Poneilun jälkeen palauduin takaisin hevostytöksi, sillä maanantain toisena ratsunani oli ihana Gia. Se toimi tänään vakiotuntini ratsuna. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä, ja pääsimme treenaamaan tuuraavan opettajan tunnilla pohkeenväistöjä sekä avotaivutuksia.
Alkuverryttelystä alkaen Gialla oli hyvä eteenpäinpyrkimys. Energiaa tuntui olevan vaikka muille jakaa, joten hevosen hoputtamisesta ei tarvinnut huolehtia. Enemmänkin menon tasapainottamisesta. Alkuverryttelyssä saimme mennä aika itsenäisesti ravaten sekä lyhyitä laukkapätkiä tehden. Pyörittelin ympyröitä ja yritin notkistaa Giaa asetusten ja taivutusten avulla. Laukkapätkissä Gia tuntui kyselevän, aioimmeko oikeasti vain körötellä. Tamma olisi ilmeisesti halunnut painaltaa reippaammin menemään. Otin sitten muutamia sujuvampia laukkapätkiä kevyessä istunnassa, mikä viritti Giaa hyvällä tavalla. Se kun kaipaa hieman aikaa vertyäkseen, ja laukkapätkät toimivat siinä oikein hyvin.
Tunnin päätehtävinä teimme yhdelle pitkälle sivulle pohkeenväistöjä etuosa uralla pysyen ja toiselle pitkälle sivulle avotaivutuksia. Pian avotaivutuksia alettiin tehdä jo ravissa, väistöjä taidettiin tehdä vähän myöhemmin muutamat kerrat ravissa. Väistöissä sain muistaa hallita myös Gian etuosaa, takaosa pysyi hyppysissä aika mukavasti. Gia väisti helposti, mutta jäi edestä vähän vinoksi, jos en korjannut. Gia tosin korjasi asennon heti, kun tajusin pyytää oikein. Ihanan opettavaista. Väistöissä kivaa oli se, että hevosen tiesi tekevän ne hyvin helpolla, jos vain sai omat palikat oikein. Se motivoi kummasti yrittämään, ja sen tuloksena saimmekin mukavia väistöhetkiä.
Avotaivutuksista meinasin ensin tehdä itselleni ongelman, kunnes muistin taas meneväni konkarilla, joka varmasti tekisi asian sen ymmärtäessään. Käytin avotaivutuksien yhteydessä voltteja, jotta sain haettua omat avut kohdilleen. Avot olivat hieman vaatimattomia, mutta muuten ihan ok. Oikeassa kierroksessa sain taas istuntani loksahtamaan kohdilleen, jolloin Gia teki parit avotaivutukset ravissa ihanan kevyesti ja helposti. Niissä kohdissa sai kyllä taas fiilistellä ratsastuksen helppoutta.
Tunnin lopuksi otimme vielä vähän laukkaa molempiin suuntiin. Gia oli pehmentynyt mukavasti ja tarjosi laukassakin rennompia hetkiä. Laukan jälkeen ravissa ja itse asiassa aiemminkin tunnilla sillä tosin välillä jäi kipittäminen päälle. Niinä hetkinä Gia kauhoi menemään sellaista ravia, jota varmaan arveli ravihevostenkin menevän. Ohjeeksi tuli korjata hevonen tasapainoon, jotta sen ei tarvitsisi juosta pysyäkseen pystyssä. Tasapainon löytämiseksi jäin pyörittelemään ympyröitä sekä muistuttelin itseäni istumaan suorempana etukenon sijasta. Gia malttoi heti, kun sain korjattua meitä tasapainoisemmaksi.
Olipa kiva tunti ja erityisesti ratsu! Gia on kyllä lysti tamma. Ikää sillä on mittarissa 17 vuotta, mutta eipä se näytä missään tuntuvan. Giaa oli ilo ratsastaa, sillä se reagoi nopeasti ja vastasi apuihin hyvin. Mitä nyt jarrut välillä hukkuivat, mutta eipä siitä voinut Gialle pahastua. Eipähän ainakaan tarvinnut hoputella joka mutkassa hevosta etenemään. Jokin niissä kimoissa hevosissa vieläkin on. Tosin pakko myöntää, etten kaipaa kyseistä väriä silloin, kun hevonen pitää saada kisakuntoon mutakeleissä. Tämän kerran perusteella haikailen kyllä vielä Gian kyytiin, ehkäpä sinne joskus vielä pääsenkin.
