Maanantain tunti oli pitkästä aikaa luksusta, sillä olimme sillä Kaisan kanssa kahdestaan. Ratsunani oli Pave. Tunnilla pääsimme treenaamaan siirtymisiä aika mukavasti.
Aloitimme käynnin ja ravin välisillä siirtymisillä oikeassa kierroksessa. En tiedä, mikä vaikutti asiaan, mutta Pave teki siirtymiset myös alaspäin asiallisesti. Pyöreys toki katosi, mutta Pave ei jäkittänyt vastaan eikä hirveillytkään pahasti. Huomasin pian tässä kierroksessa istuvani kohtuullisesti sekä kantavani kädet. Lievätkö nämä vaikuttaneet asiaan? Sain vakaamman istunnan ansiosta jarrutettua sen avulla enemmän, jolloin sain jättää ohjaa rauhaan. Olinkin tähän suuntaan tehdyistä siirtymisistä aika fiiliksissä. Sen sijaan siirtymiset vasemmassa kierroksessa eivät enää olleetkaan niin hyviä. Paikallistin oman istuntani muuttuneen, mutta en saanut parsittua sitä samanlaiseksi kuin oikeassa kierroksessa. Niinpä siirtymiset jäivät vähän puolitiehen, ja Pave pääsi jännittymään niiden aikana enemmän. En silti harmistunut tästä pahemmin, sillä aiemmat onnistumiset olivat edelleen muistissa.
Seuraavaksi teimme siirtymisiä laukasta mahdollisimman nopeasti käyntiin. Kuviona oli pääty-ympyrä, jota lähdettiin pienentämään ja sitä kautta lyhentämään laukkaa. Kun hevonen oli riittävän lyhyessä laukassa, tuli tehdä siirtyminen nopeasti käyntiin. Tiesin tehtävän haastavaksi niin kuin se olikin. Sinällään Pave lähti ympyrää pienentämällä lyhentämään laukkaa asiallisesti, mutta siirtymisessä homma levisi aina käsiin. Suomennettuna istuntani siis lässähti. Jäin jarruttamaan liikaa ohjalla, mikä ei tietenkään auttanut. Paraskin yrityksemme sisälsi useampia raviaskeleita ennen kuin olimme käynnissä. Hyvää oli kuitenkin se, että näinä kertoina Pave ei kipittänyt ravissa, vaan oli kohtuullisesti heti kuulolla, jolloin sen sai myös käyntiin asiallisesti. Tässä tehtävässä ei ollut niin suunnissa eroa. Hankalaa oli ihan kierroksesta riippumatta. Oli myös hyvä nähdä, että kyllä siinä Pavenkin laukassa on säätelyvaraa, kunhan vain ratsastaa sen esiin.
Loppuun ravasimme koko maneesin kahdeksikkoa, jossa suuntaa vaihdettiin lävistäjillä. Niiden lopussa uralle palattiin pohkeenväistön avulla. Pave ravasi mukavasti ja teki väistöt vasemmalle hyvin. Väistöjä oikealle saimme työstää enemmän, mutta hiljalleen niihinkin tuli pientä parannusta. Tunnin treenit päättyivät rentoon menoon, mikä oli tietenkin hyvä juttu. Tunnin tehtävät olivat kyllä aivan paikallaan, vaikka hieman haastavia olivatkin. Kivaa oli kuitenkin huomata niistä petrattavien kohtien lisäksi myös pientä onnistumista. Ei sitä kaikkea aina saa kerralla kuntoon, joten silloin on hyvä osata iloita pienemmistäkin jutuista.
