Sunnuntaina vuorossa oli toiset vieraskisat Paven kanssa, jännää! Pääsimme JKH-tiimin eli Kaisan ja Noran kanssa Kentaurien 1-tason estekisoihin, sillä opettajamme oli niissä tuomarina ja ratamestarina. Sangen näppärää. Koska treenit Paven kanssa isommilla esteillä eivät viime aikoina ole menneet kovin putkeen, pelasin varman päälle ja ilmoitin meidät 70 ja 80 sentin luokkiin. Molemmissa arvosteluna oli 367.1 ja kaiken lisäksi ihanasti sama rata.
Molempien luokkien verryttelyssä hyppäsimme samat esteet (ratapiirroksen este 3 vasemmassa kierroksessa ja este 6a ristikkona ja pystynä oikeassa kierroksessa). Annoin Paven rauhassa tutustua uuteen maneesiin ennen kuin siirryin raviin ja laukkaan. Tutustumisen jälkeen Pave olikin oma, mukava itsensä eikä ihmetellyt kummempia. 70 sentin verryttelyn alussa se oli vähän vauhdikkaampi, mutta tasoittui nopeasti. 80 sentin verryttelyssä se taas eteni tasaisen varmasti. Verryttelyhypyt molemmille esteille menivät mukavasti. Keskityin pysymään itse tuntumalla ja olemaan tuuppimatta Pavea. Taktiikka toimi, ja Pave hyppäsi kaikki esteet tasaisesti. Molempien verryttelyiden jälkeen jäin odottamaan vuoroa kohtuullisen luottavaisin mielin. Toki vähän jännitti, mutta se nyt kuuluu kisoihin.
Tästä kiitos Noralle!
70 sentin radalle lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Pave laukkasi tasaisen rauhallisesti. Ykköseste oli kohti yleisöä, mikä oli arveluttanut minua. Lähestymisessä Pave tuntuikin jarruttavan, joten rohkaisin sitä äänellä. Pääsimme esteestä asiallisesti yli, ja Pave nappasi toivotusti oikean laukan. Kakkoseste ylittyi sujuvasti, ja laukkakin vaihtui vasempaan. Kolmosen ja nelosen suora linja meni viidellä askeella. Neloselle lähestymisessä Pave epäröi hetken, mutta olin hereillä ja rohkaisin sitä taas äänellä. Niin pääsimme siitäkin puhtaasti yli. Viitonen ylittyi sujuvasti, ja Pave järjesteli itsensä sen jälkeen myötälaukkaan. Edessä oli vielä kuutosena ollut askeleen sarja, joka meni hyvin. Näin pääsimme jatkamaan toiseen vaiheeseen.
Perusradan päättäneen sarjan jälkeen Pave oli hetken ristilaukassa, kunnes korjasi itsensä myötälaukkaan. Toisen vaiheen ensimmäiselle esteelle eli seiskalle kaarsin ykkösen ja nelosen välistä. Seiska ylittyi hyvin, samoin kuin kasi. Ysille käänsin lyhyemmän tien unohtaen suoristaa kunnolla. Pave kolautti puomia, joka onneksi pysyi ylhäällä. Kymppi ja yksitoista menivätkin taas sujuvasti, ja näin pääsimme maaliin puhtaalla suorituksella. Jeij!
Olin suoritukseen tyytyväinen, sillä se oli aika tasainen ja rauhallinen. En panikoinut, mutta pysyin tuntumalla ja ratsastin. Pavekin oli aika rento ja kuunteli mukavasti pyyntöni. Kymmenen ratsukon luokassa suorituksemme riitti toiseen sijaan, mikä yllätti kyllä. Eroa voittajaan oli vähän päälle kaksi sekuntia, kolmanneksi tulleeseen puolisen sekuntia. Pääsimme Paven kanssa palkintojenjakoon, ja taputtelin ratsun hyväksi. Kiva aloitus!
80 sentin radalle lähdin myös luottavaisin mielin, kun aiempi rata oli sujunut mukavasti. Matkaan lähdimme taas vasemmassa laukassa radan ollessa sama kuin aiempi. Yleisöä kohti ollut ykkönen ylittyi nyt sujuvasti samoin kuin kakkoseste. Kolmosen ja nelosen suora linja meni myös ihan hyvin, vaikka olimme välissä vastalaukassa. Pave kuitenkin nappasi nelosella vasemman laukan takaisin. Nelosen jälkeen laukka pääsi ehkä vähän venymään, sillä viitoselle ponnistuspaikka tuli turhan lähelle. Pave kuitenkin hyppäsi esteen puhtaasti. Jäin kaiketi vähän jarruttelemaan tahattomasti, sillä nyt perusradan viimeisenä ollut askeleen sarja ei mennyt niin sujuvasti, vaan sain taas kannustaa Pavea äänellä niin a- kuin b-osalla. Pave ei onneksi hätkähtänyt tästä, vaan selvitti molemmat osat puhtaasti, ja pääsimme jatkamaan toiseen vaiheeseen.
Yritin antaa sarjan jälkeen laukan sujua, mutta jotenkin varmaan jarruttelin vahingossa edelleen. Seiskallekin ponnistuspaikka ajautui juureen, ja Pave joutui kiipeämään esteen yli. Hienosti se kuitenkin selvitti sen. Yritin tämän jälkeen ratsastaa eteen ja ennen kaikkea antaa Paven laukata. Kasi ylittyikin taas sujuvammin, ja tohdin kääntää ysille vähän lyhyemmällä tiellä. Pave hyppäsi senkin sujuvasti ja puhtaasti. Kymppi ja yksitoista menivät samoin asiallisesti, ja näin pääsimme myös 80 sentin radalta puhtaasti maaliin. Jes, kisapäivän tavoitteet puhtaista radoista toteutuivat!
80 sentin radalla tuli pari kehnompaa ponnistuspaikkaa, mutta en onneksi hätääntynyt niistä suuremmin. Muistin tälläkin radalla pysyä tuntumalla, mutta olla hätyyttelemättä Pavea turhaan. Niinpä se saattoi pelastaa meidät noista parista paikasta ja pitää kaikki puomit ylhäällä. Pave tekikin oman osuutensa todella hienosti. Tässäkin luokassa oli kymmenen ratsukkoa. Meidät kutsuttiin jälleen palkintojenjakoon ja vieläpä ensimmäisenä. Eroa toiseksi tulleeseen oli noin 2,5 sekuntia. Niinpä pääsin taas taputtelemaan ja kehumaan Paven hyväksi, sillä se oli tänään todella mainio. Varsinainen tätikuljetin ja ruusukehai. Hyvä Pave!
Tulipa taas hyvää kokemusta. Luokat olivat mielestäni meille oikeat jo sen takia, että nämä olivat vasta toiset yhteiset vieraskisamme. Lisäksi treenien kehno sujuminen oli syönyt varmuuttani isommilla esteillä, joten en usko, että kisatilanne olisi ainakaan parantanut sitä. Nyt sain hyvät, asialliset radat Paven kanssa ja saatoin ratsastaa ilman isompia tutinoita. Tällainen tuli tarpeeseen. Tämä hyvä fiilis pitää kyllä säilöä talteen, jotta siihen voi palata myöhemmin. Pave on mukavan rehellinen hevonen, mutta ei sekään loputtomasti kuskin virheitä paikkaa. Kun taas kuski tekee osansa, on se todella mukava ratsu. Siinäpä siis kuskille treenattavaa.
Sunnuntaina oli vuorossa oman seuran tämän vuoden viimeiset kisat, jotka mentiin esteillä. Ratsukseni olin valinnut Jussin, jonka kanssa ilmoittauduin hurjaan 60–70 sentin luokkaan (arvosteluna 367.1). Saimme pitkästä aikaa ihan sennujen luokan, jossa osallistujia oli peräti viisi. Jussi meni kisoissa vain minun kanssani.
Ennen maneesissa ollutta verryttelyä ehdin kävellä tovin mutaisella kentällä. Jussi oli hieman unelias, mutta heräsi kyllä, kun vähän nohitteli. Maneesiin päästyämme verkkasimme ravissa ja laukassa tovin ennen kuin otimme hyppyjä. Yritin viritellä Jussia, mutta ei se kovin lennokkaaksi alkanut. Jussin laukka tuntuu suuntautuvan enemmän ylös kuin eteen, joten kovin vikkelää menoa en siitä irti saanut. Jussi oli kuitenkin hyvin kuulolla. Verryttelyhypyt otimme vasemmassa kierroksessa pystylle (ratapiirroksen este 6) ja oikeassa kierroksessa okserille (este 3). Kertaalleen Jussi pääsi ponkaisemaan liian aikaisin ja kertaalleen kolauttamaan puomia, mutta se korjasi hyvin niiden jälkeen otetuissa hypyissä. Keskityin pitämään Jussin kuulolla ja kertomaan itse, mistä kohtaa hypätään, sillä halusin välttää jättiloikat mahdollisimman hyvin. Otimme parit hypyt molemmille esteille. Jussi ei tuntunut energiapakkaukselta, joten en halunnut viedä siitä virtoja. Lähdimme luokassa kolmantena.
Radalla matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Jussi liikkui ihan ok, mutta olisin saanut herätellä sitä vähän reippaammaksi. Ykköselle tultaessa yritin pitää Jussin kuulolla, sillä ponnistuspaikka oli jäämässä kauas. Taisin jäädä arpomaan liikaa, jolloin Jussi pääsi esittämään oman ratkaisunsa eli se lähti hyppyyn hitusen liian kaukaa. Pääsimme esteestä yli, ja virnistelin selässä hassun hevosen ratkaisua. Jussi oli hypyn jälkeen askeleen verran ristilaukassa, kunnes korjasi etupäänsäkin vasempaan laukkaan. Keräilin itseni hypyn jälkeen kasaan ja hoputtelin Jussia etenemään. Kakkosen pääsimme siitä paikasta, mistä olin ajatellutkin. Laukan korjasimme ravin kautta. Kolmosen ja nelosen linjan olin päättänyt meneväni viidellä askeleella, mikä onnistui ihan hyvin, vaikka Jussi kolauttikin nelosesteen puomia. Linjan jälkeen korjasin laukan taas ravin kautta oikeaksi. Viitonen meni ihan hyvin, ja päätin kääntää sen jälkeen vähän aikaisemmin. Parempi tie olisi mennyt tolpan ja seinän välistä, mutta halusin jättää sen reitin välistä. Siinä kun oli pientä hetkeä aiemmin kompastunut yksi hevonen epätasaisen pohjan takia. Niinpä käänsin Jussin ennen sitä estettä, joka oli seinän vieressä. Tie oli vähän hassu, mutta siinä oli hyvin aikaa hakea lähestyminen kuutosen ja seiskan linjalle. Kuutoselle pyysin Jussia lähtemään hieman kauempaa, minkä se toteutti hyvin. Sille linjalle laitoimme suunnitellusti kuusi askelta. Seiskan hyppy oli hassun hidas, mutta Jussi ylitti senkin puhtaasti. Siitä kaarroimme perusradan viimeiselle esteelle, joka ylittyi hyvin.
Uusinnan ensimmäiselle esteelle eli ysille käänsin hieman lyhyemmän tien. Yritin hakea Jussiin kierroksia, mutta ei se vieläkään oikein innostunut. Ysin ja kympin linjan menimme edelleen viidellä askeleella. Sen jälkeen olimme vastalaukassa, mutta Jussi hurruutteli sitä niin tasaisesti, etten tajunnut. Tiukemmassa kaarteessa se pudotti raville, ja sain korjattua sen takaisin laukkaan juuri ajoissa ennen yhtätoista. Se ylittyi ihan ok, ja pääsin kääntämään toisen vähän lyhyemmän tien uusinnan viimeiselle esteelle. Numero kaksitoista ylittyi tasaisen varmasti, ja niin olimme maalissa puhtaalla ja sangen rauhallisella suorituksella. Hieno Jussi!
Loppujen lopuksi suorituksemme riitti viiden ratsukon luokassa toiselle
sijalle. Niin se kouluratsuna kunnostautunut Jussi pääsi ruusukkeelle estekisoissakin,
kaikkea sitä! Luokan voiton nappasi hienosti Nora
ja Jatsi, joiden ajasta jäimme sellaiset kymmenen sekuntia, hah. Vaan
saimmepahan viettää vähän enemmän aikaa radalla. Jussin kanssa oli kiva
hypätä esterata eikä tänään ollut edes sen kummemmin epävarma olo. Jussi
on tasainen menijä, joka yrittää parhaansa esteilläkin. Esteratojen
kuningasta siitä ei taida koskaan tulla, mutta kiva treenikaveri ja
pienten luokkien kisaratsu se kuitenkin on.
Ratsastusleirin viidestoista tunti kruunasi viikon, sillä luvassa oli estekisat. Ratsukseni sain toiveeni mukaisesti Helmerin, joten olin mielissäni. Kisoissa oli yksi luokka, mutta kolme eri korkeusvaihtoehtoa: 60, 70–80 ja 80–90 senttiä. Omaksi kisakorkeudekseni tuli Helmerin jaksamisen mukaan 70–80 senttiä. Se kun hyppäsi lisäksi vielä kahdesti 60 sentin.
Oma lähtövuoroni oli ensimmäisenä, kun korkeudet hypättiin järjestyksessä 70–80, 60 ja lopuksi 80–90 senttiä. Kisoissa oli yhteensä 15 lähtöä. Pääsin siis verryttelemään Helmerin ensimmäisenä. Se oli tehnyt jo koulutunnin aiemmin alle, joten aivan älyttömästi sitä ei tarvinnut lämmitellä. Testasin lähinnä vain kaasun, jarrun ja ratin löytymisen, kuten aina. Kaikki olivat kohtuullisesti matkassa, ja Helmeri tuntui hyvältä. Verryttelyhypyt otimme pystylle (ratapiirroksen este 1) ja okserille (este 7). Pystylle tulin oikeassa kierroksessa, sillä sama reitti oli radallakin edessä. Kertaalleen nappasimme puomin mukaan, mutta muutoin este sujui hieman tiukasta kaarteesta huolimatta kohtuullisesti. Okserin hyppäsimme myös oikeassa kierroksessa eikä sekään tuottanut ongelmia. Verryttelyn jälkeen kävelimme opettajan johdolla radan. Sen jälkeen hyppäsin Helmerin kyytiin ja sain ottaa vielä hypyn radan ensimmäiselle esteelle ennen kuin aloitin kisaradan. Se sujui hyvin, joten tervehdin tuomaria ja aloitin radan.
Lähdimme liikkeelle oikeassa laukassa, ja Helmeri liikkui ihan hyvin. Tie ykköselle oli kohtuullinen, mutta laukka oli vähän liian pitkää. Helmeri tuli turhan lähelle estettä, mutta keräsi hienosti kavionsa puhtaasti sen yli. Kaareva tie kakkoselle meni sujuvasti kuudella askeleella. Kolmosena olleen laineen hyppäsimme kiltisti liki keskeltä eli korkeimmasta kohdasta, vaikka rataan tutustuttaessa opettaja neuvoi hyppäämään sen jommastakummasta reunasta. Nelonen oli myös kaarevan tien päässä, ja pääsimme sille viidellä askeleella. Sen jälkeen en muistanut tasapainottaa Helmeriä, vaan se pääsi taas vähän pitkäksi. Niinpä ponnistuspaikka viitosena olleen sarjan a-osalle tuli lähelle, mutta hieno Helmeri pelasti. B-osalle pääsimme ihan asiallisesti yhdellä askeleella, ja matka jatkui sen jälkeen toivotusti oikeassa laukassa. Kuutosen ja seiskan suora linja meni venyttäen kolmella askeleella. Sen jälkeen olin unohtaa tiukemman kaarteen päässä olevan kasiesteen, mutta muistin viime tingassa. Tiestä tuli aika kamala, mutta olin menossa sen verran, ettei Helmerikään onneksi nirsoillut. En tosin usko, että se herkästi moista tekeekään. Hieman kankean hypyn jälkeen en tohtinut kääntää tiukempaa tietä ysille, vaan otin pidemmän tien ratsastaakseni laukan taas sujuvaksi. Se oli ihan järkevä ratkaisu, ja pääsimme ysille hyvin ja sen yli mukavalla hypyllä. Näin olimme maalissa virheettömällä suorituksella. Jes, hyvä Helmeri!
Ruusukehain kanssa yhteiskuvassa.
Ensimmäisenä lähtemisessä oli se hyvä puoli, että ehdin katsoa muiden ratoja. Helmerin luovutin seuraavalle kuskille, kun olin taputellut ja kiitellyt sen hyväksi. Loppujen lopuksi nappasimme suorituksellamme toisen sijan ja sinisen ruusukkeen. Jeij! Helmeri oli oikea ruusukehai, sillä se nappasi niin ensimmäisen kuin viidennen sijan. On se mainio! On varmasti sanomattakin selvää, että leiri päättyi todella hyviin tunnelmiin. Kisat olivat kivat, ja rata sujui asiallisesti. Toki siinä olisi ollut viilattavaakin, mutta mitään isoa ongelmaa ei onneksi ollut. Helmeri oli tasaisen varma, ihana itsensä ja sillä oli niin mukava hypätä. Harmi, ettei se aivan mahtunut autooni, muuten olisin kyllä salakuljettanut sen mukanani.
Kisojen jälkeen hoidimme hevoset ja kokoonnuimme lyhyeen päätöstilaisuuteen. Leiriviikko meni kyllä ihan siivillä ja oli niin kivaa! Viiteen päivään mahtui 15 ratsastuskertaa, joka tunneissa mitattuna oli liki 18. Eikä kunto loppunut kertaakaan, hah! Saimme leiristä todistuksen, johon leirin kaksi pääopettajaa olivat koostaneet palautteen: "Ratsastuksesi on siistiä ja tasaista, osaat huomioida hyvin hevosta. Voit herätellä hevosta vähän enemmän jo alkutunnista, jotta sitä "kivasti toimivaa hevosta" tulee tunnista vähän pidempi aika. Mukaudut hyvin hevosen liikkeisiin ja sinulla on hyvä tasapaino. Ratsastat hyvät tiet niin sileällä kuin esteillä." Palaute oli niin parannuskohtineen kuin positiivisine huomioineen mukavaa luettavaa. Muutenkin leiri vastasi odotuksia: hevoset olivat osaavia ja kivoja. Opettajat osasivat hommansa, ja sain liki jokaiselta tunnilta jotain mietittävää, pieniä ja suuriakin. Saimme kaveriporukkamme kesken mökin, jossa oli kylpyhuone, joten majoitus oli kunnossa. Kotiruokaa oli tarjolla usein, joten nälästäkään ei tarvinnut kärsiä. Kaiken kaikkiaan leiri oli hintansa väärti. Kannatti käydä ja aloittaa kesäloma mitä parhaimmalla tavalla.
Lauantaina Tallinmäellä järjestettiin koulukisaharjoitukset. Luokkina oli perusmerkki, C-merkin kouluohjelma sekä K.N. Special. Minulle ja Jetille noista järkevin oli K.N. Sen lisäksi pyysin luvan ratsastaa kokemuksen ja palautteen vuoksi A-merkin kouluohjelman. Tuomarina oli aiemmistakin kotikoulukisoista tuttu opettaja, jonka tunneillakin olen ollut. Skaala arvioinnissa oli tuttuun tapaan kiltti.
K.N. Specialin verryttelyssä testailin ohjelmasta parit laukkalävistäjät sekä keskiravit. Jetti oli hitusen tahmeana, mutta alkoi verryttyään toimia tuttuun tapaansa. Laukkalävistäjät menivät vähän puskemiseksi, jolloin Jetti jännittyi ja pudotti raville hieman liian aikaisin. Keskiravit lähtivät keventäen mukavasti, harjoitusravissa epävakaa istuntani söi liikettä. Sen isompia en verryttelyssä tehnyt ja omaa vuoroa odottaessani keskityin vain pitämään Jetin hereillä.
K.N. Specialin alkutervehdykseen tulimme kohtuullisen suorassa, mutta pysähdyksessä hieman vinoon jääden. Matkaan pääsimme kohtuullisesti, ja tuomari antoi numeroksi 7,5 terävyyttä toivoen. Ensimmäinen loiva kiemura jäi vajaaksi. Huomasin sen radalla, mutta en ehtinyt korjata. Tuomari oli kiltti ja antoi numeroksi 7,5. Lävistäjän keskiravista en odottanut kummoisia, sillä Jetti oli kouluaitojen sisällä lakannut reagoimasta pohkeeseeni. Jonkinlaista muutosta saimme aikaiseksi, mutta luovutin itse ennen aikoja. Tuomari antoi numeroksi 7 ja kehotti jatkamaan loppuun saakka. Kymmenen metrin voltti oikealle oli hitusen iso, mutta muuten ok. Tuomarilta tästä 8. Toinen loiva kiemura meni paremmin, vaikka jäi lopusta vähän vajaaksi, numeroksi 8. Lävistäjän kolmen askeleen käyntisiirtymä oli ihan ok, toki raviin palaaminen olisi saanut olla napakampi, numeroksi 8. Kymmenen metrin voltti vasemmalle oli kuvioltaan ok, mutta tuomari toivoi taivutusta sisäpohkeella ja antoi numeroksi 7,5. Siirtyminen käyntiin oli hitusen töksähtävä. Tuomari toivoi parempaa valmistelua, numeroksi 7,5. Pysähdys I:ssä oli ok. Liikkeelle lähtemisen jälkeen aloin nohittaa Jettiä, ettei se hyytyisi. Tuomari pyysi antamaan hevosen kävellä rauhassa. Numeroksi 7.
Oikea laukka nousi hitusen ennen pistettä ja hieman tuupaten. Numeroksi silti 8, kehotuksena olla nojaamatta nostossa eteenpäin. Laukka ei lähtenyt rullaamaan, vaan meno oli hidasta. Pääty-ympyrän laukasta saimme numeroksi 7,5 samoin kuin lävistäjän laukasta, joka loppui hieman liian aikaisin. Vasen laukka nousi myös hieman ennen pistettä. Tuomari kehotti säilyttämään kyynärkulman ja suoristamaan hevosen nostoon, numeroksi 7,5. Pääty-ympyrän laukka oli myös tahmeaa. Tuomari neuvoi ratsastamaan hevosen paremmin ohjan ja pohkeen väliin ja antoi numeroksi 7,5. Lävistäjällä laukka putosi taas liian aikaisin, numeroksi 6,5. Niinpä esitimme siirtymän käyntiin raviaskeleiden kautta, numeroksi 6,5. Lopputervehdykseen pääsimme hieman hitaasti edeten, mutta tuomari kehui sitä hyväksi ja suoraksi. Numeroksi 8. Huh, ensimmäinen rata oli pulkassa.
Tuomari kommentoi suoritustamme näin: ”Hyvä + varma ratsastus, aktiivisuutta (mutta ei vauhtia) lisää läpi ohjelman. Hyvä.” Pisteitä saimme 184,5 ja prosentteja 73,8. Tällä tuloksella sijoituimme kuuden ratsukon luokassa toiseksi. Hassua, miten rata videolta katsottuna ei ollut ihan niin tervassa kahlaamista kuin miltä se selkään tuntui. Sorruin omassa ratsastuksessani hätäilemään melkoisesti ja sitä myöten tuuppaamaan, mikä varmasti jarrutti Jettiä. Jotain hyvää oli kuitenkin siinä, että käteni olivat nousseet ainakin pari milliä ylöspäin. Vielä kun saisin pidettyä ne kevyesti kyljissä kiinni ja nyrkit vierekkäin kannettuina.
A-merkin verryttelyssä testasin muutamat vastalaukannostot sekä keskilaukat. Samalla yritin herättää Jetin liikkumaan paremmin. Kouluaitojen ulkopuolella tämä onnistuikin, ja sain jopa säädettyä laukkaa ilman pudotuksia raville. Jetti tuntui verryttelyssä aika kivalta itse asiassa. Näillä eväillä lähdimme tahkoamaan päivän toisen ohjelman.
A-merkin radan alkutervehdykseen tulimme kohtuullisesti. Tuomari kehui suoruutta ja antoi numeroksi 7. Kymmenen metrin voltti oikealle, vaihtoura ja samanlainen voltti vasemmalle olivat vähän epätasaisia. Tuomari kommentoi ulkoapujen ja pyöreyden puutetta sekä Jetin kaatumista vasemmalle. Ensimmäisestä voltista numeroksi 7, vaihtourasta 6,5 ja voltista vasemmalle 7. Pohkeenväistö vasemmalle lähti hieman takaosa edellä, ja loppupuolella takaosa puolestaan tuntui jäävän, numeroksi 6,5. Keskiravi lähti odotetun nihkeästi, ja tuomari toivoi sitä enemmän ylämäkeen, numeroksi 6,5. Pohkeenväistö oikealle lähti vaisummin, ja tuomari toivoikin terävyyttä, numeroksi 7. Peruutuksessa askelia tuli pari ylimääräistä, ja muutenkin suoritus oli jännittynyt. Tuomari toivoi pehmeyttä eikä liikaa kädellä ottamista, numeroksi 6,5. Keskikäynnissä sorruin taas tuuppaamaan, siitä 7,5. Ensimmäinen vastalaukka eli vasen laukka nousi hieman ponnettomasti, ja Jetti pääsi pudottamaan raville liian aikaisin. Se oli muutenkin aika vinossa laukan ajan. Numeroksi 6. Oikean laukan saimme pisteessä, mutta etenimme aika tahmeasti kymmenen metrin voltilla. Numeroksi 7. Keskilaukkaympyrä ei ollut keskiaskellajia nähnytkään, numeroksi 6,5. Sen jälkeen Jetti pääsi pudottaman raville liian aikaisin. Yritin saada sitä takaisin laukkaan, vaan en enää ehtinyt.
Lävistäjänkään keskiravi ei lähtenyt kummoisesti, tuomari totesi sen löysäksi ja antoi numeroksi 6,5. Keskikäyntiin siirtyminen oli helppoa, siitä numeroksi 7. Toisen vastalaukan eli oikean laukan nostaminen lipui hitusen pisteen yli, mutta säilyi toivotun ajan. Jetti oli tähänkin suuntaan vinossa, kuten tuomarikin kommentoi, numeroksi 7. Vasemman laukan nostin puolestaan hitusen ennen pistettä, ja voltti oli samanlainen kuin aiemminkin, hieman ponneton siis. Näistä molemmista numeroksi 7. Keskiympyrä keskilaukassa oli minun ja tuomarin sanoin ponneton, numeroksi 6,5. Muutenkaan laukka ei pyörinyt, ja lävistäjällä menin vielä tuuppaamaan Jetin takaosan vinoon. Laukka putosi sen seurauksena vallattoman aikaisin, numeroksi 6. Lopputervehdykseen tulimme kiemurrellen, mutta onneksi rata päättyi siihen. Tuomari kommentoi painoni karkaamista vasemmalle sekä Jetin kiemurtelua. Ohjelman viimeisestä kohdasta numeroksi 6,5.
Tuomarin kommentit ohjelmastamme: ”Saisi olla terävämpi läpi ohjelman, nyt hieman löysä + pitkä. Oma istunta karkaa hieman vasemmalle.” Pisteitä saimme 180,5 ja prosentteja 66,85. Sain vielä suullista palautetta tuomarilta. Hän sanoi perusratsastuksen olevan siistiä, mutta saisin topakammin ratsastaa Jetin avuille ja ennen kaikkea suoraksi. Sitä kautta olisi helpompi myös ratsastaa hevoseen aktiivisuutta. Saimme myös kommenttia liian avonaisesta muodosta helpon A:n ohjelmaa ajatellen. Sekin on totta ja työn alla. Suoruuden ja paremman pohjeratsastuksen myötä tämäkin ongelma varmasti voisi korjaantua parempaan suuntaan.
Ohjelmien tahkoaminen oli taas opettavaista. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka oma ratsastus muuttuu heti, kun verryttelyalueelta siirtyi kisaradalle. En enää jännitä koulukisoja niin paljon kuin aikoinaan, mutta jokin kehossani silti niiden aikana muuttuu. Ilmeisesti ratsastuksestani tulee niin paljon suorituskeskeisempää, jolloin rentous jää matkasta. Tuomarilta saadut palautteet auttavat taas treeneissä eteenpäin. Siksipä niihin koulukisoihin tuleekin osallistuttua. Ulkopuolisen arvioijan kommentit antavat aina ajateltavaa.
Lauantaina oli Tallinmäen ensimmäiset naapuritallin maneesilla pidetyt harjoitusestekisat. Tämän talven aikana niitä on luvassa vielä kahdet lisää. Ilmoittauduin Jetillä 70 ja 80 sentin luokkiin, joissa arvosteluna oli 367.1. Kisoista tuli mukavan kokoiset, sillä lähtöjä oli 56. Ensimmäisessä luokassani eli 70 sentissä lähtöjä oli 12, 80 sentin luokassa taasen 14.
Alkukäynnit hoituivat näppärästi matkalla tallilta maneesille. Kävin tutustumassa rataan ja käppäilin koppuraisella kentällä sen aikaa, että ensimmäinen ryhmä sai verryteltyä ja startattua. Sen jälkeen pääsin toisessa ryhmässä verryttelemään. Olin tainnut ottaa tarhasta mukaan urhean Jetin, sillä se ei pällistellyt maneesissa oikeastaan mitään. Ensimmäistä kertaa avonainen ovi, ei mitään. Katsomopäädyssä ihmisiä ja kolisteluita, ei reaktiota. Olin ihan ihmeissäni ja tietysti tosi tyytyväinen. Näin pääsin verryttelemään ilman, että keskittyminen meni hevosen kyttäilyn karsimiseen. Jetti nihkeili vähän alussa, mutta topakalla komennuksella alkoi liikkua ihan ok. Laukassa hain sujuvaa etenemistä, jota löytyi pätkittäin ihan hyvin. Hyppäsin kertaalleen oikeassa kierroksessa ristikon (70 sentin ratapiirroksen este 4), joka meni hyvin. Sitten este nostettiin pystyksi, jolle otimme Jetin kanssa kiellon. En nähnyt ponnistuspaikkaa ja jäin arpomaan, jolloin Jetti heitti hanskat tiskiin ja opetti kuskia ratsastamaan. Toisella yrittämällä este ylittyi vaivatta. Vasemmassa laukassa tulimme kerran okserin (este numero 6), joka meni hyvin. Tämän jälkeen siirryin ulos odottamaan toviksi omaa vuoroani, kunnes pääsin maneesiin vuorossa olleen Kaisan ja Vaken ajaksi.
70 sentin rata.
Kun oma vuoroni tuli, tervehdin ja lähdin oikeassa laukassa matkaan. Nohituksen jälkeen Jetti tuntui laukkaavan ihan riittävästi, joten suuntasimme ykköselle. Sille tuli ihan kelvollinen hyppy, ja laukka vaihtui vasempaan. Kakkoselle tie oli kohtuullinen, ja ponnistuspaikkakin oli mielestäni osumassa, mutta Jetti oli eri mieltä ja pääsi valumaan vasemmalta ohi. Argh! Ärsytti! Uudessa lähestymisessä ratsastin sen verran napakasti, että Jetti meni esteen muitta mutkitta yli. Älyttömän turha ohimeno ja heti radan alussa. Kakkosen jälkeen vaihdoin laukan lennosta oikeaksi. Kolmoselle ponnistuspaikka oli jäämässä kauas, mutta yritin rohkaista Jetin lähtemään hyppyyn positiivisen askeleen kautta. Se kuitenkin ratkaisi tilanteen ottamalla miniaskeleen sekä vaihtamalla laukan turhaan vasemmaksi. Laukka sammui minihypyssä sen verran, että nelonen ylittyi hitaasti. Sen jälkeen Jetti oli ristilaukassa, jonka korjasin taas lennosta oikeaksi. Laukka ei oikein lähtenyt enää rullaamaan, joten viitosellekin tuli jarruttava hyppy. Laukka sentään vaihtui vasemmaksi. Kuutoselle sitten tulikin taas sujuvampi hyppy, ja perusradan viimeiselle esteelle eli seiskalle sain Jetin lähtemään vähän kauempaa. Niinpä ylitimme viimeisen esteen vähän sujuvammin ja suorituksemme oli siinä. Kamala, että olin itselleni kiukkuinen suorituksen jälkeen. Inhoan näitä perusvirheitäni, jotka kostautuvat toisen vaiheen menettämisellä. Luulisi, että olisin jo oppinut Jetin menevän ohi, jos sille se mahdollisuus tarjotaan. Niin ja ohituspuolen olevan nimenomaan vasen. Vaan ei, aina menen kantapään kautta. Tällä suorituksella jäin luokassa sijalle 11/12.
Pienen odottelun jälkeen kävelin 80 sentin radan, jonka perusvaihe oli uusi, toinen vaihe sama kuin 70 sentissä. Tässä vaiheessa olin saanut purettua pahimmat kiukkuni ja muutettua sitä päättäväisyydeksi. 80 sentissä Jetin olisi turha kuvitella menevänsä mistään ohi, ja minähän ratsastaisin sen toisenkin vaiheen! Verkkaesteet olivat samat kuin 70 sentissä, ja ne sujuivat ilman muttia. Jetti myös laukkasi asiallisesti eikä vaikuttanut haahuilevan omissa maailmoissaan. Olin luokassa ensimmäinen lähtijä eli sain jäädä maneesiin.
80 sentin rata.
Radalle lähdimme oikeassa laukassa. Jetti tuntui taas liikkuvan ihan kivasti, joten pääsimme lähestymään ykköstä. Se ylittyikin hyvin, vaikka Jetti laskeutui sen jälkeen ristilaukassa. Korjasin sen lennosta oikeaksi. Kakkoselle askel ei sopinut, mutta pidin päättäväisesti pohkeet tuntumalla ja olin menossa esteen yli. Jetti otti miniaskeleen, mutta lähti hyppyyn kummempia miettimättä. Laukkakin vaihtui tässä vasemmaksi. Kolmoselle tulimme hyvään paikkaan, ja se ylittyi asiallisesti. Neloselle ratsastin vähän eteen, jotta Jetti ei ottaisi miniaskelta. Ratkaisu toimi, ja Jetti lähti vähän kauempaa hyppyyn. Viitosena oli se sama este, jolta Jetti viurahti 70 sentissä ohi. Nyt liimasin pohkeeni niin tukevasti Jettiin kiinni ja rohkaisin äänellä, jolloin se jätti puolittain jo ottamansa miniaskeleen välistä ja ponnisti sittenkin hyppyyn. Jäin tästä roikaisusta jälkeen, mutta kiitin heti hypyn jälkeen Jettiä. Laukka ei vaihtunut hypyssä oikeaksi, joten yritin saada Jetin vaihtamaan sitä lennosta. Se suostui korjaamaan etuosan, mutta ei takaosaa. Niinpä tulimme kuutoselle ristilaukassa. Se ei onneksi aiheuttanut ongelmia, ja kuutosen jälkeen Jetti oli tovin ristilaukassa, kunnes vaihtoi vasempaan laukkaan. Kaarteeseen nähden väärä, mutta onneksi siitä selvittiin. Edessä oli enää perusvaiheen viimeinen este eli seiska. Sille Jetti lähti rohkeasti hyvästä kohtaa, ja pääsimme perusvaiheen virheettä maaliin. Jes!
Toiselle vaiheelle lähdin edelleen päättäväisesti ratsastaen. Ratsastin vähän pienemmän tien ensimmäiselle esteelle eli kasille. Jetti otti hieman jarruttavan viimeisen askeleen ennen hyppyä, mutta selvitti esteen hyvin ja vaihtoi laukan vasemmaksi. Ysille en tohtinut ottaa miettimääni vielä tiukempaa tietä, vaan kaarsin suosiolla toisen reitin. Ysille Jetti hyppäsi taas hyvin enemmän positiivisen askeleen kautta. Laukka vaihtui hypyssä oikeaksi, mutta sen jälkeen tuli pieni kompastuminen. Jetti onneksi keräsi itsensä nopeasti tasapainoon, ja matka jatkui. Kympille tuli asiallinen hyppy, ja edessä oli enää uusinnan kaksi viimeistä estettä. Yhdelletoista laitoin Jetin hyppäämään nyt vähän turhan kaukaa, jolloin se kolautti puomia. Se pysyi onneksi kannattimilla. Laukka sujui hyvin kohti viimeistä estettä, joka ylittyi ihanan varmasti. Hihkuin jo Jetin lähtiessä hyppyyn sille kehuja, sillä olin niin älyttömän tyytyväinen suoritukseemme. Tavoite puhtaasta radasta täyttyi, ja sitä sieti riemuita aiemman harmituksen jälkeen. 14 ratsukon luokassa aikamme riitti yllätyksekseni toiseen sijaan. Siistiä! Olin ajatellut muiden kurvailevan niin piukeat tiet reippaasti edeten, ettei meidän vauhtimme riittäisi. Tämä olikin älyttömän hyvä päätös tälle kisapäivälle.
Olipas kisapäivä taas tunteiden sekamelskaa laidasta toiseen. Tällaistahan tämä tosiaan on. Joskus menee metsään, sitten taas suunnitellusti hyvin. 80 sentin rata tuntui selkään sujuvammalta kuin mitä se sitten videolla näytti. Itselle rohkaisevinta oli se tunne, että Jetti tuntui olevan itsekin nyt menossa. Sitä oli kummasti helpompi ratsastaa, kun se oli menossa mukana. Jälleen oli kiva huomata, kuinka se 80 senttiä oli mukavuusalueella. Ei niitä esteitä edes sen kummemmin ajatellut. Nyt vain pitäisi taas päästä sopivin aika ajoin näkemään niitä 90 sentin esteitä, jotta ne eivät alkaisi näyttää ihan valtavilta. Sitä ennen on hyvä huokaista hetki ja olla tyytyväinen siihen, että kisapäivään mahtui myös onnistumisen kokemuksia.
Lauantaina vuorossa oli Kentaurit 98:n seuraestekisat, jonne olin ilmoittautunut Jetillä 70 sentin luokkaan, arvosteluna 367.1. Kisat alkoivat vasta viideltä ja oma luokkani kuuden jälkeen. Osallistujia luokassa oli peräti 32. Samassa luokassa ratsasti myös Nora.
Jetti tuli kisapaikalle hyvissä ajoin, jolloin ehdin jo maasta käsin kävelyttää sitä hyvin. Lopulta pääsin myös kipuamaan selkään. Verryttely tehtiin maneesissa, kun kisat olivat mukavasti kentällä. Ehdin ratsastaa verryttelyssä kaikki askellajit itsenäisesti läpi ennen kuin opettaja tuli paikalle auttamaan hyppyjen kanssa. Jetti liikkui ihan mukavasti ja pienen pällistelyn jälkeen lakkasi ihmettelemästä. Verryttelyesteitä olivat ristikko, pysty ja okseri, joita tulimme ensin vasemmassa kierroksessa. Ristikko ja pysty menivät hyvin, mutta okserille hyydyimme pari kertaa. Olimme kuitenkin molemmat menossa siitä yli, joten stoppausvaaraa ei ollut. Opettaja komensi meidät vielä tulemaan okserin kertaalleen niin, ettei siinä ollut pienintäkään ajatusta hidastamisesta. Tämä onnistui yksinkertaisesti sillä, että ratsastin Jetin ajoissa etenemään enkä jättänyt herättämistä viime tippaan. Oikeassa kierroksessa hyppäsimme kertaalleen pystyn siitä suoraan okserille jatkaen. Hypyt olivat hyvät, ja Jetti liikkui aika tasaisesti. Tämän jälkeen siirryimme odottamaan vuoroamme. Ennen omaa vuoroani ehdin katsoa muutaman ratsukon suoritukset ja kerrata rataa, joka oli kiltisti tehty: ei erikoisesteitä eikä mahdollisuuksia päättömiin uusintateihin. Sitten tuli vuoromme lähteä matkaan.
Pääsimme matkaan ihan mukavasti oikeassa laukassa. Ykköselle tuli pieni hidastus, mutta Jetti lähti kuitenkin hyppyyn vähän kauempaa eikä ottanut miniaskelta. Hypyn jälkeen Jetti ilmeisesti vipsautti itsensä ristilaukasta vasempaan laukkaan. Kakkoselle pääsimme seitsemällä askeleella, hyppyyn taas vähän kaukaa lähtien. Kakkosen jälkeen olimme vielä vastalaukassa. Matkaa kolmoselle oli melkoisesti, joten yritin korjata Jettiä oikeaan laukkaan. Se ei onnistunut, vaan Jetti vaihteli yhdessä kohtaa useamman kerran etupäätään laukasta toiseen. Lopulta kolmonen alkoi olla niin lähellä, että pyysin Jettiä kokonaan vasempaan laukkaan. Liekö se kuunnellut minua vai päättänyt itse, mutta lopulta pääsimme vasempaan laukkaan. Kolmoselle tuli hyvä hyppy, ja Jetti pysyi laskeutumisessa vasemmassa laukassa. Nelosena oli yhden laukan sarja. A-osalle lähdin vähän sukeltamaan, mutta Jetti pelasti ja meni sarjan sujuvasti yhdellä askeleella. Kaiken lisäksi se oli b-osan jälkeen oikeassa laukassa! Viitoselle tuli ihan mukava tie, mutta hypyn jälkeen Jetti vaihtoi taas vasempaan laukkaan. Onneksi tie kuutoselle oli suora linja, ja pääsimme sille hyvin seitsemällä askeleella. Perusrata oli virheettömästi siinä eli pääsimme jatkamaan uusintaan.
Jetti oli kuin olikin pysynyt oikeassa laukassa, joten pääsimme etenemään uusinnan ensimmäiselle esteelle eli seiskalle sujuvasti. Se ylittyi hyvin, ehkä vähän laakeana, mutta puhtaasti. Kasille pääsimme hyvin viidellä askeleella, ja muistin kääntää Jettiä heti hypyn jälkeen vähän tiukemmalla tiellä esteiden neljä ja viisi välistä. Ysille pääsimme hyvin, hyppy oli asiallinen, ja laukkakin vaihtui toivotusti vasemmaksi. Muistin taas kohtuullisesti kääntää ajoissa, jolloin pääsimme tulemaan viimeiselle esteelle kuutosen edestä. Laukka pääsi kääntymisessä sammumaan, mutta muuten Jetti oli siinä ihan näppärä. Tie kympille oli vähän vino, ja hetken ajan Jetti tuntui ajattelevan esteen ohittamista oikealta, mutta olin itse niin menossa, ettei sitä onneksi tapahtunut. Jetti hyppäsi kympin kiltisti, ja kehuin sitä valtavasti. Samalla tosin unohdin kiriä viimeiset metrin maaliin, mutta ehkä se ei haitannut tällä kertaa.
Olin rataamme tyytyväinen. Mitään isompia virheitä ei sattunut, ja ennen kaikkea muistin tällä kertaa kääntää uusintatiet suunnitellusti. Jetti eteni hyvin eikä tuota yhtä pientä hetkeä lukuun ottamatta vaikuttanut yhtään siltä, että ei olisi menossa. Juuri tällaisella Jetillä tykkään niin paljon ratsastaa. Se reagoi pyyntöihini ja auttaa tarvittaessa. Ei kyttäile tai laiskottele, vaan etenee sovitusti ilman kinasteluita. 70 senttiä on viimein noussut omaksi mukavuuskorkeudekseni, jossa uskallan ratsastaa ajasta ja sijoituksesta. Suorituksemme jälkeen kuulinkin meidän menneen johtoon, mutta jäljellä olleista ratsastajista yksi onnistui ratsastamaan nopeamman ajan. Sijoituimme kuitenkin toiseksi ja saimme sinisen ruusukkeen, josta en ollut uskaltanut haaveilla näin monen ratsukon luokassa. Mikä fiilis! Jetti oli piilonopea, sillä videolta katsottuna uusintaratamme vauhti ei kovin päätä huimaa. Käännöksetkin olisivat voineet olla tiukempia, mutta niitä minun onkin treenattava yhdessä vauhdin säilyttämisen kanssa. Joka tapauksessa kisapäivä meni enemmän kuin putkeen, ja Norakin nappasi ruusukkeen sijoittumalla seitsemänneksi. Hyvän mielen kisat niin oman kuin kaverin suoritusten ansiosta. Lisää tällaista, ehdottomasti!
Videosta kiitos Kaisalle ja ratakuvista kiitos Millalle!
Sunnuntaina oli kisaurani jännittävin päivä, nimittäin Pohjois-Suomen ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskisat senioreiden sarjassa Äimärautiolla. Haaveilin kisoihin osallistumisesta Jetillä heti sen huomattuani, mutta hautasin haaveeni vähän kehnosti sujuneiden treenien ja kisojen myötä. Onneksi (todellakin onneksi!) opettajani oli sitä mieltä, että kisoihin vain, ja niin löysin itseni Jetin kanssa jännittämästä samana päivänä ratsastettavia koulu- ja estekisoja. Senioreiden mestaruudesta kisattiin siis ratsastamalla sekä K.N. Special 2009 että 80 sentin esterata. Kouluohjelman ratsasti 12 ratsukkoa, joista yhdeksän jatkoi esteille kisaten mestaruudesta.
Senioreiden kisat alkoivat vähän puolen päivän jälkeen kouluosuudella. Lähtövuoroni oli kahdeksantena, ja opettajan ohjeen mukaan verryttelin Jetin pitkän kaavan mukaisesti. Verryttelyssä Jetti oli alun jälkeen tosi kiva. Se tuntui keskittyvän hommiin ja muodonkin puolesta oli aika ok. Vauhtia toki sai välillä patistella, mutta esimerkiksi muutamat keskiravit lähtivät asiallisesti. Niiden lisäksi tein laukannostoja käynnistä ja ravista, peruutuksia, ympyröitä ja siirtymiä. Jetti oli parempi kouluväännössä kuin moneen hetkeen kotikentällä. Peilistäkin ehdin tiirata, kuinka ruuna puksutti menemään keskittyneen näköisesti. Verkassa keskityin aika paljon vasempaan kierrokseen, jossa en tuntunut saavan asetusta kunnolla läpi. Lopulta valaistuin hieman ulkoapujen kanssa, jolloin Jetti vetristyi hieman. Pääsimme odottamaan vuoroamme erikseen rajatulle alueelle, jossa pelkäsin pahimman hyytymisen iskevän, kun raippakin piti jättää pois. Siksipä odotusaikana tein siirtymiä käynnistä raviin ja takaisin sekä ravista laukkaan ja takaisin. Jetti tuntui pysyvän hereillä, ja niin koitti vuoromme mennä kouluaitojen sisälle. Ennen tuomarin pillinvihellystä ehdin käydä näyttämässä Jetille radan molemmista kierroksista. Koulukirjaimet ja kulmat olivat kamalia, mutta sinnikkäästi sain sen niihin suunnilleen vietyä. Sitten saimme lähtömerkin ja aloitimme ohjelman.
Pysähdys ja liikkeellelähtö olivat ihan ok, vaikka tulimmekin hieman vinosti. Yritin ratsastaa ensimmäisen loivan kiemuran täsmällisesti, mutta niin vain jätin käymättä keskihalkaisijalla. Keskiravi ei lähtenyt niin kuin toivoin, mutta tuli siihen kuitenkin hieman eroa, vaikka molemmat tuomarit toivoivat sitä enemmän. 10 metrin voltti oikealle oli ihan ok. Toinen loiva kiemura meni kuvioltaan paremmin, mutta tuomari C toivoi rohkeampaa taivutusta ja tuomari M energisyyttä. Kolmen askeleen käyntisiirtymään I:ssä valui askel tai pari lisää, mutta muuten se oli mielestäni ok, tuomarit toivoivat taas energisyyttä. 10 metrin voltti vasemmalle kaipasi selvempää asetusta ja taivutusta.
Käyntisiirtymä H:ssa meni hitusen ohi, mutta molemmat tuomarit kehuivat siirtymän pehmeyttä. Neljän sekunnin pysähdys I:ssä sujui helposti, vaikka ei tasajaloin. Pääsimme siitä myös liikkeelle ihan ok. Ravi B:ssä nousi vähän myöhässä, kun aloin panikoida ensimmäistä laukannostoa. Paniikki oli turha, sillä Jetti nosti oikean laukan nätisti liki pisteessä. Pontevuutta toki olisi saanut olla enemmän niin kuin pääty-ympyrälläkin. Laukkalävistäjällä Jetti pääsi pudottamaan harmillisesti liian aikaisin raville. Myös pelkäämäni vasemman laukan nosto I:ssä onnistui kohtuullisesti. Tuomareiden toiveena oli jälleen kerran enemmän energisyyttä. Pääty-ympyrä olisi saanut olla hitusen isompi ja pyöreämpi, mutta muuten sujui ihan mukavasti. Toisella laukkalävistäjällä aloin varmistella liikaa laukan säilymistä, jolloin pistin Jetin vipsauttamaan takaosansa selvästi vasemmalle. Pääsimme kuitenkin nyt lähemmäs lävistäjän loppua ja parin raviaskeleen jälkeen olimme käynnissä. Parempi siirtyminen kuin olisin kuvitellut, vaikka kaukana hyvästä. Lopputervehdykseen pääsimme suorana, ja Jetti odotti rauhassa tervehdyksen, ja ohjelma oli siinä.
Suorituksemme jälkeen olin ihan mielettömän ylpeä meistä molemmista. Jetti meni niin tasaisen varmasti, ja ennen kaikkea saimme laukat nousemaan melkein pisteissä eikä monta metriä jälkeen! Taputtelin Jetin niin hyväksi kuin saatoin ja mietin, etten ikinä olisi uskonut ohjelman voivan sujua noin hyvin. Kyseessä oli kuitenkin vasta toiset koulukisat ja vieläpä ensimmäiset vieraskisat meille. Oman suoritukseni jälkeen suuntasin raviradan päiväkarsinalle viemään Jetin lepäämään.
Puskan takaa tullut ilahduttava voitto.
Saimme juuri riisuttua kamppeet, kun tuli puhelu, ja opettaja komensi varustamaan Jetin uudelleen. Olin mennyt 309 yhteispisteellä eli 61,8 prosentin tuloksella luokan johtoon. Jälkeeni oli vielä neljä ratsukkoa, mutta lopulta kukaan niistä ei mennyt ohi. Niinpä teimme Jetin kanssa jotain aivan odottamatonta ja veimme voiton koulukisoista! Erot olivat pienet, mutta riittävät. Toiseksi tullut sai 307,5 pistettä eli 61,5 prosenttia ja kolmanneksi tullut puolestaan 305,5 ja 61,1. Oli todella mahtava fiilis mennä todella pitkästä aikaa koulukisojen palkintojenjakoon ensimmäisenä. Taisin ollakin melkoinen hangon keksi, niin hyvältä se tuntui!
Fiilistelyn jälkeen oli aika antaa Jetille sen ansaitsema lepotauko. Sen aikana ehdin opetella tulevan 80 sentin esteradan sekä katsoa muutaman junnujen 70 sentin luokan suorituksen. Siinä oli sama rata, joten näppärästi sai kerrattua itsekin. Sen jälkeen kävin varustamassa Jetin, ja palasimme takaisin kisapaikalle. Rataan tutustuminen alkoi pian, ja kävelin sen kertaalleen läpi ennen verryttelyyn siirtymistä. Verryttelyssä opettaja otti meidät todella tarpeelliseen prässiin ennen kuin hyppäsimme yhtääkään estettä. Laukassa tavoitteena oli saada vauhti säilymään reippaana koko ajan. Kuviona oli tyhjässä päädyssä kahdeksikko, jossa vaihtelimme laukkoja ja säilytimme tempoa. Jetti alkoi herätä varmasti jo pelkästään opettajan komennusten takia. Laukatkin alkoivat vaihtua kunnolla, ja hiljalleen Jetti liikkui helposti eteen ilman jatkuvaa nohitusta. Verryttelyhyppyjä otimme pari kappaletta ristikolle ja loput pystylle ja okserille. Taisimme pari kertaa tulla vähän ponnettomamman hypyn, mutta kun muistin jatkaa ratsastusta, sujuivat muut hypyt tosi kivasti. Jetti tuntui niin hyvin viritetyltä, että sillä oli hurjan helppo hypätä. Laukka rullasi, kun hevonen itsekin ajatteli eteenpäin. Oma lähtövuoroni kahdeksantena koitti taas pian, ja pääsimme radalle jo edeltävän ratsukon suorituksen ajaksi. Opettajan ohjeen mukaisesti kävin näyttämässä Jetille laine-esteen (ratapiirroksen numero 5) sekä lävistäjäokserin (este 4). Sen jälkeen nostin laukan, pistin Jetin etenemään ja ajattelin, että nyt oikeasti mennään eikä meinata.
Pääsimme aloittamaan hyvällä laukalla. Muutamaa askelta ennen ykköstä Jetti tosin vaihtui itsensä ristilaukkaan. Ykkönen ylittyi kuitenkin hyvin, ja jatkoimme kakkoselle. Kolmonen meni samoin hyvin, joskin Jetti vaihtoi sen jälkeen itsensä ristilaukasta vasempaan laukkaan. Suora linja kolmoselle meni viidellä askeleella, ja hyppy kolmoselle oli ok. Sain ratsastettua neloselle hyvän tien, ja askel sopi hyvin, jolloin matka jatkui kivasti. Viitoselle tullessa tein vähän pidätteitä, sillä se oli esteistä huolestuttavin: sinisen lankut sinisillä johteilla. Junnujen luokassa muutamat ratsut olivat pällistelleet sitä, joten halusin itse päästä siitä kerralla yli. Jetti ottikin viimeisen askeleen ennen hyppyä jarruttavana, mutta meni kiltisti yli. Sarja 6a-b meni ihanan sujuvasti, vaikka olin jännittänyt sitäkin vähän. Jetti kuitenkin liikkui niin hyvin, ettei se ollut ongelma. Seiskalle tuli pieni jarrutus, kun Jetti pääsi turhan pitkäksi. Se kuitenkin hienosti katsoi itse paikan. Kasille pääsimme kuudella askeleella, ja se ylitettiin ihan hyvin. Perusrata oli siinä ja puhtaasti, joten jatkoimme uusintaan.
Suora linja 9-10 meni sujuvasti viidellä askeleella. Yhdelletoista tulimme ristilaukassa, mutta Jetti oli menossa eikä epäröinyt yhtään. Sen hypyn jälkeen se korjasi itsensä kokonaan vasempaan laukkaan. Kaarre kahdelletoista söi laukkaa, ja Jetti tuli lähelle estettä, mutta hyppäsi kiltisti yli. Kolmelletoista annoin Jetin laukata, sillä se oli radan pienin este. Jetti meni sujuvasti siitäkin yli, ja pääsimme maaliin puhtaalla radalla. Jes!
Päivän toinen kunniakierros.
Rata oli niin paljon parempi kuin olisin uskaltanut toivoakaan! Taisin hihkua ääneenkin sen jälkeen ja loistaa taas ihan aurinkona. Jetistä kuoriutui sellainen estehevonen, ettei toista! Ei mitään oikeita epäröintejä, vaan kaikesta yli. Aivan mahtava! Olin luokan kolmanneksi viimeinen lähtijä, ja kiilasin tuloksellani johtoon. Tein kuitenkin sen verran isot tiet uusinnassa, että viimeisenä ollut ratsukko meni ohitsemme ja nappasi voiton. En silti voinut olla hymyilemättä. 80 sentin vieraskisakirouksesta ei ollut tietoakaan, vaan me teimme puhtaan, hyvän radan Jetin kanssa. Jes, jes, jes! Niinpä pääsimme samana päivänä toisen kerran palkintojenjakoon, ja Jetti sai suitsiinsa komean, sinisen ruusukkeen. Kunniakierroksella ruunasta löytyi vielä vähän pomppuvirtaa, mutta sain onneksi keikuttua kyydissä. Kunniakierroksen jälkeen ehdin vikkelästi pompata selästä alas ja aloin valmistautua poislähtöön. Opettaja tuli paikalle ja komensi vauhdilla takaisin selkään, sillä luvassa olisi mestaruuspalkintojen jaot. En yhtään ollut ajatellut tätä, ja niin Jetti sai taas vauhdilla kuskin takaisin selkäänsä.
Ensin palkittiin juniorit (onnea Venlalle voitosta!), kunnes kuulutettiin Pohjois-Suomen ratsastuskouluoppilaiden seniorisarjan kolme palkittavaa. Olihan se todellahienoa kuulla, kun voittajaksi kuulutettiin minut yhdessä Jetson II:n kanssa. Hymystä ei meinannut tulla loppua eikä Jetti välttynyt yhdeltäkään kiitostaputukselta. Aivan käsittämätöntä! Pisteeni olivat 3 eli 1 koulukisojen sijoituksesta ja 2 estekisojen. Toiseksi tullut sai 7 (4+3) ja kolmas 8 (2+6). Tällä kunniakierroksella Jettiä ei enää kiinnostanut villiintyä, vaan se oli valmis jo kotiin. Pariin otteeseen se pudotti laukankin aivan kuin tuumatakseen, että on tämä jo nähty. Olihan se sille jo päivän kolmas kunniakierros. Kisojen lopuksi saatiin myös hyvä uutinen: Tallinmäki sijoittui vain kahden ratsukon voimin hienosti kolmanneksi ratsastuskoulujen joukossa!
Jetson "Ruusukehai" II.
Mikä päivä! Ihan mieletöntä ajatella, kuinka alun perin halusin jättää nämä kisat kokonaan välistä rämpimällä sujuneiden vieraskisojen takia. En tosiaan tiedä, mitä näissä kisoissa tapahtui, mutta Jetson II oli aivan mahtava! Vaikka se välillä ehti kyttäillä, hidastella ja huutaa kaverin perään, jaksoi se silti keskittyä molempiin suorituksiin. Ilmeisesti minäkin jaksoin, sillä kantapään kautta olen oppinut, ettei Jetti aivan yksin hommia ala hoitaa. Mutta tänään yhteistyömme pelasi paremmin kuin koskaan ikinä, ja pääsin näkemään sen kisahevosen, jonka olen aina tiennyt Jetissä olevan. 152 ratsastuksen verran olen nauttinut ja välillä purrut hammasta Jetin kanssa, mutta tänään kaikki oli kohdillaan. Paremmin kuin saatoin kuvitellakaan. Kiitos siis Jetille ja Tallinmäen porukalle, että pääsin tällaisenkin ratsastusmuiston saamaan!
Sunnuntain kisapäivä jatkui koulukisojen jälkeen ABC Ratsastajien seuraestekisoilla. Ratsunani oli tietysti Puppe, ja luokkavalintani olivat 70 ja 90 senttiä. Molemmissa arvostelu oli 367.1. Tiesin 70 sentin radan sujumisen vaikuttavan siihen, starttaisinko 90 senttiä, mikä loi enemmän ja vähemmän sopivasti painetta. 70 sentin luokassa olin 11. lähtijä, kun lähtöjä oli yhteensä 26. 90 sentissä puolestaan lähtöjä oli 20, ja minun vuoroni oli kuudes. 70 sentissä oli yhteisverryttely ja 90 sentissä taas verryttelyryhmät. Molemmat verryttelyt sujuivat loppujen lopuksi ihan ok, kunhan vain muistin pistää Pupen etenemään reippaasti.
70 ja 90 sentin luokkien ratapiirros.
70 sentin radan alkupuoli lähti vähän hitaasti käyntiin. Ykkönen ylittyi ihan ok, mutta suoralla linjalla olleet kakkonen ja kolmonen menivät vähän töksähdellen. Niiden väliin tuli myös seitsemän askelta, kun kuusi olisi ollut sujuvampi valinta. Neloselle Puppe myös jarrutti vähän, vaikka koetin hoputtaa sitä liikkumaan. Laukan se kuitenkin vaihtoi nätisti hypyssä oikeasta vasemmaksi. Viitosena ollut trippeli ylittyi jo aika mukavasti, vaikka laukka ei vaihtunutkaan hypyssä vasemmasta oikeaksi. Yritin jarrutella Puppea, mutta pidätteet eivät menneet läpi, ja niin tulimme kuutoselle ristilaukassa, kunnes Puppe ennen estettä vaihtoi itsensä takaisin vasempaan laukkaan. Itse este ylittyi ihan ok. Laukka tosin pysyi hypyssä vielä vasempana enkä taaskaan saanut korjattua sitä, vaikka matkaa perusradan viimeiselle tehtävälle eli laukka-askeleen välillä olleelle sarjalle oli vaikka kuinka. Niinpä tulimme sarjalle taas ristilaukassa (voi nolous!). Kannustin Puppea äänellä, ja se onneksi selvitti sarjan ja sai kavionsa järjestykseen eli vasempaan laukkaan.
Uusinnan ensimmäinen este eli numero 8 ylittyi ihan hyvin samoin kuin seuraavakin este. Puppe laukkasi nyt sujuvasti, joten tohdin suunnata kympille pientä oikoreittiä myöten ja kääntää esteelle vähän tiukemmin. Puppe hyppäsi trippeliesteen ongelmitta, mutta laukka jäi taas vaihtumatta. En ehtinyt alkaa säätää sitä, vaan luotin ratsun selviytyvän niin kuin se onneksi tekikin ja ylitti esteen numero 11 puhtaasti korjaten itsensä kokonaan oikeaan laukkaan. Edessä oli enää viimeinen este uusinnasta, ja sekin ylittyi puhtaasti, jes! Olin tyytyväinen rataan, vaikka arvelin meidän olleen aika hitaita. Olimme myös vielä siinä vaiheessa luokkaa, että takanamme oli monta ratsastajaa kärkkymässä ruusukkeita, joten en tohtinut toivoa mitään ylimääräistä. Sen sijaan keskityin fiilistelemään ihan asiallista suoritusta ja sitä, että sen perusteella sain starttiluvan myös 90 senttiin.
Puppe tähtää esteelle 7a, kun este 2 olisi vuorossa.
90 sentin kisaradalle lähdimme köpöttelylaukalla, jota en tajunnut radalla ollessani. Ykkösesteelle ponnistuspaikka ei sattunut yhtään, ja Puppe ponkaisi sille kauempaa. Jäin matkasta, mikä sekoitti pakan kokonaan. Jäin myös roikkumaan sisäohjaan kiinni, jolloin Puppe-raukka luuli meidän lähtevän oikealle ja alkoi katsella sarjaesteen a-osaa sillä silmällä, että se olisi seuraava este. Eihän se tietenkään ollut, jolloin eteen pölähtänyt kakkoseste ja puskeva kuski sekoittivat puolestaan Pupen pakan niin, että se kielsi esteelle. Radan toiselle esteelle vieläpä, voi jee. Sain pienen paniikkikohtauksen, kun ehdin ajatella, että tulee vielä toinen kielto ja siitä hylkäys. Sain itseni kasaan aika vauhdilla, vaikka uudessa lähestymisessä kesti tovi. Puppe ei vieläkään ollut ihan tietoinen hypättävästä esteestä, mutta melkoisella nohittamisella se päätti pelastaa kuskinsa ja mönki liki paikaltaan esteen yli. Kiitos, Puppe!
Viitosta eli trippeliä ylittämässä.
Esitimme taas suoralle linjalle seitsemän askelta, mutta pääsimme kolmosesta hitusen paremmin yli. Neloselle tuli taas pieni jarrutus, mutta matka jatkui siitä huolimatta laukan vaihtuessa hypyssä. Viitonen meni ok, mutta laukka ei vaihtunut taaskaan enkä saanut sitä korjattua. Puppe ei suostunut jarruttamaan, ja aika ehti loppua kesken uuden esteen tullessa vastaan. Kuutonen ylittyi ristimökellyksestä huolimatta ihan ok, ja Puppe vaihtoi siinä itsensä vasempaan laukkaan. Nyt jämäkillä jarrutuksilla sain Pupen raviin ja korjattua laukan oikeaksi ennen kuin suuntasin sarjalle. Laukka ei pyörinyt vieläkään, joten askeleen sarjavälin tahkosimme kahdella askeleella. Puppe oli onneksi kilttinä ja pelasti kuskin tässäkin kohtaa. Suorituksemme päättyikin tähän, sillä kiellosta koituneet neljä virhepistettä katkaisivat tiemme toiselle vaiheelle. Harmi! Ehkä ensi kerralla tajuan ratsastaa laukan sujuvaksi enkä köröttele niin kuin nyt.
Lopullinen tulos 70 sentin luokassa oli sininen ruusuke eli Puppe liidätti meidät hienosti toiselle sijalle puhtaalla radalla ajalla 29,87. Voittajaksi kirmasi vikkelä poni ajalla 27,85, ja kolmanneksi tulleelle kellotettiin aika 30,75. 90 sentin luokassa perusradan neljällä virhepisteellä olimme sijalla 16/20. Kisapäivä oli neljästä virhepisteestä huolimatta kiva, ja alan tosissani tykätä Pupesta. On se vain kiva ja kohtuullisen anteeksiantava ratsu ja tuntuu sopivan minunlaiselleni ratsastajalle. On mukava huomata, ettei se 90 senttiä ole enää korkeutena paha, mutta siinä joutuu jo oikeasti ratsastamaan. En voi enää suihkia menemään niin kuin pienemmillä korkeuksilla. Olen kuitenkin tyytyväinen suoritukseen, sillä stopin jälkeen sain kasattua itseni, ja olihan tämä vasta kisaurani kolmas 90 senti luokka ja samalla ensimmäinen seuratasolla. Ei muuta kuin lisää treeniä, niin eiköhän tämä tästä parane.
Videoista kiitos Alekseille! Kuvat napattu videoilta.Myös Kaisa ja Nora olivat kisaamassa, joten lukaiskaahan heidänkin kisakuulumisensa.
Sunnuntaina liityin Noran ja Kaisan jo lauantaina aloittamaan kisaviikonloppuun osallistumalla ABC Ratsastajien estekisojen 60 sentin luokkaan Pupen kanssa. Edellispäivänä oli jo kisailtu koulussa, jonka Noran ja Kaisan reippaudesta poiketen skippasin vailla mitään ongelmaa. Koulukisat eivät vain ole minun juttuni, ainakaan vielä. ABC Ratsastajien järjestämät kisat olivat muuten ensimmäiset oman tallini ulkopuoliset kisat, ja ne eivät todellakaan menneet nappiin päivää vaille vuosi sitten. Niinpä tämän kerran suurin tavoitteeni oli pysyä hevosen selässä niin verryttelyssä kuin kisaradalla ja kaikki muu sen päälle olisi vain plussaa. Kaisan ja minun luokassa osallistujia oli 21, ja oma lähtövuoroni oli 17:s.
Sileän verryttelyn pääsimme menemään kentällä, joka muutamaa vettyneempää kohtaa huomioimatta oli ihan asiallisessa kunnossa. Pupesta oli jännää, kuinka kentällä oli kerralla niin paljon muita hevosia, ettei se käynnissä juuri kiinnittänyt minuun huomiota. Annoin sen kävellä pitkillä ohjilla rauhassa, sillä olin hieman etuajassa verryttelemässä. Ravissa pyörittelin ympyröitä ja koetin houkutella Puppea kiinnittämään huomiota minuun ja liikkumaan. Meno oli sellaista himmailua, mutta ei onneksi ihan niin pahaa kuin mitä olemme joskus esittäneet. Nora oli seuraamassa verkkaa ja tuumasi aiheellisesti, että enemmän liikettä. Tsemppasin tämän jälkeen vähän, ja Puppekin liikkui vähän paremmin hetkittäin. Laukassa Puppe liikkui helpoiten, mutta aktiivisuutta olisi saanut olla rutkasti enemmän. Puppe kuitenkin tuntui olevan hereillä, joten en tohtinut alkaa prässätä sitä liikaa, vaan siirryin odottamaan hyppyverryttelyihin pääsemistä. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut sellaista fiilistä, että apua, mitähän tästä tulee.
Yhteishyppyverryttelyssä oli muistaakseni kuusi ratsukkoa, ja pääsimme nopeasti hyppäämään. Vasemmassa kierroksessa tulimme pystyn (ratapiirroksen este 1) kolmesti. Ensimmäisellä kerralla pudotimme puomin, toisella kerralla puskin Puppea, mutta pääsimme yli, ja kolmannella kerralla tuli paras hyppy, kun tottelin opettajan neuvoja laittaa Puppe liikkumaan keula ylhäällä ja malttamaan itse. Oikeassa kierroksessa hyppäsimme okserin (este 2) kahdesti. Hypyt sille tulivat ihan asiallisesti, ja se riittikin verryttelyksemme. Puppe heräsi ihan mukavasti hypyissä, ja maltoin lopulta itsekin olla rennompi. Sen pohjalta olikin hyvä jäädä odottamaan omaa vuoroa.
Radalle päästyäni tervehdin tuomaria ja otin alle mukavan pitkän laukan. Puppe tuntui liikkuvan kivasti, joten annoin sen mennä ja yritin olla rauhassa selässä. Ykkönen ylittyikin kivasti, ja laukka vaihtui hypyssä vasemmasta oikeaan. Kakkoselle suunnatessa laukka pääsi hyytymään, vaikka yritin nohittaa Puppea. Kakkoseste ylittyi vähän hitaasti, mutta onneksi puhtaasti. Laukkakin vaihtui siinä vasemmaksi. Kolmosokserille tuli hyvä tie, vaikka olin vähän etukäteen sitä jännännyt. Hyppyyn lähdimme vähän lyhyemmän askeleen kautta, mutta Puppe oli silti hereillä ja vaihtoi taas laukan jo hypyssä oikeaksi. Neloselle laukka vähän hyytyi (taas!), jolloin otimme viimeisenä pienemmän askeleen. Este ylittyi silti ihan ok, ja yritin ratsastaa Puppea välissä eteen. Olin vähän myöhässä, jolloin Puppe otti seitsemän askeleen väliin ylimääräisen eli tulimme suoran linjan kahdeksalla askeleella. Viitoseste ylittyi kuitenkin vaivatta, vaikka vähän hitaasti. Matka kuutoselle oli pitkä, joten yritin taas herättää Puppea siinä jo vähän onnistuen. Niinpä perusradan viimeinen eli kuudes este ylittyi puhtaasti, laukka vaihtui hypyssä vasemmaksi ja pääsimme starttaamaan toisen vaiheen, johon kuuluivat esteet 7-12.
Seiskalle Puppe hyytyi ja otti miniaskeleen, jolloin karehduin ja muistutin viimein raipalla, että tahtoisin liikettä. Puppehan pahastui ja teki kunnon takajalkapotkun protestiksi, mutta liikkuipahan sen jälkeen. Kasi menikin kivasti yli ja päätin rohjeta kääntämään ysille esteiden 11 ja 12 välistä. Puppe sujahti siitä hyvin, ja sain suoristettua kuitenkin kaksi askelta estettä kohti, jolloin Puppe ehti päästä kartalle, hyppäsi esteen hyvin ja vaihtoi taas laukan jo hypyssä oikeaksi. Kympille kaarsin seiska- ja kuutosesteiden välistä ja sain suoristettua Pupen kohtuullisesti esteelle. Hyppy oli ihan ok, ja matka jatkui yhdelletoista. Nyt pääsimme suoran linjan seitsemällä askeleella ihan hyvin. Käänsin mahdollisimman nopeasti viimeiselle esteelle, ja Puppe kääntyi aika mukavasti. Este ylittyi vaivatta, ja olimme saaneet puhtaan radan. Jes! Kiittelin Puppea rutkasti, sillä se teki todella hyvin osuutensa. Se eteni kuitenkin paljon paremmin kuin mitä monella tunnilla, se ei epäröinyt mitään estettä ja kaiken lisäksi vaihtoi hienosti jokaisen laukan jo hypyssä. Hieno hevonen!
Oman suoritukseni jälkeen kuulin aikani riittäneen sillä hetkellä toiseen sijaan, mutta minun jälkeeni oli vielä neljä ratsukkoa. Loppujen lopuksi selvisi, ettei kukaan kiilannut ohi. Voiton napanneelle pienelle, mutta sitäkin vikkelämmälle ponille todella
näppärän ratsastajansa kanssa hävisimme reilusti 4,31 sekuntia, kun oma
aikamme oli 34,78. Eroa kolmanneksi tulleeseen oli niukasti 0,6
sekuntia, mutta tällä kertaa se riitti. Näin kumosin Pupen hienolla avulla traumani tämän seuran kisoja kohtaan sijoittumalla luokassa toiseksi ja saaden sinisen ruusukkeen. Kyllähän hymyilytti! Naureskelinkin, että alan niin kisata 60 senttiä enkä enää mitään muuta. Ei nyt sentään, mutta on kiva huomata, että joskus saan oltua itse hereillä sekä heräteltyä ratsunkin siten, että tuloksena on näin mukava kokemus.
Sunnuntaina suuntasin Jetin kanssa Team Ratsurinteen järjestämiin harjoitusestekisoihin. Luokkavaihtoehtoina olivat ristikko sekä 60, 75 ja 90 senttiä. Halusin mennä kaksi rataa, joten noista hypättäviksemme valikoituivat 60 ja 75 sentin radat. Kisapaikalle saavuimme juuri sopivasti, sillä 60 sentin rataan tutustuminen alkoi ihan lyhyen odotuksen jälkeen. Tätä ennen olin ehtinyt talutella Jettiä tovin maasta käsin. Varsinaisen verryttelyn tein yhteisverryttelyssä. Jetti oli kisapaikalla oma, ihana itsensä eli keskittyi syömiseen ja antoi minun hoitaa jännittämisen. 60 sentin luokka oli jaettu junnujen a-osaan ja sennujen b-osaan, jossa oli yhteensä seitsemän ratsukkoa. Arvosteluna oli A.2.0 eli ratsukot sijoittuivat perusradan ajan ja virhepisteiden mukaan. Ratsastin nyt ensimmäisen kerran tällä arvostelulla. 75 sentin luokka oli puolestaan kaikille avoin arvostelulla 367.1 eli puhtaan perusradan tehneet jatkoivat suoraan toiseen vaiheeseen, ja siinä kisasi 14 ratsukkoa.
60 sentin verryttelyryhmässä oli ihanasti vain neljä ratsukkoa, kun taas 75 sentin verryttelyssä oli seitsemän. Se tuntui jo melkoisen paljolta, sillä kenttä on Noran muinoin tekemän arvion mukaan noin 45 x 45 metriä. Verryttelyssä hyppäsimme vasemmassa kierroksessa pystyä (60 sentin ratapiirroksen este numero 6) ja oikeassa kierroksessa okseria (este 5). Pystylle tuli asialliset hypyt, okserille Jetti lähti molemmilla kerroilla kaeumpaa kuin ajattelin. Suomennettuna: minä odotin kuin odotin rauhassa (lue: vähän unessa, sillä myöhästyin molemmista hypyistä). Koska Jetti kuitenkin hyppäsi minun viivästyksestäni huolimatta, riittivät nämä parit hypyt per este vallan hyvin. Annoin kentän koon vähän hyydyttää ratsastustani, mutta siitä huolimatta Jetti tuntui olevan kohtuullisesti hereillä. Oma vuoroni oli kolmentena, ja pääsin radalle jo toisena lähtövuorossa olleen ratsukon suorituksen ajaksi.
60 sentin ratapiirros. Itse napattu.
Otin pitkän kiihdytysmatkan lähtiessäni 60 sentin radalle vasemmassa laukassa. Jetti liikkui ihan mukavasti, mutta jostain syystä ykkösesteelle tuli pieni jarrutus. En onneksi ollut sukeltamassa, jolloin se ei menoa haitannut. Laukka säilyi vasempana, joten jatkoimme kakkosesteelle. Tie oli kohtuullinen, ja sain Jetin vaihtamaan hypyssä laukan oikeaksi, jes! Tie sarjalle oli puolestaan aika kehno, en malttanut käyttää tilaa kunnolla, joten tulimme vinosti ja lähelle. Laukka hidastui, mutta Jetti selvitti yhden askeleen välin toivotusti yhdellä askeleella. Laukan se tosin vaihtoi vasemmaksi turhaan a-osan jälkeen. B-osan jälkeen olimme puolestaan ristilaukassa, mutta onneksi Jetti suostui korjaamaan sen aika pian oikeaksi laukaksi. Neloselle tulimme riittävän hyvin, ja Jetti vaihtoi siinä mielellään laukan vasemmaksi.
Viitosella ei ollut mitään ongelmaa, joten suuntasimme kuutoselle, joka oli samalla radan ainoa erikoisempi este roikkuvine kukkakoristeineen, jotka pääsivät heilumaan tuulessa hieman. Tämä este oli onneksi hypätty jo verryttelyssä, joten en jännittänyt sitä enää. Suoristus kuutoselle jäi puutteelliseksi, ja hypyssä Jetti vaihtoi ristilaukaksi, mutta korjasi sen pian oikeaksi laukaksi. Edessä oli enää viimeinen este, ja kannustin Jettiä etenemään. Seiska ylittyi ongelmitta, ja usutin vielä hieman Jettiä eteen, jotta ylittäisimme maaliviivan vikkelästi. Ei Jetti tosin kovin kierroksia ottanut pyynnöistäni, mutta eipähän sentään ollut sunnuntairetkelläkään. Niinpä 60 sentin tuloksena oli puhdas rata, jolla sijoituimme sennuluokassa toiseksi. Voittajalle hävisimme 1,7 sekuntia, ja eroa kolmanteen oli 6,43 sekuntia ja neljä virhepistettä. Jos sennut ja junnut olisivat olleet yhdessä, olisimme olleet kuudensia. Junnujen luokassa ponit vipelsivät sellaista kyytiä, ettemme me vanhukset olisi perässä pysyneet.
75 sentin luokassa olin 11. lähtijä eli pääsin verryttelemään toisessa ryhmässä. Verryttelyssä tahtoi olla ahdasta niin monen muun ratsukon kanssa, mutta lopulta sain otettua muutamat hypyt. Verryttelyesteinä olivat vasemmassa kierroksessa pysty (75 sentin ratapiirroksen este numero 2) ja oikeassa kierroksessa riippuvin sydämin koristeltu okseri (este 8). Jetti tuntui vähän hyytyneemmältä aiempaan nähden, mutta alkoi liikkua, kun pyysin kunnolla. Pysty vasemmassa kierroksessa ylittyi nätisti eikä siinä ollut ongelmaa. Sen sijaan oikeassa kierroksessa ollut sydänokseri aiheutti pulman. Ensimmäisellä lähestymisellä luulin olevani menossa mukana, kunnes huomasin Jetin alkavan valua oikealle. Olin näyttänyt esteen sille etukäteen, joten ajattelin, että kyllähän me hyppäämme tämän vaikka sitten vähän reunasta. No hups, emmepä hypänneet, vaan Jetti tosiaan vilahti oikealta ohi. Näytin esteen sille uudestaan ja tulin pikaisesti uuden lähestymisen. Nyt jämäkällä komennuksella Jetti pomppasi esteen vähän sitä vielä tuijotellen, mutta ei enää arponut onneksi ylityksen kanssa. Päätin, että tämä ylitys sai riittää samoin kuin verryttely ylipäänsä ja siirryin odottamaan vuoroani.
75 sentin sentin ratapiirros. Itse napattu.
75 sentin kisaradan perusvaihe oli mukavasti sama kuin 60 sentin rata lisättynä vielä kahdeksannella esteellä. Matkaan lähdimme taas vasemmassa laukassa. Jetti liikkui ihan hyvin, mutta taas jostain syystä esitimme miniaskeleen ykköselle. Kakkoselle tuli ratsastettua nyt parempi tie, kun perusradalla en tahtonut pilata mitään turhalla kiirehtimisellä. Sain Jetin kakkosella vaihtamaan vasemman laukan oikeaksi, jihuu! Kolmosena olleelle sarjalle tuli myös paljon asiallisempi tie eikä sarjassa ollut muuten mitään pulmaa. B-osalla Jetti tosin vaihtoi laukan taas vasemmaksi, mutta korjasi sen lopulta ristilaukan kautta oikeaksi. Nelonen ylittyi hyvin, joskin nyt laukka vaihtui vasta hypyn jälkeen vasemmaksi. Viitonen meni ongelmitta, kuutoselle tuli taas hieman vino tie, mutta laukka vaihtui kuitenkin siinä oikeaksi. Seiskalle tuli pieni jarrutus ennen hyppyä, mutta pääsimme silti yli. Sitten edessä oli enää perusvaiheen viimeinen este eli se verryttelyssä ohimenon aiheuttanut sydänokseri, este numero kahdeksan. Sisuunnutin itseäni lähestymisessä ja päätin, että tästä menemme yli kerralla ja puhtaasti. Ääni- ja pohjeavuilla Jetti pomppasikin esteen ilman, että ehti alkaa miettiä siitä mitään muuta. Tai oikeastaan ilman, että itse aloin arpoa, voiko tätä sittenkään hypätä.
Perusrata loppui siihen, ja edessä oli toinen vaihe. Oma keskittymiseni meni perusradan viimeisen esteen ylittämiseen niin täysin, etten enää muistanut kääntää suunnittelemalleni tielle ennen sarjaa ajan säästämiseksi. Jetti oli myös matkan aikana niin ristilaukassa kuin vasemmassa laukassa, ja tällä sekoituksella pääsimme ysiesteelle. Se ylittyi ihan ok, ja Jetti korjasi itsensä siinä vasempaan laukkaan. Kymppi meni hyvin, ja yhdelletoista tuli pieni miniaskel, mutta laukka vaihtui taas nätisti oikeaksi. Sarjalle ratsastin käännöksen huonosti, ja kävimme turhaan valumassa estelinjasta vasemmalla. Usutin Jettiä äänellä jatkamaan tästä huolimatta, minkä se tekikin hyvin. A-osan jälkeen olimme vasemmassa laukassa, b-osan jälkeen ristilaukassa. Sarjalla näemmä painoni heittelehtii oikein kunnolla. Jetti korjasi itsensä vähän myöhemmin oikeaan laukkaan. Edessä oli enää viimeinen este eli numero 13. Se ylittyi ongelmitta, ja niin pääsimme puhtaasti 75 sentin radan maaliin. Kisapaikan palkintojenjaossa olivat paperit menneet sen verran sekaisin, että vasta illalla selvisi, että sijoittunut 14 ratsukon luokassa neljänneksi eli olisimme päässeet Jetin kanssa toisen kerran palkintojenjakoon nappaamaan punaisen ruusukkeen. Se nyt jäi välistä, ja myönnän, että harmitti. Näemmä minulla ei ole riittävästi kisoja takana, kun väliin jäävät ruusukkeet ja kunniakierrokset harmittavat. Lopulta tajusin, että hitsit, mehän pärjäsimme hyvin! Kolmanneksi tulleelle hävisimme vain 0,47 sekuntia ja eroa viidenneksi tulleeseen oli 1,02 sekuntia. Pienet olivat erot.
Kisapäivä oli taas ehdottomasti kokemisen arvoinen. Opettajakin tuntui hyvin tyytyväiseltä suoritukseemme, ja olin itsekin sangen iloinen puhtaista radoistamme. Keksin tosin heti ison asian, jota alkaa treenata: laukan säilyttäminen kaarteiden läpi. Nyt en tohtinut ottaa aivan tiukimpia teitä, sillä tiesin, etten saa ylläpidettyä laukkaa niiden aikana. Jatkossa saan oppia sekä kääntämään että kaasuttamaan, jolloin pääsemme kurvailemaan paremmin. Samalla huomasin, kuinka jännityspaukkuni muuntuvat sopivasti ensimmäistä rataa varten tarmokkuudeksi, kun taas toisen radan koittaessa olen jo vähän hyytyneempi. Toisaalta löytyihän minusta tällä kertaa päättäväisyyttä myös toiselle radalle, sillä verryttelyn kielto ei saanut minua ihan sekaisin eikä se näkynyt enää radalla huonolla tavalla. Kisat sujuivat mukavasti eikä kentän koko ainakaan näillä korkeuksilla haitannut. Harjoituskisoissa oli leppoisa tunnelma, ja itse asiassa 75 sentin rata oli hyvin kiltisti tehty, sillä siinä taisi olla este, ehkä kaksi 75 sentin korkeudessa ja muut reilusti pienempiä. Urhea ja uljas kisaratsuni Jetti ansaitsi taas sellaiset kiitokset ja rapsuttelut, että sillekin täytyi jäädä hyvä mieli. Tai ainakin viimeistään hyvä mieli tuli leipäpalasta, melassivedestä ja pääsystä takaisin laitumelle. Kivat kisat! Seuraavat olisikin sitten jo ensi viikon lauantaina Tallinmäen harjoitusestekisojen muodossa.
Videoista kiitos Hanskille ja kuvista kiitos Tiia-Riinalle, Riikalle ja Venlalle!
