Otin keskiviikolle ekstratunnin, sillä ajattelin treenata hieman enemmän ennen viikonlopun ensimmäistä koulukisastarttia Paven kanssa. Tällä tunnilla ei tosin koulua hinkattu, vaan menimme puomeja ja kavaletteja. Sehän ei haitannut mitään, vaan oli mukavaa vaihtelua. Ratsukoita tunnilla oli viisi.
Tahkosimme tunnista hyvän tovin noin 20 metrin suoraa linjaa. Alussa linjalla oli kaksi puomia, joiden väliin teimme siirtymisiä. Ensin tulimme linjalle ravissa ja kävimme välissä käynnissä. Seuraavaksi teimme siirtymisen ravista käyntiin ja nostimme laukan ja lopulta tulimme sisään laukassa ja linjan väliin tehdyn ympyrän aikana kävimme ravissa ja palasimme takaisin laukkaan. Kuten tähän asti muutenkin, siirtymiset alaspäin olivat työläimpiä. Pave venytti siirtymistä pitkälle, mutta pääsimme puomien yli toivotussa askellajissa. Harmitti vain, etten vieläkään keksinyt, millä avulla Paven saa jarruttamaan heti. Laukannostot sujuivat ihan ok, vaikka välillä pitkän jarrutusmatkan takia olimme turhan lähellä toista puomia. Laukassa aloitetulla tehtävällä ympyrä pelasti meidät. Sille kääntyminen auttoi hidastamaan Pavea, jolloin sain aina käytyä ravissa sekä palattua laukkaan. Onneksi tehtävällä oli tällainen apupyörä. Pave kuitenkin kuunteli ympyrällä mukavasti eikä säntäillyt menemään.
Seuraavaksi puomit käännettiin kavaleteiksi, ja tulimme niitä laukassa eri askelmääriä väliin sovittaen. Meidän haitariksemme tuli 5–7 askelta. Vasemmassa laukassa seitsemän askeleen kaivaminen oli työlästä, ja sain jarrutella jokaisen askeleen. Oikeassa laukassa jokin loksahti kohdilleen, ja Pave laukkasi ihanan lyhyesti ja helposti välin seitsemällä askeleella. Kuusi askelta oli taas aivan tavallista laukkaa, ja viiteen askeeleen tarvitsi vain vähän pyytää Pavea reipastumaan. Kertaalleen tosin pyysin tahattomasti vahvasti, jolloin Pave sinkoutui matkaan. Vaan edelleen saimme väliin mahtumaan viisi askelta, vaikka Pave venähti ja kiihdytti melkoisesti. Tämän jälkeen tulin välin vielä kontrollin vuoksi kuudella, minkä Pave teki hyvin, kun kuski ei töpeksinyt enempää. Olipa kiva tulla taas pitkästä aikaa suoraa linjaa eri askelmäärillä. Seitsemän askeleen sujumisesta olin oikein iloinen.
Lopuksi tulimme kavaletteja hieman mukailulla kahdeksikolla, jossa hyppäsimme ne vastakaartoteillä. Ideana oli saada vaihdettua laukat hypyissä. Tämä tehtävä ei tällä kertaa onnistunut meiltä. Vaikka saimme tulla monta kierrosta, sain tasan kerran Paven nappaamaan kavaletilla laukanvaihdon, sekin tuli vasemmasta laukasta oikeaan. Muutoin jouduin korjaamaan ravin kautta. Ilmeisesti en saanut lähestyttyä kavalettia sopivan vinosti saati tiedotettua Pavelle laukanvaihtotoiveistani, sillä esteillä Pave on tähän asti ollut kohtuullisen hyvä hoksaamaan vaihdot itse. Tulimme vielä tehtävän siten, että kavalettien jälkeen jatkettiin tarkoituksella pidempään suoraan ja korjattiin rauhassa laukka ravin kautta. Tämä tehtävä jäi kyllä hampaankoloon, kun olisin halunnut osata tiedottaa Pavelle vaihtoaikeet oikein. Enkä edes ihan täysin tiedä, miksi vaihdot olivat näin tihkaita tänään. No, aina ei voi onnistua saati heti tajuta, mistä kiikastaa. Mutta tätä tehtävää pitää kyllä treenata uudelleen.
Loppuravissa annoin Paven venyttää ohjan perässä, ja loppukäynnit käppäilimme peltolenkin kautta. Paven (ja/tai kuskin) keskittyminen ei tänään pysynyt ihan koko aikaa tehtävissä, vaan välillä kavereiden meno kiinnosti enemmän. Niinpä Pave häsläsi yrittämällä lähteä aina sitä vauhtia, mitä kaverit menivät edellä. Jupisin sille tästä, mutta samalla syyllistyin siihen, etten kunnolla vaatinut sitä keskittymään minuun. Muutoin Pave oli oma, mukava itsensä ja pysyi hienosti nahoissaan, vaikka menimmekin puomeja ja kavaletteja. Kyllä se silti selvästi innokkaampi oli, joten ehkä se tykkää hieman enemmän hyppelyistä kuin kouluväännöstä. Vähän kuin kuskinsakin. Vaan onneksi me molemmat loppujen lopuksi tiedämme, että sitä kouluakin on vain väännettävä ja huomattavasti kivempaa on, kun siitä tykkää ainakin vähän.
