Keskiviikon vakiotunti ja samalla päivän kolmas ratsastus meni koulutunnin parissa. Minäkin pääsin vihdoin ja viimein ratsastamaan tälle kesää tämänkin tallin kentällä. Kuuden ratsukon tunnille sain Epperin, joka oli jo valmiiksi hommissa. Tunnin aikana treenasimme pääasiassa pohkeenväistöjä, mutta myös ravin ja laukan työstöä.
Pohkeenväistöjä teimme pitkän sivun alusta pituushalkaisijalle niin käynnissä kuin ravissa. Käyntiväistöissä sain Epperiin paikoin mukavan otteen, jolloin tehtävä sujui hyvin. Puolierotkaan eivät olleet kovin valtavat, ja opettajan ohjeita noudattamalla sain Epperiä aavistuksen ryhdistäytymään sekä pyöristymään. Ravissa sen sijaan väistöt menivät kehnommin. Epper joko pudotti käyntiin tai sitten valui lapa edellä väistöä karkuun. Hoh! En oikein tiedä, mikä ihme raviväistöissä saattoi olla näin vaikeaa. Ilmeisesti nyhräsin jotain niin paljon, että Epper näki parhaaksi yrittää vain karata tehtävältä äkkiä pois. Suurta parannusta emme raviväistöihin tämän tunnin aikana saaneet.
Ravia työstimme väistöjen päätteeksi niin volteilla kuin uralla. Laukkaa puolestaan työstimme ihan omana tehtävänään uralla ja kahdella voltilla. Sekä ravissa että laukassa sain nohitella Epperiä ensin liikkumaan kunnolla, kun se tykkäsi jäädä vähän matelemaan. Samalla yritin muistaa pitää ohjat tuntumalla, mutta välttää vetämistä. Sain myös yrittää keventää Epperiä edestä sen sijaan, että se huijasi pyöristymällä ja valumalla tavallistakin etupainoisemmaksi. Puuhaa siis oli, mutta hetkittäin sain palasia paikoilleen. Etenkin vasen laukka tarjosi tämän tunnin onnistumiset. Selkään tuntui, että sain Epperiä hitusen lyhyemmäksi ja ainakin ajattelemaan takaosalla työskentelyä. Muutamat voltit menivät aika rennosti ilman, että minun tarvitsi varmistaa jokaista askelta. Ne hetket tuntuivat hyviltä ja pyrin palkitsemaan Epperin silloin olemalla niin rento kuin vain saatoin. Oikea laukka ei ollut ehkä ihan niin hyvää, mutta siinäkin oli kovasti yritystä. Oma istuntani vain vähän tökki siinä suunnassa, jolloin en päässyt istumaan niin vakaasti kuin olisin tahtonut.
Loppuraveissa hevosten annettiin vähän venyttää eteen ja alas, mutta liikettä ei silti saanut unohtaa. Epper venytti mielellään ohjan perässä ja pienen nohittelun jälkeen säilytti myös eteenpäinpyrkimyksen aika mukavasti. Saimme kivoja, pidempiä pätkiä, jolloin saatoin antaa Epperin tehdä osuutensa enkä häirinnyt sitä turhaan. Vaikka tunnin väistöt eivät menneetkään ihan niin nappiin kuin olisin toivonut, ilahdutti laukkatehtävän onnistuminen paljon. Oma asenne oli kohdillaan, mikä varmasti auttoi Epperiäkin keskittymään hommin. Pyysin napakasti, mutta olin myös valmis rentoutumaan ja palkitsemaan. Tällainen ratsastustyyli tuntui toimivan ja auttavan pulmakohtien yli. Oli kiva huomata, ettei kaikki keskittyminen ollut kulunut päivän kahden muun tunnin aikana, vaan sitä riitti vielä. Niin ja peräti koulutunnille, kaikkea sitä!
