Issikoimassa jälleen

Hieman synkkiä pilviä odottamassa vaeltajia.

Suuntasimme kaverini kanssa torstaina Yli-Iihin Moilasen tilalle kahden tunnin issikkavaellukselle. Viimeksi ja samalla ensimmäisen kerran kävin tällä tilalla liki tasan kaksi vuotta sitten, tarkemmin sanottuna 13.8.2011. Olikin jo aika palata uudelleen. Olin toivonut ratsukseni reipasta menijää, ja hevosjaossa sainkin vanhan tutun eli Thrennan. Vetäjän perään säätä uhmanneita ratsastajia tuli yhteensä neljä. Me Thrennan kanssa olimme toiseksi viimeisiä kaverini pitäessä Apin kanssa perää. Kun pääsimme matkaan, aurinko pilkisteli vielä synkkien pilvien raosta, mutta olimme varmuuden vuoksi pukeutuneet sadevaatteisiin.

Sittenpä köpöttelimme possujonossa, otimme muutamia tölttipätkiä ja vähän laukkaakin. Thrennalla ei ollut kiirettä mihinkään, vaan se yritti keskittyä pääosin hamuamaan kaiken syötäväksi kelpaavan parempiin suihin liikkeellä pysyen. Tölttipätkissä Threnna tahtoi jäädä edellä menneestä Flotista ja vaihtoi aina raville, kun yritti ottaa kaveriaan kiinni. Sain sen aina palaamaan tölttiin, mutta ratsu selvästi suosi hiekkatiellä ravia. Sen sijaan metsäpolulla mennessä Threnna suosi tölttiä enemmän, vaikka vaihtoikin aina paikoin raville. Töltissä oli kyllä taas niin kiva istua, kun se oli ihanan helppoa. Itse reitti oli vähän ankea, sillä menimme ensin hiekkatietä, sitten nousimme sen vieressä kulkeneelle metsäpolulle. Siitä laskeuduimme takaisin samalla hiekkatielle, jota palasimme takaisinpäin. Sitten samasta kohdasta nousimme uudelleen metsäpolulle, jota pitkin palailimme tallia kohti. Olisin toivonut, että olisimme päässeet menemään enemmän metsässä, mutta reitti oli tällainen tällä kertaa.

Onnellinen rapanaama.

Reitin loppupäässä pääsimme vielä ottamaan laukkaa hieman pidemmän pätkän. Kovin reippaasti ei menty, mutta kiitos sateen, rapa kyllä roiskui mukavasti. Thrennalla olisi ollut menohaluja enemmänkin, mutta se malttoi hienosti mennä rauhallisemminkin. Kaipasin kyllä hieman oikeasti reippaita laukkapätkiä, mutta ymmärsin kyllä, että tällaisilla reissuilla mennään aina vähiten ratsastaneen tason mukaisesti. Edelliskerrallahan minua jännitti laukata, mutta nyt se oli tipotiessään. Sen sijaan nauraa hykertelin Thrennan tikittäessä menemään ja ehdin hyvin katsella kaikkea ympärillä näkynyttä samoin kuin sitä, miten kaverini Apilla pysyi perässämme. Olihan Apia luonnehdittu hieman turhankin rauhalliseksi. Maltillisen vauhdin lisäksi taisin osata rentoutua myös siksi, että allani oli tuttu ja turvallinen ratsu.

Kaverillani sattui olemaan myös gps:llä varustettu sykemittari mukana, joten pistin hänet tallentamaan reitin. Olihan tuo vähän edestakaisin sahaamista, mutta silti kivaa. Edes väliin sattuneet rankemmat sadekuurot ja kaukana jyrissyt ukkonen ei pilannut reissua. Threnna oli niin kiva kuin muistinkin, ja kaverillanikin oli mukavaa, joten reissu oli siten onnistunut.

Kolmannesta kuvasta kiitos Lauralle!

Tölttiä, hanaa ja maisemia

Nyt on sitten tullut ratsastettua islanninhevosellakin. Tämän haaveen toteuttajana toimi Moilasen tila Yli-Iissä. Perille päästyämme saimme sumplia keskenämme ratsut vetohevosen valinnan jälkeen jäljelle jääneistä. Olin jo nettisivujen esittelytekstin perusteella ihastunut Threnna fra Oddgeirsholumiin eli tutummin Thrennaan. Sivujen mukaan tämä 13-vuotias tamma on niin kiltti, että vaikka maapallo räjähtäisi, seisoisi se kiltisti paikoillaan. Ratsuna tammaa kehutaan reippaaksi, mutta tottelevaiseksi. Threnna on myös tallin suurin issikka mittavalla 140 sentin säkäkorkeudella. Tamma hallitsee perusaskellajien lisäksi töltin, mutta ei passia.

Hevosten laiton jälkeen olikin aika suunnata neljän tunnin maastovaellukselle. Alussa piti kulkea pienoinen matka asfalttia myöten ennen kuin pääsi hiekkateille ja metsäpoluille. Tykkäsin kyllä reitistä, vaikka taisimme pari kertaa mennä reittejä edestakaisin. Matkalle mahtui kangasmetsää, hiekkateitä, hakkuualueita ja jopa suonreunaa. Kelikin onneksi suosi, sillä noin puolen tunnin eväshetken aikana tihuutti vähän vettä, mutta muutoin oli aurinkoista tai pilvistä.

Töltin saamiseksi vetäjä ohjeisti istumaan hyvin hevosen takajaloille ja pyytämään siitä normaalisti reippaaseempaan menoon. Jos polle tarjoaisi ravia, pitäisi vain pidätteillä pyytää se tölttäämään. Threnna tölttäsi pääosin hyvin ja olipa kyydissä lysti istua. Välillä tamma kuitenkin vaihtoi raville, mutta kaikeksi onneksi aika sukkelaan sen sai pyydettyä takaisin tölttiin. Siinä askellajissa kyllä saattoi rentoutua ja katsella maisemia. Issikat kun olivat hyvää pataa keskenään ja tölttäsivät kaikessa rauhassa possujunassa menemään.

Vaelluksen jännimpiä hetkiä ovat laukkapätkät sekä välille sattuneet ojien ylitykset. Osa hevosista vähän ponnisti niiden yli, mutta Threnna kerta toisen jälkeen onnistui kömpimään niistä yli ilman pientä hyppäystä. Se ei tosin omaa menoani haitannut, könötin selässä kuin 160 sentin esteen ylityksessä. Kivaa siis oli. Lisäksi laukkapätkissä mentiin aika vauhdilla. Parissa ensimmäisessä pätkässä nynnyilin ja annoin reippaampien mennä ohi. Viimeisessä laukkapätkässä vissiin naksahti vauhtivaihde päälle, ja Threnna kilttinä hevosena pisti kaviota toiseen eteen, kun pyysin. Tulipahan vähän kaasuteltua laukassa eikä menokaan enää pelottanut. Threnna eteni sen verran varmasti ja turvallisesti, että oli ihan virkistävää vähän päästellä menemään.

Nelituntinen reissu hujahti kyllä aika joutuisasti ohi. Eikä issikan selässä onneksi ollut edes niin kauhean jättiläisolo, vaikka toki ne pohkeet haroivat ilmaa. Threnna antoi kuitenkin mahtavan ensikosketuksen islanninhevosiin, joten enköhän vielä toistekin löydä itseni moisen kyydistä.

Sitten vielä tällainen blogin loppukevennys. Sovitaan, että videon tarkoituksena on havainnollistaa 178-senttisen ratsastajan ja 140-senttisen issikan kokoeroa sen sijaan, että näytetään, kuinka blondi laittaa hevoselle loimea. Huom! Kuvauksissa ei vahingoitettu yhtään issikkaa.

Kuvasta kiitos Tiina-vetäjälle ja videokameran mukaan ottamisesta ja videosta kiitos Noralle.