Viikonloppuleirin kolmas tunti meni mukavasti esteillä. Tällä kertaa sain ratsukseni 2003 syntyneen trakehner-ruuna Kristalasin eli Syylän. Ruunan lempinimi on sangen konkreettinen, sillä kun sattuu olemaan melkoinen syylä vasemmassa korvassa. Tunnilla ratsukoita oli nyt neljä, kun saimme oman ryhmän taas kasaan.
Alkuverryttelyn menimme itsenäisesti kaikissa askellajeissa. Syylä vaikutti muuten kivalta, mutta en aivan saanut sitä heräämään. Ei se nyt laiska ollut, mutta sangen ponneton. Opettaja kertoi sen olevan vielä vähän lihakseton, mikä sai aikaan sen tunteen kuin olisi ajanut autoa yhtä vaihdetta pienemmällä kuin olisi halunnut. Tämä vertaus sopikin Syylään hyvin. Se kyllä yritti, mutta ei kuntonsa vuoksi pystynyt ihmeisiin. Etenkin laukka tuntui jämähtäneeltä enkä osannut istua mukana. Lopulta tajusin hyödyntää kevyttä istuntaa, mikä helpotti molempien menoa.
Ensimmäisenä tehtävänä laukkasimme pääty-ympyrällä olleen puomin yli, jonka jälkeen siirryimme raviin. Ravissa pysyen lähestyimme suoralle linjalle, jossa oli ponnistuspuomi, ristikko, askeleen päässä ollut pysty sekä kahden askeleen päässä ollut lopulta okseriksi muuttunut este. Puomin yli pääsimme mukavan asiallisesti. Suoran linjan hypyt menivät ihan ok, kun en hätäillyt ravilähestymistä ja annoin Syylän tehdä osuutensa. Se oli myös näppärä korjaamaan itse laukan lennosta, jos olimme suoran linjan jälkeen väärässä laukassa.
Seuraavaksi tulimme kertaalleen ponnistuspuomilla varustetun ristikon ja vesimatolla varustetun okserin kaarevan linjan. Ponnistuspuomi taas sotki ajatuksiani, mutta Syylä hoiti osuutensa ja pääsimme linjan viidellä askeleella. Oikealle selvästi valuen, mutta varmasti silti esteet ylittäen. Sitten lisäsimme tämän linjan perään vielä toisen kaarevan linjan, jolla oli okseri ja pysty. Tulimme molemmat linjat putkeen. Ensimmäiselle kaarevalle linjalle Syylä lähti vähän kauempaa, mutta pääsimme ristikolta okserille viidellä askeleella. Toinen kaareva linja meni sujuvammin tien osalta, ja sen väliin pistimme samoin viisi askelta.
Tunnin loppuun tulimme vielä hypätyistä esteistä tehdyn radan. Lähdimme matkaan vasemmassa laukassa tulemalla ympyrällä puomin. Se ylittyi asiallisesti, ja Syylä jarrutti raviin. Suora linja meni myös ihan hyvin, vaikka sain hieman äänellä kannustaa Syylää. Seuraavaksi hyppäsimme lävistäjäokserin, joka ylittyi hyvin. Tämän jälkeen oli pidempi laukkapätkä aiemmin hypätylle ristikon ja okserin kaarevalle linjalle. Syylä oli alkanut heräillä viimein ja imikin ristikon ponnistuspuomille ja hyppäsi ristikon positiivisen askeleen kautta. Laukka venyi samalla, ja Syylä selvittikin välin nyt aiemman viiden askeleen sijasta neljällä. Olin kuitenkin kartalla eikä tämä tullut yllätyksenä. Sen jälkeen tulimme vielä vasta hypätyn okserin ja jatkoimme siitä kaarevan linjan pystylle. Lävistäjäokserille tuli hyvä hyppy, ja pääsimme aiempaan tapaan pystylle viidellä askeleella.
Tulimme saman radan vielä uudelleen. Syylä alkoi jo vähän ennakoida emmekä päässeet ympyrällä olleen puomin jälkeen enää raviin, vaan Syylä yritti pysyä pienessä laukassa. Suora linja menikin vähän koikkelehtien, kun olin yrittänyt jarrutella Syylää enkä tajunnut tehtävän olevan jo liian lähellä. Syylä kuitenkin selvitti sen asiallisesti. Yksittäinen lävistäjäokseri meni hyvin. Ristikon ja okserin kaareva linja jäi viidellä vähän ahtaaksi, mutta Syylä sai soviteltua sille pienemmän viimeisen askeleen ennen hyppyä. Toinen kaareva linja meni edelleen asiallisesti, ja päivän hyppelymme olivatkin siinä.
Kuten opettaja totesi, tekee Syylä työnsä nöyrästi ja kiltisti. Lopputuntia kohti Syylä alkoi jopa imeä esteille eli johan se alkoi herätä. Tämän kerran perusteella Syylästä tuli vähän Pave mieleen. Kummatkin ovat vielä vähän lihaksettomia, mutta kiltteja ja yritteliäitä. Jälleen kerran kiva tunti, kunhan ensin pääsin Syylän kanssa vähän tutuiksi enkä jäänyt punkemaan turhia.
Videot on kuvattu FilmMellä.
