Kyljet ja jalat kertauksessa

Perjantaina oli taas tuplahevostelupäivä, joka alkoi Airan istuntatunnilla. Jaoin tunnin Kaisan kanssa, ja ratsunani toimi oli Hemppa. Pääsimme treenaamaan taas kylkien aktivointia. Samalla sain vinkkejä toivomaani aiheeseen eli istunnalla jarruttamiseen.

Käynnissä teimme muutamia pohkeenväistöjä etuosan uralla pitäen. Väistössä piti muistaa rutistaa sisäkylki tukemaan, jotta paino ei valahtanut väistön puolelle. Opettaja kyseli myös, miten tunsimme istuinluut. Minulla oikea istuinluu tuntuu yleensä paremmin. Vasemman löytämiseksi sain ohjeeksi siirtää hieman lantiota oikealle ja kantaa paremmin vasemman jalan ja löytää istuinluun sitä kautta. Kas kummaa, sieltähän se löytyi. Hemppa teki väistöt tänään aika asiallisesti. Ilmeisesti oman istunnan korjaaminen auttoi sitä väistämään helpommin. Opettajalta tulikin kommenttia, että korjausten avulla sain istuntani hyvin suoraksi.

Seuraavaksi siirryimme raviin ja pyöräytimme aina yhdelle pitkälle sivulle kaksi volttia. Näidenkin aikana saimme miettiä kunnolla oman kyljen käyttöä. Oikea kylki löytyi tällä tehtävällä ihan kivasti, mutta vasen oli jotenkin hukuksissa. Välillä sain vähän otetta siihen, mutta kyllä voltit vasemmalle olivat helpompia. Tehtävällä jäin miettimään ehkä vähän liikaakin kylkiä, sillä pohkeet unohtuivat paikoin matkasta. Niinpä voltit olivat muodoiltaan välillä sangen vaihtelevia.

Tämän jälkeen teimme pääty-ympyrällä siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Sain ohjeeksi muistaa säilyttää rintakehän lantion päällä, pitää katseen eteenpäin sekä kantaa kantapäitä, jotta pohkeet pysyivät paremmin tuntumalla. Näitä neuvoja yritin noudattaa ja hiljalleen sain korjattua hieman istuntaani. Ennen korjauksia erityisesti siirtymisissä alaspäin olin hytkynyt kyydissä sangen epätasapainoisesti. Tällä tunnilla huomasin selvästi sen, kuinka istunnalla jarrutusta yrittäessäni jännitän jalat samalla. Sen seurauksena puserran itseni irti satulasta, mikä tuskin auttaa hidastamisessa yhtään. Tämä huomio oli hyvä apu, jonka jälkeen sain keskityttyä pitämään jalat rentoina.

Lopuksi tarkoituksena oli tehdä vielä siirtymisiä ravista laukkaan ja takaisin. Meillä Hempan kanssa homma ei lähtenyt yhtään käyntiin. Nostot eivät onnistuneet oikein nimeksikään. Pari kertaa sain Hempan askeleen ajaksi laukkaan, kunnes se jo pudotti sen. Tässä meni aikaa niin paljon, että jouduimme jättämään tehtävän kesken ja siirtymään Hiliman vetoavulla laukkaan. Ihanan noloa. Mutta kun pääsimme laukkaan, homma sujui taas paremmin. Hemppa laukkasi molempiin suuntiin ihan hyvin, ja sain istuttua mukavan vakaasti kyydissä. En vain tajua, mitä ihmettä teen nostoissa niin päin prinkkalaa. Veikkaan, että istuntani ja pohjeapuni ovat vähän ristiriidassa, jolloin herkemmät hevoset jättävät tekemättä mitään. Tätä asiaa sietää miettiä.

Loppuravissa Hemppa oli kiva, kun pääsin keventämään ja sain kertailla tunnin oppeja. Väistöhetket jäivät positiivisesti mieleen, sillä niissä sain korjattua istuntaani hyvin. Laukkapulmat harmittivat, mutta onneksi siihen päästyämme homma toimi ihan ok. Taas tuli hyvää kertausta etenkin kylkien ja jalkojen osalta. Niitä on hyvä miettiä muillakin tunneilla.

Parikin hyvää riittää

Perjantain tuplahevostelut alkoivat Airan istuntatunnilla, jonka jaoin taas Kaisan kanssa. Ratsunani oli Hemppa. Tunnin aikana pääsimme treenaamaan tehostetusti kylkien käyttöä, mikä tuli kyllä tarpeeseen.

Aloitimme ravaamalla uraa myöten ja pyöräyttämällä voltteja niin lyhyille kuin pitkille sivuille. Niiden aikana saimme kerrata ulkokyljen kautta kääntämistä sekä lonkkien avaamista. Hemppa teki voltit molempiin suuntiin aika kivasti. Sain tosin muistaa käyttää myös ulkopohjetta paremmin kääntämisessä. Kyljet olivat aluksi vähän hukassa, mutta hiljalleen ne alkoivat löytyä. Tällä tehtävällä sain hyvin korjattua istuntaani vasemmassa kierroksessa, jossa tuppaan jäämään hieman oikealle kiertyneeksi. Nyt sain ajatuksen kanssa ottaa oikean kyljen haltuun ja kääntää sen avulla itseäni volteille. 

Tästä siirryimme pääty-ympyrälle, jolla väistätimme käynnissä hevosten takaosaa toviksi ulos ja teimme siitä pysähdyksen. Tälläkin tehtävällä saimme tehotreeniä kyljen käytöstä väistöissä. Hemppa väisti takaosallaan ulos ihan asiallisesti, kunhan sain kasattua itseni ja annettua oikeat avut. Sen sijaan väistöstä tehty pysähdys ei ollut Hempan mieleen. Se ei oikein malttanut seistä, vaan yritti lähteä liikkeelle tai oli muuten vain levoton. Hemppa tuntuu olevan enemmän tekemisen kuin odottelun kannalla. Saimme harjoitella tätä seisomista melkoisesti, mutta lopulta Hemppa alkoi malttaa paremmin. Niinä kertoina tajusin palkita sen lähtemällä nopeasti liikkeelle, koska se toimi sille parempana palkintona kuin se seisoskelu.

Lopuksi teimme pääty-ympyrällä laukannostoja ravista. Olin jo aiemmin kertonut vaikeuksistamme tässä ja sainkin kertauksen istunnan käytöstä nostoissa. Sen lisäksi, että rintakehä tuotiin lantion päälle, piti lantiota kääntää aika reippaasti. Hämmästyin siitä, kuinka iso liike olikaan. Nostot kuitenkin tuottivat rutkasti ongelmia, sillä Hemppa tarjosi niissä aluksi vain ravia. Sitten huomasimme sen yrittävän puskea koko ajan vasemman lavan kautta karkuun. Tämän jälkeen sain hakea Hempan aina ensin suoraksi, jonka jälkeen tehdä noston. Vaikeudet jatkuivat, mutta lopulta sain pari kertaa laukan nousemaan todella näppärästi ja pehmeästi. Jes! Itse laukka oli vähän nihkeää, mutta en jaksanut välittää siitä, sillä olin saanut istuntani toimimaan nostoissa, mikä tuntui oikein hyvältä. Kylläpä ne asiat voivatkin sujua helposti, kunhan vain istuu oikein. Vasemman laukan nostot onnistuivat vähän nopeammin, ja laukkakin pyöri paremmin. Sain istunnan kivan jämäkäksi, ja mukautuminen oli helppoa.

Tältä tunnilta jäi taas hyvin muistettavaksi niin kylkien kuin lantion käyttö. Hempankin kanssa oli hyvä käydä Airan tunnilla, sillä sekin palkitsi korjaukset istunnassa toimimalla heti paremmin. Hemppa ei myöskään hyytynyt ollenkaan niin kuin esimerkiksi Jetillä on joskus tapana tehdä, kun se huomaa pääsevänsä helpommalla. Hyödyksi siis oli jälleen kerran tämä istuntatunti. Hassua muuten, etteivät istuntatunnit ole enää pakkopullaa niin kuin ne vielä parisen vuotta sitten olivat. Nyt niitä odottaa innolla, sillä yleensä jokaiseen tuntiin mahtuu pieni oivallus, jota voi sitten muilla tunneilla treenata.

Punkemista istuen

Perjantaina oli luvassa tuplahevostelu, joka alkoi pienen tauon jälkeen Airan istuntatunnilla. Menin Jetillä jaetun tunnin Kaisan ja Vaken kanssa. Tunnilla pääsimme treenaamaan etenkin kevennystä ja käsien paikkaa miettien. Tehtävinä oli niin pääty-ympyröitä, loivia kiemuroita ja niihin yhdistettyjä voltteja, pohkeenväistöjä kuin laukannostoja ja laukkaympyröitä. Jetti oli tänään läpi tunnin sangen tahmealla tuulella. Huumorintajuni loppui jo tunnin alkupuolella, joten lopputunti menikin hienosti hampaita kiristellen. Keskittymiskykyni oli sen verran heikko, että oman istunnan korjaamisen sijaan jäin tuuppimaan Jettiä eteenpäin. Periaatteessa Jetin liikkumisella ei ollut sinällään niin väliä, mutta mieluusti Jetti saisi näilläkin tunneilla liikkua tavallisesti eikä tervassa kahlaten.

Tunnin alkupuolella kevensimme tovin ilman jalustimia. Kaikeksi ihmetyksekseni sain ohjeeksi keventää enemmän. Jäin liian matalaan kevennykseen, sillä nousin vain sen verran, mitä Jetin (mummo)ravi minua nosti. Ohjeeksi tuli kuitenkin olla kevennyksessä aktiivisesti mukana takareisien avulla. Tunnin paras ahaa-hetki tuli tässä kohtaa. Sain vihdoin ja viimein kevennettyä ilman jalustimia siten, ettei etureisiäni alkanut poltella. Jes! Sain siis aktivoitua paremmin takareisiä hommiin, mikä ilahdutti suuresti. Sain vielä myhäillä tyytyväisyydestä, kun otimme jalustimet takaisin. Sain edelleen kevennettyä aika maltilla ja ilman, että aloin jalustimien tuen takia pungertaa satulasta turhaan enempää irti. Tämä ahaa-hetki korvasi kyllä tunnin useat suvantovaiheet.

Tunnin pääpulmiani olivat kylkien tuen puute ja omille teilleen karkaavat kädet. Volteilla kylkien tuen puute aiheutti Jetin valumisen ulos, kun yritin korvata sitä roikkumalla sisäohjassa. Väistöt taas menivät tuen puuttuessa lapa edellä punkemiseksi. Molempia tehtäviä sain korjattua hieman, mutta kieltämättä omien kylkien käyttäminen oli muissa treeneissä päässyt unohtumaan. Eikä se jäänyt huomaamatta. Käteni puolestaan ovat jo pidemmän aikaa eläneet omaa eteen ja alas -venytystä eli en saa kannettua niitä ja pidettyä lähekkäin. Kummasti ne kuitenkin löysivät paikkansa aina, kun keskityin johonkin muuhun kuin niihin. Esimerkiksi ilman jalustimia keventäessä mietin tarkemmin keskivartalon tukea ja takareisien käyttöä, jolloin kädet kuin itsestään pysyivät hyvällä paikalla. Ympyröillä ja muissa kaarteissa sen sijaan ne tuppasivat vielä leviämään, mutta pienikin parannus oli hyvä.

Laukannostot ja laukkaympyrät olivat sangen nihkeitä. Ympyrän muoto vaihteli melkoisesti riippuen siitä, sainko itseni pakettiin vai en. Nostot puolestaan epäonnistuivat paikoin naurettavan railakkaasti. Apuni eivät jostain syystä menneet perille, ja taisipa se valmistelukin unohtua. Kun sain taas parsittua keskittymiskykyni rippeet, esitti Jetti pari hyvää ja helppoa laukannostoa. Ne lohduttivat kovasti, sillä ympyrätyöskentely ei vieläkään lähtenyt korjaantumaan toivotusti. Ulkokyljen tuki oli hukassa samoin kuin ulkopuolen tuki, joten homma meni vähän punkemiseksi. Laukka ei rullannut tunnin aikana kunnolla emmekä jääneet laukkaamaan kovin pitkiä pätkiä. Niinpä tällä kertaa en päässyt korjaamaan istuntaani laukassa niin paljoa. Lyhyissä laukkapätkissä muistin kuitenkin avata lonkkia ja vakauttaa pohjetta siten, mikä tuntui toimivan.

Tunti meni vähän liikaa tuuppien, mutta onneksi nuo muutamat hyvät hetket kuitenkin sattuivat matkaan. Etenkin oikeanlaisemman kevennyksen löytäminen ilahdutti, ja sitä pitää muistaa hakea jatkossa entistä enemmän. Käsiin saan edelleen kiinnittää huomiota reilusti, mutta jospa nekin hiljalleen löytäisivät paikkansa. Pala kerrallaan, niin jospa se siitä.

Pohkeiden petrausta

Torstaina vuorossa oli Airan istuntatunti Jetillä. Jaoin tunnin tuttuun tapaan Kaisan kanssa. Saimme toivoa aihetta ja niin pääsimme treenaamaan niin pohkeiden käyttöä kuin niiden oikean paikan löytämistä.

Ensimmäisenä nakkasimme jalustimet pois ja treenasimme ravin keventämistä ilman niitä. Kun jalustimista ei voinut ottaa tukea, pieneni kevennys helposti. Jalustinten kanssa otan niistä helposti liikaa tukea, jolloin kevennän turhan isosti. Opettaja muistutteli jälleen vatsalihasten ottamista käyttöön sekä ylävartalon tuomista lantion päälle. Hetkittäin pieni, matala kevennys löytyi mukavan helposti, ja siinä oli helppo pysyä. Näinä hetkinä sain takareidet paremmin töihin, kun en päässyt tekemään turhan isoa kevennystä etureisiä käyttäen. Tämän jälkeen saimme ottaa jalustimet takaisin ja hakea saman tunteen niiden kanssa. Toisin kuin yleensä, jalustimet eivät tuntuneetkaan ylimääräisiltä ja hankalilta, vaan niidenkin kanssa sain haettua saman pienen kevennyksen. Kunhan en vain turhaan alkanut ponnistaa jalustinten avulla ylös, vaan annoin Jetin raviaskeleen tehdä tarvittavan työn jumppaamatta itse enempiä.

Seuraavaksi teimme siirtymiä ravin ja käynnin välillä. Teimme siirtymiä sekä vain ääntä että raippamerkkejä käyttäen kuin sen jälkeen vain pohjetta käyttäen. Nollasimme tällä tavoin mahdollisuuden käyttää kaikkia apuja päällekkäin ja ikään kuin herkistimme niin itseämme kuin hevosiamme avuille. Jetin sai ihan näppärästi äänelläkin raviin. Se tietysti kieli siitä, etten ole kovin mainio pohkeiden käyttäjä. Siirtymiset käyntiin onnistuivat toki myös helposti. Oli kuitenkin kiva huomata, että toistojen myötä ja päällekkäisiä apuja poistaen myös siirtymät kevyillä pohjemerkeillä alkoivat onnistua. Kun keskityin miettimään vain pohkeiden merkkejä, en alkanut tuupata istunnalla tai heilua selässä muutenkaan. Se varmasti auttoi Jettiä ymmärtämään helpommin, mitä halusin. Minullahan on paha tapa laittaa kaikki avut päälle ja joskus jopa sekaisin toivoen, että hevonen selvittää apujen sekamelskan ja nappaa oikean ratkaisun. Hoh! Tämä harjoitus tulikin tarpeeseen, ja oli kiva huomata, kuinka pieniin apuihin Jettikin vastaa, kun ne tehdään oikein.

Teimme siirtymiä myös ravin ja laukan välillä. Tässä sain hillitä itseäni paljon enemmän, sillä jostain syystä aloin tuupata istunnalla pahemmin kuin käynti-ravisiirtymisissä. Onneksi apujen nollaus auttoi, ja saatoin keskittyä tekemään avut rauhassa ja rentona, en hätäisesti kaikkia yhtä aikaa päälle pistäen. Niinpä saimmekin Jetin kanssa muutamat makeat laukannostot, jotka lähtivät pienillä merkeillä helposti. Toki mukaan mahtui myös epäonnistuneita yritelmiä, kun en malttanut valmistella laukannostoa kunnolla, vaan kiirehdin. Onnistuneet nostot kuitenkin olivat mainioita ja valoivat uskoa siihen, että voimme Jetin kanssa kehittyä niissäkin paremmiksi. Kunhan vain muistan olla pyytämättä seitsemää asiaa kerralla seitsemällä eri tavalla. Yksinkertaisuus kun on parempi vaihtoehto.



Tunnin aikana sain taas korjattua istuntaani mukavasti oikeaan suuntaan, ja pohkeenikin pääsivät töihin tavallista paremmin ja enemmän oikealla paikalla pysyen. Opettajalta tuli mukavaa palautetta istunnasta, ja siltä se kyllä selkäänkin tuntui. Oikeammassa asennossa istuminen ja ennen kaikkea ratsastaminen oli sangen helppoa. Lisäksi pohkeitakin oli helpompi käyttää, kun koko kroppa oli enemmän oikeinpäin. Enpä olisi arvannut, että alan vielä pitää istuntatunneista. Aiemmin ne tuppasivat olemaan melkoista pakkopullaa. Vaan osaava opettaja ja onnistumiset tekevät istuntatunneistakin kummasti kivempia.

Videoista kiitos Lauralle!

Hieno herra Jetson II

Perjantain hevostelut jatkuivat Jetin kanssa Airan istuntatunnilla. Jaoin tunnin tuttuun tapaan Kaisan kanssa. Tunnin aiheeksi sai esittää toiveita. Minä pyysin istunnan syynäystä siirtymisissä, Kaisa kylkien kautta kääntämistä. Aira keksi sopivat tehtävät, joilla pääsimme treenaamaan molempia.

Tunnin päätehtävänä oli kääntää kentän poikki sopivasta kohtaa, ja pituushalkaisijalle tehtiin siirtymä. Ensin se oli ravista käyntiin, myöhemmin ravista laukkaan. Käyntiin tehdystä siirtymästä palattiin parin askeleen päästä raviin. Ravista laukkaan tehdyn siirtymän jälkeen sai hurruutella sopivan pätkän laukkaa ennen kuin siirtyi raviin ja aloitti tehtävän alusta. Niin kulmissa kuin käännöksissä kentän poikki sai miettiä ulkokyljellä kääntämistä. Aloitimme ravista ja oikeasta kierroksesta. Olipa hankalaa! Jetti pääsi kiemurtelemaan emmekä päässeet oikeastaan ennen siirtymää tai sen jälkeen kovin suoraan. Puhumattakaan itse siirtymisessä suorana pysymisestä. Opettaja muistutteli kylkien, pohkeiden ja katseen käytöstä. Jotenkin vain unohdin kaksi viimeksi mainittua, kun mietin kylkiä niin paljon. Hiljalleen sain tuntumaa kylkiini ja pohkeisiini, jolloin käännökset lähtivät paremmin. Siirtymät paranivat hieman, mutta vieläkin niitä tahtoi vaivata suoruuden puute. Vasemmassa kierroksessa homma alkoikin sitten sujua liki alusta asti paremmin. Hassua on se, että koen vasemman kylkeni olevan hommista paremmin perillä, mutta niin vain oikea kylkeni toimi myös. Käännökset menivät mukavasti samoin kuin siirtymät. Jetti pysyi hyvin suorana niiden aikana eikä yrittänytkään kiemurella. Minulle vaikeampi kierros olikin tänään heittämällä helpompi. Hassua, mutta niin mukavaa!

Sama kuvio laukkasiirtymillä höystettynä sujui molempiin suuntiin aika tasaisesti ja vain parantuen. Jetti nosti laukat aika asiallisesti, kun muistin pitää sen suorana. Käännökset eivät tuottaneet ongelmia, vaan Jetti kuunteli mukavan tarkasti. Olin ihan ihmeissäni, kun homma toimi niin kivasti. Sain hyvin aikaa miettiä omaa istuntaani, kun Jetti hoiti oman tonttinsa täsmällisesti. Tässä kohtaa huomasin taas katseen merkityksen. Oli paljon helpompi hahmottaa hevonen kokonaisuutena, kun katsoi menosuuntaan eikä jäänyt tapittamaan kovin kaunista niskaa. Muutamat laukannostot olivat niin helppoja ja suoria, että saatoin vain virnuilla selässä. Mikä mainio hevonen tuo Jetti onkaan! On yksinkertaisesti niin siistiä, kun tehtävät joskus vain sujuvat ilman isompaa vääntöä.

Tämän kuvion parissa vilahtikin suurin osa tunnista. Loppuun toivoin vielä opettajan syynäävän istuntaani laukassa. Jäimme pääty-ympyrälle laukkaamaan, ja opettaja jakeli korjausvinkkejä. Vatsalihakset piti tietysti pistää töihin ja tuoda rintakehä lantion päälle. Sitten piti kannatella jalat ja pohkeet tuntumalla. Tämän jälkeen piti ratsastaa pohkeella niin silloin, kun tahtoi puolipidätteillä tasapainottaa laukkaa kuin tietysti silloin, kun laukkaa halusi hieman ratsastaa eteen. Opettaja pisti minut maiskutuskieltoon, sillä se laittoi minut helposti samalla ajamaan istunnalla. Kummasti vain pohkeet tsemppasivat, kun en voinutkaan korvata niiden osuutta äänellä. Sain haeskella palasia aika paljon, mutta sain mukavasti onnistumisia. Niinä kertoina sain keskikroppaan sellaista jämeryyttä, että istunta vakautui ja pohkeella oli helpompi ratsastaa. Samalla ylävartalon heijaaminen loppui ja tuntui, että olin kohtuullisen hiljaa selässä. Näinä hetkinä sain sekä tasapainotettua että ratsastettua Jettiä eteen. Jetti tuntui tyytyväiseltä korjauksiini ja tarjosi molempiin suuntiin sellaisia laukkahetkiä, ettei tosikaan. Se tuntui niin makealta! Rennolta ja rullaavalta. Jes! Leveän virneen kanssa fiilistelin niitä hetkiä ja päätin, että tällaisia kertoja on kaivettava aina vain useammin esiin. Älyttömän hienoa kokea näin tuntuvasti ero kehnomman ja paremman istunnan välillä.

Loppuraveissa fiilistelin vielä tovin hyvin liikkuvaa Jettiä ja hihkuin sen hienoutta ääneenkin. Olin niin tyytyväinen tuntiin, ettei tosikaan! Leijailen vieläkin vähän pilvissä, mutta tämä todellakin sallittakoon. On vain niin kiva saada hyviä hetkiä näinkin vaikean asian parissa. Lajia harrastamaton varmasti ihmettelee, etteihän se istuminen nyt niin vaikeaa voi olla. Vaan kyllä se voi. Siksi onkin palkitsevaa saada istuttua paremmin ja tunnettua, kuinka positiivisesti hevonen siihen vastaa. Lopuksi taputtelin ja kiittelin Jetin hyväksi. On se vain niin hieno herra.

Kurinpalautus pohkeille

Perjantaina pääsin taas pienen tauon jälkeen Airan istuntatunnille Jetin kanssa. Jaoin tunnin tuttuun tapaaan Kaisan ja Vaken kanssa. Toivoin heti alussa treeniä lepattavien pohkeiden korjaamiseksi, ja aihe meni kaikeksi onneksi läpi. Niinpä sain tunnin ajan pohtia oikein hartaasti sitä, miten ne jalat oikein pitäisi pistää, jotta ne pysyisivät tuntumalla. Tunnilla ei ollut sen kummempaa tehtävää. Välillä työskentelimme pääty-ympyrällä sille voltteja pyöräytellen, välillä käytimme melkein koko kenttää hyödyksi. 

Tunnin aluksi Aira kävi korjaamassa pohkeeni oikeaan asentoon, joka onnistui avaamalla lonkat takareisien avulla, kannattelemalla kantapäitä sekä kääntämällä lantion alle. Näin pohkeet pääsivät luonnollisesti tuntumalle hevosen kylkiin, vaikka asento tuntui kaikkea muuta kuin luonnolliselta. Jäykkää kroppaa kiristi, mutta onneksi korjaus silti tuntui niin oikealta, että epämukavuuden kanssa saattoi olla. Tämän jälkeen pääsin treenaamaan samaa kaikissa askellajeissa. Lisäksi hyvänä kertauksena tuli kylkien käyttö kääntämisessä sekä ylävartalon tuominen lantion päälle.

Käynnissä homma onnistui suunnilleen, sillä siinä oli aikaa miettiä oman kropan palikoita. Haastavaa oli se, että sain pidettyä kantapään oikeassa kohdassa. Itsestä tuntui kuin kantapää olisi ollut taivasta kohti, vaikka opettaja totesi sen olevan aivan oikein. Samalla aloin vielä kipristellä varpaita, mikä vaikeutti jalustimen pitämistä päkiällä. Jetti huomasi taas minun keskittyvän itseni korjaamiseen eli kovin reippaalla tuulella se ei ollut. Välillä sitä piti erikseen nohitella liikkumaan, kunnes saatoin taas toviksi keskittyä fiksaamaan omaa istuntaani.

Ravissa pohkeiden korjaamiseen sai keskittyä tosissaan. Sen verran haastavampaa se oli käyntiin verrattuna. Avainsanoina olivat taas lonkkien kiertäminen auki ja etenkin kantapään kannatteleminen. Sinnikkäästi korjasin jalkojani oikein ja lähemmäs satulavyötä aina, kun ne lipsahtivat väärään paikkaan. Harjoitusravissa jalkojen asentoa oli hitusen helpompi korjata, mutta helppoa se ei ollut vieläkään. Sain kuitenkin aika ajoin pohkeet tuntumalle, jolloin Jetin ratsastaminen helpottui kummasti. Samalla sain tutkailla, miten muu kroppa reagoi jalkoihin ja yrittää rentouttaa muuta istuntaa jalkojen löytäessä oikean paikan.

Laukassa oli taas raviin verrattuna vähän helpompaa saada pidettyä pohkeet tuntumalla. Toki ne tässäkin askellajissa herpaantuivat, mutta väitän saaneeni pidettyä ne kohtuullisesti aloillaan. Lonkkia piti vain muistaa avata aktiivisesti ja saada siten pohkeet tuntumalle. Opettaja muistutteli myös ylävartalon oikeasta kohdasta, jotta en alkanut sillä vuorostani soutaa. Muutaman kerran sain laukassa todella hyvän tuntuman siitä, kun pohkeet pysyivät hyvin paikoillaan ja Jettiin saattoi siten vaikuttaa helposti. Olipa hauska ratsastaa kulmia tasapainottaen, kun Jetti ei ehdotellutkaan ravia, vaan tasoitti laukkaa puolipidätteillä ja puolestaan lähti kulman jälkeen jatkamaan laukkaa. Tässä sain hyvän muistutuksen siitä, kuinka kyljistä irti lepattavat pohkeet hidastavat pyyntöjen antamista.

Loppuravissa saimme vielä haeskella pohkeita paikoilleen. Nyt ne löytyivät jo alkutuntia paremmin, ja Jetti tarjosi mukavaa, rentoa ravia. Ravissakin sain hyvin otetta siitä, miten tasapainotus puolipidätteiden avulla tuntui aivan eriltä, kun omat pohkeet olivat hommassa mukana. Tämän tunnin opit tulivat kyllä niin tarpeeseen! Vinkit olivat tuttuja, mutta joskus sitä tarvitsee opettajan, joka opastaa suunnilleen kädestä pitäen ja tunnin, jossa sitten vaikka syynätään niitä pohkeita jokaisen minuutin ajan. Nyt on taas hyvä kertailla tänään havaittuja asioita muilla tunneilla, joten eiköhän tämä pohjepulmakin ala hitaasti, mutta toivottavasti varmasti mennä parempaan suuntaan.

Kylkien käytön kertausta

Lauantaina pääsimme Jetin kanssa taas Aira Toivolan oppiin. Jaoimme tunnin Kaisan ja Vaken kanssa. Opettaja kyseli toiveitamme tunnille, ja omaksi toiveekseni kerroin edelliskerralla harjoitellun kylkien käyttämisen kertauksen. Kaisa toivoi sivuttaisliikkeitä, joten tehtäväksi saimme toiveet huomioiden kylkien käytön pohkeenväistöissä ja avotaivutuksissa.

Tunnin aikana teimme pitkille sivuille niin pohkeenväistöjä etuosan uralla säilyttäen sekä avotaivutuksia. Pyörittelimme voltteja vaihtelevasti niin pitkien sivujen alkuihin kuin loppuihin sekä myös keskelle. Laukannostot teimme ravista pituushalkaisijalta lyhyelle sivulle käännyttäessä sekä pyöräytimme pitkän sivun alkuun ja loppuun voltit. Niin kulmissa, volteilla kuin väistöissä ja avotaivutuksissa tuli luonnollisesti miettiä kyljen kautta kääntämistä.

Volteilla alkaneet pohkeenväistöt olivat todella hyvä tapa päästä käyttämään molempia kylkiä vuorotellen. Esimerkiksi oikealle tehdyllä voltilla piti kääntää vasemman kyljen kautta, kun taas sitä seuranneessa väistössä oikealle piti oikean kyljen olla käytössä. Väistön jälkeen tulikin jo kulma, jossa taas sai pistää toisen kyljen käyttöön. Tämä oli ihanaa vuorottelua kylkien välillä! Opettaja muistutteli kääntämään kunnolla kyljen kautta ja pitämään olkapäät rentoina. Samalla sain kertailla pohkeen paikkaa eli viedä niitä lähemmäs satulavyötä. Onnistuneissa hetkissä voltilta pääsi aloittamaan pohkeenväistön mukavan pehmeästi ja tavallaan portaattomasti. Väistöt taas menivät kohtuullisen helposti, kun istunta oli paremmassa kunnossa. Korjaamista oli paljon, mutta sain mukavasti myös oikeaan, aiemmin vahvasti hukassa olleeseen kylkeeni tuntumaa.

Avotaivutuksissa kylkien käyttö jatkui edelleen. Sain molempiin suuntiin kääntää ihan kunnolla, sillä omat paikat kinnasivat herkästi vastaan, jolloin jätin kääntämisen puolitiehen. Avotaivutuksissa sain myös muistaa korjata pohkeen paikkaa, mikä taas auttoi itse liikkeen hallinnassa. Opettajan ohjeiden avulla muistin taas ensin ajatella kääntävään kylkeen pienen rutun, jonka jälkeen varsinainen kääntö vasta lähti. Omissa treeneissä olen unohtanut tämän, jolloin kääntö on lähtenyt enemmän vartaloa kiertämällä kuin kylkeä käyttämällä. Tämä ahaa-hetki oli taas palkitseva. Avotaivutukset samoin kuin väistöt olivat ravissa helpompia, kun Jetti ei alkanut hidastella ihan niin paljon kuin käynnissä.

Laukkakuviona tulimme pituushalkaisijaa ravissa kääntyen siitä vuoroin kumpaankin suuntaan. Kulmaa ratsastaessa nostettiin myötälaukka ja pitkän sivun alkuun ja loppuu pyöräytettiin voltit. Toisen voltin jälkeen siirryttiin raviin ja palattiin tehtävän alkuun. Laukat nousivat hieman hitaasti, mutta hyvää niissä oli se, että ne lähtivät ponnistuksen kautta, ei raahautumisen. Jetti ei tarjonnut kiirehtiviä raviaskelia, vaan ponnisti suoraan laukkaan. Istuntani taisi olla sen verran kohdillaan, että Jetilläkin oli paremmin takajalat käytössä. Volteilla sain haeskella tietysti kylkiä ja pohkeiden paikkaan muiden istuntapalikoiden lisäksi. Ne löytyivät paikoin mukavasti, jolloin voltit sujuivat molempiin suuntiin tasaisesti. Suorilla pätkillä myös Jetti tuntui suoralta, jolloin laukassa oli mukavaa rentoutta. Laukkasimme lopuksi myös oikeaa laukkaa uraa myöten, jossa tuli monta hyvää hetkeä. Kulmat menivät tasaisesti ja suorat pätkät suoraan. Jetti hakeutui mukavaan muotoon aika rentona pysyen, mikä tuntui selkään mainiolta. 

Siihen päättyivätkin tämän tunnin treenit. Töitä sai tehdä taas kunnolla, mutta olihan se palkitsevaa. Oli kiva saada oma kroppa toimimaan parhaimpina hetkinä siten, että sekä oikea että vasen kierros tuntuivat samanlaisilta ja helpoilta. Laukan hyvät hetket tarjosivat myös aihetta hymyyn. Tämän tunnin pohjalta on taas hyvä muistaa muillakin tunneilla kylkien käyttö, pohkeiden paikka sekä lonkkien kunnollinen avaus.

Kyljet käyttöön

Keskiviikkona oli tuplaratsastuspäivä, joka alkoi Aira Toivolan tunnilla Jetin kanssa. Jaoimme tunnin Kaisan ja Vaken kanssa. Askellajeina olivat kentän kunnon takia edelleen käynti ja ravi. Se ei tosin haitannut kummemmin, sillä Airan tunneilla hommia saa kyllä paiskia askellajista riippumatta. Tällä kertaa tunnin teemana oli kylkien kautta kääntäminen.

Aluksi ratsastimme neliötä, jonka kulmiin teimme pysähdykset. Siitä piti saada hevonen ottamaan etuosallaan askel käännökseen istunnan ja ohjien avulla. Ideana oli siis saada tehtyä käännös omalla vartalolla ulkokylkeä käyttäen. Vasemmassa kierroksessa oikean kyljen piti kääntää, oikeassa taasen vasemman. Jopas oli vaikea tehtävä! Vasemmassa kierroksessa käännöksistä ei ensin meinannut tulla mitään. En saanut otetta oikeaan kylkeeni, jolloin istuntani ei varmasti kehottanut Jettiä kääntymään minnekään. Niinpä Jetti jurnutti paikoillaan, ja minä panikoin selässä. Kun sain jotain liikettä aikaiseksi, teki Jetti sen takaosallaan. Tässä vaiheessa olisin halunnut kaivautua maan alle, sillä hävetti jo sen verran pahasti. Opettaja kuitenkin jaksoi neuvoa ja korjata, jolloin lopulta aloin saada otetta oikeaan kylkeeni. Sen seurauksena Jettikin lopulta ymmärsi, mitä yritin tarkoittaa ja otti askeleen oikeaan suuntaan. Oikea kylkeni oli niin pahasti hukassa, että tehtävä oli haastava. Onneksi vasen kylkeni löytyi paremmin, jolloin käännökset oikeassa kierroksessa olivat asiallisempia. Teimme käännöksiä myös ilman pysähdyksiä. Alun vaikeuksien jälkeen sain tehtävästä paremmin kiinni, ja käännökset alkoivat sujua selvemmin. Oli itse asiassa aika siistiä tajuta, että minäkin voin oppia ratsastamaan istunnalla paremmin.

Tämän jälkeen teimme kulmat edelleen tuttuun tapaan, mutta lisäsimme neliökuvion kahdelle sivulle pohkeenväistöt. Aira neuvoi pitämään kulmassa tehdyn käännöksen ja siinä käytetyn kyljen tuen myös väistön aikana. Aluksi sain taas miettiä oman istuntani käyttöä rutkasti, jolloin itse väistö jäi vähän paitsioon. Lopulta sain kroppaani aseteltua oikein, jolloin saatoin yrittää myös väistöä. Paremmin löydetty istunta ja kyljen tuki auttoivat pitämään Jetinkin suorassa. Niinpä väistöt lähtivät paremmin eikä Jetti pyrkinyt pullahtamaan omille teilleen. Opettaja muistutteli ahkerasti pohkeen oikeasta paikasta, kun minun kinttuni tahtoivat karata taas todella taakse. Teimme väistöjä myös ravissa, tällä kertaa pituushalkaisijalta niihin lähtien. Haeskelin kylkiäni sinnikkäästi, ja Jetti palkitsi hyvät hetket väistämällä mukavan helposti ja sujuvasti. Oikea kylki oli vieläkin pääosin hukassa, mutta sain onneksi välillä siihen otetta. Väistöt vasemmalle sujuivat tällä kertaa oikealle tehtyjä väistöjä helpommin.

Tunti hurahti taas todella nopeasti ohi. Treeniaihe oli todella mieluinen, vaikkakin haastava. Kylkien avulla kääntäminen helpottaa kummasti menoa ja poistaa esimerkiksi hevosen puskemisia, kun en väärillä pohjeavuilla tyrkkää sitä minne sattuu. Seuraavana haasteena on tosiaan löytää oikea kylki ja oppia käyttämään sitä kunnolla. Vasen kylkeni on jostain syystä vahvempi, mutta eiköhän tuo oikeakin kylki vielä löydy ja treenaudu käyttökuntoon. Tunnin loppupuolella tajusin myös avata lonkkia paremmin, mikä auttoi löytämään kylkiä paremmin. Silloin en päässyt tekemään käännöstä huijaten eli kääntämällä vain ylävartaloa, vaan kylki oli helpompi löytää ja laittaa kääntäväksi avuksi. Tätä asiaa saa kyllä miettiä tosissaan muillakin tunneilla. Kuka olisikaan arvannut, että istuntatreenit ovat näin antoisia ja itse asiassa kivojakin? En minä ainakaan, sen voin rehellisesti tunnustaa. Helppoahan tämä ei ole, mutta jälleen kerran onnistumiset palkitsevat ja tsemppaavat jatkamaan.

Istunnan viilaus jatkuu

Lauantain ratsastukset Jetin kanssa jatkuivat pienen huilin jälkeen minulle kolmannella Aira Toivolan tunnilla. Kävin viime joulukuussa Airan kaksipäiväisen kurssin, ja tämä kerta oli ikään kuin kertauskurssi sille. Ratsastuksen lisäksi päivään sisältyi vielä mattopilatestunti, joka oli ratsastusten jälkeen. Jaoin istuntatunnin Kaisan ja Vaken kanssa. Pääsimme treenaamaan ympyröitä, loivia kiemuroita, lävistäjiä sekä siirtymiä.

Aloitimme kevyessä ravissa, jossa opettaja tarkasteli istuntaa ja korjasi sitä. Sain tutut kommentit: lantio alle, rintakehä päälle ja yläselkään pituutta. Hyvänä muistutuksena sain kommenttia myös pohkeistani, jotka olivat liian takana. Niiden oikea paikka oli lähempänä satulavyötä. Opettaja muistutti myös kantamaan kädet. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka korjattu asento ei tuntunut yhtään niin vaikealta kuin joulukuussa. Toki se vaati ylläpitoa ja tuntui niin vatsa- kuin selkälihaksissa, mutta tunne etukenokönötyksestä ei ollut niin iso kuin aiemmin. Ilmeisesti omatoimiset istuntakorjailut ovat vieneet asentoa oikeampaan suuntaan.

Siirtymisissä sain kiinnittää erityisesti huomiota lantion ja rintakehän asentoon. Se paketti tuppasi vähän horjumaan siirtymisissä alaspäin. Siirtymisissä ylöspäin puolestaan se pysyi kohtuullisesti kasassa, mutta pohkeeni elivät omaa elämäänsä. Ympyröillä ja loivilla kiemuroilla opettaja muistutti lähtemään käännökseen ulkokyljen kautta. Samalla piti muistaa pitää pohkeet oikeassa kohdassa. Oikeassa kierroksessa sain ulkokylkeen tuntuman ja käytettyä sitä käännöksissä apuna, mutta oikeaa kylkeäni en saanut hommiin. Niinpä käännökset vasemmassa kierroksessa olivat hankalampia. Pohkeiden oikean paikan löytäminen auttoi kuitenkin hyvin pitämään Jetin oikealla tiellä, jolloin esimerkiksi hankaluuksia aiheuttaneet ympyrät oikeassa kierroksessa paranivat kummasti.

Laukassa teimme ympyröitä ja parit lävistäjät. Tässä askellajissa oman kropan hallinta oli haastavampaa, mutta muutamia kulmia sain ratsastettua asiallisesti ja tasapainoisesti. Istunnassa suurin ongelma oli paketin hajoaminen, kun en saanut tuettua keskivartaloa ja sitä kautta pidettyä lantion ja rintakehän linjaa oikein. Pohkeetkin tahtoivat välillä seilata omille teilleen, mutta paikoitellen myös ne löysivät oikean paikkansa. Saisin rutistaa vatsalihakset paremmin töihin laukassa, jotta saisin hyvän tuen ja sitä kautta korjattua palikoita kohdilleen.



Loppuravissa hevoset saivat venyttää pidemmän ohjan perässä, kun kuskit vielä keskittyivät tovin keventämiseen oikein. Tunti hurahti ihan älyttömän nopeasti! Tunnissa kivaa oli se, etteivät korjaukset tuntuneet liian vaikeilta tehdä. Lisäksi Jetti reagoi hyvin petraukseeni, mikä tietysti motivoi yrittämään enemmän. Opettajakin kommentoi, ettei istunnan korjaamisessa tarvinnut lähteä liikkeelle alusta asti niin kuin joulukuun kurssilla. Unohdin tosin kysyä painoni jakautumisesta satulassa. Viime kurssilla sain kommenttia vasemmalle valuvasta istunnastani, tällä kertaa siitä ei tullut lainkaan puhetta. Pitääpä muistaa ensi kerralla kysyä tästä. Tämän tunnin innoittamana sitä jaksaa taas työstää itsenäisestikin omaa istuntaa.

Videoista kiitos Annelle!

Istunta tehosyynissä, osa 2

Lauantaina oli vuorossa Aira Toivolan istuntakurssin toinen päivä, joka alkoi ratsastuspilatestunnilla. Sen aikana teimme eiliseltä tuttuja harjoituksia, mutta myös paljon uusia. Omaa kehoa sai taas käännellä itsenäisesti ja ohjattuna. Lihaksia löytyi, mutta oli myös hukassa. Tunnilla sain kuitenkin vähän lisävihiä siitä, millä tavoin kehon saisi korjattua oikein. Työtä vaatii muun muassa se, että saan lantion ja rintakehän korjauksen jälkeen säilytettyä riittävän ryhdin enkä painu etukumaraan pää alhaalla. Niin monta palasta hallittavana, mutta ehkä vielä jokin kaunis päivä saan ainakin parista niistä kiinni yhtä aikaa.

Jumppatunnin ja pienen tauon jälkeen pääsimme ratsaille. Jetti oli mennyt tänäänkin jo yhden tunnin alle ja ollut kuulemma hivenen tahmea. Arvelin ruunan tahmailevan minulle tänäänkin, sillä jo edellispäivänä se oli ottanut ilon irti selässä itseensä keskittyneestä ratsastajasta. Ratsastustunnin teema oli tietysti sama kuin aiemmin eli oikean istunnan hakeminen. Tänään otimme käynnin ja ravin lisäksi laukkaa. Alussa saimme haeskella asentoa itse ja Airan avustuksella. Hain lantiota alle, rintakehää sen päälle ja riittävää suoruutta selkään. Samalla yritin saada lonkkia takareisien avulla auki sekä pohkeita pysymään oikeassa kohdassa. Haastavaahan se oli, mutta välillä jokin kohta sentään käväisi oikeassa paikassa. Ratsuni sen sijaan oli aivan unessa. Yritin olla stressaamatta siitä, mutta väistämättä ajauduin nohittamaan ratsuani ja unohdin keskittyä itseeni.

Aira kyseli meiltä, kumman suunnan koimme vaikeammaksi. Minä vastasin vasemman, koska se on inhokkisuuntani eikä tunnu toimivan liki millään hevosella. Aira ihmetteli vastaustani ja sanoi arvelleensa oikean kierroksen olevan vaikeampi. Minä puolestani kummastelin tätä, kunnes Aira kertoi minun olevan selvästi kiertynyt vasemmalle ja painon olevan sillä puolella. Olen kyllä tiedostanut sen, että vasemmassa kierroksessa lantioni tuntuu olevan vasemmalta puolelta edessä yhdessä sen puolen hartian kanssa. Jotenkin tämä kiertymä ei silti ole haitannut oikeassa kierroksessa. Sen olen myös tajunnut, että painoni valuu vasemmalle. Ilmeisesti oikea kierros on silti tuntunut paremmalta, sillä siinä suunnassa osaan käyttää käsiäni ja pohkeitani paremmin kuin vasemmassa. Korjausohjeeksi tuli viedä istuntaa oikealle, kunnes olisin satulan keskellä. Kun sain kommentin istuvani keskellä satulaa, itsestäni tuntui kuin olisin roikkunut vallattomasti oikealla. Tämän lisäksi sain suunnasta riippuen muistaa korjata ulkopuolen hartiaa vähän edemmäs, jotta kiertoni hartioista suorenisi. Käynnissä nämä korjaukset onnistuivat kohtuullisesti. Niiden seurauksena Jetti liikkui molempiin suuntiin aika helposti ilman puskemisia kumpaankaan suuntaan. Jopa se tavallisesti vaikeampi vasen kierros meni paremmin.

Ravissa Aira muistutti käyttämään kevennyksessä takareisiä. En osaa keventää saati tehdä juuri mitään takareisilläni, vaan käytän tilanteesta riippumatta etureisiäni. Tämän kerrottuani sainkin nakata jalustimet pois ja keskittyä keventämään takareisien avulla. Tämä yhdistettynä istunnan suoristamiseen oli älyttömän hankalaa. Lopulta aloin ajatella kevennystä lonkan avaamisen kautta, jolloin sain ajatusta takareisiinkin. Tämän oivalluksen aikana muun istunnan korjaus pääsi unohtumaan, jolloin meno oli taas vaikeampaa. Asiaa ei auttanut tahmaileva Jetti, johon kiinnitin taas aivan liian paljon huomiota. Aika paljon sain myös huolehtia siitä, etten jännittänyt etureisiäni ja polviani, vaan pidin ne rentoina.Kun sain ottaa jalustimet takaisin, minun piti miettiä kevennys edelleen takareisien kautta. Olla niin kuin jalustimia ei olisikaan. Ajauduin tietysti heti keventämään etureisillä jalustimista tukea ottaen. Välillä sain pikkuriikkisen korjattua menoa, mutta hankalaa se oli. Ehkä hieman liian lyhyet jalustimet antavat minulle mahdollisuuden tähän? Vähän pidemmät voisivat pistää jalkani venymään eikä olemaan liikaa tukeva, vaan enemmänkin kevyesti tuntumalla. Tätä täytyy miettiä. Samoin kuin jatkaa takareisien etsimistä. Istunnan korjaaminen satulan keskelle ja suoremmaksi onnistui muutamien askeleiden ajan. Silloin Jetti oli taas helpompi ratsastaa myös vasemmassa kierroksessa. Se liikkui rennommin silloin, kun sain pakkaani korjattua.

Seuraavaksi siirryimme laukkaan. Tai me Jetin kanssa kovasti yritimme. Ei mitään mahdollisuutta! En yksinkertaisesti saanut Jettiä alussa millään laukkaan. Hätäännyin tietysti ja lässähdin selässä kamalaksi perunasäkiksi, joka heilui ja tuuppasi. Sarjassamme kuinka paljon voi nolottaa. Vastaus on aivan älyttömästi. Lopulta jouduin ärähtämään Jetille kunnolla, mikä ei ollut hieno hetki. Se kuitenkin sai ruunan lopulta laukkaan, jotta pääsin treenaamaan istuntaani siinäkin. Vähemmän yllättäen istunnan korjaaminen ei helpottanut nopeammassa askellajissa. Onneksi olen tiennyt laukan olevan minulle Jetin kanssa vaikeinta. Jostain syystä en saa siinä istuntaani vakaaksi enkä pohkeita tuntumalle, vaan soudan selässä laukan mukana. Tämä taas jarruttaa Jettiä, mikä saa minut nohittamaan sitä ja unohtamaan viimeisetkin rippeet paremmasta istunnasta, ja kamala noidankehä on valmis.

Sain laukkaan samat ohjeet kuin muissakin askellajeissa: lantio alle, rintakehä päälle, selkään riittävä suoruus, pohkeet oikeille paikoille, istunta keskelle satulaa ja hartiat oikeaan paikkaan. Korjauslista oli pitkä, mutta tarpeellinen. Yritin parhaani mukaan pysyä keskellä, mutta seilasin aina takaisin vasemmalle. Ylävartalollani oli oma elämä, ja lantioni oli lähtenyt lomille. Pohkeet sentään roikkuivat, paino tällä sanalla, mukana. Jetti nihkeili edelleen, jolloin keskittymiseni herpaantui myös sen komentamiseen. En vain saanut sitä tänään hereille, jolloin en osannut keskittyä vain itseeni. Kummassakin suunnassa meno oli vaikeaa, mutta yritin sentään kovasti. Mieli tosin alkoi olla jo aika musta, kun tunsin itseni aivan naurettavaksi ratsastajaksi, joka ei saanut ratsuaan edes liikkeelle. Lisäksi hajoileva istunta synkensi mieltä entisestään. Loppujen lopuksi sain oikeaan kierrokseen pienen hetken, jossa palikat olivat enemmän oikeaan suuntaan. Jetti palkitsi yritykseni laukkaamalla sen hetken rennosti ja paremmin kuin koko tunnin aikana. Aira käytti hyvää kikkaansa eli kehotti käymään vanhassa asennossa. Siinä huomasin lantioni lähtevän soutamaan ja Jetin laukan muuttuvan vähemmän rullaavammaksi. Samalla tunnuin jarruttavan menoa istunnallani eikä satulan keskellä istumisesta ollut toivoakaan. Kaikesta epätoivoisuudesta huolimatta olin kuin olinkin saanut palasia vähän korjattua laukassakin. Jes!



Loppuraveissa sain pakkaani kasaan, ja Jetti tarjosi rentoa ja kivasti rullaavaa ravia. Onneksi tämä hyvä hetki tuli, sillä muutoin olisin ollut valmis menemään nurkan taakse pillittämään. Keskityn edelleen ärsyttävän paljon huonosti menneisiin hetkiin enkä tajua iloita hyvistä kohdista. Onneksi sain nyt taottua päähäni sitä, etten voi kahdessa päivässä korjata vuosien ajan kehittämiäni istuntavirheitä, mutta voin silti yrittää parhaani. Tekemällä ja yrittämällä sitä juuri oppii. Ei angstaamalla ja valittamalla. Tiivistetysti kahden päivän kurssin anti: todella hyvä! Voin kyllä lämpimästi suositella Airaa muillekin istuntapulmista kärsiville. Kannustava, tarkka ja oppilaitaan kuunteleva opettaja on kyllä loistava juttu! Kaikeksi onneksi seuraava tunti hänen opissaan onkin jo sovittu, joten helmikuussa jatkuu taas. Sitä ennen tietysti pitää muistaa itsenäisestikin haeskella istuntapalikoita kohdilleen.

Videoista kiitos Päiville!

Istunta tehosyynissä, osa 1

Kun Tallinmäki ilmoitti järjestävänsä Aira Toivolan kahden päivän istuntakurssin, viimeisetkin tekosyyni olla tekemättä jotain istuntani eteen karisivat pois. Aira käy säännöllisesti Oulun seudulla ja Tallinmäellä, mutta en tähän mennessä ollut saanut aikaiseksi ilmoittautua tunnille. Kurssi onnistui houkuttelemaan mukaansa, sillä siinä samalla sai niin teoriaa, ratsastuspilatesta kuin ratsastusta. Kunnon starttikurssi siis. Tämän jälkeen Airan yksittäisistä tunneista saa varmasti enemmän irti, kun on jo vähän perillä aiheesta. Tietoa tuli jo ensimmäisen päivän aikana niin paljon, että pääni on aivan pyörällä. Onneksi on blogi, jonne voin yrittää kirjoittaa tulkintojani ja ymmärryksiäni kuulemastani.

Teorian mielenkiintoisin osa oli se, kun Aira taitteli pari kurssilaista seisomaan ja istumaan oikein. Näin havainnollistettuna teoria avautui uudella tavalla. Ratsastuspilatestunnilla teimme erilaisia harjoituksia, joissa opettelimme oman vartalon korjaamista ja oikeanlaisen asennon löytämistä. Molemmat ratsastuksenopettajani ovat Airan vakioppilaita, joten he ovat käyttäneet tunneilla paljon samoja neuvoja ja vinkkejä. Niinpä harjoitukset eivät onneksi olleet täysin vieraita. Peruskaava olikin tuttu: lantio oikein alle ja rintakehä sen päälle. Tämän lisäksi tuli vinkkejä siihen, mitä lihaksia käyttämällä omaa kehoa sai oikeinpäin. Lisäksi tietysti sai miettiä hengittämistä sekä rentouden säilyttämistä. Tunnin aikana saimme tehdä mukavan paljon toistoja, ja Aira kävi neuvomassa kädestä pitäen. Sen avulla sain taiteiltua itseäni oikeaan suuntaan, vaikka työlästähän se oli. Keho pyrki kovasti palaamaan vanhaan asentoon, johon vuosien aikana on tottunut.

Pienen huilin jälkeen pääsimme ratsaille. Ratsunani oli tietysti Jetti, ja jaoin tunnin Kaisan kanssa. Aira pisti meidät ensin menemään käyntiä ja ravia oman tapamme mukaan. Sen jälkeen hän käsitteli meidät molemmat toivottuun asentoon kädestä pitäen. Korjaukseni olivat tutut: lantio alle, rintakehä päälle, lonkat auki takareisillä avaten, jalat rennoiksi, pohje lähemmäs satulavyötä, yläselkä suoremmaksi ja pituutta ylävartaloon takaraivoa ylemmäs nostaen. Tämän jälkeen Aira testasi jo ennen korjauksia tehdyn pienen vedon ohjista. Aikaisemmin heilahdin heti ohjan mukana, mutta uuden asennon kanssa veto ei horjuttanut niin paljoa. Sitten pääsimmekin harjoittelemaan uutta asentoa käynnissä ja ravissa.

Tunnin vietimme pääty-ympyrällä käynnissä ja ravissa. Mihinkään muuhun ei juuri tarvinnut kiinnittää huomiota kuin omaan istuntaan ja sen korjaamiseen. Ravia menimme niin keventäen kuin alhaalla istuen. Aira kommentoi minun tavallisen tapani keventää ja istua alas olevan vähän raskas, mikä heijastui tietysti Jettiin. Lisäksi Aira korjasi ihanan sinnikkäästi pohjettani vähän edemmäs kohti satulavyötä. Huomasin vieväni pohjetta aina taaemmas, kun käytin sitä. Opettavaista oli huomata, että oikeaan kohtaan käytettynä Jetti reagoi pohkeeseen paremmin. Jetti otti muutoin tunnista ilon irti ja laiskotteli lahjakkaasti. Välillä en meinannut saada sitä liikkumaan hiippailua enempää tai siirtymään raviin, kun ruuna oli jo puoliksi nukuksissa.

Jalkojen ja istunnan korjaaminen oli työlästä, mutta jaksoin kuitenkin yrittää. Lössähdin toki aina parin hyvän sekunnin jälkeen takaisin väärään asentoon, mutta Aira jaksoi sinnikkäästi korjata ja muistuttaa. Lisäksi hän palautti meidät aina sallitusti vanhaan asentoon ja pyysi kertomaan, miten se ja uusi asento erosivat ja miltä ne tuntuivat. Vanha asento teki istunnastani pomppivampaa ja irtonaisempaa sekä hidastutti Jettiä. Lisäksi ravissa pääni vispasi hulvattomasti. Sen sijaan uudessa asennossa pääsin istumaan vähän tiiviimmin satulaan, mutta kevyemmin. Lisäksi mukautumiseni oli eleettömämpää, ja vartaloni pysyi paremmin hallinnassa. Myös se aiemmin heilunut pää.

Lopputunnista Jetti tarjosikin paljon parempaa ravia, kun sain korjattua itseäni parempaan asentoon. Päivän ylimääräinen bonus oli se, että oma opettajamme seurasi oppilaidensa tunnit. Emme siis hänenkään syynissä pääse lössähtämään takaisin entiseen asentoon, vaan treenit jatkuvat. Mainiota! Ensimmäinen tunti hurahti älyttömän nopeasti. Keskittymiseni oli ihan omaa luokkaansa, kiitos siitä todella hyvän opettajan. Onhan sitä korjattavaa, mutta ihan toivoton olo ei silti iskenyt. Pienet onnistumiset tuntuivat niin hyviltä, että niiden voimalla toivottavasti jaksaa säätää tätä istuntaa kohti parempaa.