Ensimmäisissä 2-tason kisoissa

Komea opetusmestari. © Ida Kvist

Sunnuntaina oli jännä päivä, MeLaRan estekisat Torniossa! Kisoista jännittävän teki se, että minun oli viimein tarkoitus päästä starttaamaan elämäni ensimmäisessä 2-tason luokassa. Menimme Jetin kanssa 1-tason 80 sentin sekä 2-tason 90 sentin. Molemmissa arvostelu oli 367.1. Radat olivat hieman erilaiset, mutta sangen mukavat.

Molempien luokkien verryttelyssä keskityin herättämään Jetin liikkumaan. Se onnistui kohtuullisesti, ja pääsimme jokaisen esteen yli ensimmäisellä yrittämällä. Tohdin jopa hypätä 90 sentin verryttelyssä okserin, joka onneksi sujui myös hyvin. 80 sentin verryttelyssä Jetti keskittyi hyvin, mutta 90 sentin verryttelyssä se alkoi huudella kavereiden perään. Olen vissiin jo vähän oppinut aiemmista kerroista, sillä en mennyt puihin, vaan ratsastin Jetin keskittymään hommiin. Toki se pääsi esimerkiksi välikäyntien aikana taas vähän huutelemaan, mutta työskentelyn avulla sen sai siitäkin palaamaan kuulolle. En siis huolestunut turhaan, vaan totesin hevosen ainakin olevan hereillä. Molempien luokkien aikana sai odottaa kisaradalla vuorossa olleet ratsukon ajan. Käytin sen ajan hyödyksi ja näytin Jetille ne esteet, jotka odottelupaikastani pystyin. Oman vuoroni koittaessa käväisin vielä näyttämässä 80 sentin luokassa toisessa päädyssä olleen esteen.

Kaisalle kiitos tästä!

80 sentin radalle lähdimme oikeassa laukassa. Kuvittelin herättäneeni Jetin, vaan jäimme silti vähän turhan rauhalliseen laukkaan. Ykköselle tulikin hieman hidas, joskin puhdas hyppy. Siinä Jetti nappasi vasemman laukan, josta en saanut sitä ennen kuin olimme jo kaartamassa radan toiselle esteelle. Kakkoselle tuli hyvä hyppy, ja suoran linjan päässä olleelle kolmoselle tulimme puolestaan hitaalla hypyllä. Yritin nohitella Jettiä heräämään. Nelosen ja viitosen suora linja menikin jo vähän paremmin. Kuutosena odotti sarja, jolle ratsastin vähän reilummin. Jetti selvitti askeleen sarjan kivasti, mutta nappasi b-osalla vasemman laukan. Yritin vaihdattaa sitä oikeaan, vaan mökelsimme perusradan viimeistä estettä eli seiskaa kohti ristilaukassa. Lähestymisessä Jetti nappasi lopulta kokonaan vasemman laukan ja ylitti seiskan puhtaasti.

Kuskia vissiin pelottaa. Radan este 1 ja 12. © Ida Kvist

Uusintaan lähtiessä yritin saada Jetistä kierroksia irti. Olimme edelleen vasemmassa laukassa, jota en vieläkään saanut korjattua pois. Niinpä tulimme kasille ristilaukassa. Jetti kuitenkin ylitti kasin puhtaasti. Ysi oli pitkän suoran linjan päässä, ja sille tuli ihan hyvä hyppy. Kympin ja yhdentoista suora linja meni mukavasti sujuen. Olin ajatellut kääntää tältä esteeltä aiemmin, mutta lopulta päätin ottaa pidemmän tien. Kahdelletoista tein aika ison tien, jolloin se ylittyi ihanan varmasti. Maalilinja oli vähän tavallista kauempana, joten usutin Jetin vielä hypyn jälkeen isompaan laukkaan, jotta pääsimme maalilinjan yli. Tällä suorituksella sijoituksemme oli 8/20.

Upeasti 80 sentin ratapiirroksen päälle tehty 90 sentin rata.
Joskus voisi jopa muistaa kuvata kaikki kisaradat.

90 sentin radalle lähdin hakemaan hyvää, tasaista suoritusta vailla ajatustakaan aikaratsastuksesta. Matkaan lähdimme taas oikeassa laukassa. Ykköselle tuli nyt parempi hyppy, mutta Jetti nappasi siinä taas vasemman laukan. Aloin hakea vaihtoa heti, mutta jälleen vasta kaarteessa kakkoselle Jetti suostui ottamaan oikean laukan. Kakkosen ja kolmosen suora linja meni nohituksen jälkeen asiallisesti. Jetti tosin tuntui vähän olevan unessa, joten nohitin sitä lisää. Nelosena oli vuorossa askeleen sarja, joten halusin tulla sille sujuvasti. Jetti hyppäsikin sen ihan hyvin. Viitoselle tuli jarruttava hyppy, mutta kannustuksella Jetti lähti kuutoselle positiivisen askeleen kautta. Edessä oli perusradan viimeinen este eli seiska, joka ylittyi hyvin.

Uusintaan lähtiessä yritin vähän hakea kierroksia, jotta minun ei tarvitsisi joka hetki ajaa eteenpäin. Rämmimme tosin taas kerran ristilaukassa, mikä söi laukan sujuvuutta. Kasi ylittyi kuitenkin kohtuullisesti, vaikka Jetti vaihtoi itsensä vasta kolmea askelta ennen hyppyä vasempaan laukkaan. Ysille tuli taas parempi hyppy. Tämän jälkeen kamera teki tenät eikä tallentanut kymppiestettä, joka sujui kuitenkin kohtuullisesti. Yhdelletoista tein tietoisesti pidemmän tien, ja sille tuli ihan hyvä hyppy. Edessä oli enää viimeinen este eli numero 12. Ratsastin sillekin isomman tien, sillä halusin varmistaa puhtaan radan. Sille tuli hitusen jarruttava hyppy, mutta ei pahin, joten pääsimme sen yli ja olimme minun ensimmäisen 2-tason 90 sentin luokan maalissa puhtaalla suorituksella. Jes! Rauhallisella radallamme sijoituksemme oli 17/23.



Yksi tavoite saavutettu, jes! Hassua ajatella, että aikoinani en uskonut hyppääväni 90 sentin ratoja saati voivani startata 2-tason eli vanhan aluetason kisoissa. Ihanaa, että asiat ovat menneet tähän suuntaan! Molemmissa radoissa olisi saanut olla aktiivisuutta enemmän, mutta olin kuitenkin tyytyväinen niiden tasaisuuteen ja varmuuteen. Jetti tuntui kummallakin radalla hyvältä sillä tavalla, että sen tiesi menevän esteiden yli. Sellaisella Jetillä tykkäänkin hypätä. Kun en tee itse suurempia mokia, menee Jettikin mainiosti. Jatkossa vain saamme harjoitella vähän sujuvampaa etenemistä, niin hyppelyt helpottuvat kummasti.

Videoista kiitos Hanskille ja Kaisalle, kuvista kiitos Idalle!