Tasaista menoa esteillä

Radan este numero 1.

Lauantaina suuntasimme Heli Aholan (entinen Penson, yritän kovasti opetella uutta nimeä) estetunnille Noran, Kaisan ja kolmannen esteintoisen kaverimme kanssa. Hevosjako ei muuttunut, vaan sain alleni jälleen Pupen. Opettaja kyseli taas toiveita, ja pääsimme treenaamaan laukan säätämistä. Alkuverryttelyn ravissa Puppe oli taas ihan tervakavio, mutta laukassa siitä irtosi ihan mukavasti liikettä. Opettaja muistutti olemaan menemättä itse kaulalle makaamaan ja pitämään Pupen keulan ylhäällä.

Toinen kohtaaminen vesimaton kanssa.

Ensimmäiset hypyt otimme kapealla vesimatolla varustetulle pystylle, joka hypättiin vielä putkeen toisen kerran ympyrän avulla ennen kuin siitä jatkettiin kuuden laukka-askeleen päässä olleelle toiselle pystylle. Puppe näki vesimaton aiemmin eikä piitannut siitä. Ensimmäisellä lähestymisellä se kuitenkin pällisteli vesimattoa, jolloin hyppy oli hassu. Ympyrälle kääntäminen onnistui, mutta matto tuli edelleen yllätyksenä Pupelle, jolloin toinenkin hyppy sille oli sangen hassu. Toisella yrittämällä pääsimme tehtävän nätisti, ja pystyjen väliin meni sujuvat kuusi askelta aiempien seitsemän sijaan. Seuraavaksi tulimme yhden kerran maapuomin, kahden innariristikon, askeleen päässä olleen ristikon sekä vielä kolmen askeleen päässä olleen ristikon muodostaman jumppasarjan. Tulimme tehtävälle oikeassa laukassa, ja pääsimme sen Pupen kanssa oikeilla askelmäärillä, mutta meno hieman hyytyi. Terävyys puuttui, jolloin kolmen askeleen päässä ollut ristikko jäi melkein kauas, mutta laukka onneksi vaihtui oikein.

Sitten tulimme radan kahteen kertaan ensin hieman pienempänä, sitten noin 60-70 sentin korkeudella. Matkaan lähdettiin vasemmassa laukassa tulemalla kahden pystyn 19 metrin suora linja. Aloitimme radan kolauttamalla ensimmäisen pystyn puomia, joka kuitenkin pysyi kannattimilla. Väli meni viidellä askeleella, mutta jäimme toisesta pystystä hieman kauas. Nyt Puppe kuitenkin nosti kavionsa eikä kolauttanut toista kertaa eli se korjasi hienosti. Tästä matka jatkui kaarevalle linjalle, jossa oli laineella varustettu pysty sekä ihan tavallinen pysty. Sain laukan vaihtumaan jo kolmosesteellä oikeaksi. Neloselle pääsimme seitsemällä askeleella hieman oikaisten, kuten opettaja huomautti. Seitsemäs askel olikin vähän tynkä, kun tila loppui kesken. Laukka kuitenkin säilyi hypyssä oikeana, joten jatkoimme viitosesteelle eli vesimatolla varustetulle pystylle. Viitoselle Puppe lähti hieman kaukaa ja vaihtoi siinä samalla laukan turhaan vasemmaksi. Luulin tajunneeni tämän, mutta en sitten tehnyt mitään kuutosella korjatakseni tilannetta. Sille pääsimme kuitenkin kuudella askeleella sujuvasti. Sen jälkeen jouduin kuitenkin käyttämään ravissa, kun Puppe oli edelleen päättänyt suosia vasenta laukkaa oikean sijaan. Sitten tulimmekin ristikoiden muodostamalle jumppasarjalle. Askel ei sopinut maapuomille, jolloin Puppe rämpi innariristikon ravinsekaisesti. Kaksi muuta ristikkoa sentään pääsimme oikeilla askelmäärillä ja laukassa, kun muistin viimein ratsastaa. Puppe oli itse ottanut vasemman laukan, joten sitä ei tarvinnut enää viimeisellä esteellä vaihtaa.

Toisella kierroksella olisi ilmeisesti pitänyt myös ujuttaa suorien linjojen väleihin lisää laukka-askelia, mutta omissa tohinoissani en tätä ohjetta kuullut. Ihmettelin vain kesken radan, kun opettaja tuumasi, ettei mitään muutosta näkynyt. Mietin vain, että viisihän ensimmäiseen väliin pitikin saada, vaikka ilmeisesti kuuteen oli tähdätty. Toiselle suoralle linjalle eli esteille 5 ja 6 sitten pistin seitsemän askelta, puolittain vahingossa, puolittain hämääntyneenä opettajan kommentista ja arvellen, että ilmeisesti piti mennä rauhallisemmin. Muutoin rata meni ihan mukavasti, laukat vaihtuivat eikä turhia vääriä laukkoja tullut. Kuutoselle tuli miniaskel, mutta tällä kertaa jopa näin sen enkä syöksynyt itsekseni hyppyyn. Saimme myös korjattua kivasti jumppasarjan viime kerran räpellykset ja menimme sen kohtuullisen sujuvasti laukassa pysyen. Se olikin hyvä juttu, sillä siitä pari estettä oli muutettu ristikoista pystyksi. Rata ei ollut hullumpi, vaikka napakkuutta olisikin saanut olla enemmän.



Tunti olikin sitten siinä. Hyppelymme tällä kertaa oli kohtuullisen tasaista, ei mitään uutta mullistavaa, mutta ei myöskään mitään kamalaa ongelmaa. Nyt tosin jotain taisi mennä vähän paremmin, kun opettaja ei joka käänteessä muistuttanut pitämään Pupen keulaa ylhäällä. Olisi tietysti ollut kiva olla hereillä ja kuunnella ne ohjeet toiseen kertaan ratsastetulle radalle, mutta nyt meni näin. Olisi joskus hauska nähdä Puppe vähän säpäkämpänä, mutta toistaiseksi en ole löytänyt sen säätönamikkaa vielä. Toisaalta Pupella on edelleen kiva hypätä, kun pääosin se kyllä liikkuu ja hyppää, jos kuskikin on mukana ja muistaa ohjata. Riittävän turvallinen ratsu siis minulle. Ja eihän sitä tiedä, vaikka yhteistyömme tästä kerta kerralta vielä paranisi. En ainakaan tähän tilanteeseen haluaisi kuitenkaan jämähtää.

Videoista kiitos Alekseille! Kuvat on napattu videoilta.

Testissä Ratsutila Jarmin

Vaikka hieman tiukille veti, ehdimme käydä Noran kanssa testaamassa Muhoksella toimintansa tauon jälkeen uudelleen käynnistäneen Ratsutila Jarminin vielä, kun heillä oli heinäkuun tutustumistarjouksena tunti 20 eurolla. Hinguimme tietysti estetunnille, mikä osaltaan pidensi odotusta. Se kuitenkin palkittiin, ja niinpä suuntasimme sopivasti festarihumun välissä lauantaina Muhoksella sijaitsevalle tallille kolmen ratsukon estetunnille. Opettaja oli tiedustellut ennakkoon ratsutoiveita, ja itselleni toivoin omalla moottorilla varustettua, mutta silti tasaista ja varmaa menijää. Ratsukseni tämän perusteella sain 2003 syntyneen suomenhevostamma Sorvan Suseten eli pelkistettynä Suseten. Sukupostista selvisi, että tamma on kokeillut ravihevosenkin elämää, mutta nykyisin se toimii ratsuna niin koulussa, esteillä kuin kentässäkin. Tamman taso on koulupuolella heB-A, rataesteillä 90-100 cm ja kentässä harraste.

Verryttelimme aluksi käynnissä ja ravissa tulemalla pitkille sivuille laitettuja puomeja. Toisella sivulla oli suoralla linjalla kaksi puomia, toisella tiheämpään useampi, määrää en muista. Susette oli ollut edellisellä tunnilla ja oli siellä ilmeisesti päässyt hieman kipittämään oman mielensä mukaan. Niinpä sain ravissa toppuutella tammaa, jotta se ei vain höseltänyt menemään puomeista juuri piittaamatta. Susette otti kuitenkin pidättävät avut nätisti vastaan ja tasoittui helposti. Opettaja muistutti rentouttamaan käsiä puomeilla ja antamaan hevosen suoriutua niistä liiallisen auttamisen sijaan. Paikoin puutuin peliin, kun Susette ei viitsinyt nostella kavioitaan, vaan kolisutti ne puomeihin. Muuten huomasin rentoutumisen antavan Susetelle työrauhan, jolloin pyrin muistamaan sen mahdollisimman usein.

Tämän jälkeen aloimme tulla vasemmassa kierroksessa parilla maapuomilla varustettua jumppasarjaa, jonka ensimmäinen este pysyi ristikkona, ja toinen muuttui hyppyjen jälkeen ristikosta pystyn kautta okseriksi. Sarjalle lähestymiset tehtiin aina ravissa, mikä jostain syystä sekoittaa pakkani aina todella hyvin. Aluksi esitimme Suseten kanssa melkoisia rämpimisiä ja taisimme pistää yhden laukka-askelen väliin kaksikin. En saanut tuotua Susettea tehtävälle riittävän aktiivisesti ja jäin vähän jarruttamaan itse menoa, jolloin ratsukaan ei selvinnyt siitä itsekseen häiritsemiseni takia. Opettaja muistutti antamaan ohjalla tilaa ja luottamaan siihen, että hevonen hoitaa tehtävän. Hän myös lisäsi, että Susette reagoi herkästi siihen, jos ratsastaja yhtään vihjaakaan hidastamisesta. Toistojen myötä aloin saada itseäni kasaan, jolloin Susettekin sai liikkua paremmin. Ravilähestymisissä itselleni vaikeaa on nähdä se ponnistuspaikka, jolloin en itse pääse hyppyyn kunnolla aina mukaan. Onneksi se alkoi hiljalleen näkyä tällekin puusilmälle, jolloin lopulta saimme tehtävälle pari järkevämpääkin suoritusta. Jälkimmäisenä ollut este nousi maksimissaan 70 senttiin.

Seuraavaksi tulimme oikeassa kierroksessa ensin noin 20 metrin suoran linjan, jossa oli kavaletti ja pysty. Väli piti tulla viidellä askeleella. Ensin esitimme Suseten kanssa kuusi, seuraavalla kerralla neljä ja puoli ja lopulta järkevämmät viisi. Sitten tehtävä muutettiin siten, että ensin tulimme saman kavaletin, mutta jatkoimmekin siitä oikealle johtavalla kaarevalla linjalla vesimatolle, jonka hyppäsimme kahdesti ihan pelkkänä mattona ilman mitään puomia. Molemmilla kerroilla tulimme kavaletilta vesimatolle kuudella askeleella, ja sain Suseten aina vaihtamaan hypyssä oikean laukan vasemmaksi. Opettaja naureskeli, että olisi porukan ratsuista luullut juuri Suseten laukkaavan matosta yli ilman hyppäämistä, mutta sepä vain yllätti, kun taas porukan kaksi puoliveristä ottivat tehtävän lunkisti ja laukkasivat molemmat ensimmäisellä kerralla maton yli. Sitten opettaja pisti vielä puomin vesimaton ylle kavalettipalojen päälle, ja tulimme sen vielä niin. Ei mitään ongelmaa, vaan Susette selvitti tehtävän edelleen tosi nätisti. Arvata varmasti saattaa, että olin jo tässä vaiheessa aika tykästynyt tammaan.

Lopuksi tulimme vielä muutaman kerran vasemmasta kierroksesta muuriestettä, jossa ensin oli pelkkä muuri, lopulta myös puomi sen päällä. Pariin kertaan ponnistuspaikka tuli huonommin, mutta Susette lähti hyppyyn silti. Itseä ärsytti ensimmäisellä kerralla se, että näin tilanteen selvästi, mutta en osannut ratkaista sitä. Olin vain, että oho, askel ei sovi, minäpä matkustan. Mikä ratkaisu se tuo on? Niinpä, ei mikään! Toisella kerralla sitten katsoin, että nyt tulee miniaskel, odotan sen rauhassa. Mutta estepä olikin tuossa vaiheessa metrin korkeudessa, jolloin Susette ratkaisi tilanteen lähtemällä kauempaa hyppyyn. Sain päästettyä ohjat löysiksi, mutta muutoin jäin hypystä jälkeen. Taas olisi pitänyt tajuta, ettei Susette lähde kiipeämään tuollaista estettä juuresta, vaan hyppää mieluummin kauempaa. Olin kuitenkin itse jäänyt viimein kiltisti odottamaan miniaskelta, jota ei koskaan tullut. Metrin esteen ensimmäisellä yrityksellä olin kuitenkin itse kaikin puolin kasassa, mutta Susette ei vain nostanut itse jalkojaan, jolloin tuli pudotus. Toisella kerralla tamma korjasi hienosti, mutta kuski tosiaan töpeksi. Niinpä saimme tulla vielä muurin kertaalleen pienempänä, jolloin sain itseni taas kohdilleen, ja tunti päättyi hyvään fiilikseen.

Loppuraveissa Susette yritti taas innoissaan kipittää hieman, mutta rauhoittui taas nopeasti. Tuumasinkin opettajalle, että hevostoiveeni täyttyi kyllä oikein hyvin. Metrin estekään ei tuntunut yhtään pahalta, vaan saatoin luottaa Suseten menevän senkin yli ongelmitta. Muutenkin tammalla oli mukavasti oma moottori käytössä, kunhan vain annoin sen liikkua menemättä silti kaahauksen puolelle. Opettajakin huomasi tyypilliset virheeni (kädet, katse, tahaton jarruttaminen) hyvin ja korjasi niitä ystävällisesti, mutta sopivasti muistutellen. Varmasti huomautettavaa tai ainakin viilattavaa olisi ollut enemmänkin, mutta tällä kertaa opettaja keskittyi noihin asioihin. Testireissu oli kyllä kiva ja etenkin tuohon tutustumishintaan. Matkaa kertyi puolisen tuntia suuntaansa, joten talli on hieman turhan kaukana siihen, että siellä alkaisin sen aktiivisemmin käydä. Toisaalta hevoset, opetus ja vielä mahdollisuus päästä kilpailemaan ovat varmasti monelle hyvät houkuttimet tuon tallin valitsemiselle.

Päivän superyllättäjä

Perjantain pienryhmätunnin ratsuni arvasin etukäteen aivan oikein. Koska Pera ei vieläkään ole toipunut täysin, ei se pääse helatorstain estekisoihin. Niinpä ilmoittautumislistaa aiemmin tutkaillessani huomasin muiden suosikkieni jo menneen ja jäljellä olleen Epperin, ja niinhän opettaja oli sen minulle jakanut. Ennen tuntia vähän murehdin sitä, etten saa Epperiä liikkeelle, vaikka se kyllä kömpii kisaluokkani eli 70-80 sentin esteet pääsääntöisesti kiltisti yli. Samalla mietin, pitäisikö pyytää lupaa saada vaihtaa luokka 50-60 senttiin, mutta päätin antaa tunnin vielä näyttää, miten meillä sujuisi. Ratsukoita tunnilla oli viisi.

Alkuverryttelyn saimme mennä käynnissä ja ravissa itsenäisesti. Patistelin Epperiä liikkumaan eikä se onneksi ollut läheskään laiskimmalla tuulellaan. Hieman ympyröillä ja välillä pitkillä sivuilla tahti vähän hyytyi, mutta Epper pisti kaviota toisen eteen kohtuullisesti nohittamalla. Taisin olla myös hieman tavallista päättäväisempänä ratsastamassa. Testailin myös muutamat vaatimattoman temponvaihtelut, joihin Epper vastasi ihan kivasti. Opettaja muistutti kääntämään Epperiä kunnolla ulkoa, jotta se ei jäisi nojailemaan etenkin kaarteissa ulkolapaansa, vaan kantaisi itsensä sieltä.

Jalustimille seisomaan ja korvista kiinni.

Verryttelyhyppyinä tulimme ensin oikeassa kierroksessa ristikkoa (ratapiirroksen este 5) ja sitten vasemmassa kierroksessa kertaalleen pystyn ja sitten okseria (este 1). Epper liikkui ihan kohtuullisesti suoraan mennessä, mutta kaarteessa päästin sen vähän hiljentämään. Pääosin sain laskettua laukat oikein esteille, joten pieniin hyppyihin mukautuminen ei ollut vaikeaa. Opettaja tosin hoksautti, etten saisi nykäistä kättäni nopeasti myötäyksestä takaisin, vaan tuoda se siitä rauhallisemmin paikoilleen. Testasimme tässä vaiheessa vielä vesimatolla varustetun pystyn ylittämisen oikeassa kierroksessa. Epper pääsi kaarteessa taas vähän hyytymään, jolloin komensin äänelläkin aika reippaasti. Positiivista oli kuitenkin se, ettei Epper piitannut kummempia vesimatosta, vaan hyytyi ihan hyytymisen eikä pelkäämisen ilosta.

Toisessa ääripäässä ei sitten myödätä lainkaan.

Seuraavana tehtävänä hyppäsimme yksittäistä pystyä (este 2) kahdeksikolla. Tarkoituksena oli siis saada vaihdettua hypyssä laukat. Tehtävä ei sujunut meiltä oikein nimeksikään, sillä sain vaihdettua vain kerran laukan hypyssä. Muut kerrat Epper pitäytyi vanhassa laukassa myös hetken aikaa esteen jälkeen, kunnes suostui pyynnöstäni vaihtamaan laukan myötäiseksi lennosta. Tieni esteelle taisivat olla hieman pielessä enkä saanut nohitettua Epperiä tasaiseen, mutta aktiiviseen laukkaan. Taisin jäädä soutamaan selkään ihan turhaan, mikä häiritsi hevosen keskittymistä. Oman ylimääräisen häseltämisen tunsi kyllä selvästi, kun tehtävän jälkeen puuskutin varmaan tuplasti enemmän kuin ratsuni. Oli kuitenkin kivaa, että Epper vaihtoi laukat lennosta eikä niiden vaihtamisen takia tarvinnut käyttää ravissa.

Ensimmäiseksi hyppäsimme radan esteillä 1-5. Opettaja korotti toiveestani esteet noin 70-80 senttiin eli tulevaan kisakorkeuteen. Ykköselle vasemmassa laukassa tultaessa nohitin Epperiä aika jämäkästi myös äänellä. Olin kyllä yrittänyt ottaa hyvän lähdön alle, mutta suoralla Epper tuntui yrittävän hyytyä. Pääsimme kuitenkin ykkösokserin yli, joskin Epper kopsautti kaviollaan puomia. Ei onneksi pudonnut. Tie kakkosesteelle tuli turhan vinosti, jolloin laukka pääsi sammumaan. Yritin viime hetkellä nohittaa Epperiin vauhtia, mutta katsoin hyppypaikan vielä väärin. Laukka ei tietenkään vaihtunut hypyssä enää, mutta Epper korjasi sen kohtuullisesti lennosta. Kaarre kolmoselle hyydytti taas laukkaa, vaikka kuinka yritin pitää aktiivisuuden yllä. Tulimme ehkä hieman liian lähelle kolmosestettä, mutta Epper ylitti sen onneksi siitä huolimatta. Laukka ei taaskaan vaihtunut, mutta en jäänyt säätämään sitä. Tulimme 21 metrin välin seitsemällä askeleella, ja okseri ylittyi taasen ihan hyvin. Laukka tosin ei vaihtunut senkään ylittämisessä, mutta kaarteessa Epper vaihtoi sen itse lennosta. Viimeiselle esteelle sain vielä nohittaa Epperiä liikkumaan. Se otti pyynnön ihan hyvin vastaan ja lähti laskelmieni mukaan hyppyyn. Tällä kertaa ehkä hieman liian kaukaa, mutta onneksi siitä ei koitunut ongelmia. Kuten opettajakin radan jälkeen tuumasi: ei se kasikymppi tunnu missään, kunhan Epper vain etenee. Itseä tosin radalle lähtiessä jännitti, kun pari estettä näytti taas muka hurjan korkeilta.

Loppuun otimme vielä toisen radan esteillä A-E. Matkaan lähdettiin oikeassa laukassa, ja tällä kertaa Epper ylitti ykkösesteen kivasti ja vaihtoi vielä laukankin oikeasta vasempaan. Kakkoselle päästiin edelleen seitsemällä askeleella, ja jotenkin kuvittelin, että olisimme voineet lähteä hyppyyn hieman kauempaa. Kolmoselle Epper lähti hyppyyn jo vähän kauempaa, jolloin laukkakin vaihtui siinä vasemmasta oikeaan. Kaarsin kohtuullisen nopeasti nelosesteelle, sillä tarkoituksena oli samalla harjoitella uusintaradan ratsastamista. Epper kääntyi aika kivasti, joskin laukka sammui aavistuksen. Se ei onneksi vaikeuttanut esteen hyppäämistä. Laskeuduimme vanhassa laukassa, mutta Epper vaihtoi vikkelään itsensä myötälaukkaan. Viimeiselle esteelle pääsin kääntämään myös aika nopeasti, mutta suoristamisessa kesti aikansa enkä tajunnut ratsastaa tässä enää riittävästi eteen. Opettaja pistikin meidät ottamaan viimeisen hypyn vielä uudelleen. Toinen kerta ei hirveästi parantunut, mutta sentään tulimme hetken ajan suorempana esteelle kuin radalla.

Tunnin loppuverryttelyssä olin aika yllättynyt. Epper liikkui paljon paremmin kuin yleensä, vaikka ei nyt ihan ilmaiseksi kaikkea antanutkaan. Se meni kiltisti kaikkien esteiden yli, kuten yleensäkin. Omaa ratsastustani olisin saanut parantaa rutkasti, sillä välillä soudin selässä kuin paraskin kalamies ja hypyissä joko syöksyin tai palasin vikkelästi takaisin. Ja sitä äänenkäyttöä voisin hillitä, vahingossa livahtaneesta ärräpäästä nyt puhumattakaan. Videolta tarkistettuna nousin jalustimilla enemmänkin seisomaan kuin olisin ollut oikeassa kevyessä istunnassa ja paikoin myötäämiseni oli sangen onnetonta tai rutkasti liioiteltua. Perusmokia, huoh! Sellainen tasaisuus ja rauhallisuus olivat kaukana. Lisäksi saisin muistaa opettajan lukuisten huomautteluiden pohjalta tasapainottaa Epperiä ulkopuolelta. Epper kuitenkin kesti villin lännen ratsastustyylini hienosti ja suoritti tehtävät riittävän hyvin. Tämän tunnin perusteella ei tunnu enää täysin poissuljetulta vaihtoehdolta mennä kisoissa Epperillä se 70-80 sentin luokka. Kyllähän se vaatii sen, että saan Epperin ajoissa hereille ja maltan olla itse sopivasti rauhallinen, mutta silti napakka. Epper toivottavasti kömpii kisoissakin esteiden yli puomeja pudottamatta, kunhan en itse sitä sille tee liian vaikeaksi. Mutta saa nähdä, minkä ratsun hevosten jakamisesta vastaavat opettajat minulle sitten kisoihin laittavat.

Videoista kiitos Noralle! Kuvat on kaapattu videolta.