Kolmas kerta katrillia ja heipat

Lauantaina olikin taas tuplaheppailun vuoro, mikä yllätys. Päivä alkoi Saaran tallin tunnilta, jo neljännen kerran tällä viikolla. Syykin tähän äkkinäiseen ja tiheään käyntimäärään oli. Pohdinnan jälkeen päätin viimein jättää tämän tallin vakiotunnin pois ja siirtyä kokonaan Tallinmäelle. Halusin käyttää lippuvihkoni ennen uutta vuotta pois, joten tälle viikolle tuli tehokäynnit. Tunnille sain toiveeni mukaisesti Hilanterin, jonka kanssa pääsin treenaamaan kolmannen kerran katrillia tälle viikkoa. Se ei haitannut, sillä ratsastin elämäni ensimmäisen katrillin vasta tänä vuonna, joten kai tässä on vähän kirittävää. Ratsukoita tunnilla oli seitsemän, ja menimme saman katrillin kuin edellispäivänä, yhden voltin lisäyksellä tosin.

Alkuverryttelyt menimme taas pitkälti itsenäisesti, laukat olivat edelliskerran malliin keskiympyrällä. Hilanteria sai vähän nohitella liikkumaan, mutta aika nopeasti se alkoi toimia ihan hyvin käynnissä ja ravissa. Pyöreyttäkin löytyi hetkittäin, ja välillä sain hakea rauhallisempaa tahtiakin. Muutoin opettaja kehotti tekemään muutamia takaosan väistätyksiä, että Hilanteri alkaisi nostella kaviotaan paremmin. Ensimmäinen laukannosto meni jumitellen. Minua vain nauratti, sillä Hilanteri on sangen kuuluisa kyvyistään juurtua maahan. Pääsimme kuitenkin jumittelusta aika nopeasti yli ja laukkaan. Laukka oli aluksi vähän tönkköä, mutta parani, kun sain Hilanterin suoremmaksi.

Kävelimme taas katrillin kertaalleen läpi ennen kuin tulimme sen ravissa. Me Hilanterin kanssa sijoituimme tänään letkassa toiseksi ja pariksemme saimme Manun. Katrilli meni suunnilleen seuraavasti. Käynnissä tulimme parijonossa keskihalkaisijalle ja hetken päästä siirryimme raviin. Lyhyeltä sivulta Hilanterin poppoo lähti vasemmalle, Manun oikealle. Sitten tulimme uudelleen keskihalkaisijalle parijonossa, josta erkanimme letkoissamme Y-kuviolla eli lyhyellä lävistäjällä takaisin uralle. Lyhyellä sivulla letkat ohittivat toisensa, Hilanterin poppoo sisempää. Pitkän sivun keskelle pyöräytimme voltin ja tulimme taas keskihalkaisijalle parijonossa. Keskikohdassa pyöräytimme voltit omiin suuntiimme. Pitkälle sivulle teimme loivan kiemuran, jonka keskelle pyöräytimme voltin omiin suuntiimme. Lyhyellä sivulla menimme taas toistemme ohi, edelleen sisempänä pysyen. Sitten tulimme lävistäjän toisten lomista pujahdellen, kunnes lyöttäydyimme keskihalkaisijalla yhdeksi letkaksi. Sen loputtua käännyimme vasemmalle ja lähdimme pitkän sivun keskeltä kahdeksikolle. Siitä matka jatkui taas keskihalkaisijaa myöten, jonka lopussa letkat kääntyivät omiin suuntiin, me siis oikealle. Pitkän sivun loppupuolelta pyöräytimme täyskaarron ja siitä ravasimme keskihalkaisijalle. Siinä menimme hetken parijonossa, kunnes aloimme hajaantua siten, että lopputervehdyksessä olimme koko maneesin leveydeltä pysähdyksissä.

Hilanteri pysyi Manun tahdissa kohtuullisen hyvin. Välillä tosin Hilanteri yritti laiskotella ja pääsikin ottamaan katrillin aikana muutamia käyntiaskelia. Sain sen kuitenkin aina vikkelästi raviin ja aloin ratsastaa tarkemmin, jolloin se ei enää loppukatrillin aikana ehdotellut moista. Hilanteri väläytteli myös kivoja, pyöreitä hetkiä, joita oli mukava fiilistellä. Katrilli pysyi tälläkin tunnilla kohtuullisesti kasassa, vaikka mukana olikin nyt sekä hevosia että useampi poni.

Lopuksi saimme vielä työstää hevosia tovin ravissa. Hain Hilanteria vielä hereille ja hommiin, minkä se teki tosi kivasti. Kun sain sen suoraksi, tarjosi tämä 23-vuotias ruuna hienoa, pyöreää ravia, joka tuntui ja näytti niin kivalta. Vaikka ikä alkaa jo Hilanterista näkyä, on sen asenne edelleen kohdillaan. Sehän kyllä tekee, kun kuski vain osaa pyytää oikein eikä säädä turhia. Hyvästä hetkestä siirsimme hevoset käyntiin, ja pääsin taputtelemaan Hilanterin hyväksi. Pakko myöntää, että kyllähän siinä tippa kävi linssissä. Hilanteri on kuitenkin ollut aina suosikkini tällä tallilla, joten kyllä sitä ikävä tulee. Niin vain liki 9,5 vuotta hurahti tällä tallilla, jolla aloin harrastaa ratsastusta säännöllisesti. Talli oli kyllä minulle oikea valinta, ja kaikkien näiden vuosien aikana sain oppia siellä paljon. Nyt kuitenkin on aika siirtyä eteenpäin, joten tälle tallille oli sanottava heipat.

Ponityttö katrillissa

Perjantaina päädyin ylimääräiselle tunnille Saaran tallille. Samalla pääsin taas tauon jälkeen tallin toisen opettajan tunnille. Olin toivonut jokeriratsua ja arvaukseni mahdollisesta valinnasta osuivat nappiin: Dillehän se sieltä tuli. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja tulevan joulun kunniaksi menimme tälläkin tunnilla katrillia. Dille jatkoi suoraan edellistunnilta, jossa oli ollut sama teema.

Alkuverryttelyssä menimme nopeasti kaikki askellajit läpi. Laukkaa otimme aina keskiympyrällä. Dille tuntui hassusti jäykältä molempiin suuntiin eikä sisäpohkeeni mennyt oikein kummassakaan kierroksessa läpi. Sain haettua Dilleä vähän pyöreämmäksi, mutta taipumiset jäivät kyllä matkasta. Muutoin Dille liikkui ihan mukavasti, mitä nyt välillä yritti painua edestä liian alas. Opettaja hoksautti niinä hetkinä tekemään pieniä kohottavia pidätteitä sekä ratsastamaan jalalla. Näiden vinkkien avulla Dille nousikin aina vähän ylemmäs ja kantoi itsensä paremmin. Laukassakaan ei tullut mitään kummempaa, vaan Dille eteni ihan mukavasti.

Tahkosimme katrillin ensin käynnissä läpi. Me Dillen kanssa olimme tällä kertaa letkassa viimeisiä, ja parinamme oli Potter. Katrilli tuli puksuteltua niin hyvin possujunassa, etten tullut painaneeksi sitä täsmällisesti mieleen. Minun kun ei tarvinnut tehdä muuta kuin seurata muita. Katrilli meni käynnissä ihan asiallisesti, vaikka pari säpsähdystä ja laukka-askelta mahtuikin mukaan osan hevosista säikähdettyä maneesin katolta liukuvia lumia. Dille ja Potter eivät nyt ihan täydellisiä pareja olleet, sillä Potter tuppasi välillä olemaan hitaampi, välillä taas olin itse jarrutellut liikaa, jolloin jäimme matkasta. Sain kuitenkin vähän tasoitettua menoa, jolloin pysyimme paremmin tahdissa Potterin kanssa.

Sitten ratsastimme katrillin kokonaan. Matkaan lähdimme käynnissä kahdessa letkassa keskihalkaisijalle pareittain tullen. Sen aikana siirryimme raviin ja jatkoimme keskihalkaisijan loppuun, jonka jälkeen käännyimme oman letkan kanssa vasemmalle. Siitä tulimme uudelleen samasta suunnasta keskihalkaisijalle, jonka ratsastimme nyt Y:n muotoisesti eli noin keskikohdasta teimme lyhyen lävistäjä uralle. Me vasemmalle, toinen porukka oikealle. Tämän jälkeen ohitimme toisen porukan lyhyellä sivulla, me tulimme hieman sisempää. Tämän jälkeen taisimme tehdä pitkän sivun keskelle voltin, jonka jälkeen tulimme taas lyhyeltä sivulta pareittain keskihalkaisijalle. Nyt taisimme tehdä pitkälle sivulle loivan kiemuran, jonka jälkeen ohitimme taas toisen porukan toisella lyhyellä sivulla, me taas hieman sisempänä mennen. Tämän jälkeen tulimme lävistäjän, jossa hevoset menivät toistensa lomista. Sen jälkeen tulimme keskihalkaisijalle jonossa ja toisen lyhyen sivun tullessa vastaan käännyimme kaikki vasemmalle. Pitkän sivun keskeltä teimme kahdeksikon kahdella voltilla siten, että päädyimme takaisin samalle pitkälle sivulle. Tästä tulimme taas jonossa keskihalkaisijalle, jonka lopussa meidän letka kääntyi oikealle, muut vasemmalle. Pitkän sivun loppupuolella teimme täyskaarron ja palasimme takaisin toista päätyä kohti. Siellä käännyimme keskihalkaisijalle parijonossa, joka lopulta lähti levittäytymään siten, että tulimme koko maneesin leveydeltä lopputervehdykseen.

Katrilli sujui ihan hyvin. Dille meni mukavasti, ja koko porukka pysyi kivasti kasassa. Tämäkin olisi ollut hauska nähdä yleisön silmin, vaan pääsinpähän nyt häntäpään paikalta vähän paremmin näkemään satulastakin käsin. Aivan täydellisesti ei tuo katrilli mieleeni tosiaan painunut, mutta ainakin tehdyt kuviot olivat mukana. Pientä häikkää tuossa järjestyksessä on, mutta ehkä se ei nyt niin vakavaa ole. Loppuravissa hain vielä Dillen kuulolle ja suunnanmuutoksissa tein keskiraviyritelmät. Opettaja pisti meidät vielä tekemään pari lisää sillä ajatuksella, että suoristin Dillen kunnolla ja rohkenin pitää ohjat tuntumalla. Näillä ohjeilla viimeinen keskiravilävistäjä menikin jo asiallisesti. Tunti oli kyllä mukava, katrillin ratsastaminen kun on niin kivaa. Siinä saa sekä muistaa ratsastaa itse että seurata, missä muut menevät ja pysyä sopivasti mukana. Dille suoriutui katrilliponin tehtävästä mainiosti, joten tämä ponityttö oli tuntiin hyvin tyytyväinen.

Katrillihupailua

Keskiviikkona päätin taas tuplaheppailla ja menin tallille jo tuntia tavallista aiemmin. Kuuden ratsukon tunnilla oli luvassa koulua. Opettaja ehdotti katrillia eikä kukaan vastustanut, joten pääsimme hupailemaan sen parissa. Kivaa! Ratsunani oli Manu. Itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen kävimme katrillin pätkissä läpi, kunnes ratsastimme sen kahdesti kokonaan. Me Manun kanssa saimme ottaa ensimmäisen ratsukon paikan.

Matkaan lähdimme ravissa tullen keskihalkaisijaa pitkin kahden ratsukon pareissa. Manu sai kaverikseen Aten, ja ruunat hölköttelivät mukavasti samaan tahtiin keskihalkaisijaa pitkin. Sen jälkeen me Manun kanssa käännyimme oikealle niin kuin kaksi muutakin parittomalla numerolla varustettua ratsukkoa parillisten numeroiden kääntyessä vasemmalle. Siitä tulimme lävistäjän vähän keskiravia ajatellen, ja ratsukot pujahtelivat siinä toistensa lomista.

Lävistäjän jälkeen tulimme taas keskihalkaisijalle, mutta tällä kertaa yksittäin jonossa. Kun kaikki olivat keskihalkaisijalla, tehtiin noin kymmenen metrin voltti. Parittomalla numerolla olleet ratsukot tekivät voltin oikealle ja parilliset vasemmalle. Sen jälkeen matka jatkui keskihalkaisijan loppuun, ja me parittomat käännyimme taas oikealle. Kun kaikki olivat pitkällä sivulla, nostettiin laukka. Laukassa etenimme uraa myöten, me vähän sisempänä ja toinen porukka ulompaa kiertäen. Toisen pitkän sivun loppupuolella siirryimme raviin ja tulimme keskihalkaisijalle toisesta suunnasta pyramidina: me Manun kanssa kärjessä, seuraavat kaksi ratsukkoa rinnakkain ja loput kolme vielä niiden jälkeen rinnakkain.

Hitsit, että oli kivaa! Manu humputteli menemään rennosti siinä, missä muutamat ratsut vähän innostuivat. Ensimmäinen laukkapätkä meni kiihdytysravin kautta, mutta toisella kerralla Manu tarjosi todella mainiota, pyöreää laukkaa. Keskiraveissa oli vähän ajatusta, ja voltitkin menivät ihan asiallisesti. Kaikin puolin tunti oli todella mukava, kun sai ratsastaa rennosti eikä tarvinnut vääntää koulua hiki hatussa. Toki tunnilla tuli tehtyä koulukuvioita, mutta ne menivät sopivan huolettomasti. Olisipa ollut kiva nähdä, miltä katrilli lopulta näytti. Toisella kerralla ratsukot toimivat jo paremmin yhteen kokonaisuutena, kun ensimmäisellä kierroksella oli pientä hajanaisuutta. Tulipahan myös naurettua ja paljon. Ihanaa, kun välillä voi humputella menemään ilman suurempia säätöjä. Tällaista pitäisi tehdä useamminkin.

Avajaisten katrillissa

Sunnuntain hevostelut jatkuivat Tallinmäen maneesitallin avajaisissa, joissa ratsastin Gialla valkoisten hevosten katrillissa. Ennen varsinaista esitystä ratsastimme katrilliohjelman kertaalleen läpi. Olimme muuttaneet sitä pituuden saamiseksi siten, että ratsastimme alun raviosuuden kahdesti.

Treeniharjoitus meni mukavasti, ja pysyimme toisen ratsukon kanssa kohtuullisesti tahdissa. Gia oli edelleen oma kiva itsensä, joten saimme siirtyä maneesista hyvillä mielin ulos odottamaan toviksi vuoroamme. Kun pääsimme takaisin maneesiin, oli siellä mukavasti yleisöä. Gia vähän pörhistyi tästä hyvällä tavalla ja oli selvästi innoissaan. Tamma taisi hoksata olevansa jossain vähän erikoisemmassa tilanteessa, jos ei nyt sentään ihan kisoissa.

Matkaan lähdimme ravissa tulemalla keskihalkaisijaa myöten toisen ratsukon kanssa rinnakkain. Pysähdyimme keskelle toviksi ja jatkoimme siitä Gian kanssa vasemmalle. Gia vähän yritti kiihdytellä kulmasta, mutta sain sen napattua kiinni, ja pääsimme lähtemään väistöön kohti keskihalkaisijaa. Ulkopuoli olisi saanut olla paremmin otteessa, mutta saimme tehtyä väistön vasemmalle, suoristettua ja palattua väistöllä uralle. Siitä lähdimme kolmikaariselle kiemurauralle, joka sujui ihan asiallisesti. Sen jälkeen pyöräytimme samat kohdat uudelleen eikä niissä tullut mitään uutta vastaan. Toisen kolmikaarisen kiemurauran loppupuolella siirsimme hevoset käyntiin ja nostimme laukan lyhyen sivun keskeltä (video alkaa tästä kohdasta, harmillisesti kukaan ei tainnut ehtiä napata koko esitystä talteen). Lyhyelle sivulle pyöräytimme pääty-ympyrän, josta jatkoimme uraa myöten. Pitkän sivun keskelle tuli voltti ja sen jälkeen vielä lyhyelle sivulle pääty-ympyrä. Sen jälkeen menimme taas tovin uraa myöten, kunnes ennen kulmaa siirryimme raviin. Sen jälkeen hurautimme lävistäjän ravissa ja tulimme keskihalkaisijalle. Pysähdyimme muutamaa metriä ennen päätyä ja katrillimme oli siinä.



Hitsit, olipa kivaa! Gia on niin lysti hevonen, ettei tosikaan. En ole koskaan aiemmin päässyt ratsastamaan katrillia, joten tämä oli oikein mukava kokemus. Nyt on maneesitallikin virallisesti avattu, ja treenit mukavasti neljän seinän sisällä saavat jatkua hyvillä mielin.

Videosta kiitos Noralle!

Katrillitreeniä

Lauantain maastoreissun jälkeen pääsin kipuamaan toisen kerran Gian kyytiin. Se onkin harvinaista herkkua, sillä Gia ei juurikaan enää tee tunteja, vaan toimii yksityisratsuna. Sain kuitenkin nyt treenata sillä tulossa olevia Tallinmäen maneesitallin avajaisia varten. Minut kun pyydettiin mukaan toiseksi ratsastajaksi valkoisen hevosen katrilliin.

Nappasin Gian suoraan käyntimaaston jälkeen, joten se oli verrytelty hyvin. Verkkasin aika nopeasti ravin ja laukan läpi eikä niissä ollut kummempaa huomauttamista. Giahan on mukavan kuuliainen ja omalla moottorilla liikkuva tamma. Testasin myös muutamat pohkeenväistöt, jotka sujuivat ihan ok. Ulkopuolen olisin tosin saanut pitää pikkuisen paremmin hallussa, niin väistöaskeleet olisivat lähteneet tasaisemmin. Muutoin Gia kuitenkin väisti asiallisesti ja kevyillä avuilla.

Tämän jälkeen ratsastimme suunnittelemani katrillin läpi kahteen kertaan. Tulimme keskihalkaisijalle ja pysähdyimme keskelle muutaman sekunnin ajaksi. Siitä jatkoimme toisen ratsukon kanssa eri suuntiin tehden liikkeet peilikuviona toisiimme nähden. Me Gian kanssa käännyimme vasemmalle ja teimme pitkän sivun alusta melkein keskihalkaisijalle saakka pohkeenväistöä. Siitä suoristimme parin askeleen ajaksi ja palasimme väistön avulla takaisin uralle. Tämän jälkeen ratsastimme kolmikaarisen kiemurauran. Kuvion loputtua nostimme lyhyen sivun keskeltä laukan ja teimme pääty-ympyrän. Siitä matka jatkui normaalisti uraa pitkin, ja pitkän sivun keskelle pyöräytimme voltin. Siitä matka taasen jatkui toiselle lyhyelle sivulle, jolle pyöräytimme toisen pääty-ympyrän. Sen jälkeen jatkoimme uraa pitkin suoraan, kunnes hieman ennen kulmaa siirryimme raviin. Siitä jatkoimme toisen pitkän sivun alkuun ja lähdimme lävistäjälle. Kun pääsimme sen loppuun, käännyimme taas keskihalkaisijalle ja tulimme liki katsomopäätyä ja pysähdyimme siihen.

Katrilli sujui molempina kertoina aika kivasti. Gia kuunteli pyynnöt hyvin ja teki niin kuin pyysin. Toisella kierroksella saimme toisen ratsukon kanssa oltua mukavasti tehtävillä yhtä aikaa aika helposti. Molemmat pystyivät koko ajan tarkkailemaan toisen etenemistä ja vaikuttamaan sen perusteella tarvittaessa omaan menoon. Gian parina oli poni, jolla onneksi on ihan kohtuullisen isot liikkeet. Niinpä kokoerosta huolimatta ne sopivat katrilliin mainiosti. Treenit olivat ohi noin puolessa tunnissa, mutta kivaa oli senkin edestä. Gia on kyllä lysti ratsastettava, ja sellaisia voisi monistaa useammankin kappaleen tuntihevosten joukkoon. Sen selkään on kyllä vielä päästävä, jos tämän katrillin jälkeen siihen vielä tulee tilaisuuksia.