Vauhdikasta opittavaa

Jaaha. On vissiin ollut "kiirettä", kun ei ole ehtinyt blogia päivitellä. Mitäs tässä nyt onkaan rästissä, neljä ratsastuskertaa? Kyllä. Ensin pitää nähdä vaivaa, että muistan kaikki pollet. Olisikohan järjestys jotain tällaista, että Tapsa, Eetu ja sitten Rappen kahdesti. No, näillä mennään ja hyvin tiiviillä kerronnalla.

12.11. Teema: hevonen ja ratsastaja rennoiksi

Pollekseni tuli Tapsa, voi kauhistus. Eihän siinä muu auttanut kuin toivoa, ettei tunnin teemana ole mikään vauhdikas asia. Onneksi ei ollut, vaan perusratsastuksen avaintekijöitä: rentous. Käytimme tunnin keskittyen omaan istuntaan ja siihen, kuinka se vaikutti hevoseen.

Tavoitteena oli saavuttaa rentous, jonka myötä hevonen pyöristyisi ja alkaisi työskennellä itsekin. No, ei paljoa tarvitse selittää sitä, että olen auttamattamattoman huono näissä asioissa, mutta jotain positiivista. Parina kolmena hetkenä tunnin aikana huomasin, että nyt teen jotain oikein. Tapsa pehmeni alla sopivasti ja haki itseään kunnolla. Se oli hieno fiilis, vaikka muu osa tunnista menikin miettiessä, miten ihmeessä tämä tehdään.

Tärkeä pointti oli se omakin asento, totta kai. Opettaja sanoi, että hevonen on aina sellainen kuin ratsastajansa: jos kuski on ihan pinkeänä, hevonen on myös. Ei polle ala tehdä asialle mitään, jos kuski välittää tuollaista pinkeysviestiä. Tästä siis opiksi pitäisi ottaa jatkoa varten.

19.11. Teema: vauhdin hallinta

Olen tosi kiitollinen tässä vaiheessa opettajalleni. Hän on alkanut kiinnittää huomiota siihen, että olen hukannut jarrut aivan täysin. Siihen lääkkeenä hän on nyt kolmen kerran ajan pistänyt minulle sellaisia polleja, joiden kanssa jarruja saa etsiä. Uskomattoman hienoa, että vaikka joskus luulee olevansa unohtunut ja piiloutunut sinne kaviouralle opettajan silmistä, ei se kuitenkaan niin ole.

Sain pollekseni Eetu-ponin. :) Se on ihastuttavan reipas, mutta samalla saattaa innostua niin, että minunlaisella jarruttomalla kuskilla homma menee vähän plörinäksi. Tunnin treenejä en varsinaisesti muista. Taisipa olla peruskauraa eli vauhdin säätämistä eri askellajeissa.

Muistan kuitenkin lopputunnin treenin. Siinä laukkasimme pitkää sivua myöten päätyä kohden, josta teimme täyskaarrosmaisen tempun, jotta pääsimme takaisin toista päätyä kohden. Tässä piti päästä takaisin uralle pysyen vastalaukassa. No, Eetu oikaisi käännökset oikein tehokkaasti (esteillä tästä olisi hyötyä) ja suunnilleen piti vastalaukkansa. Eli ei ihan höpöksi mennyt, vaikka käännöksistä sainkin tiukkaa komentoa moneen otteeseen. Unohdan aina hallita sitä hevosen toista puolta, kun pyydän toiselta jotain. Taas uusi oppi, jippii.

26.11. Teema: puomeilla vauhdit hallintaan

Vauhdikkaat tunnit jatkuivat, kun sain pollekseni pitkästä aikaa (kahdeksan kuukautta) Rappenin. Aiheena olivat puomit ja yllättäen taas se, että vauhti saadaan siihen tahtiin kuin halutaan. Tarkat treenit ovat taas kadonneet mielestä. Taisi olla puomisuoraa, johon ympättiin toivottuja vauhteja ja sitten peruskipityksiä.

Meillähän se meni aika höpöksi, kun minä en tajua jarruista mitään. Rappen lämpeni hivenen ja teutaroi jarrutuskomennoilleni hyvin. Paikallaankin seisominen oli tälle pollelle hurjan vaikeaa, mutta vauhtia löytyi senkin edestä.

Muistan tunnista sen, että aika höpöksi treenit menivät. Rappen pudottaa vielä laukasta aika herkästi raville ja korvaa laukassa tasapainon toisinaan vauhdilla. Se on vähän mahdoton yhtälö minunlaiselle kokemattomalle kuskille. Mutta ainakaan ei ollut hidas tunti, jotain hyvää.

3.12. Teema: rytmi ja laukanvaihdot

Minulle on jäänyt kammo esteistä. Olin tunnin aikana moneen kertaan niin peloissani, että harkitsin vakavasti sanovani opettajalle, etten uskalla hypätä. Onneksi noiden sanojen tuominen mielestä ulos ei onnistunut. Pelosta ei pääse yli muuten kuin kohtaamalla se.

Tunnin alussa treenattiin taas vauhtia. Uraa ympäri eri askellajeissa ja tsekattiin, että meillä on hevonen matkassa. Uskomatonta, mutta totta. Rappen ravaili uskomattoman hitaasti! :) Olin ihan mielissäni siitä, koska silloin se pysyi hallussa. Toki piti kokeilla, ettei se sentään nuku. Ihan hereillä oli ja vastasi pyyntöön reippaudesta kivasti. Laukkakin pysyi hallussa ja sain siihen vauhtia, mutta myös hitautta. Hyvä alku!

Kyllä on myönnettävä, että ennen tuntia selasin muiden osallistujien pollet läpi ja mietin, vaihtaisiko joku päikseen. Harmi, että polletarjonta ei ollut kovin hyvä, joten pitäydyin Rappenissa, vaikka huolestuttikin. Yritin vain ajatella, että tällä tavalla sitä oppii.

Hyppäsimme ristikkoa, joka muuttui pystyksi ja vähän korkeammaksi verryttelynä ympyrällä. Huoleni vain kasvoi, kun Rappen pudotti laukasta vilkkaasti raville ennen estettä. Kyllähän se yli pääsi, mutten ole tottunut moiseen. Rappen pysyi kuitenkin laukassa kivasti hanskassa ja ylitti esteen hyvin.

Sitten päästiinkin jälleen treenaamaan laukanvaihtoja ja kiemuraista estereittiä. Oikeassa laukassa vinon esteen yli ja siitä heti vasemmalle uutta estettä kohden. Sen jälkeen taas oikealle. Epävarmuuteni kierrähti ihan uuteen ulottuvuuteen, kun huomasin harjoituksessa, etten saanut Rappenia pysymään esteen keskellä. Auttamattomasti se valui ulos ja siitä seurauksena menin toisen esteen ohi toistuvasti. Lopussa minusta tuntui, että olin jo niin valmistautunut esteen ohitukseen, että suorastaan pyysin sitä Rappenilta. Opettaja tuli seisomaan ohitusreitille ja kas, Rappen hyppäsi nätisti esteen. Laukkakin vaihtui aina välillä.

Tämän jälkeen otettiin kahden esteen suoraa, johon piti saada toivotut laukka-askeleet, kuusi ja viisi. Kuusi meni hyvin, kunhan vähän keräsin Rappenin menohaluja kasaan. Onnistuin muuten kohtuudella pitämään pollen hallussani, sillä muistin itse rentoutua suunnilleen aina, kun Rappen oli innostumassa liikaa. Se tuntui auttavan, vaikka kyllähän polle vähän tepasteli odotuskohdissa omiaan, mutta ei lähtenyt kummemmin kaahailemaan. Laukassakin sain Rappenin malttamaan ja odottamaan vähän pyyntöjäni. Se kruunasi kyllä tunnin. :) Suoralla minua hirvitti ihan hulluna pyytää Rappenia viiden askeleen laukkaan. Minua pelotti niin uskomattoman paljon, että se kieltää. Näin ei onneksi käynyt, vaikka hypyt lipuivat taas kauhistuttavan lähelle esteen reunoja. Sykemittarini näyttikin esteiden jälkeen uskomattomia lukuja: sydän pamppaili kevyesti 175 tuntumissa.

Sivuhuomio tässä kohden. Jalustimieni mitat taisivat kerrankin osua kohdilleen. Hypyissä ei ollut ongelmia asennon kanssa muuten kuin se, että olen taas alkanut harrastaa sukeltelua. Huonompi homma, sillä siitä asennosta lentää niin helposti maahan, jos polle kieltää. Mutta muuten ei jaloilla ollut hypyissä ongelmia.

Hyppäsimme myös pienen radan, joka oli pitkä ja harvaesteinen. Lähdimme oikeassa laukassa aiemmin hypätyn vinon esteen yli. Siitä laukan piti vaihtua vasemmaksi ja suuntasimme kahden esteen suoralle. Siitä pitkä laukkapätkä toisen vinon esteen yli ja ensimmäisenä hypätyn vinon yli. Meillä meni tosi hienosti! Rappen vaihteli laukat käsittääkseni joka kohdassa ja vauhti pysyi toivottuna. Toki taas pelotti kuin pientä hiirtä, mutta hitto, että olin ylpeä meistä molemmista! Siinä tuli kyllä niin loistava kruunaus tunnille, etten olisi uskonut alkutunnista moiseen. Hyvä, Rappen!

Vaikeampana treeninä otimme ns. uusintaradan. Suoran linjan esteet piti hypätä niin, että siirrymme esteiden välistä ensimmäiseen hyppyyn ja teimme todella tiukan käännöksen esteeltä oikeassa laukassa tultuna vasemmalle ja siitä heti toista estettä kohden ja päädyssä sama homma. Ei sujunut minulta. Rappen osaisi homman, mutta minä en osannut ja sille ei mahtanut mitään. Uskalsin kuitenkin toisella yrittämällä ottaa tiukan käännöksen, mikä vähän palveli treeniä. No, ensi kerralla paremmin taas. :)

Rappen on kyllä mainio polle, ehkei tällaiselle estekammoiselle moiselle tunnille, mutta muutoin. Vauhtia ja virtaa löytyy, mutta myös herkkyyttä. Kiva pollekaveri, ei siinä mitään. Etenkin kun se palvelee todella mainiosti kuskin ongelmien selvittelyssä.

Hidastamisen uskomaton hankaluus osa II

Hurjan pitkältä tuntuneen tauon jälkeen taas omalle tunnille. Työvuoro esti taas tämän torstaisen estehurjastelun, mutta kenties ensi viikolla sitten tuplasti polleilua.

Yllätyksenä (huomatkaa äärimmäisen ironinen sävy) minulle sattui polleksi Montana, tuo Yhdysvaltojen 41. osavaltio. Tallillahan tätä tapausta tosin edelleen kutsutaan vain Mortiksi. Treeninä oli jälleen minulle mieluisaa, nimittäin tempoja. Ihmettelen kyllä kovin, mistä opettaja on keksinyt alkaa sovittaa minua ja Morttia yhteen. Kyllähän se on kiva hepo ja toimii hyvin, kunhan ratsastaja osaa. Ehkäpä Mortti on sitten sopiva koulimaan taitojani.

Ensimmäisenä treenattiin taas tuttu käynti-jarru-käynti-kuvio. Hyvinhän se meni. Tallin polle-esittelyssä todetaankin, että "ratsastaessa se osaa olla laiskakin, jos ratsastaja ei huomaa herätellä sitä töihin heti alkutunnista lähtien". Sitähän se vähän tahtoo minullakin vielä olla, tosin ei jahkaile kovinkaan kauaa enää, hiphei!

Alkuvarmistelujen jälkeen siirryttiin sitten ravitreeniin. Nyt hevoset piti saada pienelle tipuraville, siitä normaaliin raviin ja myöhemmin kunnon lisättyyn. Tavoitteena toki keskiravin löytäminen. Morttihan oli likipitäen upea! Tipuravi löytyi oikein mukavasti ja paluu normaaliraviin meni kivutta. Tosin sitten törmättiin tähän uuteen ikuisongelmaani nimeltä hidastaminen. Mortti oli hurjan reipas (siitä kiitokset pollelle), joten jarruun tottumaton kuski sai tehdä töitä, että innostunut polle saatiin taas ohjasten päähän.

Treenissä oli myös havaintoa siitä, millaista koottu ravi tulisi olemaan. Mortti kulki kyllä hyvin hienosti pätkiä ja lisäykset olivat kyllä monen pisteen arvoisia. Pienestä kehoituksesta Mortti venytti askeltaan ja vauhtia tuli reippaasti. Olipa jäädä isommat pollet tämän pienemmän pakkauksen jalkoihin vauhdissa. :)

Laukassa harjoiteltiin vain sitä, että yhden käsen ohjasotteella pyrittiin rentoutumaan satulassa. Mortin laukassa ei ole mitään moitetta, vaan päinvastoin. Se on keinuhevosen menoa eli uskomattoman ihanaa. Tosin ohjaushommat vähän pettivät ja hidasteluksihan se meni, kun Mortti painatteli oikein reipasta laukkaa menemään. Mutta ei mitään ongelmaa siinä, joskin se, että pollelle jäi laukan jälkeen vauhtivaihde silmään.

Laukan jälkeen vilkaistiinkin hetki seuraavan viikon asiaa. Kolmella ympyrällä pyöriteltiin menemään lievällä asetuksella. Sehän meni minulta melkoiseksi kipittelyksi. Morttia ei huvittanut pyöritellä hitaasti, vaan se pyyhälsi oikein vikkelää ravia. Sai olla tosissaan toppuuttelemassa sitä ja sehän toki oli vähän onnetonta, kun minusta vauhti on vain kiva asia.

Kuulemma ensi viikolla aletaan keskittyä asettamiseen oikein kunnolla. Hivenen pelottaa, mutta ehkä vakipolle-Morttini hoitaa homman kotiin. Mortin pisteet kyllä nousevat suunnilleen joka kerta. Kyllähän se osaa, vielä kun kuskikin taitaisi hommat. Sitten voitaisiin alkaa jo tavata sanaa dream team. :)

Hidastamisen uskomaton hankaluus

Olen taas ottanut tavaksi näemmä kirjoitella hyvin jäljellä tunneista. Nyt kuitenkin on sopiva rako näin vaikka synttäripäivän kunniaksi kirjata viime viikon keskiviikon puomitunti. Tämä viikko jäi väliin töiden takia. Harmitti kyllä, kun olisi ollut esteitä. No, ensi viikolla sitten oma tunti ja päälle kruunaamaan estevalmennus.

Sattuipa muuten polleksi puomeille Perillus. Parhautta siis! :) Tosin pakko on myöntää, että hivenen ehdin aina välissä miettiä, että entä jos se nyt lähtee käsistä. No, ei lähtenyt.

Perilluksessahan ei ollut taaskaan mitään vikaa. Pari kertaa seisoskelun jälkeen sen mielestä oli paljon kivempaa tepastella eteenpäin-käskyn sijasta itsensä ympäri, mutta muutoin toimi oikein kivasti. Muistini mukaan treenasimme alussa jälleen kaasun ja jarrun symbioosia. Vauhtiahan kyllä sain ja alkuhommissa myös jarrua.

Sitten suorassa linjassa olleilla puomeilla testattiinkin, että saadaanko väleihin askeleita määrätyllä summalla. Seitsemän askeleen väli oli minulle uskomattoman vaikea. Osaan kyllä mennä lujaa, mutta en pyydetyn hitaasti. Huomasin ongelmaksi sen, että kun haluan hiljempää laukkaa huomattuani vauhdin olevan ihan liian luja, pyydän liian jämäkästi. Pera nimittäin pudotti kahteenkin kertaan puomien välissä raville, kun se herkkänä ottaa huomioon myös painoavut. En edes ohjaa ottanut kummemmin normaalia tiukemmalle, mutta istunnalla jarrutin ilmeisesti turhankin tehokkaasti. Taisin saada kerran seitsemän laukan onnistumaan.

Kuuden laukan sarjassa ei ollut mitään ongelmaa. Sehän on ihan peruslaukkaa, joten meni ilman ongelmia. Lisäksi toki loistin viiden laukka-askeleen välissä. Nopeastihan kyllä osaan kaahata. Oli kyllä ihan kiva tunne puomeja lähestyttäessä antaa pollelle vinkkiä, että nyt saa mennä. Perahan otti pyynnön hyvin vastaan ja viisi laukka-askelta kiidättivät meidät puomien yli.

Tunnilla treenattiin myös laukanvaihtoja. Apuvälineenä oli keskelle kenttää lyöty kavaletti, jota kierrettiin kahdeksikkona. Alussa apuni olivat epäselvät eikä Pera antanut vaihtoja ilmaiseksi. Vinkkinä opettaja antoi sen, että esteelle tullaan jo valmiiksi hieman vinossa eli tähdäten siihen uuteen suuntaan. Apukeinona oli vielä se, että ennen estettä saadaan polle asetettua jo tulevaan suuntaan. Sillähän siitä selvittiin. Pera vaihtoi oikein näpsäkästi noiden kanssa laukat ja kuskillekin tuli hyvä mieli. Kerrankin sattui niin, että kuski pystyi tekemään parikin asiaa kerralla sen ainokaisen sijaan. :)

Nyt sitten vain loput ratsastuksettomasta viikosta ohi ja ensi viikolla korkojen kera takaisin.

Pohkeet läpi kahden kertoimella

Taas on rästissä sekä viime viikon kerta että eilinen. Ei muuta kuin kahden kerran opetukset samaan merkintään. Sinällään ihan aiheellista, sillä tämän viikon tunnilla jatkettiin edellisviikon aiheista.

Keskiviikko 17.9.

Minulle sattui yllättäen Montana eli Mortti. Hiljalleen tämä polle on tulossa näemmä yhdeksi vakiratsukseni. En ole vielä päättänyt, tahtooko opettaja kiusata minua vai onko hän huomannut, että minulla ja Mortilla saattaisi vielä jokin päivä loksahtaa palaset kohdilleen. :) Sen näkee sitten myöhemmin.

Tunnilla lähdettiin treenaamaan sitä, saadaanko pohjeavut oikein läpi. Tätä testattiinkin ensin volteilla, joilla pysyttiin ilman sisäohjan vaikutusta. Olin alussa ihan hädissäni jo valmiiksi. Minulla ja Mortilla on ollut kääntämisvaikeuksia ja ennustelin, että koko treeni menee plörinäksi. Ja miten kävikään! Mortti kääntyi aika sujuvasti eikä lähtenyt pahemmin häröilemään omille teille. Olin todella onnessani. Kerrankin pelasimme Mortin kanssa yhteen. Taas pollen pisteet kasvoivat silmissäni.

Toisena treeninä olikin vähän meidän hataralle yhteisymmärrykselle vaikea tapaus. Voltilla piti muutamien askelien aikana pyytää hevosta kulkemaan takajaloilla ulompana kuin etujaloilla. Tämähän meni höpöksi. En saanut pohjeapua vietyä niin, että Mortti olisi tehnyt toivotusti. Osoittaisin syyttävällä sormellani vaihteeksi itseäni. Tuntui, että välissä olin itse niin vinossa satulassa, ettei pohkeella enää paljon väliä ollut. Koetin vissiin viestiä Mortille, että haloo, menepä niin kuin minä täällä vinksotan. Yllättäen emme lukeneet toistemme kieltä oikein ja hommat sujuivat kehnommin. Tosin muutamia kertoja sain Mortin pistämään takajalat oikein ja olihan se kivaa. Tietääpähän ensi kerralla taas, mihin panostaa lisää.

Keskiviikko 24.9.

Kaikkea sitä! Ei sattunut enää Morttia, mutten kyllä kehuisi paljoa pollella. Sepä sattui olemaan herra tervakavio eli Daimler ja taas tuttujen kesken Tapsa. Kyllähän minä taas voivottelin polletuuriani, sillä olin haikaillut vähän nopsakavioisten seuraan. Ehkäpä ensi viikolla, kun on puomeja.

Edellisviikon treenit jatkuivat. Nyt keskityttiin viemään pohjeavut läpi neliöllä, joiden kulmat mentiin etu- ja takaosakäännösmäisesti. Elikäs takaosakäännöksessä polle stopattiin kulmaan ja ulkoavuilla pyydettiin siirtämään etukaviot neliölle takaisin. Tässähän Tapsan kuvaus osui kohdilleen: se on teknisesti osaava, mutta hidas. Avut menivät aikasta kivasti perille. Etuosakäännöksessäkin homma toimi kivasti, kunhan maltoin pyytää täsmällisesti. Tapsahan teki ja hyvä mieli tuli. Hitaasti, mutta varmasti, Tapsan taattuun tyyliin.

Sitten siirryttiin temmon vaihteluun. Ravissa Tapsa loisti suorastaan! Se pisti sellaiset lisätyt ravit, ettei ikinä. Taputtelin hurjan mieluissani pollea, kerrankin toimimme yhteen! Laukassa kävi vähän höpösti ja osasin ennakoidakin asiaa. Koetin jo ennen omaa volttitarkkailua saada polleen virtaa, mutta heikosti. Voltilla opettajan silmän alla piti saada lyhennettyä ja pidennettyä laukkaa. Pidennys onnistui kohtalaisesti, mutta lyhennys meni ihan petäjään. Yritin hillitä laukan myötä, mutta Tapsa pudotti hyvin herkästi raville. Pari kertaa sain järkevät lyhennykset, mutta siihen se jäi. Tuumasinkin, että minulle tulee vielä ongelma tästä hidastamisesta, kun en piittaa siitä. Vauhti kelpaa, mutta jarrujen käyttö on vähän nihkeää.

Tapsa taisi tuolloin tehdä mieluisimman tunnin minulle niistä harvoista kerroista. Onneksi, sen kanssa sai puskea itsensä hengästyksiin muutenkin, niin en olisi jaksanutkaan vaikeilevampaa tapausta. Ensi viikolla olisi puomitunti ja sitten esteitä, jes! Arvailenkin, että puomitunnilla paneuduttaisiin taas tempoon. Se olisi hyvä juttu, on se aika minunkin oppia, että kaasun lisäksi on se jarrukin. Kunpa nyt saisi pollen, jolla sitä jarrutreeniä voisi harjoitella. :)