Kisaviikonloppu jatkui vielä kotiestekisojen merkeissä. Ratsukseni näihin kisoihin sain Gia-konkarin, joten ainakin ratsu oli enemmän kuin kohdillaan. Menimme hurjan 70 sentin luokan, jossa oli ihanneaika-arvostelu. Oikean ratsun ja sopivan maltillisen estekorkeuden kanssa pitkästä aikaa rataa kävellessä oli fiilis, että onpa kiva päästä kisaamaan. Tuo tunne on ollut hukassa jo tovin, joten oli kiva muistaa, että tykkään hypätä ja kisata.
Ennen esteverryttelyä kävelimme Gian kanssa hyvän tovin kentällä. Verryttelyssä tavoitteenani oli saada sujuvaa, mutta riittävän rauhallista menoa. Ihanneaika kun ei sallinut viipottamista. Vasemmassa kierroksessa tulimme pystyä ja oikeassa okseria. Hypyt onnistuivat ihan mukavasti, mutta sain muistaa olla itse sinkoilematta ylävartaloni kanssa. Gia meinasi hieman innostua, mutta malttoi kuitenkin kuunnella. Gia kuulemma menee esteradat aina A.2.0-ajatuksella eli vauhdikkaasti. Siltä se vähän tuntuikin, mutta onneksi se on kiltti ja kohtelias tamma eikä kiikuta tätejä ihan miten sattuu. Ennen omaa suoritusta ehdimme katsoa yhden radan alle, kunnes tuli vuoromme.
Radalla lähdin liikkeelle vasemmassa laukassa. Gia tuntui haluavan mennä kovempaa, mutta otti pidätteet vastaan, vähän tosin protestoiden himmailuani. Ykkönen ylittyi hyvin, ja Gia nappasi toivotusti oikean laukan. Kakkosen ja kolmosen linja meni kuudella askeleella, joista viimeisin oli hieman lyhyempi. Olisi pitänyt hoksia tasapainottaa aiemmin. Gia kuitenkin selvitti linjan ongelmitta, sehän kyllä osaa hommansa. Nelonen meni myös hyvin, ja taas Gia otti hypyssä toivotun laukan. Kaarteessa viitoselle jarruttelin vähän liikaa, jolloin ajauduimme viitoselle pohjaan. Viitosen ja kuutosen suora linja meni kuitenkin asiallisesti kuudella askeleella, ja Gia korjasi itsensä kuutosen hypyssä takaisin vasempaan laukkaan. Edessä oli enää yksi este eli seiska. Sille tuli hyvä hyppy, ja näin pääsimme maaliin estevirheettömällä suorituksella. Jes!
Maaliin päästessä oli hyvä fiilis. Gia ei isommin kiikuttanut enkä itse mokaillut isommin. Elämä radalla Gian kanssa oli kivaa! En osannut yhtään päätellä aikaamme, olin kyllä yrittänyt käyttää tilaa hyväksi. Tulokset selvisivät nopeasti, ja meidät Gian kanssa kuulutettiin 12 ratsukon luokan palkintojenjakoon ensimmäisenä. Vau! Ihanneaika-arvostelu on minulle vielä aika uusi juttu enkä Gian kanssa treenannut sitä ollenkaan. Kisoihin menimme siis sen puolesta "kylmiltään" ihan vain hyvää kokemusta hakien esteitä jännittävän pääkoppani siedättämiseksi. Vaan olisihan se pitänyt arvata, ettei Gia lähde kisoista ilman ruusuketta. Luokan ihanneaika oli 46 sekuntia, ja meidän aikamme oli puolestaan 45,72. Aika nappiin siis, hyvä Gia!
Sunnuntaina olikin sitten oman seuran cupin 2. osakilpailu halloween-teemalla höystettynä. Luvassa oli siis sekä este- että koulukisat saman päivän aikana. Ratsunani oli tietysti Pave. Esteillä menimme 80 sentin luokan ihanneaika-arvostelulla ja koulupuolella puolestaan ohjelman helppo C, EB Special 2015.
Kisapäivä alkoi esteosuudella. Sileän verryttelyn saattoi tehdä kentällä, mutta hypyt otettiin maneesin yhteisverryttelyssä. Sileällä Pave oli hieman tahmea enkä kyllä itsekään kovin reippaana ollut. Verryttelyhypyt menivät kuitenkin ihan asiallisesti. Ihanneaikana luokassa oli 46 sekuntia, ja tempovaatimus oli puolestaan 300 metriä minuutissa. Tällä kertaa muistin sen tarkoittavan asiallisia teitä, mutta kuitenkin kohtuullisen sujuvaa laukkaa.
Esteradalla lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Ykkösokseri ylittyi vähän hitaasti, mutta puhtaasti. Pave nappasi siinä kuitenkin oikean laukan. Kakkoselle tuli samanlainen hyppy, ja sen jälkeen olimme ristilaukassa. En tohtinut alkaa korjata sitä, sillä kolmonen tuli sen verran nopeasti vastaan. Kolmosen ja nelosen suora linja meni asiallisesti viidellä askeleella, ja Pave oli nelosen jälkeen takaisin myötälaukassa. Viitosena ollut kahden askeleen sarja meni myös ihan ok. Kuutoselle ratsastin huonon tien, jolloin ponnistuspaikka jäi kauas. Pave uhrautui ja venytti itsensä esteestä puhtaasti yli. Se kuitenkin harmistui ikävästä hypystä sen verran, ettei enää viitsinyt mennä radan viimeiselle esteelle eli seiskalle, vaan liirasi siitä oikealta hyvissä ajoin ohi. Tulimme sitten esteelle pienen mutkan jälkeen uudelleen. Tällä kertaa pääsimme siitä yli ja maaliin. Kiellosta tulleen neljän virhepisteen lisäksi saimme yhden virhepisteen ylitetystä ihanneajasta. Saldona siis viisi virhepistettä, ja tällä tuloksella sijoituksemme oli 12/14.
Pienen huilin jälkeen oli vuorossa kouluosuus. Kävin askellajit kentällä läpi ja yritin herätellä meitä molempia. Olimme aika uneliaita. Ohjelmassa ei onneksi ollut kummempia juttuja. Mitä nyt laukkaa melko vähän ja siirtymiset laukasta raviin heti keskiympyrän jälkeen. Siirtymiset alaspäin ovat meillä Paven kanssa vielä vähän omalaatuisia, mutta eiköhän ne siitä hioudu. Ennen omaa vuoroa ehdin kierrellä pienen tovin kouluaitojen sisällä. Pave otti tilanteen lunkisti, ja yritin ottaa siitä mallia.
Alkutervehdykseen tullessa Pave vähän jännittyi ja pysähdys tuli hirveilyn kautta. Numeroksi 6,5. Keskiympyrä oli tieltään ihan hyvä, mutta aktiivisuus oli karkuteillä, 6,5. Yritin saada Pavea hereille, mutta se tuntui olevan vähän omissa maailmoissaan. Raviosuudesta ennen lävistäjää saimme numeroksi 6,5. Lävistäjällä keventäen tehty askeleen pidennys ei lähtenyt nimeksikään. Hyvä, jos pääsimme siinä tavalliseen raviin, 6,5. Ensimmäinen laukka nousi ponnettomasti, silti numeroksi 7. Keskiympyrä oli ihan ok, 7. Siirtyminen raviin meni taas hirveilyn kautta. Kommenttia tuli löysyydestä, numeroksi silti 7. Käyntisiirtymisen valmistelussa Pave taas jännittyi ja teki tahtirikon, 6,5. Keskikäynti oli vähän uneliasta, pysähdys meiksi kohtuullinen, mutta kiirehdin itse, 7. Pysähdyksen jälkeisessä keskikäynnissä taas vähän jännittyneisyyttä, kiltiltä tuomarilta silti 7. Raviin pääsimme vähän pisteen jälkeen, 6. Laukannostossa tulikin väärä laukka, jonka sain korjattua vähän ennen ympyrälle lähtöä, 5. Keskiympyrä oli taas tieltään ok, mutta laukka oli ponnetonta, 7. Siirtyminen raviin meni taas vähän hirveillen, 7. Lopputervehdykseen tulimme taas jännittyneesti, mutta saimme tehtyä kohtalaisen siirtymisen käyntiin I:ssä ja pysähdyttyä G:hen tervehdykseen, 6,5.
Tuomarin kommentit olivat seuraavat: "Tänään vaisu, hyviä pätkiä mutta hyytyi. Painuu kuolaimen alle." Kiltillä arvostelulla saimme pisteitä 139,5 ja siten prosentteja 66,429. Sijoituksemme tällä tuloksella oli 6/13.
Näin seuran cupin toinen ja sen samalla päättävä osakilpailupäivä saatiin pulkkaan. Emme kovin loistaneet tänään Paven kanssa, mutta silti oli kivaa sekä hypätä että vääntää koulua samana päivänä. Hyvää ja tarpeellista harjoitustahan tämä oli meille molemmille.
Sunnuntaina oli taas kotiestekisapäivän vuoron. Samalla tuli avattua omalta osaltani kotimaneesin kisakausi. Menimme Paven kanssa viime aikojen hatarasti sujuneiden treenien sekä kauden ensimmäisten maneesikisojen takia luokat 70 ja 80 senttiä. Molemmissa oli ihanneaika-arvostelu ja mukavasti sama rata. Molempien luokkien ihanneaika oli 60 sekuntia eli tempo oli 300 metriä minuutissa. Verryttelyn onneksi pystyi menemään vielä ulkona, jolloin kisapäivä sujui reippaasti.
Verryttelyssä Pave oli aika hidas ja ponneton. En tiedä, yritinkö sitten lopulta riittävästi herätellä sitä vai ajattelinko ihanneaika-arvostelun takia köröttelyvauhdin olevan riittävä. Lähestymisissä esteille Pave sen sijaan päätti aina itse, mitä vauhtia mennään. Yleensä se lähti vähän kiihdyttämään estettä kohti. Etenkin silloin, kun lähestyminen oli pitkä. Ei hyvä. Ponnistuspaikat kuitenkin osuivat hyvin, mutta olisin halunnut itse päättää vauhdin. Tästä emme päässeet oikeastaan sopuun kummankaan luokan verryttelyssä. Joko Pave päätti vauhdin tai sitten minä jouduin pidättämään sitä ponnistukseen saakka, mikä näkyi vähän töksähtävänä hyppynä. Tänään olimme verryttelyssä vähän hukassa, mikä valitettavasti näkyi radoilla.
Noralle kiitos tästä!
70 sentin radalle lähdimme oikeassa laukassa. Kuulutuksista oli selvinnyt monen alittaneen ihanneajan useammalla sekunnilla, joten päätin mennä mahdollisimman rauhassa. Ykköselle tulimme hieman lähelle, mutta odotin hypyn, ja Pave selvitti okserin puhtaasti. Laukka ei vaihtunut ja korjaukseen meni pitkä matka. Kakkoselle tulimme ihan kohtuullisesti, mutta Pave kolautti puomia takasillaan. Se ei kuitenkaan pudonnut. Laukka piti korjata jälleen ravin kautta. Kolmoselle tulimme myös vähän lähelle, mutta Pave ylitti esteen puhtaasti. Suoralle linjalle tungimme viisi askelta eli yhden liikaa, ajauduimme lähelle, ja niin siitä lähti puomi mukaan. Viitosena ollut askeleen sarja meni puhtaasti, mutta kumpaakin estettä kolauttaen. Sentään olimme myötälaukassa b-osan jälkeen. Kuutoselle Pave lähti hieman kauempaa, jolloin laukka vaihtui vääräksi. Köröttelimme kuitenkin siinä kaarevan linjan seiskalle, joka ylittyi puhtaasti. Pave nappasi siinä myös myötälaukan takaisin. Radan viimeiset esteet kasi ja ysi olivat suoralla linjalla. Sen pääsimme asiallisesti neljällä askeleella ilman kolautteluja ja näin olimme maalissa. Aikamme oli 66,38 ja tuloksenamme oli lopulta neljän estevirheen lisäksi yksi virhepiste ylitetystä enimmäisajasta. Viisi virhepistettä siis yhteensä. Sijoituksemme tällä tuloksella oli 8/14.
80 sentin radalle lähdimme myös oikeassa laukassa, olihan rata sama kuin aikaisempi. Yritin nyt laukata vähän sujuvammin, etteivät hypyt olisi niin takkuisia emmekä menisi yliajalle. Ykköselle päädyimme taas vähän lähelle, mutta este ylittyi puhtaasti. Laukka piti korjata taas ravin kautta. Kakkoselle Pave lähti vähän kauempaa, edelleen puhtaasti esteen ylittäen. Laukka tosin piti korjata jälleen ravin kautta. Kolmosen ja nelosen suora linja meni nyt asiallisesti neljällä askeleella. Laukka pääsi sammumaan kaarteessa viitosena olleelle sarjalle. Pave ratkaisi tilanteen lähtemällä hyppyyn kauempaa, mutta vauhti ei riittänyt. Paven takajalka nappasi a-osalta puomin mukaan, mutta ruuna selvitti välin askeleella ja hyppäsi b-osan puhtaasti. Nappasipa se vielä siinä myötälaukan. Kuutosen ja seiskan kaareva linja meni nyt mukavasti ja puhtaasti. Samoin kasin ja ysin suora linja, joten pääsimme maaliin vähän alusta petraten. Aikamme oli 62,38 eli ihanneajan puitteissa. Tuloksemme oli siis neljä virhepistettä puomista. Sijoituksemme oli 11/16.
Tällainen kisapäivä tänään. Positiivista oli se, että maneesissa tuntui mahtuvan hyppäämään ihan mukavasti. Niin ja se, ettei Pave keksinyt omia liikkeitä tai kirmailuja sen kummemmin. Enkä edes jäätynyt aivan pahasti, vaikka vähän kehtasi jännittääkin. Petrattavaa olisi ollut siinä, että olisin ratsastanut molemmat verryttelyt paljon tarkemmin. Nyt tein ne vähän puolihuolimattomasti, mikä tietenkin näkyi radoilla. Kantapään kautta taas. Ehkä ensi kerralla muistan paremmin.
Videoista kiitos Noralle ja Kaisalle, jotka huolehtivat kisoissa hienosti JKH-tiimin ruusukkeista!
Lauantaina pakkasimme kimpsut, kampsut ja hevoset kuorma-autoon ja suuntasimme neljän hengen kisatiimillä ABC Ratsastajien harjoitusestekisoihin. JKH-tiimi oli täydellisesti edustettuna: minä olin mukana Paven kanssa, Kaisa Vaken ja Nora Hempan. Meillä Paven kanssa oli luvassa ihanneaika-arvostelulla luokat 80 ja 95 senttiä. Niissä molemmissa oli ihanasti sama ja asiallinen rata, vain ihanneaika oli eri. 80 sentin radan pituus oli 415 metriä, tempovaatimus 250 metriä minuutissa ja ihanneaika 100 sekuntia (huh). 95 sentin radan pituus oli sama, mutta tempovaatimus 300 metriä minuutissa ja ihanneaika 84 sekuntia.
Menin molempien luokkien hyppyverryttelyn kevyesti. Ennen 80 sentin verryttelyä kävimme Noran kanssa käppäilemässä hevosillamme mäkireitillä. Maneesissa sileän verryttelyssä työstin vielä hetken käyntiä ja ravia, kunnes siirryin esteverryttelyn puolelle. Siellä otin säästeliäästi neljä hyppyä: ristikko, pysty kahdesti ja okseri kerran. Hypyt menivät kivasti, ja Pave oli sopivan rauhallinen. 95 sentin verryttelyssä Pave tuntui hieman väsyneeltä, joten kevensin sileän verryttelyä. Esteverryttelyssä otin hyppyjä viitisen kappaletta. Pave hyppäsi hyvin, vaikka ei ollutkaan niin energinen. Okserihypyille Pave lähti reippaasti ja hyvin, minä taas suoristauduin niissä liian aikaisin. Oma mukautuminen oli vähän hukassa, mutta onneksi Pave ei piitannut mokistani. 95 sentin esteet kehtasivat näyttää isoilta, ja minua jännittikin melkoisesti. Tiesin Paven kuitenkin suoriutuvan varmasti, kunhan en saisi paniikkikohtausta ja alkaisi tuupata sitä.
80 sentin radalle pääsimme jo vuorossa olleen ratsukon ajaksi. Näytin Pavelle sieni- ja mörkökoristeet sekä kävin tutustumassa sen kanssa yleisöpäätyyn. Pave otti kaiken ihanan lunkisti. Aiempien ratsukoiden tuloksia oli kuulutettu sen verran, että tiesin sadan sekunnin ihanneaikaan pääsemisen vaativan hyvin rauhallista laukkaa kaikista isoimmat tiet ratsastaen. Lähdimmekin Paven kanssa liikkeelle rauhallisesti oikeassa laukassa. Ykkönen ylittyi hyvin, mutta laukka ei vaihtunut. Aikaa oli kuitenkin hyvin, joten sain jarruteltua Paven raviin ja nostettua vasemman laukan. Kakkonen ja kolmonenkin ylittyivät hyvin. Nelosen ja viitosen suora linja meni tasaisesti kuudella askeleella, ja Pave nappasi viitosella toivotusti oikean laukan. Kuutonen ylittyi myös helposti. Kahden askeleen sarjalle jarrutin Pavea äänellä, jotta väli ei käynyt ahtaasti. Sarja sujui hyvin, ja Pave nappasi B-osalla toivotun vasemman laukan. Edessä oli enää radan viimeinen este eli kasi. Oikaisin hieman sille tultaessa, jolloin siihen tuli radan ainoa töksähtävämpi hyppy. Näin olimme kuitenkin maalissa puhtaalla suorituksella.
Aikoja oli lakattu kuuluttamasta, joten sain jäädä jännäämään omaa tulosta. Kaisa ihanan avuliaasti katsoi meidän videon ja arvioi, että aikamme oli jotain 94 sekunnin tuntumassa. Ei siis aivan sataan sekuntiin päästy, mutta emmepähän menneet yli. Menimme kyllä Paven kanssa sangen rauhallista laukkaa enkä olisikaan enää lähtenyt sitä hidastamaan. Kiersin myös ne tiet, jotka järkeviksi koin. Tein siis omasta mielestäni sen, mihin pystyin. Siksipä tulikin todella mukana yllätyksenä, kun meidät Paven kanssa kutsuttiin palkintojenjakoon. Alitetusta ihanneajasta saimme kaksi virhepistettä, mutta sijoitumme luokassa silti kolmanneksi. Hieno Pave!
95 sentin radalla kävin taas näyttämässä Pavelle pari estettä vuorossa olleen ratsukon aikana. Kasilla ollut portti nakkasi esteelle varjot, joten näytin sen samoin kuin mörköesteen, jossa möröt olivat esteen reunoilta hiippailleet sen alle. Tällä radalla en lähtenyt miettimään ihanneaikaa, vaan halusin vain hyvän suorituksen. Puhaltelin vielä pahimpia jännityksiä pois, kunnes tulikin vuoromme. Matkaan lähdimme taas oikeassa laukassa. Ykkönen oli ihanan pieni, mutta hätiköin vähän lähestymisessä, jolloin hyppy oli jarruttava, mutta puhdas. Laukka ei vaihtunut, mutta en tohtinut alkaa korjata sitä rytmin katoamisen pelossa. Pave korjasikin itsensä ristilaukan kautta myötälaukkaan. Laukka pääsi kuitenkin sammumaan, jolloin ponnistuspaikka kakkosesteelle ei osunut kohdilleen. Pave lähti rohkeasti vähän kauempaa hyppyyn, mutta etukaviot nappasivat okserin takapuomin alas. Kolmoselle tulimme puolestaan vähän lähelle, mutta puhtaasti sen ylittäen. Sen jälkeen olimme väärässä laukassa, mutta en taaskaan tohtinut korjata sitä. Nelonen tuli kuitenkin niin nopeasti vastaan. Jotenkin Pave taas selvitti itsensä myötälaukkaan ennen estettä. Tien ratsastin kuitenkin oikoen. Tulimme taas lähelle, mutta maltoin itse, jolloin Pave sai hoitaa osuutensa hyvin. Neloselta viitoselle pääsimme kuudella askeleella ihan hyvin. Kuutosen hyppy oli taas vähän lähelle ajautunut, mutta Pave oli tilanteesta kartalla ja hyppäsi puhtaasti. Sen jälkeen korjasin laukan oikeaksi ravin kautta. Kahden askeleen sarja meni hyvin, ja edessä oli enää radan viimeinen este. Pave oli myös napannut hienosti sarjan b-osalla vasemman laukan. Kasille tuli taas vähän oikaistua tietä ja annettua Paven valua pitkäksi. Niinpä sillekin tuli vielä jarruttava, mutta puhdas hyppy. Näin pääsimme maaliin yhden puomin pudotuksella.
Puomin pudottamisesta tulleen neljän virhepisteen lisäksi saimme kaksi virhepistettä alitetusta enimmäisajasta. Tulokseksi siis kuusi virhepistettä. Vaikka radalla oli vähän epätasaisuutta, olin tyytyväinen siihen, että sain hermoriekaleeni sen verran kasaan, että huonommissa lähestymisissä maltoin odottaa ja antaa Pavelle tilaa tehdä oma osuutensa. En lähtenyt tuuppaamaan tai panikoimaan, mikä oli minulle onnistuminen. Kun maltoin, sai Pave rauhassa hypätä eikä sen keskittyminen mennyt kuskin häseltämisen tulkkaamiseen. Niinpä puomin pudotus ja ajan alittaminen eivät jääneet harmittavaan, vaan olin iloinen siitä, että ensimmäinen yhteinen 95 sentin ratamme meni kuitenkin kohtuullisesti. Treeniähän tässä toki tarvitaan (samoin kuin omien hermojen hallitsemista), mutta Pavelle korkeus oli ihan helppo juttu. Sijoitustamme tässä luokassa en tiedä, sillä tuloksia ei ole toistaiseksi julkaistu.
Olipa jännä ja haastavakin kisapäivä. Pave oli kyllä taas niin kiva kisakaveri! Vaikka sitä kisaamista tuppaakin jännittämään, niin onhan se fiilis mukavasti menneiden ratojen jälkeen aina ihan omaa luokkaansa. Eikä sitä kisaamista yllättäen opi muuten kuin kisaamalla. Seuraavia kisoja siis odottamaan!
Lauantaina olikin pienen tauon jälkeen taas kisapäivä. Luvassa oli oman seuran eli LidRidin 1-tason estekisat. Olin ilmoittanut meidät Paven kanssa 80 ja 90 sentin luokkiin, joissa oli ihanneaika-arvostelu. Ehdin tasan kerran treenata ihanneajan ratsastamista kotona, joten kovin suurin odotuksin en kisoihin lähtenyt. Mutta olipa kivaa päästä pitkästä aikaa vieraskisoihin!
Otin molempien luokkien verryttelyt aika kevyesti. Ehdin kävelyttää Paven ennen siirtymistä maneesissa olleeseen verryttelyyn. Kävin sileällä askellajit läpi ja otin hypyt ristikolle, pystylle ja okserille. Hypyt sujuivat ihan hyvin, kertaalleen Pave otti pystyn puomin mukaansa. Näiden hyppyjen jälkeen annoin Paven huilia hetken, kunnes otin vielä hypyn tai kaksi ennen kuin siirryin ulos odottamaan vuoroa. Radalle päästyäni kävin näyttämässä Pavelle erikoisimmat esteet vuorossa olleen ratsukon suorituksen aikana. Pave käyttäytyi niin verryttelyssä kuin radalla oikein hyvin, joten sen puolesta ei tarvinnut jännittää. Eipä sillä, perhosia riitti mahassa enemmän kuin tarpeeksi muutenkin. 80 ja 90 sentin radat olivat samat 66 sekunnin ihanneaikaa myöten.
80 sentin radalla lähdimme matkaan oikeassa laukassa. Yritin hakea harjoituksista tutun vauhdin. Ykköselle tuli jarruttava hyppy, Pave kuitenkin vaihtoi laukan toivotusti vasempaan. Kakkoseste ylittyi myös ihan hyvin, mutta laukka ei vaihtunut. Päätin yrittää vaihtoa ravin kautta. Vaan Pave ei moiseen suostunut. Rytmi katosi, ja tulimme lopulta kolmosena olleelle sarjalle väärässä laukassa. Sarjan a-osalle tuli pieni hyppy, ja sain kannustaa Pavea äänellä venyttämään kahden askeleen välin oikein. Laukkakin korjaantui sarjalla takaisin oikeaan. Nelonen ja viitonen menivät myös ihan hyvin, ja viitosella Pave nappasi taas toivotun laukan. Kuutosen ja seiskan suora linja meni asiallisesti viidellä askeleella, ja edessä oli enää radan viimeinen este. Sille tuli vähän hassu hyppy, mutta puhdas moinen. Näin pääsimme maaliin ensimmäiseltä radalta, jossa käytin kaiken tilan hyödyksi enkä kyllä kiirehtinyt. Tuloksena olikin nolla estevirhettä, mutta yksi aikavirhe ylitetystä ihanneajasta. Me köröttelimme radalla 66 sekunnin sijasta 71,60 sekuntia. Hups. Onneksi videolta katsottuna etenemisemme ei kuitenkaan ihan mönkimistä ollut, ja olin estevirheettömään suoritukseemme tyytyväinen. Tällä yhden virhepisteen tuloksella sijoituksemme oli 16/41.
90 sentin radalle lähdin taas oikeassa laukassa. Tiesin, että minun piti ratsastaa vähän sujuvampaa laukkaa tai vähän lyhyemmät tiet. Ykköselle tuli taas jarruttava hyppy, mutta jälleen Pave nappasi silti vasemman laukan. Kakkoseste ylittyi reippaasti. Pave ei taaskaan vaihtanut laukkaa hypyssä, ja tällä kertaa päätin jättää asian aivan sen huoleksi. Se hoitikin homman kotiin ja vaihtoi kaarteessa laukan oikeaksi. Sarja meni muuten hyvin, mutta Pave nappasi siinä vasemman laukan takaisin. En alkanut yrittääkään vaihtoa, sillä nelonen lähestyi. Pave vaihtoi vasemman laukan ristilaukkaan, mutta pääsimme esteen puhtaasti ja sen jälkeen myötälaukassa jatkaen. Viitonen ylittyi hyvin, mutta kuutoselle tulimme turhan pitkänä. Sille tuli jarruttava hyppy, mutta Pave selvitti välin edelleen viidellä askeleella. Radan viimeinen este eli kasi ylittyi myös puhtaasti, ja näin olimme maalissa. Tällä kertaa ajaksemme tuli 60,07 sekuntia eli nyt puolestaan menimme alittamaan 66 sekunnin ihanneajan. Siitä napsahti taas yksi virhepiste. Harmittelin asiaa hieman, mutta toisaalta Paven sujuva eteneminen radalla ilahdutti enemmän. Oli ihana hypätä toinenkin estevirheetön rata hyvällä etenemisellä ja meiningillä. Tällä yhden virhepisteen tuloksella sijoituksemme luokassa oli 10/25.
Hyvä kisapävä, parempi mieli. Pave vei kyllä taas pisteet kotiin käyttäytymisellään. Ei mitään töttöröintiä eikä haaveiluja saati oikeita yrityksiä karata portista. Pave hyppäsi tänään ihanan varmasti ja sujuvasti enkä itsekään tehnyt mitään isompia hölmöyksiä selässä. Ihanneaikaan ei nyt satuttu, mutta en onneksi sitä alkanut murehtia. Hyvät, sujuvat radat olivat enemmän kuin oikea palkinto meille. Kunpa estekisaratamme niin kotona kuin muualla sujuisivat jatkossakin näin mukavasti!
