Perjantaina oli vuorossa kotikoulukisat. Järkeilin itseni Paven kanssa vain yhteen luokkaan, K.N. Specialiin. Yhteisverryttely mentiin maneesissa, ja sitä ennen ehdin kävellä Paven kanssa ulkona. Verryttelyssä yritin lähinnä saada Paven etenemään tasaisesti ja riittävästi. Pave oli sinällään kuulolla, mutta en saanut siitä ihan tehoja irti. Ohjelmasta testasin muutamat voltit ja siirtymiset ylös- ja alaspäin. Voltit olivat ihan ok, mutta siirtymiset alaspäin odotetusti hankalia. Pave jännittyi niissä, jolloin siirtymiset ravista käyntiin ja käynnistä pysähdyksiin tulivat kättä vasten ja venyen. Laukkaa otin verryttelyssä aika vähän, mutta se toimi molempiin suuntiin kohtuullisesti.
Radalle lähdin hieman hätäisesti heti lähtömerkin jälkeen. Pave ei ravannut kovin tasaisesti, jolloin keskihalkaisijalla tuli pari tahtirikkoa. Osuimme kuitenkin linjalle ja saimme esitettyä tervehdyksen. Numeroksi 6,5. Ensimmäinen loiva kiemura meni kohtuullisesti. Numeroksi 7. Lävistäjälle tehdyn keskiravin otin varovaisesti, sillä rikot siinä olivat liian mahdollisia. Varovaisuus aiheutti tietysti sen, ettei ero harjoitusraviin ollut kummoinen. Numeroksi silti 6,5. Kymmenen metrin voltti meni kuvioltaan ihan hyvin, numeroksi 6,5. Toinen loiva kiemura meni myös asiallisesti, numeroksi 7. Toiselle lävistäjälle tehty kolmen askeleen käyntisiirtymä tuli meiksi kohtalaisesti, mutta kehtasin mennä hukkaamaan siinä jalustimen. Niinpä käynti vähän venyi ennen kuin pääsimme raviin. Numeroksi silti 6,5. Kymmenen metrin voltti vasemmalle meni tieltään taas ihan hyvin, mutta vähän vaisusti. Numeroksi 7.
Toinen käyntisiirtymä tuli myös kohtuullisesti, ja Pave käveli ihan hyvin. Numeroksi 7. Saimme pysähdyttyä pisteessä, ja maltoin seistä tavallista paremmin. Loput käyntipätkästä ja siirtyminen raviin menivät asiallisesti. Numeroksi 6,5. Oikea laukka nousi hieman hitaasti. Numeroksi 6. Pääty-ympyrä meni kuitenkin hyvin. Numeroksi 7. Lävistäjä meni aika mukavasti liki loppuun saakka. Numeroksi 7. Pave jäi sen jälkeen vähän jännittyneeksi ja yrittikin tarjota laukkaa jo ennen kuin olimme oikeassa kohdassa. Laukan nostin lopulta itsekin hieman ennakoidan ja hitusen ennen I:tä. Numeroksi 5,5. Pääty-ympyrä meni ensimmäisen tapaan eli asiallisesti. Numeroksi 7. Lävistäjä meni myös ilman kummempia ongelmia. Numeroksi 7. Lävistäjän lopussa pääsimme meiksi yllättävän vähillä raviaskelilla käyntiin, toki askelia oli arvostelua ajatellen aivan liikaa. Numeroksi 5. Siirtymisen jälkeen yritin vain istua hiljaa, jotta Pave ei enää tekisi rikkoja. Käynti oli tämän seurauksena hieman hyytynyttä, mutta pääsimme linjalle ja lopputervehdykseen. Siitä numeroksi vielä 6,5.
Sellainen kisarata. Suorituksen jälkeen mieltä toki kaiversi muutaman hetken ajan epätasaiset kohdat, mutta aika nopeasti aloin muistaa myös hyviä asioita, kuten teiden seuraamisen ja laukkalävistäjät. Tauko vissiin on tosiaan tehnyt meille hyvää. Kisat kehtasivat toki jännittää, mutta pahimmat suorituspaineet eivät iskeneet päälle.
Tuomarin terveiset suorituksestamme olivat seuraavat: "Hienoa Anne! Ratsastit keskittyneesti ja itsevarmasti alusta loppuun! Hiukan lisää aktiivisuutta > kuolaintuki kevyemmäksi, mutta kokonaisuus siisti!" Kiltillä arvostelulla saimme pisteitä 165,5 eli prosenteissa peräti 66,2, huh! Mutta niitäkin enemmän ilahdutti tuomarin positiiviset kommentit itsevarmuudesta. Radalla osasin ottaa tehtävän kerrallaan enkä jäänyt miettimään menneitä. Suoritukseemme olisin itsekin toivonut vähän enemmän energiaa ja pontevuutta, niin Pave olisi ehkä kantanut itsensä edestä paremmin. Minäkin olisin saanut kantaa itseni paremmin. Nyt etenkin käsien kantaminen jäi ihan paitsioon ja muutenkin olisi pitänyt istua vähän jämäkämmin. Vaan onpahan taas asioita sille kuuluisalle treenilistalle laitettavaksi. Loppujen lopuksi sijoituksemme 16 ratsukon luokassa oli yllättäen neljäs. Kaikkea sitä!
Lauantaina pakkasimme kimpsut, kampsut ja hevoset kuorma-autoon ja suuntasimme neljän hengen kisatiimillä ABC Ratsastajien harjoitusestekisoihin. JKH-tiimi oli täydellisesti edustettuna: minä olin mukana Paven kanssa, Kaisa Vaken ja Nora Hempan. Meillä Paven kanssa oli luvassa ihanneaika-arvostelulla luokat 80 ja 95 senttiä. Niissä molemmissa oli ihanasti sama ja asiallinen rata, vain ihanneaika oli eri. 80 sentin radan pituus oli 415 metriä, tempovaatimus 250 metriä minuutissa ja ihanneaika 100 sekuntia (huh). 95 sentin radan pituus oli sama, mutta tempovaatimus 300 metriä minuutissa ja ihanneaika 84 sekuntia.
Menin molempien luokkien hyppyverryttelyn kevyesti. Ennen 80 sentin verryttelyä kävimme Noran kanssa käppäilemässä hevosillamme mäkireitillä. Maneesissa sileän verryttelyssä työstin vielä hetken käyntiä ja ravia, kunnes siirryin esteverryttelyn puolelle. Siellä otin säästeliäästi neljä hyppyä: ristikko, pysty kahdesti ja okseri kerran. Hypyt menivät kivasti, ja Pave oli sopivan rauhallinen. 95 sentin verryttelyssä Pave tuntui hieman väsyneeltä, joten kevensin sileän verryttelyä. Esteverryttelyssä otin hyppyjä viitisen kappaletta. Pave hyppäsi hyvin, vaikka ei ollutkaan niin energinen. Okserihypyille Pave lähti reippaasti ja hyvin, minä taas suoristauduin niissä liian aikaisin. Oma mukautuminen oli vähän hukassa, mutta onneksi Pave ei piitannut mokistani. 95 sentin esteet kehtasivat näyttää isoilta, ja minua jännittikin melkoisesti. Tiesin Paven kuitenkin suoriutuvan varmasti, kunhan en saisi paniikkikohtausta ja alkaisi tuupata sitä.
80 sentin radalle pääsimme jo vuorossa olleen ratsukon ajaksi. Näytin Pavelle sieni- ja mörkökoristeet sekä kävin tutustumassa sen kanssa yleisöpäätyyn. Pave otti kaiken ihanan lunkisti. Aiempien ratsukoiden tuloksia oli kuulutettu sen verran, että tiesin sadan sekunnin ihanneaikaan pääsemisen vaativan hyvin rauhallista laukkaa kaikista isoimmat tiet ratsastaen. Lähdimmekin Paven kanssa liikkeelle rauhallisesti oikeassa laukassa. Ykkönen ylittyi hyvin, mutta laukka ei vaihtunut. Aikaa oli kuitenkin hyvin, joten sain jarruteltua Paven raviin ja nostettua vasemman laukan. Kakkonen ja kolmonenkin ylittyivät hyvin. Nelosen ja viitosen suora linja meni tasaisesti kuudella askeleella, ja Pave nappasi viitosella toivotusti oikean laukan. Kuutonen ylittyi myös helposti. Kahden askeleen sarjalle jarrutin Pavea äänellä, jotta väli ei käynyt ahtaasti. Sarja sujui hyvin, ja Pave nappasi B-osalla toivotun vasemman laukan. Edessä oli enää radan viimeinen este eli kasi. Oikaisin hieman sille tultaessa, jolloin siihen tuli radan ainoa töksähtävämpi hyppy. Näin olimme kuitenkin maalissa puhtaalla suorituksella.
Aikoja oli lakattu kuuluttamasta, joten sain jäädä jännäämään omaa tulosta. Kaisa ihanan avuliaasti katsoi meidän videon ja arvioi, että aikamme oli jotain 94 sekunnin tuntumassa. Ei siis aivan sataan sekuntiin päästy, mutta emmepähän menneet yli. Menimme kyllä Paven kanssa sangen rauhallista laukkaa enkä olisikaan enää lähtenyt sitä hidastamaan. Kiersin myös ne tiet, jotka järkeviksi koin. Tein siis omasta mielestäni sen, mihin pystyin. Siksipä tulikin todella mukana yllätyksenä, kun meidät Paven kanssa kutsuttiin palkintojenjakoon. Alitetusta ihanneajasta saimme kaksi virhepistettä, mutta sijoitumme luokassa silti kolmanneksi. Hieno Pave!
95 sentin radalla kävin taas näyttämässä Pavelle pari estettä vuorossa olleen ratsukon aikana. Kasilla ollut portti nakkasi esteelle varjot, joten näytin sen samoin kuin mörköesteen, jossa möröt olivat esteen reunoilta hiippailleet sen alle. Tällä radalla en lähtenyt miettimään ihanneaikaa, vaan halusin vain hyvän suorituksen. Puhaltelin vielä pahimpia jännityksiä pois, kunnes tulikin vuoromme. Matkaan lähdimme taas oikeassa laukassa. Ykkönen oli ihanan pieni, mutta hätiköin vähän lähestymisessä, jolloin hyppy oli jarruttava, mutta puhdas. Laukka ei vaihtunut, mutta en tohtinut alkaa korjata sitä rytmin katoamisen pelossa. Pave korjasikin itsensä ristilaukan kautta myötälaukkaan. Laukka pääsi kuitenkin sammumaan, jolloin ponnistuspaikka kakkosesteelle ei osunut kohdilleen. Pave lähti rohkeasti vähän kauempaa hyppyyn, mutta etukaviot nappasivat okserin takapuomin alas. Kolmoselle tulimme puolestaan vähän lähelle, mutta puhtaasti sen ylittäen. Sen jälkeen olimme väärässä laukassa, mutta en taaskaan tohtinut korjata sitä. Nelonen tuli kuitenkin niin nopeasti vastaan. Jotenkin Pave taas selvitti itsensä myötälaukkaan ennen estettä. Tien ratsastin kuitenkin oikoen. Tulimme taas lähelle, mutta maltoin itse, jolloin Pave sai hoitaa osuutensa hyvin. Neloselta viitoselle pääsimme kuudella askeleella ihan hyvin. Kuutosen hyppy oli taas vähän lähelle ajautunut, mutta Pave oli tilanteesta kartalla ja hyppäsi puhtaasti. Sen jälkeen korjasin laukan oikeaksi ravin kautta. Kahden askeleen sarja meni hyvin, ja edessä oli enää radan viimeinen este. Pave oli myös napannut hienosti sarjan b-osalla vasemman laukan. Kasille tuli taas vähän oikaistua tietä ja annettua Paven valua pitkäksi. Niinpä sillekin tuli vielä jarruttava, mutta puhdas hyppy. Näin pääsimme maaliin yhden puomin pudotuksella.
Puomin pudottamisesta tulleen neljän virhepisteen lisäksi saimme kaksi virhepistettä alitetusta enimmäisajasta. Tulokseksi siis kuusi virhepistettä. Vaikka radalla oli vähän epätasaisuutta, olin tyytyväinen siihen, että sain hermoriekaleeni sen verran kasaan, että huonommissa lähestymisissä maltoin odottaa ja antaa Pavelle tilaa tehdä oma osuutensa. En lähtenyt tuuppaamaan tai panikoimaan, mikä oli minulle onnistuminen. Kun maltoin, sai Pave rauhassa hypätä eikä sen keskittyminen mennyt kuskin häseltämisen tulkkaamiseen. Niinpä puomin pudotus ja ajan alittaminen eivät jääneet harmittavaan, vaan olin iloinen siitä, että ensimmäinen yhteinen 95 sentin ratamme meni kuitenkin kohtuullisesti. Treeniähän tässä toki tarvitaan (samoin kuin omien hermojen hallitsemista), mutta Pavelle korkeus oli ihan helppo juttu. Sijoitustamme tässä luokassa en tiedä, sillä tuloksia ei ole toistaiseksi julkaistu.
Olipa jännä ja haastavakin kisapäivä. Pave oli kyllä taas niin kiva kisakaveri! Vaikka sitä kisaamista tuppaakin jännittämään, niin onhan se fiilis mukavasti menneiden ratojen jälkeen aina ihan omaa luokkaansa. Eikä sitä kisaamista yllättäen opi muuten kuin kisaamalla. Seuraavia kisoja siis odottamaan!
Sunnuntaina suuntasimme kolmen ratsukon voimin Ankkurilahden Ratsastajien 1-tason estekisoihin. Kesä yllätti ja paukautti lämpöasteet jonnekin +24 asteen tuntumaan auringon helottaessa siniseltä taivaalta. Kylläpä tarkeni, vähän liiankin hyvin. Me Paven kanssa starttasimme luokat 80 senttiä (arvosteluna 367.2) ja 90 senttiä (arvosteluna 367.1).
Otin molempien luokkien verryttelyt aika lyhyellä kaavalla. Sileän verryttely oli mukavasti auringolta suojaa tarjonneessa maneesissa ja esteverryttely ristikon, pystyn ja okserin kera puolestaan kentällä. Lähdin molemmissa luokissa kymmenentenä, mikä oli hyvä paikka. Sileällä kävin kaikki askellajit läpi ilman sen kummempia viritelmiä. Pave oli hieman rauhallinen, mutta ei kuitenkaan tahmea. Esteverryttelyssä taisin ottaa nelisen hyppyä kumpaakin luokkaa varten. Hypyt sujuivat hyvin. En hätäillyt tai tuuppinut, mutta pysyin tuntumalla. Ponnistuspaikatkin löytyivät hyvin, ja molempien verryttelyiden jälkeen sai jäädä odottamaan omaa vuoroa hyppyjen puolesta luottavaisin mielin. Muutoin minua kehtasi jännittää tavallistakin enemmän. Sinällään ymmärrettävää, kun parit viime kisat ovat sisältäneet ylimääräisiä kekkulointeja portin innoittamana. Näissä kisoissa lankaportin lisäksi oli ihanasti yksi johde blokkaamassa hieman tietä. Tämän lisäksi vuoroa odottavan ratsukon tuli seistä kentällä juurikin portin edessä. Jes!
80 sentin radan lähtölinja oli ihanasti juuri siinä päädyssä, jossa portti ei ollut. Kävin ensin siellä päädyssä näyttämässä Pavelle havunoksaportin ja palasin takaisin porttipäätyyn. Ajattelin, että jos Paven pitäisi saada kekkuloida, olisi nyt paras aika sille. Tunsin Paven lähtevän viettämään kohti porttia. Yritin muurautua vasemmalta puolen kiinni hevoseen, mutta Pave kuitenkin ennätti kääntyä porttia kohti. Vuoroa odottanut ratsukko oli hyvin portinvartijana, ja Paven matka tyssäsi aitaan. Tämän jälkeen pääsimme jatkamaan kohti lähtölinjaa ja ensimmäistä estettä. Paven mielestä toisessa päädyssä oli jotain tosi kamalaa, ja niinpä tulimme ykköselle vähän oikoen. Pave kuitenkin hyppäsi sen hyvin. Suoran linjan päässä olleelle kakkoselle pääsimme kahdeksalla askeleella, Pave lähti hyppyyn hieman venyttäen. Kaarteessa kolmoselle tukin hyvin tarkasti Paven vasemman puolen, sillä siinä kaarsimme portin läheltä. Pave keskittyi kuitenkin hyvin, ja niin pääsimme kolmosenkin puhtaasti. Matkalla neloselle menimme taas hurjan jännän päädyn ohi Paven puskiessa hieman sisälle. Nelonen kuitenkin ylittyi hyvin, ja korjasin sen jälkeen laukan ravin kautta oikeaksi. Viitosena ollut askeleen sarja meni sujuvasti. Kuutoselle tuli taas vähän oikaistu tie, kun Pave puski sisälle pelottavaa päätyä karkuun. Kuutosen hyppy oli kuitenkin ihan hyvä. Edessä oli perusvaiheen viimeinen este eli seiska. Pääsimme sille kaarevalla tiellä kahdeksalla askeleella, jälleen vähän kauempaa venyttäen. Näin pääsimme perusvaiheelta puhtaasti maaliin ja saimme uuden lähtömerkin toiseen vaiheeseen.
Toiselle vaiheelle lähdimme oikeassa laukassa. Ensimmäinen este eli kasi ylittyi hyvin. Kaarteessa ysille olin taas vasemmalla pohkeella tiukasti kiinni, sillä kaarsimme perusvaiheelta tutun tien. Pave kuunteli hyvin, joskin laukka vähän sammui. Ysi ylittyi kuitenkin puhtaasti. Tie kymppinä olleelle trippelille ei ollut paras mahdollinen, ja laukka hyytyi taas. Kannustin Pavea äänellä, ja se selvitti kympin puhtaasti. Yhdentenätoista ollut askeleen sarja meni mukavasti, ja edessä oli enää viimeinen este. Sekin ylittyi puhtaasti ilman pulmia, ja näin olimme maalissa. Puhdas rata, jes!
Suorituksen jälkeen olin niin iloinen: puhdas rata ja yllättävän napakkaa ratsastusta minulta. Menimme kuitenkin kaikessa rauhassa enkä lähtenyt ratsastamaan kaikkia lyhyitä teitä. Siksipä yllätyin melkoisesti, kun meidän kuulutettiin sijoittuneen 22 ratsukon luokassa kuudenneksi. Toinen vihreä ruusuke kisauraltani, kiitos Pave!
90 sentin radalla menin taas tietoisesti jo alussa portin läheltä, mutta nyt Pave tiesi, ettei portti ollut oikea valinta. Niinpä pääsimme aloittamaan radan asiallisesti. Ykköselle tuli hyvä hyppy, ja saimme taas tulla edellisradaltakin tutun kaarteen portin lähellä, tällä kertaa kakkosesteelle. Sekin ylittyi hyvin, ja pääsimme jatkamaan kaarevalla tiellä kolmoselle. Sen alle oli ilmestynyt toinen havunoksakoriste, jota en ollut käynyt näyttämässä Pavelle. Olin keskittynyt jännittämään porttia liikaa. Pave oli myös hypännyt samanlaisella koristeella varustetun esteen jo 80 sentin radalla, joten en ajatellut sen olevan ongelma. Olisi pitänyt tajuta, että koristeltu este kohti pelottavaa päätyä olisi isompi juttu. Pave vilahtikin aika viime tipassa kolmosesta vasemmalta ohi. Ei mitään saumoja estää sitä. Sain kuitenkin jatkettua laukassa, jolloin pääsimme kolmoselle aika nopeasti uudelleen. Sille tosin tuli eksoottinen tie, kun kävimme estelinjasta ulkona. Pave kuitenkin hyppäsi kolmosen uudella yrityksellä puhtaasti.
Tämän jälkeen napakoidun vielä piirun verran enemmän, sillä hylsyä en tältä radalta tahtonut. Neloselle tulikin hyvä hyppy. Laukka ei tosin vaihtunut, joten käytin Paven ravissa ja nostin uuden. Enpä vain hoksinut, että sehän nosti takaisin saman vanhan eli väärän laukan. No, humputtelimme tovin vastalaukassa, kunnes kaarteessa Pave vaihtoi ristilaukalle. Sen sentään tunsin selkään, mutta ei ollut aikaa korjata. Viitosena olleen sarjan a-osan hyppäsimme vähän kauempaa, joten kannustin Pavea välissä äänellä, jotta se menisi välin yhdellä askeleella. Pave totteli hyvin eikä väli edes käynyt sille pitkäksi. Kuski vähän ylivarmisteli. Kuutonen meni ihan mukavasti, ja kaarevan tien päässä olleelle seiskalle pääsimme taas kahdeksalla askeleella. Edessä oli vielä perusradan viimeinen este eli kasi. Sille tuli ihan kohtuullinen hyppy, ja niin pääsimme 90 sentin radalta maaliin neljällä virhepisteellä.
90 sentin radan jälkeen olin yhtä hymyä eikä yksi ohimeno hyydyttänyt sitä. Pave tuntui radalla hyvältä, vaikka pelottava este ja pääty yhdistettynä toikin virhepisteitä. Ratsastin kuitenkin omasta mielestäni ihan napakasti, mikä varmasti toi meidät maaliin vain neljällä virhepisteellä. Ja mikä parasta: portti ei houkutellut Pavea enää tällä kertaa! 18 ratsukon luokassa päädyimme sijalle 12. Kisapäivä päättyi siihen, ja viimein saatoin alkaa hengittää vähän rennommin. Kisapäivä tosiaan jännitti tavallista enemmän, mutta onneksi se meni paremmin kuin parit aiemmat. Jos matkustelen selässä, menee Pavekin samanlaiseen mielentilaan. Kun taas keskityn ja ratsastan napakasti, toimii Pavekin hyvin.
Ratapiirroksista sekä 80-radan videosta kiitos Kaisalle, joka oli myös mukana kisaamassa. 90-radan videosta kiitos Alekseille ja hyppykuvista kiitos Dianalle!
Sunnuntaina oli vuorossa oman seuran tämän vuoden viimeiset kisat, jotka mentiin esteillä. Ratsukseni olin valinnut Jussin, jonka kanssa ilmoittauduin hurjaan 60–70 sentin luokkaan (arvosteluna 367.1). Saimme pitkästä aikaa ihan sennujen luokan, jossa osallistujia oli peräti viisi. Jussi meni kisoissa vain minun kanssani.
Ennen maneesissa ollutta verryttelyä ehdin kävellä tovin mutaisella kentällä. Jussi oli hieman unelias, mutta heräsi kyllä, kun vähän nohitteli. Maneesiin päästyämme verkkasimme ravissa ja laukassa tovin ennen kuin otimme hyppyjä. Yritin viritellä Jussia, mutta ei se kovin lennokkaaksi alkanut. Jussin laukka tuntuu suuntautuvan enemmän ylös kuin eteen, joten kovin vikkelää menoa en siitä irti saanut. Jussi oli kuitenkin hyvin kuulolla. Verryttelyhypyt otimme vasemmassa kierroksessa pystylle (ratapiirroksen este 6) ja oikeassa kierroksessa okserille (este 3). Kertaalleen Jussi pääsi ponkaisemaan liian aikaisin ja kertaalleen kolauttamaan puomia, mutta se korjasi hyvin niiden jälkeen otetuissa hypyissä. Keskityin pitämään Jussin kuulolla ja kertomaan itse, mistä kohtaa hypätään, sillä halusin välttää jättiloikat mahdollisimman hyvin. Otimme parit hypyt molemmille esteille. Jussi ei tuntunut energiapakkaukselta, joten en halunnut viedä siitä virtoja. Lähdimme luokassa kolmantena.
Radalla matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Jussi liikkui ihan ok, mutta olisin saanut herätellä sitä vähän reippaammaksi. Ykköselle tultaessa yritin pitää Jussin kuulolla, sillä ponnistuspaikka oli jäämässä kauas. Taisin jäädä arpomaan liikaa, jolloin Jussi pääsi esittämään oman ratkaisunsa eli se lähti hyppyyn hitusen liian kaukaa. Pääsimme esteestä yli, ja virnistelin selässä hassun hevosen ratkaisua. Jussi oli hypyn jälkeen askeleen verran ristilaukassa, kunnes korjasi etupäänsäkin vasempaan laukkaan. Keräilin itseni hypyn jälkeen kasaan ja hoputtelin Jussia etenemään. Kakkosen pääsimme siitä paikasta, mistä olin ajatellutkin. Laukan korjasimme ravin kautta. Kolmosen ja nelosen linjan olin päättänyt meneväni viidellä askeleella, mikä onnistui ihan hyvin, vaikka Jussi kolauttikin nelosesteen puomia. Linjan jälkeen korjasin laukan taas ravin kautta oikeaksi. Viitonen meni ihan hyvin, ja päätin kääntää sen jälkeen vähän aikaisemmin. Parempi tie olisi mennyt tolpan ja seinän välistä, mutta halusin jättää sen reitin välistä. Siinä kun oli pientä hetkeä aiemmin kompastunut yksi hevonen epätasaisen pohjan takia. Niinpä käänsin Jussin ennen sitä estettä, joka oli seinän vieressä. Tie oli vähän hassu, mutta siinä oli hyvin aikaa hakea lähestyminen kuutosen ja seiskan linjalle. Kuutoselle pyysin Jussia lähtemään hieman kauempaa, minkä se toteutti hyvin. Sille linjalle laitoimme suunnitellusti kuusi askelta. Seiskan hyppy oli hassun hidas, mutta Jussi ylitti senkin puhtaasti. Siitä kaarroimme perusradan viimeiselle esteelle, joka ylittyi hyvin.
Uusinnan ensimmäiselle esteelle eli ysille käänsin hieman lyhyemmän tien. Yritin hakea Jussiin kierroksia, mutta ei se vieläkään oikein innostunut. Ysin ja kympin linjan menimme edelleen viidellä askeleella. Sen jälkeen olimme vastalaukassa, mutta Jussi hurruutteli sitä niin tasaisesti, etten tajunnut. Tiukemmassa kaarteessa se pudotti raville, ja sain korjattua sen takaisin laukkaan juuri ajoissa ennen yhtätoista. Se ylittyi ihan ok, ja pääsin kääntämään toisen vähän lyhyemmän tien uusinnan viimeiselle esteelle. Numero kaksitoista ylittyi tasaisen varmasti, ja niin olimme maalissa puhtaalla ja sangen rauhallisella suorituksella. Hieno Jussi!
Loppujen lopuksi suorituksemme riitti viiden ratsukon luokassa toiselle
sijalle. Niin se kouluratsuna kunnostautunut Jussi pääsi ruusukkeelle estekisoissakin,
kaikkea sitä! Luokan voiton nappasi hienosti Nora
ja Jatsi, joiden ajasta jäimme sellaiset kymmenen sekuntia, hah. Vaan
saimmepahan viettää vähän enemmän aikaa radalla. Jussin kanssa oli kiva
hypätä esterata eikä tänään ollut edes sen kummemmin epävarma olo. Jussi
on tasainen menijä, joka yrittää parhaansa esteilläkin. Esteratojen
kuningasta siitä ei taida koskaan tulla, mutta kiva treenikaveri ja
pienten luokkien kisaratsu se kuitenkin on.
Viikonlopun ohjelmassa oli Tallinmäen kaksipäiväiset kisat, jotka järjestettiin naapurimaneesilla. Lauantaina vuorossa olivat 1-tason koulukisat, joissa menin Jetillä K.N. Specialin. Samalla avasimme maneesikauden, sillä viimeksi olemme siellä käyneet treenaamassa kevättalvella. Jännitin kieltämättä hieman sitä, miten kisaratamme neljän seinän sisällä sujuisi. Ratsukoita luokassa oli yhteensä 14, ja meidän vuoromme oli seitsemäntenä.
Alkulämmittely hoitui kätevästi kävelemällä ja ravaamalla kotitallilta maneesille. Jetti oli itsekseen ihmeellisen reippaana menossa. Loput verryttelystä teimme ulkokentällä, joka oli pinnastaan hieman koppurainen. Ahdistelin itse pohjan kuntoa, mikä ei varmasti auttanut herra pohjantarkastajana oloa. Jettihän osaa olla nirso pohjan suhteen. Verryttelyssä keskityin hakemaan Jettiin liikettä. Himmailin ensin tovin, kunnes tajusin, etten voisi mennä maneesiin puolinukuksissa. Meno kun ei siellä yhtäkkiä paranisi, päinvastoin. Tämän myötä tajusin herätellä Jettiä paremmin, ja se alkoikin liikkua ihan hyvin. Voltit onnistuivat kohtuullisesti, ja laukkalävistäjät saimme tehtyä asiallisesti. Keskiravit eivät oikein lähteneet, ja pysähdyksissä sekä niistä tehdyistä siirtymisistä raviin olisi ollut melkoisesti viilattavaa. Jetti kuitenkin tuntui aika rennolta ja kuuliaiselta, joten yritin olla ajautumatta paniikkiin. Kun pääsin vuorollani maneesiin, hurautin Jetin kanssa heti tuomaripäätyyn. Oikeassa kierroksessa se oli Jetille pienen jännittymisen arvoinen, mutta vasemmassa kierroksessa Jetin kuppi meni nurin. Ka-ma-la nurkka! Jetti ei suostunut aluksi millään ohittamaan tuomaripäädyn oikeaa kulmaa ilman teatraalista peruutusta. Ei auttanut, vaikka kulmassa olleet ihmiset jutustelivat Jetille, ja minä yritin kaikin keinoin kertoa nurkan olevan ihan okei. Sain tyyrätty Jetin hampaat irvessä kulman läpi kertaalleen, kunnes päätin vielä hurauttaa vähän laukkaa, jottemme joutuisi lähtemään ohjelman pariin tutinoissa ja hyytyneenä. Tuomarin vihellys tulikin sen jälkeen nopeasti, joten siirryin raviin, huokaisin syvään ja lähdin ratsastamaan ohjelmaa.
Alkutervehdykseen tulimme kiemurrellen. Jetti pysähtyi hyvin, mutta tervehtiessäni se yritti lähteä vasemmalle. Pieni poikitus siis heti alkuun, numeroksi 5. Vaan siitä Jetti suoraksi ja ravia eteenpäin. Tuomarin ohi pääsimme kohtuudella. Ensimmäinen loiva kiemura meni tieltään ihan ok, mutta vaikka yritin taivuttaa Jettiä kaarteisiin, eivät ne menneet läpi. Videolta tämän näki hyvin selvästi, numeroksi 6,5. Keskiravi lähti ihan ok, mutta hyydyin ennen lävistäjän loppua. Jetti myös alkoi jännittyä tuomaripäätyä lähestyttäessä, numeroksi 6. Kymmenen metrin voltti oikealle oli asiallinen, tahti säilyi ja taivutus meni läpi, numeroksi 7. Toisen loivan kiemuran sain ratsastettua paremmin, ja tuomari kehui sitä tahdilta, tieltä ja taivutuksilta hyväksi, numeroksi peräti 8! Lävistäjälle tehty kolmen askeleen siirtymä käyntiin meni vähän kättä vasten sekä loppupätkä lävistäjästä jännittyen, sillä tulimme sinne mörkönurkkaan, numeroksi 5,5. Kymmenen metrin voltti meni hieman ulos valuen, numeroksi 6. Siirtyminen käyntiin venyi minun vinkkelistäni hieman, numeroksi silti 7.
Neljän sekunnin pysähdyksessä maltoin ihmeen hyvin odottaa. Jetillä tosin keskittyminen herpaantui muualle, mutta se kuitenkin seisoi kiltisti. Käyntiosuuksiin taas toivottiin rentoutta, näistä numeroksi 6,5. Raviin pääsimme ihan ok, ja myös oikea laukka nousi kohtuullisesti, numeroksi 6. Pääty-ympyrällä unohdin taas taivuttaa kunnolla, numeroksi 6,5. Lävistäjällä laukka pääsi putoamaan hieman liian aikaisin, koska olimme taas mörkönurkkauksessa, numeroksi 5,5. Satulaan Jetin jännittyminen tuntui pahemmalta kuin mitä se lopulta videolla näytti. Sain lopulta tyyrättyä jännittyneen Jetin kulman ohi. I:ssä tehdyn vasemman laukan nostamisen mokasin huolella. Kauhistelin jo etukäteen sitä, että tulisimme pian uudelleen mörkönurkkaukseen. Sitä kauhistellessani Jetti nostikin vasemman laukan sijasta oikean enkä edes pitkään toviin tajunnut tätä! Hoh, liian tasaisen vastalaukan haittapuoli. Numeroksi tästä esityksestä tuli hyvin armeliaasti 4. Mörkönurkkauksessa Jetti jännittyi ja puski pahemmin, mutta silti hassun sinnikkäästi piti itsensä oikeassa eli vastalaukassa. Minulla kesti ympyrän alkupuolelle saakka tajuta, että olemme vastalaukassa. Että nolotti, kun sen tajusin! Mietin vielä tovin, teenkö vaihdon lennosta vai ravin kautta. Lopulta tajusin siirtää Jetin raviin ja korjata viimein sen myötälaukkaan. Näin pääsimme esittämään sentään puolikkaan pääty-ympyrästä vasemmassa laukassa, hoh. Tästä sekoilusta numeroksi edelleen todella armeliaasti 5. Lävistäjällä menimme aika mutkalla laukkaa, numeroksi 5,5. Laukka putosi ennen lävistäjän loppua raville eli siirtymisestä laukasta käyntiin ei ollut tietoakaan, numeroksi 5. Lopputervehdykseen pääsimme kuitenkin aika rauhassa ja suoraan, numeroksi 6,5. Huh, olinpa helpottunut, kun rata oli ohi!
Suorituksen jälkeen minua harmitti. Jetti jaksoi kytätä mörkönurkkaa sinnikkäästi läpi suorituksen enkä saanut sen ajatuksia siitä pois. Pisteitä saimme kiltillä arvostelulla 151,5 eli prosenteissa 60,6. Koin meidän alisuoriutuneen, sillä ilman kyttäilyjä ohjelma olisi ollut tasaisempi. Lisäksi vastalaukkakirmailu oli kyllä pohjanoteeraus. Tuomari kommentoi suoritustamme seuraavasti: "Mukavan energinen suoritus ja raviohjelma erityisen hyvä! Vas. laukka tänään hankalampi, muuten hyvin ratsastettu tasainen suoritus!" Kyllä minua nauratti, kun luin kommentit. Me Jetin kanssa olimme mukavan energisiä! Tällaista ei ole kyllä ennen kuultu, vaan meihin on toivottu sitä energiaa läpi ohjelman. Näemmä se kyttäily tuo Jettiin vähän puhtiakin. Loppujen lopuksi 14 ratsukon luokassa nappasimme viimeisen sijoituksen, jonka jaoimme toisen ratsukon kanssa. Neljäs sija ja punainen ruusuke. Vaikka rata ei mennyt ihan niin kuin olisin toivonut, oli siinä onneksi hyviäkin hetkiä. Paras juttu suorituksessamme oli se, että muistin läpi radan miettiä Artsilta saatuja vinkkejä ja pyrkiä toteuttamaan niitä. Ihanaa, kun kaikki keskittyminen kouluradalla ei enää mene vain hengissä pysymiseen ja hengittämiseen. Lisää kisakokemusta (ja siedätystä mörköihin), niin kyllä se siitä.
Tallinmäen kisaviikonloppu jatkui lauantaina 1-tason estekisoilla. Olin ilmoittautunut Hilimalla 70 sentin luokkaan, jossa arvosteluna oli 372 eli taitoarvostelu. Jetillä puolestaan menin 90 sentin luokan samalla arvostelulla sekä ensimmäistä kertaa metrin (iik ja jee!), jossa arvostelu oli puolestaan A.0.0. Tällä kertaa keli oli onneksi puolellamme, ja saimme nauttia puolipilvisestä ja sopivan lämpimästä päivästä.
Hiliman kanssa otin verryttelyssä rauhallisesti. Otimme parit hypyt pystylle ja okserille. Pystyhypyt menivät kivasti ja tasaisesti, kun maltoin odottaa hyppyä. Ensimmäiselle okserihypylle sain päähäni yrittää hoputtaa Hilimaa liian kaukaa hyppyyn, mitä se ei järkevänä ratsuna tehnyt. Hoputukseni takia tulimme liian lähelle estettä, joten puomi lähti kolisten mukaamme. Otin heti uuden lähestymisen ja odotin Hilimaa häiritsemättä, jotta se sai tehdä hypyn rauhassa ja puhtaasti. Nämä hypyt riittivät, ja jäimme odottamaan vuoroamme.
70 ja 90 sentin ratapiirros.
Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Tie ykköselle oli ihan ok, vaikka Hilima pääsi hitusen oikaisemaan. Näin ponnistuspaikan ja odotin rauhassa, jolloin Hilima hyppäsi ykkösen hyvin ja nappasi toivotusti vasemman laukan. Myös kakkoselle tie oli kunnossa, ja Hilima selvitti senkin ihan hyvin. Kolmoselle tuli hitusen jarruttava hyppy, mutta este ylittyi vielä sujuvasti Hiliman napatessa siinä oikean laukan. Nelosenkin yli pääsimme ihan mukavasti. Viitosena ollut sarja jännitti minua hieman, mutta odottamalla rauhassa Hilima sai tehdä osuutensa ja selvittää sen puhtaasti. Sen jälkeen olimme vasemman laukan sijasta oikeassa laukassa, mutta niin vain Hilima vaihtoi itsensä pienen takajalkojen tasajalka-askeleen kautta lennosta vasempaan laukkaan. Kuutosen ja seiskan suora linja meni kahdeksalla askeleella hyvin. Radan viimeiset esteet eli kaarevalla tiellä olleet kasi ja ysi menivät myös puhtaasti ja kivasti. Näin pääsimme maaliin puhtaalla suorituksella, hieno Hilima!
Taitoarvostelupöytäkirjassa saimme maininnan kiireisyydestä sekä minulle kehotuksen pysyä keskellä hevosta. Muutoin tuomari kehui ratsastusta hyväksi vielä raa'alla hevosella. No, eihän Hilima nyt mitään konkari ole, mutta ei onneksi kuitenkaan ihan raakilekaan. Mainio tapaus se joka tapauksessa on. Pisteitä saimme 37,5 ja nappasimme 19 ratsukon luokassa neljännen sijan. Hieno Hilima, taas kerran. Tällainen hyvä suoritus tulikin tarpeeseen, sillä minua ja Hilimaa ei nähdä enää tällä tahdilla yhdessä kisaradoilla. Hilimakin kun löysi itselleen vuokraajaan, jolla on samaan tapaan etuoikeus kisoihin niin kuin minulla Jetin kanssa.
Hiliman jälkeen sain huilia hyvän tovin ennen kuin kisapäivä jatkui Jetin kanssa. 90 ja 100 sentin verryttelyt tein säästellen. Ensimmäisessä verryttelyssä otimme pari hyppyä pystylle ja yhden okserille. Toisessa verryttelyssä otimme vain pari hyppyä pystylle. Hypyt olivat ihan ok, ja Jetti liikkui ihan kohtuullisesti. Yritin olla hermoilematta ja jännittämättä enempiä, vaikka ensimmäinen metrin kisarata tietysti vähän tutisutti. Onneksi sitä ennen oli 90 sentin rata, joka ei enää onneksi ihan niin jännä korkeus ole.
90 sentin rata oli sama kuin 70 sentin rata eli lähdimme matkaan oikeassa laukassa. Jetti laukkasi ihan hyvin ja lähti ykköselle positiivisen askeleen kautta. Minä taas olin ilmeisesti torkuilla, sillä jäin hypystä. Sain onneksi päästettyä ohjat, joten en kiskaissut Jettiä suusta. Höhlästi virnuillen keräsin ohjat takaisin tuntumalle, ja pääsimme myös kakkosen yli puhtaasti. Kolmonen ylittyi ihan ok, mutta Jetti oli sen jälkeen ristilaukassa. Se järjesteli kavionsa vasempaan laukkaan ennen nelosta, mutta taisi nakata itsensä juuri ennen hyppyä takaisin ristilaukkaan. Niinpä kolautimme nelosta, mutta puomi pysyi paikoillaan. Jetti oli senkin jälkeen ristilaukassa. Edessä oli sarja, joka ilmeisesti aiheutti minussa pienen paniikkireaktion. Napautin Jettiä raipalla, josta se vähän hätääntyi. Se vaihtoi kuitenkin lopulta itsensä oikeaan laukkaan, ja sain menoa hieman rauhoitettua sarjalle tultaessa. Sarja sujuikin onneksi hyvin, ja muistin kehua Jettiä. Kuutosen ja seiskan suora linja meni ihan hyvin seitsemällä askeleella. Kasille tuli vähän jarruttava hyppy, mutta matka jatkui vielä radan viimeiselle esteelle eli ysille kohtuullisesti ja kaiken lisäksi ihan oikeassa laukassa. Ysikin ylittyi ihan hyvin, ja pääsimme maaliin. Ei tyylipuhdas suoritus valitettavasti, mutta puhdas kuitenkin.
Pisteitä tästä radasta saimme Jetin kanssa 34 ja sillä lukemalla sijoituksemme oli 5/9. Tuomari toivoi istuntaani jäntevyyttä, varpaita pois ulkokierrosta, katsetta eteen sekä selän pyöreyttä pois. Lisäksi kommenttia tuli siitä, että jäin jahtaamaan laukkaa, mikä aiheutti kiireisyyttä. Positiivisena kommenttina oli se, että ratsastin radan reippaasti. Jetin kanssa sain rutkasti enemmän kommentteja ja parannusehdotuksia Hilimaan verrattuna. Perusvikani varmasti ovat molempien kanssa samat, mutta ne korostuvat Jetin kanssa, kun jään varmistelemaan ja nohittamaan sitä liikkumaan. Arvostelu tuntui realistiselta, sillä olen hyvin perillä näistä pulmista, joita yritän toki myös koko ajan parsia pois.
Metrin ratapiirros.
Metrin rata oli omansa, mutta onneksi helppo ja sisälsi vain seitsemän estettä. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Ykköselle tullessa kannustin Jettiä äänellä, kun valtavat esteet taisivat sen verran kutkutella. Jetti hyppäsi ykkösen kuitenkin hyvin. Sitten minulle iski toisen kerran päivän aikana ihmeellinen vimma ja läpsäytin Jettiä esteen jälkeen raipalla. Ilmeisesti olin juuri saanut paniikkikohtauksen edessä odottavasta hurjasta okserista ja pelkäsin laukan sammuvan kaarteessa. En tiedä, mitä ajattelin, mutta napautus oli turha. Jetti osoittikin mieltään nykäisemällä päätään ja ratkaisemalla raippaongelman: se nimittäin putosi kädestäni (haha!). Meno tasoittui kuitenkin kakkosta kohti, ja Jetti hyppäsi sen ihan asiallisesti ja vieläpä oikeaan laukkaan laskeutuen. Kolmonen ylittyi pienellä kolautuksella, mutta matka jatkui. Neloselle tuli pikkuisen nopea käännös, taisin vielä ajatella aiempien ratojen tietä sarjalle. Este kuitenkin ylittyi hyvin. Sitten saimme laukata pätkän ihan rauhassa. Viitosen ja kuutosen suora linja meni tasaisesti seitsemällä askeleella. Edessä oli enää viimeinen este eli seiska. Sekin ylittyi tasaisen varmasti, ja niin olimme maalissa ensimmäisen metrin radaltani virhepisteettömästi. Jes! Taputtelin ja kehuin Jetin hyväksi, sillä se teki osuutensa oikein mainiosti. Tämä punavalkoinen ruusuke kyllä tuntui jopa piirun verran paremmalta kuin monet muut samanväriset.
Jälleen kerran mukava ja opettavainen kisapäivä. Hiliman kanssa jäi oikein hyvä fiilis, ja radat Jetin kanssa sujuivat korkeuteen nähden aika sujuvasti. Erityisesti metrin onnistunutta rataa hihkuin niin ääneen kuin mielessäni moneen kertaan. Minun pitää kuitenkin vielä oppia ottamaan Jetinkin kanssa rauhassa eikä hätäillä turhia. Nämä korkeudet kun ovat sille edelleenkin helppoja. Pitää vain siedättää omaa päätäni näihin korkeuksiin sekä treenillä saada lisävarmuutta, niin eiköhän se rentous sieltä hiljalleen löydy. Tasan sata senttiä, kaikkea sitä! Enpä olisi harrastukseni aloittaessa uskonut, että vielä jonain päivänä pääsen hyppäämään tätäkin korkeutta ratana. On se vain niin kivaa, kun on mahdollisuus vuokrata tällaista hevosta, jonka kanssa voi kehittyä eteenpäin.
Kisaviikonloppu jatkui sunnuntaina, kun vuorossa oli LidRidin 2-tason estekisat. Niihin olin ilmoittautunut Jetillä 90 sentin luokkaan, jossa arvosteluna oli 367.1.
Taluttelin Jettiä hyvän tovin maasta käsin, kunnes lopulta kipusin sen selkään. Sen jälkeen odottelimme vielä hetken, kunnes pääsimme maneesiin verryttelemään. Lähdin heti ravailemaan ja herättelemään Jettiä. Se oli kohtuullisesti hereillä, joten pääsin siirtymään laukkaan. Siinä virittelin Jettiä ratsastamalla vähän reippaampaa laukkaa. Jetti reagoi ihan hyvin, joten pääsin ottamaan hypyt. Kaikkinensa otin kuusi hyppyä. Kaksi ensimmäistä oli ristikollle. Ensimmäinen oli unelias, mutta toinen ihan ok. Pystyn hyppäsin kerran yksistään, toisen kerran siitä okserille jatkaen. Meno hyytyi aina hieman esteelle, mutta odotin pohkeet kiinni, jolloin Jetti hyppäsi kiltisti. Kävelin tovin, kunnes otin vielä herätyshypyn pystylle ja siirryin ulos odottamaan vuoroani. Sitten selvisikin, että jälki-ilmoittautumisen myötä vuoroni oli siirtynyt kahden ratsukon verran eteenpäin. Odotin hetken ulkona, kunnes kävin vielä hurauttamassa maneesissa reippaan kierroksen ravia herättääkseni Jetin. Sen jälkeen odotin portilla, kunnes pääsin radalle vuorossa olevan ratsukon ajaksi. Radalta näytin Jetille punavalkoisen portin sekä sadepukuisen liputtajan. Sen jälkeen olin valmis ja tervehdin tuomaria. Pyöräytin myös yhden ympyrän, kun Jetti kehtasi vähän tuijottaa mainoslakanoita.
Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Jetti tuntui liikkuvan ihan hyvin, joten yritin pitää sen yllä. Ykkösokseri ylittyi ihan ok, samoin toisena ollut pysty. Kolmoselle tuli hieman jarruttava hyppy, mutta hoksin ratsastaa sen jälkeen eteen. En kuitenkaan tajunnut pitää Jettiä lyhyenä, jolloin suora linja neloselle meni ahtaasti kuudella askeleella. Nelosen jälkeen Jetti oli vasemmassa laukassa, josta se vaihtoi lopulta ristilaukan kautta oikeaan laukkaan. Viitosena edessä oli askeleen sarja. Se meni yllätyksekseni sangen helposti, vaikka siinä olikin ensin pysty ja sitten vasta okseri. Sarjan jälkeen oli pitkä matka kuutoselle, jonka aikana laukka kuitenkin säilyi. Jetti tosin pääsi taas vähän venymään, kun en tajunnut kerätä sitä kasaan. Kuutonen ylittyi kuitenkin ihan ok, ja Jetti korjasi itsensä sen jälkeen oikeaan laukkaan. Seiskalle tuli vähän jarruttava hyppy, mutta selvisimme perusvaiheen viimeiselle eli kahdeksannelle esteelle asiallisesti kuudella askeleella. Kasi ylittyi myös puhtaasti, ja niin pääsimme uusintaan.
Alun perin minun ei pitänyt ratsastaa uusinnassa aikaa, mutta olin kävellyt muun seurueen mukana uusintatiet isojen teiden sijasta. Jetti myös tuntui siltä, että saatoin yrittää ratsastaa vähän lyhyemmin. Uusinnan ensimmäiselle esteelle eli numerolle yhdeksän kursin hieman tietä pienemmäksi, mutta en mitenkään mahdottomasti. Laukka kuitenkin sammui sen verran, että Jetti ylitti esteen töksähtävästi. Sama meno jatkui kaarevan tien päässä olleella kympillä, vaan yli mentiin siitäkin. Sen jälkeen käänsin tiukemman tien yhdelletoista, jolle tulimme aika vinosti. Ehdin jo huolestua, ettei Jetti hyppää pystyä, mutta selvän jarrutuksen jälkeen kiltti Jetti hyppäsi senkin. Sen jälkeen päätin vielä kurvata uusinnan viimeiselle eli esteelle kaksitoista tiukemmin. Mitä sitä enää tässä vaiheessa himmailemaan. Kannustin Jettiä äänellä, ja niin se hienosti ponnisti viimeisenkin esteen yli puhtaasti. Jes!
Radan jälkeen oli älyttömän hyvä fiilis. Uskalsin ensimmäistä kertaa 90 sentin luokassa vähän ratsastaa aikaa! Vaikka emme menneet kovin lujaa ja liidellen, tuntui Jetti sen verran hyvältä ja varmalta, että uskalsin tämän ratkaisun tehdä. Toki kolauttelimme puomeja jonkin verran, mutta onneksi ne pysyivät paikoillaan. Suorituksemme jälkeen selvisi, että olimme sijoituksessa kiinni. 42 ratsukon luokassa kun peräti 11 palkittiin. Loppujen lopuksi nappasin Jetin kanssa ensimmäisen vihreän ruusukkeen, sillä olimme sijalla 9. Hienosti! Ei varmasti ole vaikea arvata, kuinka hyväksi taputtelin Jetin samalla leveästi hymyillen. Mikä mainio hevonen! On yksinkertaisesti palkitsevaa saada ratsastettua Jettiä niin, että voimme kokeilla yhteistyötämme myös tämän tason radalla. Tästä on todellakin hyvä jatkaa treenejä ja petrata omassa ratsastuksessani niin, että Jetin ei tarvitsisi paikkailla kuskin hutilointeja ihan jokaisella esteellä.
Tallinmäen kisaviikonlopun toisena päivänä eli sunnuntaina oli vuorossa 1-tason estekisat. Osallistuin niihin Hilimalla 70 ja 80 sentin ja Jetillä 80 ja 90 sentin luokkiin. Kaikissa arvosteluna oli 367.1. Lisäksi 80 ja 90 sentin rata oli sama, 70 sentin rata oli omansa. Kisat keräsivät melkoisen osallistujamäärän, sillä päivän aikana startteja oli 81. Kisat kuitenkin sujuivat ihanan näppärästi, ja kelikin oli vielä puolella. Mikä mainio tapa viettää sunnuntai! Kaiken lisäksi tiimimme oli kisoissa täydellisesti edustettuna, sillä myös Nora ja Kaisa olivat karkeloissa mukana.
Hiliman kanssa verryttelin samoin niin 70 kuin 80 sentin ratoja varten. Hain sen kuulolle ja vähän pyöristymään, jotta ratti löytyisi. Pientä punkemista oli tänäänkin ja edelleen molempiin suuntiin. Se karsiutui aina, kun sain Hilimaa oikeinpäin. Hypyt kuitenkin menivät hyvin, vaikka sain korjata Hilimaa suoremmaksi vielä estelinjallakin. Hypyt otimme oikeassa kierroksessa pystylle ja vasemmassa kierroksessa okserille. Molemmissa verryttelyissä hyppäsin pystyn kahdesti, okserin kerran. Hilima oli hyvin hereillä enkä tahtonut uuvuttaa sitä tarpeettomilla hypyillä.
Noralle kiitos tästä!
70 sentin radalle lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Lävistäjällä olleelle ykkösokserille tuli ihan hyvä hyppy, ja laukka vaihtui toivotusti oikeaksi. Kakkonen ylittyi myös asiallisesti, mutta laukan sain korjata ravin kautta vasemmaksi. Kolmosen ja nelosen suora linja meni kahdeksalla askeleella ja välissä oikeassa laukassa käyden. Nelosen jälkeen Hilima kuitenkin oli taas vasemmassa laukassa. Viitosen hyppy jatkoi hyvää linjaa, ja Hilima nappasi siinäkin toivotusti oikean laukan. Kuutosen ja seiskan suora linja meni seitsemällä askeleella ihan hyvin. Virheetön perusrata, joten matkamme jatkui uusintaradalle.
Uusinnan ensimmäiselle esteelle eli kasille sain tehtyä vähän tiukemman tien. Ponnistuspaikka tuli hieman lähelle, mutta Hilima hyppäsi silti hyvin. Laukankin se nappasi toivotusti vasemmaksi. Ysille lyhensin myös hieman tietä, ja Hilima hyppäsin senkin muitta mutkitta. Koska tähän asti oli mennyt hyvin, tohdin ottaa tiukemman tien myös kympille. Kaarre söi vähän laukkaa, ja Hilima kolautti etusensa puomiin, joka onneksi pysyi paikoillaan. Yhdentoista ja kahdentoista suora linja meni kaikin puolin sujuvasti, ja niin pääsimme virheettömällä radalla maaliin. Suorituksellamme nappasimme 19 ratsukon luokassa kolmannen sijan, jes! Luokan voitto meni myös hyvään osoitteeseen, sen nimittäin nappasi selvällä erolla toiseksi tulleeseen Nora Tallinmäen Ellu-suomenhevostammalla.
80 sentin radalle lähdimme myös vasemmassa laukassa. Omasta mielestäni tulimme ykkösenä olleelle okserille ihan ok, mutta Hilima kolautti niin etu- kuin takapuomin alas. Ei kovin mainio aloitus, vaan minkä sille voi. Laukka vaihtui hypyssä oikeaan enkä tajunnut tätä selässä ollessani, vaan posotin menemään. Hilima eteni vastalaukasta huolimatta ihmeen tasaisesti, siksi asia jäi vissiin korjaamatta. Kakkosen yli pääsimme puhtaasti, Hilima selvästi vähän tsemppasi. Kolmoselle tulimme hitusen vinossa, kun en saanut Hilimaa suoristettua. Este kuitenkin ylittyi ok, ja pääsimme myös suoran linjan päässä olleelle neloselle ihan ok, hieman ehkä jarruttavan hypyn kautta.
Viitosena olleen sarjan a-osalle askel ei sopinut, ja Hilima ajautui juureen. Se selvitti a-osan okserin vielä, mutta ei enää pystynyt pääsemään b-osalle yhdellä askeleella saati voinut mahduttaa kahta askelta. Niinpä se meni vasemmalta ohi. Tässä vaiheessa huokaisin ja totesin, että nyt pitäisi unohtaa kaikki kiire ja häslinki. Yritin ottaa sarjalle uudelleen paremman lähestymisen, mutta vieläkään askel ei sopinut. Hilima hyppäsi silti kiltisti a-osan puhtaasti, mutta yritti taas livahtaa vasemmalta ohi. Sain estettyä tämän ja ohjattua epätoivoisesti kohti b-osaa. Laukka oli jo sammunut, mutta ilmeisesti olin juntannut pohkeet niin tuntumalle, että Hilima-reppana ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin rymytä esteen läpi. Hups.
Kuutoselle onneksi tuli taas tavallinen hyppy. Kaareva tie seiskalle oli mielestäni ihan ok, mutta Hilima ei vain halunnut hypätä sitä ja liirasi oikealta ohi. Piip-piip, hylsyhän sieltä ropsahti. Että harmitti! Sain kuitenkin luvan hypätä viimeisen esteen vielä. Hilima ei tosin uudellakaan yrittämällä suostunut sitä hyppäämään, mutta sain sen nyt stopattu esteen eteen, vaikka se yritti oikealta ohi. Vielä tuli lupa yrittää estettä. Nyt hain pitkän tien ja olin mahdollisimman päättäväinen. Kolmannella yrityksellä Hilima hyppäsi esteen, ja kehuin sitä heti sen jälkeen. Hylätyksi tuleminen harmitti kyllä, sillä treenit ovat menneet niin kivasti. Mutta välillä käy näin. Ei auta muu kuin oppia tästä, ettei vastaavia kertoja tarvitsisi toistaa usein.
Seuraavaksi vuorossa oli Jetti. Tässä vaiheessa ratsastuskuntoni yritti väittää loppuvansa, mutta sain onneksi vara-akut käyttöön. Jetin kanssa verkkasin kohtuullisen säästäväisesti ja lyhyemmän kaavan mukaan. Herättelin sitä hommiin, mutta en jäänyt jumppaamaan pitkiä aikoja. Verkkahypyt molemmissa luokissa pidin vähäisinä. 80 sentissä kaksi hyppyä pystylle samoin kuin okserille, 90 sentissä kaksi hyppyä pystylle ja yksi okserille. Hypyt sujuivat ihan hyvin, joten päätin sen riittävän. Aiemmin olen ehkä jäänyt prässäämään liikaa, jolloin Jetti on vähän kyllästynyt. Nyt päätin kokeilla uutta taktiikkaa ja katsoa, miten se toimii. Sain myös lopulta kanavoitua päin prinkkalaa menneen aiemman 80 sentin radan aiheuttaneet ketutukset päättäväisyydeksi, mikä auttoi kummasti.
Noralle kiitos myös tästä!
80 sentin radalle Jetin kanssa lähdimme myös vasemmassa laukassa. Ykköselle tuli hieman hidas hyppy, mutta näin ponnistuspaikan enkä hätäillyt. Nohitin Jettiä hieman sen jälkeen kuitenkin eteenpäin. Kakkoselle oli tulossa toinen miniaskel, mutta komensin Jetin hyppyyn kauempaa, ja se totteli hypäten esteen puhtaasti. Kolmosen ja nelosen suora linja meni asiallisesti, ja Jetti oli jopa nelosen jälkeen oikeassa laukassa. Sarjalle laukka hyytyi hitusen, mutta Jetti onneksi selvitti välin toivotusti yhdellä askeleella. Kuutoselle hyppy oli ok. Kaareva tie seiskalle oli vähän hutaistu, mutta Jetti ehti bongata tulevan esteen ja selvitti sen jarruttavan hypyn kautta. Perusrata oli siinä, ja saimme jatkaa uusintaan.
Uusinnan ensimmäiselle esteelle eli kasille en saanut otettua tiukempaa tietä. Laukka kuitenkin pysyi kaarteessa hyvin, ja Jetti hyppäsi kasin positiivisen askeleen kautta. Ysille kaarsin hieman lyhyemmin, ja sekin ylittyi hyvin. Jetti tosin oli sen jälkeen vasemmassa laukassa ja vaihtoi ristilaukalle, kunnes juuri ennen kymppiä vippasi itsensä vielä vasempaan laukkaan. Näistä sekavaihdoista huolimatta pääsimme kympin eli muurin yli puhtaasti. Yhdelletoista kaarsin taas vähän lyhyemmän tien, ja Jetti hyppäsi esteen hyvin. Suoralla linjalla kahdelletoista pyysin Jettiä vielä vähän eteen, mikä aiheutti jarruttavan hypyn kahdelletoista. Jetti oli kuitenkin hereillä ja selvitti vielä uusinnan viimeisenkin esteen puhtaasti. Sen jälkeen ratsastin vielä eteen, sillä maalilinja oli hitusen kauempana enkä tahtonut hellittää ennen sen ylittämistä. Olin suoritukseemme tyytyväinen ja vielä enemmän ilahdutti se, että nappasimme 28 ratsukon luokassa keltaisen ruusukkeen eli sijoituimme viidensiksi. Jes!
90 sentin radalle lähdin hakemaan vain hyvää ja tasaista suoritusta. Matkaan lähdimme tietysti vasemmassa laukassa radan ollessa sama kuin 80 sentissä. Ykkönen ylittyi niin kuin edelliselläkin radalla eli sangen rauhaisasti. Olisin saanut herättää sen jälkeen Jettiä, mutta se jäi tekemättä. Niinpä jatkoimme hieman vaisusti kakkoselle. Ponnistuspaikka oli ihan kohtuullinen, mutta Jetti ei jostain syystä vain nostanut kavioitaan, vaan otti etusillaan puomin alas. Höh! No, elämää on neljän virhepisteenkin jälkeen, joten matka jatkui. Kolmosen ja nelosen suora linja meni ihan ok, joskin edelleen rauhallisesti. Yritin kuitenkin häseltämisen sijaan luottaa siihen, että vauhti kyllä riittäisi. Jetti kun kuitenkin tuntui menevän kaikesta kerralla yli. Sarjalle varmistin äänellä ylimenon, ja Jetti selvittikin sen ongelmitta. Kuutoselle tuli taas vähän jarruttava hyppy, ja kaareva tie seiskalle ei ollut vieläkään paras mahdollinen, vaan Jetti hyppäsi kiltisti molemmat esteet. Näin tulimme perusvaiheelta maaliin neljän virhepisteen kanssa. Olisihan se uusinta ollut kiva hypätä, mutta nyt kävi näin. Onneksi puomin putoaminen ei jäänyt kaivelemaan, sillä olin jo aiemmin kisapäivän aikana saanut velloa ikävissä mielentiloissa enkä kaivannut moista lisää. Perusratamme oli kuitenkin rauhallisuudestaan huolimatta tasainen ja aika varma. Korkeus ei jännittänyt tippaakaan, vaan hyppääminen oli kivaa. Tällä rauhallisella ja virhepisteellisellä tuloksella olimme luokan jumbosijalla eli 12/12.
Olipas taas kisat. Puolet radoista meni hyvin, puolet taas enemmän ja vähemmän päin mäntyä. Tunteiden vuoristorata oli kyllä melkoinen. Epäonnistunut rata Hiliman kanssa tuntui tosi pahalta, ja jäin vellomaan hyväksi toviksi huonoihin fiiliksiin. Onnistunut 80 sentin rata Jetin kanssa puolestaan tuntui taas hyvältä ja auttoi suhtautumaan epäonnistumiseen. Tämä laji on vain niin tärkeä itselle, että sen antamat hyvät ja huonot kokemukset ovat vahvoja. Mutta niin kuin kaikissa lajeissa, välillä sitä onnistuu, välillä ei. Sain taas tänäänkin todeta, kuinka paljon kilpailemisessa tarvitaan hyvää asennetta ja suhtautumista niin hyviin kuin huonoihin hetkiin. Nyt onneksi on taas parempi mieli, ja olen saanut vähän suhteutettua kisapäivän sujumista. Virheitä sattuu, mutta niistä myös oppii. Ei siis muuta kuin treeniä ja kohti seuraavia kisoja.
70 sentin videosta kiitos Kaisalle, 80 ja 90 sentin videoista ja kuvasta kiitos Noralle sekä kuvista kiitos Jatalle!
Tallinmäen kisaviikonloppu alkoi harjoituskoulukisoilla. Luokkavaihtoehtoina oli perusmerkki, helppo C:1, helppo B:0 ja helppo A:1. Ratsunani oli tietysti Jetti, ja valitsin meille luokan helppo B:0, vaikka se ei keskiaskellajien iloitteluna olekaan suosikkiohjelmani. Luokassa kisaajia oli yhdeksän, ja me olimme ensimmäinen lähtijä.
Verryttelyyn pääsin hyvin aikataulussa, sillä Kaisa ja Nora auttoivat todella paljon Jetin muuntamisessa Jetilakseksi. Verryttelyssä sain heiltä myös ihanasti apua. Samalla huomasin sen, kuinka hyvä olen kertomaan monta erilaista tekosyytä sen sijaan, että korjaisin asian ratsastamalla paremmin. Verryttelyssä tein vähän ympyröitä ja siirtymiä, hain asetuksia läpi ja ylipäänsä koetin saada Jetin hereille ilman, että annoin sen valua pitkäksi. Kun omat ideat loppuivat, oli tosi mukava, kun saattoi kysyä toisilta silmäpareilta vinkkejä. Hetkittäin sain Jetin edestä hyväksi, mutta takajalat tahtoivat jäädä matkasta. Jos taas takajaloissa tapahtui jotain, venyi Jetti edestä pitkäksi. Pieniä hetkiä onneksi oli, kun molemmat asiat olivat suunnilleen hallussa. Enää tarvitsi vain osata viedä sama fiilis radalle. Positiivista oli se, etten juuri jännittänyt. Toki kertailin rataa viimeiseen asti päässäni, mutta muuten osasin onneksi ottaa aika lunkisti. Tällaisella mielentilalla on paljon parempi lähteä kouluradalle kuin paniikin ja jännityksen sekamelskassa. Kun vuoromme koitti, hurautin Jetin molemmista suunnista tuomarin ohi sekä yritin pistää sen liikkeelle. Sitten tuomari jo vihelsi pilliin, ja pääsimme aloittamaan. Tuomari oli tuttu aiemmistakin harjoituskoulukisoista eli odotettavissa oli kiltti arvostelu.
Alkutervehdykseen tulimme kohtuullisessa ravissa ja melkein suoralla linjalla. Juuri ennen tervehdystä Jetti lipesi linjalta hieman. Takaisin raviin pääsimme myös pienen mutkan kautta. Numeroksi tästä 6,5 ja kommenttina muistutus tasaisen tuntuman säilyttämisestä. Ensimmäisessä keskiravilävistäjässä tuli eroa, mutta oma istuntani oli kamala. Millä lie pyörällä luulin olevani liikkeellä. Tuomari totesi yrityksen reippaaksi, numeroksi 6,5. Kymmenen metrin voltti vasemmalle oli ihan ok, ehkä aavistuksen muotopuoli. Unohdin hyvän asetuksen ja taivutuksen, vaikka juuri niihin minun piti vasemmassa kierroksessa kiinnittää huomiota. Tämä saati liian pitkät ohjat eivät jääneet tuomarilta näkemättä, numeroksi tuli 6,5. Toinen keskiravilävistäjä oli vähän tasaisempi kuin ensimmäinen, numeroksi 7. Kymmenen metrin voltti oikealle levisi hieman lopussa, ja tuomari kommentoi Jetin jäävän sisälavan päälle, numeroksi 7. Kolmikaarinen kiemuraura meni minuksi ihan hyvin, ja sain jopa asetusta vasemmalle läpi. Tuomari toivoi pontevuutta, numeroksi 7. Kolmen askeleen käyntisiirtymälle tupsahti pari ylimääräistä askelta, numeroksi 6,5. Keskikäynnistä saimme numeroksi 6,5 ja kehun hyvästä siirtymisestä.
Oikea laukka nousi vasta harmillisen monen raviaskeleen kautta, siitä numeroksi 6. Laukka itsessään oli ihan kohtuullinen. Kymmenen metrin voltti lähti mukavasti, mutta Jetti kompastui alkupuolella. Sitten vielä annoin kuvion valua hitusen isoksi. Numeroksi 6 ja kommentti tahtirikosta. Voltin jälkeen ennen kulmaa Jetti pääsi pudottamaan raville. Se ehti ravata pienen pätkän ennen kuin sain heivattua sen takaisin laukkaan. Keskilaukkalävistäjä oli ehkä hieman vaisu, ja tie kärsi lopussa. Kommentissa toivottiin rohkeutta lisäykseen, numeroksi 6,5. Siirtymä raviin oli tuomarinkin mielestä töksähtävä, siitä 6,5. Pysähdys tuli tehtyä vähän hätäisesti, ja peruutus oli pitkälti sellanen, mitä yleensäkin radoille esitämme. Numeroksi 6,5. Raviin pääsimme kohtuullisesti, ja saimme nostettua vasemman laukan ihan hyvin, numeroksi 7. Kymmenen metrin voltti vasemmalle oli mielestäni asiallinen, tuomari tosin toivoi enemmän taivutusta, numeroksi 7. Toinen keskilaukkalävistäjä oli ensimmäistä parempi. Tuomari kehui rohkeutta ja antoi numeroksi 7,5. Tie lävistäjän lopussa tuli oikaistua, mutta pääsimme kuitenkin asiallisesti raviin, numeroksi 7. Lopputervehdykseen tulimme ensin suorassa, mutta sitten valuimme hitusen vasemmalle. Siitäkin kuitenkin vielä numeroksi 7. Tuomarin kommentit koko radasta olivat seuraavat: "Terävyyttä, tasaisempi tuntua. Hyvää ratsastusta."
Suorituksestamme saimme 169 pistettä eli 67,6 prosenttia. Tällä tuloksella ylsimme yhdeksän ratsukon luokassa kolmannelle sijalle ja valkoiselle ruusukkeelle. Hieno, Jetilas! Itse olin radassa tyytyväinen siihen, ettei Jetti jähmettynyt pahemmin. Toki se pääsi vähän hitailemaan, mutta ei kaikista pahiten. Laukkaohjelma meni meillä mielestäni paremmin kuin yleensä, erityisesti vasempaan laukkaan olin tyytyväinen. Teiden kanssa olisi saanut olla tietysti tarkempi, ja olisin mielelläni halunnut istua nätimmin. Spagettijalkani ja tiputanssikäteni pääsivät turhaan valloilleen. Halusin viedä radalle edes yhden Artsin opin, ja se oli vasemmassa kierroksessa vaikuttaminen. Sain vähän muutosta siihen suuntaan, mikä oli tosi kiva juttu. Toki viilattavaa on, niin kuin aina, mutta kyllä tässä radassa oli jo pientä muutosta aikaisempaan. Ihanaa, kun radalla voi jopa miettiä valmennusten oppeja ja yrittää parhaansa mukaan toteuttaa niitä siellä.
Videosta ja kuvasta kiitos Noralle, kuvista kiitos Hannakaisalle!
Lauantaina sain taas herätä aikaisin, sillä luvassa oli Pikkaralan palkinto -estekisat. Aamulla meinasi vähän jännittää, sillä olin ilmoittautunut kisoihin Hilimalla, meidän ensimmäisiin vierasestekisoihin! Onneksi luokkana meillä Hiliman kanssa oli 1-tason 70 senttiä, joten korkeuden puolesta ei tarvinnut jännittää. Jetin kanssa olin ilmoittautunut 1-tason 80 senttiin sekä 2-tason 90 senttiin. Kaikissa luokissa arvosteluna oli 367.1.
Päivä alkoi tietysti Hiliman kanssa. Kisapaikalla tamma oli oma itsensä, mutta pikkuisen viritettynä. Ulkona sen piti vähän huudella sekä olla tavallistakin reippaampi. Verryttelyssä Hilima taisi paikoin luulla olevansa Vermon maalisuoralla, sillä sellaista ravia se tikitti menemään. Yritin haeskella siitä kuulolle ja vähän rentoutumaan, mikä onnistui hieman puolittaisesti. Eteneminen tahtoi olla kipittämistä ja kulmat tuli oikaistua. Hassua kyllä, kun sain Hiliman estelinjalle, se muisti heti, mitä oli tekemässä. Niinpä verryttelyhypyt ristikolle, pystylle ja okserille sujuivat ihan hyvin. Uskalsin luottaa siihen, että Hilima rauhoittuisi viimeistään radalla, jossa ei olisi ratsukoita pörräämässä. Radalle sai mennä jo vuorossa olevan ratsukon aikana, joten ehdin hyvin kierrellä hieman kenttää Hiliman kanssa. Paikallaan seisomisesta tosin ei olisikaan tullut mitään, joten hyvä näin.
Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Hilima liikkui sopivan maltillisesti, mikä vahvisti verryttelyni arvelut sen tasoittumisesta radalla. Ensimmäinen este ylittyi ihan hyvin, ja laukka säilyi vasempana. Toisena olleelle trippelille lähdimme ehkä hitusen kaukaa, mutta Hilima oli silti luottavaisena menossa. Suoran linjan päässä olleelle kolmoselle askel ei sopinut. Hilima ratkaisi tilanteen lähtemällä mieluummin hieman kauempaa, vaikka selvästi pohti vielä miniaskelta. Niinpä hyppy oli vähän hätäinen, mutta Hilima selvitti esteen onneksi puhtaasti. Kolmosen jälkeen olimme ristilaukassa, mutta tajusin korjata sen ravin kautta pois, vaikka siihen meni aikaa. Nelonen ylittyi ihan ok, ja laukka vaihtui siinä oikeaksi. Viitonen meni myös ihan asiallisesti, ja sen jälkeen pääsimme laukkaamaan pidemmän pätkän ennen kuutosta. Laukka sujui ihan mukavasti eikä Hilima hätäillyt mitään. Olisin saanut kuitenkin tasapainottaa menoa aiemmin, sillä kuutoselle askel ei sopinutkaan. Ratkaisin tilanteen lähes ainoalla tavallani eli pyytämällä Hilimaa venyttämään kauempaa. Hilima tietysti totteli kiltisti. Tajusin kuitenkin kuutosen jälkeen, että tällä ratkaisulla seiska voi tulla liian lähelle, mutta en ehtinyt pidättää Hilimaa. Niinpä tulimme seiskalle hieman liian lähelle, jolloin puomi pyörähti siitä mukaan. Höh! Ehdin pyöritellä jo radan aikana päätäni nähdäkseni, ettemme pääsisi jatkamaan toiseen vaiheeseen. Hilima oli kuitenkin hienosti seiskan jälkeen myötälaukassa, joten pääsimme jatkamaan radan viimeiselle eli kasille esteelle hyvin. Se ylittyi puhtaasti, ja niin olimme maalissa. Neljä virhepistettä lakkasi harmittamasta nopeasti, sillä Hilima oli muutoin radan aikana niin hyvä. Kuinka hienosti se malttoikaan ja kuunteli pyyntöni tehden ne parhaansa mukaan. Aivan ihana hevonen! Taputtelin Hiliman hyväksi ja kehuin sen maasta taivaisiin, mikä varmasti sopi sille oikein hyvin. Sijoituksemme luokassa oli 6/8.
Hiliman jälkeen kävin tutustumassa 80 sentin rataan sekä varustin toisella kyydillä paikalle saapuneen Jetin ihanien apukäsien avulla. Ehdin kävellä ulkona hyvän pätkän ennen kuin pääsin siirtymään maneesiin. Verryttelyn sileällä osuudella Jetti oli hyvä. Sillä oli taas se ilme, jonka se ottaa keskittyessään oikeasti hommiin. Ravi rullasi ja laukka pyöri, ratti oli kunnossa jarrusta nyt puhumattakaan. Jokin napsahti niin hyvin kohdilleen, että kyydissä saattoi mukavasti jo rentoutua. Hyppyjen aikana tuli vähän tosin tahmailtua, mutta meno parani ratsastamalla aktiivisesti ja rentoutumalla homman toimiessa. Ristikolle, pystylle ja okserille otetut hypyt menivät kaikki ihan ok. Jetti ei epäröinyt saati ehdotellut muita ratkaisua. Ristilaukkoja se tosin tarjosi, mutta niitä sai korjattua lennosta pois. Hyppyjen jälkeen annoin Jetin kävellä hetken ja ravasin sitten vielä pienen pätkän ennen kuin siirryin ulos odottamaan vuoroani. Radalla vuorossa olleen ratsukon aikana kävin pyörähtämässä Jetin kanssa kaikissa kulmissa, jolloin se ehti nähdä kentän hyvin.
Jetin kanssa lähdimme myös radalla matkaan vasemmassa laukassa, joka eteni ihan ok. Ykköselle tuli silti hieman jarruttava hyppy, mutta ei pahin. Laukka säilyi vasempana, ja jatkoimme toisena olleelle trippelille. Nohitin Jettiä reipastumaan, mutta kakkoselle tulimme pahasti jarruttaen. Jetti kuitenkin kömpi trippelin yli puhtaasti. Kolmoselle pääsyssä kestikin sitten yhdeksän askelta, kun laukka ei pyörinyt. Sillekin otimme miniaskeleen kautta lähteneen hypyn eikä laukka vaihtunut hypyssä. Jetti kuitenkin korjasi itsensä parin askeleen jälkeen kerralla oikeaan laukkaan. Neljäntenä vastassa oli askeleen sarja, joka onneksi sujui asiallisesti. Sen jälkeen oli pidempi laukkapätkä ennen kuin olimme viitosella. Viitosen ja kuutosen suora linja meni viidellä askeleella, ja esteet ylittyivät ihan ok. Perusradan viimeiselle esteelle eli seiskalle ei myöskään tullut ongelmia, vaan se ylittyi puhtaasti, ja pääsimme jatkamaan uusintaan.
Uusinnan ensimmäinen este eli kasi oli suoran linjan päässä ja ylittyi sujuvasti. Jetti laukkasi nyt vähän paremmin, mutta silti ysinä ollut trippeli meni jo toisen kerran mönkien. Kaareva tie kympille meni nyt perusrataan verrattuna paremmin, sillä pääsimme sille kahdeksalla askeleella. Tällä kertaa Jetti nappasi oikean laukan jo hypyssä. Esteenä numero 11 oli perusradalta tuttu sarja, joka meni nytkin hyvin. Jetti oli tosin sen jälkeen ristilaukassa, mutta korjasi itsensä vasempaan laukkaan. En jäänyt säätämään laukanvaihtoa, sillä se olisi vain jarruttanut menoa. Jetti nappasikin myöhemmin oikean laukan, jonka jälkeen hyppäsimme esteen 12 puhtaasti. Uusinnan viimeiselle esteelle eli numerolle 13 käänsin hieman tiukemmin, mutta sain silti asiallisen lähestymisen. Näin pääsimme senkin yli puhtaasti, ja saimme nollaradan. Jes!
Olin luokan viimeinen lähtijä, ja suoritukseni jälkeen kuulin päässeeni sijoituksille. Rauhallisella nollalla nappasimme Jetin kanssa 17 ratsukon luokassa neljännen sijan ja punaisen ruusukkeen. Hieno Jetti! Tällaista Jettiä olen kyllä talvikaudella mönkään menneiden treenikertojen jälkeen kaivannut, mutta onneksi se näyttäisi palanneen taas.
Alun perin minun piti startata vielä ensimmäinen 2-tason ja 90 sentin luokka, mutta Lyyli-myrsky pisti pakan sekaisin. Voimakas tuuli kaatoi vuoron esteitä, vuoroin johteita, jolloin jätimme starttaamatta. Luokka vietiin kuitenkin loppuun, mutta turhan villiltä se välillä näytti, kun esteet kaatuivat kesken ratsukon suorituksen. Tällaista lisäjännitystä en tarvinnut, joten parempi oli istua se luokka katsomossa seuraamassa. Ensi kerralla sitten. Muuten kisapäivä oli mainio. Jetin kanssa saimme kiinni paremmin siitä hyvästä menosta, jota olen kaivannut. Hilima puolestaan pääsi ensimmäisiin vierasestekisoihin kanssani ja käyttäytyi radalla mallikelpoisesti. Päivästä jäi kaikkinensa hyvä mieli, mikä oli tietysti mainio juttu. Nyt vain seuraavia kisoja odottamaan ja sitä ennen jatkamaan treenejä.
Videoista kiitos Hanskille ja ratapiirroksista kiitos Kaisalle!
Lauantaina Tallinmäellä järjestettiin koulukisaharjoitukset. Luokkina oli perusmerkki, C-merkin kouluohjelma sekä K.N. Special. Minulle ja Jetille noista järkevin oli K.N. Sen lisäksi pyysin luvan ratsastaa kokemuksen ja palautteen vuoksi A-merkin kouluohjelman. Tuomarina oli aiemmistakin kotikoulukisoista tuttu opettaja, jonka tunneillakin olen ollut. Skaala arvioinnissa oli tuttuun tapaan kiltti.
K.N. Specialin verryttelyssä testailin ohjelmasta parit laukkalävistäjät sekä keskiravit. Jetti oli hitusen tahmeana, mutta alkoi verryttyään toimia tuttuun tapaansa. Laukkalävistäjät menivät vähän puskemiseksi, jolloin Jetti jännittyi ja pudotti raville hieman liian aikaisin. Keskiravit lähtivät keventäen mukavasti, harjoitusravissa epävakaa istuntani söi liikettä. Sen isompia en verryttelyssä tehnyt ja omaa vuoroa odottaessani keskityin vain pitämään Jetin hereillä.
K.N. Specialin alkutervehdykseen tulimme kohtuullisen suorassa, mutta pysähdyksessä hieman vinoon jääden. Matkaan pääsimme kohtuullisesti, ja tuomari antoi numeroksi 7,5 terävyyttä toivoen. Ensimmäinen loiva kiemura jäi vajaaksi. Huomasin sen radalla, mutta en ehtinyt korjata. Tuomari oli kiltti ja antoi numeroksi 7,5. Lävistäjän keskiravista en odottanut kummoisia, sillä Jetti oli kouluaitojen sisällä lakannut reagoimasta pohkeeseeni. Jonkinlaista muutosta saimme aikaiseksi, mutta luovutin itse ennen aikoja. Tuomari antoi numeroksi 7 ja kehotti jatkamaan loppuun saakka. Kymmenen metrin voltti oikealle oli hitusen iso, mutta muuten ok. Tuomarilta tästä 8. Toinen loiva kiemura meni paremmin, vaikka jäi lopusta vähän vajaaksi, numeroksi 8. Lävistäjän kolmen askeleen käyntisiirtymä oli ihan ok, toki raviin palaaminen olisi saanut olla napakampi, numeroksi 8. Kymmenen metrin voltti vasemmalle oli kuvioltaan ok, mutta tuomari toivoi taivutusta sisäpohkeella ja antoi numeroksi 7,5. Siirtyminen käyntiin oli hitusen töksähtävä. Tuomari toivoi parempaa valmistelua, numeroksi 7,5. Pysähdys I:ssä oli ok. Liikkeelle lähtemisen jälkeen aloin nohittaa Jettiä, ettei se hyytyisi. Tuomari pyysi antamaan hevosen kävellä rauhassa. Numeroksi 7.
Oikea laukka nousi hitusen ennen pistettä ja hieman tuupaten. Numeroksi silti 8, kehotuksena olla nojaamatta nostossa eteenpäin. Laukka ei lähtenyt rullaamaan, vaan meno oli hidasta. Pääty-ympyrän laukasta saimme numeroksi 7,5 samoin kuin lävistäjän laukasta, joka loppui hieman liian aikaisin. Vasen laukka nousi myös hieman ennen pistettä. Tuomari kehotti säilyttämään kyynärkulman ja suoristamaan hevosen nostoon, numeroksi 7,5. Pääty-ympyrän laukka oli myös tahmeaa. Tuomari neuvoi ratsastamaan hevosen paremmin ohjan ja pohkeen väliin ja antoi numeroksi 7,5. Lävistäjällä laukka putosi taas liian aikaisin, numeroksi 6,5. Niinpä esitimme siirtymän käyntiin raviaskeleiden kautta, numeroksi 6,5. Lopputervehdykseen pääsimme hieman hitaasti edeten, mutta tuomari kehui sitä hyväksi ja suoraksi. Numeroksi 8. Huh, ensimmäinen rata oli pulkassa.
Tuomari kommentoi suoritustamme näin: ”Hyvä + varma ratsastus, aktiivisuutta (mutta ei vauhtia) lisää läpi ohjelman. Hyvä.” Pisteitä saimme 184,5 ja prosentteja 73,8. Tällä tuloksella sijoituimme kuuden ratsukon luokassa toiseksi. Hassua, miten rata videolta katsottuna ei ollut ihan niin tervassa kahlaamista kuin miltä se selkään tuntui. Sorruin omassa ratsastuksessani hätäilemään melkoisesti ja sitä myöten tuuppaamaan, mikä varmasti jarrutti Jettiä. Jotain hyvää oli kuitenkin siinä, että käteni olivat nousseet ainakin pari milliä ylöspäin. Vielä kun saisin pidettyä ne kevyesti kyljissä kiinni ja nyrkit vierekkäin kannettuina.
A-merkin verryttelyssä testasin muutamat vastalaukannostot sekä keskilaukat. Samalla yritin herättää Jetin liikkumaan paremmin. Kouluaitojen ulkopuolella tämä onnistuikin, ja sain jopa säädettyä laukkaa ilman pudotuksia raville. Jetti tuntui verryttelyssä aika kivalta itse asiassa. Näillä eväillä lähdimme tahkoamaan päivän toisen ohjelman.
A-merkin radan alkutervehdykseen tulimme kohtuullisesti. Tuomari kehui suoruutta ja antoi numeroksi 7. Kymmenen metrin voltti oikealle, vaihtoura ja samanlainen voltti vasemmalle olivat vähän epätasaisia. Tuomari kommentoi ulkoapujen ja pyöreyden puutetta sekä Jetin kaatumista vasemmalle. Ensimmäisestä voltista numeroksi 7, vaihtourasta 6,5 ja voltista vasemmalle 7. Pohkeenväistö vasemmalle lähti hieman takaosa edellä, ja loppupuolella takaosa puolestaan tuntui jäävän, numeroksi 6,5. Keskiravi lähti odotetun nihkeästi, ja tuomari toivoi sitä enemmän ylämäkeen, numeroksi 6,5. Pohkeenväistö oikealle lähti vaisummin, ja tuomari toivoikin terävyyttä, numeroksi 7. Peruutuksessa askelia tuli pari ylimääräistä, ja muutenkin suoritus oli jännittynyt. Tuomari toivoi pehmeyttä eikä liikaa kädellä ottamista, numeroksi 6,5. Keskikäynnissä sorruin taas tuuppaamaan, siitä 7,5. Ensimmäinen vastalaukka eli vasen laukka nousi hieman ponnettomasti, ja Jetti pääsi pudottamaan raville liian aikaisin. Se oli muutenkin aika vinossa laukan ajan. Numeroksi 6. Oikean laukan saimme pisteessä, mutta etenimme aika tahmeasti kymmenen metrin voltilla. Numeroksi 7. Keskilaukkaympyrä ei ollut keskiaskellajia nähnytkään, numeroksi 6,5. Sen jälkeen Jetti pääsi pudottaman raville liian aikaisin. Yritin saada sitä takaisin laukkaan, vaan en enää ehtinyt.
Lävistäjänkään keskiravi ei lähtenyt kummoisesti, tuomari totesi sen löysäksi ja antoi numeroksi 6,5. Keskikäyntiin siirtyminen oli helppoa, siitä numeroksi 7. Toisen vastalaukan eli oikean laukan nostaminen lipui hitusen pisteen yli, mutta säilyi toivotun ajan. Jetti oli tähänkin suuntaan vinossa, kuten tuomarikin kommentoi, numeroksi 7. Vasemman laukan nostin puolestaan hitusen ennen pistettä, ja voltti oli samanlainen kuin aiemminkin, hieman ponneton siis. Näistä molemmista numeroksi 7. Keskiympyrä keskilaukassa oli minun ja tuomarin sanoin ponneton, numeroksi 6,5. Muutenkaan laukka ei pyörinyt, ja lävistäjällä menin vielä tuuppaamaan Jetin takaosan vinoon. Laukka putosi sen seurauksena vallattoman aikaisin, numeroksi 6. Lopputervehdykseen tulimme kiemurrellen, mutta onneksi rata päättyi siihen. Tuomari kommentoi painoni karkaamista vasemmalle sekä Jetin kiemurtelua. Ohjelman viimeisestä kohdasta numeroksi 6,5.
Tuomarin kommentit ohjelmastamme: ”Saisi olla terävämpi läpi ohjelman, nyt hieman löysä + pitkä. Oma istunta karkaa hieman vasemmalle.” Pisteitä saimme 180,5 ja prosentteja 66,85. Sain vielä suullista palautetta tuomarilta. Hän sanoi perusratsastuksen olevan siistiä, mutta saisin topakammin ratsastaa Jetin avuille ja ennen kaikkea suoraksi. Sitä kautta olisi helpompi myös ratsastaa hevoseen aktiivisuutta. Saimme myös kommenttia liian avonaisesta muodosta helpon A:n ohjelmaa ajatellen. Sekin on totta ja työn alla. Suoruuden ja paremman pohjeratsastuksen myötä tämäkin ongelma varmasti voisi korjaantua parempaan suuntaan.
Ohjelmien tahkoaminen oli taas opettavaista. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka oma ratsastus muuttuu heti, kun verryttelyalueelta siirtyi kisaradalle. En enää jännitä koulukisoja niin paljon kuin aikoinaan, mutta jokin kehossani silti niiden aikana muuttuu. Ilmeisesti ratsastuksestani tulee niin paljon suorituskeskeisempää, jolloin rentous jää matkasta. Tuomarilta saadut palautteet auttavat taas treeneissä eteenpäin. Siksipä niihin koulukisoihin tuleekin osallistuttua. Ulkopuolisen arvioijan kommentit antavat aina ajateltavaa.
