Tallille päästyä huomasin, että jostain syystä minut oli pistetty klo 18-19 tunnille, kun omasta mielestäni selvästi olin halunnut klo 16-17 tunnille. Onneksi toivomallani tunnilla oli tilaa, pahaksi onneksi en saanutkaan Peraa (joka oli kyllä merkattu minulle tuolle myöhäisemmälle tunnille), jolloin jouduin valitsemaan kahden väliltä. Kaapo vai Epper, kas siinäpä vasta pulma! Arvaatteko kumman otin? Vähän ennakkoon jo murehdin valitsin kuin valitsinkin Kaapon. Puntaroin asian tuon vauhdikkaan ruunan puolelle siksi, että luotan siihen kuitenkin enemmän kuin Epperiin, jolla en ole hypännyt varmaankaan pariin vuoteen.
Tunnin treenit olivat kutakuinkin samat kuin perjantaina. Alkuun oli taas lisäyksiä ja lyhennyksiä, ja tällä kertaa yritin oikeasti panostaa siihen, että pidätteet menevät läpi. No jaa, arvata saattaa, että toiveeksi jäi. Milloinhan oikeasti myönnän itsellenikin sen, ettei minun kannata koettaakaan ratsastaa Kaapoa, mikäli tunnilla on tarkoitus liikkua muussakin kuin käynnissä tai ravissa?
Laukassa sitten hurauteltiin taas parit välit määräytyillä askelmäärillä. Meillähän Kaapon kanssa meni parit kierrokset liian vauhdikkaasti, kunnes löysimme oikean vauhdin ja välit menivät kivasti. Opettaja ei onneksi vaatinut meiltä mahdottomuuksia, sillä lyhyempään laukkaan en olisi saanut tätä reipasta pollea. Sitten tehtävänä oli ylittää kaksi estettä siten, että väliin saadaan kaksi laukka-askelta. Opettaja varoitti jo ennakkoon, että Kaapolla väli jää herkästi lyhyeksi. Otin sitten hölmöyksissäni hyvin huonot tiet pariin kertaan esteelle, jolloin Kaapo sekosi askelissaan. Lopulta tajusin oikean reitin ja sain hypytkin paremmin kohdilleen.
Seuraavaksi otettiin vielä kahden esteen suora, johon piti saada kuusi askelta. Tämä meni meiltä ihan kivasti. Kaapo ei intoillut liikaa, vaan humputti tasaisesti menemään. Koko tunnin ajan minulla oli ollut todella pahoja vaikeuksia saada Kaapoa kaartamaan nätisti, ei kaatumaan miten sattuu. Ihan sama mitä yritin, ei Kaapo ottanut pyyntöjäni vastaan ja jatkoi järkyttävää kaatumistaan kaarteissa. Välillä tuntui siltä, että menemme pian kumoon, mutta onneksi sitä ei sentään tapahtunut.
Lopuksi hypätyllä radalla tämä kaatumisongelma tietenkin kostautui. Rata lähti oikeassa laukassa kavaletin yli, jossa laukka piti saada vasemmaksi. Siitä kaarrettiin aiemmin hypätyn kahden esteen suoran yli ja siitä puolestaan sarjalle, jonka väliin oli aiemmin laitettu kaksi laukka-askelta. Siinä laukka piti saada takaisin oikeasti ja päästä nätisti viimeisen kavaletin yli. Alku meni ihan höpöksi tietenkin. Kaapo vain kaatui piittaamatta käskyistäni kulkea suoraan ja lähestyminen kavaletille oli suoraan sanoen hirveä. Laukka kuitenkin vauhtui, hurraa! Kahden esteen suora meni mukavasti, mutta sarjalle lähestyminen oli ihan naurettava. Siinä laukka ei vaihtunut, joten piti käyttää myös ravilla. Viimeisen kavaletin ylitys oli yhtä kauhea kuin nuo kaksi mokaa yhteensä. Mutta sentään laukka vaihtui siinä.
Tiesin kyllä, ettei minulla ole paljoa sanottavaa vauhtiin eikä se sinällään haittaa. Kaapo tykkää hypätä eikä se kauheasti keksi jännitysmomentteja. Mutta tuo kääntäminen tai siis sen taidon puute on hyvin ikävä asia esteillä. Kyllähän polle pikkuesteet hyppää miltei mistä kulmasta tahansa, mutta esteiden noustessa ongelmasta tulee pahempi. Yritin käynnissä ja ravissa saada sisäpohjetta läpi, mutta en onnistunut. Turhautti kieltämättä, sillä Kaapolla olisi muutoin mukava hypätä, mutta kun kuski ei vain osaa.
Tunnin onnistumiset olivat parissa hyvässä tien valinnassa ja siinä, ettei vauhti pelottanut. Jotain hyvää siis onneksi tässäkin tunnissa. Jos katsoin tuntisuunnitelmaa oikein, huomisen omalla tunnillani on - yllätys, yllätys - esteitä. En pistää yhtään pahaksi, päinvastoin. Kunhan vain saan sellaisen hevosen, jonka kanssa ei tarvitse tapella ihan näin paljoa kuin tänään.
