![]() |
Komea opetusmestari. © Ida Kvist |
Molempien luokkien verryttelyssä keskityin herättämään Jetin liikkumaan. Se onnistui kohtuullisesti, ja pääsimme jokaisen esteen yli ensimmäisellä yrittämällä. Tohdin jopa hypätä 90 sentin verryttelyssä okserin, joka onneksi sujui myös hyvin. 80 sentin verryttelyssä Jetti keskittyi hyvin, mutta 90 sentin verryttelyssä se alkoi huudella kavereiden perään. Olen vissiin jo vähän oppinut aiemmista kerroista, sillä en mennyt puihin, vaan ratsastin Jetin keskittymään hommiin. Toki se pääsi esimerkiksi välikäyntien aikana taas vähän huutelemaan, mutta työskentelyn avulla sen sai siitäkin palaamaan kuulolle. En siis huolestunut turhaan, vaan totesin hevosen ainakin olevan hereillä. Molempien luokkien aikana sai odottaa kisaradalla vuorossa olleet ratsukon ajan. Käytin sen ajan hyödyksi ja näytin Jetille ne esteet, jotka odottelupaikastani pystyin. Oman vuoroni koittaessa käväisin vielä näyttämässä 80 sentin luokassa toisessa päädyssä olleen esteen.
![]() |
Kaisalle kiitos tästä! |
![]() |
Kuskia vissiin pelottaa. Radan este 1 ja 12. © Ida Kvist |
![]() |
Upeasti 80 sentin ratapiirroksen päälle tehty 90 sentin rata. Joskus voisi jopa muistaa kuvata kaikki kisaradat. |
Uusintaan lähtiessä yritin vähän hakea kierroksia, jotta minun ei tarvitsisi joka hetki ajaa eteenpäin. Rämmimme tosin taas kerran ristilaukassa, mikä söi laukan sujuvuutta. Kasi ylittyi kuitenkin kohtuullisesti, vaikka Jetti vaihtoi itsensä vasta kolmea askelta ennen hyppyä vasempaan laukkaan. Ysille tuli taas parempi hyppy. Tämän jälkeen kamera teki tenät eikä tallentanut kymppiestettä, joka sujui kuitenkin kohtuullisesti. Yhdelletoista tein tietoisesti pidemmän tien, ja sille tuli ihan hyvä hyppy. Edessä oli enää viimeinen este eli numero 12. Ratsastin sillekin isomman tien, sillä halusin varmistaa puhtaan radan. Sille tuli hitusen jarruttava hyppy, mutta ei pahin, joten pääsimme sen yli ja olimme minun ensimmäisen 2-tason 90 sentin luokan maalissa puhtaalla suorituksella. Jes! Rauhallisella radallamme sijoituksemme oli 17/23.
Yksi tavoite saavutettu, jes! Hassua ajatella, että aikoinani en uskonut hyppääväni 90 sentin ratoja saati voivani startata 2-tason eli vanhan aluetason kisoissa. Ihanaa, että asiat ovat menneet tähän suuntaan! Molemmissa radoissa olisi saanut olla aktiivisuutta enemmän, mutta olin kuitenkin tyytyväinen niiden tasaisuuteen ja varmuuteen. Jetti tuntui kummallakin radalla hyvältä sillä tavalla, että sen tiesi menevän esteiden yli. Sellaisella Jetillä tykkäänkin hypätä. Kun en tee itse suurempia mokia, menee Jettikin mainiosti. Jatkossa vain saamme harjoitella vähän sujuvampaa etenemistä, niin hyppelyt helpottuvat kummasti.
Videoista kiitos Hanskille ja Kaisalle, kuvista kiitos Idalle!