Ihmettelin kovasti aamulla, miten hartiat ja yläselkä ovat oikealta puolelta kipeänä. Syy selvisi, kun kipusin tunnillani Pokun selkään. Oikeassa kierroksessa alkoi samaa seutua juilia saman tien, kun yritin saada asetuksia tähän jäykkään polleen läpi. On sitten vissiin tullut käytettyä vähän väärin apuja, kun on omatkin lihakset jumissa.
Tunnin treeniaiheena oli onneksi puomit ja etenkin niille ohjaus ja tasaisuus. Alkulämmittelyiden jälkeen humputtelimme suoralla linjalla olevat puomit ihan normaalisti ravissa. Katse eteenpäin, tasaisen vauhdin hankinta ja sitten vain puomien yli. Poku oli alussa vähän laiska, jolloin se vielä hidasti puomeille. Toisella kierroksella meni jo onneksi vähän paremmin.
Sitten mentiinkin ravissa korotettuja puomeja eli niiden toinen pää oli nostettu ylemmäs. Poku ei ilahtunut tästäkään, jolloin se muutamat kierrokset puski aina niin, että pääsi puomien yli helpoimmasta kohdasta. Lopulta sain pollen pysymään suorassa, jolloin Poku myös jaksoi nostella jalkansa asiallisesti. Itse olin tyytyväinen siihen, kuinka hevosen jalkojen nostelu ei kauheasti kevennykseeni vaikuttanut ja että katseeni kerrankin pysyi menosuunnassa, ei siinä hevosen niskassa.
Korotettuja puomeja mentiin myös laukassa. Hieman ennen ensimmäisejä puomeja tuli ottaa esteistunta ja puomilla kevyt istunta. Ensimmäisellä kierroksella en mennyt mukaan riittävästi, josta tulikin opettajalta noottia. Seuraavalla kerralla tajusin asennoitua oikein ja annoin Pokulle tilaa ylitellä puomit. Katseesta edelleen pisteet minulle, vauhdista ja nätistä ylityksistä kiitokset Pokulle. Vasemmassa kierroksessa bonuksena tuli vielä pyöräyttää lyhyelle sivulle kolmen puomin ylittävä ympyrä. Ensimmäinen kierros meni ihan mönkään, kun kuski ei ollut kartalla ja heti perään vedetty kierros parani hieman, mutta ei mitenkään hienosti. Olin tässä vaiheessa jo vähän leipääntynyt huonoon ohjaukseen, joten miksipä pollekaan olisi enää yrittänyt.
Tunnista jäi vähän sellainen argh-fiilis. Etenkin oikeassa kierroksessa menneistä hetkistä. Asetukset eivät menneet juuri yhtään läpi, ja Poku vain puski mielensä mukaan. En osannut yhtään korjata tilannetta ja tulin vain toivottomaksi. En ole tainnut ratsastaa vielä näin selkeästi vinoa hevosta, joten taas olisi uusi haaste edessä. Esteillä tämä polle on edelleen kiva, sillä siinä ei tarvitse ihan niin tarkkaan ährätä asetuksia ja taivutuksia perille, mutta kouluväännössä kuskin taidot loppuvat kesken tällä erää. Ehkäpä vielä joskus opin sen, kuinka ratsastaa tällainen hevonen rennoksi molemmilta puolilta.
