lauantai 10. joulukuuta 2016

Ärrimurrin paluu

Lauantaina lyöttäydyimme Paven kanssa Noran ja Hempan sekä toisen ratsukon seuraksi puomi- ja kavalettitunnille. Pääsimme menemään niin ravi- kuin laukkapuomeja sekä pienillä esteillä suoria ja kaarevia linjoja. Ennen varsinaisia tehtäviä ehdin käydä kaikki askellajit läpi. Pave nihkeili hieman asetusten kanssa molempiin suuntiin ja etenkin laukassa oikoi kulmissa melkoisesti. Yritin sitten ravissa ja käynnissä hakea asetuksia vähän paremmin läpi. Ei tullut suurta onnistumista.

Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä tulimme ympyrän kaarella olleita kolmea puomia ravissa ja laukassa. Ravissa Pave vähän kipitti miniaskeleilla, jolloin se kolisteli puomeja. Kun sain sen tasaisempaan raviin, menivät puomit asiallisesti. Laukassa Pave välillä unohti kavioidensa lukumäärän ja kompasteli puomeilla. Emme oikein ottaneet osuaksemme ensimmäiselle puomille, jolloin muutkin puomit menivät rämpien. Pari parempaa kierrosta mahtui kuitenkin mukaan, mutta olisin kaivannut selvempää tasaisuutta läpi tehtävän.

Toisena tehtävänä tulimme kahden pienen pystyn noin 21 metrin suoraa linjaa. Ideana oli tulla väli hieman lyhyemmässä laukassa kuudella askeleella. Yritin hakea Pavea laukkaamaan lyhyenä, mutta aktiivisena siinä kuitenkaan juuri onnistumatta. Ponnistuspaikat olivat edelleen hukassa, mutta saimme pistettyä väliin odotetut kuusi askelta. Pavea sai ottaa välissä aika isostikin kiinni, kun se alkoi intoilla. Ohjeeksi tuli muistaa pidätteiden jälkeen myös myödätä ja antaa hevosen itsekin ajatella väliin sopimista. Muutama pellehyppykin sattui mukaan. Minä odotin miniaskelta, Pave lähtikin kauempaa. Päästin niissä tilanteissa ohjat pitkiksi ja sain keräiltyä ne aina puolittain takaisin ennen kuin toinen pysty olikin jo edessä.

Tunnin kolmantena ja viimeisenä tehtävänä tulimme kahta kavaletin ja pienen pystyn kaarevaa linjaa putkeen. Eli neljä hyppyä aina kierroksella, joita tulimme useamman putkeen. Kavaletin ja pystyn kaareva linja tuli päästä kuudella askeleella. Tässä onnistuimme, kun tulimme kavaletille oikeassa laukassa. Sen sijaan vasemmassa laukassa kavaletille tullessa Pave innostui ja hurautti välin pariin otteeseen viidellä askeleella. Kavaleteilla tuli myös saada laukanvaihtoja, mutta me esitimme niin vasta- kuin ristilaukkaakin. Niinpä sain pyöräytellä tehtävälle ylimääräisiä ympyröitä, jotta sain korjattua laukan myötäiseksi. Saimme esitettyä pari tasaisempaa hetkeä tehtävällä, mutta emme kokonaisen kierroksen verran. Rytmi katosi, ja minä hermostuin. Ärrimurri teki taas paluun. En tiedä, miten tuohduinkin niin Paven kipityksestä, mutta niinpä vain tein. Jotenkin ärsytti valtavasti, että Pave lähti sinkoilemaan omiaan. Eihän se siis lujaa mennyt, mutta jätti noteeraamatta pyyntöni. Siitä piti sitten pahoittaa mieli niin kovasti, että tunnin fiilikset menivät ankeiksi.

Loppuravissa en tehnyt enää mitään kummempaa ja loppukäynnit taluttelin maasta käsin. Totesinkin ääneen, että esteillä minulla palaa käämit ihmeen nopeasti. Koulupuolella saan välillä venytettyä pinnaani hyvällä tavalla. Se sama pitäisi osata tuoda esteille. Tykkään toki esteratsastuksesta paljon, mikä ehkä selittää harmistukseni, kun homma ei toimikaan. Ärsyyntyminen saa minut kuitenkin ratsastamaan huonosti. Zen-harjoitukset esteillä ovat siis seuraavaksi suunnitelmissa. Hyvähän se on, että Pave innostuu esteistä. Minun pitäisi vain osata ottaa se energia talteen ja kanavoida se hyvään laukkaan. Ei siihen, että hevonen yhtäkkiä venyy tavarajunaksi, kipittää mielensä mukaan minun vain puhistessa matkustajana selässä. Siinäpä opettelemista. Eipähän käy aika pitkäksi.