Peran kanssa menosta oli ehtinyt kulua melkein seitsemän(!) kuukautta. Onneksi en muistanut tätä ennen tuntia, olisin pelästynyt hiiteen. Onneksi pelkoni olivat turhia, tunti meni kaikin puolin kivasti. Treenit aloitettiin lyhentämällä ja pidentämällä askelta kaikissa askellajeissa. Pera yllätti minut täysin loksahtelemalla aivan itsenäisesti oikeinpäin ja pyöreäksi. Eihän se niin pysynyt läheskään koko aikaa, mutta hyvin vaivattomasti sen sai uudelleen ratsastettua oikeaan työasentoon. Olin ihan fiilareissa. Muistan niin monet kerrat ihailleeni sen menoa muiden ratsastajien kanssa, kun se taas tyytyi kurottelemaan kattoa minun kanssani. Nyt se huippu hevonen halusi tehdä yhteistyötä kanssani. Tätä myöten myös pidennykset menivät kivasti kaikissa askellajeissa. Lyhennyksissä olisin saanut olla tarkempi, mutta edelleen tämä jarrujen kadottaminen kolkuttelee miinuspuolissani. Askeleen kontrolloinnin lisäksi hurauteltiin myös muutamat maapuomit lämmittelyksi.
Sitten nostettiinkin yksi maapuomi esteeksi, jota hypeltiin ympyrällä. Ensimmäisestä hypystä tuli vähän töksähtävä, jolloin opettaja komensi ottamaan kunnon laukan. Sen avulla este ylittyi ongelmitta. Peran hyppy oli kumma kyllä vielä tuttu ja laukankin pystyin laskemaan aika hyvin ennen estettä. Tämä helpotti huomattavasti hommaa. Sitten hypättiin kolmen esteen reitti, jonka ensimmäiseen väliin piti saada viisi, toiseen neljä. Pari kertaa neljän väliin humpsahti viisi, kunnes taas älysin ratsastaa ja homma sujui. Pollelle paljon kiitoksia, se itsekin vähän arvioi välejä ja korjasi mokiani.
Lopputunnista hyppäsimme vielä radan. Homma alkoi oikeassa laukassa kavaletin ylityksellä, josta piti saada laukka vasemmaksi. Siitä kaarrettiin kahden esteen suoralle, josta taas kaarrettiin toiselle kavaletille, koetettiin saada laukka vasemmaksi, hypättiin rengaspystyn yli, jatkettiin ekana hypätylle kavaletille ja lopuksi toiset suoralla olevat pystyt. Sain Peran alusta alkaen mukavan etenevään laukkaan, joten sain laukat yhtä kertaa lukuunottamatta vaihtumaan. Hoksin myös, jos hevonen aikoi ponnistaa aiemmin ja pysyin mukavasti mukana. Moka sattui kuitenkin kahdelle viimeiselle hypylle. Päästin hevosen pitkäksi, jolloin esteiden väli kävi ahtaaksi ja Pera joutui liian lähelle estettä tehden töksäyshypyn. Uusintakierroksella opettaja pisti meidät hyppäämään tuon kerran kahdesti, jolloin homma korjaantui. Muistin pitää Peran liikkeellä, mutta lyhyenä. Silloin tämä hieno polle hyppäsi mukavan sulavasti esteet.
Pakko myöntää, että tunnin alussa jännitti kyllä hivenen. Mutta Peran kulkeminen oikeinpäin rentoutti hieman. Kun lopulta tajusin ensimmäisten hyppyjen jälkeen, ettei polle ole lähdössä käsistä niin miniesteillä, rentouduin lopullisesti ja aloin nauttia. Esteiden korkeus taisi olla jotain 60 sentin luokkaa. Ainakin hyvin pieniltä ne näyttivät.
