmäisellä kerralla pudotimme puomin, toisella kerralla puskin Puppea, mutta pääsimme yli, ja kolmannella kerralla tuli paras hyppy, kun tottelin opettajan neuvoja laittaa Puppe liikkumaan keula ylhäällä ja malttamaan itse. Oikeassa kierroksessa hyppäsimme okserin (este 2) kahdesti. Hypyt sille tulivat ihan asiallisesti, ja se riittikin verryttelyksemme. Puppe heräsi ihan mukavasti hypyissä, ja maltoin lopulta itsekin olla rennompi. Sen pohjalta olikin hyvä jäädä odottamaan omaa vuoroa.

Radalle päästyäni tervehdin tuomaria ja otin alle mukavan pitkän laukan. Puppe tuntui liikkuvan kivasti, joten annoin sen mennä ja yritin olla rauhassa selässä. Ykkönen ylittyikin kivasti, ja laukka vaihtui hypyssä vasemmasta oikeaan. Kakkoselle suunnatessa laukka pääsi hyytymään, vaikka yritin nohittaa Puppea. Kakkoseste ylittyi vähän hitaasti, mutta onneksi puhtaasti. Laukkakin vaihtui siinä vasemmaksi. Kolmosokserille tuli hyvä tie, vaikka olin vähän etukäteen sitä jännännyt. Hyppyyn lähdimme vähän lyhyemmän askeleen kautta, mutta Puppe oli silti hereillä ja vaihtoi taas laukan jo hypyssä oikeaksi. Neloselle laukka vähän hyytyi (taas!), jolloin otimme viimeisenä pienemmän askeleen. Este ylittyi silti ihan ok, ja yritin ratsastaa Puppea välissä eteen. Olin vähän myöhässä, jolloin Puppe otti seitsemän askeleen väliin ylimääräisen eli tulimme suoran linjan kahdeksalla askeleella. Viitoseste ylittyi kuitenkin vaivatta, vaikka vähän hitaasti. Matka kuutoselle oli pitkä, joten yritin taas herättää Puppea siinä jo vähän onnistuen. Niinpä perusradan viimeinen eli kuudes este ylittyi puhtaasti, laukka vaihtui hypyssä vasemmaksi ja pääsimme starttaamaan toisen vaiheen, johon kuuluivat esteet 7-12.

Seiskalle Puppe hyytyi ja otti miniaskeleen, jolloin karehduin ja muistutin viimein raipalla, että tahtoisin liikettä. Puppehan pahastui ja teki kunnon takajalkapotkun protestiksi, mutta liikkuipahan sen jälkeen. Kasi menikin kivasti yli ja päätin rohjeta kääntämään ysille esteiden 11 ja 12 välistä. Puppe sujahti siitä hyvin, ja sain suoristettua kuitenkin kaksi askelta estettä kohti, jolloin Puppe ehti päästä kartalle, hyppäsi esteen hyvin ja vaihtoi taas laukan jo hypyssä oikeaksi. Kympille kaarsin seiska- ja kuutosesteiden välistä ja sain suoristettua Pupen kohtuullisesti esteelle. Hyppy oli ihan ok, ja matka jatkui yhdelletoista. Nyt pääsimme suoran linjan seitsemällä askeleella ihan hyvin. Käänsin mahdollisimman nopeasti viimeiselle esteelle, ja Puppe kääntyi aika mukavasti. Este ylittyi vaivatta, ja olimme saaneet puhtaan radan. Jes! Kiittelin Puppea rutkasti, sillä se teki todella hyvin osuutensa. Se eteni kuitenkin paljon paremmin kuin mitä monella tunnilla, se ei epäröinyt mitään estettä ja kaiken lisäksi vaihtoi hienosti jokaisen laukan jo hypyssä. Hieno hevonen!



Oman suoritukseni jälkeen kuulin aikani riittäneen sillä hetkellä toiseen sijaan, mutta minun jälkeeni oli vielä neljä ratsukkoa. Loppujen lopuksi selvisi, ettei kukaan kiilannut ohi. Voiton napanneelle pienelle, mutta sitäkin vikkelämmälle ponille todella näppärän ratsastajansa kanssa hävisimme reilusti 4,31 sekuntia, kun oma aikamme oli 34,78. Eroa kolmanneksi tulleeseen oli niukasti 0,6 sekuntia, mutta tällä kertaa se riitti. Näin kumosin Pupen hienolla avulla traumani tämän seuran kisoja kohtaan sijoittumalla luokassa toiseksi ja saaden sinisen ruusukkeen. Kyllähän hymyilytti! Naureskelinkin, että alan niin kisata 60 senttiä enkä enää mitään muuta. Ei nyt sentään, mutta on kiva huomata, että joskus saan oltua itse hereillä sekä heräteltyä ratsunkin siten, että tuloksena on näin mukava kokemus.

Videosta kiitos Noralle!

Sujuva treeni estekisoihin

Lauantaina suuntasimme Kaisan kanssa Helin luo estetunnille tarkoituksena treenailla tulevia ABC-Ratsastajien estekisoja varten. Ratsunani oli tietysti Puppe. Koska talvi oli tehnyt ensimmäisen tulonsa, emme voineet mennä kentällä, vaan olimme maneesissa. Huolehdin jo etukäteen, miten aiemmin maneesissa kenttään verrattuna tahmeammin liikkunut Puppe mahtaisi siellä toimia. Pääsimme treenaamaan sopivasti pienen radan hyppäämistä kisakorkeudella eli noin 60 sentissä.

Alkuverryttelyssä saimme mennä tuttuun tapaan kaikissa askellajeissa itsenäisesti. Puppe liikkui ihan kivasti käynnissä ja ravissa, mitä nyt välillä etenkin ympyröillä ja kaarteissa kaipasi hieman nohitusta. Itse yritin keskittyä siihen, että pitäisin hevosen liikkeellä, mutta en antaisi sen valua pitkäksi. Paikoin sain Puppeen ryhtiä, paikoin taas hoputin eteenpäin pitämättä hyvää ohjastuntumaa, jolloin Puppe vain venähti sen sijaan, että olisi ottanut takajalkansa rehellisesti käyttöön. Laukassa sen sijaan Puppe löysi hyvän vaihteen silmään ja laukkasi hoputtamatta ihanan etenevästi. Jarru ja rattikin olivat mukana, joten saatoin vain hymyillä kyydissä. Nyt oli kyllä lähtökohdat kivalle estetunnille kasassa!

Ensimmäiseksi tulimme molemmista suunnista muistaakseni 17 metrin suoraa linjaa ristikoilla varustettuna (ratapiirroksen esteet 2 ja 3). Ensimmäisen hypyn jälkeen pyöräytettiin aluksi ympyrä, mutta myöhemmin sen sai jättää pois. Puppe liikkui mukavasti, jolloin hypyt onnistuivat muutamaa lähelle ajautumista lukuun ottamatta kivasti. Ympyrällä opettaja muistutti kääntämään paremmin ulkoavuilla, kun olin sisäohjassa kiinni. Kun ympyrä jätettiin pois, mahtui suoralle linjalle hyvät viisi askelta, kun maltoin antaa Pupen laukata rauhassa. Kertaalleen väli meinasi jopa käydä ahtaaksi, jolloin tajusin tehdä ensimmäisen hypyn jälkeen puolipidätteen, jolloin loputkin askeleet sopivat näppärämmin väliin.

Seuraavaksi tulimme kahdeksikolla esteitä 6 ja 7 aloittaen oikeasta laukasta. Ensin onnistuimme vaihtamaan ensimmäisellä esteellä laukan toivotusti vasemmaksi, kun taas toisella esteellä vaihtaminen oikeaksi ei onnistunutkaan. Sitten puolestaan laukka ei enää vaihtunutkaan ensimmäisessä hypyssä, vaan sen sijaan toisessa. Reitti toiselle esteelle tuntui tulevan aina vähän turhan tiukasti, mutta Puppe kääntyi kuitenkin hyvin ja hyppäsi. Kaiken lisäksi näin ponnistuspaikat aika kivasti enkä lähtenyt puskemaan, vaan maltoin odottaa. Puppe tarjosi taas pari kertaa miniaskeleen ennen hyppyä, mutta keräsin pisteet kotiin malttamalla odottaa. Askelsilmäni toimi pitkästä aikaa, mikä esti mukavasti sukelteluni.

Sitten pääsimme radan pariin ja ehdimme tulla sen kolmesti. Kahdella ensimmäisellä kierroksella korkeus oli noin 60 senttiä, ja kolmannelle kierrokselle saimme esteet noin 70 senttiin. Kaikkien kolmen kierroksen sujumiset olivat kohtuullisen samanlaisia. Ykkösellä en saanut kertaakaan vaihdettua oikeaa laukkaa vasemmaksi, vaan korjasin sen aina ravin kautta. Yritin kyllä johtaa, mutta en ilmeisesti riittävän selvästi. Laukkakaan ei ollut millään kerralla ihan parhaimmillaan ensimmäistä estettä lähestyttäessä. Esteiden 2 ja 3 suora linja meni kohtuullisesti, mutta muutamilla kerroilla se oli sangen ahdas. Annoin Pupen siis vähän venähtää ja taisin jopa turhaan hoputtaa sitä ensimmäistä estettä kohti. Tie neloselle onnistui aina suunnilleen, vaikka olisin voinut käyttää tilaa vielä paremmin hyödyksi. Puppe ei kuitenkaan tuntunut häiriintyvän vähän tiukemmasta tiestä, vaan osuimme esteelle asiallisesti. Nyt en enää muista, miten laukat vaihtuivat tässä, mutta edessä olikin kaarevalla linjalla ollut este numero 5. Sille piti päästä kuudella askeleella, mutta esitettyämme kertaalleen töksähtävän kuuden askeleen neuvoi opettaja ottamaan tietä lyhyemmäksi ja tulemaan se viidellä. Se oli toimiva ratkaisu, jolloin kaareva linja onnistui mukavasti. Viitosesteen jälkeen olimme viimeistään aina myötälaukassa. Kuutosena olleelle esteelle emme vieläkään saaneet laukkoja vaihdettua, mutta itse hyppy oli ihan ok, ja ehdimme korjata laukan ravin kautta. Seiskalle tie oli edelleen vähän tiukka, mutta Puppe toimi edelleen kivasti, hyppäsi aina reippaasti ja vaihtoi vielä hypyn aikana laukankin. Rata oli mukava harjoitus, ja onnistuimme siinä pääsääntöisesti ihan kivasti.

Viimeisellä kierroksella olimme tosin vähän lähteneet lentämään, jolloin sekä suora että kaareva linja menivät ahtailla askelilla. Niinpä saimme tulla sakkokierroksena vielä ne pätkät radasta putkeen eli esteet 2–5. Kun hypyt irrotettiin varsinaisesta radasta, maltoinkin taas yhtäkkiä ratsastaa kaikessa rauhassa. Näin ollen väleihin meni sujuvasti vaaditut askeleet eikä tila loppunut kesken. Minulla tuppaakin tempo vaihtelemaan radan aikana joko turhan ponnettomaksi tai vähän liitäväksi, jälkimmäistä kyllä harvemmin. Tähän saisikin kiinnittää huomiota, niin välit eivät jää sen takia loppupäässä rataa ahtaiksi ja aiheuta mahdollisia puomin putoamisia tai peräti kieltoa askeleen jäädessä epäsopivaksi. Hyvä asia taas treenattavaksi.

Kokonaisuudessaan olin tuntiin ja etenkin Pupen menohaluun todella tyytyväinen. Tämä meni ehdottomasti parhaaksi tunniksemme, vaikka estekorkeus olikin mukavasti matala. Oli kiva huomata, että keskityin tälläkin korkeudella enkä lähtenyt räiskimään ihan niin pahasti kuin mihin joskus pienemmillä esteillä sorrun. Tämän treenin perusteella lähden kokeilemaan 60 sentin kisaluokkaa kohtuullisen luottavaisin mielin. Mikäli Puppe on kisoissa samanlainen kuin tällä kertaa, voi radasta tulla oikein mukava kokemus.

Kunnon kurvailua

Puppe yltää nelosesteen yli kauempaakin.

Lauantai lähti käyntiin kello 9 estetunnilla Kaisan ja Noran kanssa Helin luona. Ratsunani oli Puppe, ja tunnin treeniaiheena uusintaradan tiet. Alkuverryttely oli niin järjettömän tahmeaa, että uskoni meinasi loppua pahemman kerran kesken. Käyntiin ja raviin en saanut mitään aktiivisuutta, vaan matelimme menemään. Koetin kovasti pinnistellä ja ponnistella, mutta taisin vain alkaa puskea ja pusertaa. Pupestakin näki sen ajattelevan, että puuhaa kuski omiasi, minua ei nyt kiinnosta. Laukassakaan meno ei juuri parantunut, mutta onneksi aloimme ottaa verryttelyhyppyjä ennen kuin tuskastuin täysin.

Verryttelyhyppyjä tulimme oikeassa kierroksessa ristikolle (ratapiirroksen este numero 2) ja vasemmassa kierroksessa pystylle (este 1). Oikeassa kierroksessa aktiivisuuden puute vaivasi vielä, mutta pääsimme ristikosta aina ihan asiallisesti yli. Näin ponnistuspaikan enkä hätäillyt omiani. Vasempaan kierrokseen vaihdettaessa tapahtui jotain kummaa, sillä yhtäkkiä Puppe alkoi liikkua. Samalla oivalsin itse, ettei minun ole järkeä usuttaa sitä liikkumaan kevyessä istunnassa, sillä vaihtaessani istuntani joko este- tai perusistuntaan onnistun hyydyttämään Pupen liikkumisen. Niinpä aloin mukautua laukkaan enemmän esteistunnassa, jotta oppisin olemaan siinäkin mukana Pupen liikkuessa. Kun ratsuni heräsi, sujuivat kaksi otettua hyppyä pystylle ihanan vaivatta, ja se riittikin meille siitä suunnasta. Olipa kiva pätkä, kun Puppe kerrankin liikkui ilman, että jokaisen askeleen eteen sai tehdä älyttömästi töitä.

Kaisalle kiitos ratapiirroksesta!

Lopputunti hurahtikin sitten kolmeen kertaan ratsastetun radan parissa. Ensimmäisellä kierroksella sai ratsastaa pidemmät tiet, ja esteet olivat noin 60 sentissä. Toisella ja kolmannella kierroksella piti ottaa jo tiukat tiet esteiden ollessa ensin noin 70 sentissä ja lopulta noin 80 sentissä. Ensimmäinen kierros oli melkoista köröttelyä, kun Puppe ei viitsinyt ottaa kierroksia pikkuradasta. Pääsimme viitoselle asti nätisti, kunnes sekoitin kuudentena olleen esteen väärään ja lopulta tulin oikealle kuutosesteelle vähän ylimääräisen mutkan kautta. Siitäkin pääsimme yli samoin kuin kaikista muista radan esteistä, ja Puppe vaihtoi vielä jokaisen laukan hypyssä oikein. Siihen olin hurjan tyytyväinen, sillä oikeiden laukkojen saaminen läpi radan on ollut minulle pulmallista.

Toiselle kierrokselle nohitin Puppea, ja se liikkui hieman paremmin. Emme vieläkään kyllä menneet mitään kunnon ratalaukkaa, mutta ainakin etenimme emmekä ihan körötelleet. Esteet 1-5 menivät ihan mukavasti, mutta edelleen kaarre viitosesteeltä kuutoselle oli hurjan vaikea. Nyt tiesin kyllä, että este tulee pian, mutta silti kääntäminen meinasi unohtua. Puppe kuitenkin lopulta kääntyi, ja pääsimme kuutosen yli. Siitä matka jatkui hyvin seiskalle, jossa kääntäminen oli taas haasteellista. Opettaja muistutti moneen otteeseen tunnin aikana ulkoavuilla kääntämisestä, mutta kerta toisen jälkeen huomasin roikkuvani sisäohjassa ulkopuolen unohtaen. Puppe oli silti ihanan kiltti ja kääntyi, vaikka ratsastinkin kaarteet aika kaukana oppikirjan ohjeista. Seiskan jälkeen Puppe oli hetken aikaa oikein vasemmassa laukassa, mutta kaarre sekoitti menon, ja Puppe olikin yhtäkkiä ristilaukassa. Sitten hieno ratsu vipsauttikin itsensä lennosta kokonaan oikeaan laukkaan, ja matka saattoi jatkua. Kasille Puppe lähti hieman kaeumpaa, mutta se ei onneksi aiheuttanut enää ongelmia. Toinen kerta oli parannusta ensimmäiseen, mutta onneksi oli vielä kolmas yritys jäljellä.

Puhtaasti viimeisen eli kasiesteen yli.

Kolmannella kierroksella ei kaikeksi onneksi tullut mitään uusia ongelmia. Puppe lähti muutamaan hyppyyn vähän kauempaa kuin olisi tarvinnut, mutta sentään se oli menossa. Tie viitoselta kuutoselle tuli ratsastettua tällä kertaa hieman kehnommin, mutta olin niin hyvin itse menossa melkoisilla äänitehosteilla varustettuna, että Puppekin hyppäsi kiltisti. Paikkahan oli aika kurja, mutta niin vain ratsu päätti siitä selviytyä. Seiskan jälkeen mökelsimme taas jotain ristilaukkaa, mutta hienosti Puppe vaihtoi itsensä lennosta kokonaan oikeaan laukkaan. Kasille eli radan viimeiselle esteelle tulimme mielestäni tosi näppärästi ja helposti, jolloin rata päättyi hyvään mieleen. Taputtelin ja kiittelin Pupen hyväksi. Kyllähän se yllätti tänään todella positiivisesti!



Tunnin päättyessä olikin tosi hyvä mieli. Alun nihkeilyn jälkeen sain tsempattua enkä jäänyt angstailemaan, minkä Puppe palkitsi toimimalla kivasti. Vielä kun saisin moottorin kunnolla käyntiin, niin pääsisimme etenemään suorillakin vähän näppärämmin. Mutta olipa taas kivaa! Lisää tällaista, kiitos.

Videoista kiitos Alekseille! Kuvat on napattu videoilta.