Helvi sai viimein paranneltua jalkansa haavan, joten pääsin reilun kahden viikon tauon jälkeen ratsastelemaan. Väliin jääneiden kertojen korvaamisen aloitin menemällä tallille näin tiistaina. Tamma sattui olemaan hyvällä tuulella, sillä tarhassa se jätti ruohoapajansa ja seurasi minua pelkillä äänipyynnöillä portille saakka, jossa vasta laitoin sille päitset päähän.
Maneesilla otin treeniaiheeksi tuntuman, pyöreyden ja muodon sekamelskan. Helvi oli hitusen normaalia itseään reippaampi, joten käynnissä asetellen ja taivutellen alkoikin näkyä tulosta. Törmäsin kuitenkin tuttuun ongelmaan: ihastun yhdestä onnistumisesta niin paljon,että unohdan ratsastaa tai sitten kelpuutan hevoselta puoliksi tehdyn suorituksen. Keskittymiseni jotenkin aina herpaantuu noina hetkinä, jolloin ratsastan hevosta pitkän pätkän taas väärinpäin, kunnes tajuan alkaa tehdä taas hommia. Sain kuitenkin käynnissä mukavasti Helvin muotoon, ja sen kantamaan päänsä. Kun polle itse herpaantui hommasta, sain sen kohtuullisen kivuttomasti palaamaan takaisin oikeaan asentoon puolipidätteillä ja pohkeilla.
Ravissa homma olikin vaikeampaa. Helvi kyllä liikkui aika kivasti, mutta siinä askellajissa asetukset ja taivutukset eivät tuottaneet tuloksena pyöreämpää hevosta. Yritin houkutella ja maanitella, mutta jokin ei vain loksahtanut paikoilleen. Sain Helvin ratsastettua sellaiseen kompromissiin pää katossa kulkemisen ja kunnon pyöreyden välillä. Plussaa kuitenkin tammalle siitä, että se jaksoi itse liikkua kivasti eteenpäin. Kuskille pisteitä siitä, ettei asetuksissa sisäkäsi lähtenyt matkustamaan, vaan pysyi monia kertoja enemmän paikoillaan ja välitti pyyntöjä nyrkinpuristuksilla.
Laukassa pyöreyttä ei oikein ollut nimeksikään. Ehkä parin ympyrän ajan Helvi tsemppasi ja teki pyyntöjeni mukaisesti, mutta kaikilla suorilla pätkillä hevonen meni miten sattuu. Ei onneksi ihan pää katossa kiinni, mutta olisin toivonut käynti- ja raviharjoitteluiden jälkeen enemmän pyöreyttä. Mukavaa oli kuitenkin se, että laukka pyöri pehmeästi ja reippaasti eteenpäin.
Lopuksi ravailimme vielä kiemurauraa. Viimein pyyntöni pyöreydestä alkoivat mennä ravissakin läpi. Näin ollen saatoin alkaa testailla, kuinka hyvin Helvi venyttäisi itseään ohjan mukana. Tamma hoksasi jujun ja venytti itsensä aina tuntumalle, kun annoin sille vähän ohjaa. Loppuravit olivat lupsakkaat, ja kuski sai toivomansa hyvän mielen.
Laitoin taas yhden pyynnön valmennuksesta Helvin kanssa. Mitään fyysistä rääkkiä en hae niinkään hevoselle, vaan itselleni. Haluan oppia antamaan avut, jotka menevät perille ja oppia sen, kuinka saan hevosen liikkumaan kunnolla eteenpäin. Saa nähdä, onko tällä valmentajalla ensinnäkään aikaa vuokrapäiväni ja toisekseen halua opettaa vanhaa tammaa ja hajamielistä kuskia. Toivotaan parasta kuitenkin!
