Petrausta toisessa luokassa

Sunnuntaina vuorossa oli kotiestekisat. Meillä Paven kanssa oli tahkottavana luokat 80 ja 90 senttiä, molemmat samalla radalla sekä arvostelulla, joka oli 367.2.

Verryttelykaavani alkaa olla Paven kanssa sama. Sileällä käyn perusasiat (ratti, kaasu ja jarru) läpi ja hyppyjä otan mahdollisimman vähän. 80 sentin verryttelyssä taisinkin tulla pystyn kahdesti ja okserin kerran. Ne sujuivat asiallisesti, ja Pave hyppäsi luottavaisin mielin. 90 sentin verryttelyssä otin hyppyjä viisi: yksi ristikolle, kaksi pystylle ja kaksi okserille. Pave lakkasi nyt hieman kuuntelemasta estettä kohti tultaessa, mutta hyppäsi silti reippaasti ja positiivisen askeleen kautta. Olin suunnitellut pitäväni hyppymäärän noin kolmessa, mutta jouduin ottamaan pari lisähyppyä, jotta sain pidettyä Paven niissä kuulolla.

80 sentin radalle lähdimme vasemmassa laukassa. Ykkönen ylittyi ihan hyvin, samoin kakkonen. Ratsastin tien kolmoselle huolimattomasti, jolloin lähestyminen ei ollut paras. Laukka sammui hieman, jolloin kolmosen ja nelosen suora linja viidellä askeleella jäi meille pitkäksi. Pave kuitenkin venytti itsensä hyppyyn viidennen askeleen jälkeen eikä survonut miniaskelta. Viitosen ja kuutosen linja meni kohtuullisesti, samoin seitsemäntenä ollut kahden askeleen sarja. Edessä oli enää ensimmäisen vaiheen viimeinen este eli kasi. Se ylittyi hyvin, ja sain pidettyä suunnitelmieni mukaan Paven vasemmassa laukassa.

Pysyimme laukassa ja saimme sopivasti lähtömerkin toiseen vaiheeseen. Sen ensimmäiselle esteelle eli ysille ajauduimme liian lähelle, jolloin siitä lähti puomi mukaan. Pave oli napannut väärän laukan, jota en lähtenyt korjaamaan (äly hoi). Niinpä puksutimme kaarteen kympille vastalaukassa. Kuten arvata saattoi, tuli kympille töksähtävä, mutta puhdas hyppy. Laukka oli kuitenkin aivan sammunut enkä saanut Pavea hereille, jolloin matelimme yhdelletoista, tulimme liian lähelle ja otimme siltäkin puomin mukaan. Jopa vaihtui laji lennosta keilaukseksi! Tämän jälkeen onneksi heräsimme vähän ja vaikka emme liidelleet, ylittyi kahdentenatoista ollut kahden askeleen sarja asiallisesti ja puhtaasti samoin kuin toisen vaiheen viimeinen este eli kolmetoista.



Tuloksena 80 sentin radalta siis toiselta vaiheelta kahdeksan virhepistettä. Tulipa möngittyä ja keilattua, hoh. Jotenkin oma otteeni oli hukassa enkä ratsastanut kovin energisesti, mikä välittyi Paveen. Tällä tuloksella sijoituksemme oli 14/28. Pavelle kiitokset siitä, että se kuitenkin hyppäsi jokaisen esteen, vaikka se varmasti vähän lisäponnisteluita vaati.

90 sentin radalle lähdin vähän sisuuntuneemmin mielin. Nyt lajinamme olisi esteratsastus, ei keilaus! Lähdimme taas liikkeelle vasemmassa laukassa. Ykkönen ylittyi hyvin, samoin kakkonen, vaikka ponnistuspaikka jäi aavistuksen kauas. Kolmoselle Pave lähti rohkeasti positiivisen askeleen kautta ja ylsi neloselle helposti viidellä askeleella. Viitosen ja kuutosen linja meni yhtä hyvällä etenemisellä. Seiskana olleen sarjan a-osalle Pave lähti taas reippaasti, mutta mahdutti kaksi askelta helposti väliin. Edessä oli taas ensimmäisen vaiheen viimeinen este pitkällä lähestymisellä. Pave pääsi hieman venymään siinä, jolloin se joutui jarruttamaan askelta ennen hyppyä, mutta pääsi nousemaan hyppyyn vielä hyvin ja ylittämään esteen puhtaasti.

Kaarsin taas vasemmalle, mutta jouduin korjaamaan laukan ravin kautta vasemmaksi. Sen aikana saimmekin lähtömerkin ja aloitimme toisen vaiheen. Toisen vaiheen ensimmäinen este eli ysi ylittyi hyvin. Pave pysyi myötälaukassa. Olin päättänyt kiertää pidemmät tiet, sillä tavoitteenani oli hyvä ja puhdas suoritus. Pave laukkasi hyvin, mutta ohjaamisessa oli pientä viivettä. Pave tuntui katselevan muita esteitä ja pohtivan, mikä niistä olisi kiva hypätä. Hyppäsimme kuitenkin seuraavaksi kympin, joka ylittyi hyvin. Yksitoista meni myös asiallisesti. Olimme sen jälkeen väärässä laukassa, mutta luotin Paven selvittävän itsensä oikeaan laukkaan, kun se eteni riittävästi. Niinpä se esittikin puhtaan vaihdon kaarteessa, mutta kompuroi sen jälkeen hieman. Laukan rytmi katosi, ja tulimme kahdentenatoista olleen kahden askeleen sarjan a-osalle lähelle. En tuupannut, mutta rohkaisin äänellä, jolloin Pave sai ylitettyä a-osan rauhassa. B-osan ponnistuspaikka jäi pienemmän hypyn takia kauemmaksi, mutta jälleen äänellä rohkaisemalla Pave selvitti senkin. Pave kolautti huonojen paikkojen takia molempia puomeja, mutta onneksi vain kevyesti. Edessä oli vielä pitkä lähestyminen viimeiselle esteelle. Päästin Paven laukkaamaan vähän sujuvammin eteen, ennen himmailisi ja hyydyttäisi vauhtia. Pave laukkasi hyvin ja bongasi esteenkin ajoissa, jolloin se ehti itse hieman säätää askelta ennen hyppyä ja ylittää viimeisenkin esteen puhtaasti.



Jes, tavoite saavutettu! 90 sentin radalla saimme petrattua selvästi, ja se oli aika sujva. Hyvä Pave! Omassa ratsastuksessani olin tyytyväinen siihen, etten hätäillyt, vaan omasta mielestäni olin Paven tukena ja rohkaisin pohkeella tai äänellä tarvittavissa kohdissa. Pave pääsi tekemään oman osuutensa rauhassa, jolloin se sai väläytellä osaamistaan. On se vain näppärä!

Kisapäivä oli virhepisteistä huolimatta mukava ja opettavainen. Oli kiva nähdä, että saan petrattua toiselle radalle, kun vain niin päätän. Oli myös mukava huomata, että enimmät jännitykset katosivat toiseen rataan mennessä. Keskittyminenkin paranee silloin kummasti. Pave ansaitsi tänään taas taputukset. Hyvin se veti, vaikka kuski olikin vähän ensimmäisellä radalla ulalla. Ensi kerralla taas paremmalla otteella jo ensimmäiselle radalle!

Videoista kiitos Kaisalle ja ratapiirroksesta kiitos Noralle!

Maneesimörköjä taltuttamassa

Tallinmäen kisaviikonloppu jatkui sunnuntaina 1-tason estekisoilla, jotka myös pidettiin naapurimaneesilla. Olin ilmoittautunut kisoihin Akulla 70 sentin taitoarvosteluluokkaan ja Jetillä 90 sentin luokkaan arvostelulla 367.1.

Alkulämmittelyt molempien ratsujen kanssa hoituivat taas näppärästi kävelemällä kotitallilta maneesille. Kisapäiväni alkoi Akun kanssa, joka oli oma reipas itsensä. Verryttelyt tehtiin kentällä, joka oli aamusta koppurainen, mutta pehmeni onneksi kisojen edetessä. Alkupään luokissa sai ennen omaa vuoroa ottaa pari hyppyä maneesissa, mikä oli hyvä juttu. Tosin Aku oli kentälläkin mainio. Ratti, jarrut ja kaasu olivat mukana, ja ottamani hypyt ristikolle ja pystylle menivät mukavasti. Akun kanssa ei tarvinnut säätää mitään, jolloin menin hyvillä mielin maneesiin vuoromme koittaessa. Maneesissa Aku oli jopa vähän reippaampi kuin ulkona. Otin kaksi hyppyä okserille, ja ne sujuivat ihan ok. Niin pääsin aloittamaan 70 sentin luokan sen ensimmäisenä ratsastajana.

Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Ykköselle tuli hyvä tie, ja Aku hyppäsi sen hyvin napaten siinä vasemman laukan. Kakkoselle tuli hieman huono tie, jolloin ponnistuspaikka tuli lähelle. Aku selvitti esteen puhtaasti, mutta otti suoralle linjalle oikean laukan. Kolmoselle pääsimme kuitenkin kuudella askeleella, ja hyppy sille oli hyvä. Laukkakin korjaantui takaisin vasemmaksi. Neloselle Aku lähti positiivisen askeleen kautta, ja nappasi esteellä toivotusti oikean laukan. Kaarre viitoselle tuli kulman jälkeen sen verran nopeasti, että myöhästyin hieman käännöksestä. Aku selvitti kuitenkin viitosen hyvin ja eteni neloselle suunnittelemani mukaan neljällä askeleella, vaikkakin niistä viimeisin oli vähän lyhyempi. Aku hyppäsi kuutosenkin siitä huolimatta puhtaasti ja otti siinä vasemman askeleen. Seiskalle tuli taas vähän huono ponnistuspaikka, mutta Aku lähti pyynnöstäni hyppyyn hieman kauempaa. Kaarevan tien radan viimeiselle esteelle eli kasille tulimme ristilaukassa. Ponnistuspaikkaa ei näkynyt, joten ratkaisin tilanteen rohkaisemalla Akua. Sen ja ristilaukan seurauksena otimme sitten puomin mukaamme. Harmi, mutta kiltti Aku vain totteli kuskin virheellistä pyyntöä.



Olin rataan kuitenkin muutoin tyytyväinen. Aku eteni riittävän reippaasti ja ennen kaikkea tasaisesti ja oli ihanan näppärä nappaamaan toivotut laukat. Se ei myöskään pällistellyt mitään maneesissa, vaan oli oikein mukava kisakumppani. Taitoarvostelulla olleesta luokasta saimme pisteitä 107,5. Niistä 57,5 oli estepisteitä ja loput 50 yleisvaikutelmapisteitä. Tuomarin kommentoi menoamme seuraavasti: "Hyvä kokonaisuus. Hieman aktiivisuutta lisää läpi radan. Katse eteenpäin -> rauhallisuutta ylävartalon asentoon." Tällä tuloksella sijoituksemme olimme kahden muun ratsukon kanssa jaettuna 9/23. Akun kanssa oli kyllä lysti käydä kisoissa, kelpo kaveri siihen puuhaan.

Akun jälkeen kisat jatkuivat Jetin kanssa. Tällä kertaa Jetti oli oma itsensä eli sangen heräteltävissä. Sain jo nohitella sitä matkalla kotitallilta maneesille, mikä ei lupaillut hyvää. Kenttä oli pehmennyt mukavasti, joten siitä ei tarvinnut huolehtia. Sen sijaan Jetin liikkumisesta sai huolehtia kaiken muun edestä. Nihkeilyn lisäksi Jetti liiraili ympyröillä reilusti kylkimyyryllä ulos. Oma virkeystasoni oli tässä vaiheessa jo alarajoilla, mikä toi hommaan lisäpulmia. Mietin jo, että jos en saa Jettiä verryttelyssä hereille, tulee radasta katastrofi. Sain nieleskeltyä nämä mietteet kuitenkin ja vähän tsempattua. Hyppyjä otin muutamat ristikolle, pystylle ja okserille. Ne sujuivat ihan ok ilman uusia ongelmia. Vanhana pulmana Jetti nappaili oikean kierroksen hypyissä vasenta laukkaa, mutta sain kohtuudella korjattua niitä lennosta. Hyppyjen lisäksi teinkin vaihtoja erityisesti vasemmasta oikeaan laukkaan, jotta minulla olisi radalla jotain toivoa korjata laukka. Maneesiin pääsi jo vuorossa olleen ratsukon ajaksi, ja käytin odotteluajan hyödyksi näyttämällä Jetille parit esteet sekä ennen omaa starttia vielä katsomopäädyn, joka oli Jetille tänään ihan ok.

Matkaan lähdimme oikeassa laukassa, ja nohittelin Jetin etenemään. Jetti laukkasi ihan asiallisesti, mutta kaarre ykköselle hidasti menoa hieman. Napautin tässä äkkiä raipalla, ja selvitimme ykkösen ihan hyvin. Suoran linjan päässä olleelle kakkoselle pääsimme viidellä askeella. Välin olimme menneet vasemmassa laukassa, mutta kakkosella Jetti nappasi oikean laukan takaisin. Kaarre kolmoselle oli mietityttänyt minua jo rataan tutustuessani, sillä este tuli nopeasti kulman jälkeen. Yritin pitää laukan läpi kaarteen, mutta käännös kolmoselle söi kuitenkin etenemisen pois. Yritin vielä usuttaa Jettiä, vaan myöhässä olin. Tulimme kolmoselle aivan pohjaan, mutta Jetti yritti vielä nousta hyppyyn. Puomi tuli kuitenkin etujaloilla kolisten alas. Yritin tsempata hypyn jälkeen, sillä edessä oli hyvällä laukalla kolmen ja hitaalla neljän askeleen päässä oleva okseri. Jetti kuitenkin oli pahastunut kolmosen mokasta ja vilahti nelosesta oikealta ohi. Pysäytin sen karkuretken, kävelin esteen ohi ja otin uuden lähestymisen. Nyt tulimme esteelle paremmin, vaikkakin vähän hitaassa laukassa. Jetti kuitenkin hyppäsi nelosen, ja matka saattoi jatkua. Viitosellekin tuli jarruttava hyppy, mutta yli mentiin. Sen jälkeen olimme ristilaukassa, joka korjaantui kulmassa oikeaksi. Kuutoselle tuli kohtuullinen hyppy, ja pääsimme siitä seiskalle eli radan viimeiselle esteelle kahdeksalla askeleella hieman estelinjalta ulkona käyden. Jetti hyppäsi seiskan asiallisesti, ja näin pääsimme 90 sentin radalta kahdeksan virhepisteen kanssa maaliin. Tällä tuloksella olimme yhdeksän ratsukon luokassa viimeisiä.

Radan jälkeen minua mietitytti kovasti. Lopulta kysyin opettajalta, voisinko kuitenkin hypätä vielä metrin. Niinpä loppujen lopuksi jälki-ilmoittauduin metriin. Hetken ajan mietin, olenko nyt ihan hullu lähtiessäni hyppäämään isompaa luokkaa, kun alla oli virhepisteellinen suoritus pienemmästä. Sitten totesin, etteivät 90 sentin radan virheet olleet mitään uutta tai ihan käsittämätöntä, joten minun oli parempi lähteä hyppäämään vielä metri kokemuksen kannalta. Verryttelyssä otin muutaman hypyn, jotka sujuivat ihan ok. Muun ajan keskityin pitämään Jetin hereillä. Metrissä arvosteluna oli A.0.0, ja ratsukoita oli yhteensä kuusi. Pääsimmekin nopeasti takaisin maneesiin. Metrin radan esteet olivat 90 sentin radan esteet 1–8.

Matkaan lähdimme taas oikeassa laukassa. Nohittelin Jetin taas liikkeelle ajoissa. Ykkönen ylittyi hieman hitaalla hypyllä, mutta matka kakkoselle meni asiallisesti viidellä askeleella. Ristilaukan ehdin korjata pois ennen kuin edessä oli kulman jälkeen tuleva kolmonen. Ratsastin sitä kohti napakammin, sillä tietysti mielessäni kummitteli edellisen radan moka. Kolmonen ylittyi kuitenkin nyt ihan ok. Yritin ratsastaa Jettiä kunnolla sen jälkeen eteen, jotta pääsisimme neloselle kolmella askeleella. Se ei kuitenkaan onnistunut ja taisin itse vähän miettiä aiempaa ohimenoa. Sen seurauksena Jetti livahtikin taas oikealta ohi. Ei muuta kuin uusi lähestyminen. Se tuli hieman lähelle, mutta Jetti selvitti tilanteen ja hyppäsi nelosen puhtaasti. Viitoselle tuli hyvä hyppy, ja laukkakin vaihtui oikeaksi. Kuutoselle puolestaan tuli taas jarruttava hyppy, mutta Jetti keräsi kavionsa siitä puhtaasti yli. Seiskalle pääsimme kahdeksalla askeleella, ja sekin ylittyi puhtaasti. Edessä oli enää radan viimeinen este eli kasi. Korjasin ristilaukan pois ravin kautta, ja sain vielä nostettua oikean laukan juuri ajoissa. Kasille näin ponnistuspaikan sattuvan hyvään paikkaan. Jetti hyppäsikin esteen hyvin ja puhtaasti. Näin pääsimme metrin radalta maaliin neljällä virhepisteellä. Radan jälkeen olin niin iloinen, etteivät neljä virhepistettä haitanneet mitään. Me Jetin kanssa hyppäsimme metrin radan maneesissa, jes, jes ja jes!



Näin se estekausi maneesissakin on avattu. Metrin radan jälkeen saan kyllä luvan uskoa treeneissäkin, että maneesissa voi kuin voikin hypätä muutakin kuin maahan kaivettuja puomeja. Kokemusta tuli taas näistä kisoista mukavasti. Kaikkein arvokkaimpana oli kuitenkin rohkeus hypätä isommat luokat eikä maneesin takia vaihtaa niitä pienempiin. Toki puhtaat radat olisivat olleet kivoja, mutta kyllä näissäkin radoissa oli hyviä hetkiä. Näin me Jetin kanssa nujersimme maneesimöröt tällä kertaa ja toivottavasti vielä jatkossakin. Hyvä me!

Videoista kiitos Noralle, Hanskille ja Kaisalle!

Ruusuke ja tappio jännitykselle

Ennen ensimmäistä starttia hymyilytti vielä.

Ihanan aurinkoinen lauantai suosi Muhoksen ratsastajien ja ORK:n järjestämiä seuraestekisoja. Olin ilmoittautunut Jetin kanssa luokkiin 70 ja 85 senttiä, ja kisapaikalle päästyäni ihmettelin taas kerran, miten päin kisajännityksen kanssa olisi pitänyt olla. 70 sentin luokassa olin vuorossa viimeisenä eli 25. lähtijä ja 85 sentin luokassa puolestaan 15. lähtijä. Ehdimme ottaa Jetin kanssa aurinkoa ja huilia hyvät tovit ennen kuin tarvitsi laittautua kisakuntoon ja lähteä verkkaamaan. Molemmissa luokissa arvosteluna oli 367.1.

70 sentin verryttelyssä hyppäsin kertaalleen oikeasta kierroksesta ristikon, pystyn ja okserin. Vasemmasta kierroksesta otin hypyn pystylle ja okserille. Jetti liikkui ihan mukavasti, ja näin ponnistuspaikat, kun laukka rullasi. Tahmeammalla laukalla tuli pari huonompaa paikkaa, jotka paikkaantuivat yksinkertaisesti ratsastamalla vähän eteen. Päätin verkan riittävän, kun ratsu liikkui, kääntyi ja hyppäsi, ja siirryimme hyvissä ajoin ulos odottamaan vuoroa. Radalla sai olla vuorossa olevan ratsukon aikana, ja hyödynsin sen ajan ravailemalla ja kertaamalla rataa. Oma vuoroni tuli nopeasti, ja pääsimme Jetin kanssa matkaan. Tässä luokassa ei ollut mitään erikoisesteitä.

Jetti eteni mukavasti ennen estettä, ja pääsimme ykkösesteen yli näppärästi. Jetti tosin vaihtoi hypyssä takapäänsä ristilaukkaan ja muutaman askeleen päästä valitsi kokonaan vastalaukan eli vasemman. Kakkoseste ylittyi silti ihan hyvin, ja Jetti kävi sen jälkeen taas ristilaukassa, kunnes valitsi taas kerran vasemman laukan. Ai miten niin minulla on vasemmalle valuva istunta? Yritin saada Jettiä vaihtamaan, mutta vasta kaarteessa kolmoselle etupää vaihtoi takapään jäädessä matkassa. Jettiä ärsytti ilmeisesti ristilaukka tai säätämiseni, kun se kiskoi päätään alas. Lähestyminen kolmoselle valui vasemmalle ja ehdin hetken miettiä, että tästäkö muka menemme ohi. Sain kuitenkin tsempattua ja pistettyä Jetin esteestä yli. Puomille tuli kolautus, mutta onneksi niin kevyt, ettei tullut pudotusta. Suora linja neloselle mentiinkin taas vasemmassa laukassa, ja nelonen ylittyi ok. Yritin isolla johtamisella kertoa Jetille, että oikea laukka olisi kiva, mutta se suostui ajatukseen vain etuosan puolesta. Ristilaukalla menimme taas (voi jee), kunnes Jetti vaihtoi kokonaan vasemmaksi. Näemmä vastalaukkakaarteet eivät ole sille esteradalla juttu tai mikään. Viitoselle tuli hieman vino hyppy ja ehkä hitusen kaukaa, mutta yli mentiin. Kuutosen ja seiskan yli päästiin ihan ok, ja perusrata oli siinä. Matkamme jatkui uusintaradalle.

Videolta poimitut hypyt, koikat ja loikat.

Uusinnan ensimmäinen este eli kasi ylittyi reippaasti vähän kauempaa laukan pysyessä oikeana, ysille taas lähdimme vallattoman kaukaa. Tarkoituksenani oli ollut kääntää jo hypyssä, mutta hieno ajatus jäi ja unohdin kertoa Jetille suunnitelmasta. Niinpä se oli luonnollisesti jatkamassa suoraan, kun vasta parin askeleen jälkeen tajusin alkaa kääntää sitä vasemmalle. Jetti onneksi oli vasemmassa laukassa (tuleeko jollekin yllätyksenä?), joten kääntäminen onnistui. Kympille uskalsin ottaa maltillisen vinon hypyn, jossa laukka vaihtui oikeaksi ja spurttasin kohti kahta viimeistä estettä. Yksitoista ylittyi hienosti, ja annoin Jetin kasvattaa vielä laukkaansa kahtatoista kohti. Se vipsautti itsensä vasempaan laukkaan, mutta onneksi kaarre oli niin maltillinen, ettei se enää kaatanut venettä enempää kuin mitä muut risti- ja vastalaukat radan aikana. Kaksitoista ylittyi hyvin, ja Jetti vaihtoi hienosti siinä oikeaksi. Uusintarata oli siinä, ja luokan viimeisenä ratsastajana sain kuulla sijoittuneeni ajalla viidenneksi 25 lähtijän joukossa eli nappasimme Jetin kanssa keltaisen ruusukkeen. Ensimmäinen sitä väriä minulle muuten.

85 sentin verryttely menikin sitten aika pitkälti täysin puihin. Jetti ei liikkunut hyvin, ja jostain ihmeen syystä en patistanut sitä etenemään. Niinpä Jetti esitti kaksi kieltoa pystylle, kun askel ei todellakaan osunut ja muutoin hyvin epämääräisiä loikkia huonoista kohdista. En tajua, miten jäin himmailemaan, kun olisi pitänyt ottaa kunnon laukka alle. Nyt jäin jotenkin jarruttamaan menoa, jolloin Jetti muuttui ponnettomaksi ja hypyt sitä myöten hirveiksi. Oma vuoroni lähestyi, joten otin vielä hyvän mielen hypyn ristikolle, jotta emme joutuisi radalle kovin epävarmoissa tunnelmissa. Jostain syystä 85 sentin rata pisti pasmat todella sekaisin, ja minua jännitti niin paljon enemmän kuin 70 sentin radalla. Olin ensimmäistä kertaa oman tallin ulkopuolisissa kisoissa hyppäämässä kaksi luokkaa, joten kaiketi hermot alkoivat vain rakoilla pahemman kerran. Edellisen ratsukon suorituksen aikana kävin näyttämässä Jetille radalla ilmestyneen ainoan erikoisesteen eli portin. Se ei juuri sitä vilkaissut, joten annoin asian olla. Oma vuoroni tulikin sitten pian. Lähdin matkaan, kunnes aloin miettiä, olinko saanut lähtömerkkiä. Pyöräytin sitten ympyrän, jonka aikana kuulin vasta pillinvihellyksen. Onneksi maltoin odottaa.

Videolta napatut hypyt, urhea Jetson II. ♥

Ykköselle päätin lähteä oikeassa laukassa, vaikka tie ensimmäiselle esteelle sisälsikin siten hidastavan kaarteen. Tie oli minusta kunnossa, mutta ilmeisesti laukka ei, sillä Jetti otti tavoistaan poiketen puomin etusillaan alas. Päädyimme esteen jälkeen ristilaukkaan, jota yritin korjata tuloksetta lähestymisessä kakkoselle. Kakkonen ylittyi siitä huolimatta hieman mönkien, ja jatkoimme portin sisältäneelle kolmoselle. Katsoin hieman, että askel ei sovi, mutta arvelin Jetin silti hyppäävän. Ruuna yllättikin minut täysin ja väisti sen vasemmalta. Hämmennyin, kun en ollut osannut odottaa tätä yhtään ja olin näyttänyt portin aiemmin jo Jetille. Sain kuitenkin otettua uuden lähestymisen, ja pääsimme kolmosen yli turhan läheltä, mutta kuitenkin nyt puhtaasti. Kiitin Jettiä heti hypyn jälkeen, niin rentouttaakseni itseäni kuin ratsua. Lisäksi huomasin olevamme taas ristilaukassa, huoh! Yritin vaihtaa sitä, mutta vasta kaarteessa nelosta kohti Jetti pisti jalkansa oikeaan järjestykseen. Neloselle tuli asiallinen hyppy (vihdoin ja viimein), ja laukkakin vaihtui hypyssä puhtaasti oikeaksi. Viitoselle Jetti hieman jarrutti, mutta ei pahasti. Odotin ihmeen hyvin kuutosen, ja sillekin tuli vielä pienempi askel ennen hyppyä. Seiskasarjalle huomasin lähestymisen tulevan huonosti, joten kerrankin ratsastin. Myöhässä toki, mutta silti, ja Jetti totteli! Se ei jäänyt ottamaan miniaskelta, vaan lähti hieman kauempaa, kun sitä topakasti pyysin. Tämä ei onneksi aiheuttanut yhden askeleen sarjaväliin ongelmia, vaan Jetti selvitti myös b-osan puhtaasti. Matkamme päättyi siihen, perusradan loppuun tuloksena kahdeksan harmillista virhepistettä. Tällä saldolla olimme 30. sijalla 32 lähtijän joukossa.

Ensimmäinen keltainen ruusukkeeni.

Olipas siinä melkoiset estekisat. 70 senttiin olen ihan tyytyväinen, mutta en voi kieltää, etteivätkö tekemäni virheet 85 sentissä harmittaisi. Toisaalta olen todella tyytyväinen siihen, että niin ensimmäisen esteen puomin pudotuksen kuin Jetin kolmoselle tekemän ohimenon jälkeen sain jatkettua ratsastusta. Tiedostin molemmilla kerroilla virheen tulleen, mutta en jäänyt vellomaan siihen, vaan jatkoin ratsastusta. Muistan kolmosella ajatelleeni, että mehän emme hylkäystä tältä radalta ota, niin kuin emme ottaneetkaan. Itseluottamukseni oli kuitenkin pahemman kerran miinuksella, jolloin voin sanoa Jetin lopulta pelastaneen paljon. Yritin kyllä ratsastaa, mutta varmasti epäröin melkein jokaista hyppyä ainakin hitusen. Sen verran päättäväisyyttä kuitenkin löytyi, ettei Jetti enää kuvitellutkaan jättävänsä hyppäämättä. Perusradan päätyttyä olin sekä harmissani että huojentunut. Kisajännitys sai tällä kertaa minusta yliotteen, ja tällaista ratsastukseni sen jälkeen on: epävarmaa ja arpovaa. Mutta joka tapauksessa tämäkin rata toi arvokasta kokemusta, jonka avulla treenata paremmaksi. Oppia ikä ja kisat kaikki. Kannatti siis käydä ja onneksi on tällainen mahdollisuus päästä treenaamaan ja kisaamaan hyvällä ratsulla. Kiitokset siitä luonnollisesti jälleen Tallinmäen suuntaan!

Videoista ja kuvista kiitos Kaisalle, joka ratsasti samoissa kisoissa hienosti puhtaan 60 sentin radan Sulolla!