Sateisen päivän ankeuden kruunasi se, kun pääsimme Helvin kanssa maneesille. Siellä olikin menossa valmennukset, joten tihkusateessa siirryimme mutristellen kentälle. Onneksi sade vähän heikkeni, joten emme kastuneetkaan pahasti. Olisipa silti vain ollut mukava tietää valmennuksesta etukäteen, mutta eipä edes seuran nettisivuilla moista kerrottu.
Alussa kuskia ei kauheasti napannut sateesta vettynyt kenttä, jossa piti kiertää melkoista rinkulaa, jos tahtoi vähänkään pysyä kuivemmalla maalla. Helvi ei kuitenkaan nyrpistellyt olosuhteille, joten päätin ainakin vähän humputella. Aloitin käynnissä asetellen ja taivutellen tavoitteena saada tamma oikeinpäin. Ilmeisesti Helville oli jäänyt tiistain treenistä jotain muistiin, sillä se tajusi homman jujun nopsaa ja teki työtä käskettyä.
Päätin myös testailla pohkeeni olemassaoloa tekemällä uraa pitkin pätkittäin pieniä väistöjä. Helvi teki ne ihan kivasti vailla kummempia ongelmia. Kuski sen sijaan olisi saanut tunnustella herkemmin sitä, milloin hevonen ajatteli lopettavansa itse väistön eikä varmistella sitä turhan usein pyytämällä.
Seuraavaksi siirryin sitten tekemään ravisiirtymisiä tavoitteena saada Helvi pysymään pyöreänä. Ensimmäiset kerrat polle kuitenkin nakkasi taivasta kohti, koska sillä ei olisi huvittanut ravata, ja jouduin näin muistuttamaan sitä jämerämmillä avuilla. Mutta pikkuhiljaa aloin saada parempia siirtymiä ja lopulta muutamat todella nätit, muodossa pysyvät siirtymät käynnistä raviin. Olin kyllä se päivänpaiste siinä tihkukelissä. Helvi tuntui niin helpolta ratsastaa näissä hetkissä, ja se itsekin keskittyi puuhaan tosissaan. En muista edes kauheasti jääneeni nykimään siirtymässä ohjista, joten suon tästä pisteitä eniten toki hevoselle, mutta muutamat myös itselleni. Yhteistyömme pelasi, ja se tuntui kivalta.
Laukassa ei varsinaisesti tullut suurempia onnistumisia. Se kyllä rullasi mukavasti eikä tamman pää kurotellut taivaisiin, mutta ei se nyt niin pyöristynytkään. Onhan se kuitenkin edistystä aikaisempaan nähden, ja siitä pitäisi olla tyytyväinen.
Tänään tuli ratsastaessa sellainen olo kuin olisi jotenkin kehittynyt piirun verran enemmän. Jokin aika sitten en tajunnut mitään pyöreydestä tai muodosta, mutta nyt osaan jo pikkuisen ratsastaa hevosta siihen suuntaan. Kieltämättä palkitseva tunne, kun huomaa oppineensakin jo vähän. Ratsastuskerta meni kokonaisuudessaan mukavasti, ja lepertelin taas tammalle kehuja. On mukava aina huomata, kuinka toisinaan hevosen kanssa yhteistyötaajuudella ollessa ratsastus voi olla todella mukavaa ja palkitsevaa.
