Niin se mieli muuttuu. Kun kerran niin monesti hingun esteille ja niistä väitän tykkääväni, rustasin sitten nimeni tallin estekisalistaan. Sunnuntaina pitäisi sitten osata sen verran, että 60 sentin rata pysyy mielessä ja tulee hypeltyä puhtaasti läpi. Kisaratsutoiveena oli tältäkin kisoja varten otetulta esteekstrakerralta tuttu Pera.
Lämmittelyiden jälkeen tunti aloitettiin kahden esteen suoralla. Ensin väliin soviteltiin lyhyemmässä laukassa kuusi askelta ja lopulta viisi. Tämä osio meni askelmäärin suhteen putkeen, sillä Pera on helppo pitää lyhyessä laukassa ja samoin sen saa kevyesti reippaampaan menoon. Sain tosin yhden kiellon, kun ensimmäiseen esteeseen lisättiin portti. Perasta se oli ihan hullu juttu ja se töksäytti ensimmäisellä lähestymisellä itsensä esteen eteen. Onneksi kieltäytyminen oli maltillinen, niin kuski pysyi sentään kyydissä.
Sitten otettiin muutamat laukanvaihtoyrityksen kavaletin ja ristikon avulla. Kavaletille lähestyttiin oikeassa laukassa, sen avulla piti saada vasen laukka, jonka jälkeen ratsastettiin ristikon yli. Mokasin pari ensimmäistä kertaa ja epäilen syyksi riittämätöntä vauhtia ja sitä, että jätin hevosen vielä esteen lähellä oikealle asettuneeksi. Sain kuitenkin korjattua virheeni johtamalla kavaletilla aika reilusti, jolloin Pera vaihtoi laukan pyydetyksi. Tähän saisin kiinnittää huomiota. Kisoissa menee turhaan keskittymistä siihen, että vahtaan, kumpi laukka on menossa. Helpompaa olisi, jos saisin sen esteellä vaihdettua. Toistaiseksi en osaa korjata laukkaa itse askellajissa, mutta sen taitaminen olisi todella näppärää.
Tämän jälkeen hurautettiinkin jo rata. Tehtävään lähdettiin oikeassa laukassa ja ylitettiin laukanvaihtokavaletti. Siitä jatkettiin pidempi laukka kahden esteen suoralle, josta kaarrettiin samassa laukassa seinän ja yhden tolpan varassa olevan portin yli. Siitä jatkettiin toiselle kavaletille, josta piti saada laukka jälleen oikeaksi. Sen jälkeen hypättiin uudelleen seinän viereinen portti sekä ensimmäinen kavaletti ja vasemmassa laukassa hypättiin vielä ristikosta pystyksi muuttunut este. Rata meni pääsääntöisesti hyvin. Pari ongelmakohtaa kuitenkin mahtui, ja ne olivat ensimmäinen lähestyminen portille. Pera kauhisteli sitä, jolloin aloin itse pelätä sitä ja hypystä tuli töksähtävä. Siitä meno jatkui yhtä epämääräisenä kavaletille, jolle puolestaan lähdin sukeltamaan hullun ennakkoon ja laukka jäi vaihtumatta. Muuten tiet esteille olivat kohtuulliset, vauhti suhteellisen järkevä (vaikka myönnän hidastelleeni) ja olin hypyissä mielestäni ihan kivasti mukana, en ainakaan pahemmin sukellellut.
Peran kieltäytyminen portille antoi tietenkin pontta pienelle pelolleni. Opettaja tuumasikin, että vaikka hevoset ovat hyppineet samoja esteitä sadat kerrat, pitää ne silti joka kerta ratsastaa esteelle. Yksi suurimmista virheistäni on se, että jätän homman ehkä liiaksikin hevosen haltuun. Totta kai hevoselle pitää antaa työrauha, mutta se ei tarkoita sitä, että hevoselle näytetään suunnilleen este, jonka jälkeen ristitään sormet ja toivotaan parasta. Kunhan vain muistaisin pitää katseen ja ajatuksen jo seuraavassa esteessä, huolehtia vauhdin riittävyydestä ja esteitä lähestyttäessä pitää pohkeen tuntumalla sanomassa, että tästä muuten mennään yli. Luulen, että noilla eväillä radan pitäisi sujua. Tietysti toivon myös sitä, että rata pysyy mielessä koko suorituksen ajan. :) Huh, nyt sitten vain jännäämään. Onneksi ennen kisoja on vielä parit normaalit ratsastukset, niin jospa sitä ehtisi vähän muutakin ajatella.
