Tuntuipa neljän päivän ratsastustauko taas pitkältä. Helvi-reppana teloi jalkansa pari viikkoa sitten johonkin, jonka takia liikuttelut on jätetty väliin. Nyt kuitenkin viikonlopun kunniaksi sai kipaista tallille ja kiivetä vähän harmitellen Hessun selkään. Kuten olen aiemminkin todennut, ei Hessun ja minun välille tunnu koskaan löytyvän kunnollista yhteisymmärrystä. Sen pätkiä kyllä toisinaan, mutta ei ehkä riittävästi kummankaan mielestä.
Tällä kertaa askeleen hallinta oli tunnin aiheena. Tätä lähdettiin tekemään ensin ihan käynnissä ja ravissa. Hessu teki lyhennykset taas kohtuullisen kivasti, mutta pidennykset olivat onnettomia. Jostain syystä eteenpäin komentava apuni ei vain näissä kohdin merkinnyt Hessulle mitään. Tämän jälkeen testasimme askeleen tasaisuutta humputtelemalla kahden suoralla olevan puomin yli sekä pyöräyttämällä lyhyeltä sivulta voltti, joka sisälsi yhdessä kohdassa olevat neljä puomia. Tämän jälkeen pyöräytettiin vielä ravista samassa kohdassa pienempi voltti. Tämä tehtävä meni ihan kivasti, kunhan sain heräteltyä Hessun ennen puomeja. Muuten sen vauhti hiipui ja se kolisteli kavionsa puomeihin.
Seuraavaksi siirryttiin laukkaan. Aikaisemmalta tehtävältä tuttu suora linja kahdella puomilla piti mennä viidellä askeleella. Hessu nosti kyllä laukan, mutta raahustaen. Muistutin sitten raipalla, josta polle palkitsi pukilla ja päättömällä kaahotuksella. Tämän seurauksena viiden askeleen väli hurahti pari kolme kertaa neljällä tai neljällä ja puolella. Lopulta sain laukkaa kurottua vähän kasaan, jolloin viisi askelta löytyi. Tosiaan vähän kommunikaatiopulaa meillä Hessun kanssa.
Jotta tunti ei ihan liian helpoksi olisi jäänyt (huomatkaa sarkastisuus), hurautettiin aiemmin ravissa mennyt puomit ja pienempi voltti laukassa sekä jatkettiin vielä viiden askeleen suora. Ensimmäisellä kerralla Hessu löntysteli neljän puomin kaarteeseen ja valui ulos. Pienempi voltti meni yhtä onnettomasti, mutta plussaa edes siitä, että laukka säilyi. Viiden askeleen suoralla laukka tosin putosi kuskin liiallisen jarruttamisen takia. Toisella kerralla ja jatkossa muistin jo ratsastaa, jolloin Hessu laukkasi kivasti puomit sekä pienemmän voltin ja pysyi myös viidessä askeleessa vaaditusti. Sentään jotain onnistumista tällekin tunnille.
Lopuksi mentiin ravissa viiden kaaren kiemurauraa. koetin asetella ja taivutella Hessua rennoksi, mutta polle ei ottanut korviinsakaan moista asiaa. Tunnin aikana en muutoinkaan saanut ratsastettua hevosta kunnolla pyöreäksi. Käynnissä onnistui pätkittäin samoin kuin ravissa, mutta ei niitä montaa hetkeä kerennyt tulla. Pörräävät ötökät tahtoivat myös viedä hevoselta keskittymiskyvyn rippeet pois. Yritin tunnin ajan nohittaa Hessua kulkemaan reippaasti, jotta sen oma moottori olisi käynnistynyt, ja se olisi ollut helpompi ratsastaa pyöreäksi. En kuitenkaan löytänyt sitä starttinappia, joten tunti kului aina pari sekuntia vauhdista nauttien ja sitten taas lisää kerjätessä.
Onnistuneissa kohdilla kyllä taas ilman mitään ongelmia tunnustin itselleni, ettei hevosessa ole se vika, vaan minussa. Joidenkin ratsastajien ja hevosten kemiat eivät vain kohtaa. Opettaja itse tunnusti aikoinaan, ettei hänellä ja herra Hilanterilla suju sävelet yksiin. Toisaalta olisi kiva osata ratsastaa kaikkia hevosia, mutta toisaalta on myös kivaa, että joidenkin hevosten kanssa on samalla aaltopituudella ilman kummempia selittelyjä. Taitoa vai tuuria tuo aaltopituus? Sen kun tietäisi.
