Perjantain tunnille mennessäni oli minulla taas valmiina toivelista. Pollearpajaisissa oli kuitenkin pieni yllätys, kun Poku oli ratsunani. Kaivelin arkistoja ja selvisi, että oikeaa kouluvääntöä olen mennyt tämän herran kanssa viimeksi viime vuoden elokuussa! Muutoin Poku on ollut pollenani puomeilla ja esteillä, joilla se on ihan kiva. Koulussa meillä ei ehkä osu ajatukset yhteen niin kivasti kuin noissa kahdessa muussa treenissä. Helvin kanssa saatujen onnistumisten jälkeen olin kyllä täynnä intoa, mutta kuinkas sitten kävikään.
Opettaja oli itse käynyt juuri valmennuksissa ja siirsi oppimaansa myös meille. Tunnin aiheena oli asettaminen ja taivuttaminen ilman sisäohjassa roikkumista. Kuviona oli pyöräyttää keskelle iso ympyrä ja päätyihin pienemmät voltit. Asetus- ja taivutuspyynnöt tehtiin selvästi koko etuosaa siirtämällä ja reilulla myötäyksellä aluksi. Tärkeää oli myös myödätä ulko-ohjaa sisäohjan vaatiessa, mutta opettaja korosti, ettei tätä enää jatkossa ole tarkoitus tehdä. Tällä tavoin vain houkuteltiin hevosta lähtemään sisäohjan mukaan helpommin. Poku eteni ihan kivasti aina vasemmassa kierroksessa. Sain sitä asettumaan ja taipumaan sekä pysymään pyydetyssä asennossa kohtuullisen hyvin ja muistin jopa myödätä.
Kun suunta vaihtui oikeaksi, oli allani vaihtunut hevonen. Mikään pyyntö ei mennyt läpi, ja Poku yritti koko ajan asettua ulospäin. Tuntui kuin olisin rautakankea yrittänyt taivutella, sillä hevonen ei antanut yhtään periksi. Opettaja kertoikin Pokun olevan tolkuttoman vino, jonka kyllä huomasin. Oli ihan käsittämättön ero pyöräyttää ensin iso ympyrä vasemmalle, saada hevosta pyöreämmäksi ja pehmeäksi ja sitten siitä vaihtaa pienemmälle voltille oikealle. Kaikki yhteistyö katosi välittömästi, ja hevonen vastusti jokaista pyyntöä. Sain tunnin aikana ehkä pari kolme kertaa pyynnön läpi, ja Poku vähän antoi periksi, mutta ei sitä edes hyvällä tahdolla voi sanoa kunnon asettamiseksi.
Samaa kuviota pyöriteltiin myös ravissa. Onnistumiset olivat käynnin tasoa: vasemmalle meni ihan kivasti, oikealle ei oikeastaan mitenkään. Sain ratsastettua Pokua vähän pyöreämmäksi, mutta en hetkeäkään oikeasti muodon suuntaan. Meno oli kyllä varmasti parempaa kuin aikaisemmin, mutta olisin toivonut osaavani ratsastaa Pokunkin oikeinpäin.
Laukassa keskiympyrä jätettiin pois ja päätyihin ratsastettiin isommat ympyrät. Laukassa Pokulla meni vähän höseltämiseksi homma, jolloin parit ympyrät siinä paremmassakin suunnassa menivät vähän miten sattuu. Mutta se oikea kierros, apua. Opettaja yritti ohjeistaa, ja minä yritin totella, mutta onnistumiset jäivät laihoiksi. Milläs sitä rautakankea taivuttaa, jos ei ole taitoa? Plussaa kuitenkin siitä, että vasemmassa kierroksessa parit ympyrät menivät kohtuullisen pehmeästi.
Tunnin aikana tuli olo, että Pokulla pitäisi ensin ratsastaa yksi tunti pyöritellen venytellen heikompaa puolta töihin. Kun se puoli olisi saatu lämpenemään, voitaisiin jatkaa toiselle tunnille ja ottaa myös toinen puoli mukaan. Harvemmin kuitenkin tällainen on mahdollista, joten uskon, että moni ratsastaja joutuu menemään tunnin puolittain toimivalla hevosella. Esteillä tämä ongelma ei kauheasti korostu, mutta kouluväännössä senkin edestä. Opettaja kuitenkin kehui sitä, että sain Pokun kuitenkin kulkemaan vinoudestaan huolimatta kohtuullisen suorana ja että hoksin etenkin laukkapätkissä tasapainottaa hevosen vinoutta istunnallani. Jotain hyvää siis tässäkin tunnissa.
Saa nähdä, mitä Helvi-rouva tykkää, kun käyn tänään jo kolmannen kerran samalle viikolle neuvottelemassa sen kanssa yhteistyöaikeista. Parit kerrat tamma on tosiaan ollut kivan virkku, liekö syysilmoilla ollut vaikutusta asiaan. Tänään ohjelmassa olisi muutamat hyppelyt, jos keli ja tamma ovat asiasta samaa mieltä.
