Toimivia laukkalävistäjiä

Tiistain Tallinmäen tunnilla pääsimme vääntämään koulua tulevia 1-tason kotikisoja ajatellen. Ne tosin jäävät minulta harmillisesti välistä, mutta ainahan se koulutreeni kannattaa. Minun ja Jetin lisäksi tunnilla oli neljä ratsukkoa. Tunnin aikana treenasimme siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin, askeleenpidennyksiä, laukannostoja, laukkalävistäjiä, pääty-ympyröitä sekä pysähdyksiä. Kaikkea siis, mihin C:n ja B:n kouluradoilla törmää jossain muodossa.

Siirtymisissä ravin ja käynnin välillä yritin säilyttää Jetin muodon, vaan etenkin siirtymisissä alas se pääsi katoamaan. Tajusin kyllä jännittyväni siirtymisen aikana erityisesti käsistä, vaan jännitystä ei noin vain poistettu. Tätä pitää alkaa miettiä jatkossa. Siirtymisissä hyvää oli kuitenkin se, että alkunohittelun jälkeen Jetti alkoi tehdä ne aika kivasti. Pidin käyntiaskelten määrän aika vähäisenä, mikä varmasti auttoi Jettiä olemaan nukahtamatta. Siirtymiset käyntiin olisivat voineet olla vielä pehmeämpi eli olisin saanut tehdä ne enemmän istunnalla kuin ohjilla. Ravissa tehdyt askeleenpidennykset maltoin paikoin valmistella rauhassa, jolloin saimme ihan asialliset pätkät. Kokeilin muutamat myös harjoitusravissa istuen eikä homma onneksi kamalasti sen takia vaikeutunut.

Laukkakuviona meillä oli nostaa vasen laukka pääty-ympyrän avonaiselta puolelta kouluradalla I-kirjaimessa tehtävää laukannostoa jäljitellen. Sen jälkeen pyöräytettiin oma pääty-ympyrä ja jatkettiin laukkalävistäjä, jonka lopussa siirryttiin raviin. Toisen lyhyen sivun keskeltä nostettiin oikea laukka, pyöräytettiin pääty-ympyrä ja tultiin toinenkin laukkalävistäjä. Hiljalleen olen alkanut uskoa, etteivät laukkalävistäjät ole mitään maailman vaikeimpia asioita, jolloin saimme tultua niitä aika asiallisesti. Kerran Jetti pääsi pudottamaan hieman liian aikaisin raville, mutta muuten se pysyi laukassa toivotusti eikä ehdotellut vaihtojakaan. Oikean laukan lävistäjät sujuivat helposti. Vasemman laukan lävistäjillä Jettiä sai tyyrätä tarkemmin lävistäjän lopussa uralle, sillä muutoin se yritti lähteä oikaisemaan. Laukannostot molempiin suuntiin sujuivat myös muutoin, mutta olisin saanut ratsastaa niistä pontevampia.

Tunnin loppupuolella harjoittelimme vielä tervehdykseen pysähtymistä ravista. Ennen pituushalkaisijalle kääntymistä sai pyöräyttää tarvittaessa voltin samoin kuin tervehdyksen jälkeen. Pysähdyksissä sain ratsastaa Jetin tarkasti suoraan, sillä muuten se ehti aina vinksahtaa johonkin suuntaan ja pysähtyi vinosti. Pysähtymisissä myös pyöreys pääsi katoamaan, mutta muutamana kertana siirtymisessä takaisin raviin sain sen säilymään. Siirtymiä tuntumalla ja pyöreänä pysyen saisin kyllä harjoitella melkoisesti lisää!

Loppukäynnit kävelimme peltolenkin kautta. Tunnissa pulmaksi jäi pyöreyden ja rentouden katoaminen siirtymisissä. Onneksi sentään olen vähän vihillä siitä, mikä ongelman aiheuttaa, joten seuraavaksi pitää alkaa ratkoa sitä. Tyytyväinen olin siihen, kuinka kivasti laukkalävistäjät sujuivat. Aiemmin olen muka kokenut ne hankaliksi, kun Jetti on päässyt pudottamaan raville tai vaihtamaan laukkaa. Hiljalleen olen onneksi tajunnut, että Jetti osaa ilman muuta laukata lävistäjän ja vaikka jatkaa vastalaukkaa siitä eteenpäin. Tämän tajuamisen myötä ratsastan paremmin enkä hätäile mahdollisia ongelmia ennakkoon. Oppia ikä kaikki, onneksi!

Kentän estekausi avattu

Pääsiäisen Jetti-putkeni jatkui vielä maanantaina, kun kävin korvaamassa väliin jäävän tiistain tuntini. Kenttä oli mainiossa kunnossa, mikä oli tosi hyvä juttu. Luvassa nimittäin oli hieman kouluvääntöä, jonka jälkeen pääsimme vähän hyppelemään. Jihuu! Ratsukoita oli neljä.

Tunnin kouluosuuden kuviota tahkottiin ravissa oikeassa kierroksessa seuraavasti: lyhyen sivun keskelle pyöräytettiin kymmenen metrin voltti, pitkälle sivulle tehtiin askeleenpidennys, toiselle lyhyelle sivulle ratsastettiin toinen kymmenen metrin voltti kierrokseen nähden vastaiseen suuntaan eli vasemmalle ja sitten vielä toiselle pitkälle sivulle tahkosimme loivan kiemuran. Vasemmassa kierroksessa kuvio oli muuten sama, mutta askeleenpidennys korvattiin kolmen askeleen käyntisiirtymällä.

Voltit menivät kohtuullisesti, kun sain korjattua istuntaani sekä säilytettyä tahdin niiden aikana. Harjoitusravissa istuminen oli tänään jotenkin vaikeaa eikä siihen tullut tämän tehtävän aikana parannusta. Ehkä olin tavallista enemmän jumissa. Askeleenpidennykset teinkin suosiolla keventäen. Niissä oli hitusen ajatusta, mutta selvä ero jäi puuttumaan. Maltoin sentään lähteä niihin askel kerrallaan, mikä auttoi kummasti. Loiva kiemura vaihteli kokoaan ja reittiään melkoisesti, mutta lopulta aloin hahmottaa sitä järkevämmäksi. En ensin huomannut ajatella kuviota kokonaisuutena, vaan ratsastin siitä aina yhden osan kerrallaan, jolloin siitä tuli vaihteleva ja vähän rikkonainenkin. Kolmen askeleen käyntisiirtymät sujuivat yllätyksekseni aika kivasti ja pehmeästi. Jetti laskeutui ravista käyntiin hyvin ja palasi samoin takaisin raviin aika vaivattomasti.

Kouluosuuden jälkeen pääsimme hyppelemään. Ensin tulimme molemmissa kierroksissa ympyrällä yksittäistä kavalettia. Pari kierrosta menimme sen yli isommalla ympyrällä, jonka jälkeen ylitimme sen pari kertaa pienemmällä ympyrällä. Oikeassa kierroksessa myötälaukka säilyi isolla ympyrällä, mutta pienemmälle ympyrälle lähdettäessä se vaihtui ristilaukaksi. Opettaja neuvoi säilyttämään ulkopohkeen eli tässä tapauksessa vasemman pohkeen paremmin tuntumalla sekä johtamaan maltillisesti. Nämä vinkit auttoivat, jolloin saimme säilytettyä myös pienemmällä ympyrällä myötälaukan. Vasemmassa kierroksessa sain myös käyttää ulkoapuja, jotta Jetti pysyi ympyrällä eikä lähtenyt suurentamaan sitä. Tässä kierroksessa sain hyvin vihiä siitä, kuinka käännöstä tuli ajatella jo hypyssä, ja kuinka se onnistui parhaiten satulassa istumalla, ei irti siitä heilumalla.

Tämän jälkeen hurautimme neljän hypyn pikkuradan. Matkaan lähdimme oikeassa kierroksessa hypäten ensimmäisenä olleen kavaletin, joka sujui mukavasti. Tie kakkoselle oli asiallinen, ja laukka vaihtui siinä toivotusti vasempaan. Kolmoselle pääsimme myös näppärästi, ja matka jatkui helposti. Neloselle oikaisimme hieman, mutta ei ihan vallattomasti. Vasen pohkeeni ei ollut tuntumalla, jolloin Jetti pääsi hieman omille teilleen sitä kautta. Neljäs hyppy sujui kuitenkin mukavasti. Sen jälkeen tosin sain korjata Jetin ristilaukasta oikeaan laukkaan. Toiselle kierrokselle ristikot nousivat noin 60–70 sentin pystyiksi. Ohjeeksi tuli ratsastaa rauhassa isot tiet ja pitää etenkin vasen pohje tuntumalla. Sain korjattu sekä tiet että parannettua pohkeiden säilyttämistä tuntumalla. Koko rata sujuikin helposti laukan pyöriessä todella hyvin. Olipa ihanan helppoa ja vaivatonta!

Loppuraveissa hurruuttelimme koko kentän kokoista kiemurauraa, jonka aikana annoin Jetin venyttää ohjan perässä. Tunti päättyi todella hyviin fiiliksiin. Jetin laukka rullasi miniradalla niin mainiosti, ettei hetkeen. Nyt on kentänkin estekausi avattu, ja odotan kyllä innolla tulevia treenejä. Kivaa!

Pidennysten parissa

Perjantaina kävin Tallinmäellä ratsastamassa Jetin itsenäisesti. Treeniaiheeksi päätin ottaa ravityöskentelyn ja erityisesti askeleen pidennykset. Lisäksi otin käteni tehotarkkailuun, jotta ne pysyisivät edes puolet tunnista enemmän oikealla paikallaan eivätkä vajoaisi ja seilaisi minne sattuu. Alkuverryttelyssä menin taas hyvän tovin ravissa Jettiä herätellen. Samalla sain hyvin korjata niin käsien asentoa kuin istuntaani.

Alkuverryttelyn jälkeen päätin pitää Jetin hereillä tekemällä laukannostoja käynnistä. Hyvin lyhyen laukkapätkän jälkeen siirryin ravin kautta käyntiin. Laukannostoissa pyrin istumaan rauhassa ja malttamaan. Nostoissa sorruin muutaman kerran tuuppaamaan, kun Jetti ei reagoinut pohkeeseen riittävän nopeasti. Tajusin kuitenkin vähentää tuuppimisia ja tehdä nostoavut selkeästi. Nämä kerrat Jetti palkitsi todella mukavilla nostoilla, jotka lähtivät pontevasti. Siirtymät laukasta raviin olivat vähän valmistelemattoman oloisia. En tainnut kiinnittää niihin niin paljon huomiota. Ravista käyntiin päästiin kohtuullisesti, mutta olisin saanut kyllä viilata siirtymiä alaspäin samalla innolla kuin siirtymiä ylöspäin. Ne ovatkin minulle hieman vaikeampia. Istuntani taitaa levitä sekä jännittyä niiden aikana, mikä tietysti heijastuu siirtymän laatuun.

Tässä vaiheessa Jetti oli lämmennyt kunnolla, joten siirryin ravissa tehtyihin askeleen pidennyksiin. Muistin vielä yhdellä kerralla sattumalta onnistuneet pidennykset tuntuman säilyttäen, joten lähdin hakemaan samanlaisia onnistumisia. Tein pidennyksiä aluksi lävistäjillä, jolloin Jetti oppi odottamaan tulevaa. Sen jälkeen kokeilin niitä myös uralla, jotta tuttu reitti ei osittain tekisi työtä puolestani. Tällä kertaa en saanut ihan niin kivoja pidennyksiä kuin olisin halunnut. Jetti vastasi kyllä asiallisesti pohkeeseen, mutta tuntuma ja rentous eivät aivan pysyneet mukana. Tajusin vähän parantaa tilannetta pienillä puolipidätteillä, mutta lopullinen loksahdus jäi matkasta. Onneksi eroa perusraviin tuli, ja siirtymät tavalliseen raviin onnistuivat aika pehmeästi. Ratkaisuna olisi todennäköisesti ollut valmistella lähdöt pidennyksiin paremmin.

Lopuksi pyörittelin muutamia ympyröitä molempiin suuntiin. Jetti toimi aika kivasti, ja ravi oli paikoin aika mainiota. Annoin Jetin vielä venyttää ohjan perässä, mikä sujui hyvin. Tunnin suurin ilo oli kyllä tuo ravi. Siinä saimme muutamia niin kivoja hetkiä, kun meno oli helppoa ja vaivatonta. Sellaista ravia olisi ilo esittää kouluaitojen sisäpuolella. Laukan työstäminen jäi tänään vähemmälle, sillä nollakelin lumi tuppasi tekemään takakavioihin tierat. Laukan vähyys ei tosin haitannut, sillä tulipahan työstettyä ravia kunnolla. Miten muuten niiden käsien kanssa meni? Suureksi yllätyksekseni jaksoin kiinnittää niihin melko paljon huomiota, minkä ansiosta ne pysyivätkin paremmin oikealla paikallaan. Ympyröillä huomasin niiden karkaavan kaikista helpoiten omille teilleen. Sain kuitenkin ympyröidenkin aikana korjattua niiden paikkaa paremmaksi. Kaikkinensa mukava ratsastus näin viikonlopun alkajaisiksi.