Radalle päästyä osasin vähän rentoutua. Tuomarille tervehdys (sijaitsi kymppiesteestä katsottuna vasemmalla) ja nostin oikean laukan. Pera oli vähän säpsy, joten pyöräytin yhden laukkavoltin ennen ensimmäiselle esteelle menoa. Tie sille jäi vähän puolittaiseksi, mutta ei onneksi ollut pahin mahdollinen. Ykkösesteen jälkeen olikin aikaa laukata ja otin lähestymisen kakkosesteelle kiltisti kymppiesteen kiertäen. Kakkosesteen jälkeen tohdin vähän hengittää, kunnes kolmoseste porttina tuli vastaan. Pera vähän mietti estettä, joten napsautin pohkeet kiinni ja yli-huudahduksen siivittämänä sain hevosen hyppäämään kivasti. Neloseste oli okseri, johon otin myös vähän ääntä mukaan. Tästä viitoselle tuli taas vähän kehnompi tie kuin olin ajatellut, muttei vieläkään pahin. Viitonen ylittyi kivasti ja seuraavana olikin se porttieste eli numero kuusi. Muistan pohkeilla komentaneeni, mutten muista, käytinkö ääntä. Pera hyppäsi nätisti kuutosen samoin kuin seiskan.
Tuloksena ensimmäiseltä vaiheelta oli siis nolla ja muistin jopa jatkaa ratsastusta. Kasiestettä kohti kurvasin kymppiesteen edestä. Laukka ehkä vähän hiipui ja lähestyminen kärsi, mutta Pera hyppäsi silti näpsäkästi. Ysiesteelle tuli varmasti radan hirvein lähestyminen, mutta polle antoi sen onneksi anteeksi. Kymppiesteessä ei ollut ongelmaa, joten tohdin sen jälkeen vähän spurtata yhtätoista kohti. Portti ei enää kummemmin kammoksuttanut Peraa, joten se meni kivasti. Viimeistä estettä kohden vähän yritin kiihdyttää ja sen jälkeen muistin vielä ratsastaa pari metriä enkä vain jäädä kyytiläiseksi. Oma kisavuoro olikin ohi ja tuloksena hymyilevä kuski puhdaan radan kanssa kiittelemässä loistavaa hevosta.
Jännää, miten jälkikäteen ei ihan tarkkaa muista, mitä radalla teki. Enemmän ehkä pelottaa nähdä oma meno videolta, jos aika on jo nyt ehtinyt kullata hirveimmät mokat. Niitähän olivat nuo parit kehnot reittivalinnat ja pahoin pelkään humputelleeni vastalaukkaa parit kaarteet ellen jopa enemmän. Pari kertaa tsekkasin, että Pera vaihtoi laukan ja yhdesti taisi mennä ravin kautta vaihdoksi, kun hevonen joko pudotti tai sitten huomasin sen menevän vastalaukkaa vaikeasti. Itse hyppyihin en oikein tainnut muistaa kiinnittää huomiota, ne menivät kuin itsestään. En myöskään muista kiskoneeni Peraa suusta, mistä olen kyllä hyvin tyytyväinen, jos näin kävi. Katse jumahti pariinkin otteeseen esteelle, mutta sentään vastineeksi parit muut kerrat vahtasin jo tulevaa estettä.
Yleisfiilis kisoista on loistava. Ei mitään kauhean suuria mokia ja yhteistyö tuntui pelaavan oikein mukavasti. Pera ei kertaakaan luikerrellut eikä ilmaissut harkitsevansa kieltoa, joten kuskina oli helppo seurata rataa ja ratsastaa turvallisemmalla mielellä. Muistin jopa kehua Peraa radan aikana, kun se reippaasti ylitti ne vähän erikoisemmat esteet. 17 ratsukon kisassa ratsastimme sijan 11. ajalla 50:01. Tahti oli siis aika rauhallinen, mutta vielä tässä vaiheessa on parempi ottaa varman päälle kuin kaahaamalla pilata lähestymiset ja saada kieltoja. Ratani jälkeen rapsuttelin ja kehuin Peran maasta taivaisiin ja palkitsin huipun estepolleni vielä porkkanalla. Ehkä sitä tämän hyvän kerran jälkeen uskaltaa palata kisamaailmaan vähän nopeammin eikä odottaa kahta vuotta taas.
Videosta kiitos Noralle ja Jenni-kuvaajalle!
