Uudestaan!

En malttanut jättää Hektorilla ratsastamista vain yhteen kertaan, vaan kävin sen kanssa vielä maanantain piristykseksi pyörimässä kentällä tovin. Plussakeli ja vesisade oli pehmentänyt aiemmin koppuraista kenttää, jolloin tohdin ottaa vähän laukkaa. Muutoin pysyin perusjuttujen parissa reilun puolen tunnin verran. Siinä ajassa testailin muutamia pohkeenväistöjä, haeskelin asetuksia sekä tein siirtymiä.

Pohkeenväistöjä tein lyhyesti käynnissä. Väistöt oikealle sujuivat aika kivasti. Tahti ehkä vähän katosi, kun jäin säätämään liikaa, mutta muuten Hektor eteni hyvin. Väistöt vasemmalle tahtoivat olla lapa edellä punkemista, kun unohdin etuosan ja huolehdin vain takaosasta. Tajusin sitten ratsastaa väistöt loivemmin, jolloin ehdin kontrolloida sekä etu- että takaosaa. Väistöt vasemmalle paranivatkin näillä keinoilla. Oma istuntani tuntui tänään tykkäävän valua korostetusti vasemmalle, mikä varmasti heijastui niin väistöihin kuin muihin tehtäviin.

Asetuksia työstin isolla kahdeksikolla niin käynnissä kuin ravissa. Vasen kierros tuntui tänään helpommalta, kun tajusin korjata istuntaani keskemmäs satulaa. Saimme siihenkin suuntaan mukavan rentoja hetkiä niin kuin jo aiemmin olimme oikeassa kierroksessa saaneet. Jäin tosin miettimään sitä, annoinko Hektorin jäädä liian pieneen raviin vai oliko se ponille sopiva eteneminen. Hektor kyllä eteni, mutta ehkä siinä olisi saanut olla pontevuutta enemmän. Jäin arpomaan asiaa sen verran, etten tehnyt ratkaisua suuntaan tai toiseen, jolloin Hektor sai valita sopivan etenemisen.

Seuraavaksi testasin lyhyesti Hektorin laukan. Oikeassa laukassa menin ympyrällä leveästi hymyillen. Hektorin laukka oli pehmeää ja rullaavaa, jolloin siinä oli ilo istua. Melkein kuin keinuhevosen selässä olisi istunut. Halusin tietysti laukata myös vasenta laukkaa, mutta siinäpä iski tenkkapoo. Hektor ei tajunnut yhtään, mitä yritin pyytää siltä. En tajua, miten väärin annoin laukannostoavut, kun Hektor joko tarjosi ravia tai poikitti menemään käynnissä. Sain nollata tilannetta monta kertaa ennen kuin äänellä avittamalla sain Hektorin nostamaan laukan. Pisteet minulle siitä, etten jäänyt ajamaan ponia ravista laukkaan, vaan tajusin nollata tilanteen ja pyytää uudelleen. Hektor tosin olisi saanut oppia hetkeksi puhumaan ja kertoa minulle, mitä tein niin pahasti pieleen. Vasemmassa laukassa sain taas korjata istuntaani, joka valui koko ajan vasemmalle. Tähän suuntaan laukka ei rullannut niin sujuvasti, minkä arvelen johtuneen juuri istuntani ongelmista.

Lopuksi tein vielä käynti-ravi-käyntisiirtymiä tavoitellen pyöreyden säilymistä. Sain tehtyä siirtymät ylöspäin kohtuullisesti, jolloin Hektorkin pysyi pyöreänä. Siirtymissä alaspäin sen sijaan tein jotain, mikä vei pyöreyden. Taisin ehkä pari kertaa saada puolipyöreän siirtymisen alaspäin, mutta muina kertoina siirtymät menivät joko kokonaan tai puoliksi hirveillen. Äkkiseltään veikkaisin syynä olevan jonkinlaisen muutoksen istunnassani. Kaipa en osaa istua siirtymää pyytäessäni rauhassa, vaan jännityn ja irtoan satulasta. Joskus olisi hyvä syynätä oikein ajatuksen kanssa sitä, mitä istunnassani tapahtuu siirtymien aikana.

Hektorilla oli kyllä taas kiva ratsastaa. Se on mukavan tasainen ja kevyt ratsastaa eikä sitä tarvitse joka hetki olla pyytämässä eteen. Välillä meno oli niin mukavan helppoa, että kyydissä saattoi vain fiilistellä. Voin vain kuvitella, millaista liikettä ponista löytyy sitten, kun sitä osaa siltä oikein pyytää. Tämäkin tunti meni vielä tutustellen, jolloin menen aika kepoisasti enkä vaadi ratsulta liikoja. Uuden ratsun kanssa on kiva mennä siksikin, että silloin kiinnitän vähän enemmän huomiota omaan ratsastukseeni. Vielä kun saisin tehtyä samaa tunnustelua jokaisen ratsun kanssa, niin avut tulisi säädettyä aina sen kerran perusteella, ei puoliautomaattisesti vanhojen kertojen mukaan.

Poniratsastaja on täällä taas

Uusin ponituttavuus, Hektor Finn.

Lauantaina sisäinen poniratsastajani sai tehdä comebackin, sillä kävin ratsastamassa Tallinmäellä itsenäisesti kisaponin nimeltä Hektor Finn. Hektor on 2001 syntynyt ruuna, jolla on kisattu esteitä 130 senttiin saakka. Säkäkorkeudeltaan ruuna taitaa olla jotain vähän päälle 145 senttiä. Kenttä oli pakkasyön jäljiltä koppura eli askellajeina olivat käynti ja ravi.

Ratsastin puolisen tuntia ihan vain Hektoriin tutustuen. Pyörittelin kahdeksikkoa asetuksia haeskellen ja tein muutamia pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa. Hektorin käynti oli mukavan pontevaa. Ravissa ruuna tarjosi välillä vähän hitaampaa menoa, mutta uskoi pyynnöt edetä tarmokkaammin. Asetuksissa oikealle sain huolehtia siitä, että ulko-ohjan tuki säilyi enkä vääntänyt ratsua mutkalle. Asetukset vasemmalle olivat tihkaampia, mutta sinnikkäällä houkuttelulla sekä omien apujen ja istunnan korjauksella ne parantuivat.

Pitihän sitä lomailevaa Jettiäkin
käydä rapsuttamassa ja kuvaamassa.

Pohkeenväistöjä tein vain muutamia, ja ne lähtivät aika kivasti molemmissa askellajeissa. Hektor kuunteli hyvin pohjeapuja, mutta unohdin itse välillä huolehtia myös ratsun etuosasta. Tuttu tyyppivika minulle. Väistöissä tahdoin siis jäädä vähän liikaa miettimään sivulle vievää apua sen sijaan, että olisin huolehtinut myös etuosasta sekä tahdin säilymisestä. Väistöjen jälkeen hain vielä asetuksia läpi vasemmassa kierroksessa. Nyt ne sujuivat jo aika kohtuullisesti. Sen jälkeen hommat riittivätkin meille, ja näin olin testannut uuden ponituttavuuden pikaisesti. Hektor oli kyllä kiva. Ainakin tällä kertaa ja näissä askellajeissa se oli varsin mutkaton, toimi kevyillä avuilla, ja eteenpäinpyrkimystä löytyi riittävästi. Hektor oli varsin mukava tuttavuus, joten poniratsastajani oli oikein tyytyväinen.