Hih-hih-Hilima

Maanantain toisella tunnilla oli esteitä. Ratsukoita oli yhteensä neljä, ja minä sain ratsukseni Hiliman. Pääsimme hyppäämään suoraa linjaa ja pyörittelemään sille ympyröitä sekä tekemään laukanvaihtoja esteellä.

Alkuverryttelyssä tulimme kolmen puomin suoraa linjaa ravissa ja laukassa. Olen seurannut Hiliman menoa tunneilla ja ihastellut, kuinka se on tasoittunut. Tälle tunnille satuin kuitenkin saamaan kipittävän Hiliman. Tai sitten jotenkin parin minuutin aikana villitsin sen moiseksi. Oli miten oli, Hilima oli heti alkutunnista omilla kierroksilla ja tykkäsi kipittää. Kun Hilima kipittää, katoaa siitä samalla myös ohjattavuus. Niinpä Hilima pääsi oikaisemaan kulmia, ja erityisesti laukassa suoralle linjalle tähtääminen oli sangen mielenkiintoista. Suunnasta riippumatta Hilima lähti heti kaatumaan sisälle, kun tajusi itse suunnan suunnilleen. Saimme vielä laskea kolmea askelta puomille. Paikoin tämä onnistui, paikoin ei. Kun Hilima pääsi kipittämään ja kaatumaan, hukkasin ponnistuspaikan heti. Sain aika paljon tasapainoilla oman istuntani kanssa, jotta en villinnyt Hilimaa kaatumaan sisälle yhtään enempää.

Verryttelyn jälkeen tulimme kavaletin, pienen pystyn ja toisen kavaletin suoraa linjaa. Välit olivat 14 metriä, meille Hiliman kanssa se tarkoitti neljää askelta. Pyöräytimme jokaiselle esteelle ympyrän. Hilima oikoi hetkittäin taas varsin railakkaasti, jolloin lähestyimme esteitä välillä melko vinkkaralla. Ponnistuspaikat olivat niinä kertoina taas hukassa, mutta onneksi Hilima oli rehdillä tuulella ja hyppäsi vähän vinommallakin lähestymisellä. Ympyröillä laukkaa sai vähän kasaan, mutta linjalla Hilima pääsi venymään. Neljä askelta menivät väleihin kohtuullisesti, vaikka kunnon tasaisuus puuttuikin.

Lisäsimme tehtävään vielä keskihalkaisijalla olleen pystyn, joka tultiin molemmista suunnista laukanvaihtoja sillä yrittäen. Hilima on laukanvaihdoissa haka, joten tehtävään lisätty loppuosa meni meillä ihan asiallisesti. Mitä nyt olimme suoralla linjalla esittäneet muutamia vääriä laukkoja, mutta ne onneksi sai korjattua ympyröillä. Laukanvaihtoesteelle olisin halunnut vähän tarkemmat tiet, mutta Hilima kippasi innoissaan omille teilleen tajuttuaan, minne olimme menossa. Oli kyllä melkoinen paluu alkuaikoihin Hiliman kanssa. Silloinhan tämä sisäpohkeen läpi painaminen ja sisälle kaatuminen olivat meille arkipäivää. Luulin sen olevan jo historiaa, vaan väärässäpä olin. En oikein tiedä, miksi tämä vanha vaiva palasi tälle tunnille.

Lopuksi tulimme vielä keskihalkaisijalla ollutta pystyä tiukemmilla kaarteilla sekä kertaalleen vielä suoran linjan. Yksittäiselle pienelle pystylle uskalsin kaartaa aika napakat tiet. Hilima oli menossa mukana ja vielä avusti tiukempien kaarteiden ratsastamista oikaisemalla niitä itse. Pari kertaa tulimme pystylle sangen vinossa, mutta Hilima jaksoi edelleen olla juonessa mukana ja hyppäsi pystyn kiltisti toivotun laukan napaten. Vielä kertaalleen ratsastetulla suoralla linjalla sain tehtäväksi miettiä erityisesti myötäämistä ja sitä, etten palauttaisi käsiä liian nopeasti takaisin. Hilima meni linjan innosta puhkuen, minä taas jäin vähän kyytiläiseksi. Niinpä suoritus ei ollut kaikista tasapainoisin, ja pystyltä lähti puomikin mukaan, mutta muistinpahan myödätä. Harmi vain, että hyvästä myötäyksestä huolimatta kiirehdin palauttamaan käteni äkkiä takaisin.

Kaikesta kipityksestä ja oikomisesta huolimatta Hilimalla oli kiva hypätä pitkästä aikaa. Kehtasin jopa hihitellä tunnilla ääneen, kun tehtävä menikin vähän päin prinkkalaa. Vaan paljon parempi tämä kuin kamala ketutus. Tunnin aikana parasta oli se, etten muistanut jännittää hyppäämistä liikoja. Minusta on tullut taas arempi hyppääjä, mikä heijastuu tunneille aina jotenkin. Tällä kertaa ei onneksi niin pahasti. Kiitos ratsunani toimineen rehdin suomenhevostamman.

Jumbosija, mutta silti ihan hyvä

Sunnuntaina vuorossa olivat tämän vuoden viimeiset kisat. Kotitallin estekisoihin ilmoittauduin Pavella pohdinnan jälkeen vain yhteen luokkaan. Menimme mukavuusalueellani 75 sentin luokan arvostelulla 367.1.

Ennen maneesiverryttelyyn pääsemistä ehdimme kävellä tovin ulkona. Kokeilin pehmitellä Pavea asetuksilla jo etukäteen, jotta niistä ei tarvitsisi neuvotella hyppyverryttelyssä. Asetukset oikealle menivät ihan asiallisesti läpi, vasemmalle vähän puolittaisesti. Maneesiverryttelyssä hain ensin hyvää ravia, joka oli hieman hukassa. Hiljalleen Pave alkoi liikkua vähän paremmin. Laukassa opettaja komensi etenemään kunnolla. Käytin kevyttä istuntaa apuna. Pave alkoi laukata paremmin, mutta tahtoi oikoa kaarteissa. Oikeassa kierroksessa otimme hyppyjä ristikolle ja pystylle, vasemmassa kierroksessa okserille. Molempien esteiden hypyt olivat ihan asiallisia. Näin ponnistuspaikat eikä mukautumisessa ollut ongelmia. Verryttelystä jäi ihan hyvä mieli rataa varten.

© Nora

Radalla lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Yritin antaa Paven laukata sujuvasti, ja se etenikin ihan kohtuullisesti. Ykkönen ylittyi puhtaasti, ja Pave nappasi toivotusti oikean laukan. Kaarteessa kakkosesteelle se pääsi vähän puskemaan, ja tulimme esteelle kaarevalla tiellä. Liekö siitä vai mistä syystä, mutta Pave nappasi kakkosesteeltä etusillaan puomin alas. Suoran linjan päässä olleelle kolmoselle pääsimme viidellä askeleella, ja se ylittyi puhtaasti. Nelonen ylittyi myös puhtaasti, mutta laukka ei vaihtunut. En lähtenyt korjaamaan ravin kautta, vaan päätin jatkaa. Pave korjasi etuosansa vasempaan laukkaan eli lähestyimme viitosta ristilaukassa. Laukka kuitenkin sujui, jolloin viitonen ylittyi puhtaasti, ja Pave korjasi siinä itsensä kokonaan vasempaan laukkaan. Viitosen ja kuutosen kaareva linja meni tasaisesti viidellä askeleella, ja kuutonenkin ylittyi puhtaasti. Edessä oli enää seiskaesteenä ollut kahden askeleen sarja. Sille tulimme ihan aavistuksen lähelle, mutta Pave nosti jalkansa a-osasta puhtaasti ja ylsi b-osalle hyvin kahdella askeleella. Sekin ylittyi puhtaasti, ja näin olimme maalissa neljällä virhepisteellä. Tällä tuloksella jäimme luokan jumbosijalle, 10/10.



Virhepisteistä ja jumbosijasta huolimatta minulle jäi radasta hyvä mieli. Annoin Paven laukata kohtuullisesti, jolloin ponnistuspaikat olivat selvät. Mukautuminen hyppyihin oli siten helppoa enkä omasta mielestäni liioitellut kauheasti. Pavekin hyppäsi tasaisen varmasti, ja vaikutin siihen sopivasti enkä heittäytynyt matkustajaksi. Tällaisia hyviä kokemuksia tarvitsenkin, jotta alan taas luottaa itseeni ja Paveen enemmän.

Videosta ja ratapiirroksesta kiitos Noralle!

Estekurssin 3. tunti: rimakauhua ja häsläystä

Estekurssin kolmas tunti meni rataharjoituksen parissa. Nyt ratsukoita oli kuusi. Kävin Paven kanssa askellajit läpi, ja tunnuimme molemmat vähän väsyneiltä. Tai ainakin minä. Asetukset ja taivutukset eivät juuri menneet läpi, eikä Pave liiemmin innostunut temponvaihteluita esittämään. Verryttelyhypyt otimme oikeassa kierroksessa pystylle ja vasemassa okserille. Ne menivät onneksi ihan mukavasti, kun muistin ratsastaa enkä heittäytynyt matkustamaan.

Saimme odotella neljän ratsukon suorituksen ajan ja taisimmepa siinä nukahtaa lopullisesti. Tai edelleen ainakin minä. Rata oli sinällään simppeli seitsemän esteen kokonaisuus. Korkeus oli 80 senttiä, mikä kehtasi tällä kertaa aiheuttaa jonkinlaisen rimakauhun. Luulin vasta päässeeni takaisin siihen, että 80 senttiä on mukavuusalueella.

Radalla matkaan lähdimme mummoillen oikeassa laukassa. Ykköselle tulikin vähän kehno hyppy, mutta Pave pelasti ja nappasi vasemman laukan. Jatkoimme kakkoselle samalla töpeksinnällä, mutta edelleen ihmeellisesti esteen yli mennen. Kolmoselle tulikin jo sellainen hyppy, josta jäin jälkeen ja päästin muuhun kykenemättä ohjat pitkäksi. Sen jälkeen ei ollutkaan enää toivoa saada hommaa kasaan ja ehtiä neloselle. Ei siis muuta kuin pieni nollaus ja samalla opettajalta komento aloittaa koko homma alusta.

Ykkönen meni nyt aavistuksen paremmin, vaikka oma mukautuminen oli kehno. Laukan Pave vaihtoi toivotusti vasemmaksi. Kakkosen ja kolmosen linja ei sujunut, vaan Pave tikkasi sille kuudennen miniaskeleen. Yli kuitenkin mentiin molemmista ja puhtaasti. Sen verran hommasta katosi kuitenkin ote, että piti ottaa pieni nollaus ja ylimääräinen lenkki ennen kuin pääsimme lähestymään neloselle. Se ylittyi kohtalaisesti, ja Pave nappasi oikean laukan. Viitoselle Pave ponnisti kauempaa, mutta pääsi kuutoselle kuudella askeleella asiallisesti. Edessä oli vielä kahden askeleen sarja. Koska laukka oli ollut läpi radan vähän hakusessa, ei sarjakaan mennyt kuin oppikirjassa. Pave tikkasi siihen yhden miniaskeleen lisää ja sen seurauksena nappasi puominkin mukaan. Kisaradalla tällä suorituksella tuloksena olisi ollut kahdeksan virhepistettä kiellosta ja pudotuksesta. Todennäköisesti vielä virhepiste tai pari ylitetystä enimmäisajasta.

Saimme ottaa loppuun vielä uusiksi esteet 5–7b. Viitosen ja kuutosen kaareva linja meni tasaisesti kuudella askeleella. Yritin huolehtia laukan sujumisesta, mutta vähän vaisuksi se silti jäi. Sarjalle tulinkin vähän huolestuneena. Tiesin Paven aistivan jännitykseni, joten päädyin varmistelemaan vahvalla äänellä, että Pave pisti sarjaväliin vain ne kaksi askelta. Pave totteli kiltisti meuhkaavaa kuskiaan ja selvitti sarjan nyt kahdella askeleella puhtaasti. Siinä olikin meidän kurssin hyppelymme.



Kurssi päättyi rimakauhun ja häsläyksen yhdistelmään, mikä aiheutti luonnollisesti pulmia radalla. En taas tajua, mistä nämä kaksi löysivät taas tiensä päähäni. Edellistunnin hypyt ja etenkin mukautumiset olivat sujuneet ihan hyvin. Mutta sitten pistetään seitsemän estettä eteen, niin koko kuski menee ihan tiloihin. Höh! Mutta tulipahan treenattua esteitäkin kaksi päivä putkeen. Hyötyähän siitä vain on.

Videosta kiitos tuntia seuranneelle!

Virhepisteitä kisaradoilla

Sunnuntaina oli taas kotiestekisapäivän vuoron. Samalla tuli avattua omalta osaltani kotimaneesin kisakausi. Menimme Paven kanssa viime aikojen hatarasti sujuneiden treenien sekä kauden ensimmäisten maneesikisojen takia luokat 70 ja 80 senttiä. Molemmissa oli ihanneaika-arvostelu ja mukavasti sama rata. Molempien luokkien ihanneaika oli 60 sekuntia eli tempo oli 300 metriä minuutissa. Verryttelyn onneksi pystyi menemään vielä ulkona, jolloin kisapäivä sujui reippaasti.

Verryttelyssä Pave oli aika hidas ja ponneton. En tiedä, yritinkö sitten lopulta riittävästi herätellä sitä vai ajattelinko ihanneaika-arvostelun takia köröttelyvauhdin olevan riittävä. Lähestymisissä esteille Pave sen sijaan päätti aina itse, mitä vauhtia mennään. Yleensä se lähti vähän kiihdyttämään estettä kohti. Etenkin silloin, kun lähestyminen oli pitkä. Ei hyvä. Ponnistuspaikat kuitenkin osuivat hyvin, mutta olisin halunnut itse päättää vauhdin. Tästä emme päässeet oikeastaan sopuun kummankaan luokan verryttelyssä. Joko Pave päätti vauhdin tai sitten minä jouduin pidättämään sitä ponnistukseen saakka, mikä näkyi vähän töksähtävänä hyppynä. Tänään olimme verryttelyssä vähän hukassa, mikä valitettavasti näkyi radoilla.

Noralle kiitos tästä!

70 sentin radalle lähdimme oikeassa laukassa. Kuulutuksista oli selvinnyt monen alittaneen ihanneajan useammalla sekunnilla, joten päätin mennä mahdollisimman rauhassa. Ykköselle tulimme hieman lähelle, mutta odotin hypyn, ja Pave selvitti okserin puhtaasti. Laukka ei vaihtunut ja korjaukseen meni pitkä matka. Kakkoselle tulimme ihan kohtuullisesti, mutta Pave kolautti puomia takasillaan. Se ei kuitenkaan pudonnut. Laukka piti korjata jälleen ravin kautta. Kolmoselle tulimme myös vähän lähelle, mutta Pave ylitti esteen puhtaasti. Suoralle linjalle tungimme viisi askelta eli yhden liikaa, ajauduimme lähelle, ja niin siitä lähti puomi mukaan. Viitosena ollut askeleen sarja meni puhtaasti, mutta kumpaakin estettä kolauttaen. Sentään olimme myötälaukassa b-osan jälkeen. Kuutoselle Pave lähti hieman kauempaa, jolloin laukka vaihtui vääräksi. Köröttelimme kuitenkin siinä kaarevan linjan seiskalle, joka ylittyi puhtaasti. Pave nappasi siinä myös myötälaukan takaisin. Radan viimeiset esteet kasi ja ysi olivat suoralla linjalla. Sen pääsimme asiallisesti neljällä askeleella ilman kolautteluja ja näin olimme maalissa. Aikamme oli 66,38 ja tuloksenamme oli lopulta neljän estevirheen lisäksi yksi virhepiste ylitetystä enimmäisajasta. Viisi virhepistettä siis yhteensä. Sijoituksemme tällä tuloksella oli 8/14.



80 sentin radalle lähdimme myös oikeassa laukassa, olihan rata sama kuin aikaisempi. Yritin nyt laukata vähän sujuvammin, etteivät hypyt olisi niin takkuisia emmekä menisi yliajalle. Ykköselle päädyimme taas vähän lähelle, mutta este ylittyi puhtaasti. Laukka piti korjata taas ravin kautta. Kakkoselle Pave lähti vähän kauempaa, edelleen puhtaasti esteen ylittäen. Laukka tosin piti korjata jälleen ravin kautta. Kolmosen ja nelosen suora linja meni nyt asiallisesti neljällä askeleella. Laukka pääsi sammumaan kaarteessa viitosena olleelle sarjalle. Pave ratkaisi tilanteen lähtemällä hyppyyn kauempaa, mutta vauhti ei riittänyt. Paven takajalka nappasi a-osalta puomin mukaan, mutta ruuna selvitti välin askeleella ja hyppäsi b-osan puhtaasti. Nappasipa se vielä siinä myötälaukan. Kuutosen ja seiskan kaareva linja meni nyt mukavasti ja puhtaasti. Samoin kasin ja ysin suora linja, joten pääsimme maaliin vähän alusta petraten. Aikamme oli 62,38 eli ihanneajan puitteissa. Tuloksemme oli siis neljä virhepistettä puomista. Sijoituksemme oli 11/16.



Tällainen kisapäivä tänään. Positiivista oli se, että maneesissa tuntui mahtuvan hyppäämään ihan mukavasti. Niin ja se, ettei Pave keksinyt omia liikkeitä tai kirmailuja sen kummemmin. Enkä edes jäätynyt aivan pahasti, vaikka vähän kehtasi jännittääkin. Petrattavaa olisi ollut siinä, että olisin ratsastanut molemmat verryttelyt paljon tarkemmin. Nyt tein ne vähän puolihuolimattomasti, mikä tietenkin näkyi radoilla. Kantapään kautta taas. Ehkä ensi kerralla muistan paremmin.

Videoista kiitos Noralle ja Kaisalle, jotka huolehtivat kisoissa hienosti JKH-tiimin ruusukkeista!

Muksis osa 2

Tiistaina oli Pian estetunnin vuoro. Menin tunnin Pavella ja jaoin sen kolmen muun ratsukon kanssa. Alkuverryttelyssä teimme siirtymisiä ja kiemuroita sekä ravasimme puomeja. Laukkaa työstimme sopiviin kohtiin. Pave oli ihan ok, ja yritin keskittyä ratsastamaan pohkeella unohtamatta tuntumaa.

Hyppelimme yksittäisiä tehtäviä ennen rataa. Tehtävinä tulimme muun muassa ponnistuspuomeilla varustettua pystyä sekä okseria. Ponnistuspuomit vähän sekoittivat pakkaa, mutta kun laukka oli kunnossa enkä tuupannut Pavea, pääsi se tehtävän hyvin. Okserihypyille sain hakea napakampaa laukkaa ennen kuin hypyt tulivat sujuvasti. Hyppelimme myös kolmen esteen kiemuraa. Laukat eivät aina vaihtuneet enkä saanut niitä nopeasti korjattua, mutta hypyt olivat ihan ok. Täytyy kuitenkin opetella tekemään ne siirtymiset alaspäin nopeammin laukan korjaamista varten. Tehtävillä keilasimme taas tavallista enemmän, mikä kieli siitä napakkuuden puutteesta.

Yhtenä ratana hyppäsimme okserin ja kahden pystyn kiemuran, okserin toisesta suunnasta ja siitä viidellä askeleella kahden askeleen sarjalle jatkaen ja loppuun vielä ponnistuspuomein varustetun pystyn. Kolmen hypyn kiemura meni kohtalaisesti. Toiseen kertaan tultu okseri ylittyi vähän pienellä hypyllä, jolloin viiden askeleen sijasta tulimme sarjan a-osalle kuudella askeleella. Ponnistuspaikka ei osunut ihan kohdilleen, mikä taisi viedä herneen Paven turpaan. A-osan hypyn jälkeen se livahti tuosta noin vain oikealle porttia kohti. Minähän tunnollisesti vielä satulasta irti ollen jatkoin suoraan. Ja taas löysin itseni maasta. Tällä kertaa ehdin moukkamaisesti kirota ääneen, kun tajusin putoavani. Että tympäisi pudota taas! Vaikka eipä tuossa mitään saumoja ollut pystyä kyydissä, kun Pave karkasi ihan varoittamatta. Saimme hypättyä radan loppuun muksahduksen jälkeen kohtalaisesti, vaikka taas aloin enemmän jännittää kuin ratsastaa.

Hyppäsimme vielä toisen radan, jonka pyysin oman itsevarmuuteni keräilemiseksi meille helpotettuna. Niinpä tulimme yksittäisen pystyn, kahden askeleen sarjan, viiden askeleen suoran linjan sekä yksittäisen okserin. Rata meni kohtuullisesti, vaikka himmailinkin menemään. Aloin tietysti jännittää Paven viurahtelevan vielä toistekin omille teilleen. Sitä se ei onneksi tehnyt, ehkä sain liimattua itseni niin vakaasti sen ympärille. Loppuun saimme hypätä vielä pari kertaa yksittäistä okseria kunnon laukkaa hakien. Aluksi rytmi oli edelleen hukassa, mutta lopulta saimme yhden asiallisen hypyn, joka päätti tunnin hyppelyt.

Ei kyllä tee hyvää pudota näin tiheään tahtiin, ei henkisesti eikä fyysisesti. Ärsyttää, kuinka helposti näytän nykyisin putoavan. Vielä enemmän ärsyttää se, että tunnen jännityksen ja pelon hiipivän aina vain enemmän esiin. Olen arka ratsastaja ja aika kehno tsemppaamaan itseäni henkisesti. Toisaalta toivon voivani kääntää tämän sisuuntumiseksi: opettele olemaan siellä satulassa sen verran tasapainossa, ettei joka mutkassa tarvitse olla syömässä hiekkaa.

Petrausta toisessa luokassa

Sunnuntaina vuorossa oli kotiestekisat. Meillä Paven kanssa oli tahkottavana luokat 80 ja 90 senttiä, molemmat samalla radalla sekä arvostelulla, joka oli 367.2.

Verryttelykaavani alkaa olla Paven kanssa sama. Sileällä käyn perusasiat (ratti, kaasu ja jarru) läpi ja hyppyjä otan mahdollisimman vähän. 80 sentin verryttelyssä taisinkin tulla pystyn kahdesti ja okserin kerran. Ne sujuivat asiallisesti, ja Pave hyppäsi luottavaisin mielin. 90 sentin verryttelyssä otin hyppyjä viisi: yksi ristikolle, kaksi pystylle ja kaksi okserille. Pave lakkasi nyt hieman kuuntelemasta estettä kohti tultaessa, mutta hyppäsi silti reippaasti ja positiivisen askeleen kautta. Olin suunnitellut pitäväni hyppymäärän noin kolmessa, mutta jouduin ottamaan pari lisähyppyä, jotta sain pidettyä Paven niissä kuulolla.

80 sentin radalle lähdimme vasemmassa laukassa. Ykkönen ylittyi ihan hyvin, samoin kakkonen. Ratsastin tien kolmoselle huolimattomasti, jolloin lähestyminen ei ollut paras. Laukka sammui hieman, jolloin kolmosen ja nelosen suora linja viidellä askeleella jäi meille pitkäksi. Pave kuitenkin venytti itsensä hyppyyn viidennen askeleen jälkeen eikä survonut miniaskelta. Viitosen ja kuutosen linja meni kohtuullisesti, samoin seitsemäntenä ollut kahden askeleen sarja. Edessä oli enää ensimmäisen vaiheen viimeinen este eli kasi. Se ylittyi hyvin, ja sain pidettyä suunnitelmieni mukaan Paven vasemmassa laukassa.

Pysyimme laukassa ja saimme sopivasti lähtömerkin toiseen vaiheeseen. Sen ensimmäiselle esteelle eli ysille ajauduimme liian lähelle, jolloin siitä lähti puomi mukaan. Pave oli napannut väärän laukan, jota en lähtenyt korjaamaan (äly hoi). Niinpä puksutimme kaarteen kympille vastalaukassa. Kuten arvata saattoi, tuli kympille töksähtävä, mutta puhdas hyppy. Laukka oli kuitenkin aivan sammunut enkä saanut Pavea hereille, jolloin matelimme yhdelletoista, tulimme liian lähelle ja otimme siltäkin puomin mukaan. Jopa vaihtui laji lennosta keilaukseksi! Tämän jälkeen onneksi heräsimme vähän ja vaikka emme liidelleet, ylittyi kahdentenatoista ollut kahden askeleen sarja asiallisesti ja puhtaasti samoin kuin toisen vaiheen viimeinen este eli kolmetoista.



Tuloksena 80 sentin radalta siis toiselta vaiheelta kahdeksan virhepistettä. Tulipa möngittyä ja keilattua, hoh. Jotenkin oma otteeni oli hukassa enkä ratsastanut kovin energisesti, mikä välittyi Paveen. Tällä tuloksella sijoituksemme oli 14/28. Pavelle kiitokset siitä, että se kuitenkin hyppäsi jokaisen esteen, vaikka se varmasti vähän lisäponnisteluita vaati.

90 sentin radalle lähdin vähän sisuuntuneemmin mielin. Nyt lajinamme olisi esteratsastus, ei keilaus! Lähdimme taas liikkeelle vasemmassa laukassa. Ykkönen ylittyi hyvin, samoin kakkonen, vaikka ponnistuspaikka jäi aavistuksen kauas. Kolmoselle Pave lähti rohkeasti positiivisen askeleen kautta ja ylsi neloselle helposti viidellä askeleella. Viitosen ja kuutosen linja meni yhtä hyvällä etenemisellä. Seiskana olleen sarjan a-osalle Pave lähti taas reippaasti, mutta mahdutti kaksi askelta helposti väliin. Edessä oli taas ensimmäisen vaiheen viimeinen este pitkällä lähestymisellä. Pave pääsi hieman venymään siinä, jolloin se joutui jarruttamaan askelta ennen hyppyä, mutta pääsi nousemaan hyppyyn vielä hyvin ja ylittämään esteen puhtaasti.

Kaarsin taas vasemmalle, mutta jouduin korjaamaan laukan ravin kautta vasemmaksi. Sen aikana saimmekin lähtömerkin ja aloitimme toisen vaiheen. Toisen vaiheen ensimmäinen este eli ysi ylittyi hyvin. Pave pysyi myötälaukassa. Olin päättänyt kiertää pidemmät tiet, sillä tavoitteenani oli hyvä ja puhdas suoritus. Pave laukkasi hyvin, mutta ohjaamisessa oli pientä viivettä. Pave tuntui katselevan muita esteitä ja pohtivan, mikä niistä olisi kiva hypätä. Hyppäsimme kuitenkin seuraavaksi kympin, joka ylittyi hyvin. Yksitoista meni myös asiallisesti. Olimme sen jälkeen väärässä laukassa, mutta luotin Paven selvittävän itsensä oikeaan laukkaan, kun se eteni riittävästi. Niinpä se esittikin puhtaan vaihdon kaarteessa, mutta kompuroi sen jälkeen hieman. Laukan rytmi katosi, ja tulimme kahdentenatoista olleen kahden askeleen sarjan a-osalle lähelle. En tuupannut, mutta rohkaisin äänellä, jolloin Pave sai ylitettyä a-osan rauhassa. B-osan ponnistuspaikka jäi pienemmän hypyn takia kauemmaksi, mutta jälleen äänellä rohkaisemalla Pave selvitti senkin. Pave kolautti huonojen paikkojen takia molempia puomeja, mutta onneksi vain kevyesti. Edessä oli vielä pitkä lähestyminen viimeiselle esteelle. Päästin Paven laukkaamaan vähän sujuvammin eteen, ennen himmailisi ja hyydyttäisi vauhtia. Pave laukkasi hyvin ja bongasi esteenkin ajoissa, jolloin se ehti itse hieman säätää askelta ennen hyppyä ja ylittää viimeisenkin esteen puhtaasti.



Jes, tavoite saavutettu! 90 sentin radalla saimme petrattua selvästi, ja se oli aika sujva. Hyvä Pave! Omassa ratsastuksessani olin tyytyväinen siihen, etten hätäillyt, vaan omasta mielestäni olin Paven tukena ja rohkaisin pohkeella tai äänellä tarvittavissa kohdissa. Pave pääsi tekemään oman osuutensa rauhassa, jolloin se sai väläytellä osaamistaan. On se vain näppärä!

Kisapäivä oli virhepisteistä huolimatta mukava ja opettavainen. Oli kiva nähdä, että saan petrattua toiselle radalle, kun vain niin päätän. Oli myös mukava huomata, että enimmät jännitykset katosivat toiseen rataan mennessä. Keskittyminenkin paranee silloin kummasti. Pave ansaitsi tänään taas taputukset. Hyvin se veti, vaikka kuski olikin vähän ensimmäisellä radalla ulalla. Ensi kerralla taas paremmalla otteella jo ensimmäiselle radalle!

Videoista kiitos Kaisalle ja ratapiirroksesta kiitos Noralle!

Jälleen kisoissa ihanneaikaa tavoittelemassa

Pusipusi, Pave! © Emmi Erkkilä

Lauantaina pakkasimme kimpsut, kampsut ja hevoset kuorma-autoon ja suuntasimme neljän hengen kisatiimillä ABC Ratsastajien harjoitusestekisoihin. JKH-tiimi oli täydellisesti edustettuna: minä olin mukana Paven kanssa, Kaisa Vaken ja Nora Hempan. Meillä Paven kanssa oli luvassa ihanneaika-arvostelulla luokat 80 ja 95 senttiä. Niissä molemmissa oli ihanasti sama ja asiallinen rata, vain ihanneaika oli eri. 80 sentin radan pituus oli 415 metriä, tempovaatimus 250 metriä minuutissa ja ihanneaika 100 sekuntia (huh). 95 sentin radan pituus oli sama, mutta tempovaatimus 300 metriä minuutissa ja ihanneaika 84 sekuntia.

Menin molempien luokkien hyppyverryttelyn kevyesti. Ennen 80 sentin verryttelyä kävimme Noran kanssa käppäilemässä hevosillamme mäkireitillä. Maneesissa sileän verryttelyssä työstin vielä hetken käyntiä ja ravia, kunnes siirryin esteverryttelyn puolelle. Siellä otin säästeliäästi neljä hyppyä: ristikko, pysty kahdesti ja okseri kerran. Hypyt menivät kivasti, ja Pave oli sopivan rauhallinen. 95 sentin verryttelyssä Pave tuntui hieman väsyneeltä, joten kevensin sileän verryttelyä. Esteverryttelyssä otin hyppyjä viitisen kappaletta. Pave hyppäsi hyvin, vaikka ei ollutkaan niin energinen. Okserihypyille Pave lähti reippaasti ja hyvin, minä taas suoristauduin niissä liian aikaisin. Oma mukautuminen oli vähän hukassa, mutta onneksi Pave ei piitannut mokistani. 95 sentin esteet kehtasivat näyttää isoilta, ja minua jännittikin melkoisesti. Tiesin Paven kuitenkin suoriutuvan varmasti, kunhan en saisi paniikkikohtausta ja alkaisi tuupata sitä.

80 sentin radalle pääsimme jo vuorossa olleen ratsukon ajaksi. Näytin Pavelle sieni- ja mörkökoristeet sekä kävin tutustumassa sen kanssa yleisöpäätyyn. Pave otti kaiken ihanan lunkisti. Aiempien ratsukoiden tuloksia oli kuulutettu sen verran, että tiesin sadan sekunnin ihanneaikaan pääsemisen vaativan hyvin rauhallista laukkaa kaikista isoimmat tiet ratsastaen. Lähdimmekin Paven kanssa liikkeelle rauhallisesti oikeassa laukassa. Ykkönen ylittyi hyvin, mutta laukka ei vaihtunut. Aikaa oli kuitenkin hyvin, joten sain jarruteltua Paven raviin ja nostettua vasemman laukan. Kakkonen ja kolmonenkin ylittyivät hyvin. Nelosen ja viitosen suora linja meni tasaisesti kuudella askeleella, ja Pave nappasi viitosella toivotusti oikean laukan. Kuutonen ylittyi myös helposti. Kahden askeleen sarjalle jarrutin Pavea äänellä, jotta väli ei käynyt ahtaasti. Sarja sujui hyvin, ja Pave nappasi B-osalla toivotun vasemman laukan. Edessä oli enää radan viimeinen este eli kasi. Oikaisin hieman sille tultaessa, jolloin siihen tuli radan ainoa töksähtävämpi hyppy. Näin olimme kuitenkin maalissa puhtaalla suorituksella.

© Emmi Erkkilä

Aikoja oli lakattu kuuluttamasta, joten sain jäädä jännäämään omaa tulosta. Kaisa ihanan avuliaasti katsoi meidän videon ja arvioi, että aikamme oli jotain 94 sekunnin tuntumassa. Ei siis aivan sataan sekuntiin päästy, mutta emmepähän menneet yli. Menimme kyllä Paven kanssa sangen rauhallista laukkaa enkä olisikaan enää lähtenyt sitä hidastamaan. Kiersin myös ne tiet, jotka järkeviksi koin. Tein siis omasta mielestäni sen, mihin pystyin. Siksipä tulikin todella mukana yllätyksenä, kun meidät Paven kanssa kutsuttiin palkintojenjakoon. Alitetusta ihanneajasta saimme kaksi virhepistettä, mutta sijoitumme luokassa silti kolmanneksi. Hieno Pave!

95 sentin radalla kävin taas näyttämässä Pavelle pari estettä vuorossa olleen ratsukon aikana. Kasilla ollut portti nakkasi esteelle varjot, joten näytin sen samoin kuin mörköesteen, jossa möröt olivat esteen reunoilta hiippailleet sen alle. Tällä radalla en lähtenyt miettimään ihanneaikaa, vaan halusin vain hyvän suorituksen. Puhaltelin vielä pahimpia jännityksiä pois, kunnes tulikin vuoromme. Matkaan lähdimme taas oikeassa laukassa. Ykkönen oli ihanan pieni, mutta hätiköin vähän lähestymisessä, jolloin hyppy oli jarruttava, mutta puhdas. Laukka ei vaihtunut, mutta en tohtinut alkaa korjata sitä rytmin katoamisen pelossa. Pave korjasikin itsensä ristilaukan kautta myötälaukkaan. Laukka pääsi kuitenkin sammumaan, jolloin ponnistuspaikka kakkosesteelle ei osunut kohdilleen. Pave lähti rohkeasti vähän kauempaa hyppyyn, mutta etukaviot nappasivat okserin takapuomin alas. Kolmoselle tulimme puolestaan vähän lähelle, mutta puhtaasti sen ylittäen. Sen jälkeen olimme väärässä laukassa, mutta en taaskaan tohtinut korjata sitä. Nelonen tuli kuitenkin niin nopeasti vastaan. Jotenkin Pave taas selvitti itsensä myötälaukkaan ennen estettä. Tien ratsastin kuitenkin oikoen. Tulimme taas lähelle, mutta maltoin itse, jolloin Pave sai hoitaa osuutensa hyvin. Neloselta viitoselle pääsimme kuudella askeleella ihan hyvin. Kuutosen hyppy oli taas vähän lähelle ajautunut, mutta Pave oli tilanteesta kartalla ja hyppäsi puhtaasti. Sen jälkeen korjasin laukan oikeaksi ravin kautta. Kahden askeleen sarja meni hyvin, ja edessä oli enää radan viimeinen este. Pave oli myös napannut hienosti sarjan b-osalla vasemman laukan. Kasille tuli taas vähän oikaistua tietä ja annettua Paven valua pitkäksi. Niinpä sillekin tuli vielä jarruttava, mutta puhdas hyppy. Näin pääsimme maaliin yhden puomin pudotuksella.



Puomin pudottamisesta tulleen neljän virhepisteen lisäksi saimme kaksi virhepistettä alitetusta enimmäisajasta. Tulokseksi siis kuusi virhepistettä. Vaikka radalla oli vähän epätasaisuutta, olin tyytyväinen siihen, että sain hermoriekaleeni sen verran kasaan, että huonommissa lähestymisissä maltoin odottaa ja antaa Pavelle tilaa tehdä oma osuutensa. En lähtenyt tuuppaamaan tai panikoimaan, mikä oli minulle onnistuminen. Kun maltoin, sai Pave rauhassa hypätä eikä sen keskittyminen mennyt kuskin häseltämisen tulkkaamiseen. Niinpä puomin pudotus ja ajan alittaminen eivät jääneet harmittavaan, vaan olin iloinen siitä, että ensimmäinen yhteinen 95 sentin ratamme meni kuitenkin kohtuullisesti. Treeniähän tässä toki tarvitaan (samoin kuin omien hermojen hallitsemista), mutta Pavelle korkeus oli ihan helppo juttu. Sijoitustamme tässä luokassa en tiedä, sillä tuloksia ei ole toistaiseksi julkaistu.

© Emmi Erkkilä

Olipa jännä ja haastavakin kisapäivä. Pave oli kyllä taas niin kiva kisakaveri! Vaikka sitä kisaamista tuppaakin jännittämään, niin onhan se fiilis mukavasti menneiden ratojen jälkeen aina ihan omaa luokkaansa. Eikä sitä kisaamista yllättäen opi muuten kuin kisaamalla. Seuraavia kisoja siis odottamaan! 

Videoista kiitos Alekseille, kuvista kiitos Emmille ja ratapiirroksista kiitos Noralle!

Sujuvuuden uupelo

Keskiviikkona piti päästä tallille. Onneksi päivän ensimmäiselle ja vieläpä esteaiheiselle tunnille mahtui mukaan. Ratsukseni tiesin saavani jokerin, joka tällä kertaa oli Eki. Kenttä oli kuivunut sadepäivien jälkeen, ja oli ihana päästä menemään ulkona.

Alkuverryttelyssä kävin kaikki askellajit läpi. Yritin viritellä Ekiä, mutta se jäi torkkumaan. Lisäksi se vähän liiraili mielensä mukaan, kun eteneminen ei ollut kunnossa. Asetus oikealle meni kohtuullisesti läpi, vasemmalle vähän puutteellisemmin. Suoruutta olisin saanut työstää reilusti enemmän. Ehkä se parempi eteneminen olisi löytynyt sen avulla.

Verryttelyhypyt otimme yksittäisen kavaletin ja askeleen sarjan tehtävälle sekä kavaletin ja pystyn askeleen sarjalle. Yritin edelleen villitä Ekiä, mikä onnistui vähän paremmin. Käytin kevyttä istuntaa hyödyksi, jotta en hidastaisi ruunaa liian raskaalla istunnalla. Kavaletin pääsimme aina asiallisesti. Askeleen sarjalla tuli pientä kiemurtelua ja hyytymistä. Askeleen sarja oli lävistäjällä, mutta emme saaneet esitettyä puhdasta vaihtoa oikeasta laukasta vasempaan kuin ehkä kerran. Muulloin Eki laskeutui hypystä ristilaukassa. Lävistäjällä olleen kavaletin ja pystyn sarja meni samalla tavalla. Paitsi että Eki pääsi painamaan siinä reilusti oikealle. Laukka ei vaihtunut tässäkään suunnassa hypyssä, vaan sain korjata sen ravin kautta. Eki on onneksi vikkelä tekemään korjauksen siten.

Sitten hyppäsimmekin jo radan kahdesti. Korkeus oli noin 70–80 senttiä. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme lävistäjäpystyn. Ensimmäisellä kierroksella keilasimme siltä puomin mukaan. Matka jatkui siitä kaarevalla linjalla pystylle, joka ylittyi kohtuullisesti. Sen jälkeen sain vähän hakea parempaa laukkaa, sillä edessä oli okserin ja pystyn viiden askeleen suora linja. Pistimme siihen ensimmäisellä yrittämällä kuusi askelta, kun okserille tuli pieni hyppy. Siitä tulimme askeleen lävistäjäsarjalle sangen hapuillen, jolloin Eki keilasi a-osan alas. B-osan se hyppäsi kiltisti, vaikka en ollut enää oikein menossa mukana. Tämän jälkeen ryhdistäydyin, jolloin pääsimme kahden pystyn suoran linjan ihan asiallisesti. Päätimme radan hyppäämällä vielä ensimmäisen esteen eli lävistäjäpystyn puhtaasti.

Toisella kierroksella mukana oli oikeastaan samat pulmat. Ekiä piti varmistella ja ratsastaa napakasti, jotta se uskoi valitsemani ponnistuspaikat. Se ei oikein missään vaiheessa lähtenyt imemään esteelle saati osoittanut muitakaan innostumisen merkkejä. Välillä tunnin aikana jopa huoletti, mahtoiko se edes ajatella tai huomata edessä olevaa estettä. Eki kuitenkin meni tämän toisen kierroksen tasaisesti, vaikka vaati radan aikana herättelyä. Nyt se kuitenkin hyppäsi jokaisen esteen puhtaasti, vaikka edelleen päästin sen vähän liirailemaan. Positiivista oli se, että askeleen sarja ja viiden askeleen suora linja menivät nyt sujuvammin oikeilla askelmäärillä.

Siihen päättyivät tunnin hyppelyt, jotka olivat kohtuullisen työläitä. Jäin varmasti liikaa ajamaan Ekiä, jolloin se ei tainnut kuvitellakaan reipastuvansa itse. En vain halunnut miniaskelia, joten päätin sitten viedä pyyntöni läpi. Ekissä kivaa on se, että se puksuttaa tasaisen tunnollisesti ja hyppää kiltisti, vaikka sitten vähän vinosti ja hassulla tiellä. Se kyllä yrittää, vaikka ei näytä esteistä sen kummemmin piittavan. Jos ei muuta, niin ainakin oli hyvää vaihtelua hypätä Ekillä. Onhan se erilaisempi kuin ne hevoset, joilla eniten hyppään.

Ajan kanssa hyppäämistä

Keskiviikkona pääsin hyppäämään Pavella viikonlopun kisoihin treenaten. Niissä on ihanneaika-arvostelu, johon en olekaan aiemmin törmännyt. Tällä tunnilla pääsimmekin kolmen ratsukon voimin sitä treenaamaan.

Alkuverryttelyssä kävin kaikki askellajit itsenäisesti läpi. Menin aika humputellen kummempia vaatimatta. Verryttelyhyppyinä tulimme ympyrällä kahta kavalettia. Ensin tulimme niitä isommalla ympyrällä ja sitten pienensimme tien toiselle kavaletille sekä pyöräytimme toisen kavaletin yli pienemmän voltin. Pave meni kohtuullisesti, mutta vähän unisesti. Kehtasipa se keilata kavaletit kumoon. Eipähän tarvinnut ottaa sitä pientäkään pomppua. Tiet olivat kuitenkin kunnossa, ja pienemmätkin voltit kavaletin yli onnistuivat hyvin.

Sitten tulimmekin jo radan: lävistäjäpysty, pystyn ja okserin kaareva linja, lävistäjäokseri, kahden pystyn suora linja sekä kaareva linja lävistäjäpystyltä toiselle pystylle. Radalla tavoittelimme tempoa 325 metriä minuutissa. Rata piti päästä tällä perusteella 60 sekunnissa. Hyppäsimme Paven kanssa radan kolmesti, ensin noin 60 sentin korkeudessa, sitten noin 80 sentin. Ensimmäinen kierros meni ihan mukavasti, vaikka se alkoi hieman rytmittömästi. Ensimmäisen esteen jälkeen Pave ei meinannut siirtyä raville, jotta olisin saanut korjattua laukan oikeaksi. Tämä nihkeily sotki rytmin, minkä seurauksena parit seuraavat hyppyt olivat vähän töksähtäviä. Niiden jälkeen homma taas toimi, ja pääsimme radan loppuun. Ajaksi tuli 59 sekuntia ja jotain, loppuosa jäi kuulematta. Hyvä alku kuitenkin. Toisen kierroksen tulimme korotetuilla esteillä. Radan alku oli taas vähän hapuilua, mutta meno parani. Pave nappasi myös tällä radalla yhden puomin mukaan. Kellotus ei tästä suorituksestamme onnistunut, joten saimme vielä yhden kierroksen radalla.

Kolmannella kerralla olikin jo hyvin vihiä siitä, millaista laukan ja teiden pitäisi olla. Kahden kierroksen aikana oli selvinnyt, että laukka sai olla kohtuullisen rauhallista. Ei mitään matelua, vaan sellaista rentoa etenemistä. Tiet sai ratsastaa perusvaiheen tyylillä eli hyvin, mutta turhia kaartelematta. Tällä radalla tein tietoisen päätöksen olla korjaamatta mahdollisia vääriä tai ristilaukkoja ravin kautta, pitihän se tämäkin testata. Ykkösen jälkeen olimmekin ristilaukassa, mutta jatkoin sinnikkäästi. Tie kakkoselle oli helppo, joten tiesin Paven selviytyvän siitä, vaikka se ei ollutkaan myötälaukassa. Pave taisikin korjata itsensä matkalla joko kokonaan vasempaan laukkaan tai sitten myötälaukkaan. Matka jatkui sujuvasti, kunnes olimme taas nelosen jälkeen ristilaukassa. Jatkoin taas, sillä tie viitoselle oli myös helppo. Nyt Pave ei korjannut laukkaa, mutta nappasi viitosella myötälaukan takaisin. Loppurata sujuikin hyvin, ja pääsimme maaliin ajalla 59,40. Eli pääsimme taas aavistuksen lähemmäs toivottua 60 sekuntia, jes. Tietoinen päätös olla korjaamatta laukkoja taisi näkyä parina puomikolautuksena, mutta laukan rytmi pysyi kuitenkin paremmin kuin nihkeiden ravikorjausten kanssa. En tiedä sitten, onko tämä ratkaisuni kisoissa, mutta oli hyvä testata sitä treeneissä.

Olipa kiva päästä treenaamaan aikaratsastusta eri tavalla kuin yleensä. Nyt kun ei pitänyt mennä lujaa, vaan tähdätä siihen tiettyyn aikaan. Kunhan vain muistan sitten kisoissakin, miltä se sopiva laukka tuntuu, niin jospa ne radat sujuisivat mukavasti. Tänään ainakin hyppelyt Paven kanssa sujuivat tasaisen varmasti.

Miniaskeleita karsimassa

Tiistaina kolmen kerran esteputki sai vielä yhden kerran jatkoa, jeij! Tällä tunnilla ratsukoita oli yhteensä neljä, ja minun ratsunani toimi Hilima. Sateen takia menimme alkuverryttelyn maneesissa. Siellä tulimme ensin ravissa kolmea puomia, joista keskimmäinen ylitettiin käynnissä. Sitten puomit tultiin laukassa ja väleihin pistettiin neljä askelta. Ravipuomit käyntisiirtymisellä onnistuivat mukavasti. Laukkatehtävällä ensimmäinen väli meinasi jäädä pitkäksi, kun taas toisessa välissä sai jo vähän jarruttaa. Saimme tultua molemmat suunnat lopulta asiallisesti neljä askelta molempiin väleihin laittaen.

Tämän jälkeen siirryimme kentälle esteiden pariin. Ennen rataa tulimme kolmen esteen tehtävän sekä kahden askeleen sarjan. Kolmen esteen tehtävään kuului lävistäjäokseri, lävistäjäpysty sekä keskihalkaisijalla ollut pysty. Yritin saada Hiliman laukkaamaan sopivan reippaasti, mutta rennosti. Onnistuimme tässä enemmän ja vähemmän. Syöksyin itse pari lähestymistä ennen kuin taas muistin Hiliman laukan olevan lyhyempää ja tamman valitsevan mieluummin ponnistuspaikan vähän lähempää kuin kauempaa. Laukan saimme vaihtumaan tehtävällä vasemmasta oikeaan, mutta emme toisinpäin. Kahden askeleen sarjan tulimme kiltisti ponivälillä. Siihenkin tikkasimme ensin kolmea askelta, kun Hilima tuli a-osana olleelle okserille turhan lähelle. Menimmepä myös kertaalleen a-osasta ohi, kun ponnistuspaikka oli tulossa liian lähelle. Kun sain Hiliman hyppäämään a-osan rohkeammin ja pidettyä saman fiiliksen sen jälkeen, pääsimme välin kahdella askeleella.

Sitten tulimmekin jo radan noin 70-senttisenä: lävistäjäokseri, lävistäjäpysty, keskihalkaisijalla ollut pysty, lävistäjäkavaletti, kahden askeleen sarja sekä pitkä kaareva linja pystyltä toiselle pystylle. Yritin radalla ajatella koko ajan hyvää laukkaa ja pidemmät pätkät menin kevyessä istunnassa. Esteille tultaessa pyrin pysymään Hiliman tukena, mutta olemaan itse hätäilemättä. Pari ensimmäistä hyppyä meni ihan hyvin, mutta laukankorjaus toisen esteen jälkeen viivästyi, mikä sotki lähestymisen kolmoselle. Kavaletinkin jälkeen sain korjata laukan. Sarjan taisimme juuri ja juuri venyä kahdella askeleella, kun taas pitkän kaarevan linjan esteet menivät ihan ok. Taisimme myös ottaa ainakin yhden puomin mukaamme joltain sellaiselta esteeltä, jolle ponnistuspaikka ajautui liian lähelle.

Pienistä pulmista huolimatta Hiliman kanssa oli taas kiva hypätä. Sen kanssa kun saa miettiä erilaisia asioita esimerkiksi Paveen verrattuna. Kuten opettajakin sanoi, Hilima pitäisi saada lähtemään hyppyihin positiivisen askeleen kautta. Se kun tuppaa suosimaan niitä miniaskeleita, jotka vaikeuttavat hyppyjä ja aiheuttavat puomien pudotuksia. Hiliman laukkaan pitäisikin päästä kunnolla käsiksi. Kun sitä voisi säädellä mielensä mukaan, alkaisivat hyvät ponnistuspaikatkin varmasti löytyä. Siinäpä treeniaihetta niille kerroille, kun itseni tämän ratsun selästä löydän.

Onnistuneempi uusinta

Maanantain tunnilla oli hieman yllättäen esteitä, mutta mikäpäs siinä. Ratsukseni sain Silviiran eli pääsimme ottamaan uusinnan esteiden hyppäämisestä sangen pikaisesti. Ratsukoita tunnilla oli kuusi. Silviira oli tehnyt yhden tunnin alle ja ehti käydä karsinassa hetken huilimassakin. Alkuverryttelyssä menin hyvin kevyesti, sillä halusin säästää Silviiran voimia varsinaisiin hyppyihin. Verryttelyssä treenailimme hieman kevyttä istuntaa niin ravissa kuin laukassa, ja se löytyi ihan mukavasti.

Ennen rataa hyppäsimme muutamia yksittäisiä tehtäviä, kuten ympyrän kaarella kavalettia ja pystyä neljän askeleen välillä sekä kahden askeleen sarjaa. Ympyrällä Silviira tykkäsi painaa vasemmalle. Oikeassa kierroksessa sain siis hakea tien kavaletilta pystylle vähän ulompaa, jotta neljä askelta mahtui. Vasemmassa kierroksessa taas sain mennä vähän sisempää, jotta Silviira ylsi neljällä askeleella välin. Kahden askeleen sarjalle pistimme kolmeakin askelta, kun Silviira pääsi painamaan pystyjen välissä oikealle. Saimme venyttyä välin kahdella askeleella, kun sain Silviiran pysymään ensimmäisellä esteellä ja välissä suorempana.

Näiden lisäksi tulimme parit miniradat, joista molemmat alkoivat ympyrän kaarella olleilla kavaletilla ja pystyllä. Oikeassa kierroksessa niiden jälkeen jatkettiin keskihalkaisijalla olleelle pystylle ja siitä lävistäjäpystylle. Vasemmassa kierroksessa taasen jatkoimme niiden jälkeen lävistäjäokserille ja siitä laatikkopystylle. Esteet ympyrän kaarella menivät ihan ok, vaikka ei niin tasaisesti. Taisimme pistää väliin viisikin askelta, kun Silviira pääsi muuttamaan reittiä. Muilla esteillä sain kannustaa Silviiraa ja pysyä tiukasti omassa ponnistuspaikkasuunnitelmassa, jolloin Silviirakin hyppäsi esteet kerralla.

Varsinainen rata hypättiin noin 50 sentin korkeudella: lävistäjäokseri, laatikkopystyltä pitkä kaareva linja toiselle pystylle, lävistäjäpysty, keskihalkaisijalla ollut pysty, lävistäjäkavaletti sekä kahden askeleen sarja. Lävistäjäokserin ja laatikkopystyn yli pääsimme kohtuullisesti. Pitkässä lähestymisessä kolmoselle eli pystylle Silviira pääsi painamaan vasemmalle enkä ehtinyt korjata. Niinpä se livahti esteestä vasemmalta ohi. Uudella lähestymisellä tukin tamman pakoreitin, ja niin se hyppäsi esteen. Lävistäjäpystyn menimme vähän haparoiden, mutta matka jatkui. Keskihalkaisijan pysty meni myös vähän rämpien, ja lävistäjäkavaletin ylitimme jonkinlaisella ravisekamelskalla. Tämän jälkeen sain tsempattua molempia, ja pääsimme radan päättävän kahden askeleen sarjan oikeilla askelilla ja kohtuullisesti.

Tälle tunnille osasin asennoitua oikein. Tunnin alussa päätin, etten ainakaan putoa ja että olen jämptimpi. Sainkin katsottua ponnistuspaikkoja sekä pidettyä niistä kiinni. Muistin myös liimata lähestymisissä pohkeita paremmin kiinni, jotta tammalle ei jäisi kovin montaa vaihtoehtoa. Olipa kiva ratsastaa tänään rutkasti paremmin kuin edelliskerralla! Pari puomia otimme mukaan ja menimme tosiaan yhdestä esteestä ohi, mutta silti menossamme oli enemmän tolkkua. Toki Silviira olisi saanut edetä paljon paremmin sekä lähestyä esteitä tasaisemmin ja mieluusti koko ajan laukassa. Vaikka tuohon ei päästy, oli hommassa kuitenkin jotain järkeä. Pitää vain oppia luottamaan itseeni ja uskoa hevosen tekevän samoin, kun olen tarpeeksi päättäväinen.

Vielä on treenattavaa

Lauantainen toinen ratsastus hurahti viiden ratsukon estetunnilla. Ratsukseni sain Silviiran, kuten ennakkoon uumoilin. Silviiran kanssa olen hypännyt kerran aikaisemmin, joten tiesin pääseväni treenaamaan hevosen tukena olemista sekä päättäväistä ratsastusta.

Kävin aluksi kaikki askellajit läpi. Silviira oli vähän kiireinen ja sitä myöten aika etupainoinen. Yritin saada Silviiraa etenemään vähän rauhallisemmin, jotta se voisi samalla ryhdistyä etuosastaan paremmin. Verryttelimme ennen hyppyjä tulemalla kahta puomia noin 20 metrin suoralla linjalla. Tulimme puomeja molemmista suunnista ja väliin pistimme ensin kuusi askelta ja sitten viisi. Molemmat askelmäärät onnistuivat ensimmäisillä yrityksillä.

Puomiverryttelyn jälkeen siirryimme estetehtävän pariin ja sen jälkeen tulimmekin jo radan. Tehtävällä oli kahden pystyn kaareva linja kuudella askeleella sekä puomin ja pystyn suora linja viidellä askeleella. Meillä Silviiran kanssa matka katkesi heti ensimmäiseen pystyyn, jonka alla oli valkoinen laatikko. Lähestymisessä esteelle Silviira lähti viettämään oikealle tarkoituksena ohittaa este. Sain estettyä tämän ja ohjattua Silviiran estettä kohti, mutta harmillisesti samalla menin nojaamaan etukenoon. Silviira sitten käännähti esteen edessä vasemmalle, jolloin minä jatkoin matkaa esteen yli. Pääsin melkein laskeutumaan maahan jaloilleni, mutta tasapaino petti lopulta sen verran, että kolautin oikean sääreni mojovasti puomiin, auts. Mutta hei, sainpahan estettyä ensimmäisen ohimenon. Tämän jälkeen otimme lähestymisen ravissa ja pääsimme ensimmäisen esteen yli. Kaareva linja meni kuuden askeleen sijasta seitsemällä ja vähän hassuilla hypyillä. Suora linja puomilta pystylle meni sentään viidellä, ja Silviira hyppäsi laatikkoesteen tästä suunnasta ihan hyvin. Tulimme tehtävän vielä kokonaan laukassa. Ensimmäinen väli meni edelleen seitsemällä askeleella, ehkä jopa vähän ravia väliin pistäen. Toinen väli meni edelleen viidellä.

Sitten hyppäsimmekin pariin kertaan radan: lävistäjäokseri, pitkä kaareva linja laatikkopystyltä pystylle, yksittäinen okseri sekä laatikkopystyltä kuuden askeleen kaareva linja pystylle. Radan korkeus oli noin 50 senttiä. Molemmilla kierroksilla yhteistä oli epätasainen meno. Välillä ponnistuspaikka osui kohdilleen, ja sain tuettua Silviiran hyppäämään asiallisesti. Välillä taas Silviira pudotti lähestymisessä raville, ja rämmimme epämääräisesti esteen yli. Välillä taas Silviira mittaili 50 sentin esteet isommiksi ja loikkasi ilmavaralla yli. Molemmilla radoilla menimme kuitenkin kaikesta kerralla yli. Ensimmäisellä kierroksella otimme kaksi puomia mukaan, toisella kierroksella menimme puhtaasti.

Tulimme loppuun vielä radan kolme ensimmäistä estettä. Mitään suurempaa muutosta ei tapahtunut, vaan menimme esteet edelleen kerralla, mutta aika haparoiden. En saanut tunnin aikana Silviiraan niin hyvää ja varmaa otetta, että se olisi ollut tasainen ratsastaa. Silviiran kanssa varmasti olisi hyötyä, jos itse olisi todella rutinoitunut hyppääjä ja osaisi innostaa ratsun siihen hommaan. Putoamisen jälkeen en alkanut kummemmin jännittää, mutta varmasti ratsastukseni muuttui vähän aremmaksi. Yritin kuitenkin läpi tunnin rohkaista Silviiraa ja kehua aina, jotta sille jäisi tunnista enemmän hyvä kuin huono mieli. Vaan kylläpä sitä treenattavaa vielä riittää. Niin tässä esteratsastuksessa kuin näemmä putoamisessa. Jospa sitä vielä jokin kerta pakkolaskeutumisen yhteydessä sattuisi tulemaan jaloilleen. Tai vielä parempaa, jos sitä vaikka vain pysyisi siellä satulassa.

Tarpeellista vaihtelua

Perjantaina nakkasin mielikuvitussilinterin kaappiin, sillä vuorossa oli viimein viikon estetunti oman opettajan pitämänä. Pave sai viettää ansaittua lomaa minusta tiiviin koulurupeaman jälkeen, joten ratsukseni sain Hiliman. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä. Menimme tunnin kisamaisesti eli otimme muutamat verryttelyhypyt ja sitten jo hyppäsimmekin radan.

Ennen hyppyjä kävin kevyesti kaikki askellajit läpi. Hilima liikkui mukavasti ja aika kevyesti. Laukka tosin tuntui hassulta, kun maisemat eivät vaihtuneet samaan tapaan kuin Paven selässä. Hilima kuitenkin eteni itse ja pysyi kuulolla. Verryttelyhyppyinä tulimme oikeassa kierroksessa pystyä ja vasemmassa kierroksessa okseria, jolla vaihdettiin samalla suunta. Hiliman kanssa huomasin, kuinka vieraantunut olen esteillä muiden hevosten laukoista. Tajusin, että aluksi minun piti totuttautua Hiliman laukan pituuteen, jotta voisin nähdä ponnistuspaikat. Piakkoin huomasin, että ponnistuspaikka tuli aina yhden lisäaskeleen päähän siitä, mitä ajattelin. Mielsin laukan siis pidemmäksi, ehkä pavemaiseksikin, kuin mitä se todellisuudessa oli. Tämän tajuaminen auttoi, ja maltoin odottaa hyppyjä paremmin. Verryttelyhypyt menivät ihan mukavasti, vaikka noin 80 senttiin kivunneet esteet kehtasivat näyttää hieman isoilta. Hypyissä syöksyin myös ylävartalolla turhan paljon, Hiliman hypyt tuntuivat muka niin nopeilta. Laukkaa sain myös haeskella rennoksi ja rullaavaksi ilman kiireisyyttä tai liiallista hitailua. Olin vähän ulalla menosta, vaikka Hiliman kanssa olen tainnut hypännyt tallin nykyisistä hevosista toiseksi eniten.

Verryttelyhyppyjen jälkeen tulimme radan noin 70–80 sentin korkeudessa: vasemmassa laukassa okseri, oikeassa laukassa pitkällä kaarevalla tiellä pysty ja viuhka, siitä trippeli sekä aiemman linjan pystyltä suhteutettu kaareva linja toiselle pystylle. Ensimmäisellä kierroksella mokasin lähestymisen ykköselle. Katsoin ponnistuspaikan askelta liian kauas ja yritin vielä usuttaa Hiliman siitä hyppyyn. Hilima oli kuitenkin fiksu, otti vielä sen yhden askeleen ja vaihtoi toivotusti laukankin. Yritin kasata itseni pian kuntoon, mutta ratsastin kakkoselle huonon tien. Hilima kuitenkin selvitti esteen puhtaasti. Lähestymisessä kolmoselle tapahtui jotain, sillä Hilima jarrutti ja livahti vasemmalta ohi. Ei mitään hajua syystä, ehkä huonoon kohtaan tulossa ollut ponnistuspaikka? Otin uuden lähestymisen ja äänellä rohkaisemalla Hilima hyppäsi kolmosen puhtaasti. Trippelille tuli hieman jarruttava hyppy, mutta puhdas moinen. Viitosena olleelle pystylle ratsastin edelleen yhtä huonon tien kuin ensimmäiselläkin kerralla. Sille tuli jarruttava hyppy, ja puomi lähti siltä mukaan. Huono hyppy toi suhteutetulle linjalle meille yhden askeleen lisää eli tulimme viitoselta kuutoselle seitsemällä askeleella. Ponnistuspaikka oli kohtuullinen, mutta radan viimeiseltä esteeltä lähti vielä puomi mukaan.

Saimme uusia Hiliman kanssa koko radan. Aloitimme sen heikosti, sillä Hilima vilahti ensimmäisestä esteestä vuorostaan oikealta ohi. Taisin paineistaa sitä liikaa lähestymisessä. Esteelle tuli toinenkin ohimeno, jota en käsittänyt. Näin ponnistuspaikan ja mielestäni se oli osumassa hyvin. Kahden ohimenon jälkeen sain kasattua homman, ja pääsimme Hiliman kanssa esteen yli. Laukka vaihtui taas toivotusti oikeaan. Kakkoselle ratsastin edelleen huonon tien, teiden hahmottaminen ei ollut tänään kunnossa. Hilima kuitenkin selvitti esteen puhtaasti. Kolmoselle tuli hieman jarruttava hyppy, mutta Hilima kuitenkin meni sen kerralla. Nelonen meni ihan ok. Viitosen ja kuutosen linja meni taas seitsemällä, kun en saanut tietä kuutoselle kuntoon eikä hyppy sille ollut hyvä. Hilima kuitenkin meni rohkeasti, vaikka taisin itse selässä vähän arpoa ohimenojen mahdollisuutta.

Lopuksi otimme vielä pari yksittäistä estettä vähän tiukemmilla teillä. Ensin tulimme lävistäjäpystylle oikeassa laukassa. En kääntänyt sille älyttömän tiukasti, mutta vähän kuitenkin. Hilima piti laukan ihan hyvin, mutta rohkaisin sitä hieman äänellä. Laukka ei vaihtunut hypyssä, mutta muuten se oli ihan hyvä. Toisen hypyn otimme okserille vasemmassa laukassa. Okserin Hilima hyppäsi mukavan varmasti ja vaihtoi vielä laukankin.



Siinä olivat tämän tunnin hypyt. Otimme kentällä lyhyen ravipätkän ja loppukäynnit käppäilimme peltolenkin kautta. Tunti oli kyllä kaikin puolin tarpeellista vaihtelua. Olen taas tottunut niin Pavella hyppäämiseen, että säädöt muiden hevosten kanssa ovat ihan vinkkarallaan. Hilimalla olen kaiken lisäksi hypännyt, vaikka ei sitä ihan joka hetki tällä tunnilla olisi uskonut. Yritin päästä Hiliman laukasta perille ja odottaa hyppyjä, mutta muutamia kertoja sinkoilin ihan omiani. Ohimenot harmittivat myös, kun en saanut estettyä ja oikeastaan ensin edes tajuttua niitä. Loppujen lopuksi saimme ratkottua pulmia, mutta tunnin fiiliskäyrä hieman laski sen edetessä. Alku lähti ihan mukavasti, mutta jotenkin loppua kohti meni enemmän häseltämiseksi. Vaan nyt saankin luvan käydä hyppäämässä silloin tällöin muillakin ratsuilla, niin opin muuttamaan estesäätöjäni enkä toivottavasti jumahda yhteen asetukseen.

Videoista kiitos Annulle!

Sujuvampia esteratoja

© Ronja Vekki

Sunnuntaina vuorossa oli Tallinmäen 1-tason estekisat. Me Paven kanssa menimme luokat 80 ja 90 senttiä, joissa molemmissa oli sekä sama rata että arvosteluna 367.1. Verryttely tehtiin tällä kertaa maneesissa, ja rata päästiin onneksi hyppäämään kentällä.

80 sentin luokan verryttely meni hyvin. Hypyt pystylle ja okserille sujuivat ongelmitta, ja Pave liikkui hyvin. Se tuntui hieman innostuvan muista hevosista ja eteni isompia nohittelematta. Sitä sai jopa vähän pidättää välillä, mikä oli vain hyvä juttu. 90 sentin verryttelyssä iski jokin ponnistuspaikkasokeus, kun esteet nousivat kisakorkeudelle. Matalammalla korkeudella otetut hypyt olivat menneet ihan hyvin. Jätin verryttelyn viimeiset hypyt turhan viime tinkaan, mikä ei ollut hyvä juttu. Meillä tuli niin okserille kuin pystylle sangen töksähtävät hypyt, mutta en ehtinyt enää paikata niitä, kun aikamme oli siirtyä kentälle vuorossa olevan ratsukon ajaksi.

© Nora

80 sentin radalla lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Ykkönen ylittyi ihan ok, mutta laukka ei vaihtunut. Korjasin sen ravin kautta. Laukka ei lähtenyt pyörimään korjauksen jälkeen kovin hyvin, jolloin kakkosesteelle tuli töksähtävä askel ennen hyppyä. Sen jälkeen pyysin Pavea vähän eteen, jolloin kaarevan tien päässä ollut kolmonen ylittyi ihan hyvin. Nelosena ollut kahden askeleen sarja oli näyttänyt olevan usealle hevosille ahdas, joten toppuuttelin Pavea vähän äänellä. Se selvitti sarjan hyvin. Oikaisin vähän liikaa viitoselle, mutta ponnistuspaikka sattui silti ihan hyvin, ja este ylittyi puhtaasti. Suoran linjan päässä olleelle kuutoselle pääsimme viidellä askeleella. Edessä oli vielä perusvaiheen viimeinen este eli seiska. Pave oli väärässä laukassa kuutosen jälkeen, ja yritin korjata tätä, mutta Pave halusi sinnikkäästi pysyä valitsemassaan laukassa. Lopulta se taisi saada järjesteltyä itsensä vasempaan laukkaan. Seiska kuitenkin ylittyi puhtaasti, ja Pave nappasi toivotusti oikean laukan.

© Emmi Erkkilä

Toisen vaiheen ensimmäiselle esteelle eli kasille kaarsin maltillisella tiellä. Hyppy kasille oli ihan ok, mutta pyysin Pavea kuitenkin sen jälkeen enemmän eteen. Ysi ylittyi sujuvasti, ja tohdin kääntää vähän lyhyemmin kymppinä olleelle sarjalle. Ponnistuspaikka ei kuitenkaan osunut kohdilleen, vaan Pave joutui lähtemään hyppyyn laakana vähän kauempaa. Niinpä sarjan a-osalta lähti puomi mukaan. B-osalle tuli myös kolautus, mutta sen puomi pysyi ylhäällä. Kaarsin vähän tiukemmin toisen vaiheen viimeiselle esteelle eli yhdelletoista, ja Pave hyppäsi sen puhtaasti. Näin pääsimme maaliin neljällä virhepisteellä. Olin kuitenkin rataan tyytyväinen, sillä siinä ei ollut isompia vaikeuksia enkä panikoinut pieniä pulmia. Oli myös kiva päästä toiseen vaiheeseen, kun matkamme on viime aikoina katkennut jo perusvaiheeseen. Sijoituksemme oli 13/26.



90 sentin radalle lähdimme samoin vasemmassa laukassa, olihan se sama kuin 80 sentin rata. Kuten olin arvellut, näkyi verryttelyn kehnot hypyt radalla. Ykköselle tulimme jarruttavan askeleen kautta, mutta Pave keräsi kavionsa esteestä puhtaasti yli ja nappasipa vielä oikean laukan. Kakkonen meni hieman paremmin, mutta Pave oli edelleen vähän turhan pitkä. Kolmonen meni nyt jo vähän sujuvammin. Nelosena ollut kahden askeleen sarja meni myös ihan hyvin. Viitoselle ratsastin taas oikaisten, mikä vei ponnistuspaikan turhan lähelle estettä. Pave selvitti esteen kuitenkin puhtaasti. Kuutoselle pääsimme viidellä askeleella, ja se ylittyi ihan hyvin. Sen jälkeen olimme ristilaukassa, jota en tuntemattomasta syystä alkanut korjata. Perusradan viimeiselle esteelle eli seiskalle tulimme kuitenkin ihan hyvin, vaikka Pave kolauttikin puomia. Laukka korjaantui hypyssä oikeaksi, ja pääsimme jatkamaan toiseen vaiheeseen.

Toisen vaiheen ensimmäiselle esteelle eli kasille tuli hieman jarruttava, mutta puhdas hyppy. Ysi taas meni sujuvasti, kun tajusin pyytää Pavea kasin jälkeen eteen. Kymppinä olleelle sarjalle ratsastin nyt tarkemmin aiemmasta pudotuksesta oppineena, ja se menikin nyt puhtaasti. Siitä kaarsin hieman tiukemmin toisen vaiheen viimeiselle esteelle eli yhdelletoista, ja Pave hyppäsi sen reippaasti. Näin pääsimme 90 sentin radalta virhepisteettä maaliin, jes! Sijoituksemme oli 9/18.

© Emmi Erkkilä

Tämän päivän kisaratoihin olin kokonaisuudessaan tyytyväinen. Pave kuunteli pyyntöni hyvin enkä itse panikoinut, vaikka tuli muutamia kehnompia hyppyjä. Pysyin tuntumalla ja luotin siihen, että Pave kyllä tekee osuutensa, kun en tee siitä sille liian vaikeaa. Esteet olivat kivoja hypätä enkä miettinyt korkeutta radoilla ollenkaan. Jospa se hyppääminen alkaisi taas kulkea myös kisoissa.

Videoista kiitos Iitalle ja Kaisalle, kuvista kiitos Ronjalle ja Emmille ja ratapiirroskuvasta kiitos Noralle!

Yllättävän vähän harmittavat virhepisteet

Sunnuntaina olikin sitten kotiestekisojen vuoro. Ratsunani oli Pave, jonka kanssa ilmoittauduin 80 ja 90 sentin luokkiin. Niissä oli eri radat, mutta sama arvostelu eli 367.1. Verryttely tehtiin maneesissa, kun taas kisarata oli ihanasti kentällä.

Molempien luokkien verryttelyt otin aika kevyesti. Rehellisesti sanottuna paikoin jopa vähän laiskottelin, sillä olen tavattoman huono piiskaamaan itseäni. Verryttelyhypyt menivät pääosin mukavasti. Otin hyppyjä yhdessä verryttelyssä noin neljä. 90 sentin verryttelyssä pystyn alle tuli vesimatto, sillä se oli myös radalla luvassa. Hyppäsin sen ensin pienempänä eikä Pave piitannut vesimatosta mitään. Kun estettä korotettiin, esitimme sille yhden hyvin omituisen loikan, jossa Paven pää kävi sangen lähellä omaani. Pohdittiin tämän jälkeen hetki asiaa, kunnes kerättiin ajatukset kasaan ja otettiin vielä parempi hyppy pystylle ennen kuin siirryimme ulos odottamaan vuoroamme. Radalla sai odottaa vuorossa olevan ratsukon ajan. Tämän hyödynsin näyttämällä Pavelle 80 sentin radalla muurin ja 90 sentin radalla vesimaton.

80 sentin radalla lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Otin pitkän tien ja olin sangen tarkkana portin kohdalla. Pave ei piitannut portista, ilmeisesti se oli riittävästi kotonaan eikä kokenut tarvetta hilpaista minnekään. Ykköselle tuli ihan hyvä hyppy. Aavistuksen kaarevan tien päässä olleelle kakkoselle pääsimme yhdeksällä askeleella, ja este ylittyi asiallisesti. Matkalla kolmoselle vartioin kaiken varalta Paven oikeaa puolta, sillä menimme portin läheisyydestä. Pääsimme kolmoselle ongelmitta samoin kuin sen yli. Laukkakin vaihtui oikeaksi. Nelosena oli muurilaatikko, jonka lähestymisen ratsastin tarkasti tuntumalla pysyen. Pave ei muurista piitannut, vaan hyppäsi sen ihan hyvin. Kaarevan linjan päässä olleelle viitoselle pääsimme kahdeksalla askeleella, joista viimeisin oli hieman jarruttava. Pave kuitenkin selvitti esteen puhtaasti, vaikka kolautti sitä takasillaan. Lävistäjällä ollut kuutonen meni hyvin, ja suoran linjan päässä olleelle seiskalle pääsimme viidellä askeleella. Edessä oli enää perusvaiheen päättävä kasi, joka oli kahden askeleen sarja. A-osalle Pave lähti vähän kauempaa, mutta kahden askeleen väli oli silti ihan ok. B-osalla Pave ei kuitenkaan nostanut etusiaan riittävästi, jolloin siitä lähti puomi matkaan. Höh.



Perusradan neljällä virhepisteellä sijoituksemme oli 11/17. Pudotus harmitti, mutta olin silti enemmän iloinen siitä, kuinka asiallisesti suoriuduimme muusta radasta. Ratsastin taas aika keskittyneesti enkä hätäillyt isompia. Pave kuunteli hyvin, ja meno oli mielestäni ihan kohtuullista. Pave ei keksinyt omia kuvioitaan enkä minä ainakaan omasta mielestäni vaikeuttanut sen menoa. Tämän radan perusteella 90 sentin rataa sai odottaa ihan luottavaisin mielin.

90 sentin radalle lähdimme myös vasemmassa laukassa pitkällä tiellä. Lävistäjällä ollut ykkönen ylittyi hyvin, ja laukan korjasin sen jälkeen ravin kautta. Kakkoselle tulimme ihan kohtuullisesti, mutta jälkikäteen ajateltuna laukka olisi saanut olla napakampi. Tie kolmoselle oli taas aavistuksen kaareva ja esteen alle oli pistetty jo aiemmalla radalla hypätyt valkoiset laatikot. En ollut näyttänyt niitä Pavelle tämän esteen alla, sillä se hyppäsi ne aiemman radan toisella esteellä ongelmitta. Jostain syystä Pave kuitenkin livahti kolmosesta oikealta ohi. Ei nopeasti eikä viime tingassa, mutta enpä siltikään ehtinyt estää. Laukka säilyi, ja tulimme kaikessa rauhassa esteelle uudelleen. Pave jarrutti hieman estettä kohti, mutta hyppäsi kolmosen nyt puhtaasti. Tämän jälkeen tsemppasin vähän ekstraa, sillä hylätyksi tuleminen ei sopinut suunnitelmiin. Laukka jäi kuitenkin hypyn jälkeen sammuneeksi enkä tajunnut ratsastaa Pavea eteen. Sen sijaan kaarsin neloselle kehnolla tiellä, mikä söi laukkaa entisestään. Pave joutuikin lähtemään hyppyyn ponnettomasta laukasta, mutta se oli kiltti ja pelasti meidät tilanteesta. Pienempi hyppy toi suoralle linjalle yhden askeleen lisää eli viitoselle pääsimme aiemman viiden askeleen sijasta kuudella. Tajusin tämän enkä panikoinut, vaan pysyin hevosen tukena. Viitosen jälkeen kiitin Pavea taputuksella ja samalla rentouttaakseni meitä molempia. Kuutosena ollut kahden askeleen sarja meni ihan kohtuullisesti. Seiskalle eli muurille tultaessa kannustin Pavea vähän äänellä. Se hyppäsi esteen ihan hyvin, mutta keikkumiseni takia laskeutui väärässä laukassa. Sitä ei kuitenkaan ehtinyt korjata, sillä edessä oli kaarevan linjan päässä ollut perusvaiheen viimeinen este. Sille pääsimme kahdeksalla askeleella ja varmistelin hyppyä vielä äänellä. Pave hyppäsi viimeisen esteen puhtaasti, ja pääsin kehumaan sitä hyvästä suorituksesta ja pelastuksista parin mönkään menneen lähestymisen osalta.



90 sentin radalta tuli sitten samoin neljä virhepistettä, ja sijoituksemme oli 13/15. Ohimeno harmitti tietysti enemmän kuin puomin pudotus. Ohimenot ovat muodostuneet meille Paven kanssa varsinaiseksi riesaksi. Pave tuntuu huomaavan jokaisen mahdollisuuden lähteä omille teilleen, kun taas minä en. Tässä radassa petrattavaa olisi ollut myös laukassa, joka olisi saanut olla rutkasti sujuvampaa. En sitten tiedä, oliko Pave väsynyt vai olimmeko molemmat käyttäneet kunnon keskittymisemme jo aiemmalla radalla. Hyvää oli kuitenkin se, ettei pakka levinnyt täysin käsiin ohimenon jälkeen, vaan saimme jatkettua ja selvitettyä loput radasta ilman enempiä virhepisteitä.

Tällainen kisapäivä sitten tällä kertaa. Ihmettelin jo suoritusten jälkeen, kuinka yllättävän vähän virhepisteet lopulta harmittivat. Toki puhtaat suoritukset samoin kuin toiseen vaiheeseen pääseminen olisi ollut kivaa, mutta nyt osasin jotenkin suhtautua virheisiin paremmin. Ratamme eivät olleet rämpimistä eikä sellaista sinnittelyä, vaan ihan kohtuullista menoa. Se varmasti lohdutti ja hälvensi virhepisteiden harmia. Toki petrattavaa on niin kuin aina. Hyvää kokemustahan nämä kisat olivat. Kokeilemallahan sitä oppii, toivottavasti.

Videoista kiitos Kaisalle, joka piti kisoissa hienosti huolen JKH-tiimin ruusukesaldosta!

Kentällä hyppäämisen ihanuus

Lauantaina vuorossa oli estetreeni Paven kanssa seuraavan päivän kisoja varten. Pääsimme hyppäämään Noran ja Kaisan kanssa ihan kolmestaan kentällä, mikä oli ihanan luksusta. Alkuverryttelyssä kävin askellajit itsenäisesti läpi. Sen jälkeen tulimme laukassa lävistäjiä, joiden loppupuolella oli joko yksittäinen puomi tai kaksi puomia. Niiden avulla oli tarkoitus vaihtaa laukka. Paven kanssa onnistuimme tekemään muutamat vaihdot vasemmasta laukasta oikeaan. Vaihdot oikeasta laukasta vasempaan eivät onnistuneet ristilaukkaa enempää. Pave taisi tajuta tehtävän idean, mutta ei siitä laukasta pystynyt sitä toteuttamaan. Olisin saanut tuoda Paven puomeille lyhyempänä, sillä nyt olimme vaihtoa ajatellen turhan puikulana. Olin kuitenkin toiseen suuntaan onnistuneisiin vaihtoihin tyytyväinen.

Ensimmäiset hypyt otimme vasemmassa laukassa suoralle linjalle, jonka väliin tuli kuusi askelta. Ensimmäinen kierros meni nappiin. Pave laukkasi hyvin, ponnistuspaikat näki helposti, ja väli meni tasaisesti kuudella askeleella. Toisella kierroksella taisin jarrutella laukkaa vähän liiaksi, sillä ensimmäiselle esteelle tuli hieman jarruttavampi hyppy. Sain pyytää Pavea vähän venyttämään viimeistä askelta, jotta pääsimme linjan edelleen kuudella askeleella. Venytys ei ollut iso eikä sotkenut rytmiä, mutta olisi ollut kiva ratsastaa toinenkin kierros sujuvasti ilman korjaustarpeita. Hyvää tässä oli se, että korjasin tilanteen maltillisesti, jolloin Pave vastasi pyyntöön oikein ja jännittymättä.

Ennen rataa hyppäsimme vielä kertaalleen askeleen sarjan sekä kaarevan linjan. Tulimme sarjalle oikeassa laukassa. Sille tuli hyvä tie, ja laukkakin oli ihan kunnossa. Niinpä pääsimme sen Paven kanssa hyvin. Laukka ei tosin vaihtunut esteellä vasemmaksi. Yritin jarrutella Pavea, mutta sen vastaus jarrutteluihini oli vaihtaa vastalaukka ristilaukkaan. Sain Paven lopulta raviin ja uuteen laukkaan juuri ja juuri sopivasti ennen kaarevan linjan ensimmäistä estettä. Vaan ei siellä kisaradallakaan mitään voltteja aleta pyöräytellä, ellei ole aivan pakko. Saimme tultua kaarevan linjan ensimmäiselle esteelle säädöstä huolimatta kohtuullisesti ja pääsimme toiselle esteelle kuudella askeleella. Se oli hieman muita askelia lyhyempi, mutta ei pahasti. Tietä olisi kuitenkin voinut viilata sen verran, että kuudeskin askel olisi ollut tasainen. Pave kuitenkin hyppäsi kaarevan linjan toisenkin esteen varmasti.

Sitten tulimmekin kertaalleen noin 80–90 sentin radan. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Pave laukkasi hyvin, joten ponnistuspaikka ykköspystylle löytyi helposti, ja este ylittyi sujuvasti. Sen jälkeen laukka kuitenkin pääsi vaivihkaa pitenemään. Kakkospystylle ponnistuspaikka ei ollut optimaalisin, mutta näin sen, joten se ei tuottanut pulmia. Kakkosen ja kolmosen linja meni kuudella askeleella. Kolmoselle tuli pieni takajalan kolautus. Kaarteessa neloselle Paven takajalka vähän lipsahti, mikä rikkoi hieman rytmiä. Ponnistuspaikka neloselle ajautuikin lähelle, mutta Pave selvitti esteen puhtaasti ja nappasi vielä toivotusti oikean laukan. Kaareva linja viitoselle meni tasaisesti kuudella askeleella, ja viitoselle tuli hyvä hyppy. Kaarteessa radan viimeiselle esteelle eli askeleen sarjalle olimme taas ajautuneet vähän turhan pitkäksi. Niinpä sarjan a-osan ponnistuspaikka ajautui lähelle. Pave lähti hyppyyn, mutta ei ehtinyt nostaa etu- eikä takajalkojaan kunnolla. Etujalat kolauttivat puomia, ja takajalkojen kolautus pudotti sen viimein paikoiltaan. Olin tilanteessa hereillä ja kannustin Pavea heti a-osan jälkeen äänellä, jotta se ei epäröisi, vaan menisi välin askeleella. Pave totteli kiltisti ja selvitti b-osan hyvin. Laskeuduimme vieläpä myötälaukassa alas.

Saimme uusia vielä sarjan uudelleen. Nyt yritin ajatella kaarteessa pontevaa, mutta lyhyempää laukkaa, jotta ponnistuspaikka osuisi paremmin sarjan a-osalle. Tulimme nyt vähän parempaan kohtaan, mutta vieläkin hieman liian lähelle. Tällä kertaa a-osan puomi putosi, kun Pave ei ehtinyt nostaa etusiaan riittävästi. Pave kuitenkin selvitti välin askeleella ja hyppäsi b-osan hyvin. Minulla näemmä oli rutkasti tässä kohden aikaa, sillä ehdin ihmetellä Pavelle ääneen, miksi se meni pudottamaan a-osan. Hah! Joskus niitä puomeja vain tarttuu mukaan eikä se nyt niin kamalaa ole. Harmillista kylläkin.



Olipa niin kiva hypätä kentällä! Tätä sitä on koko talvi odotettu, vaikka yllättävän hyvin sitä sopeutui hyppäämään maneesissakin. Tunti meni sangen mukavasti. Homma tuntui pääpiirteissään toimivan. Olo oli varma, ja Pave toimi sen mukaisesti hyvin. Pari pientä virhettä sattui mukaan, mutta ei mitään maata kaatavaa. Jee, jee! Tällä fiiliksellä on enemmän kuin hyvä lähteä hyppäämään kauden ensimmäiset estekisat kentällä. Kunhan vain pidän oman pääni kasassa, niin eiköhän Pavekin hoida oman osuutensa.

Videoista kiitos Teijalle!

Ratsasta hevosen puolesta

Tiistain Pian estetunnille lähdin itseäni tsempaten. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kolme. Viime aikoina estetreenit Paven kanssa ovat menneet kehnosti, minkä takia saan taas työskennellä henkisen kanttini kanssa. Tämä laji helpottuisi kummasti, jos ratsastajan mielialoilla ja tunteilla ei olisi mitään väliä. Sitä varten varmaan ovat ne robottihevoset. Tosin todistetusti olen saanut moisenkin hypähtelemään ihan miten sattuu sekä jumittamaan kouluaitaan kiinni. Että se siitäkin.

Alkuverryttelyssä kävin kaikki askellajit läpi sekä työskentelin kiemuroilla Pavea asetellen ja taivutellen. Olin laittanut kannukset jalkaan testatakseni, saisinko pohkeet siten esteilläkin paremmin läpi. Pave reagoikin pohkeisiin nyt paremmin, kun tarvittaessa saatoin käyttää kannusta apuna. Kiemuroilla sain asettamisen ja taivuttamisen lisäksi muistaa pitää ravin pontevana enkä antaa Paven hyytyä. Tulimme verryttelyssä vielä ympyrällä muutamaa puomia ravissa. Pave eteni ihan hyvin, ja saimme ympyrän tien kuntoon. Pieniä hyytymisiä tuli puomeille, mutta ne katosivat, kun pidin Paven muualla ympyrällä hereillä pidentämällä ja lyhentämällä askelta.

Ensimmäiset hypyt otimme askeleen välillä olleille kavaletille ja esteelle. Oikeassa kierroksessa tulimme kavaletin ja pystyn, vasemmassa kavaletin ja okserin. Sain Paven etenemään kohtuullisesti, jolloin sitä ei tarvinnut hoputtaa viime metreille asti, vaan sai vähän jopa pidättää ja odottaa. Hypyt menivätkin ihan mukavasti, ja näin ponnistuspaikat. Pientä viilausta tiessä oli, sillä tahdoin ratsastaa lähestymisen kaarevan tien sijasta vähän kulmikkaana, mutta tämäkin korjautui. Tämän jälkeen hyppäsimme äskeiset pystyn ja okserin suoralla, viiden askeleen linjalla. Tällä tehtävällä alkoikin alamäki. Pave jostain syystä alkoi sännätä ensimmäisenä olleelle pystylle, jolloin tulimme okserillekin miten sattuu. Jos siis tulimme. Pave pääsi taas vilahtelemaan esteistä ohi, kun ohjaus petti pahemman kerran. Saimme ottaa linjalle melkoisesti toistoja ennen kuin pääsimme molemmat esteet kerralla yli. Pysty alkoi jo ylittyä järkevämmin, mutta sen jälkeen Pave pääsi taas säntäämään. Tämän tehtävän aikana nappasin kannukset pois, sillä en halunnut lietsoa ratsuun enempää höyryä levottomalla pohkeellani eriskummallisissa hypyissä. Kovin tasaiseksi meno ei lopulta muuttunut, kun en saanut Pavea täysin kuulolle. Saimme kuitenkin sellaisen suorituksen, josta saatoimme jättää tämän tehtävän rauhaan.

Sitten siirryimmekin päivän radan pariin. Sille lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme vesimatolla varustetun pystyn. Seuraavaksi tulimme aiemmalta tehtävältä tutulle suoralle linjalle, joka tultiin nyt toisesta suunnasta eli ensin okseri, sitten pysty. Siitä matka jatkui lävistäjällä olleelle askeleen sarjalle ja siitä toisen lävistäjän kahden esteen suoralle linjalle, johon meni neljä askelta. Rata oli yhtä huteraa menoa kuin aiemmalla tehtävällä. Ykkösestä kolmoseen pääsimme jotenkuten, mutta sarja ja toinen suora linja tuottivat ongelmia. Pave meni taas esteistä ohi ja kun pääsimme niistä yli, oli se melkoista rämpimistä. Olimme jo ennen rataa saaneet ottaa melkoisesti toistoja samoin kuin nyt radalla. Paven puhti alkoi loppua, jolloin opettaja neuvoi minua ratsastamaan sen puolesta. Minun tehtäväni oli siis tehdä kaikki niin hyvin, että Pavelle jäisi enää vain hyppääminen. Tunnin viimeisenä tehtävänä muutimme rataa siten, että hyppäsimme ykkösen toisesta suunnasta ja tulimme sitten sarjan sekä neljän askeleen suoran linjan tavallisesti. Muistini ei enää riitä erittelemään, mistä esteistä nyt menimme ohi vai pääsimmekö ne puolivahingossa kerralla. Sen sentään muistan, ettei Pave vieläkään miten varmalta tuntunut, vaikka saimmekin lopulta loikittua jokaisen esteen yli. Sain lopulta puristettua päivän viimeiset tahdonrippeeni ja käytettyä ne esteiden ylittämiseen. Helppoa ja sujuvaa? No ei, mutta sentään hyppäämistä, ei pujottelua.

Olipa taas tunti. Ohimenoja, pudotuksia ja pahemman kerran epävarmuutta. Bongasin sopivasti Ulutusta-blogista naulan kantaan osuvan toteamuksen arabiruuna Hapiksen kertomana: ”Ihmiset on siitä tosi kummallisia, että ne ei monesti tajua, mitä ne oikeasti haluaa tai pyytää. Sitten, kun yritän kohteliaasti kertoa, että et sinä sitä halua, vaan tätä, niin sitten ollaan harmissaan. Yritä siinä sitten! Valitettavan totta on, että me hevoset tiedämme yleensä ihmistä itseään paremmin, mitä heille kuuluu ja miltä heistä tuntuu.” Niinpä niin. Tänäänkin monta kertaa minua jännitti niin, että toivoin koko tunnin olevan äkkiä ohi. Lähesty siinä sitten estettä ja odota hevosen hyppäävän, kun oma kehonkieli sanoo sille koko ajan, että en minä tätä tahdo. Usko onnistumiseen, siinäpä taas iso asia minulle muistettavaksi ja treenattavaksi.

Vähän vaisuja hyppyjä

Torstaina vuorossa oli oman opettajan pitämä estetunti, jonka menin Pavella. Ratsukoita tunnilla oli neljä. Tällä kertaa menimme hieman kisaverryttelyn tapaan eli otimme varsinaisia hyppyjä ennen rataa vain yksittäiselle pystylle sekä okserille.

Ennen hyppyjä tulimme kahden puomin ja myöhemmin kahden kavaletin suoraa linjaa. Puomilinjalle tulimme ravissa ja teimme ensin siirtymisen käyntiin ja siitä paluun raviin. Sen jälkeen tulimme linjalle ravissa, siirryimme käyntiin ja nostimme laukan. Kavalettilinjaa puolestaan tulimme molemmista suunnista kuudella askeleella, väli oli noin 20 metriä. Puomilinjan tehtävillä pulma oli jälleen sama: Pave ei tahtonut hidastaa helpolla. Pääsimme kuitenkin aina käyntiin, mutta sangen venyen. Pave ei tänään ollut kovin hereilläkään, sillä myös laukannostot käynnistä venyivät. Kavalettilinjan pääsimme sentään tulemaan kuudella askeleella niin kuin piti. Menomme oli kuitenkin vähän ponnetonta.

Verryttelyhypyt otimme vasemmassa kierroksessa pystylle, jota hyppäsimme muutaman kerran ympyrällä. Oikeassa kierroksessa tulimme muutaman kerran okseria suoralla lähestymisellä ja jätöllä. Molempia esteitä nostettiin hyppyjen välissä aina hieman. Pystyn hypyt menivät ihan ok, mutta sain muistaa ratsastaa tarkemmin ympyrällä pysyen, jotta laukka säilyi myötäisenä. Okserin hypyissä keilasimme esteen kertaalleen, kun lähestyminen ei ottanut onnistuakseen. Laukka pääsi sammumaan kaarteessa ennen okseria, jolloin meno oli sen mukaista. Kaiken lisäksi huomasin taas syöksyväni ylävartalolla ihan vallattomasti hyppyihin. Sain onneksi korjattua omaa mukautumistani sekä heräteltyä Pavea, jolloin saimme asiallisemmankin hypyn okserille.

Sitten hyppäsimme noin 80 sentin radan kerran. Matkaan lähdimme vasemmassa kierroksessa. Ykkösenä ollut pysty ylittyi mukavasti, ja kakkospystykin meni hyvin. Kolmoselle laukka pääsi taas sammumaan. Se ylittyi silti, mutta emme enää voineet venyä suoraa linjaa neloselle toivotulla neljällä askeleella, vaan siihen pisti pistää viisi. Nelonen kuitenkin ylittyi ihan ok. Viitosena ollut askeleen sarja meni taas ihan mukavasti, ja kuutosen ja seiskan kaarevan linjan pääsimme toivotusti viidellä askeleella, vaikka sainkin ratsastaa siinä eteen ja pyytää Pavea vielä hyppäämään seiskan hieman kauempaa. Pyysin heti seiskan jälkeen luvan tulla suoran linjan uudelleen. Hain sujuvamman laukan, ja nyt kolmoseste ylittyi paremmin. Pyysin Pavea kuitenkin sen jälkeen eteen, jotta venyisimme välin nyt neljällä askeleella. Pave totteli hyvin, ja niin pääsimme nelosesteelle neljällä askeleella ja asiallisesti sen ylikin.

Sen enempää emme tunnilla hypänneet. Ravasin loppuun vielä tovin, kunnes hyppäsin satulasta alas ja lähdin parin muun ratsukon kanssa kiertämään peltolenkin kävellen. Tämän tunnin fiilikset jäivät vähän vaisuiksi, niin kuin Paven meno. Jotenkin se ei ollut tänään juonessa mukana, vaan vähän nihkeä. Pavella oli tilapäisesti eri kuolain, liekö se sitten vaikuttanut. Toisaalta jäin itse miettimään kuolainta liikaa, mikä saattoi hyydyttää oman ratsastukseni, ja Pave sitten vain seurasi huonoa esimerkkiäni. No, jokainen tunti ei mene aina hehkuttamisen arvoisesti, mutta kyllä näistäkin oppii. Tänään vähän keilattiin ja tahmailtiin, mutta mentiin silti kaikesta kerralla yli. Ja mikä positiivisinta: 80 sentin esteet näyttivät ja tuntuivat ihanan pieniltä!

Otetta parempaan laukkaan

Tiistaina oli taas Pian estetunti, jonka menin tietysti Pavella. Ratsukoita oli neljä. Itsenäisessä alkuverryttelyssä kävin kaikki askellajit läpi sekä pyrin asettelemaan ja taivuttelemaan Pavea notkeammaksi. Mitään suuria ihmeitä ei tapahtunut, mutta työskentelin tämän asian parissa paremmin kuin aiemmin. Paljon ympyröitä ja kaarteiluita, niin asettaminen ja taivuttaminen tulevat väistämättä tehtäväksi.

Ennen rataa hyppäsimme taas yksittäisiä tehtäviä, kuten kahdeksikolla olleita ristikoita, keskihalkaisijan suuntaisesti ollutta yksittäistä pystyä puomeilla varustettuna sekä kavaleteista ja pystystä koostunutta kolmikaarista kiemurauraa. Vaikein tehtävistä oli puomeilla varustettu pysty. Kummasti se maailma meneekin sekaisin, kun pystyn edessä on ponnistuspuomi. Sen muka vielä pitäisi auttaa! Minulla taas menevät ajatukset solmuun sen kanssa, niin kuin tänäänkin. Vähän rämpimistä sillä tehtävällä oli, mutta lopulta sillekin tuli parempia hyppyjä. Muuten tehtävät menivät ihan mukavasti. Laukka oli aika pitkälti kunnossa, ja Pave nappaili vaihtotehtävillä laukat oikein, jos ehdin tiedottaa asiasta ajoissa. Ravinkin kautta saimme siis niitä edelleen korjailla.

Päivän rata hypättiin matalalla korkeudella, ja se sisälsi tuttuun tapaan aiemmin harjoiteltuja tehtäviä. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme kolmikaarisen kiemurauran, joka meni ihan ok. Matka jatkui, ja hyppäsimme lävistäjällä olleen ristikon. Laukka ei vaihtunut tässä, vaan sain korjata sen vasemmaksi ravin kautta. Seuraavana oli kahden askeleen sarja, jolle piti tulla sujuvasti ja antaa hevosen lyhentää välissä. Sarja meni ihan hyvin, vaikka olisimme edelleen saaneet laukata hieman sujuvammin sille. Sen jälkeen saimme myös korjata laukan takaisin ravin kautta vasemmaksi. Sitten edessä oli vielä kaarevalla linjalla olleet lävistäjäristikot, joista toisen olimme jo radalla hypänneet. Ristikoiden väli meni viidellä askeella, mutta tie ei ollut ihan kohdillaan. Taisimme saadakin uusia radalta nämä kaarevan linjan ristikot sekä jumppasarjan 90 sentin korkeudessa. Uusintakierroksilla lävistäjäristikot menivät nyt asiallisemmalla tiellä viidellä askeleella. Jumppasarja meni myös mukavasti, mutta omaa mukautumistani olisin saanut viilata vielä enemmän.

Tunnilla petrasimme Paven kanssa hyvin paremman laukan löytämisessä. Laukkasimme useimmat tehtävät sekä radan paremmalla etenemisellä enkä jarrutellut turhia. Muhkeutta sekä säädeltävyyttä laukkaan toki saamme hakea vielä enemmän. Samoin kuin sitä, että ratsastan pohkeella aina vain aktiivisemmin ja annan ohjien olla enemmän rauhassa. Pudotimme tällä tunnilla pari puomia sekä Paven etukengän. Sen puuttuminen ei onneksi haitannut Paven liikkumista. Tästä tunnista jäi hyvä fiilis, ja se tuntui palkinnolta siitä, kun olin tietoisesti keskittynyt korjaamaan himmailevaa laukkaa sujuvammaksi. Nyt sain vähän tuntumaa siitä paremmasta etenemisestä, jolloin sitä on helpompi hakea muulloinkin.

Hyvää kokemusta

Sunnuntaina oli vuorossa tämän vuoden viimeiset kisat, jotka olivat Tallinmäen 1-tason estekisat. Olin ilmoittautunut niihin Tupulla 60 sentin (arvosteluna A.0.0) ja 70 sentin (arvosteluna 367.1) luokkiin sekä Hempalla 80 sentin (arvosteluna 367.1) luokkaaan. 60 sentissä oli eri rata, mutta 70 ja 80 sentin luokissa sama.

Tupun kanssa otin molemmat verkat aika maltillisesti. Sileän työskentelyssä kävin kaikki askellajit läpi ja sitten keskityin siihen, ettei Tupu yrittänyt punkea minnekään. Tupu oli mukavasti kuulolla, vaikka yritti välillä ehdotella, josko voisimme vähän oikaista reittiä. Hyppyjä otin molemmissa verryttelyssä yhteensä kuutisen kappaletta. Tupu hyppäsi kaikki tasaisen varmasti, joten niissä ei ollut mitään ongelmaa. Verryttelyiden perusteella molemmille radoille oli mukava lähteä.

Ratapiirroskuvasta kiitos Annulle!

60 sentin radalle (sinisellä numeroidut esteet 1–6) lähdimme oikeassa laukassa kaikessa rauhassa. Ykköselle tulimme hitusen lähelle, mutta pääsimme suoran linjan päässä olleelle kakkoselle asiallisesti viidellä laukalla. Kolmoselle lähdimme positiivisen askeleen kautta, ja este ylittyi ihan hyvin. Sen jälkeen olimme ristilaukalla, mutta Tupu järjesteli lopulta takaosansakin myötälaukkaan. Nelonen meni ihan ok, ja viitoselle pääsimme kuudella askeleella. Kannustin Tupua hieman siinä, ettei se tikkaisi miniaskelta mukaan. Tupu kuunteli hyvin, ja selvitimme senkin puhtaasti. Edessä oli enää radan viimeinen este. Sille tuli hieman jarruttava askel, mutta Tupu hyppäsi viimeisenkin esteen puhtaasti. Näin olimme maalissa ja tienanneet punavalkoisen ruusukkeen. Hieno Tupu!

70 sentin radalle (ratapiirros ylempänä) lähdimme Tupun kanssa vasemmassa laukassa. Ykköselle Tupu lähti hieman kauempaa ja kolautti puomia, joka onneksi pysyi ylhäällä. Kakkoselle olisimme saaneet tulla hieman suoremmin. Varmuudeksi rohkaisin Tupua vähän äänellä. Kakkonen ylittyi hyvin, mutta suora linja kolmoselle kävi nyt viidellä askeleella ahtaaksi. Tupu kiipesi kuitenkin hienosti kolmosen puhtaasti yli. Nelonen ylittyi mukavan sujuvasti. Viitosen ja kuutosen kaarre meni vastalaukassa, mutta molemmat esteet ylittyivät puhtaasti. Perusradan viimeinen este eli seiska meni myös puhtaasti, ja pääsimme jatkamaan uusintaan.

Uusinnan ensimmäiselle esteelle eli kasille kaarsin vain aavistuksen tiukemmin, ja se ylittyi hyvin. Ysille tein tiukemman tien, joka söi hieman laukkaa. Tupu kuitenkin kääntyi ja säilytti laukan, kun kannustin sitä äänellä. Kaiken lisäksi se hyppäsi esteen positiivisen askeleen kautta puhtaasti. Kympille tulimme myös hieman lyhyemmällä tiellä ja hitusen ehkä liian lähelle. Niinpä Tupu ei ehtinyt nostaa takasiaan, vaan otti niillä puomin mukaan. Tajusin pudotuksen, mutta sain jatkettua vielä viimeiselle esteelle eli yhdelletoista. Sille tuli hieman jarruttava hyppy, mutta Tupu selvitti sen puhtaasti. Näin pääsimme maaliin neljällä virhepisteellä. Pudotus harmitti, mutta muuten olin Tupuun tosi tyytyväinen. Se laukkasi ja kääntyi niin kuin toivoin. Se lähti hyppyihin rohkeasti ja puolestaan paikkasi, jos olimme ajautuneet vähän lähelle. Olipa kiva kisata sen kanssa! Tulosten selvittyä olimme ensimmäisiä ei-sijoittuneita, 5/13. Ei siis yhtään hullummin.



Hempan kanssa verryttely meni vähän höpöksi. Hemppa keksi kytätä katsomopäätyä, ja minä puolestaan annoin sille liikaa vapauksia siihen. Muutamat sätkytkin se keksi ottaa, mutta ihmeen hyvin sain jatkettua ratsastusta niistä huolimatta. Hypyissä hukkasin ensin ponnistuspaikkaa, mutta Hemppa meni kiltisti kaikesta yli. Lopulta ponnistuspaikat löytyivät, mutta oma keskittymiseni jäi vähän liikaa jo hypättyyn esteeseen kuin siihen, että olisin jatkanut ratsastusta heti hypyn jälkeen. Niinpä menomme oli hieman epätasaista. En onneksi alkanut sen kummemmin jännittää Hempan höpsöilyjä, mutta kyllähän ne jäivät loppujen lopuksi vähän mielen päälle. Olen kuitenkin hieman muuttunut rohkeammaksi. Aikaisemmin olisin arponut kovasti, starttaanko muka villin verryttelyn jälkeen ollenkaan. Nyt vain tuumin, että radalla saisin luvan pysyä hereillä paremmin. Sain seurata yhden radan ennen kuin tuli meidän vuoromme.

Hempankin kanssa lähdimme radalle vasemmassa laukassa. Verryttelyn pienet sätkyt eivät sinällään tutisuttaneet, mutta henkinen käsijarru oli ehtinyt silti napsahtaa päälle. Niinpä olimme vähän mummolaukassa. Hemppa ehti kyseenalaistaa haluni liikkua ollenkaan ja pudotti hetkeksi käyntiin, hah. Matka kuitenkin jatkui siitä, ja pääsimme kohti ykköstä. Ykköselle tulimme ehkä hieman lähelle. Laukka ei vaihtunut siinä, mutta tajusin sen turhan myöhään. Pääsimme kuitenkin kakkoselle ja siitä yli ihan asiallisesti. Suora linja kolmoselle meni viidellä askeleella, ja kolmonenkin ylittyi ihan hyvin. Sen jälkeen Hemppa tollotti omiaan, mutta sain jatkettua ratsastusta. Neloselle tulimme lähelle, mutta Hemppa hyppäsi sen puhtaasti. Nyt sain korjattua laukan ajoissa. Laukka kuitenkin pääsi hyytymään kaarteessa viitoselle. Sille tulikin sangen hidas hyppy enkä tajunnut ratsastaa sen jälkeen eteen. Hemppa taisi nyt harmistua ratsastukseeni ja alkoi kiemurrella muutamaa askelta ennen kuutosta. Yritin komentaa sen vielä siitä yli, mutta Hemppa päätti kuitenkin pysähtyä. No, ei muuta kuin uusi lähestyminen. Nyt kuutonen ylittyi asiallisesti. Perusradan viimeinen este eli seiska ylittyi myös hyvin. Näin pääsimme 80 sentin radalta neljällä virhepisteellä maaliin. Ei onneksi jäänyt harmittamaan, sillä olin itsekseni ratsastanut sinnikkäästi eikä henkinen kanttini heittänyt hanskoja tiskiin. Siihen olin todella tyytyväinen. Luokassa sijoituksemme oli 11/12.



Näin päättyivät tämän vuoden kisailut. Taas tuli roppakaupalla hyvää kokemusta ja uskoa siihen, että kyllä minä opin ratsastamaan muunlaisillakin hevosilla kuin vain Jetin kaltaisilla. Tupu oli ihanan sympaattinen kaveri, jonka kanssa tahdon kyllä vielä vähän hypellä ennen kuin se jää mammalomalle. Hempan kanssa treenit puolestaan jatkuvat ainakin toistaiseksi, joten pääsen kasvattelemaan aiheellisesti sen kanssa kanttiani sekä ratsastamaan paremmin keskittyen enkä niin matkustajaksi heittäytyen. Aiheellisia treenejä taas luvassa!

Videoista kiitos Noralle!