Ratsasta hevonen esteelle

Oulunsalon ratsastuskoulun estekurssin toinenkin päivä hurahti Unan kyydissä. Oli mukava jatkaa treenailua saman hevosen kanssa, niin tunnista ei tuhrautunut ylimääräistä aikaa siihen, että yritti päästä taas uuden ratsun sielunelämästä edes vähän perille. Alkuravit ja -laukat mentiin tänään melko itsenäisesti. Yritin keskittyä alusta heti saamaan Unan liikkumaan itse sopivan reippaasti. Tamma tarjoili kyllä mieluusti hitaampaa vaihdetta, mutta pyydettäessä eteni taas hetken reippaammin. Ilmeisesti en jaksa pyytää riittävän sinnikkäästi tai sitten en vain tajua, kun hevonen alkaa hidastaa, kun joudun aina pyytämään uudelleen ja uudelleen. Opettajakin painotti tunnin aikana, että kun hevoselta pyytää tietyn vauhdin, tulisi sen jatkaa sitä itsenäisesti niin kauan, että siltä pyydetään jotain muuta. Tuohon tilanteeseen pääsemiseksi saan kyllä vielä kasvatella uskottavuuttani ratsujen silmissä.

Tunnin ensimmäisenä tehtävänä oli laukanvaihto puomin ja myöhemmin pystyn avulla. Una kuulemma vaihtaa laukan sittenkin lennosta, mutta siihen vaaditaan kunnolla työskentelevä takapää ja lyhyt laukka. Opettaja sanoi sen vaihtavan kyllä sillä, mutta ei tuntilaisilla. Niinpä puomin avustuksella yritetyt vaihdot menivät ehkä noin 95-prosenttisesti mönkään. Taisinkohan saada kerran tai pari suuntaansa laukan lennosta vaihtumaan, mutta muutoin tulimme aina hetken puomin jälkeen väärää laukkaa ja vaihdoimme ravista.

Yritin kyllä opettajan ohjeiden mukaan vaihtaa laukkaa puomilla pyytämällä uudella ulkopohkeella ja vinkkasin vielä johtavalla ohjalla, mutta joko ajoitin pyyntöni väärin tai esitin ne epäselvästi, kun Una ei niitä tajunnut. Pystyn avulla laukka vaihtui paremmin esteellä, mutta vieläkin mukaan mahtui muutamia alastuloja väärässä laukassa. Opettaja hoksautti, että hevosen tasapainottaminen ennen pystyä auttaisi myös vaihdossa. Taisin siis unohtua keskittyä muuhun kuin vaihtoapuihin, jolloin Una pääsi hyppyyn vähän miten sattuu.

Ennen pidempiä ratoja hyppelimme tehtäviä taas osissa. Una oli tänään paremmin kuulolla eikä lähtenyt intoilemaan itsestään. Välillä opettaja tosin taas huuteli nostamaan hevosen keulan ylös, ja yritin tehdä pyydetysti. Pääosin kuvittelen hyppyjen sujuneen ihan hyvin. Tänään sain myös pidettyä paremmin jaloilla painoa, jolloin kantapäät eivät ehkä niin nousseet enkä hukannut jalustimia kertaakaan. Opettajalta tosin tuli vähän sapiskaa muutamista turhan tiukoista kurveista, kun pohkeeni eivät toimineet, ja Una pääsi livahtamaan käännökseen hieman turhan jyrkästi. Esitimme toki myös esteelle tuloja vastalaukassa, kun aikaa ei mielestäni ollut enää riittävästi laukan korjaamiseen ravin kautta. Toisaalta Una ei tuntunut olevan kauhean moksiskaan vastalaukasta, sillä kiltisti se hyppäsi kaikki esteet, joille sen ohjasin. Opettajalta tuli tosin sapiskaa tavastani kiittää hevosta taputtamalla ulkokädellä pari askelta hypyn jälkeen. Kiittelyt kuulemma jätetään käyntiosuuksiin ja silloinkin sisäkädellä.

Päivän pisimmän radan saimme tulla kahdesti. Ensimmäisellä kierroksella toheloin ja yritin puskea Unan okserille reilua askelta liian aikaisin. Tuloksena sukelsin nolosti kunnolla kaulalle Unan ottaessa maltillisesti vielä yhden askeleen. Rämmimme vielä kakkosokserin yli, kunnes opettaja vihelsi pelin poikki ja käski aloittamaan radan uudelleen. Toiselle kierrokselle lähtiessäni päätin keskittyä. Ykköselle tulimme hyvin, ja olin perillä, milloin hyppy lähtee. Kakkonen ylittyi muuten hyvin, mutta päästin Unan kurvaamaan hieman liian tiukasti kolmoselle. Taisimme tulla kaarteen vastalaukassa, mutta kolmospysty ylittyi siitä huolimatta. Nelonen meni myös ihan ok. Viitoselle tuli taas hieman tiukempi kurvi, kiitos toimimattomien pohkeideni. Viitoselta pääsimme kuitenkin kuutoselle hyvin, mutta laukka piti siitä vaihtaa ravin kautta. Seiskalle suuntasin vähän vinosti, jotta se auttaisi laukanvaihdossa. Una taisikin vaihtaa, jolloin pääsimme kasille ihan sujuvasti.

Opettajalta tuli kommenttia radasta sen verran, että minun pitäisi ratsastaa hevonen esteelle eikä antaa sen tehdä päätöksiä. Tämä vähän hämmensi, kun tähän asti muut opettajat ovat sanoneet, että antaa taitavan hevosen katsoa hyppypaikat, jolloin itse voi keskittyä omaan istuntaansa, myötäämiseen ja niiden alkaessa olla hallinnassa alkaa opetella katsomaan hyppypaikkoja. Toisaalta ehkä 80 sentin tasolla olisi syytä jo vähän tajuta, miten päin sen hevosen siihen esteelle tuo. Uskalsin kuitenkin tästä kommentista huolimatta pyytää, että esteitä nostettaisiin toiselle kierrokselle. Opettaja tuumasi, että kyllähän hän nostaisi, jos saisimme tuotua hevoset kunnolla esteille. Tulipahan taas kunnon palautus maanpinnalle näiden osaamishaihatteluideni kanssa. Lausahduksen jälkeen opettaja kuitenkin korotti muutaman esteen siihen 80 senttiin, jota ei muutoin tämän tunnin eikä eilisen aikana ollut nähtykään. Saatu kommentti kirvoitti myös keskittymään entistä paremmin, jolloin toinen kierros meni itse asiassa mielestäni paremmin. Kolautimme tosin heti ykkösesteen puomin alas ja kopsautimme kakkostakin, mutta muutoin uusia mokia ei tullut, ja kaikki hypyt sujuivat mielestäni kohtuullisen kivasti. Opettajalta irtosikin kehu siitä, että tällä kertaa koko radan ajan oli hyvä rytmi.

Tältä tunnilta mieltä jäi kaihertamaan se, miten oppia ratsastamaan hevosen esteelle. Tähän asti olen sentään tajunnut yrittää ratsastaa etenevässä laukassa, valita hyvän tien ja mukautua hyppyyn, mutta yleensä olen jättänyt hevosen hetkeä ennen hyppyä rauhaan. Opettaja ohjeisti tunnin aikana, että pohkeet pidetään esteratsastuksessa koko ajan tuntumalla. Kieltämättä viimeisellä kerralla keskittyessäni tähän asiaan Una tuntui toimivan helpommin. Toisaalta taas pelkään, että jään pusertamaan pohkeillani, jolloin hevonen ei saa hyppyrauhaa. Tuntumalla pitäminen ja pusertaminen ovat toki eri asioita, sen jopa tiedän.

Toistaiseksi en osaa itse päättää hyppypaikkaa, vaikka yleensä pystyn laskemaan kolme viimeistä askelta ennen hyppyä. Lisäksi olen vielä vähän turhan hidas vaikuttamaan ajoissa siihen, jos tulen hevosen kanssa liian hitaasti tai liian lujaa esteelle. Yleensä ehkä ehdin tajuta tilanteen, mutta jätän sen sitten hevosen huoleksi. Tästä varmasti pitäisi oppia pois ja alkaa ennen kaikkea opetella sitä, että saan hevosen liikkumaan koko ajan tasaisella eteenpäinpyrkimyksellä, ettei meno olisi hidastelua ja kaasuttelua.

Oli kuitenkin kiva päästä hyppäämään pari estettä 80 sentin korkeudessa, sillä sentään mukautumisessani niille ei ollut ongelmia. Esteratsastuksen opettelu ei ole korkeushyppyä, kuten opettaja tuumasikin, mutta kyllä se silti piristää, kun välillä saa hypätä muutaman sentin isompia. Hienosäätöähän tämäkin laji on, mutta onneksi se on mielenkiintoista puuhaa. Una oli kyllä varsin passeli esteratsu minulle ja jos taas joskus päädyn Oulunsaloon, on se varmasti ykköstoiveenani.

Videoista kiitos tuntia seuranneille katsojille!

Ps. Videoarkistojen aarteena löytyi estetunti Mantan kanssa 17.4.2010. Itse tunnista en ole laiskuuksissani kirjoittanut mitään, mutta hyppelyvideon voi käydä katsomassa täällä.

Keula ylös ja takajalat töihin

Esteratsastajani oli ratsastusleirin onnistumisten huumassa ja niinpä sain ilmoittauduttua Oulunsalon ratsastuskoulun kuuden ratsukon kaksipäiväiselle 80 sentin estekurssille. Nora lähti myös mukaan, joten hänenkin estehyppelyistään kannattaa käydä lukemassa. Ratsukseni olin toivonut Silvanon kaltaista järkevää menijää, mutta ei niin raskasta. Niinpä esteratsukseni oli laitettu 15-vuotias Unadonna van de Kempenhoeve eli Una. Tallin nettisivujen mukaan säkäkorkeudeltaan 167,5 senttiä olevan tamman koulupuolen taso on HeA/VaB ja rataesteiden 130 cm. Sitä myös luonnehditaan ystävälliseksi ja uteliaaksi, mutta oman arvonsa tuntevaksi. Karsinakäyttäytyminen Unalla olikin hallussa, sillä muutoin se oli oikein enkeli ojennellen muun muassa kaviot putsattavaksi, mutta suitsien laitossa koetti karata päänsä kanssa kattoon.

Alkuverkassa siirryttiin mielestäni turhan vikkelästi raviin. Olisin halunnut jälleen kerran tutustella uuteen hevoseen rauhallisesti käynnissä. Una tuntui onneksi alusta asti aika tasaiselta menijältä, joka ei turhia kiihdytellyt. Enemmän sitä ehkä sai pyytää eteen, mutta tamma otti eteenpäin pyytävät avut ihan hyvin vastaan. Vähän tarmokkaammalla asenteella ratsun olisi varmasti saanut myös säilyttämään hyvän tahdin. Nyt sorruin vähän pumppaamiseen, kun en tajunnut olla kerralla jämäkkä.

Auksi tahkosimme puomeja ympyrällä ravissa ja laukassa. Una meni puomit kohtuullisen hyvin, mutta väliin aina hidasti juuri ennen puomeja. Tasaisuus tahtoi siis olla välillä kaukana. Opettaja hoksauttikin, että hevoselta pitäisi saada keula ylös ja takajalat töihin, jotta menoon löytyisi tasaisuus ja tarmokkuus. Lopulta ympyrällä ollut puomi nousi pystyksi, jota tahkottiin kanssa ajan kanssa. Pääosin hypyt olivat hyviä, mutta mukaan mahtui myös kolisteluita ja pudotuksia, kun annoin tamman valua esteelle pitkänä ja hitaana.

Seuraavaksi hypättiin kahden pystyn linjaa, johon piti saada kuusi askelta. Una heräsi tässä vaiheessa ja imi esteelle, jolloin tuloksena oli viisi askelta. Itse olin vain salaa mielissäni ja toivoin, että olisimme saaneet tulla tätä etenevämpää laukkaa. Opettaja kuitenkin komensi pidättämään hevosta, nostamaan keulan ylös ja tulemaan välin kuudella. Tämä saatiin onnistumaan, mutta Una vaati aika vahvat pidätteet, jotta se kuunteli. Tässä huomasin suureksi avuksi olevan sen, etten itse intoillut ja lähtenyt valumaan eteenpäin. Olin myös aika iloinen siitä, että sain rentouduttua itsekseni aika nopeasti aina, kun Una vastasi pidätteeseen toivotusti. Jään usein liiaksi kiinni, jolloin meno on jälleen kaukana sujuvasta.

Yksittäisten tehtävien lisäksi pääsimme hyppäämään radan pätkiä. Itselleni mieluisimpana oli tunnin viimeisenä tehtävänä ollut rata, josta ratapiirros ohessa. Matkaan lähdettiin siis oikeassa kierroksessa. Linjaan taisimme Unan kanssa saada kahden toiston aikana toivotut kuusi askelta. Tie kakkoselta kolmoselle oli mielestäni myös ihan toimiva. Nelosokserille saikin kääntää jo melkoisesti, mutta molemmilla kerroilla ylitimme sen ihan ok. Laukkaa en saanut tässä vaihdettua ja sinällään hassua, ettei Una osaa vaihtaa lennosta. 120-130 sentin ratoja kisanneelta hevoselta odottaisin jotain ihan muuta. En tohtinut itse johtaa kauheasti esteellä, sillä tiesin onnettoman sisäpohkeeni takia hevosen pääsevän valumaan liian tiukasti vasemmalle, joten ryömimme kaarteen molemmilla kerroilla vastalaukassa. Viitonenkin ylittyi siitä huolimatta ihan ok, ja kuutoselle taisimme mennä viidellä tai kuudella askeleella. Jos en väärin muista, taisimme sen toisen kerran jopa laskeutua myötälaukassa sentään alas.

Tunnin aikana ehdittiin ennen radan pätkiä hypätyissä tehtävissä opettajalta tuli kommenttia olla puskematta hevosta eteenpäin ennen estettä ja pitämään painoa jalustimilla. Pariin kertaan hukkasinkin jalustimen, mikä opetti pitämään sitä painoa niillä paremmin. Kertaalleen taas tein jotain omia liikkeitäni ja horjahdin vähän ratapiirroksen kuutosesteen hypättyäni, mutta kaikeksi onneksi pysyin kyydissä. Lisäksi opettaja kommentoi pyytämään Unaa vaihtamaan esteellä, kun sillä ei tosiaan sitä lennosta vaihtamisen taitoa ole eikä se vasta- tai ristilaukka mikään kauhean hyvä ratkaisu esteradalla ole.

Omasta mielestäni katse ja myötäys toimivat tänään, mutta olisin tosiaan saanut ratsastaa hevosta aktiivisemmaksi alusta alkaen. Una oli kuitenkin ihanan varma hyppääjä, vaikka tulikin esteille välillä vähän pitkänä ja puhdittomana. Opettaja tuumasikin, ettei ole nähnyt Unan ikinä kieltävän, mikä osaltaan lisäsi luottamustani siihen. Estekorkeudet taisivat olla enimmäkseen 70-75, sillä ne näyttivät mukavan harmittomilta. Unasta jäi siis hyvä fiilis, ja jatkossa toivottavasti osaan olla alusta alkaen tarmokkaampi, jolloin saamme heti parempia hyppyjä eikä tule niin paljon laiskottelua sekä kuskilla että ratsulla.