Perjantain Artsin tunti toimi meille Paven kanssa viimeistelynä seuraavan päivän koulukisoihin. Emme tosin harjoitelleet kisaohjelman pätkiä sinällään, mutta tunnin treenit auttoivat ihan perusratsastuksen puolella. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kolme, ja pääsimme treenaamaan niin hevosen suoruutta, pohkeenväistöjä kuin laukkalävistäjiä.
Ensimmäisenä tehtävänä tulimme keskihalkaisijalle ravissa ja jatkoimme sitä suoraan noin kolmanneksen. Sen jälkeen teimme pohkeenväistöä noin viitisen metriä uraa kohti, jonka jälkeen suoristimme ja jatkoimme vastakkaiseen kierrokseen kuin tehtävän alussa. Näin pääsimme tulemaan väistöjä vuorotellen molempiin suuntiin. Aluksi hätäilin väistöön lähtemisessä eli en mennyt riittävää matkaan suoraan. Huomautuksen jälkeen tajusin, että kolmannes oli kuitenkin ihan ravattava matka, ei vain pyrähdys. Sen jälkeen saimme tultua ja pysyttyä keskilinjalla sangen asiallisesti. Pohkeenväistöt lähtivät odotetusti vasemmalle helpommin. Oikealle sain miettiä enemmän apuja ja istuntaa ennen kuin saimme Paven kanssa petrattua niissä. Nekin siis vähän paranivat, vaikka olivatkin tihkaampia. Väistöjen jälkeisessä suoristuksessa sain ratsastaa ravia vähän eteen, sillä se oli hieman hiipunut.
Toisena tehtävänä tulimme lyhyemmille lävistäjille laukassa ja teimme keskikohdassa siirtymisen raviin. Kun siirtymisiä oli tahkottu riittävästi, teimme lyhyemmät lävistäjät kokonaan laukassa. Siirtymiset olivat odotetusti hankalia. Pave tuppasi jännittymään ja hirveilemään niissä melkoisesti. Pari kertaa se jopa nihkeili niin, ettei edes suostunut siirtymään laukasta raviin, vaan mennä jolkotti laukassa lävistäjän loppua kohti. Toistojen myötä Pave alkoi oppia, mitä tehtävällä tuli tehdä, mutta sinällään itse siirtymiset eivät nyt huikeasti siitä parantuneet. Siirtyminen meni edelleen jännittyneesti, mutta kontrolli palautui onneksi hiljalleen paremmin, ja pääsimme järkevämpään menoon nopeammin. Kokonaan laukassa tehdyt lävistäjät takkusivat myös jostain syystä. En aivan saanut Pavea suoristettua, jolloin emme juurikaan päässeet menemään lävistäjää aivan niin kuin olin suunnitellut. Etenkin oikean laukan lävistäjät menivät sangen puolittaisesti, kun en aina saanut ratsastettua Pavea kunnolla uralle. Siirtymiset lävistäjän lopussa laukasta raviin olivat edelleen aika kehnoja. Positiivista oli kuitenkin se, että Pave säilytti laukan niin kauan kuin halusin eikä lähtenyt ennakoimaan siirtymistä.
Loppuravissa etenimme vielä sujuvasti ja rentoutta hakien. Pave toimi siinä ihan asiallisesti, ja opettaja kehui sen edistymistä. Mainiohan se Pave on ja aina vain mainiompi siitä tulee, kun siltä osaa pyytää asiat oikein. Tunnin parhaat hetket tulivat suoraan ratsastetuilla keskihalkaisijoilla sekä pohkeenväistöissä vasemmalle. Parannettavaa olisi ollut siirtymisissä ja paljon, mutta onneksi asia on tiedossa ja työn alla. Jospa jokin kerta saisin huomata, että näissäkin olemme menneet Paven kanssa eteenpäin.
