Sennuleirin 4. tunti: takaisin Helmerin kyytiin

Sennuleirin neljännellä tunnilla oli taas koulua. Ratsukseni nappasin valikoimasta Helmerin, pitihän se päästä pian testaamaan uudelleen. Tunnilla treenasimme avotaivutuksia, kohtuullisen harmittomasti kuitenkin.

Alkuverryttelyssä hurauttelimme nelikaarista kiemurauraa ja kävimme kaikki askellajit läpi. Käynti ja ravi sujuivat ihan hyvin, vaikka Helmeri ei tuntunut niin pirteältä kuin edelliskerralla. Nelikaarisella kiemurauralla asetukset löytyivät aika kivan tasaisesti molempiin suuntiin. Helmeriä sai paikoin nohitella, mutta muistin olla jäämättä tuuppaamaan. Helmeri reagoikin pyyntöihin edetä kohtuullisesti, vaikka unohti asian aina muutaman askeleen jälkeen. Muoto oli kuitenkin paikoin pyöreähkö, ja Helmeri ennen kaikkea rento. Laukassa opettaja vinkkasi vähän herättelemään Helmeriä hurauttelemalla parit pitkät sivut eteen. Helmeri lähtikin reippaaseen laukkaan hyvin.

Avotaivutuksia teimme jo alkuverryttelyn yhteydessä niin käynnissä kuin ravissa, mutta myös keskihalkaisijalla käynnissä. Avotaivutukset oikealle onnistuivat paremmin, koska miellän ne itse helpommiksi. Vasemmalle jouduin työstämään niitä enemmän, sillä siinä suunnassa lähinnä oikea käteni teki jotain (eli roikkui ohjassa). Vasen käsi yritti asettaa, mutta molemmat pohkeet olivat ihan hukassa. Etenkin oikea pohje, jonka olisi pitänyt kääntää etuosaa pois keskihalkaisijalta. Molemmissa suunnissa myös eteneminen hyytyi avotaivutuksen aikana. Helmeri kesti kuitenkin säätämiseni oikein mukavasti, joten sain yrittää uudelleen ja uudelleen löytää oikeita apuja. Asiaa helpotti se, että ajattelin avotaivutuksen loivana. Näin en jäänyt vääntämään Helmeriä mutkalle, jolloin välillä pääsimme myös etenemään. Emme kovin reippaasti, mutta kuitenkin.

Hieno Helmeri, kuskista viis. © Venla

Lopputunnista kokoonnuimme vielä oikeassa kierroksessa pääty-ympyrälle. Siinä haimme keventäen ravia lyhyemmäksi ja pidemmäksi. Olipa lyhennystä vaikea tehdä keventäen! Mieleni teki niin istua alas, sillä se olisi ollut paljon helpompaa. Jotenkin keventäminen sotki lyhennysyritykset, kun en saanut kroppaa samalla tavalla käyttöön kuin harjoitusravissa istuen. Helmeri kuitenkin lyhensi askelta kohtuullisesti. Ihan täydellisesti lyhennys ei kuitenkaan mennyt läpi, koska pidennykseen Helmeriä piti ratsastaa eteen. Keventämisestä oli onneksi iloa pidennyksen aikana. Helmeristä irtosi lopulta aika kivaa pidempää ravia, joten kyllä tehtävällä tuli jotain tehtyä oikein.

Loppuravissa pyysin Helmeriä vielä ravaamaan aktiivisesti pyöreyttä hakien. Helmeri liikkuikin aika mukavasti eikä ollut kiireinen. Avotaivutuksia oli kiva tehdä, sillä opettaja ei vaatinut mahdottomia. Avotaivutukset sai tehdä rauhassa, kiirehtimistä piti välttää. Tällainen rauhallisuusmetodi sopi minulle, niin en alkanut tehdä avotaivutuksesta valtavaa numeroa ja aiheuttanut siten lisäpulmia. Tunnista jäi vähän hailakat fiilikset, sillä vertasin sitä niin edelliskertaan, josta puolestaan jäi tosi hyvä mieli. Nyt ei päästy ihan samaan, vaikka saimmekin Helmerin kanssa hyviä hetkiä. Sitä vain alkaa helposti tavoitella sitä aina vain parempaa suoritusta, jolloin ei ehkä muista olla tyytyväinen kelpoonkin suoritukseen. On meillä Helmerin kanssa kuitenkin koulupuoli tänä vuonna sujunut paremmin kuin viime vuonna, joten siihen olen oikeastikin tyytyväinen.

Kuvista kiitos Venlalle!

Sennuleirin 1. tunti: suomenhevosella viikko käyntiin

Kesäloma alkoi tuttuun tapaan ratsastusleirillä. Paikaksi valikoitui jo kolmatta kertaa peräkkäin Einolan talli. Tänä vuonna keräännyimme sinne viiden hengen kaveripoppoolla. Ensimmäisellä tunnilla oli koulua, ja ratsukseni valikoin tarjonnasta Helmerin. Toivoin, että kotitallin treenit Akulla ja Tupulla olisivat hyödyksi ja pääsisin niiden avulla Helmeristä enemmän perille. Ratsukoita ryhmässämme oli kuusi. Tunnin menimme perusratsastuksen parissa, jotta opettaja pääsi tutustumaan ratsastustapaamme. Teimme tunnin aikana siirtymisiä sekä ympyröitä ja voltteja. Omana tavoitteenani oli ratsastaa sopivan rohkeasti, olihan Helmeri kuitenkin vanha tuttu.

Aluksi haimme hevosia liikkumaan niin käynnissä kuin ravissa oikeasti eteen. Helmeri tarjosikin alussa hieman ponnetonta menoa, ja sitä sai vähän nohitella. Yritin muistaa olla nyhertämättä tuloksettomasti pohkeilla ja muistuttaa mieluummin raippamerkeillä. En halunnut turruttaa Helmeriä heti alkutunnista pohkeisiin. Helmerin kanssa huomasin saman kuin esimerkiksi Tupun: jos se lähti hiihtämään, valui se välittömästi etupainoiseksi. Siksipä lähdin alussa siitä, että hyväksyin vähän rauhallisemman menon, mutta sen aikana houkuttelin Helmeriä kantamaan itse etuosaansa. Kun se alkoi onnistua, aloin pyytää lisäksi etenemistä.

Siirtymisiä teimme pääty-ympyröillä. Oikeassa kierroksessa teimme niitä käynnin ja ravin välillä, vasemmassa ravin ja laukan. En saanut Helmeriä kummallakaan tehtävällä aivan skarpiksi, en siirtymisissä ylös enkä alas. Sinällään Helmeri alkoi toistojen myötä kuunnella paremmin, mutta ei se kuitenkaan aivan kuulolla ollut. Niinpä etenkin siirtymisissä ylöspäin sain paikoin muistutella sitä. Ravin ja laukan välillä tehdyt siirtymiset aloitimme kinastelulla. Helmeri ei omasta mielestään tajunnut, että pyysin siltä laukkaa. Minä taas totesin, että se koettaa jallittaa ja laiskotella. Napakan komennuksen jälkeen laukka löytyikin, kuten arvasinkin. Laukassa sain olla edelleen tarkka, ettei Helmeri valunut etupainoiseksi, vaan kantoi itseään edestä. Tämä onkin tyypillinen pulma minulle. Pyöreyttä tavoitellessa annan hevosen helposti valua röhnöttämään etuosalle sen sijaan, että saisin sen viemään painoa takajaloille. Tämä toki selittyy osin istunnallani, enhän minä saa itseänikään istumaan takajalkojen päällä, vaan tuppaan valumaan etukenoon. Siirtymiset laukasta raviin olisivat kaivanneet enemmän juuri sitä takajalkojen päällä olemista. Nyt ne olivat vähän sellaisia valmistelemattomia humpsahduksia. Vasen laukka alkoi kuitenkin toimia aika mukavasti.

Työstimme oikeaa laukkaa niin uraa myöten kuin volteilla, joilla haettiin vähän lyhyempää laukkaa ja hevosia edelleen enemmän takaosan päälle. Oikea laukka rullasi aika mukavasti, joskin Helmeriä sai edelleen muistutella käyttämään takajalkoja ja kantamaan itsensä edestä. Kuvittelen kuitenkin, että sain istuttua itse paikoin paremmin ja kannettua käsiäni, jolloin Helmeriä oli helpompi ratsastaa kantamaan itseään. Muutamilla volteilla Helmeri lyhensi laukkaa kivasti ja tuntui tuovan painoaan hieman taaemmas. Samalla se keveni edestä, ja voltti tuntui kaikin puolin helpolta. Helmerin kanssa sain hyvin muistaa korjata omaa istuntaani suoremmas ja vähän jopa ylävartaloa taaemmas, jotta en vienyt omalla painollani hevosta vielä enemmän etupainoiseksi.



Loppuravissa haimme vielä hyvää etenemistä. Kun se löytyi, sai hevosten antaa venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Helmeri liikkui ihan mukavasti, vaikka ensin pyrki vähän kiirehtimään. Silloin se luonnollisesti pääsi taas keikahtamaan etupainoiseksi. Mutta sain korjattua sitä kohtuullisesti, kiitos koko tunnin jatkuneen teeman. Tuntiin olin kaikkineen aika tyytyväinen. Omasta mielestäni ratsastin rohkeasti, mutta en jäänyt pusertamaan ja tuuppaamaan. Pohkeita olisin tosin saanut käyttää vielä enemmän, mutta jospa ne sieltä löytyisivät. Helmeri väläytti kaikissa askellajeissa hyviä hetkiä, mutta kyllä se laukka vei tänään voiton. Molempiin suuntiin saimme mielestäni sangen asiallisia pätkiä. Helmerissä on kyllä aika paljon samaa kuin Tupussa, joten treenit sen kanssa auttoivat tällä tunnilla oikein hyvin. Taidanpa yrittää päästä leirin aikana Helmerin kyytiin toiseksikin koulutunniksi, niin saa nähdä, menikö tämä tunti tuurilla vai pienellä taidolla.

Videoista kiitos leirikaverille!

Sennuleirin 10. tunti: Helmeri ja herne

Leirin kymmenennellä tunnilla, joka oli ekstratunti, aiheena olivat esteet. Menimme tunnin kavereiden kesken, ja meitä oli neljä. Ratsukseni sain Helmerin. Edellispäivän tuntimme onnistumiset olivat vielä mielessä, ja aiheuttivat hassusti paineita tälle tunnille. Tunnin piti meille uusi opettaja.

Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi. Ravissa teimme pitkille sivuille omaan tahtiin pohkeenväistöjä. Helmerin kanssa sai ottaa väistön vastakkaisen puolen kunnolla haltuun, muutoin se pullahti väistöyrityksessä sieltä ulos. Laukassa pyöräytimme päätyihin ympyrän ja voltin puomien yli. Ympyrä meni ihan kohtuullisesti, voltilla taas sai tehdä melkoisesti töitä, jotta laukka säilyi pienemmällä tiellä. Helmeri ei ollut kovin virkkuna, vaan vaati itse asiassa melkoista patistelua. Yritin luottaa siihen, että kyllä ruuna siitä vielä heräisi.

Tunnin aikana tulimme yksittäisiä tehtäviä sekä miniradan. Yksittäisillä tehtävillä ongelmana pysyi edelleen laukan pyörimättömyys. Helmeri ei ottanut herätäkseen, vaan tuntui mieluummin imuroivan herneitä turpaansa kuin etenevän. Tulimme yksittäisten tehtävien jälkeen radan. Sille lähdimme oikeassa laukassa suoran linjan toisen pystyn yli. Tai siis niin olisi pitänyt. Helmeri taasen stoppasi esteelle ja esitti vielä sen jälkeen kaksi ohimenoa. Sillä ei selvästikään huvittanut. Tämän törttöilyn jälkeen ryhdistäydyin ja sain vintattua Helmerin pystyn yli. Siitä matka jatkui lävistäjäpystylle, jolle pääsimme kohtalaisesti, ja Helmeri vaihtoi sillä laukan toivotusti. Sitten tulimme yksittäiselle pystylle, joka meni ihan ok. Loppuun tulimme vielä suoran linjan, joka meni jonkinlaisella hirveällä paahtamisella. Helmeri ampaisi sen vauhdilla kolmella, ja minä vain keskityin pysymään kyydissä.

Olipas rata ja tunti! Helmerillä oli nyt herne ja pari peltoakin turvassa enkä onnistunut saamaan niitä pois. Jotenkin se ei ottanut innostuakseen tunnista, jolloin lähestymiset tehtäville olivat aika ponnettomia. Välillä Helmeri taasen pääsi liirailemaan oman mielensä mukaan. Ruunassa oli tänään enemmän työtä kuin olisin arvannutkaan. Vaan hevosilla ja ratsastajilla on päivänsä. Hyvää oli se, että noita muutamaa stoppia lukuun ottamatta pääsimme esteistä yli, ja Helmeri nappaili toivotut laukat. Jotain hyvää siis tässäkin tunnissa, kokemuksen lisäksi.

Sennuleirin 6. tunti: Helmeri, kultaseni

Sennuleirin kuudes tunti oli taas ekstratunti, jolla oli luvassa puomeja. Ratsukseni sain Helmerin, johon tykästyin esteillä viime leirillä kovasti. Ratsukoita tunnilla oli neljä. Menimme taas maneesissa.

Alkuverryttelyssä teimme keskihalkaisijalla siirtymisiä ravista käyntiin kääntämällä sille pitkältä sivulta. Helmeri oli vähän laiskahko, ja sain nohitella sitä hommiin enemmän ja vähemmän onnistuen. Siirtymisissä pyrin käyttämään istuntaa mahdollisimman paljon, etten houkuttelisi Helmeriä vetokisaan. Siirtymiset paranivat hieman, mutta edelleen ne olivat vähän hitaita ja etupainoisia. Lisäsimme siirtymisten lisäksi tehtävään pääty-ympyrän, jolla oli kaksi puomia. Helmeri meni puomit pääsääntöisesti ihan hyvin, vaikka välillä hyytyikin.

Seuraavaksi tulimme keskihalkaisijalla ollutta tehtävää, jossa tulimme puomeja keskihalkaisijalla siten, että niitä saattoi tulla halkaisijaa pitkin, mutta myös osittain lävistäjillä. Humputtelimme tätä ravissa letkassa. Alussa Helmeri kompuroi, kun se ei ravannut riittävän napakasti. Lävistäjäpuomit alkoivat mennä kuitenkin toistojen myötä ihan mukavasti, mutta keskihalkaisijan puomit olivat edelleen vähän takkuisat.

Laukassa tulimme ensin pitkällä sivulla ollutta yhtä puomia, kunnes lisäsimme mukaan myös toisella pitkällä sivulla olleet kolme puomia. Askel oli pahasti hukassa eikä Helmeri vielä oikein laukannut kunnolla. Rämmimme menemään ja erityisesti kolmen puomin linjalla oli melkoisen epätoivoista menoa. Helmeri ei vain ottanut yltääkseen väleihin kunnolla, vaikka se yritti venyttää. Petrasimme hieman yksittäisellä puomilla, mutta kolmen puomin linjan jäi edelleen hankalaksi.

Loppuun tulimme kuvion, jossa oli jo tutut yksittäinen puomi sekä kolmen puomin linja. Siltä puolestaan tultiin vielä aika lyhyellä kaarteella ympyrälle, jonka toisella puoliskolla oli neljä puomia. Tulimme tehtävän myös putkeen molemmista suunnista. Tehtävä meni muuten ensin kivasti, mutta ympyrällä olleet puomit olivat tuhottoman vaikeita. Askel ei sopinut eikä Helmeri saanut mentyä puomeja tasaisesti, vaan pääsi pudottamaan raville tai painamaan tehtävältä melkein kokonaan ulos. Huumorintajuni oli matkassa, ja tyydyin kikattelemaan holtittomalle menolle. Kun tehtävä tultiin putkeen molemmista suunnista, sain keskittymiseni kuntoon, mikä tarttui myös Helmeriin. Vedimme koko tehtävän aiempaan verrattuna oikein hyvin. Laukassa oli parempi rullaus, osuimme puomeille hyvin, ja Helmeri selvitti kaikki välit pienellä kannustuksella oikein. Jes! Tähän onnistumiseen oli hyvä päättää tunti.

Alkutunnista ihmettelin, miten olin viime leirillä hurmaantunut Helmeriin, mutta lopputunnista muistin taas. Helmeri on kiva, kun sen saa hereille, ja se innostuu tehtävistä. Sitä ennen se vähän jää torkkumaan, jos sitä ei jaksa herättää kunnolla. Helmerin kanssa sai tällä tunnilla tehdä töitä, mutta onneksi palkintona oli aika nappiin mennyt tehtävä. Tällaiset pienten hankaluuksien kautta onnistumiseen päättyvät tunnit ovat kyllä kivoja. Tulee melkein olo, että sitähän osaa ratkoa edes osan näistä ratsastushaasteista. Helmerillä olisi varmasti vielä kiva hypätä, mutta saa nähdä, riittävätkö leirin ratsastustunnit siihen.

Ratsastusleirin 15. tunti: estekisat

Helmeri verryttelyesteellä, radan este numero 7.

Ratsastusleirin viidestoista tunti kruunasi viikon, sillä luvassa oli estekisat. Ratsukseni sain toiveeni mukaisesti Helmerin, joten olin mielissäni. Kisoissa oli yksi luokka, mutta kolme eri korkeusvaihtoehtoa: 60, 70–80 ja 80–90 senttiä. Omaksi kisakorkeudekseni tuli Helmerin jaksamisen mukaan 70–80 senttiä. Se kun hyppäsi lisäksi vielä kahdesti 60 sentin.

Oma lähtövuoroni oli ensimmäisenä, kun korkeudet hypättiin järjestyksessä 70–80, 60 ja lopuksi 80–90 senttiä. Kisoissa oli yhteensä 15 lähtöä. Pääsin siis verryttelemään Helmerin ensimmäisenä. Se oli tehnyt jo koulutunnin aiemmin alle, joten aivan älyttömästi sitä ei tarvinnut lämmitellä. Testasin lähinnä vain kaasun, jarrun ja ratin löytymisen, kuten aina. Kaikki olivat kohtuullisesti matkassa, ja Helmeri tuntui hyvältä. Verryttelyhypyt otimme pystylle (ratapiirroksen este 1) ja okserille (este 7). Pystylle tulin oikeassa kierroksessa, sillä sama reitti oli radallakin edessä. Kertaalleen nappasimme puomin mukaan, mutta muutoin este sujui hieman tiukasta kaarteesta huolimatta kohtuullisesti. Okserin hyppäsimme myös oikeassa kierroksessa eikä sekään tuottanut ongelmia. Verryttelyn jälkeen kävelimme opettajan johdolla radan. Sen jälkeen hyppäsin Helmerin kyytiin ja sain ottaa vielä hypyn radan ensimmäiselle esteelle ennen kuin aloitin kisaradan. Se sujui hyvin, joten tervehdin tuomaria ja aloitin radan.

Lähdimme liikkeelle oikeassa laukassa, ja Helmeri liikkui ihan hyvin. Tie ykköselle oli kohtuullinen, mutta laukka oli vähän liian pitkää. Helmeri tuli turhan lähelle estettä, mutta keräsi hienosti kavionsa puhtaasti sen yli. Kaareva tie kakkoselle meni sujuvasti kuudella askeleella. Kolmosena olleen laineen hyppäsimme kiltisti liki keskeltä eli korkeimmasta kohdasta, vaikka rataan tutustuttaessa opettaja neuvoi hyppäämään sen jommastakummasta reunasta. Nelonen oli myös kaarevan tien päässä, ja pääsimme sille viidellä askeleella. Sen jälkeen en muistanut tasapainottaa Helmeriä, vaan se pääsi taas vähän pitkäksi. Niinpä ponnistuspaikka viitosena olleen sarjan a-osalle tuli lähelle, mutta hieno Helmeri pelasti. B-osalle pääsimme ihan asiallisesti yhdellä askeleella, ja matka jatkui sen jälkeen toivotusti oikeassa laukassa. Kuutosen ja seiskan suora linja meni venyttäen kolmella askeleella. Sen jälkeen olin unohtaa tiukemman kaarteen päässä olevan kasiesteen, mutta muistin viime tingassa. Tiestä tuli aika kamala, mutta olin menossa sen verran, ettei Helmerikään onneksi nirsoillut. En tosin usko, että se herkästi moista tekeekään. Hieman kankean hypyn jälkeen en tohtinut kääntää tiukempaa tietä ysille, vaan otin pidemmän tien ratsastaakseni laukan taas sujuvaksi. Se oli ihan järkevä ratkaisu, ja pääsimme ysille hyvin ja sen yli mukavalla hypyllä. Näin olimme maalissa virheettömällä suorituksella. Jes, hyvä Helmeri!

Ruusukehain kanssa yhteiskuvassa.

Ensimmäisenä lähtemisessä oli se hyvä puoli, että ehdin katsoa muiden ratoja. Helmerin luovutin seuraavalle kuskille, kun olin taputellut ja kiitellyt sen hyväksi. Loppujen lopuksi nappasimme suorituksellamme toisen sijan ja sinisen ruusukkeen. Jeij! Helmeri oli oikea ruusukehai, sillä se nappasi niin ensimmäisen kuin viidennen sijan. On se mainio! On varmasti sanomattakin selvää, että leiri päättyi todella hyviin tunnelmiin. Kisat olivat kivat, ja rata sujui asiallisesti. Toki siinä olisi ollut viilattavaakin, mutta mitään isoa ongelmaa ei onneksi ollut. Helmeri oli tasaisen varma, ihana itsensä ja sillä oli niin mukava hypätä. Harmi, ettei se aivan mahtunut autooni, muuten olisin kyllä salakuljettanut sen mukanani.

Kisojen jälkeen hoidimme hevoset ja kokoonnuimme lyhyeen päätöstilaisuuteen. Leiriviikko meni kyllä ihan siivillä ja oli niin kivaa! Viiteen päivään mahtui 15 ratsastuskertaa, joka tunneissa mitattuna oli liki 18. Eikä kunto loppunut kertaakaan, hah! Saimme leiristä todistuksen, johon leirin kaksi pääopettajaa olivat koostaneet palautteen: "Ratsastuksesi on siistiä ja tasaista, osaat huomioida hyvin hevosta. Voit herätellä hevosta vähän enemmän jo alkutunnista, jotta sitä "kivasti toimivaa hevosta" tulee tunnista vähän pidempi aika. Mukaudut hyvin hevosen liikkeisiin ja sinulla on hyvä tasapaino. Ratsastat hyvät tiet niin sileällä kuin esteillä." Palaute oli niin parannuskohtineen kuin positiivisine huomioineen mukavaa luettavaa. Muutenkin leiri vastasi odotuksia: hevoset olivat osaavia ja kivoja. Opettajat osasivat hommansa, ja sain liki jokaiselta tunnilta jotain mietittävää, pieniä ja suuriakin. Saimme kaveriporukkamme kesken mökin, jossa oli kylpyhuone, joten majoitus oli kunnossa. Kotiruokaa oli tarjolla usein, joten nälästäkään ei tarvinnut kärsiä. Kaiken kaikkiaan leiri oli hintansa väärti. Kannatti käydä ja aloittaa kesäloma mitä parhaimmalla tavalla.

Kuvista ja videosta kiitos Venlalle!

Ratsastusleirin 12. tunti: kankitunti

Leirin kahdestoista tunti oli koulua kangilla. Ratsukseni sain Helmerin. Ratsukoita tunnilla oli nyt seitsemän, mikä ei kouluväännön parissa haitannut. Tunnin aikana keskityimme takaosakäännöksiin käynnissä.

Alkuverryttelyssä pyörittelimme pääty-ympyröitä, pujottelimme ravissa esteiden ympärillä sekä teimme loivia kiemuroita laukassa. Helmeri vähän pureskeli kuolaimia, mutta alkoi hiljalleen totttua niihin. Muutoin se oli oma itsensä: heräteltävissä, mutta ei laiska. Yritin keskittyä pitämään käden vakaana ja ratsastamaan pohkeella eteen. Helmeri alkoi heräillä ihan kivasti, ja esimerkiksi laukassa tehdyt loivat kiemurat menivät muutaman kerran aika asiallisesti. Pääty-ympyröilläkin löytyi hyvä tie, kun oikein keskityin.

Takaosakäännökset tehtiin opettajan tukiopetuksessa eli hän ajoitti apujen pyynnöt, jotta ne tulivat oikeaan aikaan. En ihan itse pysynyt ohjauksen mukana, joten päätin tehdä suurimman osan kerroista omaan tahtiin, vaikka opettaja oli auttamassa. Ensin en jostain syystä pyytänyt Helmeriä kunnolla, jolloin se oikeastaan vain käveli kulman läpi tekemättä takaosakäännöstä. Virittelin ruunaa sitten tehtävän ulkopuolella, jolloin sain viimeinkin oltua napakampi. Kas kummaa, Helmerihän alkoi toimia paljon paremmin! Tämän jälkeen oli hyvä mennä opettajan silmien alle. Etuosa haltuun, riittävän lyhyt käynti, pohkeet töihin ja tadaa, Helmeri esitti muutamat oikein mainiot takaosakäännökset. Tahti säilyi myös hyvin, jolloin olin ihan älyttömän tyytyväinen Helmeriin. Opettajaltakin tuli kehuja, ja askeleet myös tuntuivat selkään hyviltä. Jes, mikä muutos alkutunnin haparoinnista!

Tehtävän ulkopuolella työstin ravia ja hieman laukkaa. Kun takaosakäännökset alkoivat sujua, löytyi Helmeristä rennompaa ja vähän pyöreämpää ravia ja jopa laukkaakin. Viimein Helmeri pääsi väläyttämään sitä, kuinka mainio se koulussakin osaa olla. Hitsit, että sitä oli kiva ratsastaa! Tunti päättyi tosi hyviin fiiliksiin. Ajatella, jälleen kiva koulutunti. Laukkaa olisin toki tahtonut työstää ihan ajan kanssa, mutta hevosten kannalta oli varmaan ihan hyvä tällainen jumppaavampi tunti ilman vauhtia. Kivaa oli kuitenkin, askellajista riippumatta.

Kuvat ja videot tulevat leiripostauksiin myöhemmin, jos niitä on saatavilla.

Ratsastusleirin 10. tunti: isompia esteitä

Helmeri & Mikko Forsténin vanha portti.

Leirin kymmenennellä tunnilla oli luvassa isompia esteitä. Ratsukseni sain kaikeksi onneksi Helmerin. Se meni jo aiemmalla tunnilla, joten säästelin sitä hieman alkuverryttelyssä. Siinä ratsastimme voltteja ulkoavuilla kääntämiseen keskittyen. Suuntaa vaihdoimme laukassa kahden puomin suoran linjan avulla. Helmeri teki hienosti molemmat vaihdot. Muutoin Helmeri oli suunnilleen hereillä, vaikka sitä piti toki ratsastaa. Voltit menivät paikoin ok, paikoin hieman sisään valuen. Valtaosin Helmeri kuitenkin tuntui kivalta, joten sen kanssa oli hyvä lähteä hyppyihin.

Hyppäsimme tunnin aikana yksittäistä pystyä, laatikkopystyn ja pystyn kaarevaa linjaa, yhden ja kahden askeleen kolmoissarjaa sekä muuriokserin ja porttipystyn (toim. huom. Mikko Forsténin aiemmin omistama) kaarevaa linjaa. Hypyt menivät mukavasti, vaikka välit jäivät paikoin jopa ahtaaksi, vaikka tajusin hieman pidättää. Pidätteen olisi vain saanut tehdä hitusen aiemmin ja vähän napakammin, jotta väli olisi mennyt vielä paremmin. Helmeri oli kuitenkin hyvin hereillä ja hyppäsi kaiken sujuvasti.

106 cm.

Sitten keskityimme kolmoissarjaan sekä muuriokserin ja porttipystyn kaarevaan linjaan. Jälkimmäiseksi mainitulla linjalla muuripysty nousi ehkä 85 senttiin, kun taas porttipysty oli noin 80 senttiä ja pysyi sellaisena. Sen sijaan kolmoissarjan viimeistä estettä eli okseria opettaja alkoi hilata kierros toisen jälkeen korkeammaksi. Helmeri tuli sarjalle aina hitusen oikoen, ja sama meno jatkui myös linjalla. Helmeri kuitenkin hyppäsi varmasti, ja yritin parhaani mukaan korjata tietä suoremmaksi. Lopulta linja nousi 106 senttiin (tarkistusmitattauksen tulos). Mikä hassuinta, este ei jännittänyt tai pelottanut ollenkaan! Niinpä se ylittyi helposti ja hihkuin riemusta. Uusi korkeusennätys! Vain sentillä aiemmasta, mutta silti.

116 cm.

Vaan eipä homma tähän päättynyt. Este nousi 116 senttiin, ja kommentiksi tuli, että saa tulla tai olla tulematta. Varmistin opettajalta, että korkeus oli Helmerille ok ja selvisi, että sillä on hypätty isompaakin. Ei siis muuta kuin estettä kohti. Ensimmäisellä yrittämällä lähestyminen sarjan ensimmäiselle esteelle oli höpö, mikä heijastui koko tehtävään. Jäin arpomaan viimeisessä välissä, mikä johti ohimenoon. En kuitenkaan säikähtänyt tai alkanut jännittää, sillä virhe oli selvä eikä mistään omituisesta johtuva. Toisella yrittämällä lähestyminen meni paremmin, ja äänellä rohkaisemalla lähdimme hyppyyn. Puomi lähti mukaan, mutta muuten hyppy oli mukavan varma. Hieno Helmeri! Otimme tunnin päätteeksi vielä minipystylle hypyn, sillä en tahtonut jättää Helmerille kolistelua tunnin viimeiseksi hyppykokemukseksi. Hyppy menikin ihanan sujuvasti, ja Helmeri oli menossa todellakin mukana.



Tunti päättyi tähän. Miten mahtavaa! Helmeri oli niin hieno! Tunnissa parasta oli helppous ja sujuvuus. Opettajakin totesi, että menomme näyttää siltä, ettei siellä tarvitse paljoa tehdä. Mahtava tunti! Ihanaa, että oma pää kestää korkeammatkin esteet, kun on sopiva ratsu alla. Tämä taitaa napata leirin parhaimman tunnin paikan, jes!  

Kuvista ja videoista kiitos leiriläisillemme ja leiriavustajillemme!

Ratsastusleirin 7. tunti: uusintayritys

Leirin seitsemäs tunti oli toivetunti. Valittavana oli maasto, este ja estemaasto. Mietin ensin jälkimmäistä, mutta kun se tarkoitti maastossa esteiden hyppäämistä jonossa, päätin ottaa kentällä pidetyn estetunnin. Ratsukseni tunnille sain Helmerin, joten pääsin ottamaan uusintayrityksen sen kanssa esteillä. Tavoitteenani oli nyt saada kulmat ratsastettua paremmin sekä saada laukka pyörimään alusta asti siten, ettei minun tarvitsisi häseltää esteiden läheisyydessä enää. Tunnilla oli nyt ratsukoita vain neljä.

Verryttelytehtävässä ravasimme isoa keskiympyrää matalien kavalettien yli sekä pyöräytimme ympyrältä voltit ulos puomien yli harjoitusravissa istuen. Tasaisuus ja hyvät tiet olivat pääidea. Päästin Helmerin hieman punkemaan sisälle, kunnes aloin herätä tähän tuntiin ja vähän korjasin sitä. Pientä hiomista teihin jäi vielä, mutta saimme tultua niitä kohtuullisesti myös siten, että kumpikin tiesi suunnan. Tulimme saman kuvion myös laukassa, jolloin pääsimme vaihtelemaan kavaleteilla laukkoja. Helmeri nappasi melkein kaikki laukat oikein, mutta muutamat kurvailut sekä huonot ponnistuspaikat jättivät meidät joko vanhaan laukkaan tai pudotti menon raviin. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, kuinka helposti Helmeri laukat vaihtoi. Muutaman hetken tehtävä oli peräti aika helppo.

Tunnin aikana hyppäsimme yksittäistä pystyä, pystyn ja okserin linjaa, askeleen sarjaa, muuripystyn ja okserin kaarevaa linjaa. Suoralle linjalle haettiin sekä viisi että kuusi askelta. Olin ihan mielissäni, kun sain kuuden askeleen linjan kerralla onnistumaan, jes! Viisi askelta ei tuottanut ongelmia, sillä se oli aika tavallista laukkaa, pikkuisen ehkä tasapainottaen. Sarja meni ihan ok. Kertaalleen ratkaisin tilanteen pyytämällä Helmerin hyppyyn kauempaa, sillä en halunnut miniaskelta. Helmeri totteli kivasti, mutta olisin saanut ehtiä tehdä väliin pienen pidätteen, sillä tulimme sarjan b-osalle hitusen lähelle. Helmeri selvitti senkin kuitenkin asiallisesti. Muuripystyn ja okserin kaareva linja oli meille oli meille seitsemällä askeleella hyvä. Hauskaa oli se, että opettaja pisti meidät päättämään askelmäärän ennen kuin olimme menneet linjaa kertaakaan. Mietin itse vähän lyhyemmän laukan ja kaarteen tien maksimoinnin olevan meille paras vaihtoehto. Vähemmällä askelmäärällä yrittäminen olisi voinut ajaa minut häseltämään, jolloin tie olisi voinut kärsiä, ponnistuspaikasta puhumattakaan. Seitsemän askelta onneksi meni väliin tosi nätisti. Hyvä, Helmeri!

Tunnin estekorkeus pysyi jälleen mukavuusalueella. Maksimikorkeus taisi olla noin 75 senttiä. Tällä tunnilla tajusin taas pikkuisen enemmän Helmeristä. En jäänyt ajamaan sitä turhaan eteen, vaan ymmärsin sen tavallisen laukan riittävän näille tehtäville. Toki sitä sai tukea pohkeella ja välillä herätellä, mutta ajamaan tai puskemaan en onneksi sortunut. Kuten opettajakin tunnin aikana sanoi, on Helmeri parhaimmillaan vähän lyhyempänä ja terävämpänä kuin pitkänä. Sain vähän hajua tästä, vaikka toki Helmeri olisi voinut olla vieläkin lyhyempi, terävämpi ja enemmän takajalkojen päällä. Meno oli kuitenkin jo aika kivaa. Tunnin kruunasi se, kun opettaja kehui meidän sopivan toisillemme. Sellaisen ratsun kanssa onkin kiva hypätä.

Kuvat ja videot tulevat leiripostauksiin myöhemmin, jos niitä on saatavilla.

Ratsastusleirin 4. tunti: ajo päällä esteille

Hieno Helmeri.

Leirin neljäs tunti oli esteitä. Ratsukseni sain edellispäivän puomitunnilta tutun Helmerin. Tiesin tunnin alussa, että minun pitäisi saada ratsastettua Helmeri takajalkojen päälle. Sitten kaikenlaiset lyhennykset, pidennykset ja ylipäänsä sujuva laukka onnistuisivat helpommin.

Alkuverryttely oli älyttömän hyvä estetunnille. Tulimme suoraa linjaa niin ravissa kuin käynnissä eri askelmääriä väliin pistäen. Ravissa sain haitariksi 8–11 askelta, mikä oli ihan ok. Vaikeampaa oli saada Helmeri isoon raviin, sillä en saanut tuettua sitä, jolloin se rikkoi laukalle. Lyhyempi ravi onnistui helpommin, mutta pontevampaa se toki olisi saanut olla. Laukassa tulimme välin 3–5 askeleella, onneksi ensin enemmän askelia hakien. Neljä askelta oli peruslaukalla ok. Viiteen sain tehdä hulluna hommia ennen kuin se onnistui. Sain tehtävän onnistumaan, kun sinnikkäästi istuin jämäkkänä enkä antanut Helmerille yhtään tilaisuutta venyä. Laukka lyheni hienosti, ja lopulta useiden epäonnistumisten jälkeen saimme viisi askelta. Kolme askelta onnistui yhden mokan jälkeen asiallisesti.

Tunnin estekorkeus oli maksimissaan 70 senttiä, ja hyppäsimme vain tehtäviä kokonaisen radan sijasta. Tulimme niin kolmikaarisen kiemurauran kavaletilla ja pystyllä, pystyn ja okserin suoran linjan kuin vesimatolla varustetun pystyn ja okserin kaarevan linjan. Tehtävillä saimme laukanvaihdot nappiin, sillä Helmeri oli sangen näppärä nappaamaan toivotun laukan jo hypyssä. Petrattavaa olisi ollut siinä, että olisin ratsastanut sopivan laukan ajoissa, en hoputtanut kesken tehtävän niin kuin nyt tuppasi käymään. Välillä sain maltettua hyvin, välillä taas ylivarmistelin. Helmeri sieti nämä ihanan kiltisti ja hyppäsi jokaisen esteen sen kummempia epäröimättä.

Opettaja hoksautti pitämään Helmerille hyvän tuntuman hyppyyn lähtemiseen saakka ja myötämään vasta sitten, ettei ruuna pääsisi etupainoiseksi. Helmeri laukkasi pääsääntöisesti hyvin, mutta päästin sen välillä oikomaan kulmissa. Hyppyihin oli kuitenkin helppo mukautua, ja luotin Helmeriin ihan kohtuullisesti. Tunnin loppuun hyppäsimme yhden kerran muurilaatikolla varustetun pystyn. Sille tuli hitusen jarruttava hyppy, mutta en panikoinut, joten Helmeri hoiti homman kunnialla kotiin. Opettajan loppupalautteessa tuli positiivinen kommentti sujuvuudesta. Parannettavaa olisi juuri siinä, että saisin tasaisen menon heti alusta alkaen, en tovin jälkeen.



Helmerillä oli kiva hypätä, vaikka alkutunnin lyhennykset ja pidennykset olivat jopa kamalan vaikeita. En saanut Helmeriä niin hyvin takajaloille kuin olisin halunnut. Ratsastin kuitenkin pohkeella ihan kohtuullisesti. Olipa yleisössä kuitenkin kommentoitu, ettei Helmeri ihan joka kerta yhtä sujuvasti mene, joten teimmepä jotain oikeinkin. Helmeri opettaisi hyvin tasaisuuden hakemista hevosella, joka kuitenkin liikkuu kohtuullisen hyvin itse. Se keräsi siis pisteet opetusmestarina toimimisesta.  

Kuvasta ja videoista kiitos leiriläisillemme!

Ratsastusleirin 3. tunti: ekstratunti

Leirin kolmas tunti tuli jo maanantaina eli ensimmäisenä leiripäivänä. Kahden tunnin jälkeen virtaa oli vielä sen verran, että nappasimme oman neljän ratsukon tunnin. Aiheeksi toivoimme puomeja. Ratsukseni sain ennen leiriä suosikikseni kaavailemani Holmin Helmerin eli Helmerin, joka on 2007 syntynyt suomenhevosruuna. 156-senttisen Helmerin kehutaan olevan kivaliikkeinen, kevyt kädelle ja hyvä hyppääjä. Rataesteillä se menee 90–100 senttiä, koulupuolen tasosta ei kerrota. Tunnin piti sama opettaja, joka veti myös estetunnin.

Valtaosan tunnista vietimme pituushalkaisijan puomitehtävällä. Siinä oli kaksi puomirykelmää, joista ensimmäiset olivat lyhyemmillä, toiset pidemmillä väleillä. Niiden väliin pyöräytimme ravissa voltin oikealle, laukassa voltin laukan suuntaan. Helmerin kanssa en ihan päässyt samalle aaltopituudelle. En saanut sitä kovin rennoksi enkä päässyt käsiksi askeleen säätelemiseen. Ravipuomit menivät kuitenkin ihan ok. Helmeri selvitti niin lyhyemmän kuin pidemmän välin puomit, kunhan sain sen suunnilleen hereille. Petrattavaa olisi ollut siinä, että Helmeri olisi ollut pohkeen ja ohjan välissä. Nyt se ei oikeastaan noteerannut kunnolla kumpaakaan. Voltit olivat hieman hätäisiä.

Laukassa meno jatkui aika samanlaisena. Tasaisuus ei ehkä ollut meidän juttumme, mutta jotenkin Helmeri selvitti tehtävät. Rehellisesti sanottuna en tiedä, miten ihmeessä. Pääosan tehtävästä olin harmillisesti hukassa. Saatoin saada jommankumman osan kohtuullisesti tehtyä, mutta lässähdin toiselle. Volteilla olisin saanut ratsastaa sisäpohkeet paremmin läpi, sillä nyt niillä tuli oiottua vähän liikaa. Helmeri vaikutti kyllä siltä, että siitä löytyisi useampia asetuksia, mutta nyt en löytänyt reittiä niiden äärelle.

Tulimme vielä tehtävän ravissa ilman jalustimia. Puomit olivat lyhyillä väleillä, ja nyt niillä haettiin hevosia nostelemaan kavioitaan, mutta säilyttämään tahdin. Helmerin kanssa saimme tehtyä tehtävän aika asiallisesti. Loppuraveissa työskentelimme tovin pääty-ympyrällä askelta lyhentäen ja sitten pidentäen. Tässä nyt ei tunnin muun sujumisen perusteella tullut mitään väläyttävää huipennusta. Pientä ajatusta oli, mutta pohjeratsastus ei lähtenyt käyntiin vieläkään. Milloinhan alan käyttää pohkeitani sen sijaan, että marmatan niistä joka kirjoituksessa? Olisipa kiva tietää.

Helmeri oli silti symppis, vaikka en sitä ainakaan vielä osannut ratsastaa. Jokin niissä suomenhevosruunissa silti on. Mielisin kaikissa hassuuksissani sillä vielä hyppäämäänkin, vaan saa nähdä, sattuuko se vielä kohdalle. Ehkä sille tunnille viitsisin ottaa ne pohkeetkin mukaan, niin pääsisin vähän kurkkaamaan sitä oikeaa Helmeriä.

Kuvat ja videot tulevat leiripostauksiin myöhemmin, jos niitä on saatavilla.