Perjantaina Artsin koulutunnilla pääsimme mukavan monipuoliseen treeniin. Ratsunani oli Pave ja jaoin tunnin kahden muun ratsukon kanssa.
Tunnin ensimmäinen kuvio oli ratsastaa lyhyet sivut puolimpyrämäisesti. Niiden aikana hevosia houkuteltiin asettumaan johtavalla sisäohjalla ja ulko-ohjalla tilaa antaen. Suuntaa vaihdettiin koko ajan lävistäjillä eli maneesi oli käytännössä sovellettu kahdeksikko. Ensin tehtävällä ratsastettiin sujuvaa ravia koko ajan. Myöhemmin aloimme tehdä lävistäjille ravin lyhentämistä ja lopulta siitä tehtyjä laukannostoja.
Tällä kertaa käteni keksivät, että vaikka sain luvan kanssa käyttää sisäohjaa, halusi ulkokäteni myös roikkua ohjassa. Oikeassa kierroksessa sain annettua ulko-ohjalla paremmin periksi, ja Pave asettui tässä suunnassa helpommin ja tuli sisäohjan tuntumalle. Vasemmassa kierroksessa hallitseva oikea käteni halusi ulkokäden roolissa roikkua ohjassa enkä saanut heti annettua sillä riittäväksi periksi. Opettaja neuvoikin olemaan varmistelematta sillä turhia. Vasemmassa kierroksessa sain tehdä sisäpohkeella töitä, jotta Pave vähän notkistui ja lähti asettavan sisäohjan mukaan. Sujuvan ravin hakeminen unohtui aina välillä, mutta opettaja hoksautteli siitä hyvin. Lävistäjille ratsastettu ravin lyhentäminen vaati ensin oman istuntapaketin saamista vähän kasaan. Muuten Pave jännittyi eikä lyhentänyt riittävästi. Kun taas sain istuttua ja pysyttyä tuntumalla, Pave tarjosi asiallista lyhentämistä. Sen jälkeen meillä meni taas tovi, että pääsimme takaisin sujuvampaan raviin. Näitä vaihteluita oli kuitenkin hyvä tehdä, eipähän päässyt helpolla vain yhtä vauhtia puksuttaen.
Lävistäjille tehdyt laukannostot lyhyestä ravista menivät vähän niin ja näin. Oikean laukan nostaminen tökki tänään vasenta enemmän. Sain taas muistaa istua selässä jämäkästi ja olemaan könöttämättä etukumarassa. Samalla piti muistaa ajoittaa laukannosto oikeaan kohtaan. Näillä vinkeillä saimme parempia nostoja, vaikka oikea laukka jäi edelleen vähän vaiheeseen. Nostojen jälkeen piti ajatella laukkaa heti eteen, ja tänään pääsimme Paven kanssa laukkaamaan taas aika asiallisesti.
Tunnin toinen kuvio oli tulla keskihalkaisijalle ravissa ja pysyä sillä mahdollisimman suorana. Sen jälkeen lähdimme keskihalkaisijalta pohkeenväistöön uraa kohti. Jos kuviolle oli tultu oikeassa kierroksessa, myös väistö tehtiin oikealle. Näin suunta vaihtui jokaisen kierroksen jälkeen. Sain ratsastettua tiet keskihalkaisijalle sekä sillä suorana pysymiset aika hyvin. Pave oli notkistunut mukavasti tunnin aiemmassa tehtävässä, jolloin tämä tehtävä oli helpompi. Väistöjä olin murehtinut etukäteen, mutta niinpä vain Pave esitti paljon parempia väistöaskelia kuin edelliskerroilla. Eivät ne toki vielä puhtaita pohkeenväistöjä olleet, mutta kovasti sinnepäin. Väistöt oikealle olivat selvästi Pavelle helpompia. Väistöt vasemmalle menivät nahkeammin emmekä päässeet uralle saakka. Opettaja muistutti jälleen kerran istumaan ryhdikkäästi ja olemaan valumatta etukenoon. Pavea piti myös vähän toppuutella odottamaan ja pyytää väistöaskelia maltillisesti. Saimme parannettua väistöjä vasemmallekin, ja pääsin väistöissä oikealle nauttimaan menosta säätämättä ihan liikoja. Tämä tehtävä oli toki vaikea, mutta pienet onnistumiset väistöissä kruunasivat itse asiassa koko tunnin.
Lopputunnista palasimme vielä tunnin ensimmäiselle kuviolle eli kahdeksikolle ratsastaen sen nyt kokonaan laukassa. Lävistäjien alussa vaihdoimme aina laukan lyhyen ravin kautta. Pave tahtoi tässä tehtävässä alkaa ennakoida laukannostoja, jolloin en saanut sitä aina lyhentämään ravia. Hölmösti jätin sen tehtävän kesken ja siirryin jo laukannostoon. Arvattavasti ne nostot eivät olleet kovin asiallisia. Muutaman kerran jälkeen tajusin alkaa keskittyä ravin lyhentämiseen enemmän ja ajatella nostoa vasta sitten. Oikea laukka oli edelleen hankalampi nostaa, mutta siihen ja vasempaan kierrokseen saimme lopulta parit asialliset nostot. Salaisuus oli taas ensin paketoida oma istunta kuntoon, sitä kautta saada Pave lyhyempään raviin ja sitten vain ajoittaa nosto oikein. Sain aavistuksen aina lyhennettyä laukkaa ennen kuin siirsin Paven raviin, mutta näitä siirtymisiä alaspäin meillä kyllä on harjoiteltava vielä melkoisesti. Etenkin minun pitää oppia istumaan niissä vakaammin. Oli kuitenkin kiva huomata, että Pave ymmärsi, kun pyysin sitä lyhentämään ja malttamaan. Apuni eivät vain juuri tuon epävakaan istunnan takia lopulta voineet mennä täysin läpi, mutta onneksi tehtävässä oli kuitenkin pientä ajatusta mukana.
Loppuravissa emme tehneet enää mitään kummempaa, kunhan haimme hevoset vielä toviksi hyvään etenemiseen. Tunnin tehtävät olivat kyllä mukavan vaihtelevia. Missään vaiheessa ei päässyt vain köröttelemään, vaan koko ajan sai tehdä pieniä muutoksia. Pohkeenväistötehtävä toi tänään parhaimmat hetket, vaikka niissä työtä onkin. Sain kuitenkin Paven tajuamaan paremmin väistöapujani kuin vielä tähän mennessä kertaakaan. Vaikka eipä se yllätyksenä tule, että Pavehan tekee, jos vain saan sanottua sille asiat selkeästi. Artsin treenit kyllä toimivat minulle. Ratsastan niissä yllättävän keskittyneesti. Vaikka kaikki ei menisi aina putkeen, en ala isommin herneillä, vaan jaksan yrittää uudelleen. Sellaisella asenteella treenaaminen onkin yllättävän kivaa.
