Sain viimein hankittua itselleni ainakin täksi kerraksi yksityistunnin Helvin kanssa. Opettaja oli entuudestaan hyvän päivän tuttu, joka sittemmin oli opiskellut itsensä ratsastuksenohjaajaksi. Olin briiffanut hänet hommaan sillä, että tahdon saada apuni oikein läpi ja hevosen kulkemaan oikeinpäin.
Opettaja kertoi tunnin aluksi kiinnittävänsä alussa eniten huomiota ratsastajaan. Kun kuski saadaan istumaan ja vaikuttamaan oikein, voidaan sitten vasta alkaa tarkastella hevosen toimintaa. Ihan ymmärrettävää ja juuri toiveideni mukaista. Kyllähän minä siellä selässä istun ja yritän vaikuttaa, mutta korjattavaa on varmasti vaikka millä mitalla.
Tunti aloiteltiin yksinkertaisesti käynnissä. Jo parin askeleen jälkeen opettaja pyysi pysähtymään ja tuli korjaamaan jalkojeni asentoa. Olen onnistunut opettelemaan istunnan, jossa jalkani ovat vähän liian edessä. Toisaalta opettaja myös hoksautti, ettei satulakaan ole kaikkein ihanteellisen pitkille koivilleni. Opettaja asetteli jalkojani oikeaan kohtaan, jonka jälkeen jatkettiin käynnissä ja ravissa jalkojen asentoa tarkkaillen. Olihan se vaikeaa! Alussa tuntui, että jalkani vähintään ovat nousseet ilmaan niin, että kantapäät osoittavat taivasta kohti. Sitten pohjeapuja antaessa jalkani taas heittäytyi väärälle paikalle eteen. Nyt pitäisi vain kaikilla tunneilla muistaa tarkistaa jalan asento ja korjata sitä aktiivisesti. Ilmeisesti pientä parannusta kuitenkin tapahtui, sillä saatoimme siirtyä seuraavaan asiaan.
Seuraava korjauskohde ei tullut yllätyksenä. Käteni ovat päättäneet pitää paikkansa ojennettuna eteen. Ei nyt tietenkään ihan suoraan, mutta kyynärpääni eivät ole lähelläkään vartaloani ja 90 asteen kulma on toiveunta. Opettaja ohjeisti viemään kädet liki satulan etukaarta ja ikään kuin ottamaan ne vartalon kanssa mukaan yhteen jämäkkään pakettiin. Sitten taas mentiin käyntiä ja ravia sekä koetettiin oppia pitämään kädet oikein. Tämä oli vielä jalkaa vaikeampi, sillä ihan huomaamattanikin kädet valuivat väärään asentoon.
Opettaja oli tunnin alusta hoputtanut meitä tasaiseen tahtiin pitämään vauhtia yllä. Tämä auttoi selvästi, sillä käynnissä ja ravissa Helvi liikkui aika kivasti. Parasta oli se, kuinka se herkistyi kuuntelemaan apujani, kun oikeasti noudatin voimistuvan avun kaavaa. Sitten opettaja halusikin tarkistaa, miten liikumme laukassa. Helvi nosti laukan laiskasti, josta muistutin sitä raipalla. Tammapa nakkasi pukin! Ehkä elämäni toinen pukki tältä tammalta, joten olin ihmeissäni ja kyselinkin siitä opettajalta. Hän arveli, että joko tamma oli tammamaisella tuulellaan tai sitten se huomasi takapäänsä lämmenneen niin, että saattoi protestoida raippakäskyäni pukilla. Helvi ei tosiaan ole pukkiherkkä tapaus, ja opettaja kertoikin, että jäykemmät hevoset eivät usein takapäätään kovin herkästi visko ilmaan. Tämä sopisi tammaan erinomaisesti. Pukin jälkeen oikea laukka pyöri ihan kivasti. Opettajalta tuli käskyä ajatella omaa istuntaa alaspäin eikä sellaiseksi, joka heijaa miten sattuu. Kädet levisivät taas säännöllisin väliajoin, mutta jalat ilmeisesti pysyivät paremmin paikoillaan. Vasen laukka oli melko takkuista, mutta muita ongelmia ei tullut.
Sitten siirryttiinkin vielä lopuksi asettelemaan. Tässä levottomat kädet iskivät pahiten. Asettava käsi suunnilleen pysyi siellä missä piti, mutta ulkokäsi lähti aina seikkailemaan. Kerta toisen jälkeen piti palauttaa se ajatuksen kanssa lähemmäs vartaloa. Kun onnistuin tässä, alkoivat asetukset mennä taas paremmin läpi. Lopulta kierros toiseen jälkeen hinkattuna Helvi alkoi liikkua oma-aloitteisesti kohtuullisen hyvin. Opettaja jopa kehui sen viimein käyttävän selkää ja takapäätään. Samalla tamma itse hakeutui rehellisemmin pyöreäksi eikä vain niksauttanut kaulaansa nättiin asentoon. Ravi oli paikoitellen mukavan letkeää ja irtonaista, jolloin opettaja käski kehumaan Helviä hienosta työstä.
Loppukäynneissä tamma sai myös pisteet kotiin. Takapää ja selkä olivat töissä, jolloin myös etupää pehmeni ja pyöristyi. Opettaja kertoili samalla Helvin liikkuneen ajoin mukavassa muodossa, joskin vielä vähän pitkänä. Tunnin parhain anti oli siinä, kun opettajan avustuksella sain Helviä liikkumaan paljon paremmin ja rennommin. Jotenkin opettajan läsnäolo tsemppasi yrittämään ja auttoi kiinnittämään huomiota kaikkeen paljon enemmän kuin yksin ratsastaessa. Tunnista jäi hyvä fiilis, vaikkei mitään kummempaa tehtykään, mutta kuten opettaja sanoi, kaikki lähtee liikkeestä. Kun sen hallitsee, voi alkaa tehdä enemmän muita juttua. Allekirjoitan tuon täysin. Kyllähän sitä Helvin kanssa on pyöritty vaikka mitä kuviota, mutta monesti niiden aikana vauhti on kadonnut tyystin ja suoritus on ollut aika nihkeää menoa.
Vaikka tunnin aikana huomasin, että korjattavaa on vaikka millä mitalla, en enää malttanut masentua. Onnistumiset tuntuivat niin kivoilta, että jään vain malttamattomana odottamaan, milloin saisin aikataulut seuraavan kerran opettajan kanssa sopimaan. Kiva nähdä, miten Helvin työskentely muuttuu, kun se huomaa kuskin viimein alkavan edes vähän mennä oikeaan ratsastussuuntaan.
