Asetusten askartelua

Tallinmäen tiistain koulutunnilla pääsimme Jetin kanssa askartelemaan niin myötä- ja vasta-asetuksia kuin laukannostoja käynnistä. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä viisi. Kenttä oli vähän edellisviikkoa parempi, mutta laukkaaminen jätettiin silti vielä vähäiseksi.

Alkuverryttelyn ravissa opettaja kertaili istunta-asioita ja muistutti minua pitämään pohkeet koko ajan tuntumalla. Sain korjattua pohkeideni paikkaa paikoin hyvin, mutta tein sen edelleen jotenkin väärin. Nimittäin aina, kun sain pohkeet tuntumalle, koko muu istunta jännittyi. Tämän huomion jälkeen aloin rentouttaa tietoisesti istuntaani ajattelemalla jalat ja muun kropan toisistaan irrallisiksi. Näin en siis ainakaan mielikuvissani antanut jalkojen korjauksen vaikuttaa muuhun kroppaan. Tämä ajatus tuntui auttavan hieman.

Treenasimme myötä- ja vasta-asetuksia käynnissä ja ravissa niin pitkillä sivuilla kuin pääty-ympyröillä. Ideana oli saada hevosia rentoutumaan ja pyöristymään viimeistään sitten, kun vasta-asetuksesta palattiin joko myötäasetukseen tai kokonaan suoruuteen. Vasta-asetukset sujuivat mukavasti oikealle, kun taas vasemmalle ne olivat tihkaampia. Jetti hoksasi tehtävän jujun nopeasti ja tarjosi mukavan rentoja ja pyöreitä hetkiä rauhassa tehtyjen asetusten avulla. Vasta-asetuksesta oli apua etenkin oikeassa kierroksessa, jossa olen antanut Jetin alkaa liirailla ulos. Kun en voinut vasta-asetuksen ansiosta vääntää hevosta ylimyötäasetukseen, oli ulkopuoli kummasti paremmin hallussa. Kun lisäsin siihen vielä oman istuntani korjausta, saimme muutamia ihanan vaivattomia ympyröitä oikealle. Kun asetukset alkoivat sujua, sai tehtävään ripotella oman mielen mukaisesti pieniä temponvaihteluita. Ne sujuivat ihan kohtuullisesti.

Asetusaherruksen jälkeen poimimme sen tarjoaman pyöreyden ja pyrimme jalostamaan sen käynnistä tehtyihin laukannostoihin. Sain Jetin pyöristymään nätisti, mutta se tahtoi kadota aina noston aikana. Yritin ajatella kädet tasaiselle tuntumalle, mutta jotenkin Jetti pääsi tekemään nostot aina hieman jännittyen. Sain kuitenkin laukkapätkän aikana palautettua pyöreyttä hieman, joten se lohdutti. Harmitti kuitenkin, kun en tajunnut, missä ongelma piili. Tämä tehtävä olisi ollut hyvä nähdä videolta. Itsestä tuntui, että nostot menivät liki väärinpäin olevalla hevosella, mutta opettajan palaute oli positiivisempaa. Muutamat nostot olivat kuitenkin takapään osalta aika kivoja. Jetti selvästi ponnisti laukkaan eikä valunut pyydettyyn askellajiin. Itselleni voin antaa plussaa siitä, että maltoin istua nostokohdissa kohtuullisesti. Bravuurini on joko pusertaa hevosta istunnalla tai sitten "avittaa" nostoa soutamalla itse satulassa. Nyt vältin pahimmat karikot molemmista, jeij!

Loppuraveissa teimme vielä vähän temponvaihteluita. Varsinaista keskiravia ei haettu, mutta jotain sen kaltaista kuitenkin. Jetti toimi tässä vaiheessa mukavasti. Opettaja kehui Jetin ravanneen ryhdikkäänä, ja siltä se kyllä hyvinä hetkinä tuntui. Sain tehtyä temponlisäyksen mukavasti pala kerrallaan, mikä varmasti auttoi säilyttämään Jetin tasaisena. Tässä tehtävässä sain taas vihiä siitä, miltä Jetin tulisi tuntua esimerkiksi kouluaitojen sisäpuolella. Ehkä vielä jokin päivä saan tuosta samasta fiiliksestä kiinni, ja pääsemme Jetin kanssa esittämään oikein asiallisen kouluohjelman.

Poniratsastajan paluu

Ylikasvanut ponityttö.

Keskiviikon valmennusryhmän tunnille sattui usealle ratsastajalle melkoinen yllätys ratsuarpajaisissa. Minulle nimittäin sattui toista kertaa Roosa. Se onkin ainoita tammoja tällä hetkellä tallissa, joilla voin näin kerran vuodessa mennä. Muut ovat Roosaa pienempiä, ja onhan sekin minulle liian pieni ratsu, siksipä sillä en ole enempää mennyt. Kyllähän se jaksaa minut kantaa, mutta pitkät koipeni heiluvat pääosin ilmassa, kun kapoisan, noin 145-senttisen ponin kyljet loppuvat kesken. Opettajalla oli ollut hyvä syy jakaa tuntilaisille jokeriratsut: hän halusi, että nekin paljon alkeis- ja jatkotunteja tekevinä saavat joskus osaavamman kuskin selkään. Samalla kaiketi oli tarkoitus vähän myös läpiratsastaa hevosia, mutta minun taidoillani se ei onnistu vielä.

Tunti olikin aika pitkälti perusratsastusta. Käynnissä ja ravissa teimme pitkille sivuille loivat kiemuraurat ja päätyihin voltit. Roosa tahtoi mennä hyvin pitkälti hirvimoodissa ja lyhyitä pätkiä lukuun ottamatta en juuri saanut sitä houkuteltua rennommaksi ja pyöreämmäksi. Pääty-ympyröillä huomasin asetusten menevän aika puutteellisesti läpi. Koetin korjata tilannetta pohkeilla, mutta se oli hitusen vaikeaa jalkojeni heiluessa irti hevosen kyljistä. Sitten ajattelin hevosen pitämistä paremmin suorana, jotten yrittäisi ohjilla vääntää ratsua mutkalle. Tämä auttoi suoristamaan menoa, mutta asetukset jäivät loppujen lopuksi aika vaatimattomiksi.

Seuraavaksi siirryimme ratsastamaan harjoitusravia. Kuviona oli tehdä lyhyitä siirtymisiä käyntiin sekä myöhemmin temponvaihteluita ravissa hitaammasta askelluksesta nopeampaan. Siirtymät käyntiin tahtoivat mennä aika jännittyneesti. Taisin itse taas jännittyä valmistellessani siirtymää, ja Roosa seurasi huonoa esimerkkiäni välittömästi. Siirtymät käynnistä raviin olivat vähän parempia, joskin aktiivisuutta olisi saanut olla tuttuun tapaan enemmän. Temponvaihtelut tahtoivat olla vähän ponnettomia ja taisin välillä kokonaan unohtaa ratsastaa niitä kunnolla. Yksi isoimpia ongelmia tällaisissa tehtävissä on se, ettei tuntuma tahdo pysyä tasaisena. Sen sijaan lisäyksessä tuppaan nakkaamaan ohjat löysälle ja kiinniotossa taas jään näpertämään liikaa ohjaa. Se kuitenkin lohduttaa, että tajuan itse nämä virheet.

Huomatkaa 1. kuvan häntä, selvä merkki ketutuksesta.

Laukassa pyöriteltiin paljon ympyröitä. Ensimmäisessä laukannostossa tein jotain todella pahasti väärin, ja Roosa viskasi pari pukkia. Ensimmäisestä selvisin, mutta toinen keikautti minut kaulalle ja hukkasin toisen jalustimen. Roosa totesi onneksi, että tämä riittää, jolloin ehdin nousta kaulalta, löytää hukatun jalustimen ja nauraa hetken ennen kuin tajusin, että minun piti saada tamma laukkaamaan oikeasti. Noston sijasta sorruin ajamaan Roosan laukkaan, mutta tamma löysi kuitenkin sen avulla kolmannen askellajinsa. Oikea laukka ei oikein onnistunut missään vaiheessa, vaan meno oli jännittynyttä. Vasemmassa laukassa sain taas suoristettua Roosaa kivasti, jolloin se vähän rentoutui ja pyöristyi. Noina hetkinä olisin saanut tosin ratsastaa pohkeella rutkasti enemmän, sillä ratsu pääsi turhan etupainoiseksi. Roosa kuitenkin yritti kovasti ymmärtää, mikä tuntui kivalta. Enempää pukkejakaan ei onneksi satanut, joten olin tainnut oppia nostamaan laukan siten, ettei tamman tarvinnut herneillä siitä.



Loppuraveissa koetin vielä houkutella Roosaa pyöreämmäksi, mutta se päätti olla enimmäkseen hirvi. Tässä vaiheessa aloin huomata, että Roosa mieluusti kipitti alta pois kuin keskittyi kuuntelemaan. Niinpä toppuuttelin sitä aina tovin ja jatkoin työstämistä vasta, kun se malttoi ravata rauhallisemmin. Tällä tavalla tamma jaksoikin kuunnella paremmin, ja meno tasoittui hieman. Roosaa oli kiva ratsastaa, vaikka kyllähän me olimme melkoisen hassu pari. Roosa on kuitenkin kohtuullisen mutkaton tapaus, kunhan sen saa työskentelymoodiin. Roosa voisi olla ihan vekkuli tapaus, jos se olisi vähän isompi. Joskus on kiva mennä tammoilla, kun niillä sattuu aina välillä tulemaan noita näkyvämpiä tunteenpurkauksia. Pysyypähän kuskikin vähän paremmin hereillä, kun ratsu ei mene ihan possujunameiningillä.

Videoista kiitos Alekseille! Kuvat napattu videoilta.

Jälleen kisavalmistautumista

Perjantaina kävin Tallinmäellä ratsastamassa Jetin lauantain harjoitusestekisoja varten. Tuleva viikonloppu onkin tehokas, sillä ensin lauantaina ovat nuo harjoitusestekisat ja sitten sunnuntaina seurakoulukisat. Jetin kanssa pidin treenin pääosin samana kuin aiemminkin ennen kisoja eli tekemällä siirtymiä, temponvaihteluita sekä laukanvaihtoja. Lisäpuuhana otin takaosan väistätystä ympyrällä ulommas sekä rentoa pohkeenväistöä ravissa.

Alkuverryttelyssä humputtelin tovin rauhassa käynnissä ja ravissa. Kun Jetti tuntui heräävän hieman, tein muutamia takaosan väistätyksiä ulommas ympyrällä. Jäin ilmeisesti nyhertämään tehtävässä aika paljon, sillä Jetti kyllä teki liikkeen oikein, mutta melkoisen hitaasti. Kaiketi tehtävää tehdessä omakin rentous katosi hieman, jolloin jäin jännittyneeksi ja estin Jettiäkin liikkumasta. Molemmissa kierroksissa muistin kohtuullisesti huolehtia lavoista, etteivät ne pullahdelleet minnekään. Etenkin oikeassa kierroksessa sain olla tarkkana, sillä Jetti helposti yritti vasemman lapansa kautta karkuun. Vasemmassa kierroksessa lapoja oli helpompi hallita, jolloin se suunta tuntui vähän helpommalta. Tehtävä ei tuntunut loksahtavan niin hyvin kohdilleen kuin esimerkiksi Peran kanssa, mutta näinpähän kuitenkin, että pohkeet menivät mukavasti läpi. Tehtävä oli myös mukavaa tasapainottelua ohjas- ja pohjeapujen kanssa.

Seuraavaksi tein siirtymiä käynnistä raviin ja takaisin sekä temponvaihteluita. Aluksi siirtymät raviin olivat hitaita, jolloin tajusin alkaa ratsastaa jo käyntiä paremmaksi. Siirtymät ravista käyntiin onnistuivat helposti, mutta olisin saanut huomata ratsastaa heti käyntiä eteen sen sijaan, että lössähdin siirtymässä hetkeksi lakaten ratsastamasta. Kun lopulta sain käyntiä paremmaksi, alkoivat siirtymiset raviin onnistua paremmin. Sitten jäinkin ravaamaan tehden temponvaihteluita. Hain Jettiä aina ensin vähän lyhyempään askeleeseen, jonka onnistuttua se lähti itse helpommin etenemään reippaammin. Lyhyemmässä askelluksessa olisin saanut hakea vielä vähän aktiivisempaa poljentaa, sillä paikoin lyhennyshetket tuntuivat hyytyneiltä. Jetti kuitenkin tuntui kuuntelevan pyyntöjäni kohtuullisesti, minkä seurauksena saimme muutamia ihan reippaita ravipätkiä. Ohjat olisi toki voinut olla hyvä pitää kädessä, mutta vieläkin käteni tykkäävät herpaantuvat, kun pohkeeni tekevät jotain.

Laukassa annoin Jetin ensin vertyä pidemmällä ohjalla. Kun laukka alkoi rullata kohtuullisesti, tein laukanvaihtoja lävistäjien loppupuolella. Oikea laukka vaihtui heti alusta alkaen helposti vasemmaksi, mutta pari ensimmäistä vaihtoa vasemmasta laukasta oikeaan olivat vähän hitaita. Toistojen myötä Jetti kuitenkin paransi, jolloin sekin laukanvaihto alkoi sujua. Harjoituslaukka löytyi helposti, joten halusin vielä tarkistaa, että toimiihan kaasu tässäkin askellajissa. Niinpä otimme muutamat spurtit pitkillä sivuilla, ja Jetti lähti mukavasti eteen. En yhtään muistanut treenata laukan säilyttämistä kaarteissa, mikä varmasti olisi ollut aiheellista. No, kaikkea ei voi muistaa, mutta jatkossa saan kyllä luvan treenata sitäkin.

Loppuun otin vielä puolihuolimattomasti pohkeenväistöjä ravissa aina uralta keskemmäs ja sieltä takaisin uralle palaten. Jetti liikkui vapaaehtoisesti reippaasti, ja sain jo välillä toppuutella sitä. Väistöt oikealle lähtivät tosi helposti ilman, että tahti kärsi. Vasemmalle puolestaan tuntui, että Jetti pullautti ulkolapansa omille teilleen ja viiletti mutkalla kohti uraa ilman väistöaskelia. Siitä tajusin lopulta alkaa ottaa sopivia pidätteitä ulko-ohjalla ja pitää ulkopohkeen selvemmin tuntumalla, jolloin väistöt paranivat. Silti väistöt oikealle olivat huomattavasti sujuvampia. Tässä vaiheessa huomasin myös sen, kuinka paikoin annan Jetin kulkea kaula vasemmalle mutkalla. Ei ihme, jos asetus vasemmalle tuntuu vaikealta, kun en ylipäänsä saa pidettyä hevosta suorana. Tämäkin asia pitää ottaa työstettäväksi, niiden sadan(tuhannen) muun asian kanssa.

Treeni oli taas purkissa ihan hyvillä mielin. Kisojen arvostelua on A.1.0 eli kaikki puhtaan radan tehneet ovat tasavertaisia keskenään. Tämä arvostelu on kiva siitä, että yleensä maltan keskittyä ratsastamaan mahdollisimman siististi, kun ei tarvitse miettiä tiukkoja teitä eikä ratsastaa aikaa vastaan. Tällaisella arvostelulla saakin arvokasta kokemusta perusradan ratsastamisesta. Sehän oli syytä hallita melkoisen hyvin, mikäli meinaa niillä muilla arvosteluilla päästä jatkamaan toiseen vaiheeseen.

Tarkistusratsastus

Perjantaina kävin ratsastamassa Tallinmäellä Jetin itsenäisesti lauantaina olevia tallin harjoitusestekisoja silmällä pitäen. Menin samalla kaavalla kuin viimeksi eli testasin, että siirtymät, temponvaihtelut ja laukanvaihdot onnistuvat, ja että hevosessa on jarru, kaasu ja ratti. Aluksi annoin Jetin lämmetä hommiin ihan rauhassa käppäillen käynnissä ja ravissa pitkin ohjin. Kun Jetti suunnilleen oli herännyt, laukkasin vielä molempiin suuntiin hetken puolipitkällä ohjalla. Suunnat vaihdoin lennosta tehdyillä laukanvaihdoilla lävistäjien loppupuolella. Oikean laukan vaihto vasemmaksi luonnistui tietysti helposti, mutta vasen laukka ei meinannut vaihtua oikeaksi. Napsautin sitten raipalla muistutuksen. Jetti ei arvostanut, vaan nakkasi pienen pukin, mutta niinpä vain se laukkakin sitten vaihtui oikeaksi. Käynnistyipä se moottorikin siinä samalla, joten siitä oli hyvä aloittaa napakka treeni.

Ravissa aloin pyöritellä ympyröitä, joiden aikana hain Jettiä vähän lyhyempään askeleeseen aktiivisuutta kovasti yrittäen pitää yllä. Kun lyhennys tuntui menevän läpi ilman, että vauhti sammui, poistuin ympyrältä ja päästin Jetin etenemään reippaammin. Jetti hoksasi tehtävän jujun mukavasti ja lähti itse etenemään ilman kummempaa nohitusta. Tämän jälkeen tein muutamia ravi-käynti-ravisiirtymiä. Siirtymät käyntiin onnistuivat helposti istunnalla, kun taas raviin palaaminen kesti aluksi tovin. Toistojen myötä ravi alkoi lopulta nousta paremmin, jolloin sekin tehtävä riitti.

Laukassa tein vaihtoja lävistäjien loppupuolella, ja nyt Jetti oli herännyt niin hyvin, että laukat vaihtuivat ihan näppärästi molempiin suuntiin. Oli kiva huomata, etteivät vaihdot vasemmasta oikeaankaan tökkineet enää niin kuin alkuverryttelyssä oli käynyt. Vielä kun saisin esteillä tiedotettua vaihdot Jetille yhtä selvästi, niin emme toivottavasti esittäisi radan aikana niin paljon vääriä ja ristilaukkoja. Vaihtojen jälkeen otin vielä muutamat spurtit pitkillä sivuilla. Ihan sellaista jiihaa-meininkiä emme saaneet, mutta kyllähän ne Jetin kaviot alkoivat irrota kentästä, kun vähän hoputti. Jetin kanssa kivaa on se, ettei sillä kentällä hirtä kaasu pohjaan, jolloin sen kanssa voi hyvin mielin sekä kaasutella että helposti jarrutella takaisin.

Loppuraveissa pyörittelin vielä tovin kahdeksikkoa yrittäen keskittyä siihen, että selvisimme käännöksestä ilman, että vauhti sammui. Huomasin jääväni liikaa käännöksessä sisäohjaan kiinni, kun en ilmeisesti luottanut siihen, että Jetti kääntyy pelkillä ulkoavuilla. Kun tajusin vähän höllätä sisältä, tuntui aktiivisuus säilyvän käännöksissä paremmin. Siinäpä hyvä huomio laukassa jalostettavaksi. Sisäohjalla varmaan voi johtaa käännöksessä, mutta siihen ei saa jäädä roikkumaan saati luulemaan, että se on ainoa kääntävä apu.

Loppukäynnit käppäilin taas peltolenkin kautta. Treenin saimme pakettiin reilussa puolessa tunnissa, kun en halunnut jäädä nyhräämään, vaan tarkistaa nopeasti, että hevonen on kuulolla. Tarkistus tuli kyllä ihan tarpeeseen, sillä tunnin alussa Jettiä ei tuntunut kiinnostavan keskittyä minuun, vaan se kiemurteli ja hidasteli. Lopputunnista puolestaan se oli mukavasti kuulolla ja reagoi apuihin asiallisesti. Peltolenkillä saimme nollata kivasti ja vain humputella. Tämän treenin perusteella odotan kisoja hyvillä mielin. Luokkina meillä on tosiaan 75 senttiä arvostelulla 367.1 sekä 90 senttiä arvostelulla A.1.0. Toivottavasti molemmista luokista saamme puhtaat ja asialliset radat.

Estekisoihin valmistava treeni

Lauantaina kävin Tallinmäellä ratsastamassa itsenäisesti Jetillä koulua, jotta se olisi sopivassa vireessä sunnuntaina luvassa olevien harjoitusestekisojen 60 ja 75 sentin luokkia varten. Opettaja oli antanut hyvät treeniohjeet: temponvaihteluita, siirtymiä, laukanvaihtoja sekä lopuksi muutamia hyppyjä, joiden ajaksi opettaja tuli katsomaan ja neuvomaan.

Alkuverryttelyssä annoin Jetin mennä omaan tahtiin, kunhan se suunnilleen pysyi hereillä. Hiljalleen alan oppia siihen, ettei Jettiä kannata piinata tässä vaiheessa, vaan antaa sen rauhassa herätä hommiin. Ravissakin annoin sen hölkytellä tovin pidemmällä ohjalla vaihdellen suuntaa ja erilaisia kiemuroita pyöritellen. Hiljalleen otin ohjat tuntumalle ja aloin tehdä ravi-käynti-ravisiirtymiä. Käyntiin pääsimme aina vaivattomasti, ja toistojen jälkeen myös ravi alkoi tulla ihan hyvin. Seuraavaksi otin temponvaihteluita ravissa eli pieni pätkä eteen ja sitten taas vähän kiinni. Pyrin tekemään vaihteluita tiheään, etten jäisi humputtelemaan yhtä vauhtia liian pitkäksi aikaa. Jetti vaati vähän nohittelua ennen kuin alkoi vastata pyyntöihini mennä vähän reippaammin. Tässä tehtävässä auttoi kummasti se, että Jettiä haki selvästi lyhyemmäksi ja pyöreämmäksi, jonka jälkeen sen saattoi päästää etenemään. Tällä tavalla se myös tuntui itsekin alkavan reipastua ilman, että olin hoputtamassa jokaista askelta.

Laukassa annoin Jetin vähän aikaa mennä pidemmällä ohjalla, ja välillä Jetti venyttikin hienon rennosti eteen ja alas. Välillä rentous tosin katosi, kun Jetin piti pitää tarkasti silmällä kentän laidalla olleita puomeja ja tietysti sitä sangen kuuluisaa selkäännousujakkaraa. Kun moottori oli käynnistynyt kohtuullisesti myös laukassa, tein muutamat laukanvaihdot lennosta lävistäjien lopuksi. Oikea laukka vaihtui helposti vasemmaksi. Vasemman laukan vaihtaminen oikeaksi vaati pari kertaa pienen miettimisajan, mutta sen jälkeen sekin vaihtui puhtaasti. Avainsanana oli puolihuolimattomuus. Kun en alkanut tehdä asiasta isoa numeroa, vaihtoi Jetti paljon paremmin kuin silloin, kun olen alkanut säätää ja häseltää. Opettaja saapui kentälle tässä vaiheessa sopivasti, ja pääsimme ottamaan muutamat hypyt, ettei kisoihin tarvinnut lähteä ihan kylmiltään.

Yksittäisenä hyppäsimme oikeassa kierroksessa ympyrällä muutaman kerran pystyn (ratapiirroksen este 2). Pari kertaa sille sattui miniaskel, mutta kun ratsastin laukan paremmaksi ajoissa ja katsoin tien kuntoon, jäi miniaskel pois. Toinen pulma oli se, kun Jetti muutamia kertoja sinnikkäästi vaihtoi hypyssä takapäänsä vasempaan laukkaan etupään jäädessä oikeaan. Yritin korjata tilannetta johtamalla selvästi hypyssä, mutta painoni kertoi taas hevoselle toista. Ristilaukat saimme korjattua aina ajoissa lennosta. Vasemmassa kierroksessa tulimme kahdella tynnyrillä varustetun pystyn (este 6), jota Jetti ei ollut aikaisemmin hypännyt. Opettaja muistutti, että Jetin kanssa on vain ajateltava esteen ylittämistä, niin se menee yli. Mutta jos sen kanssa ajattelee esimerkiksi kiellon tai ohimenon mahdollisuutta, ei se enää yksin lähde estettä ylittämään. Sisuunnutin itseäni parhaani mukaan, ja suuntasimme esteelle. Pieni hyytyminen estettä lähestyttäessä oli havaittavissa, mutta olin ilmeisesti itse sen verran menossa, että Jetti hyppäsi kuitenkin ilman sen suurempaa epäröintiä.

Lopuksi tulimme vielä radan. Ykköselle tuli hyvä tie, ja laukka vaihtui hypyssä. Kakkoselle ajauduimme hieman oikeaan reunaan, mutta sain korjattua tietä matkalla kolmoselle, ja selvisimme sen välin toivotusti neljällä askeleella. Kolmosena ollut yhden askeleen sarja meni myös ongelmitta. Neloselle vauhti pääsi vähän ehkä hyytymään, mutta ylitimme silti esteen. En muistanut yhtään laskea askelia viitoselle, sillä siellä oli se aiemmin minua hyvin pelottanut kiinteä musta-valkoinen portti. Aiemmasta sisuuntuneena pidin pohkeet tuntumalla, ja niin Jetti hyppäsi senkin. Kuutosta en onneksi enää murehtinut, sillä olimme sen ylittäneet aiemmin ja niin pääsimme siitä uudelleenkin yli. Hypyn jälkeen olimme muistaakseni ristilaukassa, mutta sain korjattua sen lennosta oikeaksi. Seiskalle aloin arpoa ponnistuspaikkaa ja sorruin taas puskemaan Jettiä. Se ei onneksi vetänyt hernettä tästä turpaan, vaan otti sinnikkäästi sen miniaskeleen, jota yritin puskemalla saada pois. Laukan se vaihtoi hienosti hypyssä vasemmaksi, ja pääsin kehumaan hienosti työnsä tehnyttä ratsua. Opettajalta tuli aiheellisesti noottia siitä, kuinka ponnistuspaikan ollessa hukassa tulisi malttaa odottaa, ei lähteä puskemaan. Ja minä niin tiedän tämän enkä silti osaa useimpina kertoina odottaa, pah! Tulimme vielä seiskan kertaalleen uudelleen, jotta saisimme hyvän lopetuksen hypyille. Tällä kertaa laukka rullasi mukavasti, näin ponnistuspaikan ja annoin Jetin hoitaa hommansa. Niinpä ponnistuspaikka tuli hyvään kohtaan, ja Jetti hyppäsi esteen muitta mutkitta.

Loppukäynnit käppäilimmekin sitten peltolenkin kautta. Treenistä jäi hyvä mieli. Kouluvääntö meni kivasti, ja Jetti heräsi lopulta toimimaan mukavasti. Hypytkin lähtivät sujumaan pienen alkukankeuden jälkeen. Minulla on vielä paljon opeteltavaa asennoitumisen kanssa, jotta alan uskoa vain siihen vaihtoehtoon, että esteestä mennään yli. Onneksi kisoissa ratsastan yleensä vähän topakammin kuin harjoituksissa, joten eiköhän siitäkin ole apua. Kiva päästä kyllä taas Jetin kanssa estekisoihin, onhan edellisistä jo hurjasti kolmisen viikkoa aikaa. Eipä sitä kisakokemusta muulla tavalla kuin kisaamalla saa, joten olen niin onnellinen, että minulla on tällaiseen mahdollisuus.