Ponityttö katrillissa

Perjantaina päädyin ylimääräiselle tunnille Saaran tallille. Samalla pääsin taas tauon jälkeen tallin toisen opettajan tunnille. Olin toivonut jokeriratsua ja arvaukseni mahdollisesta valinnasta osuivat nappiin: Dillehän se sieltä tuli. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja tulevan joulun kunniaksi menimme tälläkin tunnilla katrillia. Dille jatkoi suoraan edellistunnilta, jossa oli ollut sama teema.

Alkuverryttelyssä menimme nopeasti kaikki askellajit läpi. Laukkaa otimme aina keskiympyrällä. Dille tuntui hassusti jäykältä molempiin suuntiin eikä sisäpohkeeni mennyt oikein kummassakaan kierroksessa läpi. Sain haettua Dilleä vähän pyöreämmäksi, mutta taipumiset jäivät kyllä matkasta. Muutoin Dille liikkui ihan mukavasti, mitä nyt välillä yritti painua edestä liian alas. Opettaja hoksautti niinä hetkinä tekemään pieniä kohottavia pidätteitä sekä ratsastamaan jalalla. Näiden vinkkien avulla Dille nousikin aina vähän ylemmäs ja kantoi itsensä paremmin. Laukassakaan ei tullut mitään kummempaa, vaan Dille eteni ihan mukavasti.

Tahkosimme katrillin ensin käynnissä läpi. Me Dillen kanssa olimme tällä kertaa letkassa viimeisiä, ja parinamme oli Potter. Katrilli tuli puksuteltua niin hyvin possujunassa, etten tullut painaneeksi sitä täsmällisesti mieleen. Minun kun ei tarvinnut tehdä muuta kuin seurata muita. Katrilli meni käynnissä ihan asiallisesti, vaikka pari säpsähdystä ja laukka-askelta mahtuikin mukaan osan hevosista säikähdettyä maneesin katolta liukuvia lumia. Dille ja Potter eivät nyt ihan täydellisiä pareja olleet, sillä Potter tuppasi välillä olemaan hitaampi, välillä taas olin itse jarrutellut liikaa, jolloin jäimme matkasta. Sain kuitenkin vähän tasoitettua menoa, jolloin pysyimme paremmin tahdissa Potterin kanssa.

Sitten ratsastimme katrillin kokonaan. Matkaan lähdimme käynnissä kahdessa letkassa keskihalkaisijalle pareittain tullen. Sen aikana siirryimme raviin ja jatkoimme keskihalkaisijan loppuun, jonka jälkeen käännyimme oman letkan kanssa vasemmalle. Siitä tulimme uudelleen samasta suunnasta keskihalkaisijalle, jonka ratsastimme nyt Y:n muotoisesti eli noin keskikohdasta teimme lyhyen lävistäjä uralle. Me vasemmalle, toinen porukka oikealle. Tämän jälkeen ohitimme toisen porukan lyhyellä sivulla, me tulimme hieman sisempää. Tämän jälkeen taisimme tehdä pitkän sivun keskelle voltin, jonka jälkeen tulimme taas lyhyeltä sivulta pareittain keskihalkaisijalle. Nyt taisimme tehdä pitkälle sivulle loivan kiemuran, jonka jälkeen ohitimme taas toisen porukan toisella lyhyellä sivulla, me taas hieman sisempänä mennen. Tämän jälkeen tulimme lävistäjän, jossa hevoset menivät toistensa lomista. Sen jälkeen tulimme keskihalkaisijalle jonossa ja toisen lyhyen sivun tullessa vastaan käännyimme kaikki vasemmalle. Pitkän sivun keskeltä teimme kahdeksikon kahdella voltilla siten, että päädyimme takaisin samalle pitkälle sivulle. Tästä tulimme taas jonossa keskihalkaisijalle, jonka lopussa meidän letka kääntyi oikealle, muut vasemmalle. Pitkän sivun loppupuolella teimme täyskaarron ja palasimme takaisin toista päätyä kohti. Siellä käännyimme keskihalkaisijalle parijonossa, joka lopulta lähti levittäytymään siten, että tulimme koko maneesin leveydeltä lopputervehdykseen.

Katrilli sujui ihan hyvin. Dille meni mukavasti, ja koko porukka pysyi kivasti kasassa. Tämäkin olisi ollut hauska nähdä yleisön silmin, vaan pääsinpähän nyt häntäpään paikalta vähän paremmin näkemään satulastakin käsin. Aivan täydellisesti ei tuo katrilli mieleeni tosiaan painunut, mutta ainakin tehdyt kuviot olivat mukana. Pientä häikkää tuossa järjestyksessä on, mutta ehkä se ei nyt niin vakavaa ole. Loppuravissa hain vielä Dillen kuulolle ja suunnanmuutoksissa tein keskiraviyritelmät. Opettaja pisti meidät vielä tekemään pari lisää sillä ajatuksella, että suoristin Dillen kunnolla ja rohkenin pitää ohjat tuntumalla. Näillä ohjeilla viimeinen keskiravilävistäjä menikin jo asiallisesti. Tunti oli kyllä mukava, katrillin ratsastaminen kun on niin kivaa. Siinä saa sekä muistaa ratsastaa itse että seurata, missä muut menevät ja pysyä sopivasti mukana. Dille suoriutui katrilliponin tehtävästä mainiosti, joten tämä ponityttö oli tuntiin hyvin tyytyväinen.

Mukavaa yhteistyötä

Keskiviikon ratsuarpajaisissa sain Dillen. Kahdeksan ratsukon tunnilla pääsimme vääntämään koulua tallin toisen opettajan ohjauksessa. Uuden opettajan tunnille pääsemmekin vasta viikon päästä. Tunnin aikana teimme siirtymiä: niin peruutuksia kuin peruutuksen jälkeen käynnistä nostettuja laukkoja.

Alkuverryttelyssä teimme käynnistä muutamia pysähdyksiä ja peruutuksia. Välillä Dille mietti aina tovin ennen kuin lähti peruutukseen, välillä taas nappasi idean vaivatta. Parhaimmillaan peruutukset lähtivät kevyesti, pahimmillaan Dille jäkitti vastaan ja lähti joko eteen tai poikittamaan sivulle. Muutoin verryttelyssä Dille oli mukava, liikkui ihan asiallisesti ja hakeutui pyöreämpään muotoon. Ympyröillä sen ulkopuolta sai vahtia molemmissa kierroksissa, jotta se ei turhaan roikkunut sillä puolella. Asetusten kanssa sai myös olla tarkka, ettei Dille vain pyöristänyt kaulaansa jättäen muut pyynnöt huomiotta.

Tunnin pääkuviona käänsimme pitkältä sivulta keskihalkaisijalle käynnissä. Siinä pysähdyimme ja peruutimme muutaman askeleen. Sen jälkeen jatkettiin eteenpäin ja tehtiin laukannosto käynnistä. Ratsastimme vielä lyhyelle sivulle muutaman kierroksen pääty-ympyrällä, kunnes palasimme tehtävän alkuun. Peruutukset lähtivät pääosin ihan ok, välillä toki sain korjailla Dilleä suoremmaksi. Laukannostot olivat vähän vaihtelevia. Alussa oli pientä nihkeilyä, mutta toistojen ja tarkemman ratsastuksen myötä saimme pari asiallistakin nostoa. Dillen laukka puolestaan oli pienellä säädöllä aika kivaa. Kun sen sai malttamaan ja olemaan riittävän suora, saattoi laukka-askeleeseen ratsastaa vähän pituutta. Ulkopuolenkin kanssa sai toki olla edelleen tarkkana, ettei Dille yrittänyt valua sitä kautta omille teilleen. Dille eteni myös mukavan tasaisesti ja aika pyöreänä. Laukka tuntui parhaimmillaan ihanan mutkattomalta ja helpolta. Sitä oli kiva fiilistellä.

Loppuraveissa sai vielä testailla parit askeleenpidennykset. Dille lähti pariin kertaan aika asiallisesti takapäätään käyttäen ja tahdin säilyttäen. Näistäkin jäi hyvät fiilikset, joten tunti päättyi oikein mukavasti. Olipa Dille tolkku ja ahkera! Dillessä kivaa on se, että vaikka se on poni, on sillä ihan hevosmaiset askeleet. Tällä tunnilla sillä oli oikein hyvä työmoraali eikä meidän tarvinnut kinastella, vaan yhteistyö pelasi kivasti. Dillellä voisi olla hauska mennä useamminkin, mutta koska en ole poniratsastajan kokoinen, on minun on parempi tyytyä satunnaisiin kertoihin sen kanssa. Kivaa vaihtelua se ainakin on.

Äkäinen äkkilähtö ja pieni sopu

Keskiviikon valmennusryhmän ihanan pienen eli viiden ratsukon koulutunnille menin aika odottavaisin mielin. Sisäinen kouluratsastajani oli herännyt ja halusi päästä vääntämään koulua. Pollearpajaisten tulosta en osannut arvella, mutta en odottanut yllätystä. Se sieltä lopulta sitten tuli: Dille. Viimeksi olen mennyt tällä ponitammalla viime toukokuussa eli taukoa oli kertynyt. Siksipä tamman karsinakäyttäytyiminen tuli ihan yllätyksenä. Eihän se aikaisemminkaan mikään mammanmussukka ollut, mutta nyt se oli kunnon lohikäärme. Jalat viuhtuivat, suu nappasi ja kaikki tekemäni vain ärsytti tammaa lisää. Sain harjattua ja laitettua suojat Dillelle, kun sidoin sen kiinni, mutta varustamista varten pyysin toisen käsiparin pitämään tammaa paikoillaan. Kun kamppeet olivat päällä, Dille tasoittui. Taisi huomata, että se tappelu tuli hävittyä.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme käynnissä kolmikaarista kiemurauraa. Tehtävällä tuli ratsastaa ensin puolipidäte läpi, sitten asettaa pyöreyttä tavoitellen ja näiden kahden onnistuessa päästä ratsastamaan vähän eteen. Kuulostaa helpolta, mutta olihan siinä hommaa. Puolipidätteet eivät meinanneet mennä aluksi läpi, jolloin en päässyt asettamaan saati ratsastamaan eteen. Dille tykkäsi puskea molempia pohkeitani vasten ja erityisesti karata oikean pohkeen läpi. Ulkopuolen avut olivat hukassa ja sisäpohkeeni jossain muualla. Istunnasta en nyt ala edes avautua. Opettajan silmän alla sain keskityttyä paremmin, ja pidätteet alkoivat rauhassa tehtyinä mennä läpi. Oli kiva huomata, että Dille kuunteli istuntaa ja totteli sitä, kun sain oltua selkeä. Asetukset olivat edelleen vähän hukassa, mutta sentään yksi kohta tehtävästä alkoi onnistua. Välillä pyöräytin kiemurauran väliin voltin, jolla hain pelkästään asetusta. Hiljalleen sain niistä kiemurallakin vähän otetta, mutta pohkeilla ratsastaminen oli puutteellista.

Sitten tehtävää siirryttiin tulemaan ravissa. Dille oli vähän kuikuillut peilipäätyä ja jännittynyt siellä, joten ajattelin siirtyä raviin vasta ohitettuamme sen. No, en oikeastaan ehtinyt kuin ajatella ravia, kun Dille ampaisi kiitolaukkaan. Mitään en kuullut tai nähnyt, mutta jostain tamma sai kimmokkeen singota. Nojasin taaksepäin ja ajattelin, että taidan jäädä tästä kyydistä piakkoin. Dille pyörähti kohti peilipäätyä, ja sain jarrutettua sen  sinne, kun olimme sitä ennen melkein teilanneet Manun. Tämän esityksen jälkeen tiesin, että nyt pitää saada poni hommiin, mutta olin silti aika tönkkönä jännityksestä. Ravasimme tovin Loren perässä turvaa hakien. Dille tuntui jonkin aikaa uudelleen räjähtämäisillään olevalta ruutitynnyriltä, ja valmistauduin heittämään hanskat tiskiin. Olen liian arka ratsastaakseni hevosilla, jotka lähtevät näin vikkelästi alta halutessaan. Dillelle kuitenkin riitti yksi pyrähdys, ja hiljalleen se alkoi rentoutua. Ravissa sitä pääsi työstämään vähän paremmin ja kiemurauralla asetuksetkin alkoivat mennä läpi. Dille väläytti tehtävällä muutamia tosi kivoja pätkiä, kun keskityin ja sain ratsuni samaan fiilikseen. Välillä menimme taas ihan väärinpäin, mutta kuten opettajakin sanoi, Dille kyllä yritti kovasti.

Laukkaa työstimme ihan ympyröillä ja uraa myöten. Jännitin tietysti ensimmäisiä laukkoja, mutta kun Dille ei lähtenyt omille teilleen, sain rentouduttua ja vähän ratsastettua. Laukassa huomasin selvästi, kuinka vakaan ulko-ohjan tuntuman Dille tarvitsi. Asetuksen kanssa sain olla tarkka, etten vääntänyt koko kaulaa mutkalle. Pohkeilla sai myös ratsastaa aika paljon, että Dille säilytti laukan. Välillä sain tamma ulkopuolen haltuun ja omaa istuntaa tasoitettua, jolloin Dille pyöristyi ja laukkasi pienen hetken mukavan tasaisesti. Aika helpolla se tosin sukelsi liian alas, mitä sai korjata kohottavilla pidätteillä ja pohkeilla. Saimme onnistumisia molempiin suuntiin, ja Dille tuntui taas siltä mukavalta ratsulta, johon sen kanssa parhaimpina hetkinä olen päässyt. Oma jännityksenikin hälveni hieman, vaikka äkkilähtö jätti kytemään pienen pelon.

Loppuraveissa tohdin Dillen antaa jo vähän venyttää ohjan perässä. Se ei enää vaikuttanut yhtään räjähdysherkältä, joten kaipa se sai kulutettua virtapiikkinsä yhden lähdön aikana. Onneksi tunnin aikana oli niitä hyviäkin hetkiä, muuten olisin varmasti kehitellyt jonkin arkuuden tätä ratsua kohtaan. Dillen kanssa ei ainakaan voi torkkua, sillä silloin tamma varmasti alkaa puuhailla omiaan. Dillehän on itse asiassa oikein hieno kouluratsu, kunhan sen saa keskittymään. Vaikka se on poni, niin siltä löytyy hyvin hevosmaiset askeleet. Kiva poni siis, kunhan ratsastaja on riittävän päättäväinen eikä säikähdä pienistä.

Kiemurtelua ihan tarkoituksella

Perjantain pienryhmätunnille toivoin mielessäni jotain ainakin puoliautomaattista ratsua. Sanattomat toiveeni menivät vähän niin ja näin, sillä sain kolmannen kerran Dillen. Tamma on keksinyt alkaa näyttää hieman hapanta naamaa varustaessa, jolloin napsaisinkin sen varmuuden vuoksi kiinni. Onneksi se lähinnä tyytyi luimimaan. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja tehtävänä oli puolestaan kiemurtelua luvan kanssa eli loivan kiemurauran ratsastamista.

Kuviona oli pyöräyttää pitkän sivun alkuun voltti ja lähteä siitä loivalle kiemurauralle, jonka keskelle ja loppuun pyöräytettiin myös voltit. Tehtävää mentiin näin sekä käynnissä että ravissa. Dille oli hyvin pahasti kiinni oikeassa ohjassa eikä millään tuntunut antavan periksi. Opettaja neuvoi asettamaan ja taivuttamaan sinnikkäästi ja välillä käyttämään tarvittaessa vasta-asetusta apuna. Alussa ylipäänsä kunnon asetuksen saaminen kumpaankaan suuntaan tuntui vaikealta. Yritin kyllä ratsastaa pohkeilla, mutta niiden haroessa hieman ilmaa tehtävä tuntui paikoin vaikealta. Sinnikkäällä yrittämisellä sekä ennen kaikkea toistojen määrällä Dille alkoi lopulta pehmetä jopa oikealta puolelta. Hetkittäin sain sen antamaan periksikin, jolloin meno tuntui sangen kivalta. Ravissa opettaja hoksautti pitämään Dillen aktiivisesti liikkeellä, sillä hitaasti kulkiessaan sille jäi enemmän aikaa kiemurrella omiaan. Opettaja myös muistutti toistuvasti ulkopuolen tuesta, jonka annoin jäädä puolitiehen kerta toisen jälkeen. Harmittelinkin ääneen, kuinka sitä ärsyttävästi joko käytti sisä- tai ulkopuolen apuja, mutta ei toivettakaan siitä, että ne olisivat toimineet synkassa keskenään.

Samaa tehtävää tultiin myös laukassa siten, että loivan kiemurauran keskelle tehty voltti jätettiin pois. Kuvioon mahtui siis pieni pätkä vastalaukkaa, hyvin loivasti tosin. Oikeassa laukassa Dille pääsi pudottamaan kahdesti raville, mutta vasemmassa laukassa saimme tultua kuvion joka kerta laukassa pysyen. Dille tuppasi hetkittäin laukkaamaan hieman turhan vauhdilla, jolloin opettaja kehotti rauhoittamaan tahtia. Samalla muistutuksena tuli pitää ulkopuoli hallinnassa ja ulko-ohja tuntumalla. Volteilla sain laukkaa hieman rauhallisemmaksi, mutta loivalla kiemurauralla Dille tahtoi päästä aina kiihdyttämään. Liekö se sitten korvannut pientä tasapainon puutetta maltillisessa vastalaukkaosuudessa vai nauttiko se vain reippaammasta menosta. Kaikesta huolimatta olin tyytyväinen siihen, kuinka saimme mentyä kuvion kuitenkin valtaosan kerroista oikeassa askellajissa pysyen. Parhaat hetket saimme volteille, kun sain pidettyä itseni ja Dillen ulkopuolen hanskassa, jolloin se pyöristyi hienosti ja rauhoittui aina hetkeksi laukkaamaan rennommin.

Loppuraveissa opettaja pisti meidät vielä tekemään muutamia keskiravipätkiä. Aluksi Dille rikkoi laukalle, kun en yksinkertaisesti osannut pitää ohjia tuntumalla, vaan liki nakkasin ne pois. Opettaja muistutti, että hevonen pitää saada ravaamaan takaa eteen ohjan tuntumalle eikä se voi sitä tehdä, jos tuntumaa ei ole. Lopulta aloin saada pidettyä tuntuman ja pyydettyä Dilleä eteen, jolloin pari kertaa se pääsi esittämään aika kivaa keskiravia. Hienointa oli tuntea selkään se, kuinka Dillen takaosa käynnistyi, ja se työnsi askeleita sieltä alkaen. Opettajakin oli lopulta tyytyväinen menoomme, ja pääsimme siirtymään loppukäynteihin. Mukava tunti, kun alkutunnin jäykistelystä pääsimme lopulta ainakin hieman vetreämpään menoon.

Hihittelyä & hyviä hetkiä

Pienryhmätunnin ratsuarvonta aiheutti taas hilpeyttä. Kolmen ratsastajan kesken ratsut oli jaettu niin, että tunnin ainoa junnu sai hevosen, ja me kaksi sennua puolestaan ponit. Minut oli merkitty toistamiseen Dillelle, mitä jaksoin edelleen hihitellä. Dillehän on noin 145-senttinen eli samaa kokoluokkaa kuin Eetukin, mutta silti Dille tuntuu siihen nähden hitusen pienemmältä. Opettaja oli valikoinut ratsut myös sen takia tunnille, että niillä jokaisella on samankaltaiset ongelmat. Tässä tapauksessa rehellisesti asettumisen ja taipumisen välttely.

Ensimmäisenä tehtävänä oli tulla keskihalkaisijaa ensin käynnissä ja sitten ravissa siten, että alkupätkä mentiin suoraan ja sen jälkeen asetettiin aina jompaankumpaan suuntaan. Sitten hieman ennen lyhyelle sivulle tuloa ratsastettiin taas suoraan. Tehtävän tavoitteena oli saada hevoset asettumaan rehellisesti eikä vain niksauttamaan kaulaansa pyöreäksi asetuksesta piitaamatta. Erinomainen harjoitus minulle, sillä lumoudun pyöreästä kaulasta niin, etten enää muusta piittaa. Dillellä asetuksen saaminen oikealle tuntui hankalammalta, sillä Dille lähti asetusta pyytäessäni samalla puskemaan oikealle. Yritin pohkeella muistutella sitä pysymään reitillä, mutta jotenkin vikkelästi se ehti aina ottaa sivuaskelia. Vasemmalle asetusta oli helpompi pyytää, kun Dille ei pyrkinyt valumaan samalla sinne, mutta toisaalta asetus siihenkään suuntaan ei tapahtunut kovin helposti. Hetkittäin Dille kuitenkin keskittyi, ja pohkeeni toimivat, jolloin Dille asettui rehellisemmin ja pyöristyi. Ravissa suurin ongelma oli saada Dille kuvion alkuun, sillä katsomopääty oli sen mielestä täynnä petoja. Muutoin asettamiset sujuivat niin kuin käynnissä: välillä onnistuen, välillä liiraillen. Oli kuitenkin kivaa päästä kerrankin ajatuksella miettimään asettamista suoralla uralla.

Seuraavana tehtävänä oli ratsastaa Dillen päätykyttäilyn takia pienemmäksi rajatussa tilassa ravissa voltit jokaiseen kulmaan ja hakea pitkille sivuille askeleenpidennystä. Nyt Dille keksi, että vain peilipäädyn oikeanpuoleinen kulma on täynnä petoja, jolloin se esitti muutamat laukkalähdöt sieltä. Keskittymiskykyni repsahti viimeistään tässä vaiheessa ja nauraa käkätin näinä hetkinä. En vain voinut sille mitään, kun pienen ponin pöljäilyt olivat niin huvittavia. Eihän se olekaan ollut tuossa samassa maneesissa kuin lukemattomia ja taas lukemattomia kertoja. Dille kuitenkin keräsi säikähdyksistään sen verran pöllövirtaa, että lähti aina kipittämään peilipäädyn ajaksi. Opettaja komensi ottamaan pidätteet niin, että Dille lakkaa hötkyilemästä ja alkaa kuunnella. Sain neuvotella Dillen kanssa asiasta joka ainoan kierroksen ajan, ja välillä se kuunteli minua hetken ja sitten taas ei korvaansa lotkauttanut. Opettaja neuvoi asettamaan volteille rohkeammin ja muistamaan huolehtia samalla ulkoavuilla kääntämisestä ja ulko-ohjan tuesta. Katsomopäädyn puoleisella alueella Dille keskittyikin paremmin, jolloin asetukset menivät volteilla paremmin läpi. Sen sijaan ulkoavuilla kääntäminen tökki hieman, ja voltit tahtoivat olla välillä vaikka millaisia niin muodoltaan kuin kooltaan. Helpommalta kierrokselta tuntui tällä kertaa oikea, sillä siinä kierroksessa Dille puski vähemmän ulos. Sen sijaan se kyllä yritti valua sisälle, mutta kohtalaisesti sain sitä aina estettyä.

Pitkille sivuille tehdyt askeleenpidennykset ravissa eivät tainneet aivan muistuttaa sitä oikeaa liikettä, mutta ainakin niissä oli hieman ajatusta. Kovin rennosti Dille ei niihin lähtenyt, mutta ainakin se yritti, kun muistin pyytää. Opettaja ohjeisti pitämään selvän tuntuman myös pidennyksen aikana, sillä tuppasin päästämään Dillen etuosan karkuun. Dille vaati hieman nohitusta pidennyksissä, mutta hiljalleen kaviot alkoivat ottaa toivottuja askelia. Muutaman kerran Dille rikkoi laukalle, joten ainakin se löysi moottoriaan taas vähän. Laukalle rikkominen puolestaan kieli hyvin siitä, kuinka hatara tuntuma minulla oli, kun hevonen pääsi sekoittamaan askeleenpidennyksen laukkapyyntöön. Samalla tajusin itsekin sen, että hevosen takapäästä työntämä energia valuu hukkaan, mikäli sillä ei ole tuntumaa, jolle sitä energiaa tuoda. Jos humputtelen ohjat löysänä pitämättä tuntumaa, pääsee hevonen yhtä hyvin venymään kilometrijunaksi.

Lopuksi otimme vielä laukkatehtävänä mennä toinen pitkä sivu hieman irti urasta mahdollisimman suoraan ja toiselle sivulle vuorostaan pyöräytettiin kaksi ympyrää. Oikeassa kierroksessa Dille intoili hieman ja erityisesti kiihdytti suorituspätkälle. Siinä se kyllä meni suoraan ilman kummempaa säätöä, mutta opettaja toivoi tasaisempaa menoa. Ympyröillä sain taas muistaa kääntää selvästi ulkoavuilla, sillä muutoin Dille lähti puskemaan ulos. Opettaja muistutti myös asettamaan rohkeasti. Kun sain sekä ulkoavuilla kääntämisen että asetuksen kohdilleen, pyöristyi Dille mukavasti ja työskenteli paljon hallitummassa laukassa. Laukka ei pyörinyt ihan täydellisesti, kun ilmeisesti väsymys alkoi painaa jo ponia. Se kuitenkin keskittyi nyt paremmin kuin koko tunnin aikana. Vasempaan kierrokseen Dille ei enää jaksanut juuri kiihdytellä, vaan laukkasi suoratkin hetket maltillisesti. Ympyröillä tuli hyviä hetkiä, kun sain koko ratsun kääntymään, en vain yhtä osaa kerralla. Ihmeen hyvin sain myös pidettyä pohkeet tuntumalla ilman, että polveni olivat puristamassa satulaa. Laukassa tulivatkin tunnin parhaat hetket, sillä ilmeisesti Dillekin joutui siinä tekemään jo sen verran hommia, ettei sille jäänyt aikaa kyttäillä kaikkea muuta.

Loppuraveissa houkuttelin Dilleä vielä vähän rentoutumaan pyörittelemällä ympyröitä ja pysyttelemällä visusti pelottavista päädyistä kaukana. Hiljalleen Dille rauhoittui, ja pääsimme siirtymään käyntiin. Opettajalta tuli kommenttina, että mukaan mahtui hyviä pätkiä, mistä olin samaa mieltä. Käynti ja ravi olivat hieman heikkoja esityksiä, mutta laukassa sitten palaset loksahtelivat paremmin kohdilleen. Välillä tuli olo, että kumpikaan meistä ei jaksanut keskittyä. Hetkittäin taas ajattelin Dillen keskittymiskyvyn ollessa nollassa, että kokevatkohan jotkin hevoset minut samanlaisena häseltäjänä niiden selässä. Ainakin voisin kuvitella, että toimin keskittymiskyvyn puuttuessa niin kuin Dille: häsellän, kipitän, venkoilen ja teen kaiken muun paitsi kuuntelen ketään. Dille on kyllä näppärä ratsu, kun sen saa keskittymään eikä se liikkeidensä puolesta tosiaan ponilta tunnu. Seuraava hassu ajatus onkin, että sillä voisi olla kiva hypätä. Tuumataanhan siitä tallin nettisivuilla, että sen laukka on rytmikästä, joten esteet ylittyvät helposti. Sitä kertaa odotellessa.

Pitkästä aikaa kunnon poniratsastaja

179,5 cm & 145 cm.

Päivän makeimmat naurut taisin saada, kun katsoin pienryhmätunnille minulle jaettua ratsua. Olin haaveillut sellaisesta, jolla en ole mennyt aikoihin. Nimeni olikin lupaavasti hevoslistan alapäässä, ja lopulta bongasinkin nimeni Rowanhill Najilan eli tutummin Dillen kohdalta! Dille on 2006 syntynyt welsh-tamma ja säkäkorkeudeltaan noin 145-senttinen eli samaa kokoluokkaa kuin esimerkiksi Eetu ja Jukka, joilla molemmilla olen mennyt. Koulutustasoltaan Dille on helppo C-B, ja sitä kehutaan reippaaksi ja herkäksi ratsuksi, jonka liikkeet ovat hevosmaiset. Dille oli jo edellistunnilla, joten pääsin hymistelemään tulevaa kokemusta jo ennakkoon. Selkään noustua laitoin ehkä hitusen normaalia lyhyemmät jalustimet, jolloin tunsin selvästi olevani ponin selässä. Halusin kuitenkin saada vähän edes ponin kylkiä pohkeideni väliin. Pienryhmä oli pitkästä aikaa täynnä eli täydet kuusi ratsastajaa, joista yksi oli Kaisa.

Alkuverryttelyn sai mennä hyvin vapaasti itse. Aloin tehdä tuttavuutta Dillen kanssa käynnissä. Poni liikkui mukavasti, mutta jäi hanakasti oikealle kiinni. Aloin sitten pyöritellä ympyröitä ja voltteja, joilla aktivoin omaa sisäpohjetta töihin samalla, kun houkuttelin Dilleä liike kerrallaan antamaan oikealta periksi. Välillä poni ymmärsi, mitä tarkoitin ja antoi hitusen myöten, välillä taas jäi jäkittämään pyyntöjäni vastaan. Vasemmalle Dille asettui paljon helpommin, jos vain sain itseni oikeinpäin. Ärsyttävää, kuinka vaikeaksi vasemman kierroksen ratsastaminen on taas heittäytynyt omien istuntaongelmien takia. Ravissa Dille puksutti menemään mukavan reippaasti ja laukassakin pysyi liikkeessä aika itsestään. Oli mukava huomata, että ponin esittelyteksti piti paikkansa, en olisi askelien perusteella huomannut olevani ponin kyydissä.

Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä tulimme keskihalkaisijaa myöten pyöräyttäen voltit vuoron perään oikealle ja vasemmalle niin, että voltteja tuli halkaisijan matkalle neljä. Tehtävää tulimme käynnissä ja ravissa. Oikealle pyöräytetyt voltit sujuivat luonnollisesti helpommin, ja välillä Dille jopa keveni ja pyöristyi. Vasemmalle asetusten saaminen oli omien ongelmieni takia vaikeampaa. Opettaja muistutti pitämään ulko-ohjan tuella, ettei Dille pääse pullahtamaan sieltä ulos. Neuvo ja samoin ulkopohkeen käyttö auttoivat kummasta, mutta siitä huolimatta en kovin väläyttäviä voltteja vasemmalle saanut. Ravissa annoin Dillen välillä jäädä hiippailemaan, mistä tuli opettajalta noottia. Dille reipastui kyllä, kun pyysin, mutta kovin helposti taas unohtuin omiin maailmoihini, jolloin Dille teki samoin. Ravissa volteilla sai keskittyä tarkemmin kääntämään, muuten voltti näytti vaikka millaiselta kuviolta. Harjoitusravissa istuminen vei vähän omaa herkkyyttäni, jolloin en ehkä ollut riittävän nopea kiittämään Dilleä oikein sujuneista hetkistä, jolloin onnistumisiakaan ei tullut niin kivasti kuin käynnissä. Dille kuitenkin meni päääsääntöisesti varsin mutkattomasti ravissakin, joten ei siitäkään pahaa mieltä onneksi jäänyt.

Lopuksi treenasimme asettamista myös laukassa. Kukin sai oman ympyränsä, jota sai laukata aluksi vähän isompana ennen kuin pienensi sitä hieman. Laukassa en saanut Dilleä kovin hyvin tuntumalle kertaakaan, kuten olin käynnissä ja vähän ravissakin onnistunut. Dille tuntui hiljalleen vähän väsyneeltä eikä jaksanut tsempata enää niin paljoa. Oikea kierros pysyi sinnikkäästi helpompana, kunhan muistin ulkopohkeen käytön. Olisin tosin saanut olla molemmilla pohkeillani aktiivisempi, sillä nyt ne tahtoivat unohtua ja jäin leikkimään enemmän ohjilla. Vasen kierros jäi vähän kaivelemaan, sillä edelleenkään en saanut siinä kunnon onnistumisia saati mitään sinnepäin, vaan Dille pääsi ajoittain valumaan nukkuneen ulkopohkeeni läpi ulommas, jolloin taas jouduin säätämään menoa. Homma olisi ollut niin paljon helpompaa, jos olisin jo käynnin ja ravin aikana tajunnut, miten saan itseni oikeinpäin vasemmassa kierroksessa.

Loppuraveissa houkuttelin Dilleä venyttämään ohjan perässä enemmän ja vähemmän onnistuneesti. Opettaja pyysi meiltä vielä yhtä ravilisäystä, johon Dille lähti hiljalleen. Mitään kovin väläyttävää lisäystä se ei tainnut tehdä, mutta kuitenkin riittävän. Sen jälkeen ravasin vielä tovin, kunnes siirsin jo käyntiin. Siinä hain ponin vielä kuulolle ja vähän pyöristymään, kunnes annoin sille pitkät ohjat ja päästin sen huilimaan kunnolla. Dille oli kyllä oikein kiva ja tiitterä poni. Olihan se hassua hypätä alas satulasta, kun matka maahan oli sangen lyhyt. Dille on kyllä mainio lisä tallin ponivalikoimaan, ja se on varmasti tykätty ratsu. Voi olla, etten ihan heti ole sen selkään uudelleen kiipeämässä, mutta oli kiva kuitenkin edes kerran sinne päästä. Niin ja toim. huom. yhtään ponia ei vahingoitettu ratsastustunnin aikana, ja Dille jäikin todistetusti karsinaan rouskuttelemaan iltaheiniään tyytyväisenä.

Videoista kiitos Noralle ja Alekseille!